Artikkelit

Adele, Feist, Lykke Li, Madonna, Taylor Swift, PJ Harvey, Rihanna ja Björk kerääntyivät Nuorgamin torille Pinkin ensi tiistain konsertin kunniaksi.

Vuonna 2000 The Hivesilla meni helvetin lujaa. Sitten se väljähtyi.

2000-luvun Respect.

Arttu Wiskari on eksistentialistinen herättäjä, jola puuttuu kaksi ajallemme tyypillistä piirrettä: ironinen etäisyys ja obsessio muotoon.

Oskari Onninen luettelee yhdeksän asiaa, jotka olisivat toisin, jos Radiohead ei olisi julkaissut Kid A -albumiaan.

Kolkosta ympäristöstä ponnisti lihallisen ekstaasin ja rakkauden hymni, joka valloitti aikansa nuoret.

Aika usein tekee mieli kuunnella PJ Harveyta, ja mahtavaahan se on, että hänellä on kiekko myös hilpeään, itsevarmaan, urbaaniin mielentilaan.

Yltiösentimentaalinen ja mieleenpainuva, kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana.

Isaac Brockin hankalasti myytävää robo-funkia sekä katseita pään sisälle ja ulkoavaruuteen.

Tästä alkoi aikakausi, jolloin brittiläinen listapop muuttui kummallisemmaksi ja kokeellisemmaksi.

The Arkin huoneentaulussa lukee glitteröidyin kirjaimin: ”Because ridicule is no shame”.

Sinéad O’Connor ei lue juttuja, joiden aiheena on Sinéad O’Connor: ”Miksi haluaisin lukea minusta kirjoitettuja hirveitä asioita?”