Kaunis kaikessa, kaunein kaikista
Kumma Heppu & Lopunajan voidellut – Meritähti (1981)
Oikeudenmukaisessa maailmassa Meritähti olisi Juice Leskisen Syksyn sävelen kaltainen standardi, jonka jokainen suomalainen pakko-oppisi viimeistään rippikoulun nuotiopiirissä. Nyt se on suomipopin historian kiemuraisiin onkaloihin kadonnut uuden aallon helmi, jonka radiokanavat ovat kenties unohtaneet, mutta haikeiden sävelten ystävät eivät.
Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut vietti maaliskuun alussa Tampereen Telakalla 30-vuotissyntymäpäiviään. Yhtyeen kehityskaari on ollut laulaja-kitaristinsa Ari Närhen johdolla johdonmukainen, maltillinen ja looginen, minkä juhlakeikkakin todisti. Vaikka kuullut kappaleet olivat lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, oli ne – hyvällä tavalla – kuin samasta puusta veistettyjä.
Kumman Hepun laulujen tunnelma on lakoninen, melankolinen, taatusti romanttinen ja tietyllä tavalla kiltti. Bändin konstailemattomassa kitarapopissa voi kuulla kaikuja paitsi kotimaisilta uuden aallon aikalaisilta, myös Neil Youngin ja The Velvet Undergroundin kaltaisilta rockia rohkeasti uudistaneilta veteraaneilta.
Henkinen yhteys löytyy myös Jonathan Richmanin ja The Feeliesin kaltaisiin new waven toisinajattelijoihin ja myöhemmin 1980-luvulla pinnalle nousseen collegerockin suurimpiin nimiin, kuten Violent Femmesiin ja The Go-Betweensiin.
Kumman Hepun ylivoimaisesti tunnetuin kappale, Meritähti, sai alkunsa 1970-luvun lopulla, jo kauan ennen kuin koko yhtyettä oli olemassa.
”Kappale oli aluksi instrumentaali – valssi, jota soittelin yksin kitaralla. Tekstin kirjoitin vasta vuosia myöhemmin”, Ari Närhi kertoo.
”Vuosia myöhemmin” tarkoittaa kesää 1980, jonka Närhi vietti kesätöissä metsähommissa. Töiden ohessa hän hahmotteli tekstejä kappaleisiin, jotka lopulta päätyivät yhtyeen seuraavana vuonna ilmestyneelle nimettömälle esikoisalbumille.
”Hahmottelin tekstejä hyräilemällä silloin , kun ei ollut ketään häiritsemässä”, Närhi kertoo.
Meritähden valssiversion kuuli ensimmäisenä Jukka Mikkola, Närhen yhtyetoveri Kaukanapoissa-yhtyeestä.
”Tekstillisen version kuulivat aluksi vain Kumman Hepun muut jäsenet. En enää muista, mikä oli heidän ensireaktionsa”, Närhi kertoo.
Kaukanapoissa-yhtyeen tarina loppui lyhyeen. Yhtyeen suurimmaksi jäljeksi suomirockin historiaan jäi Jonathan Richman & Modern Loversin Egyptian Reggaeta muistuttava instrumentaali Kalkki jäi mainitsematta, joka päätyi legendaariselle Hilse-LP-kokoelmalevylle.
Yhtyeen jäsenistä Jukka Mikkola soitti myöhemmin muun muassa tarkoituksellisen eriskummallisessa Vaaralliset lelut -yhtyeessä. Pauli Heikkilä puolestaan keskittyi toteuttamaan graafisia pyrintöjään paitsi levynkansitaiteen (Kumman Hepun esikoisalbumi), myös ennen kaikkea sarjakuvataiteen (Vanhat herrat) parissa.
”Aallot tarttuvat laivaan, tuuli purjeita painaa
katsot kannelta kuutamoon, hopea hiuksissas hohtaa
silmät tarttuvat silmiin, sormet tarttuvat sormiin
on lähellä taivas ja kaukana maa
kun viimeinkin kotini kohtaan”
Kumman Hepun kokoonpano muotoutui hiljalleen, ja siinä sattumallakin oli sormensa pelissä. Närhen jälkeen yhtyeen pitkäaikaisin jäsenkin liittyi kokoonpanoon kesken esikoisalbumin äänitysten.
”Pirkko Kontkanen oli alun perin mukana ikään kuin studiomuusikkona, mutta koska viulu tuntui sopivan niin hyvin tähän musiikkiin, niin hän on ollut bändissä siitä saakka”, Närhi kertoo.
Esikoislevyään äänittämään Kumma Heppu päätyi tavalla, joka oli juuri niin yksinkertainen kuin vielä 1980-luvulla oli mahdollista: Närhi lainasi Jukka Mikkolalta nauhurin, jolla Kumma Heppu äänitti ensimmäiset demonauhansa. Demo lähetettiin Johanna Kustannukseen, jossa nauha kulkeutui Raine Salon kautta Atte Blomin käsiin. Eikä sitten muuta kuin levyttämään.
Meritähden ja tukun muitakin pikkuklassikoita (Pankkiryöstö, Ontto mies autiomaassa) sisältävät albumi äänitettiin ja miksattiin keväällä 1981. Prosessi oli nopea ja tehokas ja kesti noin viisi vuorokautta.
Meritähden sovitus oli studioon mentäessä luonnollisesti jo valmis, mutta sai siellä vielä viimeisen silauksensa.
”Intron kellopeli tuli lisättyä, kun Finnvoxin nurkassa oli kaunis vanha glockenspiel, jota oli ihan pakko käyttää”, Närhi muistaa.
Lopputulos oli yksiselitteisen onnistunut. Meritähdestä pitivät kaikki, ja kappaleen saama radiosoitto edisti kummasti keikkamyyntiä.
”Studio teki ihmeitä eli lopputulos oli kyllä parempi kuin etukäteen ajattelin. Jälkikäteen harmittaa eniten, ettei laulujen äänittämiseen ollut enemmän aikaa”, Närhi kertoo.
Närhi ei pysty – ainakaan näin kolmekymmentä vuotta myöhemmin – erittelemään, mistä musiikillinen inspiraatio kappaleeseen löytyi. Tosin…
”…intron bassokuviossa oli ehkä jotain muistumia Eaglesin One of These Nightsista”, hän tunnustaa.
Vielä mystisempää on mistä kappaleen musertavan haikea sanoitus laivoineen, hopeahiuksineen, kotiinpaluineen ja meritähtineen kertoo. Se ei ole selvinnyt Närhelle itselleenkään.
”En ole oikeastaan koskaan täsmälleen tiennyt, mitä teksti oikein tarkoittaa”, Närhi kertoo.
”Luultavasti siksi sitä voi edelleenkin lähes kyllästymättä laulaa.”
Ja kuunnella.
Meritähti livenä Tampereen Pub Kujakollissa 25.3.2011. Bändin nykykokoonpanossa vaikuttavat Ari Närhen ja Pirkko Kontkasen lisäksi rumpali Jari Kivelä (mukana vuodesta 1982), kosketinsoittaja Arto Piispanen (1983–) ja basisti Ari ”Selkä” Pulkkinen (1999–).
Ari Närhi ja KH&LV
Ari Närhi perusti sittemmin tamperelaistuneen Kumma Heppu & Lopunajan voidellut -yhtyeen Kajaanissa vuonna 1980.
Yhtyeen kummallisen kuuloinen nimi löytyi kristillisten saarnakasettien otsikoista.
KH&LV on tehnyt seitsemän albumia. Edellinen, Japaniin, ilmestyi 2008.
Johanna ja Rockadillo ovat julkaisseet yhtyeen 1980-luvun albumeita viime ja tämän vuoden aikana vihdoin cd-formaatissa.
Meritähti viidellä sanalla: ”En tiedä, mitä se tarkoittaa.”
Toivekappaleeni: ”Tähän yhteyteen voisi sopia Aku Ankan Itkevä merimies: ‘Suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren…’”
http://youtu.be/F8KFPscumSQ
Paras, mihin NRGM toivetta toteuttaessaan pystyy, on Klamydian Aku Ankka -laulu. Anteeksi, Ari.
