Vuoden 1982 popklassikot: Annie Lennox oli äärimmäisen androgyyni, seksualisoidusta roolistaan huolimatta etäisenä pysyttelevä popidoli,
Vuoden 1982 popklassikot: Stool Pigeon pakottaa kuvittelemaan, miltä jokainen musikaaliraina kuulostaisi nopealla funk-kompilla.
”Se on biisi, josta meidät parhaiten tunnetaan. Se on meidän tunnuslaulumme”, Ali Alikoski kertoo.
Vuoden 1981 popklassikot: Don’t You Want Me on todennäköisesti maailman pahiten väärinymmärretty rakkauslaulu, Juho Äijö kirjoittaa.
Anna Inginmaa on kuullut liian monta kertaa tekevänsä ”herkkää runotyttömusaa”, vaikka väitteessä onkin toinen puoli totta.
Vuoden 1981 popklassikot: Raha innoitti talkingheadit musiikkiin, joka inspiroi hiphopia ja kuulostaa relevantilta vielä kolmekymmentä julkaisunsa jälkeenkin.
Ei toimi hölkkämusiikkina ja neljä muuta syytä, miksi Jethro Tullista ei ole trendien luojaksi.
Vuoden 1981 popklassikot: Hot Space -albumin ainoa valopilkku ei kuulosta viiden valtavan egon yhteentörmäykseltä vaan ihan oikean bändin tekeleeltä.
”Italian Nightsatanin” alias Goblinin kosketinsoittaja muistelee nuoruuttaan (”matemaattiset tehtävät olivat cooleinta, mitä tiesin”) ja paljastaa pelkonsa (”soittorasioista kuuluva musiikki on kammottavaa”).
Awesome Tapes from Africa -blogissaan ja -levymerkillään afrikkalaisen musiikin ilosanomaa levittävä newyorkilainen piipahti Suomessa ja suositteli nuorgamilaisille matkaa Ouagadougouhun.
Santtu Reinikainen esittelee 5+1 musiikkielokuvaa, jotka aika unohti.
Vuoden 1981 popklassikot: Ghost Townin apokalyptinen atmosfääri sekä tapa, jolla 1980-luvun alun tilannetta käsitellään, tekevät kappaleesta ajattoman.
Nuorgam
