Vielä 1990-luvun puolivälissä oli mahdollista, että aikuisten ja varsin tavallisten ihmisten muodostama yhtye yltää Englannin sinkkulistan sijalle 18 hakatusta eläkeläisestä kertovalla kappaleella.
90-luvun brittipop on keskinkertaisimmillaan parasta – vai miten se meni?