Viisi yllättävää Paul Simoniin liittyvää musiikkityyliä

Paul Simonin lippahattu viestii hiphop-uskottavuudesta.

Harvakseltaan levyttävä lauluntekijäkonkari Paul Simon julkaisee 12. huhtikuuta ensimmäisen albuminsa sitten vuonna 2006 ilmestyneen Surprisen.

So Beautiful or So What -uutukaisella Simon seuraa samoja jälkiä, jotka johdattivat J. Karjalaisen tämän uran uudistaneen Lännen-Jukka-levytrilogian juurevan soinnin äärelle. Simonin bluegrass-vaikutteisella levyllä soittaa muun muassa yksi genren arvostetuimmista yhtyeistä, Doyle Lawson & Quicksilver.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Paul Simon kertoo albumin tekemisestä

Simon palaa albumilla myös afro-kuubalaisiin sävyihin, jotka siivittivät hänen vuonna 1990 ilmestynyttä The Rhythm of the Saints -menestyslevyään. Sitä edeltänyt Graceland (1986) on hänen soolouransa ehkäpä tunnetuin teos, joka toi afrikkalaisen popin soinnin hetkeksi 80-luvun valtavirtaan.

Gracelandin kulttuurinen vaikutus näkyi voimakkaasti muutaman vuoden takaisessa indierock-bändien afrobuumissa. Listaykkösyhtye Vampire Weekendin afrohenkisessä indiepopissa oli ainakin kriitikoiden mielestä kaikuja Simonin teoksesta, ja  Etelä-Afrikassa nauhoitetun klassikkolevyn kappaleista tehtailivat yhtäkkiä covereita niin kotimainen Rubik (You Can Call Me Al) kuin Grizzly Bearkin (Graceland).

Paul Simonilla on kuitenkin hallussaan vielä paljon suurempi kirjo musiikillisia tyylejä, ja osan niistä popularisoimisen kanssa hän on ollut suoranainen pioneeri. Tässä viisi valikoitua esimerkkiä.

1. Reggae

Simon tuli tunnetuksi huippusuositun Simon & Garfunkel -duon toisena osapuolena. Kun yhtyeen aktiiviura päättyi, Simon suuntasi Jamaikalle levyttämään reggae-kuningas Jimmy Cliffin taustayhtyeen kanssa. Lopputuloksena syntynyt, kanaa ja kananmunaa yhdistelevän kiinalaisen ruoan mukaan nimetty, kappale Mother and Child Reunion oli Simonin ensimmäinen soolohitti.

Vuonna 1972 ilmestynyt kappale oli yksi ensimmäisiä länsimaisen artistin tekemiä reggae-vaikutteisia levytyksiä, mutta valitettavasti Simon ei seurannut sen jälkiä pidemmälle.

http://www.youtube.com/watch?v=S9Nj5xLuT6c

Paul Simon – Mother and Child Reunion (1972)

2. Hiphop

Hintelällä seitsemänkymppisellä folk-taustaisella lauluntekijällä ei kuvittelisi olevan kovin syviä hiphop-yhteyksiä, mutta Simonin vuonna 1975 julkaistu hittisingle 50 Ways to Leave Your Lover on löytänyt tiensä käsittämättömän monien hiphop-kappaleiden ytimeen.

Simonin uran suurinta hittisingleä ja sen nerokasta rumpukomppia ovat samplanneet muun muassa Eminem (Murder, Murder), Common (Forever Begins) ja Kid Cudi, joka lainasi liki koko kappaleen raidalleen 50 Ways to Make a Record. Miksi Kanye West ei vieläkään ole pirauttanut Simonille studiokutsun merkeissä on yksi 2010-luvun suurista musiikillisista mysteereistä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Paul Simon – 50 Ways to Leave Your Lover (BBC:n taltiointi vuodelta 1975)

3. Perulainen kansanmusiikki

Toreilla ja ostoskeskuksissa soittavat perulaiset kansanmusiikiyhtyeet panhuiluineen lienevät tuttuja kaikille. Simon enteili tätä arkipäivän maailmanmusiikki-ilmiötä jo vuonna 1970, jolloin Simon & Garfunkelin versio perulaisen säveltäjän Daniel Alomía Roblesin laulusta El Cóndor Pasa nousi listahitiksi.

Simonin luenta perustui Urubamba-yhtyeen levytykseen kappaleesta, ja yhtye soitti Bridge Over Troubled -menestysalbumilla julkaistulla versiolla, joka sai nimen El Condor Pasa (If I Could).

Simon ei kuitenkaan lähtenyt toistamaan hittisinkun kaavaa – saattoiko hän aavistaa South Park -animaatiosarjassa nähdyn suunnitelman, jossa perulaisten kansanmusiikkiyhtyeiden suosio johtaa jättiläismarsujen invaasioon ihmiskuntaa vastaan?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Simon & Garfunkel: El Condor Pasa (If I Could) (1970)

4. Brittifolk

Muun muassa Steeleye Span ja Fairport Convention naittivat Britteinsaarten kansanmusiikkia rockiin 60-luvun lopulla menestyksekkäästi, mutta jälleen kerran Paul Simon oli muita edellä.

Vuonna 1966 julkaistu single Scarborough Fair oli versio 1200-luvulta juontavasta englantilaisesta balladista. Se nousi Yhdysvalloissa top 20:een, ja kappale kuultiin seuraavana vuonna ensi-iltansa saaneessa menestyselokuvassa Miehuuskoe.

80-luvulla irlantilaisen Clannadin ja yhtyeestä sooloartistiksi irtautuneen laulaja Enyan kaltaiset nimet veivät saarivaltion perinnemusiikin listoille, ja seuraavalla vuosikymmenellä näiden maanmiesyhtye The Corrs keräsi potin miljoonia myyneillä irkkupoplevyillään. Samaan aikaan Paul Simon seikkaili aivan toisella puolella maapalloa. Olihan hän ehtinyt kastaa pikkuvarpaansa jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin kyseiseen genreen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Simon & Garfunkel: Scarborough Fair (New Yorkin Central Parkissa 1981)

5. Musikaalimusiikki

Simonin ura musikaalien parissa alkoi vuonna 1987, kun hän vakuutti Warner Brothersin investoimaan Etelä-Afrikan rotusorrosta kertovan Asinamali!-musikaalin Broadway-versioon.

Kokemuksen innoittamana hän alkoi vuonna 1989 säveltää ja kirjoittaa omaa musikaaliaan Capeman. Puertoricolaisen jengirikollisen Salvador Agronin elämästä kertovan esityksen toiseksi kirjoittajaksi Simon sai runoilijana ja näytelmäkirjailijana tunnetun Derek Walcottin, joka voitti vuonna 1992 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Simonin lähestymistapa musikaalin tekemiseen uhmasi Broadwayn perinteitä: hän käytti esityksen musiikin nauhoittamiseen liki viisi vuotta ja miljoona dollaria. Lauluntekijän halu sanella Capemanin kaikkia taiteellisia aspekteja ajoi hänet lopulta törmäyskurssille Broadwayn valtaapitävien kanssa.

Vuonna 1998 ensi-iltansa saanut Capeman oli sekä taiteellinen että kaupallinen floppi. Simonin kunniaksi on sanottava, että toisin kuin Bonon ja The Edgen Spider-Man-musikaalin tapauksessa, kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Paul Simon – Trailways Bus (albumilta Songs from the Capeman, 1997)