Destroyer maalaa Kaputtilla 1000-prosenttisen pastissin 1980-luvun yltäkylläisen harmonisesta popmusiikista, jossa kitarat soljuvat autereisen äänimaiseman halki ja bassolinja hieroo inhimillisen mielihyvän jokaista sektoria.
Kaputt-albumin 11-minuuttinen päätösraita käyttäytyy kuin vesilätäkkö: kasvaa hiljalleen ja alkaa sitten tulvia sattumanvaraisia pieniä puroja.
Destroyerin nimi kertoo paljon: levy levyltä tyylimuutokset ovat joko rajulla kädellä tai hienovaraisesti tuhonneet tuttua maastoa. Tämän temmellyksen keskellä Dan Bejar on kuin hunnilauman kunniajäseneksi nostettu, juopotteleva runouden professori.
Eli kuinka Dan Bejar kirjoitti 2000-luvun indiepopin vastineen Satumaa-tangolle.
Dan kehtaa fanittaa Pete Dohertyä, vaikkei sillä keikkabussissa ystäviä saisikaan.
