Popklassikot 1985

#22 New Order – The Perfect Kiss

New Order – tyhmiä älyköitä vai fiksuja idiootteja?

“My friend took his final breath
Now I know the perfect kiss is the kiss of death”

En ole koskaan osannut päättää, oliko New Order kultakautenaan maailman tyhmin älykäs yhtye vai maailman älykkäin tyhmä yhtye.

Mitään ei tosin ollut niin helppoa huijata kuin suomalaista teiniä 1980-luvulla. Ja olihan manchesterilaisnelikko myös paketoinnin mestari.

Heillä oli takanaan maailman coolein levy-yhtiö Factory, maailman coolein kansisuunnittelija Peter Saville ja kiehtovan kimurantteja poplaulun muotokieltä vääristäviä periaatteita: kappaleen nimellä oli harvoin mitään yhteyttä biisin tekstiin, singlekappaleita ei sisällytetty albumeille eikä levyjen kansissa ei ollut edes minimimäärää informaatiota, sillä usein puuttui joko levyn tai bändin nimi tai biisilista – tai useampi niistä.

The Perfect Kiss onkin kaikin puolin täydellinen jo artefaktina. Singlen kansi on monoliittimäisen hopeanharmaa, etukannessa lukee pystysuuntaan vain ”Perfect” ja takakannessa ”Kiss The” aivan kuin nimi olisi kietaistu nauhaksi kannen ympärille.

Sisältä löytyvä kappale on popkappaleen rakentamisen mestarinäyte: kappaleen eri ainesosat perkussiosta syntikoihin esitellään yksi kerrallaan jo valmiiksi odottamaan biisin suureellista finaalia, jossa ne lopulta kerrostuvat, ketjuuntuvat ja kolaroivat. Syntyvä vaikutelma voisi olla yhtä etäinen ja aritmeettisen kylmä kuin Savillen kansitaidekin, elleivät osaset olisi kaikki itsessaan niin sykähdyttävän viskeraalisia.

Lopullisen särön pinnan eheyteen iskee kuitenkin laulaja Bernard Sumner, jonka laulua olisi ehkä kilteintä kuvata itseoppineeksi. Korvaan ei osu vain laulutapa vaan myös se mitä lauletaan:

“I stood there beside myself
Thinking hard about the weather
Then came by a friend of mine
Suggested we go out together”

Viisitoistavuotiaan hämääminen on kuin taklaisi päivänkakkaran, eikä siis ihme, että vuonna 1985 kappaleen avaussäkeet kuulostivat suurelta eksistentiaaliselta viisaudelta.

Myöhemmän tiedon ja elämänkokemuksen valossa on kuitenkin mahdotonta olla huomaamatta, että Sumner vain toimi niin kuin hän aina toimi: lauloi horjuvalla äänellään ihan mitä sylki suuhun toi. Vai kuinka usein itse seisoskelet poissa tolaltasi ajattelemassa kuumeisesti säätä?

New Orderin kontekstissa Sumner on kuitenkin maailman paras laulaja ja tekstittäjä. Hänen amatöörimäisyytensä toimii inhimillisenä kontrastina mekaaniselle musiikille, ja hänen hölynpölyisyytensä pitää kappaleiden jalat maassa. Jos Sumner olisi yhtään älykkäämpi tai tietoisempi sanoittaja, New Orderin musiikki menettäisi suuren osan viehätyksestään.

Sumnerin panos palauttaa mieleen sen, että New Orderin miehet (ja nainen) eivät ole akateemisia snobeja tai musiikillisia strukturalisteja vaan todellisuudessa pubeja ja klubeja rakastavia työläisromantikkoja, joilla on vain sattumalta liki autistinen kyky rakentaa epätodennäköisistä palikoista nerokkaita poplauluja.

Perfect Kiss ei ole bändin tunnetuimpia lauluja, vaikka hienoimpia se on. Englannissa se ei päässyt edes Top 40 -listalle, mikä johtuu ehkä Savillen kuluttajaepäystävällisestä kannesta, kappaleen rakenteen monimutkaisuudesta tai kertosäkeen puuttumisesta. Se ei siis ole Blue Mondayn, True Faithin, Regretin tai edes Bizarre Love Trianglen kaltainen ikivihreä, mutta omalla tavallaan se on täydellinen kuin suudelma. Kappale, jolle pitäisi pystyttää patsas, ellei se jo itsessään olisi sellainen.

Vaikka Perfect Kiss oli ensimmäinen New Orderin studioalbumilla kuultava single, kappaleen julkaisuhistoria on bändille ominaiseen tapaan hyvin sekava. Liki yhdeksänminuuttisessa maksiversiossa on kolme säkeistöä, joista single- ja albumiversioille mahtuivat ainoastaan kaksi ensimmäistä; roskiin siis joutui biisin nimen sisältävä ja selittävä kolmas.

Jonathan Demme kuvasi biisille videon, jolla kuultava versio sisältää ensimmäisen ja kolmannen säkeistön sekä poikkeaa muutenkin rakenteeltaan. Alkuperäistä 12-tuumaisen versiota puolestaan jouduttiin saksimaan loppupäästä 44 sekuntia, jotta kappale mahtui Substance-kokoelmalle, eikä kömpelöä editiä ole korjattu myöhemmille painoksille, joille puuttuva osa olisi ollut teknisesti mahdollista mahduttaa. Näistä kaikista versioista definitiivisenä saa pitää ihan täsmälleen sitä mikä huvittaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Osataan sitä suudella Taiwanissakin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!