Popklassikot 1993

#26 Melvins – Honey Bucket

Melvins poseeraa parhaan kykynsä mukaan.

Kiitos Kurt Cobain. Ilman sinua Melvins ei olisi ikinä noussut suuremman yleisön tietoisuuteen, saanut levydiiliä Atlantic Recordsilta eikä julkaissut uransa parasta studioalbumia Houdinia. Tai toisaalta, kiitos Buzz Osborne. Ilman sinua Kurt Cobain ei olisi ikinä perustanut Nirvanaa, julkaissut Nevermindia eikä luonut absurdeihin mittasuhteisiin noussutta Seattle-kiimaa, jonka seurauksena jokainen risafarkkuinen slacker-viritelmä – plus Melvins – nostettiin 1990-luvun alussa Rolling Stonen next big thingiksi.

Mikään näistä zeitgeist-bändeistä ei kuitenkaan ollut kuten Melvins. Eikä ole vieläkään, vaikka Toolin, Mastodonin ja Isiksen kaltaiset perässähiihtäjät sitä perse hiessä yrittävätkin.

Siinä missä Melvinsin aikalaiskollegat soittivat punkia, hardcorea, heviä tai wannabe-Nirvana-grungea, Buzz ja kumppanit soittivat kaikkea (paitsi sitä wannabe-osastoa) yhtä aikaa. Trion liejuisessa soundissa yhdistyivät Flipperin laahaava punk, Henry Rollinsin aikaisen Black Flagin päällekäyvä hardcore ja Black Sabbathin raskaasti groovaava heavy/doom metal. Kun tähän päälle vielä lisättiin makaaberi huumori, taukoamaton kokeilunhalu ja King Buzzon kieliopista piittaamaton nonsense-lyriikka, tuloksena oli jotain helvetin omituista ja ihanaa.

”Eight times of fel-an-fo-fi
Like cobalt cast and clean
I got a mojo felt the wheel
Real fashion feel”

Näinkin syvällisellä proosalla käynnistyy Houdinin ylikierroksilla käyvä sinkkubiisi Honey Bucket. Sitä ennen on kuitenkin kuunneltava yli minuutin mittainen intro, mikä on – Melvinsin tuntien – täysin normaali ja kaupallisesti järkevä ratkaisu alle kolmiminuuttiselle biisille. Alkulämpöjen jälkeen bändi vaihtaa jumalattomalle thrash-vaihteelle – eikä vähiten siksi, että King Buzzo kuulostaa jostain käsittämättömästä syystä James Hetfieldiltä. Tanakan riffittelyn lomassa voi katsella musiikkivideota, jossa Melvins soittaa navettakeikan innokkaalle lammasyleisölle. Sludge ’n’ sheeps!

Tai hetkinen, onpa mukana myös yksi Melvins-maalauksella varustettu aasi.

Honey Bucketin lisäksi Houdinilta löytyy useita muitakin mestariteoksia, kuten laahaava Hag Me, hyytävä Joan of Arc ja nerokkaasti sovitettu KISS-cover Goin’ Blind. Kaiken kaikkiaan levy on kuin silmänkääntötemppu, joka hämää kuulijoitaan alati vaihtuvilla jäynillä, äkkikäännöksillä ja komiikkaan verhotulla turpaanvedolla. Ei siis mikään ihme, että Melvins nimesi albuminsa kuuluisan taikurin ja kahlekuninkaan mukaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!