Näyttävätkö nämä miehet siltä, että he empisivät kurottaa pseudoitämaisen diskon aarrelippaaseen? Eivät!
Loppuvuodesta 1982 Libanonin sota oli Beirutin saarron myötä yltynyt verisimmilleen, mutta Blancmange ei empinyt kurottaa samaan pseudoitämaisen diskon aarrelippaaseen, jota David Bowie (The Secret Life of Arabia) ja La Bionda (Sandstorm) olivat jo kolme vuotta aiemmin raottaneet. Myöhäisorientalistisesta pienoisklassikosta tuli duon uran suurin menestys ja se on kieltämättä heidän groovyin tuotoksensa.
Hittiä parivaljakko tuolloin tarvitsikin. B.E.F:n ja Heaven 17:n Martyn Ware oli tuottanut heidän ensimmäisen demonsa, joka jäi vaille suurempaa huomiota. Vuonna 1981 bändi sai lopulta raidan eräälle kaikkien aikojen legendaarisimmiksi muodostuneista sämplereistä, Some Bizzare Rercordsin Some Bizzare Albumille.
Sekään ei vielä tuonut toivottua nostetta, kenties samalla kokoelmalla kuultujen vetovoimaisempien Depeche Moden ja Soft Cellin vuoksi. Blancmange ei lopulta julkaissut yhtään omaa äänitettään Some Bizzarella ja päätyi levyttämään vähemmän seksikkäälle London Recordsille. Näistä lähtökohdista Living on the Ceiling oli huippuhetki. Se nosti Blancmangen brittilistan sijalle seitsemän ja vei heidät toppipoppeihin esiintymään.
“And I’m so tall, I’m so tall
You raise me and then you let me fall
I’m so small, I’m so small
Wrap me round your finger, see me fall ”
Tähän viidentoista minuutin kuuluisuuteensa vokalisti Neil Arthur ja kosketinsoittaja Steve Luscombe olivat edenneet melko vastakkaisista lähtökohdista. Arthurilla oli taustallaan ura punkbändi Viewfindersissa, Luscombella Portsmouthin sinfoniaorkesterissa. Toisaalta Arthur oli soittanut avantgardistisia covereita Beatlesin kappaleista ja Luscombe kuulunut ruohonleikkureita ja pesukoneita instrumentteinaan käyttävään ensembleen.
Näiden omituisuuksien lisäksi pojat huomasivat yhteisiksi kiinnostuksenkohteikseen Kraftwerkin ja nätit vaatteet. Nimivalinnallaan duo halusi ilmaista mielipiteensä aikakautensa populaarimusiikista: maitovanukasta – ja kaikilla on vieläpä rumat kuteet.
Living on the Ceilingin jälkeen Blancmangen suosio lässähti vanukasmaisesti. Boheemimman The Associatesin tavoin he jäivät piilottelemaan kasaripopin eleganttiin, mutta varjoisaan vasempaan siipeen. Eksoottinen herkkuhedelmä, joka putosi palmupuustaan.
