“She’s a model and she’s looking good /
I’d like to take her home that’s understood /
She plays hard to get, she smiles from time to time /
It only takes a camera to change her mind”
Harvassa ovat ne musiikkikappaleet, joita voi oikeasti kutsua lähtölaukaukseksi kokonaiselle musiikkityylille – lajityypin kulmakiveksi, johon kaikki sen puitteissa myöhemmin tehty tavalla tai toisella rakentuu. Bill Haley & the Cometsin Rock Around the Clock on tällainen kappale. Ja toinen sellainen on Kraftwerkin vuonna 1978 julkaisema Das Model / The Model.
Das Model ei ollut ensimmäinen elektroninen popkappale, sellaisena pidetään Hot Butterin Pop Corn -coveria vuodelta 1972, ja olihan Kraftwek itsekin kuljettanut elektronista musiikkia avantgardesta kohti popilmaisua jo Autobahn-albumista (1974) alkaen.
Das Model oli kuitenkin – ja lienee edelleen – Kraftwerkin perinteisin popkappale: kappaleella on kestoa vain 3.38, siinä on kolme laulettua säkeistöä, kertosäkeenä syntetisaatterikuvio, ja yhtyeelle poikkeuksellisesti teemana teknologian sijasta romanttinen kaiho, laulun kertojan ihastus valokuvamalliin.
Das Model toimi nimensä mukaisesti mallina myöhemmälle syntikkapopille; muun muassa Gary Numan ja Orchestral Manouvres in the Dark jäljittelivät sitä ahkerasti 1980-luvun alussa paitsi soundillisesti myös rakenteellisesti. Koska konepopissa syntikat ovat etualalla, oli asianmukaista luovuttaa kertosäe vinkeälle kosketinkoukulle.
Kraftwerk oli myös temaattisesti vuosikymmenen edellä Zeitgeistia, sillä vasta 1980-luvulla valokuvamalleja alettiin palvoa naiskauneuden huippuina siinä missä ennen jumaloitiin missejä tai elokuvatähtiä. Malleilla persoona jää sivuosaan, olisihan se vain tiellä silloin, kun kauneus pitää valjastaa jonkin kaupallisen tuotteen palvelukseen. Niinpä Kraftwerkin kappaleessa haluttu malli onkin sanan toisen merkityksen mukaisesti vain prototyyppi, eri tarkoituksiin muokattavissa oleva kauneuden ilmentymä.
Kraftwerk on ennen kaikkea albumibändi, ja siksi Das Model pitää nähdä myös The Man-Machinen (1978) kokonaisuuden kontekstissa. “We are the robots”, kuuluu albumin avaavan The Robotsin kertosäe, ja vaikka Kraftwerk kommentoikin miehuuden sijasta ihmiskunnan yleistä mekanisoitumista, on houkuttelevaa nähdä se vinyylilevyn kakkospuolen korkkaavan Das Modelin rinnakkaiskappaleena. Me olemme robotteja, te olette malleja; näin menee uuden uljaan ihmiskunnan soidintanssi.
