David Lowery ja Camper Van Beethoven, dadaa jo vuodesta 1983!
“Take the skinheads bowling
Take them bowling”
Kappale saa hyvälle tuulelle jo pelkällä nimellään. Sillä hyväntahtoinen on hän, joka haluaa viedä tontillaan öisin notkuvat skinheadit keilaamaan.
Tai sitten ei. Ehkä hän haluaa tunkea sormensa skinheadin ruumiinaukkoihin ja käyttää heidän päitään keilapalloina. Ovathan heidän päänsä jo valmiiksi sileitä ja kiiltäviä.
Tai jotain. Jos nimittäin ihan rehellisiä ollaan, en aivan ymmärrä, mitä David Lowery halusi Camper Van Beethovenin tunnetuimmalla kappaleella, bändin esikoisalbumin Telephone Free Landslide Victoryn (1985) ensimmäisellä singlelohkaisulla sanoa. Eikä taida ymmärtää kovin moni muukaan.
Kaksi-ja-puoliminuuttinen single on raukeaa, leppoisaa, lehmipunkin hengessä rullaavaa collegerockia, jonka maanläheinen sointi muistuttaa The Mekonsista ja Violent Femmesistä ja enteilee muutama vuosi myöhemmin Kurt Cobaininkin hurmannutta The Vaselinisia.
Kappaleen teksti koostuu havainnoista, jotka vaikuttavat irrallisilta ja satunnaisilta. Mutta on kappaleessa sentään kertoja.
Kertoja, joka kertoo heräävänsä joka aamu rukoilemaan jumalaa (”Every day I get up and pray to Jah”) vain huomatakseen, että kuolema on taas yhden päivän lähempänä (”And he decreases the number of clocks by exactly one”).
Kertoja, joka tarkkailee maailmaa esikaupunkiasuntonsa verhojen raosta (”Everybody’s coming home for lunch these days”) ja toivoo, että joku tekisi hänen nurmikollaan öisin parveileville jengeille jotakin (”Last night there were skinheads on my lawn”) – veisi heidät vaikka keilaamaan.
Tarina ei tästä kuitenkaan sanottavammin kehity, ainakaan dada-vapaasti tai erityisen loogisesti. Toisen säkeistön harmittomat yleistykset tuntuvat viittaavan epäsuorasti rasismiin (”Some people say that bowling alleys look all the same”), kolmas säkeistö käsittelee puolestaan puolittain unohdettua unta – tai unelmaa, jolloin sen voisi tulkita viittaavan Martin Luther King, Jr:n Lincolnin muistomerkillä vuonna 1963 pitämään puheeseen.
Mutta vaikka King, Jr. olisikin halunnut nukkua vieri vieressä ”muovin” kanssa eli, öö, solmia ystävyyden mustien ja valkoisten välille (KRÄTS – jää alkaa pettää tekstin tulkitsijan jalkojen alla.), tuskin hän sentään oli kovin kiinnostunut polvien nuolemisesta?
“I had a dream, I wanted to sleep next to plastic
I had a dream, I wanted to lick your knees
I had a dream, it was about nothing”
Kertooko kappale unelmien hiipumisesta, passivoitumisesta ja katkeroitumisesta? Onko se afrikkalaisamerikkalainen kostofantasia? Sillä mitä muutakaan keilaradalla tapahtuu kuin että massiivinen musta pallo vyöryy voimalla kymmenen valkoiseen, niskastaan punaisen kuikelon pääl- (KRÄTS – tekstin tulkitsija mulahti avantoon.)
Bonus!
1990-luvun indierockyhtyeistä Take the Skinheads Bowlingin ovat coveroineet muun muassa Teenage Fanclub ja Manic Street Preachers. Tässä jälkimmäisen tulkinta kappaleesta vuoden 2003 Glastonburystä.
http://youtu.be/YJzetFWiXx0
Bonus II!
David Lowery julkaisi kuluvan vuoden helmikuussa uransa ensimmäisen sooloalbumin, The Palace Guardsin. Tässä video kappaleesta Deep Oblivion.
