Dubstep, tuo aikaansa seuraavan musiikkimedian jutuissa usein vilahtava Britanniassa syntynyt genre, on jäänyt supertähdeksi noussutta Skrillexiä lukuun ottamatta Suomessa toistaiseksi vaille merkittävää valtavirtasuosiota.
1990-luvun brittigarage-ympyrät ovat vaikuttaneet dubstepiin merkittävästi. Tässä jutussa tutustutaan garagen ja sen alalajin 2-stepin helmiin vuosituhannen vaihteesta. Jutun tuorein biisi on vuodelta 2001, jonka jälkeen etenkin 2-step sai väistyä valtavirrasta lähes yhtä nopeasti kuin oli sinne noussutkin. Dubstepin kukoistukseen oli silti vielä aikaa.
D.E.A Project – Love Me (1997)
Lontoolaistrion Love Me esitteli UK-garagen tunnistettavat elementit jo pari vuotta ennen genren suuria valtavirtahittejä. Upeasti soljuva bassolinja toimii yhä 15 vuotta myöhemmin. D.E.A on lyhenne sanoista dub enforcement agents.
New Horizons – Find the Path (1997)
Underground-piireihin jämähtäneen New Horizons -kaksikon Find the Path tarjosi hieman Love Metä rehvakkaamman biitin, sielukkaan lauluraidan sekä täydellisesti paikalleen loksahtavan puhallinimitaation.
Shanks & Bigfoot – Sweet Like Chocolate (1999)
Steven Meadea ja Danny Langsmania voidaan pitää ensimmäisenä kaupallisesti menestyneenä garage-kaksikkona. Shanks & Bigfoot -nimellä levytetty Sweet Like Chocolate debytoi brittilistan kärjessä soituaan ensin kuukausitolkulla klubeilla ympäri maata.
Artful Dodger – Re-rewind (1999)
Mark Hillin ja Pete Devereux’n muodostaman Artful Dodger -duon loistavat singlet Re-rewind ja Woman Trouble esittelivät maailmalle Craig Davidin, joka nappasi myöhemmin brittilistan ykkössijan soolosingleillään Fill Me In sekä 7 Days. Davidistä tuli hetkeksi tähti myös Suomessa, mitä ei vielä kesällä 1999 osannut ennakoida kukaan. Artful Dodgerin It’s All About the Stragglers -albumilta lohkaistiin kaikkiaan peräti viisi brittilistan top ten -sinkkua. Re-rewind oli Relentless-levymerkin ensimmäinen julkaisu.
El-B – Bubble (2000)
Siirrytään r&b:n sävyttämästä 2-stepistä hetkeksi dubimpaan soundiin ja erääseen vuoden 2000 parhaista tanssibiiseistä. El-B on dubstepin todellisia pioneereja, joka heitti toistaiseksi viimeisen keikkansa kesällä 2006.
Zed Bias – Neighbourhood (2000)
Vuosituhannen vaihduttua garage-nimet nousivatkin sitten joukolla brittilistoille. Kokeellisemman 2-stepin uranuurtajaksi nimetty Zed Bias ylsi tällä 25:nneksi kesällä 2000. Biisin julkaisi Locked On, joka profiloitui garagen ykköslafkaksi ja kiinnitti myöhemmin muun muassa The Streetsin.
Sweet Female Attitude – Flowers (2000)
Naistuottajiin törmää tanssimusassa yhä liian harvoin. Sweet Female Attitude on jäänyt historiankirjoihin ainoana menestyneenä naispuolisena garage-duona. Flowers oli iso brittihitti käyden kakkosena keväällä 2000. Poppia ja garagea ei ole naitettu näin kivasti kovin montaa kertaa.
James Lavonz – Let Me Show U (2000)
Rytmikäs Locked On -klassikko, jota en ole koskaan saanut tanssia intiimeissä klubiolosuhteissa, mutta toivottavasti sekin hetki koittaa vielä joskus.
M.J. Cole – Crazy Love (2000)
Samaan aikaan Artful Dodgerin kanssa brittilistoilla mellasti Matthew Coleman eli M.J. Cole. Crazy Love ylsi sinkkulistan kymmenenneksi, Sincere nappasi top 40 -sijoituksen peräti kolmeen eri otteeseen ja samanniminen albumi sai Mercury-ehdokkuuden. Aivan jumalainen biisi.
Maxim – Scheming (2000)
Kyllä, Maxim on se The Prodigyn pelottavasti silmämuniaan muljautellut mies. Loistava Scheming on tämän jutun hiphopein kappale, mutta garage-elementit on helppo bongata. Jokaisen pitäisi kuunnella Hell’s Kitchen -albumi läpi ainakin kerran elämässään.
So Solid Crew – 21 Seconds (2001)
Kun garage-soundi oli tullut tutuksi, huomio siirtyi grimen, hiphopin ja rapin suuntaan, mitä ei varmasti hidastanut Sacha Baron Cohenin Ali G -hahmon suosio. Lontoolainen So Solid Crew -kollektiivi käsitti parhaimmillaan yli kolmekymmentä jäsentä. Perinteiseen 2-step-rytmiin riimitelty 21 Seconds nappasi brittilistan ykkössijan kesällä 2001. Nimen mukaisesti jokaiselle biisillä räppäävälle jäsenelle annettiin 21 sekuntia aikaa.
Sticky feat. Ms. Dynamite – Booo! (2001)
Sticky-nimisen tuottaja-dj:n löytämästä Ms. Dynamitesta tuli eräs garage-buumin menestyneimpiä hyödyntäjiä: A Little Deeper (2002) voitti Mercury-palkinnon ja It Takes More oli meilläkin pieni kesähitti. Neidon särmikkäämpää puolta esittelevä Booo kävi brittilistan 12:ntena.
The Streets – Has It Come to This? (2001)
Mike Skinnerin johtaman The Streetsin menestystä voidaan pitää koko garage-buumin lakipisteenä. Original Pirate Material (2002) myi platinaa ja jo kauemmas garagesta ajautunut A Grand Don’t Come for Free (2004) yli miljoona kappaletta pelkästään Britanniassa. Birminghamilaista Skinneriä hehkutettiin kaikkialla urbaanina runoilijanerona. Vuosituhannen vaihteen garage-trendi päättyi samaan aikaan, kun The Streets singahti esikoisellaan supersuosioon. Heistä ei tullut eurooppalaisten kriitikoiden lemmikkiä soundinsa ansiosta vaan pikemminkin siitä huolimatta.