Laibach gegen alle – 7 slovenialaisyhtyeen kierointa coveria

Laibach lainaa univormuja yhtä luonnikkaasti kuin säveliä.

Laibach lainaa univormuja yhtä luonnikkaasti kuin säveliä.

Jo yli 30 vuoden ajan toiminut slovenialainen industrial-kokoonpano Laibach on viime vuosina esiintynyt ahkerasti Suomessakin. Viime vuonna se sai täällä lisää mainetta tehtyään musiikin suomalaiseen Iron Sky -elokuvaan. Elokuvan soundtrackilla Laibach lainaa melodioita Richard Wagnerin oopperoista.

Muiden musiikintekijöiden lainaileminen on kuulunut Laibachin musiikkiin alusta asti. Sampleja kuultiin jo Laibachin varhaisilla levyillä. Teatterisoundtrack Krst pod Triglavomin kappaleessa Jezero vuorottelevat Franz Lisztin Dante-sinfonian avausteema ja jugoslavialainen partisaanilaulu. Lopputulos on puhdasta Laibachia.

”Laibach does not believe in originality.”

Tämän Laibach on todennut sekä cover-versioistaan että siitä, kun Rammsteinia on syytetty Laibach-kopioksi. Laibach on pitkään tunnettu bändinä, joka esittää omituisia cover-versioita tunnetuista hittikappaleista. Laibachin cover-versiot paljastavat lauluista usein jotain, joka on ollut niissä lähes pinnalla, mutta johon monet eivät ole kiinnittäneet huomiota. Pelkkä esityskielen vaihtaminen saattaa tuoda esiin yllättäviä asioita. En ollut aivan varma, pitäisikö Laibachista kirjoittaa juttua, joka pönkittää sen mainetta pelkkänä cover-bändinä. Todellisuudessa cover-versiot ovat kuitenkin vain yksi osa Laibachin monipuolisesta tuotannosta.

Eräässä haastattelussa kysyttiin, onko Laibach saanut palautetta artisteilta, joiden lauluja he ovat versioineet. ”Paul McCartney soitti meidän Let It Be -levyämme ennen joitakin konserttejaan. Mick Jagger taas tunsi sympatiaa meidän Sympathy for the Devil -versioitamme kohtaan. Europen kaikki jäsenet tulivat tapaamaan meitä Tukholman-konserttimme yhteydessä. Opus esitti Itävallan televisiossa Laibachin version Live is Lifestä – tai version, jota he pitivät ’laibachmaisena’. Ja Freddie Mercury kuoli pian sen jälkeen, kun kuuli meidän One Vision -versiomme.”

Laibachin cover-versioihin voi tutustua kuuntelemalla viime vuonna ilmestyneen kokoelman Reproduction Prohibited. Sekin antaa käsityksen vain yhdestä Laibachin puolesta. Jos Laibachista haluaa tietää kaiken, kannattaa kuunnella heidän tunnetuin levynsä Opus Dei ja varhainen mestariteos Nova Akropola ja teatterisoundtrack Macbeth ja teknohenkinen Kapital ja Tanz mit Laibach -hitin sisältävä WAT ja… kaikki Laibachin levyt.

#1 Opus vs. Laibach – Live Is Life

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kun Laibach esiintyi vuonna 1986 John Peelin radio-ohjelmassa, he päättivät tehdä ohjelmaa varten yhden cover-kappaleen. He päätyivät itävaltalaisbändi Opusin muutaman vuoden takaiseen hittiin Live Is Life. Tämä oli Laibachin ensimmäinen cover-versio, ja sillä oli suuri vaikutus heidän myöhempään uraansa.

Jos jääkiekot ja muut potkupallot kiinnostaisivat minua, niin ilmeisesti yhdistäisin Opusin laulun Live Is Life urheiluun. Kerran eräs ihminen vaikutti järkyttyneeltä kuullessaan Laibachin version: ”Mitä ne ovat tehneet Tapparan maalilaululle!”

Opusin ainoa kansainvälinen hitti on aikakauden tyyliin sopivaa iloista, vaikkakin mollissa laulettua reggaepoppia. Laibachin Opus Dei -levyllä tämä laulu on kahtena versiona. Levy alkaa saksaksi esitetyllä raskaalla Leben heisst Lebenillä. Vähän myöhemmin sama laulu kuullaan englanninkielisenä marssiversiona, alkuperäiseen esittäjään ja katolisen kirkon järjestöön viittaavalla nimellä Opus Dei. Tämä versio julkaistiin myös Life Is Life -nimisenä singlenä, ja se oli pitkään Laibachin tunnetuin kappale.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#2 Queen vs. Laibach – One Vision

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Queen on kuulunut pitkään lempibändeihini. Joskus aikoinani katselin listaa cover-versioista, joita muut bändit ovat tehneet Queenin biiseistä. Yksi kiinnitti minun huomioni: One Vision -versio, jonka joku Laibach oli tehnyt nimellä Geburt einer Nation. Ymmärsin sen verran saksaa, että tiesin tämän nimen tarkoittavan ”Kansakunnan synty”. Arvelin nimen viittaavan D. W. Griffithin kuuluisaan ja pahamaineiseen (mm. Ku Klux Klania ihannoivaan) mykkäelokuvaan.

Queenin One Vision julkaistiin singlenä 1985 ja A Kind of Magic -levyllä seuraavana vuonna. Laibachin versio on jo vuodelta 1987. Laulussa julistetaan kansojen ja rotujen yhteyttä: ”One race, one hope, one real decision”. Mutta kun Laibach esittää nämä sanat saksaksi, niiden merkitys tuntuu muuttuvan omituiseksi. Onko kysymys sittenkin Adolf Hitlerin unelmasta: yksi rotu ja lopullinen ratkaisu?

Queenin alkuperäisen version lopussa Freddie Mercury ei laulakaan ”give me One Vision” vaan ”give me fried chicken”. Mutta lauletaanko Laibachin version lopussa ”Gebt mir ein Leitbild” vai ”Gebt mir ein Leichtbier”?

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#3 The Beatles vs. Laibach – I’ve Got a Feeling

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kokeiltuaan cover-versioiden tekemistä Opus Dei -levyllään Laibach teki kokonaisen cover-levyn. Kohteena oli rockin historian tunnetuin bändi The Beatles, jonka koko Let It Be -levystä Laibach teki oman versionsa. Syy tämän levyn valitsemiseen oli Laibachin mukaan se, että kyseessä on Beatlesin huonoin levy. (Väitän vastaan!) Tarkkaan ottaen Laibach ei kuitenkaan versioinut aivan koko levyä. Itse Let It Be -laulu nimittäin puuttuu heidän levyltään. Myöskään Maggie Mae ei ole se sama kansanlaulunpätkä, jonka Beatles levytti. Sen tilalla on saksalainen kansanlaulu Auf der Lüneburger Heide, johon on sotkettu Carl Maria von Weberin Taika-ampuja-oopperan metsästäjäkuoroa. Levyn tunnetuin laulu on kaunis, rauhallinen ja muun levyn tunnelmista poikkeava Across the Universe, jossa solistina on Videosex-yhtyeen Anja Rupel. I’ve Got a Feeling -kappaleessa Laibach parodioi mahtipontisia stadionkonsertteja. Youtubesta löytyy video, jossa kappale on yhdistetty Johnny Hallydayn konserttivideoon.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#4 The Rolling Stones vs. Laibach – Sympathy for the Devil

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Beatlesia seurasi tietysti Rolling Stones. Sympathy for the Devil -levyllä kuullaan kahdeksan versiota samannimisestä kappaleesta. Idea saattaa kuulostaa puuduttavalta. Versiot poikkeavat kuitenkin niin paljon toisistaan, että ne jaksaa kuunnella peräkkäin ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Monipuolisuutta lisää se, että levyllä ovat mukana Laibachin sivuprojektit 300.000 V.K. ja Germania.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#5 D.A.F. vs. Laibach – Alle gegen alle

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Laibachin luultavasti tunnetuin laulu Tanz mit Laibach on ”inspired by German-American Friendship”. Tämän voi ymmärtää monella tavalla. Viitataanko sillä NATOn jäsenmaiden väliseen aseveljeyteen vai saksalaisbändi Deutsch Amerikanische Freundschaftiin (suom. Saksalais-amerikkalainen ystävyys)? Ainakin Tanz mit Laibachissa on viittauksia Deutsch Amerikanische Freundschaftin eli D.A.F.:n lauluun Der Mussolini.

Laibach on myös versioinut yhden D.A.F.:n laulun. Alle gegen alle on alun perin julkaistu samalla Alles ist gut -levyllä kuin Der Mussolini. Laibachin versio puolestaan on pelkästään cover-versioihin keskittyvällä NATO-levyllä. Tämä levy ei kuulu suurimpiin Laibach-suosikkeihini, mutta Alle gegen alle on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista cover-versioista. Alkuperäinen versio on hyvin minimalistinen. Laulun lisäksi kuullaan vain bassoa ja rumpukonetta. Laibach lisää tähän mahtipontisen taustakuoron, ja alun perinkin hieno laulu kasvaa suureellisemmaksi ja jylhemmäksi.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#6 Johann Sebastian Bach vs. Laibach – Die Kunst der Fuge

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kun Johann Sebastian Bach kuoli vuonna 1750, hänen teoksensa Die Kunst der Fuge oli yhä jonkin verran kesken. Teoksen nuoteissa ei ilmoiteta, mille soittimille teos on sävelletty. Yleensä sitä soitetaan cembalolla tai pianolla, mutta siitä on kuultu aivan muunlaisillakin soittimilla soitettuja esityksiä. Laibach esitti Die Kunst der Fugen tietokoneilla. Levyn nimeksi tuli Laibachkunstderfuge.

Johann Sebastian Bach totesi: ”On helppoa soittaa mitä tahansa soitinta. Tarvitsee vain painaa oikeaa kosketinta oikeaan aikaan ja soitin soittaa itse itseään.” Laibach puolestaan totesi: ”On helppoa soittaa Bachia. Tarvitsee vain avata oikea ohjelma oikealla tietokoneella ja Bach soittaa itse itseään.” Nämä lausunnot kertovat paljon sekä Bachista että Laibachista.

Bach ei kuulu lempisäveltäjiini. Pidän kyllä joistakin hänen yksittäisistä sävellyksistään, mutta liian usein hänen teoksensa kuulostavat enemmänkin matemaattisilta kaavoilta kuin musiikilta. Toki tämä liittyy osittain tuon aikakauden yleisiin musiikillisiin käsityksiin. Silti yleisesti ottaen kuuntelen mieluummin esimerkiksi samana vuonna Bachin kanssa syntyneen Georg Friedrich Händelin musiikkia. Erityisesti Bachin soolosoittimille säveltämät sarjat ovat minusta melkoisen puuduttavaa musiikkia. Soolosellosarjat ovat ehkä pahimmat, mutta Die Kunst der Fugestakaan en ole jaksanut innostua.

Laibachkunstderfuge onkin minulle Laibachin vaikein levy, vaikka kuuntelen sitä mieluummin kuin vaikkapa pianolla soitettuja Die Kunst der Fuge -tulkintoja. Koska en oikeastaan pidä tästä teoksesta, päätin vuonna 2009 olla menemättä Tavastialle Laibachin Kunst der Fuge -konserttiin. Olen myöhemmin katunut päätöstä raskaasti.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.

#7 Laibach vs. Laibach – Smrt za Smrt

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Laibach on pannut uusiksi myös omaa musiikkiaan. Jo muutaman vuoden ajan on lupailtu uutta levyä Laibach Revisited, jossa on uusia versioita Laibachin varhaistuotantoon kuuluvista kappaleista. Näitä melkoisesti alkuperäisistä eroavia versioita on kuultu jo pitkään keikoilla, ja niitä on myös viime vuonna ilmestyneellä live-levyllä Monumental Retro-Avant-Garde, jota tällä hetkellä pidän kaikkien aikojen parhaana live-levynä.

Kuuntele alkuperäinen kappale tästä.