Party on, Wayne!

”Do you realize
that everyone you know someday will die?”

The Flaming Lipsin eksistentialistiset pohdinnat jyräsivät Nuorgamin kirjoittajien äänestyksessä 2000-luvun kirkkaimmista ulkomaisista pophelmistä. Alla olevaan soittolistaan on koottu se ja satakymmenen muuta alkaneen vuosituhannen musiikillista merkkiteosta. Ole hyvä ja nauti!

NRGM 2000-luvun ulkomaiset pophelmet Top 111

1. The Flaming Lips – Do You Realize??
2. The National – Fake Empire
3. LCD Soundsystem – All My Friends
4. Interpol – Evil
5. The Killers – Mr. Brightside
6. The White Stripes – Seven Nation Army
7. The Knife – Heartbeats
8. M.I.A. – Paper Planes
9. Mew – Am I Wry? No
10. Queens Of The Stone Age – No One Knows
11. Arcade Fire – Rebellion (Lies)
12. Sufjan Stevens – Chicago
13. Morrissey – First Of The Gang To Die
14. Robyn – Dancing On My Own
15. Daft Punk – One More Time
16. Coldplay – Viva La Vida
17. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows (Interlude)
18. The Strokes – Last Nite
19. Annie – Heartbeat
20. Beyoncé – Crazy In Love
21. OutKast – Hey Ya!
22. Radiohead – Pyramid Song
23. Wilco – Jesus, etc.
24. Britney Spears – Toxic
25. The Roots – The Seed (2.0)
26. Elbow – One Day Like This
27. Editors – Smokers Outside The Hospital Doors
28. Girls – Lust For Life
29. Kanye West – Jesus Walks
30. Antony & The Johnsons – Fistful Of Love
31. M83 – Midnight City
32. MGMT – Electric Feel
33. Burial – Archangel
34. Jay-Z – 99 Problems
35. Pet Shop Boys – Minimal
36. Animal Collective – My Girls
37. Rihanna – Umbrella
38. Sigur Ros – Hoppípolla
39. Hot Chip – Over And Over
40. Kent – Dom Andra
41. Ariel Pink’s Haunted Graffiti – Round And Round
42. Death Cab for Cutie – Soul Meets Body
43. Portishead – Machine Gun
44. Gorillaz – Feel Good Inc
45. The Divine Comedy – Our Mutual Friend
46. Kylie Minogue – Can’t Get You Out of My Head
47. The Streets – It’s Too Late
48. Franz Ferdinand – Take Me Out
49. Dizzee Rascal – Fix Up, Look Sharp
50. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
51. Missy Elliott – Get Ur Freak On
52. The Rapture – House Of Jealous Lovers
53. Midlake – Roscoe
54. Modest Mouse – Float On
55. Arctic Monkeys – When The Sun Goes Down
56. Muse – Knights Of Cydonia
57. Johnny Cash – Hurt
58. Cat Power – The Greatest
59. John Grant – Queen Of Denmark
60. Destroyer – Kaputt
61. Deerhunter – Nothing Ever Happened
62. Junior Senior – Move Your Feet
63. New Order – Crystal
64. Depeche Mode – Precious
65. Phoenix – Lisztomania
66. Owen Pallett – Lewis Takes Off His Shirt
67. N.E.R.D. – Provider
68. Spoon – The Ghost Of You Lingers
69. The Mars Volta – Eriatarka
70. Hercules And Love Affair – Blind
71. Lady Gaga – Bad Romance
72. Bon Iver – Flume
73. The Pains Of Being Pure At Heart – Higher Than the Stars
74. Grinderman – No Pussy Blues
75. Fleet Foxes – Mykonos
76. R.E.M. – Imitation Of Life
77. Kelis – Milkshake
78. Roisin Murphy – Let Me Know
79. Doves – Kingdom Of Rust
80. R. Kelly – Ignition Remix
81. Grizzly Bear – Two Weeks
82. The Shins – New Slang
83. Björk – Pagan Poetry
84. Bloc Party – Banquet
85. El-P – Deep Space 9mm
86. The Coral – Dreaming Of You
87. The Juan Maclean – Happy House
88. Iron And Wine – Flightless Bird, American Mouth
89. TV On The Radio – Staring At The Sun
90. Gnarls Barkley – Crazy
91. Andrew W.K. – Party Hard
92. Junior Boys – So This Is Goodbye
93. …And You Will Know Us By The Trail Of Dead – Relative Ways
94. Frida Hyvönen – Dirty Dancing
95. The Decemberists – The Engine Driver
96. Nick Cave & The Bad Seeds – As I Sat Sadly By Her Side
97. The xx – VCR
98. Justice – Waters Of Nazareth
99. Kurt Vile – Jesus Fever
100. Gwen Stefani – Cool
101. UGK – Int’l Players Anthem (I Choose You)
102. Major Lazer – Get Free
103. System Of A Down – Chop Suey!
104. Ladytron – Destroy Everything You Touch
105. Of Montreal – Heimdalsgate Like A Promethean Curse
106. The Twilight Singers – Teenage Wristband
107. Yeah Yeah Yeahs – Maps
108. Broken Social Scene – 7/4 (Shoreline)
109. Crystal Castles – Not In Love
110. Wolf Parade – I’ll Believe In Anything
111. Camera Obscura – French Navy

Kuuntele soittolista tästä.

The Flaming Lips – voittajan on helppo hymyillä.

#1

Muiden ihmisten edessä kekkuloiminen joulupukin vaateparteen verhoutuneena on nöyryyttävää. Olen saanut todeta asianlaidan henkilökohtaisesti paitsi jokusena jouluaattona sukulaisteni seurassa, myös ajautuessani eräänlaisen ihmiskokeen seurauksena viettämään yhden työpäivän tamperelaisessa tavaratalossa hiippalakkiin ja tyynyvatsaan sonnustautuneena.

Kotoisaksi olen tuntenut oloni joulupukin asussa tasan yhden kerran, Turun Ruisrockissa kesällä 2007. Seisoin festivaalin päälavalla punanutussa, taskulamppua heilutellen, oikealla puolellani aitopartainen Wayne Coyne ja vasemmalla puolellani tekopartainen Johannes Kinnunen. Tuskin koskaan olen tuntenut itseäni yhtä etuoikeutetuksi kuin tuolloin, äimistellessäni monituhatpäistä yleisömerta näiden kahden merkkihenkilön välissä.

Muistikuvat keikasta ovat sumuisia. Sokkeloinen pikamarssi backstage-alueelta lavan paahtaviin valoihin, räjähtävä Race for the Prize, epäuskoista virnistelyä loputtoman konfettisateen keskellä – ja jossain välissä, kaiken hikoilun, hohotuksen ja huohotuksen keskellä, Do You Realize??, muutama ilon kyynel ja hetkellinen viisauden illuusio siitä, että joo, tajuun mä. (Antti Lähde)

#2

Do You Realize?? on suosikkikappaleeni The Flaming Lipsin tuotannosta. Katkeransuloinen kappale on kuin suoraan Disney-musikaalin joukkokohtauksesta. Se on kuin sateenkaaren väreissä loistavaan käärepaperiin piilotettu lahjapaketti, jonka sisältä paljastuu hautakivi.

Minä ihailen Wayne Coynea. Kuinka hän onkaan uskaltanut ja osannut kirjoittaa tällaisen popkappaleen valtavuudessaan mahdottomista aiheista, kuten elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta? Kappaleella Coyne laulaa asioista, jotka kaikki tiedostavat, mutta joista on tapana olla vaiti. Luultavasti siksi kappale tuntuu niin koskettavalta ja rehelliseltä. Luultavasti siksi se on kappale, jonka haluaa soittaa vastarakastuneena toiselle ihmiselle, kun hänen kanssaan juttelee popmusiikista.

Coyne on palannut Do You Realizen käsittelemiin teemoihin myös myöhemmin yhtyeensä uralla. Mr. Ambulance Driver (2006) on ikään kuin Do You Realizen teospari. Mutta se ei ole kappaleena kirkasotsainen ja toiveikas, vaan katoavaisuuden edessä lannistunut.

Do You Realize?? ei ole vain yksi 2000-luvun hienoimmista popkappaleista. Se on yksi kaikkien aikojen hienoimmista kappaleista. Se on myös todiste Wayne Coynen neroudesta sanoittajana ja säveltäjänä, vaikka The Flaming Lipsin viime vuosien tekemiset ovatkin olleet kaukana Do You Realizen maailmasta, jossa ei sada lainkaan vettä, vaan ainoastaan serpentiiniä ja ilmapalloja. (Tuomas Kokko)

#3

”Do you realize, that everyone you know, someday, will die?”

Ihan äkkiseltään ei tule mieleen pysäyttävämpää popkappaleessa esitettyä kysymystä. Tokihan jokainen meistä tietää, ettei kuolemaa pääse karkuun ja että viriileimmänkin vipeltäjän liike pysähtyy väistämättä jossain vaiheessa. Mutta The Flaming Lips ei penääkään meiltä, että tiedämmekö, vaan että ymmärrämmekö. Siinä on huima ero. Edes tätä kirjoittaessani en voi väittää aivan täysin ymmärtäväni.

Kun Oklahoman psykedeelisen friikkisirkuksen nokkamies Wayne Coyne kysyy uudelleen ja uudelleen ”tajuatko sinä”, hän pakottaa samalla katsomaan silmiin itsestäänselvyyksinä pitämiämme asioita, jotka useimmiten jäävät arkisen taaperruksemme keskellä täysin huomiotta. Harvemmin tulee Alepan juustohyllyllä todella sisäistäneeksi, että tämä valtava kivenmurikka, jonka pinnalla törttöilemme menemään nämä rajalliset elämämme, kelluu avaruudessa. Siis täysin tyhjän päällä. Onhan se nyt ihan oikeasti aivan käsittämättömän huikea juttu, kunhan sen vain tajuaa.

Yhtä suurta kertosäkeistöä muistuttava Do You Realize?? huokuu optimismia, positiivisuutta ja lämpöä, vaikka huomauttaakin vähän väliä kaiken katoavaisuudesta. Sen tärkein viesti on, että maailmaa ei tarvitse verhota turhanpäiväiseen mystisyyteen, jotta siinä olisi jotain ihmettelemistä. Päinvastoin. Todellisuus näyttäytyy monta kertaa uskomattomampana ja jännittävämpänä kuin mikään kuvitelma, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden pysähtyä ja ymmärtää. (Ami Vuorinen)

#4

Vuonna 2005 julkaistun The Flaming Lips -dokumenttielokuvan nimi on Fearless Freaks. Sen lisäksi, että ”Pelottomat friikit” paljastuu elokuvassa yhtyeen laulajan Wayne Coynen ja hänen veljiensä nuoruuden urheilujoukkueeksi, se viittaa myös näiden parantumattomien hörhöjen huimapäisiin matkoihin psykedeelisen musiikin aivoja käristäville äärirajoille.

Todellisuudessa The Flaming Lips ei kuitenkaan ole koskaan ollut yhtä peloton kuin ollessaan alastomimmillaan – tehdessään vuonna 2002 häpeilemättömän popkappaleen elämästä, kuolemasta ja, niinpä niin, siitä vanhasta popin klassikkoaiheesta: rakkaudesta.

Do You Realizella yhtyeen ja kuuntelijan välissä ei ole mitään. Kappaleella Wayne Coyne pohtii pelotta niitä kysymyksistä kaikkein suurimpia, ilman labyrinttimaisia sanaleikkejä tai kielikuvia.

Do You Realizen pointti toki on vanha viisaus: carpe diem. Elämä on lyhyt, joten nauti siitä nyt, kun vielä voit. Kaikki on lopulta suhteellista ja riippuu näkökulmasta. Ei aurinkokaan todella laske, vaan se on vain maailman pyörimisliikkeen aiheuttama illuusio:

”And instead of saying all of your goodbyes
Let them know you realize that life goes fast
It’s hard to make the good things last
You realize the sun doesn’t go down
It’s just an illusion caused by the world spinning round”

Coynen sanoitukset lipuvat vaarallisen lähellä latteuksia ja suurieleistä sentimentaalisuutta, mutta hän onnistuu kuvaamaan nämä perustavanlaatuiset tuntemukset niin elegantin yksinkertaisin sanankääntein, että ne tuntuvat ainoastaan koskettavilta.

The Flaming Lipsille tyypillisesti Do You Realize?? sukeltaa sekä syvyyksiin että nousee korkeuksiin. Sen lopullinen positiivisuus löytyy kappaleen pehmeänmuhkeasta soundista ja auringonlaskun sijaan auringonnousun häikäisevää lupausta hohtavasta melodiasta.

Kappaletta kuunnellessa tajuaa, kuinka rohkeaa ja ainutlaatuista mutta lopulta loogista on pohdiskella ihmiselämän suuria kysymyksiä popmusiikin muodossa – kysyä kysymykset, jotka askarruttavat jokaista muodossa, joka vetoaa mahdollisimman moniin.

Ymmärrätkö, kysyy Coynen korkean surumielinen ääni.

En tiedä. Todennäköisesti en, mutta tätä kappaletta kuunnellessa voin tuntea vastauksen kieleni päällä. (Kimmo Vanhatalo)

#5

One, two, three, four ja etupotkulla kohti ulkoavaruutta.

Lauantaina 14.9.2013 Helsingin Sanomat uutisoi lyhyesti Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan syyskuussa vuonna 1977 matkaan lähettämän Voyager 1 -avaruusluotaimen saavuttaneen tähtienvälisen avaruuden ensimmäisenä ihmisen tekemänä laitteena.

The Flaming Lipsin kymmenennen albumin Yoshimi Battles the Pink Robotsin ensimmäinen single Do You Realize?? ilmestyi ihmisten väliseen avaruuteen jo elokuussa 2002.

Popmusiikin sivu on marginaaliaan myöten täynnä lauluja kuolemasta, syntymästä, rakkaudesta, ystävyydestä ja olemisen sattumanvaraisuudesta. Minulle Do You Realize?? on niiden kaikkien lähes painottomaksi tiivistynyt synteesi – popmusiikin kultainen äänilevy, josta välittyy usko siihen, että pienillä teoilla on merkitystä.

Ajatus lienee joidenkin mielestä hölmö, mutta toivo siitä, että ihmisten välille voi syntyä yhteys ja ymmärrys tuon yhteyden hauraudesta, on niin vahva, että se saa kaltaiseni pinttyneen pessimistin kirjoittamaan myöhemmin hävettäviä korulauseita.

Do You Realizen kummallisesta kauneudesta kertoo myös se, että normaalisti lähes sietämättömän raskaana pitämäni akustisen kitaran raapiminen tuntuu koko kappaleen kolmen ja puolen minuutin keston ajan lohduttavalta kuin päätäni kevyesti silittävä rakkaan ihmisen käsi.

Ehkäpä Do You Realize?? on henkäys pyyteetöntä rakkautta? Ainakin se on elämän kokoinen kappale. Pala olevaa, tai sitten minä vain olen sekaisin. (Mikko Valo)

#6

Uskon väittämään, jonka mukaan elämä kulkee väläyksinä tajunnan halki kuoleman hetkellä. Se on lämpimän kullankeltainen, auringonnousun hohtoinen, hetkissä viipyilevä montaasi elämän onnellisista hetkistä. Hidastettua hymyilyä ja lymyilyä aamuvarhaisella, onnenkyyneleiden täyteisiä halauksia, viipyviä raukeita katseita, maagisia suudelmia, sydämessä riehuvaa ilotulitusta, kädestä pitämistä. En ihmettelisi, jos tuon musiikkivideomaisen, maalailevan kauniisti kuvatun koosteen taustalla soi Do You Realize??

Hymnin sanoma on totta. Me kellumme avaruudessa ja kaikki katoaa. Paitsi sun hymy, nämä onnen hetket. Elämä on pähkähullua ja totta. Ja just sen takia ihmeellistä ja ihanaa.

Kysy vaikka siltä tissit heiluen reivaavalta naiselta, joka sekoaa maailman hienoimman live-elämyksen taustaprojisoinnissa, paperisilppusateen ja pehmokaniinien keskellä. (Aleksi Kinnunen)

#7

Do You Realize?? on korvia hivelevän kaunisti soiva, täydellisen ihana pop-viisu. Se on helposti lähestyttävä mutta yksinkertaisella tavalla syvällinen. Yhtä aikaa surullinen ja lohdullinen. Kappaleen keskeiset kielikuvat liikkuvat kosmisissä sfääreissä mutta silti biisi on pakattu täyteen arkipäivän viisautta.

Kappaleen nerokkuus syntyy siitä miten nämä vastakohdat täydentävät toisiaan, istuvat täydellisesti yhteen, kuin yin ja yang. Ei yhtä ilman toista: ei kauneutta ilman katoavaisuutta.

Kappaleen viesti on yksinkertainen. Liki buddhalaisessa hengessä se korostaa hetkessä läsnäolon tärkeyttä universumin loputtomassa liikkeessä. Me kaikki olemme katoavaisia – minä, sinä ja hän – eikä ole aikaa hyvästienjättöön. Parempi vain muistuttaa, että olet kaunis.

Se, että Do You Realize?? valittiin äänestyksessämme 2000-luvun parhaaksi kappaleeksi, tekee minut onnelliseksi. Biisin olemassaolo palauttaa, joka kerta sen kuullessani, pienen sirpaleen uskoa ihmiskuntaan. (Teemu Kivikangas)

#8

The Flaming Lips -yhtyettä viehättää hullunkurinen häröily, omalaatuiset äänikokeilut, joulupukit ja teletapit. Halutessaan se osaa kuitenkin olla mitä helposti lähestyttävin popyhtye.

Bändin tuotannon ehkäpä kirkkain kruunu heittää kuulijan elämän perusasioiden äärelle. Rakastettavasti pauhaavan Do You Realizen tenho perustuu helppotajuisen popmelodian ja luuppimaisen sointukierron lisäksi Wayne Coynen lausumiin, äärimmäisen tärkeisiin itsestäänselvyyksiin.

Naiivin yksinkertaisessa ilmaisutavassa on ytyä. Coyne nostelee kolmessa minuutissa ja 33 sekunnissa esiin ilmeisiä havaintoja siitä, miten leijumme avaruudessa ja kuinka elämämme väistämättä jonain päivänä loppuvat. Pistäähän se miettimään – myös poplaulun kontekstissa.

Yoshimi Battles the Pink Robots -albumin (2002) avaussingle huumasi aikoinaan jo ensikuuntelulla. Hurmos yltyi entisestään bändin Suomen-keikoilla vuosina 2007 ja 2009, vaikkei Coyne hittiään kaikkein terävimmin tulkinnutkaan.

Silti ”elävä” Do You Realize?? onnistui välittämään pakahduttavaa ilon- ja haikeudensekaista tunnetta, jota kokee hyvin harvoin. ”Do you realize that happiness makes you cry” itketti Coyne pimenevässä kesäillassa. Yksin tämän The Flaming Lips -kappaleen live-esityksistä jäi ainutlaatuiset muistot.

Teknisemmässä mielessä Do You Realizessa häiritsee ainoastaan sen hivenen mussuinen soundimaailma ja nimiasuun tyrkätyt kaksi kysymysmerkkiä. Tosin korostavathan ne kappaleen ”tajuutsä??”-elementtiä. En epäile, etteikö tämä biisi saisi lamppuja syttymään. (Tomi Nordlund)

#9

Ruisrock 2007. Ikää 17 vuotta. Olen ostanut festariliput jo edellisenä joulukuuna lukiokavereitteni kanssa ja seurannut koko kevään jännittyneenä artistikiinnityksiä. Joku The Flaming Lips julkistetaan päälavalle. Sekoitan sen The Flaming Sideburnsiin, joka soittaa samoilla festivaaleilla. Päätän mennä varmuuden vuoksi katsomaan molempia bändejä.

Ystäväni ryssii majoituksemme. Joudumme yöpymään Ruissalon rannassa oudon mallisessa hippiteltassa sillä aikaa, kun muut kaverit rilluttelevat varsinaisella leirintäalueella. Matkalla Ruissaloon poikkeamme teltta kainalossa R-kioskiin ostamaan kondomeja. Majoituksen ryssinnyt ystävämme neuvoo, ettei ehkäisyvälineitä kannata ostaa. Jos varautuu, ei koskaan onnista. Päätämme olla ostamatta kondomeja.

Onneksi meitä ei onnista.

The Flaming Sideburnsin keikasta en muista jälkeenpäin mitään, mutta The Flaming Lipsin keikka on tajunnanräjäyttävä. Lavan reunoilla tanssii joulupukkeja ja avaruusolioita. Serpentiiniä ja ilmapalloja sataa yleisöön. Wayne Coyne laulattaa yleisöä nunnakäsinuken avulla. En tunne biiseistä etukäteen ainuttakaan. Keikan jälkeen rakastan suurinta osaa niistä: Yoshimi Battles The Pink Robots Part 2:ta, Race For The Pricea, She Don’t Use Jellyä ja tietenkin Do You Realizea.

Heti Ruisrockin jälkeen lähden kielimatkalle Englantiin. Ostan kaikki The Flaming Lipsin levyt, jotka löydän. Zaireekaa en löydä. Kuuntelen Do You Realize?? -kappaletta kuukauden ajan yhä uudelleen. Tapaan tytön. Rakastun kiireestä kantapäähän.

Hän ei ole vieläkään ymmärtänyt, kuinka kaunis on. (Joonas Kuisma)

#10

Flaming Lipsin Do You Realize?? on kappale, jonka teksti muistuttaa monessa mielessä puolimielisiä lifestyleblogeja ja kuuluisi siteerattavaksi jääkaappimagneetteihin ja auringonlaskuvalokuviin (pun intended).

Kappale kun on silkkaa carpediemiä: itsestäänselvä muistutus kaiken katoavaisuudesta. Silti siitä on muodostunut synonyymi elämää suuremmalle kappaleelle.

Se on tekijöidensä uran (tai ainakin sen pop-vaiheen) huippuhetki ja keskipiste: nostattava ja yksinkertaisen syklinen sävellys, joka kertoo oikeastaan samasta asiasta kuin tekstikin. Do you realize -mantra ei katoa mihinkään loppumisensa jälkeen, vaan starttaa kerta toisensa jälkeen – aivan kuten aurinko.

Do You Realizen naiivius on nostettu jyrkänteen korkeimpaan kohtaan, komeimman näköalan luo. Siinä reunalla se pysyy omin jaloin ja horjahtelematta, vaikka alla odottaa banaalin pohjaton kuilu. Siltä kohtalolta Do You Realize?? välttyy, koska se muistaa faktat, eikä sorru haihatteluun. The Flaming Lipsin elämänfilosofiassa kaikki päättyy joskus. Syyt elämäniloon ja toivoon löytyvät fatalismin kautta.

Mistä voisin saada magneetin, jossa lukee ”everyone you know, someday, will die”? Oli se miten ruma tahansa, tökkäisin sen jääkaappini oveen muistuttamaan Suurista ja Tärkeistä Tosiasioista. (Oskari Onninen)

#11

Do You Realize?? on sinisilmäisen romanttisuuden ja aspergeriaanisen realismin risteys, joka pakahduttaa yhtä perinpohjaisesti vuodesta toiseen.

Taivaisiin kurotteleva sävellys, sen kankeasti taapertava sovitus ja nukkavieru tuotanto sykkivät elämää, rakkautta ja kaihoa, jotka maalaavat taustan sanoituksille, jotka ovat samalla kaunein rakkauslaulu, oodi hetkeen tarttumiselle, pienten asioiden suuruuden havainnointia ja oman pienuuden tunnustamista maailmankaikkeuden suuruuden edessä.

Reiluun kolmeen minuuttiin on pistetty niin kovin vähän, mutta saatu silti mahtumaan kaikki. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Flaming Lipsiltä äänestettiin myös kappaletta Yoshimi Battles The Pink Robots Pt. 1.

Kuvateksti.

The Nationalin uljain kappale on hienovarainen oikeamielisen cityliberaaliuden kritiikki.

Stay out super late tonight
Picking apples, making pies
Put a little something in our lemonade
And take it with us

The Nationalin Fake Empire on kahdeksan vuotta ja kuukauden eläneen, noin 180 000 biisinkuuntelua sisältävän last.fm-tilini kuunnelluin kappale. Mutta en kirjoita nyt siitä.

The Nationalin Fake Empire oli myös se kappale, jonka suomalainen musiikkimedia nosti Boxer-levyn ilmestyessä esiin käytännössä jokaisessa arvioissa höystettynä kohtuuttomin ylisanoin. Tai niin muistijälkeni sanovat. Mutta en kirjoita siitäkään. Saati googlaa, olinko oikeassa.

Sen sijaan Fake Empire on The Nationalin diskografiassa kappale, jossa yleinen on jokaisessa suhteessa yksityistä edellä. Vaikka kappale rakentuu selvästi kahden ihmisen yhdessäolon ympärille, se on ennen kaikkea kuva ideologisen simulaation ajasta, neliminuuttinen 2010-luvun suurkaupunkielämän illusorisuudesta.

The Nationalin Matt Berninger sanoi The Quietusin haastattelussa, että Fake Empire kertoo disilluusioiden ja apatian tuhoamasta sukupolvesta, jolle ympäröivä maailma on ahdistava ja monimutkainen tuote ja joka sen vuoksi keskittyy luisteleviin homoballerinoihin ja söpöihin pikkulintuihin. Tietämättömyys on autuutta, kunhan on kivaa.

Se maalaa sen oikeamielisyyden kuplan, joka kuvaa ahdistavan hyvin myös helsinkiläistä, Instagram-filteröityä urbaania elämää. Siihen ikuisen ravintolapäivän maailmaan kuuluvat niin minulla on oikeus -kulutuskulttuuri kuin mustavalkoinen Hyvien Asioiden puolustaminen ja pakkomielle sulkea korvansa omaan oikeamielisyytensä sisältämiltä ristiriidoilta.

Berningerin maalaama Fake Empire on se lifestyle-vasemmistolaisuuden mädättämä maailma, jossa on tärkeämpää julistaa ensin olevansa feministi ja pohtia sen jälkeen, mitä se oikeasti tarkoittaa ja miten ristiriidassa se on oman käytöksen kanssa. Ja saman analogian voi liittää liki mihin tahansa muuhun cityliberaaliin arvoon valveutuneesta kulutuksesta eksotiikanpalvontaan.

Siihen nähden, miten The Nationalista on muodostunut varsinkin Suomessa turvaindien perikuva ja Fake Empirestä sen rakastetuin kappale, Berningerin teksti on harvinaisen kitkerästi stereotyyppisimpiä National-faneja piiskaava puheenvuoro.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Nationalilta äänestettiin myös kappaleita About Today, Anyone’s Ghost, Lemonworld, Secret Meeting, Slow Show, Sorrow ja Start a War.

Ensin otetaan sumpit…

”And if I made a fool, if I made a fool, if I made a fool
On the road, there’s always this
And if I’m sewn into submission
I can still come home to this”

Vietin tämän elokuun matkaillen. Tarkoituksenani oli tuon kuukauden aikana koostaa tätä juttua varten kuvasarja, jonka kautta kertoa LCD Soundsystemin kappaleesta All My Friends. Sen tarkemmin määrittelemättä halusin kuvasarjaan jonkinlaista eteeristä, konstikkaalla tavalla kaunista magiaa. Sellaista, jonka kauneutta on joskus vaikea selittää, mutta jonka kyllä tunnistaa poikkeukselliseksi. Sellaista, joka saa katsomaan maailmaa uusin silmin. Oivaltamaan omat, sekä ympäröivän maailman puutteet.

Osuimme matkallamme moneen oikeaan kohteeseen, mutta lopputulos oli aina sama: istuin älypuhelin kädessä näpeissäni ja kuvasin oikeaa kättäni. Siinä oli tuoppi, jonka kuvattuani tyhjensin.

Kotiin tultuani harmitti, että puhelimestani löytyi ainoastaan näitä kuvia. Kuvia, joissa näkyi käytetty päihde mutta ei päihtymystä. Ilojuoma mutta ei iloa. Niitä selaillessani tajusin kaksi asiaa: 1) jonkin täytyy muuttua, koska tämä on tosi typerä tapa viettää iltaa/lomaa/elämää, ja 2) tämähän on ihan niinkuin siinä biisissä!

All My Friends kertoo siitä, kuinka ihmiset ympärillä eivät tunnu enää tutuilta. Kun käyttää parhaat vuotensa bilettämiseen, on se kaikki tietenkin tosi hauskaa, mutta johtaa samalla eksistentiaaliseen inhotukseen. Mitä minä täällä yhä teen, onko missään mitään mieltä? Keitä nämä ihmiset ovat ympärilläni, ja olenkohan itse sittenkään yhtä nätti?

“I wouldn’t change one stupid decision
for another five years of life”

Tuo on tärkeä oivallus. Täytyy tehdä typeriäkin asioita. Niistä oppii ja niistä kasvaa. James Murphylle, LCD Soundsystemin biisinikkarille, se on erityisen suuri ja tärkeä oivallus. Hänen olemuksensa on ”vähän vanhemman” levynörtin; sellaisen, jota vituttaa, kun nuorilla on älypuhelimet ja design-asunnot, ja lisäksi ne on vielä tosi tosi mukavia. Nörtin, joka on jäänyt bileisiin vähän turhan pitkäksi aikaa. Epäileviä katseita alkaa jo tulla, vaikka kukaan ei mitään sanokaan. Nörtin, joka tajuaa kyllä, että pitäisi lähteä, mutta bileissä kehkeytyvää awkward momentia enemmän pelottaa se, mitä ulko-oven takana on. Tai ei ole.

Enemmän, kuin kirjoittaa kappaleesta, haluan kuunnella sen vielä uudelleen. Ja ottaa oluen – vielä yhden. Viimeisen. Sitten maksan piikkini ja lähden seikkailuun. Älypuhelimellasi voit lukea kappaleesta enemmän, jos kiinnostaa. Kuten myös James Murphysta, aikansa kuvasta, aikansa epätodennäköisestä seksi-ikonista, jota minä kaipaan kovin, mutta joka taitaa olla aika tyytyväinen siihen, ettei jämähtänyt hienon projektinsa pariin. Kunpa muillakin olisi munaa, niin kuin Jamesilla.

…ja sitten hörpätään tuoppi.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

LCD Soundsystemiltä äänestettiin myös kappaleita Daft Punk Is Playing at My House, Losing My Edge, Someone Great ja Tribulations.

Interpol, viileät vaatturit.

Mikäli Rosemary West tarjosi kipinän tähän lauluun, lienee se hänen ainoa hyvä tekonsa.

”Rosemary…”

Carlos Dengerin laulava, lähes runollinen bassoriffi astuu sisään kohteliaasti. Sen kintereillä seuraa Paul Banks, joka huhuilee täyteläisellä baritonilla ruusumarjansa perään. Oi, Rosemary. Kuinka kaunis nimi.

Lämpöisestä tunnelmasta huolimatta laulun asetelma on alusta alkaen pahasti viistossa. Kaihoisaan ja hellään tapaan, jolla Rosemary lausutaan, on ladattu kiellettyjä tunnesävyjä.

Siis mikäli ottaa lähtökohdaksi sen sitkeän olettamuksen, että Evil kertoo Rosemary Westista. Hän on hahmo, johon on vähintään kyseenalaista kohdistaa mitään empaattista.

Westin kertomus on julmanhaurea kuvottavuuden huipentuma. Tätä nykyä kymmentä (10) elinkautista lusiva, pian 60-vuotias brittinainen kidutti ja murhasi puolisonsa Fred Westin kanssa kymmenen nuorta naista ja tyttöä – joukossa tekijöiden omia lapsia – ja myi seksiä muun muassa omalle isälleen. Rikoskumppanina toiminut aviomies hirttäytyi sellissään ennen tuomiota, ja ikään kuin delegoi oman kammottavuutensa Rosemaryyn ruumiillistuvaksi.

Toki tämä on vain yksi tulkinta kappaleesta, jonka sanat leijuvat assosiaatioille vapaana. Välillä puhutaan kontrolloivan seurustelukumppanin suulla:

”When your friends they do come crying
Tell them how your pleasure’s set up on slow-release”

Välillä vilautellaan sadistista kuvastoa:

”Leave some shards under the belly
Lay some grease inside my hand”

Silti Westin kertomus kantaa runsaimman sadon kryptisen biisin tulkinnassa. Etenkin, kun kertosäe huipentuu:

”Meanwhile, can we look the other way?
Why can’t we just play the other game?”

Sanoilla on voimaa murtautua narratiivin yläpuolelle. Ne kääntyvät kuulijan puoleen: aina jostain löytyvät seuraavat Westit, paljastuu Ariel Castro tai itävaltalainen painajaisisä. Eikö heitä voisi vain olla katsomatta, unohtaa moiset hirviöt?

Valitettavasti ei, sillä hyytävintä on, ettei petomainen pahuus lakkauta kenenkään jäsenyyttä ihmiskunnassa. Monessa suhteessa ”hirviöt” ovat karmaisevan samanlaisia kuin me tavalliset.

Pelkkä tulkinnanvarainen, uteliaisuuslohkoa ärsyttävä teksti ei silti tehnyt Evilista klassikkoa. Biisi oli Interpolin kansainvälisen läpimurron keihäänkärkisinkkuja, mutta tietä radioaalloille ei aukaissut hämärä murhamyyttien kanssa flirttaillu teksti, vaan biisin ankaransuloinen sävykkyys. Kappaleessa on kontrasteja, jotka eivät pingotu geneerisen hiljaa–kovaa-vuorottelun vaan leikkisästi polveilevien säkeistöjen ja pauhaavan choruksen välille. Kokonaisuutena Evil on hieno sävellys, joka osoitti, ettei periolemukseltaan synkästä ja riutuvasta postpunkista ammentavan musiikin tarvitse hiilikopioida kantaisiensä depressiivistä muotokieltä.

Kaiken runkona on tietenkin Paul Banksin savuinen ääni, jonka pehmeyttä koventaa käskevä sävy: asiat ovat kuten minä ne laulan, olivatpa sanani kuinka arvoituksellisia tahansa. Mies kuulostaa hyvin huolelliselta, kuin purkittaisi viimeistä ottoaan ikinä. Laulukopin oven taakse voi hyvin kuvitella äänihuuliin mieltyneen psykopaatin ruosteisen kirurginveitsen kanssa.

Tälläkin klassikolla on sävelten ulkopuolinen elämä, eli oheinen nukkevideo, joka muuten oli kuvanikkari Charlie Whiten ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus. Luisevan, fanien keskuudessa Normaniksi ristetyn otuksen matka onnettomuuspaikalta sairaalaan oli MTV:n viimeisiä mieleenpainuvia videoita. Kohtaus pätkän lopussa, jossa kalmankalpea nukke leijuu sairaalavuoteensa yllä ja sätkii luisia raajojaan, on yhtä aikaa älyttömän hauska ja häiritsevä.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Interpolilta äänestettiin myös kappaleita Narc, Obstacle 1, Pioneers to Fall, Slow Hands, Take You on a Cruise ja Untitled.

The Killers – farkkutakit vs. nahkatakit 2–2.

Mr. Brightsidessa on kaikkea – tai ainakin kaikki tarpeellinen.

”It started out with a kiss
How did it end up like this?
It was only a kiss, it was only a kiss”

Kirjoitin näkemykseni The Killersistä bändinä jo viimevuotisessa Battle Born -arviossa, joten keskityn tässä 2000-luvun parhaaseen popsingleen.

Kyllä, parhaaseen.

Biisin voi nimetä vuosikymmenen parhaaksi popsingleksi, jos…

…siihen on onnistuttu yhdistämään uuden vuosituhannen ryhdikkäin muka-kasarisyna, särmikäs rytmikitara, upeat rummut ja eräs aikamme korskeimmista laulajista.

…se on yhtä kertosäettä. Mr. Brightsiden säkeistötkin sisältävät niin intensiivisiä melodiakulkuja, että on aivan mahdotonta sanoa, mihin kappaleen varsinainen kliimaksi on piilotettu. Kuuntelijan popkorva joutuu koko ajan koetukselle.

…se kertoo epäonnisesta rakastumisesta. Monet popihanuudet syntyvät väärään aikaan ja paikkaan osuvista ihastuksista ja rakastumisista. Kerrankin löysin jonkun. Sen piti olla vain suudelma, miksi siitä tuli paljon enemmän!? Miksi!? Nyt hän on sängyssä jonkun toisen kanssa, varmasti on!

”And it’s all in my head but she’s touching his chest, now
he takes off her dress, now
Let me go!”

…kappale on samanaikaisesti kiihkeän raadollinen ja sarkastisen analyyttinen. Lopulta Mr. Brightsiden kertoja vakuuttaa itselleen, ettei enää koskaan anna käydä näin. I never! Kunnes.

…se saa sinut tanssimaan/ilmakitaroimaan/laulamaan kovaäänisesti/harrastamaan muuta aivotonta, mutta hauskaa toimintaa. Mr. Brightsidea ei tarvitse tutkia sen tarkemmin, jos ei halua. Vaikka biisin sanoituksessa on syvyyttä, ennen kaikkea se nostaa adrenaliinitasoa, vaikka ei olisi sitä kuullut koskaan ennen eikä koskaan kuule, paitsi indie-diskossa joka toinen kuukausi aamukolmelta.

Mr. Brightsidessa on kaikkea – tai ainakin kaikki tarpeellinen.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Killersiltä äänestettiin myös kappaleita Jenny Was a Friend of Mine, Somebody Told Me ja When You Were Young.

Trööt-trö-trö-trö-trö-trööt-trööt.

Jalkapallofanien omima, Jack Whiten kirjoittama riffi on karannut omaan symboliseen sfääriinsä ja saanut tarinoiden muodostaman sädekehän.

”Ooo-o-o-o-o-oo-ooo
Ooo-o-o-o-o-oo-ooo”

On vuoden 2003 lokakuu. Belgialaisen Club Brugge -jalkapallojoukkueen fanit ovat kokoontuneet milanolaiseen baariin ennen illan ottelua, jossa Brugge haastaa italialaisjätti AC Milanin Mestareiden liigan lohkovaiheessa. Yhtäkkiä ravintolan kaiuttimista alkaa kuulua hypnoottinen, puoliakustisella kitaralla soitettu riffi, joka on laskettu oktaavia matalammalle Whammy-pedaalin avulla. Nousuhumalaiset jalkapallofanit alkavat laulaa riffin mukana.

”Ooo-o-o-o-o-oo-ooo
Ooo-o-o-o-o-oo-ooo”

Sillä hetkellä The White Stripesin Seven Nation Army karkaa tekijöidensä, Jack ja Meg Whiten, hallinnasta ja alkaa elää omaa elämäänsä. Se muuttuu kansanmusiikiksi ja suulliseksi perimätiedoksi.

Sinä lokakuisena iltana Club Brugge kaataa AC Milanin San Siron kolkolla stadionilla. Fanit tuovat Seven Nation Armyn riffin tuliaisina Belgiaan, jossa kappaletta aletaan soittaa otteluiden aikana Bruggen Jan Breydel -stadionilla. Fanit eivät ole kiinnostuneita kappaleen sanoituksista, sen kitarasoolosta tai Meg Whiten puisevasta rumputyöskentelystä. Vain sen riffissä on tarvittavaa voimaa. Tuo hämmentävä voimantunne resonoi koko kehossa, kun tarttuu vieruskavereita hartioista, hyppii ylös ja alas katsomossa ja yhtyy laulamaan matalaa, yksinkertaista melodiaa.

Kolmen vuoden päästä Club Brugge saa vuorostaan italialaisia vieraita, kun AS Roma saapuu Belgiaan pelaamaan Uefa Cupin ottelun. Roomalaiset siirtyvät ensimmäisellä puoliajalla johtoon omalla maalilla, mutta toisella puoliajalla Bruggen Javier Portillo tasoittaa. Stadion repeää ja Seven Nation Army kajahtaa ilmoille. Italialaiskannattajat kuuntelevat laulua hiljaisina.

74. minuutilla Simone Perrotta kuitenkin vie Rooman jälleen johtoon kulmapotkun jälkitilanteesta. Sen kannattajat varastavat belgialaisten maalilaulun itselleen, niin kuin suomalaiset Den Glider Inin vuonna 1995.

”Pooo-po-po-po-po-poo-pooo
Pooo-po-po-po-po-poo-pooo”

Laulu saa foneettisesti uuden otteen, mutta melodia ja tunne pysyvät ennallaan.

AS Roma voittaa 1–2. Roomalaisfanit vievät voitonlaulun mukanaan Italiaan. Seven Nation Army alkaa soida ikuisen kaupungin Stadio Olimpicolla.

Kesällä 2006 pelataan jalkapallon MM-kisat Saksassa. Seven Nation Armysta on tullut puolessa vuodessa Italian maajoukkueen epävirallinen hymni. Valmentaja Marcello Lippi, suuri sananmuunnosten ystävä, johdattaa joukkonsa aina finaalin asti, jossa vastaan asettuu Ranska. Finaali on ikimuistoinen. Zinedine Zidane pelaa myyttisen uransa viimeisen ottelun. Zizou upottaa seitsemännellä minuutilla rangaistuspotkun yläriman kautta, mutta Marco Materazzi tasoittaa pian. Myöhemmin Zidane puskee Materazzia päällään tämän haukuttua Zidanen siskoa. Zidane saa punaisen kortin. Italia voittaa maailmanmestaruuden pilkuilla. Tämän antiikin draamoja muistuttavan näytelmän taustalla onnesta seonnut Azzurri-fanien kuoro laulaa:

”Poo-po-po-po-po-poo-pooo
Pooo-po-po-po-po-poo-pooo”

Vuonna 2013 koko urheileva maailma käyttää Seven Nation Armyä tapahtumissaan tunnelman nostattamiseen. Seurauksena kukaan ei jaksa enää kuunnella sitä. Kuten Arttu Tolonen mainiosti totesi, on maailma syönyt kappaleen ja tulee pian sylkäisemään sen ulos. Tämän digestiivisen prosessin myötä kappale on kuitenkin karannut täysin omaan, symboliseen sfääriinsä ja saanut kirkkaan, tarinoiden muodostaman sädekehän. Ilmiö on 2000-luvun rock-musiikin kiinnostavimpia.

”Ooo-o-o-o-o-oo-ooo
Ooo-o-o-o-o-oo-ooo”

Nyt se soi sinun päässäsi.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The White Stripesilta äänestettiin myös kappaleita Ball and Biscuit ja Fell in Love With a Girl.

Sisarukset Dreijer.

2000-luvun ikimuistoisin elektropopkappale on 3 minuuttia ja 51 sekuntia ekstaattista onnea, haavoittumista, enkeleitä sekä koskettavia syntetisoija-, sähkörumpu- ja steelpan-sulosäveliä.

”Ten days of perfect tunes
The colors red and blue
We had a promise made
We were in love To call for hands of above to lean on
Wouldn’t be good enough for me”

Steelpanin koskettava helinä hyökkää tappavien bassovoittoisten syntetisoijien ja terhakasti pörräävien sähkörumpufillien päälle. Sitten ajassa 44 sekuntia näyttämön valtaa Karin Dreijer Andersson, jonka outo kujerrus luo ihanan kontrastin täysin keinotekoisen sulavalinjaisille äänille. Kertosäkeeseen päästessä sielu on täynnä päälle satavaa popmusiikillista ekstaasia. Pää nytkyy vastustamattomasti, kerrokselliset syntetisoijat kutittelevat iholla, enkelit viekottelevat korvissa. Tunnen katoavani tanssilattialle, sen valoihin, sulautuvani osaksi täydellistä kappaletta.

Hienoin kohta odottaa kuitenkin ajassa 2 minuuttia 33 sekuntia, kun C-osan syntetisoijairiffi ja piiskaava takapotku vapauttavat kädet lopullisesti ilmaan. Euforista hetkeä seuraavat diskovalojen tuikkeessa kaikuvat riemunkiljahdukset.

”And you, you knew the hand of a devil
And you kept us awake with wolves teeth
Sharing different heartbeats in one night”

Ilmestyessään Heartbeatsin avaama Deep Cuts -albumi (2003) pamahti Ruotsissa pop-entusiastien puhutuimmaksi lemmikiksi ja Tukholman levykauppojen myyntilistojen kärkeen.

Toiset rakastuivat silmittömästi Dreijerin sisaruskaksikon oudon kauneudentajun, kotitekoisen estetiikan ja jopa väkivaltaisten synterisaattorien koristamaa anteeksipyytelemätöntä, äkkiväärää, tanssittavaa, liikuttavaa ja provosoivaa melodista kollaasia. Toisilta ammattikriitikoilta albumi keräsi taas nihkeitä arvioita, ei vähiten The Cop -kappaleen lapsellisuuden takia (”I am a cop, shut up / I piss in your mouth / I am a cop, shut up / I shoot you in the face motherfucker / I piss in your mouth”).

Vaikka Heartbeats on sittemmin noteerattu toistuvasti The Knifen tärkeimmäksi kappaleeksi – se on myös yhtyeen soitetuin kappale Spotifyssa lähes 12 miljoonalla kuuntelukerralla – vasta mestarillinen Silent Shout –albumi (2006) teki yhtyeestä kansainvälisen indie-megatähden ja paljon hengenheimolaisia (esim. Austra, Chvrches) synnyttäneen tummasävyisen elektropopjättiläisen.

Kuten tunnettua, tämänvuotinen raivopäinen, hullu, abstrakti ja orgaaninen Shaking the Habitual -albumi teki Knife-kopiokissojen elämästä huomattavasti hankalampaa.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Knifeltä äänestettiin myös kappaleita Pass This On, Silent Shout, We Share Our Mother’s Health ja You Take My Breath Away.

Arulpragasamin Mayahan se siinä.

Maya Arulpragasamin mestariteos löytää harmonian ristiriidoista.

”Pirate skulls and bones
Sticks and stones and weed and bombs
Running when we hit ’em
Lethal poison for the system”

Muistan hyvin, kun kuulin ensimmäisen kerran M.I.A.:n Paper Planesin. Seurasin köysiakrobaatti Terry Cranen esitystä, jonka taustamusiikiksi hän oli valinnut tuon kappaleen. Cranen syöksähdellessä huimapäisesti alas kohti kivikovaa lattiaa ja noustessa jälleen ylös takaisin korkeuksiin Paper Planes sai minut valtaansa. Suuri osa kappaleen tenhosta tuntui tulevan sen kiehtovasta ristiriitaisuudesta.

Paper Planes kuulosti kiistattoman modernilta, mutta se myös samplasi The Clashin Straight to Hell -klassikkoa. Se oli samalla sekä hiphopia, poppia että rockia. Kappaleessa kuului musiikillisia kaikuja populaarikulttuurin reuna-alueilta, mutta se oli selvästi kotoisin angloamerikkalaisen popin keskusmetropoleista.

Tunnelmaltaan Paper Planes tuntui samalla sekä rauhalliselta että kiihkeältä, hauskalta että vakavalta ja sopivalta sekä yökerhoihin että lastenhuoneisiin. Kappaleen sanoituksista en saanut kovin paljon selvää, mutta niissä välähtelivät vakavampi vallankumouksellinen retoriikka ja toisaalta uhoava leikkisyys, kuten säkeessä: ”I got more records than the K.G.B.”

Onko M.I.A. kapinallinen, joka liehuttaa merirosvolippua ja heittelee pommeja vai sittenkin ”bona fide hustler”? Vastaus taitaa olla, että vähän kumpaakin.

Naisessa musiikin takana piisaa ristiriitoja. M.I.A., oikealta nimeltään Mathangi ”Maya” Arulpragasam, tuntuu haluavan olla sekä kapinallinen että poptähti ihailemansa Madonnan tavoin. Toisaalta hän haluaa vedota massoihin, kun taas toisaalta hän on individualistinen auteur, joka ei välitä tuon taivaallista hiteistä tai soittolistoista.

Sri Lankan vapaustaisteluun osallistuneen tamilivallankumouksellisen tytär tuntee selvästi voimakasta sympatiaa köyhiä ja alistettuja kohtaan, mutta hänen oman lapsensa isä on rikas perillinen, jonka kanssa M.I.A. asui äveriäiden valkoisten asuinalueella Los Angelesissa. Hänen tyylinsä on sekä katumuotia ja haute couturea, ja hän tuntuu yhtä hyvin viihtyvän gaalojen punaisilla matoilla kuin rähjäisissä kommuuneissakin.

M.I.A. on arvostettu, ihailtu ja kriitikkojen kiittämä muusikko, mutta omien sanojensa mukaan hän on epämusikaalinen, eikä hänellä ole lainkaan sävelkorvaa. Onko hän aito vallankumouksellinen vai taiteilija Maya Arulpragasamin multimediaprojekti? Poliittisesti naiivi provokaattori vai varteenotettava ajattelija?

M.I.A.:n musiikkikin rakentuu kiehtovan, mutta toisinaan sekavan ja vaikeasti määriteltävän tyylilajien sekamelskan pohjalle, jossa rap, elektro, r&b, pop, baile funk, dancehall, grime, aasialainen folk, Bollywood-soundtrackit ja monet muut musiikkityylit sekoittuvat toisinaan toinen toistaan syleillen, toisinaan taas toraillen kuin kapinallisryhmät keskenään.

Entä sitten Paper Planes? Kertooko se viisumiongelmista ja epäluuloista siirtolaisia kohtaan? Vai onko se sittenkin piruilua gangsteria leikkiville teeskentelijöille? Vai voisiko M.I.A. pilailla oman ristiriitaisuutensa kustannuksella, jossa poptähteys ja vallankumous ovat kietoutuneet monimutkaiseen solmuun?

“All I wanna do is [BANG, BANG, BANG, BANG!]
And [K-CHING!]
And take your money”

Vastauksia näihin kysymyksiin ei tarvitsekaan saada, sillä nimenomaan ristiriidoille, jännitteille ja kysymyksille perustuu paitsi M.I.A.:n, myös Paper Planesin vetovoima. Kaikkein hienoimman taiteen tavoin siitä voi nauttia sellaisenaan, pelkkänä loistavana musiikkina sekä emotionaalisella että ruumiillisella tasolla, mutta se myös aktivoi aivot muodostamaan uusia yllättäviä ajatusrakennelmia.

Palaan mielessäni köysiakrobaatin esitykseen. Mies nousee ja laskeutuu köyden varassa. Ylös, alas, kiepsautus ja taas ylös, alas. Kuuntelen taustalla soivaa Paper Planesia, ja mieleeni tulee poukkoileva paperilennokki jossain kaukaisella taivaalla. Oloni on yhtäkkiä rauhallinen ja melkein tunnen lempeän tuulen poskellani. Ja siinä se on: lopulta harmonia.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

M.I.A.:lta äänestettiin myös kappaleita Born Free, Bucky Done Gun, Galang ja Jimmy.

Mew, Kentin kaatajat.

Toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua.

”Indifference is killing me!”

Vuonna 2002 suosionsa huipulle itseään kampeava Kent soitti kiertueen Suomessa. Lämmittelijänä toimi kaikille tuntematon tanskalainen pikkubändi, joka ei ollut vielä julkaissut edes ensimmäistä kansainvälistä levyään. Tuon yhtyeen nimi oli Mew, eikä kiertueen jälkeen pahemmin puhetta Kentistä kuultu, kun tuo skandinaavinen landskamp päättyi Tanskan suvereeniin 6–0-voittoon.

En ollut itse kiertueen keikoilla, mutta niiden jälkeen oli vaikea välttyä tuon kolmikirjaimisen nimen kuulemiselta joka käänteessä.

Kun yhtye vihdoin palasi keväällä 2003 omalle keikalle Tavastialle, takataskussa uunituore kansainvälinen debyyttinsä Frengers, oli kupletin juoni jo selvillä: jokainen runotyttö sai uuden suosikkibändin ja jokainen indiebändi itselleen uuden tyylin.

Vaikka yhtye on sittemmin ylittänyt itsensä suuruudenhulluudessa vaikuttavuudessaan jo moneen kertaan, on bändin häkellyttävä iskuvoima tiivistettävissä Am I Wry? No -kappaleen ensitahteihin. Täysin käsittämätön yhdistelmä toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua. En usko koskaan kääntäneeni kelkkaani epäilyksestä estottomaan ihailuun niin kuin tämän avauksen myötä.

Jopa yhtyeen nolot puolet kääntyvät pidemmän päälle vahvuuksiksi. Kammottavat levynkannet ja Jonas Bjerren ensimmäisen vuoden taidekoululaisen runokirjan B-materiaalin mieleen tuovat lyriikat aiheuttavat vaivaantuneisuutta, mutta tavallaan raaputtavat muuten niin täydellisen pinnan rikki tavalla, joka muuttaa epäinhimillisen hurmaavan hölmöksi.

Helpoin tapa todentaa Mewin vaikutusvalta kymmenen sitten on kuunnella läpileikkaus suomalaisen indiepopin kermasta vuodesta 2003 eteenpäin. Lähes jokaisella bändillä alkoivat vallata alaa nyrjähtelevät rytmit, järkälemäisesti vyöryvät bassot, terävästi maalailevat kitarat ja kuulaat laulut.

Kaiken tuon ymmärtää yhä yhtä hyvin, kun pistää Am I Wry? Non soimaan. Sen ikoninen vyörytys ei ole menettänyt pisaraakaan tehostaan vuosien kuluessa.

Toivottavasti yhtye kykenee vielä nousemaan lievästä luovasta lamastaan, joka sitä on And The Glass Handed Kites -levystä (2005) asti vaivannut. Ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole vielä voittanut tätä juuttilaumaa omassa pelissään.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Mewiltä äänestettiin myös kappaleita 156, Comforting Sounds, Snow Brigade ja Special.

Don’t get me wrong, he’s a nice guy, I like him just fine. But he’s a mouth breather.

Queens of the Stone Agessa on aina yhdistänyt yllätyksettömyyttä arvaamattomuuteen. Sen kipuaminen megaluokkaan oli itsessäänkin ylläri. Olihan bändin toimintatapa usein oudon modulaarinen ja biisit ajoittain vaikeaselkoisia ja huuruisia. Tämänkin voi lukea niin monella tavalla.

”I drift along the ocean
Dead lifeboats in the sun
and come undone

Pleasantly caving in
I come undone”

Minusta se kertoo huumeista, mutta ihmissuhdedraamailu tai pyristely yhteiskunnan sääntöjen ikeessä ovat varmasti yhtä valideja tulkintoja.

Queens of the Stone Age on aina parhaimmillaan ammentaessaan musikaaliestetiikasta. Sitä tämä biisi on: QOTSAa queeneimmillään, samasta kaivosta vettä kantamassa kuin Freddie Mercuryn melodiapartio. Upealla tavalla lyyrisen kitarasoolon loppu on kuin suoraan Flashistä. Kompuroiva humppakomppi sopisi torviorkesterin soitettavaksi suuren joukkokohtauksen taustalle. Jokaisen kitaralurituksen soittaisi klarinetti. Tarkoitan nyt oikeaa klarinettia, en Brian Mayn imitaatioita 1970-luvulta. Riffejä tuhlaillaan kuin dixielandissa konsanaan.

Biisi on selkeä tulevaisuuden kestosuosikki kaikissa maailman parhaat kitarabiisit -äänestyksissä hamaan tulevaisuuteen. Löydät sen korkealta Rolling Stonen äänestyksessä vuonna 2021. Sitä on julkeasti varioitu mainoksessa ja se löytyy lukuisista soittamiseen liittyvistä peleistä. Se on QOTSAn Seven Nation Army, ja tulevaisuuden musikologeille annammekin tehtäväksi selvittää, miksi se ei soi NBA:n peleissä.

Mutta se on kaikkea tuota parempi ja suurempi. Josh Homme operoi täysin eri lahjakkuuden tasolla kuin Jack White. Seven Nation Armyn maailma on jo syönyt ja kohta sylkäisee ulos. Sillä ei loppupeleissä ole edes Sandstormin staminaa. No One Knowsiin maailman hammas ei pysty.

QOTSAn jätkille muuten gas face rap-skittien integroimisesta rock-ilmaisuun. Ei ollut tarpeen. Onneksi ei ottanut tulta alleen.

Ai niin, meinasi unohtua. Tähänkin klassikkoon liittyy Giant Robot. Näin bändin toistaiseksi ainoan kerran livenä Hultsfredissä, kun olimme siellä soittamassa. Onneksi tämä bändi sekä Primal Scream, Rage Against The Machine ja Asian Dub Foundation muuttivat viikonlopun plus-merkkiseksi. Alakuloa aiheutti se, että soitimme samaan aikaan Lee ”Scratch” Perryn kanssa.

Booyaa!

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Queens of the Stone Agelta äänestettiin myös kappaleita Go With the Flow ja The Lost Art of Keeping a Secret.

Arcade Fire kapinoi nukkumista vastaan – luomet lurpsahdellen.

Kanadan indie-jättiläisten suurhitti Rebellion (Lies) on täynnä vanhemmille vastaanväittämisen villiä riemua. Ja muistuttaa se vanhempiakin toisin näkemisen tärkeydestä.

”Sleeping is giving in, no matter what the time is
Sleeping is giving in, so lift those heavy eyelids
People say that you’ll die faster than without water
But we know it´s just a lie, scare your sons and scare your daughter”

Ilmestyessään vuonna 2004 oli Arcade Firen debyyttialbumi Funeral kuin tuulahdus jostain toisesta maailmasta. Eikä ajaton levy lähes kymmenen vuotta myöhemmin tunnu vanhentuneen päivääkään. Se on yhä dramaattinen, taianomainen, mustasävyinen mutta samalla lohdullinen.

Albumilla aviopari Win Butlerin ja Régine Chassagnen johtama yhtye saattaa kuulijan pohjoisamerikkalaisen kaupungin lähiöön, joka on pelottavalla tavalla yhtä aikaa tuttu ja tuntematon. Freudilainen termi unheimlich hiipii väistämättä mieleen.

Funeral tuntuu kuvaavan nuoren kasvukipuja maagisen realismin keinoin .Laulujen henkilöt kohtaavat niin rakkauden kuin kuolemankin ja kaiken siltä väliltä. Isoja aiheita, mutta käsiteltynä aseistariisuvalla vilpittömyydellä.

Sattumalta albumin äänitysten aikana usean bändijäsenen lähipiiristä siirtyi maan poveen ikääntyneitä sukulaisia. Siitä nimi Funeral, hautajaiset. Silti levy tuntuu lupaavan, että elämä jatkuu.

Haikean pohjavireen keskellä hittibiisi Rebellion (Lies) on menevimmästä päästä. Ei se minusta välttämättä ole se albumin kaikkein hienoin kappale, mutta on helppo ymmärtää miksi juuri Rebellion pomppasi albumin menestyneimmäksi singleksi.

Biisi on kannustuslaulu kaikenlaiseen kapinointiin vanhempia ja auktoriteetteja vastaan. Se voisi olla vihainen tai vähintään kiukkuinen, ellei kappale rullaisi eteenpäin niin vaivattomasti, lähes rennosti.

NME:n haastattelussa Win Butler kertoi tuntevansa itsensä kappaletta laulaessaan Hammelnin Pillipiipariksi, joka laulullaan johdattelee nuorison peräänsä ja katua alas jokeen. Ihanasti vaeltavien viulujen ja menevän pianoriffin mukaan on pakko lähteä, kapinamarssille valheita vastaan. Kaikki messiin, vaikka kuinka silmäluomet painaisivat.

Vaikka biisi hilpeästi väittää nukkumisen tarpeen olevan vain yksi vanhempien lapsilleen syöttämistä valheista, löytyy vapaus lopulta uneksimisesta: ”Come on baby in our dreams / We can live our misbehaviours.” Ehkäpä rohkeus unelmoida on tehokkain ase ahdistelevia auktoriteetteja vastaan.

Kappaleen viesti – nuorille ja varmasti myös meille hieman vanhemmille, jotka olemme jo unohtaneet miten asettua vastahankaan – tuntuu yksinkertaisesti olevan: uskalla nähdä toisin, unelmoi. Ajattele itse, omilla aivoillasi.

Naiviia? Ehkä. Totta? Ehdottomasti.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Arcade Fireltä äänestettiin myös kappaleita In the Backseat, Keep the Car Running, Neighborhood #1 (Tunnels), Neighborhood #2 (Laïka), Ocean of Noise, The Suburbs, Wake Up ja No Cars Go.

Sufjan Stevens, enkeli.

Vauhdilla Chicagoon – ja takaisin.

”I fell in love again
All things go, all things go”

Vauhdilla Chicagoon -elokuvan (1987) nimessä on vitsi. Markkinointipäällikkö Neal Pagen (Steve Martin) matka New Yorkista Chicagoon joulua viettämään on nimittäin kaikkea muuta kuin vauhdikas.

Yksinkertainen lentomatka, jonka pitäisi olla vain noin puolentoista tunnin mittainen, paisuu loputtomien vastoinkäymisten ja punaposkisen kaupparatsun Del Griffithin (John Candy) hyväntähtoisen hölmöilyn myötä monipäiväiseksi odysseiaksi, josta selviytyäkseen Page joutuu turvautumaan – kuten elokuvan alkuperäinen nimi Planes, Trains and Automobiles hienovaraisesti vihjaa – paitsi lentokoneisiin, myös juniin ja autoihin.

Myös Sufjan Stevensin Chicagon pitäisi kaiken järjen mukaan olla yksinkertainen suoritus, noin puolentoista minuutin, korkeintaan kahden mittainen popkappale, joka ei anna aihetta sen suurempiin hössötyksiin. Onhan Stevens kappaleen säveltäessään päätynyt vain laittamaan jonoon neljä tavanomaista sointua ja loihtumaan sen ylle simppelin, neljän tahdin mittaisen melodian, josta siitäkin puolet perustuu toistoon.

Stevensin glockenspielillä soittama intro on varovainen, eikä vihjaa Chicagon olevan mitään elämää suurempaa. Intron lopussa kuin varkain eloon kuitenkin herää jousien soittama melodia, joka saa huomion kiinnittymään välittömästi. Jouset ehtivät piirtää ylvään melodisen kaarensa kahdesti ennen kuin kaikki vaikenee ja jäljelle jää vain Sufjan, peräänantamattomilla kosketinsoinnuilla lauluaan rytmittäen.

Sitten kuulemmekin saman sointu- ja melodiakierron 36 kertaa: ensin neljästi Sufjanin, sitten neljästi kuoron, neljästi Sufjanin, neljästi kuoron, neljästi trumpetin, neljästi Sufjanin, kuudesti kuoron, kahdesti kuoron ja Sufjanin sekä vielä neljästi trumpetin johdattamana.

Saattaa vaikuttaa tylsältä – vaan ei ole. Chicago on ensinnäkin pikakurssi dynamiikan merkityksestä popmusiikissa. Kappaleen instrumentaatio on runsas, mutta ei missään vaiheessa ”tukossa”. Yksittäinen soitin saattaa vaipua taka-alalle, vain palatakseen myöhemmin parrasvaloon, yhä uljaampana ja juhlavampana. Hurmoksellisten kuoro-osuuksien aikanakin kokonaisuus pysyy Stevensin hyppysissä eikä sorru 2000-luvun indierockissa kliseeksi muodostuneeseen holtittomaan riehakkuuteen.

Toisekseen, enkelinsiipinen Stevens on äärimmäisen herkkä ja ilmaisuvoimainen laulaja. Chicago saattaa olla sävellykseltään jopa lapsellisen yksinkertainen, mutta Stevens saa puhallettua sen yksittäisiin säkeisiin hämmästyttävää hehkua varioimalla laulun melodiaa ja rytmiikkaa mitä hienovaraisimmilla tavoilla.

Sitä paitsi Chicagon teksti on yksinkertaisesti pakahduttava. Stevens ei kirjoita junista tai lentokoneista, mutta sentään autoista. Kuuden minuutin mittaisen road tripin aikana hän kuljettaa kuulijan niin Chicagoon kuin New Yorkiinkin, parhaan beatnik-kirjallisuuden perinteiden mukaan vaistoaan kuunnellen ja virheistään voimaa hakien.

”I made a lot of mistakes
I made a lot of mistakes
I made a lot of mistakes
I made a lot of mistakes”

Chicago on samalla Stevensin mestarillisimman albumin Come on Feel the Illinoisen (2005) keskeinen, koossapitävä voima. Se tuo hätkähdyttävää omakohtaisuutta ja koskettavuutta massiiviseen kokonaisuuteen, joka kahdenkymmenenkahden kappaleen mittaan ehtii käsitellä varsin fantastisiakin teemoja, kuten eläviä kuolleita (They Are Night Zombies!! They Are Neighbors!! They Have Come Back from the Dead!! Ahhhh!), sarjamurhaajia (John Wayne Gacy Jr.), maan ulkopuolista elämää (Concerning the UFO Sighting Near Highland, Illinois) ja… no, mitä nyt kappale nimeltä A Conjunction of Drones Simulating the Way in Which Sufjan Stevens Has an Existential Crisis in the Great Godfrey Maze voi ikinä käsitelläkään.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Sufjan Stevensiltä äänestettiin myös kappaletta Impossible Soul.

Morrissey, Hectorin kaveri.

Kun vanha kärttypää jaksoi vielä kerran olla leikkisä.

”You have never been in love
until you’ve seen the sunlight thrown
over smashed human bones”

Seisoin Kaapelitehtaan täpötäyden suppilon eturivissä, kun Morrissey lauloi nämä säkeet ja tehosti vaikutelmaa suorittamalla ”smashed human bones” -sanojen kohdalla maailman dandymaisimman karatepotku-imitaation. Tilanteeseen toi oman pikantin lisänsä se, että olin melko vastikään ollut polvileikkauksessa ja tunsin kampurajalkoineni oloni melko epämukavaksi. Dandymaisinkin potku polvilumpioon olisi varmaankin rampauttanut minut lopullisesti. Täpötäyden Kaapelitehtaan eturivistä ei kuitenkaan pääse helposti pois, vaikka olisi täysin liikekuntoinenkin.

Oli alkuvuosi 2006. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa näkemäni Morrissey-keikka oli juuri alkanut. Tällaisten asioiden takia voi joutua vaarantamaan terveytensäkin. Avausbiisinä miehen jämäkän maskuliininen taustabändi soitti parhaan biisin hänen edelliseltä levyltään, tuolloin voittoisalta paluulta tuntuneelta You Are The Quarrylta. Kaikki Morrissey-maailmassa oli vaikeiden vuosien jälkeen taas hyvin.

Se piti paikkansa vain ohikiitävän hetken ajan. Jo Kaapelitehtaalla promottu Ringleader Of The Tormentors -levy oli epätasaisempi, ja sen jälkeen kärttyisä herrasmiehemme on julkaissut vain yhden levyn, umpipaskan Years Of Refusalin. Enemmän häntä näkee popmedioiden otsikoissa typerien ja perusteettoman vihamielisten lausuntojen tiimoilta. En tähän hätään muista, mitä ne ovat tarkemmin koskeneet, sillä olen yrittänyt unohtaa ne mahdollisimman pian.

Heippa hei, Morrissey. En usko, että tulet enää koskaan tekemään mitään kiinnostavaa. Ehkä jokaisessa nerossa on vain määräänsä asti neroutta, ja sinun maljasi tyhjentyi kesken, kun tuhlailit sitä hunajaa niin mielin määrin jo Smiths-aikoina.

Nyt oli ilmeisesti kuitenkin tarkoitus kirjoittaa First Of The Gang To Diesta, joka on ehkä viimeinen todellinen Morrissey-klassikko. Korkea sijoitus tällä listalla puhuu puolestaan. Harva kirjoittajistamme on äänestänyt jotain muuta biisiä Morrisseyn 2000-luvun tuotannosta.

Kappaleen klassikkouden kivijalka on tietysti vaivattoman tarttuva sävellys, joka sisältää kaikki oppikirjan mukaiset pophitin ainekset: mukaansa tempaavan säkeistön, kännissä hoilattavan kertosäkeen ja loppunostatuksena toimivan c-osan. Sellaisen sävellyksen päälle voi laittaa jousisovituksen ilman, että kukaan viitsisi siitä nillittää, ja niin tässä on tietysti tajuttu tehdäkin. Kaiken kaikkiaan: puhdasta, kepeää, löysin rantein mutta tiukalla otteella huuhdottua pop-kultaa.

Tämä riittää pitkälle, mutta ei perille asti. Mikään todella merkittävä Morrisseyn laulama biisi ei ole merkittävä ensisijaisesti sävellyksenä. Niiden olennaisuus kumpuaa artistin ristiriitaisesta ja loputtoman monitasoisesta persoonasta, joka on tietysti vuosien varrella muuttunutkin: Smiths-aikojen pateettisesta romantikosta tuli keski-ikäisenä itsevarma sarkasmin mestari, kunnes sekin sitten haalistui väsyttäväksi kätinäksi.

Tässä biisissä satiirikko on vielä kukoistuksessaan. Intentiona on parodioida niitä romanttisia oletuksia, jotka hyvinvoivilla, turvallisissa ympäristöissä elävillä ihmisillä on tapana kohdistaa levottomiin, väkivallan leimaamiin alueisiin ja niiden nuoriin, miespuolisiin asukkaisiin: ghettoihin, slummeihin, high-rise-helvetteihin, Comptoniin, Itä-Lontooseen, Itä-Helsinkiin, mitä näitä fantasiamaailmoja nyt on.

Kannattaa ehkä huomata, että tämä romantisointi on todennäköisesti Morrisseyn oma helmasynti: Smithsin tuotanto sisältää lukuisia viitteitä pahojen poikien ihannointiin, jossa on tietysti vahva seksuaalinen pohjavire.

Vanhempi Morrissey repii omat illuusionsa armotta kappaleiksi ja nauraa hyväntuulisesti päälle. First Of The Gang To Dien kerronta tapahtuu anonyymissä me-monikossa: fiktiiviset katujen romanttiset soturit siinä irvivät keskiluokalle, joka haluaa kokea betoniviidakon todellisuutta. Kyllä, törkeän pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen on juuri sitä romantiikkaa. Ennen sitä kokemusta et ole elänyt täysillä!

Keskiössä on se, joka on poissa – ”Hector” (tarkoituksellisen älytön nimi alaluokkaiselle pikkurikolliselle ja viite siihen, miten Morrisseyn kaltaiset henkilöt värittävät kuvansa alaluokasta omien hyvinvointikokemustensa läpi), katujen sankari, joka saavutti sankaruutensa olemalla jenginsä ensimmäinen kaikessa: ensimmäinen ase kädessä, ensimmäinen vankilassa, ensimmäinen haudassa.

Siinä se romanttinen kohtalo, jota kannattaa tavoitella.

Ja sinä, vasemmistolainen, joka luulet ghettonuorten käyvän urheaa sotaa kapitalismin koneistoa vastaan. Sinulle Morrisseylla on asiaa c-osan toistuvassa laulatuksessa:

”And he stole from the rich and the poor
and the not-very-rich and the very poor
and he stole our hearts away”

Selviytymistaistelun keskellä on vaikea ajatella muuta kuin omaa etua. Luokkasodalla on suuri vaara typistyä porvariston fantasiaksi.

Hectoria ei ole olemassa. Ei koskaan ollutkaan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Morrisseyltä äänestettiin myös kappaleita Irish Blood English Heart ja Let Me Kiss You.

Robyn, good girl gone weird..

Robin Miriam Carlsson on todiste siitä, että kaikki lapsitähdet eivät koe Lindsay Lohan -paran kohtaloa.

”Somebody said you got a new friend
Does she love you better than I can?”

Näyttelijävanhempien vesa aloitti teatterissa ja piirrettyjen ääninäyttelijänä. 12-vuotiaana tämä skandinaavinen shirleytemple oli jo säveltänyt lastenohjelman tunnusmusiikin ja esittänyt biisejään televisiossa.

Levysopimus oli plakkarissa 16-vuotiaana ja debyyttisingle ulkona samana vuonna. Vuosi oli 1994, joka sijoittuu käsittääkseni johonkin Rooman ja Ottomaanien valtakuntien väliin jäävälle ajanjaksolle.

Ensihitti Do You Really Want Me oli samanaikaisesti sanoinkuvaamattoman ärsyttävä ja täydellisen tarttuva popkappale. Sen lauloi naukuvalla äänellä lökäpöksyinen pellavapää, joka herätti nuoressa miehessä murhanhimoisia ajatuksia.

Siinä vaiheessa olisin syönyt ennemmin piikkilankaan käärittyjä lipeäkalamämmituokkosia kuin kirjoittanut ylistävän jutun Robynista.

Ajat muuttuvat.

Oikeasti aika ihanien Yhdysvaltain pophittien jälkeen suunta muuttui vuonna 2005. Tyyli oli graafinen, musiikki alakulttuureista innoitteensa hakevaa elektropoppia. Mukana oli vielä jonkin verran muistumia r&b-popilla silatusta menneisyydestä.

Good girl gone weird, sanoisi nokkeluuteen pyrkivä angloamerikanserkku. Me emme tee niin.

Uusi suunta saavutti täydellisimmän ilmaisunsa Body Talk –trilogian ensimmäiselle osalla, ja etenkin kappaleella Dancing On My Own. Kappaleen muoto ja sisältö elävät niin sulassa sovussa, että ne tekee mieli palkata ratkaisemaan Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia.

Kyse on siitä, kun tykkää edelleen jostakusta, mutta se joku tykkääkin nykyään jostakusta muusta. Sitten se joku pussailee samalla klubilla sitä uutta tyttöä, joka on ollut pakko nähdä, vaikka moinen halu onkin silkkaa hulluutta. Sitten sitä kököttää klubin nurkassa, yksin. Ja katsoo.

Sydän meinaa pakahtua, kun Robyn laulaa:

”I’m giving it my all but
I’m not the girl you’re taking home
I keep dancing on my own”

Sydän särkyy, mutta silti tuskassa on suloinen alavire. Mustasukkaisuudessa on jotain äärimmäisen koukuttavaa ja emotionaalinen masokismi on hemmetinmoinen huume. Kysykää vaikka Morrisseylta.

Kun ensimmäiset ”oo-oo-out” tulvahtavat kaiuttimista, olenkin varma, että tarina on täyttä totta. Niin vakuuttavasti Robyn tunteen myy. Sillä ei tietenkään ole merkitystä, onko se oikeasti totta.

Tätä popmusiikki on parhaimmillaan. Ristiriitaisia tunteita, tunnelmia ja ajatuksia kiteytettynä kolmeen neljään minuuttiin, joiden ilmaisun selkeydestä ja kauneudesta kuka tahansa kertomakirjallisuuden mestari voisi olla kateellinen.

Jos ei pysty samaistumaan Robynin haikeansuloiseen piinaan, jonka taustalla säksättävät toiveikasta pohjavirettä maailman ihanimmat sekvensserit, on luultavasti tunteeton hirviö, joka ostaa vaatteensa Dressmanista.

En pysty sanomaan muuta. Dancing On My Own on yksinkertaisesti mielipuolisen hienoa musiikkia, viipale suoraan popin jumalten avioerojuhlakakusta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Myös Kleerupin ja Robynin yhteishitti With Every Heartbeat löytyi äänestyskupongeilta.

Elämässä on hyvä muistaa, että tuskin mikään siinä saavutettu tulee vetämään vertoja tälle kuvalle.

Lopunajan househymni saa rakastamaan elämää yhä uudelleen.

”Music’s got me feeling so free
We’re gonna celebrate
Celebrate and dance so free
One more time”

Thomas Bangalterin ja Guy-Manuel de Homem-Christon sekä laulaja-dj Anthony ”Romanthony” Mooren mestariteos on yksi kaikkien aikojen tanssilattiahymneistä. Lisäksi se on paljon muuta.

One More Time on innostus 10-vuotiaan pojan silmissä. Innostus oli alun perin syntynyt fanaattisuudesta isosilmäisiä piirroshahmoja kohtaan, jotka kekkuloivat myös tämän biisin musiikkivideossa. Miettikää nyt: mikä voi olla hienompaa kuin neonväreissä kylpevä avaruusseikkailu, jonka ääniraitana pumppaa galaksinkokoinen elektrosinfonia, ja jonka tekijät ovat vielä älyttömän siisteihin kypäriin pukeutuvia robotteja? Vähemmästäkin tajunta räjähtää.

One More Time on nostalgiaa. Mahdun juuri ja juuri siihen sukupolveen, jonka iltapäiviin toi sisältöä musiikkikanavien tapitus ja sen hetken tärkeimpien musiikkivideoiden odottelu.

Ja voi sitä riemua, kun One More Timelle ilmestyikin jatko-osa, eli Aerodynamic. Ja sitten vielä Digital Love ja Harder, Better, Faster, Stronger. Mitä täällä tapahtuu, näitähän tulee vain lisää, intoilin. Mutta sitten ne loppuivat kesken. Vuosikausiksi päänsisäisen aurinkokuntani laitamille jäi ammottava tietämättömyys. Mitä nämä videot olivat? Niissä kerrottiin tarinaa ulkoavaruuden bändistä, joka kaapataan Maapallolle palvelemaan pahaa levy-yhtiöpomoa. Mutta mitä ihmettä sitten kävi?

Jossakin vaiheessa ohjaaja Leiji Matsumoton nimi kävi tutuksi. Tuo avaruusanimen kummisetähän näiden videoiden takana oli. Kyseessä oli kokonainen elokuva, Interstella 5555, jonka ääniraitana Daft Punkin Discovery-albumi toimi. Kun koko komeus oli lopulta YouTubessakin nähtävissä, sai liki vuosikymmenen kasvanut ympyrä vihdoin sulkeutua.

One More Time on nostalgiaa myös itsessään. Homework-debyytillä duon soundi oli täynnä urbaania Chicago-housea, mutta Discovery pukeutui discon kimaltelevaan glamouriin. Ohi suhahtelevat katuvalot ja ajoittaiset tunnelisukellukset vaihtuivat sateenkaarisävyisen tanssilattian välkkeeseen sekä vähintäänkin yhtä värikkäisiin madonreikäajeluihin.

Albumi hyväilee kromisilla sormillaan 1970-lukua, suudellen discosamplejaan sekvensserivirtailuilla, autotunekuorrutuksilla, hevitilutteluilla ja ties millä progeiluilla. Vaikutteitaan eivät Bangalter ja Homem-Christo ole koskaan peitelleet, eikä heitä ole kiinnostanut, pidetäänkö niitä seksikkäinä vai ei. Monenkirjava viittausgalleria on ollut tämän tähtilaivan tärkeintä polttoainetta, ja laivahan on kulkenut pitkälle.

One More Time on myös eräänlaista haikeutta. Siinä kuuluu kirkasotsainen riemu tanssijan kasvoilla, vailla huolta huomisesta. Vierailevan staran, viime toukokuussa edesmenneen Romanthonyn säkenöiväksi autotuneujellukseksi syntetisoidulla äänellä laulettu teksti on näennäisesti pöhköä biletyssanahelinää. Mutta kun sitä säestää valtavan eeppinen torvisample, on lopputuloksessa pakahduttavaa lopunajan tunnetta ennen jotakin peruuttamatonta. Kuten sitä, että kaasunaamariin pukeutuneet sotilaat yhtäkkiä valtaavatkin planeettasi. Itse kappalekin päättyy äkillisesti kellon kumahdukseen, joka kuulostaa sunnuntaiaamulta marraskuisella kirkkomaalla. Sinne laulajakin turhan nuorena päätyi. Ehkä kiertokulun melankolinen ajatus kävi myös ranskalaiskaksikon mielessä.

Ei ajatuksessa hetkessä elämisestä ole sinällään mitään omaperäistä, kuten ei suuressa osassa muitakaan popmusiikin käsittelemiä aiheita. Tärkeintä on, että ajatukset osataan muotoilla mitä viisaimmaksi epistolaksi. Tanssi, juhli ja iloitse, ainakin vielä kerran. Koska voit.

Ja siksi rakastan elämää aina, kun kuulen One More Timen.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Daft Punkilta äänestettiin myös kappaleita Aerodynamic, Digital Love, Get Lucky ja Harder Better Faster Stronger.

Coldplay vastaa plagiaatiosyytöksiin kylmällä katseella.

Kaiketi koko 2000-luvun suurimman bändin hittibiisi, joka ei omalaatuisuudessaan ole edes yhtyeen paras tekele, mutta varmaankin tunnetuin ja tarttuvin.

”For some reason I can’t explain
I know Saint Peter won’t call my name
Never an honest word
But that was when I ruled the world”

Kesällä 2008 ilmestynyt Coldplayn neljäs albumi Viva la Vida or Death and All His Friends meni suoraan listaykköseksi lähes kaikissa mahdollisissa maissa, paitsi Suomessa. Toki suomalaisen listan kakkossijaan syynä lienee se, että julkaisupäivä oli kaikkialla sama, mikä tarkoitti Suomessa kahta päivää lyhyempää listaviikkoa. Levystä puhuttiin jo etukäteen lähes yhtä paljon bisnestapauksena kuin taiteellisena kokonaisuutena, mutta se ei laskenut yhtään levyn musiikillista tasoa.

Itse arvion levyn Sue-lehteen toiseksi parhaalla arvosanalla ja päätin arvioni lauseeseen ”A Rush of Blood to Headin (2002) yksittäisten loistobiisien jatkumoa ei uutukaiselta löydy, mutta kokonaisuutena levy on Coldplayn paras albumi.”

Seison edelleen sanojeni takana ja ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, että valitsin tähän äänestykseen Coldplaylta juuri Viva la Vidan. Äänestin biisiä ehkä siksi, että miellyttävän staccato-viulusektion ympärille rakennettu biisi erottuu toteutuksellaan lähes kaikesta muusta Coldplay-tuotannosta ja on erilaisuudessaan omalaatuinen poikkeus tummasävyisemmän tuotannon joukossa. Coldplayn biisejä yleensä kuljettavat kitarat ja pianot ovat poissa ja sovituksensa takia biisi on monesti heitetty barokkipopin kategoriaan.

Vokalisti Chris Martinin kirjoittamassa tekstissä on raamatullisia viittauksia ja tarina huipentuu Martinin havaintoon kuinka hän ei olekaan valittujen listalla eikä Pyhä Pietari huudakaan hänen nimeään. Q Magazinen haastattelussa Chris Martin analysoi enemmänkin uskontojen ”lopuksi hyvät teot palkitaan” -ajatusmallia ja vitsaili omasta pahuudestaan bändihommissa.

Ehkäpä tekstissä ja kommentoinnissa olikin jotain syvällisempää ja omantunnonpuhdistusta, sillä Viva la Vidaa on useammin kuin kerran syytetty plagiaatiksi. Kitaristi Joe Satriani haki oikeusteitse selvitystä onko Viva la Vidassa riittävästi yhteyksiä Is There Love in Space? -instrumentaaliinsa, mutta lopullisen sovun asia sai oikeussalin ulkopuolella. Prosessin ollessa vielä kesken Cat Stevens pohti Foreigner Suite -mammuttinsa loppuosan yhtäläisyyksiä Viva la Vidaan, mutta jäi odottelemaan ensin Satriani vs. Coldplay -tapauksen lopputulemaa ja lopulta myöntyi, että Coldplay on plagioinut biisinsä vahingossa.

Omaksi tekeleekseen Viva la Vidaa on väittänyt myös amerikkalainen bändi Creaky Boards ja yhtäläisyyksiä on löytynyt myös italialaisen Giovanni Battista Pergolesin sävellykseen, mutta hän ei ole vaatinut asiasta selvitystä, koska kuoli vuonna 1736.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Coldplaylta äänestettiin myös kappaleita Clocks, High Speed ja The Scientist.

Timberlake ja Timbaland – kunnianhimoa valtavirrassa.

Myönnän, olin nuorempana kammottavan yksiulotteinen indiefasisti. Kuten Holmes tarvitsee Moriartynsä, Ali Frazierinsä ja Hommafoorumi maahanmuuttajansa, elin maailmassa, jossa valtavirta edusti pysähtyneisyyttä, pahuutta, laskelmoivuutta ja korruptoituneisuutta musiikissa, riippumattomien kanavien ja artistien edustaessa hyvää, puhdasta ja aitoa.

Toki 20-ja-risat-ihmisen kuuluukin rakentaa maailmansa näin, joten en kadu mitään. Olen vain onnellinen, että voin sanoa tuon tukahduttavan elämänvaiheen jääneen taakse.

En olisi mitenkään pystynyt aloittamaan henkistä matkaa kohti avarampaa mieltä ilman selkeitä askelmerkkejä piirtäviä äänitteitä. Vaikka koen aloittaneenikin matkan jo hieman aiemmin, lopullisesti minut taisi rajan valoisammalle puolelle kantaa Justin Timberlake Timbalandin avustuksella FutureSex / LoveSounds –levyn voimin.

Kyseinen albumi viimeistään hakkasi minusta kaikki ennakkoluulot, ettei valtavirrassa uskalleta kokeilla, venyttää rajoja ja mennä kunnianhimossa alakulttuurejakin pidemmälle. Tehden kaiken tämän tinkimättä musiikin myyvyydestä tai vetovoimasta keskivertokuulijan korvissa.

Albumin kappalemateriaali on lähes kauttaaltaan yli 5-minuuttista ja noudattaa kaavaa, jossa sinkkueditille otollinen nerokas turboahdettu pariminuuttinen laajenee albumiversiossa saman idean laajempaan tutkimiseen tai kahden samaa teemaa eri kantilta tutkiskelevan teoksen saumattomaan yhteenliittymään.

LoveStoned / I Think She Knows noudattaa näistä jälkimmäistä lähestymistapaa. Alkupuolisko LoveStoned on estoton ylistyslaulu yökerhojen hedonistiselle lihatiskille, josta kertoja poimii kuumimman ilmestyksen mukaansa haureuden tielle yhdeksi yöksi.

”She looks like a model
Except she’s got a little more ass
Don’t even bother
Unless you’ve got that thing she likes”

Jälkipuolisko I Think She Knows löytää itsensä LoveStonedin hikisistä lakanoista kokemasta tunteita, joita yhden yön huumaan ei pitäisi kuulua. Yön saalistaja on muuttunut uhriksi ja himo on vaihtunut kaipaukseksi.

”Those flashing lights come from everywhere
The way they hit her I just stop and stare
I’m love stoned from everywhere and she knows”

Kappaleen yli seitsenminuuttinen runko on erittäin harkiten rakennettu ja eheä matka. Alkupuoliskon huoleton itsevarmuus läikkyy yli maljasta ja poljennon etukeno on kuin Matti Ijäksen Katsastus-elokuvan Öövinin askellus nakkikioskin tyttöjä narraamaan: röyhkeä ja saalistava.

Jälkipuoliskon jousivetoisen melankolia häivyttää tuon röyhkeyden hetkessä ja korvaa sen raastavalla kaipuun tunteella. Sillä tyhjyydellä, joka kalvaa ihmistä, joka haluaa palavasti jotain saavuttamatonta.

Timberlaken lisäksi LoveStoned / I Think She Knows löytyy erittäin korkealta sijalta myös Timbalandin meriittien pitkältä listalta. Etenkin alkupuoliskon tuotanto on oppikirjaesimerkki miehen tuotannon parhaista puolista. Voittopuoleisesti sämplätyistä ihmisäänistä koostuva tausta on yhtäaikaisesti orjallisen konemainen, mutta samalla valloittavan inhimillinen. Ihmisäänien valta-asemaa ei välttämättä edes huomaa, mutta kun instrumentaatiota kuuntelee tarkemmin, koko äänimaailma on täynnä pieniä palasia, jotka tunnistaa välittömästi inhimilliseksi, vaikka Mosleyn akan poika onkin ne Akai MPC:llään orjuuttanut.

Kappaleen sovituksen kruunaava hetki on kuitenkin noin 4 minuutin ja 20 sekunnin kohdalla alkava siirtymä, jossa ensin jousiosuutta kiusoitellaan leikellysti, sitten annetaan sen rauhoittaa tunnelma pariksi tahdiksi, jonka jälkeen kuin tyhjästä ilmestyy mahdollisesti jumalaisin koskaan nauhalle tarttunut, Timberlaken mukaan Interpolin innoittama kitaralinja, joka murtaa hetkessä taian ja kääntää kappaleen päälaelleen.

Kaikki kuitenkin nojaa Justin Timberlaken vahvuuteen tulkitsijana. Hänen kykynsä eläytyä koko biisin tunnelmaspektriin vaivattomasti myisi koko tarinan, vaikka taustalla rämpytettäisiin epävireistä Landolaa. Miehen kuulas tenori tihkuu seksiä sekä röyhkeyttä läpi alkupuoliskon ja uskottavan haurasta tuskaa loppuosuuden.

Huikeaa.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Justin Timberlakelta äänestettiin myös kappaleita Cry Me a River, FutureSex/LoveSound, Like I Love You, My Love, Rock Your Body, Sexyback ja What Goes Around… Comes Around.

The Strokes, rahaa moneen olueen.

Ah, New York, New York.

”Oh, people they don’t understand
No, girlfriends, they won’t understand
Your grandsons, they won’t understand
And me, I ain’t ever gonna understand…”

En ole koskaan käynyt New Yorkissa, mutta silti kaupungilla on vankka ote sielustani. Se on myyttien, salaisuuksien, tarinoiden ja toivon kaupunki, jonka tunnen vain lukemattomien kulttuurituotteiden kautta. On elokuvien, kirjojen, sarjakuvien, maalausten ja valokuvien New York – ja toki tärkeimpänä: musiikin New York.

Se voi olla Frank Sinatra laulamassa meille kaikille pikkukaupungin unelmoijille, fraseeraten sillä tavalla kuin vain hän osaa, samalla kaihoisana ja reteänä:

”These little town blues
Are melting away
I’ll make a brand new start of it
In old New York”

Tai se voi olla Ramones laulamassa perseen myymisestä 53. ja 3. katujen kulmassa. New York on sekä tähtisadetta art deco -pilvenpiirtäjien huipulla että tyhjiä peltitölkkejä kolisemassa rähjäisillä umpikujilla.

New Yorkista lauletaan ympäri maailman, mutta vahvimmin newyorkilaisuus toki kuuluu newyorkilaisessa musiikissa, jossa vanhan maailman hienostuneisuus yhdistyy katujen rosoisuuteen ja kaikkialta maailmasta kaupunkiin tulvineiden siirtolaisten musiikkiin. Rockissa tämä on tarkoittanut kaikkea Brill Buildingin ammattikirjoittajien teiniunelmista The Velvet Undergroundin veitsenterävään viileyteen ja The Ronettesin kadunkulmien harmonioista no waven korvia raastavaan kulmikkuuteen.

1990-luvulla popmusiikin keskus oli siirtynyt kauas New Yorkista, kun rockia hallitsivat vuoroin Seattlen grunge-ihmeet, vuoroin taas Englannin brittipopparit. Vuosikymmenen lopulla elettiin nu metallin valtakautta, ja indierockin kaupallisen läpimurron hedelmät roikkuivat pöhöttyneinä ja puoliksi mädäntyneitä kuolevien puiden oksilla. Grungesta oli jäljellä enää valjuja jäljittelijöitä, ja brittipop soi Wonderwallin esimerkkiä seuraten supermarkettien taustanauhoilla.

Tarvittiin uutta virtaviivaisempaa ja terävämpää rockia. Rockia, jossa yhä kuului aukeavan stiletin naksahdus, pimeiden takahuoneiden venäläinen ruletti ja lasittuneiden narkkarinsilmien rappioromantiikka. Tarvittiin newyorkilaista rockia. Vuonna 2001 oman näkemyksensä siitä tarjosi The Strokes.

The Strokes ei ehkä todellisuudessa ollut kasvanut New Yorkin katujen alkulimasta samalla tavalla kuin punkin ja uuden aallon edeltäjänsä 1970-luvun jälkipuoliskolla. Itse asiassa päinvastoin: Julian Casablancas, Albert Hammond, Jr., Nick Valensi, Nikolai Fraiture ja Fabrizio Moretti olivat rikkaiden perheiden kakaroita, jotka perustivat yhtyeen kadunkulmien sijaan eliittikoulujen kullatuilla käytävillä. Se oli kuitenkin paras jäljennös, jonka pop saattoi 2000-luvun alussa tarjota.

The Strokes olisi ollut helppo tyrmätä falskiksi, mutta jotenkin se kuitenkin onnistui olemaan aidosti cool. Ehkä syy oli yhtyettä ympäröivässä välinpitämättömyyden aurassa, joka saattoi hyvinkin syntyä jäsenten etuoikeutetusta taustasta. Heidän ei koskaan ollut täytynyt yrittää veren maku suussa, ja menestyskin tuntui tipahtavan kuin itsestään kvintetin kouriin.

Oli miten oli, turvonneiden ja edelliselle vuosikymmenelle jämähtäneiden vaihtoehtorokkareiden rinnalla se oli pillifarkkuineen, nahkatakkeineen ja napakoine kappaleineen kuin pantteri loikkimassa kallioilla lämmittelevien merilehmien keskellä.

Vaikka The Strokesin musiikissa kuului useita kaikuja menneisyydestä, se onnistui kuitenkin kuulostamaan tuoreelta ja omaperäiseltä. Yhtyeen vahvuudet ovat selvästi kuultavissa sen debyyttialbumin Is This Itin hienoimmalla hetkellä Last Nitella (tuolta kaikkien aikojen parhaiden debyyttien joukkoon kuuluvalta levyltä on tosin hyvin vaikea valita yhtä hienointa hetkeä).

Kaikki yhtyeen soundin olennaisimmat elementit ovat paikallaan: Casablancasin laulu, joka onnistuu olemaan samalla sekä uneliaan piittaamaton että täynnä lähes pidättelemätöntä jännitettä, Hammondin ja Valensin jatkuvassa levottomassa tanssissa kiemurtelevat kitarat, Fraituren periksiantamattomasti melodiaa kuljettava basso ja Morettin iskevä biitti, joka on juuri niin rento kuin rockissa pitääkin. Kappaleessa on kuultavissa kaikkea garagerockista Motowniin, 1960-lukulaisesta popista uuteen aaltoon ja keinahtelevasta chansonista Tom Pettyyn (Last Niten rytmi ja kitarariffi lainailevat häpeilemättömästi Pettyn American Girlistä).

Sanoituksiltaan Last Nite käsittelee nuoruuden turhautumista epämääräisellä tavalla, joka on ollut osa rockia sen synnystä lähtien. Kuin James Deanin nuori kapinallinen Jim Stark, Casablancas uhkuu tyytymättömyyttä, jota kukaan, ei edes hän itse, kykene ymmärtämään. Lopulta hänen ainoa vaihtoehtonsa on paeta klassisen rockkulkurin tavoin tien päälle, lukemattomien levottomien nuorten romanttisten sielujen pakopaikkaan:

”Well, I’ve been in town for just about fifteen minutes now
And baby I feel so down
And I don’t know why
I keep walkin’ for miles”

Last Nitella ja Is This Itillä The Strokes synnytti uuden soundillisen paradigman, jota lukemattomat seuraajat pyrkivät kopioimaan. Toiset pääsivät lähelle, mutta kukaan ei ylittänyt The Strokesia. Valitettavasti ei edes The Strokes itse.

2003 julkaistu Room on Fire oli vielä hieno levy, mutta tulevaisuuden ongelmien siemenet olivat sillä jo kylvetty. The Strokes ei kyennyt löytämään tietä eteenpäin, vaan toisti debyyttilevynsä kaavaa. Tuon jälkeen yhtye on harhaillut epävarmalla polulla, joka on johtanut yhtä usein umpikujiin kuin aarteen piilottavan x:n luo. Läpi tuon etsinnän Is This It on polttanut The Strokesin niskaa kuin tulikuumana porottava aurinko.

Silti, ei ole mikään vähäinen suoritus tehdä yhtä 2000-luvun merkittävimmistä rockalbumeista. Levyä, joka kaiken muun ohella palautti New Yorkin oikeutettuun asemaan rockin keskeisenä kaupunkina. Se, ettei The Strokes olet pystynyt toistamaan tuota suoritusta, ei ole loppujen lopuksi mikään ihme. Harva pystyy siihen ensimmäistäkään kertaa.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Strokesilta äänestettiin myös kappaleita 12:51, Hard to Explain ja The Modern Age.

Annien syke hukkuu biittiin – tai jotain.

Rakkautta ensisilmäyksellä.

”Feel my heartbeat
Drowning to the beat”

Olen kuullut Annien Heartbeat-kappaleen kertosäkeen aina tuolla tavoin. Kaivoin kappaleen sanoitukset joltakin internetin lyriikkasivustolta ja huomasin kuulevani Annien laulusuorituksen eri tavalla kuin lyriikkasivujen tyypit. Löysin sivustoilta neljä erilaista tulkintaa siitä, mitä kappaleen kertosäkeessä lauletaan.

Kävelen tietä, jonka varrella kasvaa villejä rubiineja.

En itse asiassa vieläkään tiedä, miten sanoitukset oikeasti menevät. Tuon kaltaiset pienet kulmat lisäävät kappaleen viehätysvoimaa. Röyksoppin tuottama kappale on kyllästetty yksityiskohdilla, joita saattaisi luulla jopa virheiksi.

Kappale lähtee ensimmäisen kertosäkeen jälkeen käyntiin nykien. Kappaleen sanoitusta on alleviivattu rytmihäiriöillä. Kuulostaa siltä, kuin vakaasti hakkaava rumpukomppi kiilaisi koko kappaleen keston ajan muun soiton edelle.

Minun on vaikea sanoa, onko Heartbeat iloinen vai surullinen kappale. Sanoitukset olisivat monitulkintaiset jo ilman Annien paikoin epäselvää laulusuoritusta. En tiedä muisteleeko laulun kertoja menneitä yksin, vai rakkaansa kanssa.

Alkuperäisversiotakin vaikeampi on tulkita Heartbeatin simlish-mielikuvituskielellä tehtyä versiota, jonka Annie levytti The Sims 2 -pelin Nightlife-lisäosan Tanskan ja Norjan lokalisoitua julkaisua varten.

Oli kappale sitten yksinpuhelu tai dialogin puolikas, on se vahvoja mielikuvia herättävä kuvaus rakkaudesta ensisilmäyksellä. Kappaleen tarinaan lemmestä tanssilattialla on helppo heittäytyä. Annien teksti kuvaa perjantai-illan kulkua siten, että tarinaan voisi kuka tahansa samaistua.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Annielta äänestettiin myös kappaletta Chewing Gum.

Jay-Z, hulluna Beyoncésta ja päinvastoin.

Hupsis, oho, anteeksi, olen vain rakastunut.

”Uh oh, uh oh, uh oh, oh, no, no
Uh oh, uh oh, uh oh, oh, no, no
Uh oh, uh oh, uh oh, oh, no, no
Uh oh, uh oh, uh oh, oh, no, no”

Destiny’s Childin vetäydyttyä tauolle Beyoncé Knowlesin sooloura käynnistyi hieman yskähdellen, sillä hänen ensimmäinen ikioma singlensä Work It Out (2002) floppasi jenkkilistoilla. Mutta tuskin kukaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa ollut päätteli Beyoncén sooloilun jäävän siihen. Hänen huolella valmisteltu Dangerously in Love -esikoisalbuminsa oli tuleva järisyttämään maailmaa. Se oli väistämätöntä.

Minun ja Beyoncén välinen suhde on kaksijakoinen. En jaksa innostua hänen kaikista tekemisistään. Kuinka monta kertaa artisti voi kaupata saman mantran itsenäisistä naisista? Kuinka monta kertaa voi huoletta julkaista albumin, jolla on täytebiisejä vähintään yhtä monta kuin niitä hyviä kappaleita?

Mutta samalla Beyoncéssa on jotain aivan ainutlaatuista. Hän on maaginen esiintyjä ja tulkitsija. Ei tarvitse kuin katsoa Crazy in Loven video, jossa jokainen liike on hallittu, viettelevä ja majesteettinen. Jos planeettamme tarvitsisi kuningattaren edustamaan koko ihmiskuntaa, ehdottaisin Beyoncéa.

Crazy in Lovella Beyoncé houkutteli lopullisesti ansaansa kuin seireeni. Biisi oli Grammy-palkitun Rich Harrisonin vision tulos ja Beyoncélla varsin vähän tekemistä sen sävellyksen kanssa. Harrison oli hankkinut Chi-lites-samplen (nuo upeat torvet!) käyttöönsä jo kauan ennen Crazy in Loven levyttämistä.

Harrison tiesi pitävänsä hallussaan jotain erityistä eikä sitä voinut antaa kenelle tahansa. Hän esitteli kappaleen Beyoncélle, joka ei ollut heti täysin vakuuttunut. Crazy in Lovella kaikki on hyvin rosoista ja retroa, ja tähti pelkäsi biisin olevan liian vanhanaikainen. Ei kukaan käytä torvia hittikappaleessaan enää vuonna 2003!

Huoli oli turha, kaikki menivät sekaisin. Biisi rullaa, suorastaan vyöryy tajuntaan sekä kotikuuntelussa että tanssilattialla. Se ei vanhene koskaan. Levytysten aikaan Beyoncé oli juuri alkanut tapailla Jay Z:tä, joka aivan viime hetkellä kävi studiossa vetämässä mainiosti kokonaisuuteen sopivan rap-osuuden. Se on piste sen kuuluisan i:n päälle: mikäpä sen sopivampaa kuin vastarakastunut pariskunta laulamassa yhdessä siitä, miten rakkaus saa käyttäytymään oudosti.

”Looking so crazy in love’s
Got me looking, got me looking so crazy in love”

Kuningatar oli saapunut.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Beyoncélta äänestettiin myös kappaleita Countdown ja Single Ladies (Put a Ring on It).

Kuvateksti.

André 3000 kirjoitti tarinan sydänsuruista, mutta lisäsi siihen hölmöjä hokemia.

”Give me some sugar, I am your neighbor!
Ah, here we go!
Shake it, sh-shake it
Shake it like a Polaroid picture”

OutKastin André 3000 on onnistunut siinä, missä vain harvat onnistuvat. Hän on onnistunut tekemään täydellisen popkappaleen.

Hey Ya! julkaistiin alun perin OutKastin kaksiosaisella Speakerboxxx/The Love Below -albumilla (2003). Speakerboxxx on kokoonpanon toisen mc:n, Big Boin, hengentuote, mutta The Love Below puolestaan André 3000:n leikkikenttä.

Hey Ya! on täydellinen popkappale äärimmäisen tarttuvuutensa ansiosta. Kappale kuulostaa siltä kuin stereoista valuisi samanaikaisesti siirappia, purukumia ja hattaraa.

”If what they say is ’Nothing is forever’
Then what makes – then what makes
Love the exception?”

Päällisin puolin Hey Ya! kuulostaa harmittomalta ja hyväntahtoisen hölmöltä, mutta siinä on myös syvyyttä. Kappaleen teksti on rehellisen lohduton kuvaus tilanteesta, jossa kertoja ei tiedä, päättyykö hänen parisuhteensa väistämättömään välirikkoon.

”Thank God for mom and dad
For sticking through together
Cause we don’t know how”

Speakerboxxx/The Love Below -levyn jälkeen OutKast on julkaissut vain Idlewild-albumin (2006), mutta Hey Ya!:n kaltaista neroutta se ei sisältänyt.

OutKastin vuosien mittaiseksi venyneen tauon aikana Big Boi on tehnyt soolomateriaalia, mutta André 3000 on ollut vaiti satunnaisia vierailujaan lukuunottamatta.

Luultavasti hän vain istuu kotonaan ja hämmästelee yhä, että onnistui vuonna 2003 tekemään täydellisen popkappaleen.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

OutKastilta äänestettiin myös kappaleita Bowtie ja The Way You Move. Kupongeissa mainittiin myös Big Boin Shutterbug.

Radiohead – oodeja itsemurhalle?

Mitä voi tehdä, kun on kitararockin parissa saavuttanut jo kaiken mahdollisen? Kadota tietysti.

”I jumped in the river and what did I see?
Black-eyed angels swam with me
A moon full of stars and astral cars
All the things I used to see”

Helpoin keino kadota olisi vain pysyä hiljaa, mutta Radiohead päättikin kadota musiikkiinsa. Useilla Kid A:n ja Amnesiacin kappaleilla Thom Yorken omintakeinen ääni onkin runnottu tunnistamattomaksi, kierretty elektronisen mankelin lävitse. Toisaalla Travis ja Coldplay tekivät miljoonia varhaisesta Radioheadista siistimällään soundilla, mutta Yorken poppoon kunnianhimo oli toista maata.

Amnesiacin ensimmäinen single Pyramid Song on kuitenkin toista maata, sillä harvoin Yorken ääni on näin etualalla, ja se sopiikin kappaleen lievästi arabialaiseen tunnelmaan – josta kappale on saanut tangentuaalisen nimensä.

Pyramid Song on niin harras ja virrenomainen kappale, että popmusiikin kanssa sillä ei hirveästi samoja geenejä ole. Samalla se innoittaa kuulijaa tulkistemaan kappaleen oodiksi itsemurhalle: kuinka muuten voisi saavuttaa tilan vailla pelkoa ellei sitten loikkaisi virtaan mustasilmäisten enkelien kanssa?

Englannin singlelistalle kappale nousi sijalle viisi. Joskus, hyvin harvoin tosin, kansa tietää.

”All my lovers were there with me
All my past and futures
And we all went to heaven in a little row boat
There was nothing to fear and nothing to doubt”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Radioheadilta äänestettiin myös kappaleita All I Need, Everything in Its Right Place, Idioteque, Jigsaw Falling Into Place ja Weird Fishes / Arpeggi.

Wilco. Jay Bennett ei kuvassa. Hän on kuollut.

Jesus etc. on romantiikkaa ihmisille, jotka eivät enää usko romantiikkaan.

”Jesus, don’t cry
You can rely on me, honey
You can combine anything you want
I’ll be around
You were right about the stars
Each one is a setting sun”

Oli kyse sitten Ginsbergin Huudosta tai Kubrickin Kellopeliappelsiinista, monia kaupallisesti menestyneitä ja kriittisesti arvostettuja klassikkotaideteoksia edeltää huomattavat julkaisuongelmat. Näin kävi myös chicagolaisen Wilcon tapauksessa vuonna 2001, kun se yritti saada kunnianhimoisen Yankee Hotel Foxtrot -albuminsa ulos silloisen levy-yhtiönsä Reprise Recordsin kautta. Warnerin alainen Reprise ei jostain syystä halunnut julkaista sitä. Niinpä Jeff Tweedy bändeineen istui hetken erinomaisen materiaalin päällä, antoi sen sitten vapaasti kuunneltavaksi nettiin ja päätyi lopulta tekemään sopimuksen Nonesuch Recordsin kanssa. Ilmestyttyään Yankee Hotel Foxtrot käväisi Billboard 200 -listan sijalla 13, on tähän päivään mennessä Wilcon suurin kaupallinen menestys, valittiin monille vuoden 2002 parhaat levyt -listoille ja muistettiin vielä koko vuosikymmenen parhaita albumeja valitessakin. Onnea Reprise.

Yankee Hotel Foxtrotin tekeminen oli turbulenttia aikaa myös bändin sisällä. Laulaja-kitaristi Tweedy riitautui äänityssessioissa yhtyeen toisen taiteellisen voimahahmon, multi-instrumentalisti Jay Bennetin kanssa, joka sai kenkää. Sam Jones taltioi draaman I Am Trying To Break Your Heart –dokumenttiinsa, joka kartoittaa tapahtumia raadollisen tarkasti.

Kaikista vaikeuksista huolimatta Yankee Hotel Foxtrot on upea albumi, joka työntää perinteisen yhdysvaltalaisen biisinkirjoittamisen rajoja ulos- ja ylöspäin. Minulle sen itsestäänselvä huippuhetki on kuitenkin aina ollut levyn konventionaalisin kappale, Jesus Etc. Se on niitä harvoja biisejä, joista tietää kaksi ensimmäistä tahtia kuultuaan, että sitä tulee rakastamaan.

Ei siihen edes tarvita mitään erityistä. Jesus Etc. on vain traditiotietoinen americana-laulu, joka on erittäin hyvin kirjoitettu. Se sisältää kaikki americana-musiikin tyyppielementit: Neil Youngin Harvest Moonin kalifornialaisen ilta-auringon paahtaman rennon poljennon, steel-kitaran ja tietenkin jouset. Kappaleen jousisoittimet on sovitettu riemastuttavan monipuolisiksi: ne ovat pääosassa introssa, A-osissa puolestaan kuullaan taustalla häilyviä, uhkaavia tremoloja, jotka sulautuvat pitkiin ja kauniisiin ääniin. Välillä viuluja näppäillään kielisoitinten rinnalla. Seuraksena koko äänimaailmasta muodostuu rikas ja lämmin.

Jesus Etc.:lla on kaikki edellytykset olla ällöttävän siirappinen. Se keikkuu koko ajan sentimentaalisuuden yllä putoamatta kuitenkaan sen upottavaan silmäkkeeseen kertaakaan. Sen sijaan Tweedyn surumielinen teksti ja laulun sielua hivelevä melodia synnyttävät riipaisevan melankolian tunteen. Jesus Etc. on väsyneen ihmisen itkuntuhruinen rakkaudentunnustus. Jesus etc. on romantiikkaa ihmisille, jotka eivät enää usko romantiikkaan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Wilcolta äänestettiin myös kappaleita Ashes of American Flags, At Least That’s What You Said, Heavy Metal Drummer, I Am Trying to Break Your Heart, Impossible Germany ja Poor Places.

Britney, ex-lolita.

Poptastista, beibi.

”And I love what you do
don’t you know that you’re toxic?”

Popin tulevaisuuteen oli helppo uskoa, kun Toxicin kaltaisia ääniankeriaita tuntui paljastuvan vuosituhannen alussa joka nurkan takaa.

Ne nopeutetut, ääniväriä äkkiä vaihtavat viulut ja se rautalankakitara! Se säröinen väliosa, jonka Tricky tuotti. Tai jos ei tuottanut, niin triphopkuninkaan Maxinquaye-debyytiltä se voisi silti olla. Vakoojatar on käynyt ujuttamassa stereoihisi ihanaa toksiinia, joka viiltää kuin viidakkoveitsi, kun painat korvasi diskanttipäähän selvittämään soundin saloja.

Britneyn ääni värisee jossain ihmisyyden ja parfyymimyrkkyä puhaltavien äänikuvajaisten välillä. Toxicin laulajaa ei oikeasti ole olemassa: kaikki on Britneyn tarjoamasta erittäin raa’asta materiaalista tuplattua, triplattua, silvottua ja vääristeltyä. Joukossa on tavaramerkin mukaista nuhakähinää, mutta kaikki muu vie siltä huomion.

Tässä vaiheessa Britneyn oma poppersoona oli paljastunut mitättömäksi. Hahmo rakentui alkujaan teiniviattomuuden ja kiusoittelevan lolitan väliselle jännitteelle. Koskaan ei tiennyt, milloin sylissä istuminen muuttuu siinä tanssimiseksi. Kun tämä poistettiin – luonnollisista syistä – ovat Britneyn biisit kompensoineet yliyrittämällä ja survomalla hänen lauluaan yhä perusteellisemmin. Toxic teki sen ensin ja paremmin kuin muut.

Vuonna 2003 oli siis helppoa olla poptimisti. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Yhdysvaltojen singleykköset ovat variaatioita Queenin We Will Rock Yousta, kun olemme vasta päässeet eroon niistä vuosista, jolloin kaikki hitit tuntuivat olevan klubitanssiraitoja, jotka kertoivat klubeissa tanssimisesta klubitanssibiisien tahtiin ja kun Britneyn viimeisin julkaisu on masennusta tartuttava Scream & Shout, on yletöntä poptimismia syytä epäillä. Kummoista perintöä ei Toxic jättänyt.

Mutta pop vähät siitä välittää. Pop amputoi ajoittain jonkun lonkeronsa niin, ettei siitä tule liian rakennettua, liian mutkikasta, liian epäpoppia. Onneksi.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Britney Spearsiltä äänestettiin myös kappaletta Gimme More.

Cody ChesnuTT kirjoitti kappaleen, josta The Roots sai suurimman hittinsä.

Panolaulussa on Rock’n’Rollin siemen.

”I push my seed in her bush for life
It’s gonna work because I’m pushin’ it right
If Mary dropped my baby girl tonight
I would name her Rock’n’Roll”

Rock’n’Roll on alun perin ollut laivan liikettä aallokossa kuvaava ilmaisu, joka omaksuttiin sittemmin kuvaamaan jumalanpalvelusten kiikeää hurmosta – sekä seksiä.

Näistä viimeinen lienee ollut Little Richardin mielessä, kun hän vertasi 1950-luvun musiikillista vallankumousta lisääntymiseen: ”Rhythm and blues had a baby and they named it Rock’n’Roll.”

Muddy Waters mukaili ilmaisusta oman kappaleensa The Blues Had a Baby And Somebody Named It Rock ’n’ Roll. Mutta parhaan – ja irstaimman – tulkinnan sille antoivat The Roots ja Cody ChesnuTT puoli vuosisataa myöhemmin.

Hedelmöitys ei sujunut mutkitta. Ensiksi Cody teki siemenen soolona, kappaleena The Seed. Sen ensiluokkainen perimä oli vähällä hukkua Headphone Masterpiece -levyn hätäisesti toteutettuun versioon, joka luultavasti tuotti enemmän iloa tekijälleen kuin muille.

Vaikka kappaleen ydin – riffi, yhtä aikaa kiimaisesti mutta oudon viattomasti kerrottu petostarina ja jopa loppuhuipennusta edeltävä breikki – ovat kuultavissa jo sooloversiossa, estää halpa konekomppi laulua tavoittamasta lopullista kliimaksia.

The Seed olisikin voinut jäädä vain yhdeksi rytistetyksi nenäliinaksi, mutta onneksi The Roots kuuli kappaleen ja tajusi sen mahdollisuudet.

Versiossa 2.0 ei meinata vaan mennään. Jo Questloven ensimmäinen rummunisku kertoo, että nyt painetaan loppuun saakka.

On lähes sivuseikka, kuinka Black Thoughtin kirjoittamat uudet säkeistöt linkittävät rock’n’rollin näppärästi niin neosouliin kuin hiphopiinkin. Makuuhuonepuheen lailla sisältöä tärkeämpää on se, kuinka säkeistöt antavat tilaa ChesnuTTin himokkaille kertosäkeille, joiden tarkempi kuunteleminen saa herkempien korvat punottamaan. Tämä on sitä rock’n’rollia, josta äidit tyttäriään varoittavat.

Lopulta kiihko kasvaa liian suureksi jopa tulevalle isälle, ja tyttären nimi kuulostaa hyvältä jo pojallekin:

”I push my seed somewhere deep in her chest
I push it naked ’cause I’ve taken my test
Deliver it Mary, it don’t matter the sex
I’m gonna name it Rock’n’Roll”

Se on seksiä. Ja se on rock’n’rollia, koska ne ovat aina olleet sama asia. Ja siksi The Seed 2.0 on 2000-luvun paras rock’n’roll-kappale.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Rootsilta äänestettiin myös kappaletta Don’t Say Nuthin’. Kupongeissa mainittiin myös Cody ChesnuTTin alkuperäinen The Seed sekä Chips Down (In No Landfill).

Elbow – tikapuita pitkin taivaaseen.

Virheellisesti alisuorittajina pidetty brittiyhtye näytti epäilijöille tekemällä 2000-luvun Stairway To Heavenin, tosin alkuperäistä paremman.

”So throw those curtains wide
one day like this a year could see me right”

Aloitetaan jonkinasteisella tunnustuksella. Minun perustunnetilani on tyytymättömyys, ja minun polttoaineeni, syyni jatkaa elämistä vaikka hampaat irvessä, on illuusio tyytyväisyydestä. Se lopullinen rentoutumisen ja täyttymyksen hetki on aina jossain nurkan takana, yhden taianomaisen baari-illan tai pahimmillaan yhden vaihdetun katseen päässä.

Kun kuulin viisi vuotta sitten tuoreeltaan Elbow-yhtyeen ylisanoja pakenevan mestariteoksen One Day Like This, tajusin sen pukevan sanoiksi tämän maailmankokemuksen. Biisin kertojahan tuntuu tyytymättömältä mieheltä, joka on lopulta saavuttanut tyytyväisyyden. Se olen minä, sitten kun kaikki on viimein hyvin. Se olen minä, joka herää salaa rakastamansa saavuttamattoman naisen vierestä, lievästi kankkusessa, tajuamatta mitä oikein tapahtui. Se olen minä, joka vetää verhot auki, räpyttelee silmiään aurinkoon, päättää hakea loiventavan jääkaapista ja mennä parvekkeelle tilannetta pohtimaan.

Keksin konkreettisia skenaarioita, jotka huipentuivat siihen, että näin tapahtuu. Kuuntelin One Day Like Thisia ja haaveilin siitä aamusta, jolloin voisin oikeasti kuunnella sitä, kuunnella sitä niin kuin sitä on tarkoitettu kuunneltavan.

On oireellista, että kaikista näistä skenaarioista muut ihmiset oli häivytetty näkymättömiin, vaikka niiden toteutuminen riippui juuri muista ihmisistä. Mihin se unelmien nainen jäi, kun minä menin parvekekaljalle? Kai se jäi nukkumaan. Ei se varmaan olisi tykännyt Elbow’sta kuitenkaan.

Niin, tällaiselle toiminnalle on olemassa nimikin. Sitä voisi kutsua vaikka henkiseksi masturbaatioksi.

Sitten jotain tapahtui. Ehkä se oli jonkinlaista viisastumista, mene tiedä. Se tapahtui varmasti vähitellen, mutta tietoisuuteeni se iski aivan varoittamatta – yöllä, ei aamulla. Silloin tulin soittaneeksi One Day Like Thisin juuri oikealla hetkellä. Se vain oli aivan erilainen hetki kuin kuvittelemani.

Olin Korjaamon Folks-klubilla soittelemassa levyjä. Valomerkki lähestyi, bändit olivat lopettaneet aikaa sitten, pari paikalla ollutta kaveriani oli lähtenyt kotiin nukkumaan. Minäkin olisin halunnut, mutta keikasta maksettiin pikkurahaa ja kaljaa, ja niiden voimalla jaksoin valikoida musaa sille ainoalle, suomalaisista ja ulkomaalaisista koostuvalle seurueelle, joka vielä oli paikalla. Lopulta päätin, että tämä saa olla tässä, laitetaan pitkä lopetusbiisi, jonka aikana ehdin pakata kamani. Siis One Day Like This.

Suomalais-ulkomaalainen seurue oli ilmeisesti kuullut kappaleen aiemminkin, koska siellä sähköistyttiin välittömästi. Vaikutti siltä, että pöydässä oli tuoreita pariskuntia tai vasta sellaisiksi pyrkiviä. Siellä oltiin nautittu rohkaisujuomia jo usean tunnin ajan, ja nyt siellä rohkaistuttiin. Siellä hihkuttiin, halailtiin ja suudeltiin, ja voisin veikata, että siellä itkettiinkin, vaikka olin liian kaukana nähdäkseni. Oli selvää, että olin soittanut heille illan Sen Biisin. Joku brittiaksentilla puhuva jantteri kävi oikein erikseen tästä kiittämässäkin.

Loppufeidauksen jälkeen heitin levykassin olalleni ja poistuin hiljaa syysyöhön. Halusin säilyttää mielessäni äsken näkemäni kuvan ihmisistä, joille tapahtuu reaaliajassa jotain merkittävää.

Kävelin hiljakseen jäähallin ohi, junaradan ali ja Alppipuiston mustanpuhuvien puiden varjoja myötäillen kotikulmille. Mietin: olin nähnyt juuri merkityksellisen hetken monen ihmisen elämässä, vaikka minulle itselleni kyse oli puisevasta rutiinista. Sen tarkkailemisessa ulkopuolelta oli jotain suurta. Se ylevöitti. Syksyinen kantakaupunki oli hiljainen ja kaunis. Kissa, oletettavasti karannut, juoksi Viipurinkadun poikki aivan edestäni. Minä olin siinä.

En herännyt aamulla unelmieni naisen vierestä, en ollut järin krapulassakaan, en ottanut loiventavaa eikä minulla edes ole parveketta. Soitin silti ensimmäisenä tekonani One Day Like Thisin.

Ajattelin, että ainoa tapa kukistaa oma tyytymättömyytensä on rusikoida se muodottomaksi ja tiristää siitä kaikki se vähä, josta voi jalostaa tarttumapintaa hetkiin. Ohikiitäviin, täydellisiin.

”Oh anyway,
it’s looking like a beautiful day”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Elbow’lta äänestettiin myös kappaleita An Audience With the Pope, Any Day Now, Lippy Kids ja Red.

Editors, eivät oikeasti toimittajia.

Editors suodatti debyyttialbuminsa post-punk-vaikutteet toisen levynsä ensisinglellä Coldplay-henkiseksi, liki sokerisen pakahduttavaksi indiepop-tunnelmoinniksi.

”I can’t shake this feeling I’ve got
My dirty hands, have I been in the wars?
The saddest thing that I’d ever seen
Were smokers outside the hospital doors”

Smokers Outside the Hospital Doors hämmensi The Back Roomin (2005) vahvasti joydivisionmaisen äänimaiseman jälkeen. Kappale oli hitti ja tuntui hyvin pitkälti jopa suuren yleisön kosiskelulta.

Mielleyhtymiä Coldplayhin ei voi edelleenkään välttää. Piano. Loppusoiton kuorolaulut. Rumpukomppi, jonka voisi siirtää sellaisenaan Clocksiin. Tom Smithin matala baritoni on suurin erottava tekijä, mutta kyllä Chris Martin voisi ehdottaa omalle bändilleen tästä valmista lainakappaleideaa, joka menisi yhtyeensä muun materiaalin joukossa moitteetta läpi.

Editorsin kakkoslevy An End Has a Start (2007) oli kurkotus valtavirran pyörteisiin. Ensisinglen jälkeen kappaleen nimibiisi ja Racing Rats tuntuivat vielä pitävän bändin toisen jalan post-punk-oven välissä, mutta levyn singleistä Push Your Hands Towards the Air nykäisi jalan jälleen pois astuen valtavirtaiseen vesilätäkköön.

Smokers Outside the Hospital Doorsin sanoituksessa haikaillaan menneisiin ja toivotaan uutta alkua. Kappale on kaikkiaan hyvä esimerkki siitä, millainen täydellinen popkappale 2000-luvulla on. On haikeaa melodiaa, on piano, on korkealta soitettua kitarateemaa, on kuoro-osuuksia, on mahtipontista loppusoittoa.

Editors olisi voinut maksimoida hittipotentiaalin lisäämällä Smokers Outside the Hospital Doorsiin vielä jousisektion ripottelemaan lisää sokeria kappaleen sovitukseen, mutta yhtye ja tuottaja Jacknife Lee tekivät viisaasti jättäessään tämän tekemättä. Jousien myötä Editorsin toisen levyn avaussingle olisi muuttunut erittäin imeläksi, mutta nyt Smokers Outside the Hospital Doors pysyy vielä hyvän maun rajoissa.

Tuon hyvän maun vuoksi kappale on yksi 2000-luvun toimivimpia poplauluja.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Editorsilta äänestettiin myös kappaleita An End Has a Start, All Sparks ja Munich.

Girls, eivät oikeasti tyttöjä.

Kaksi ja puoli minuuttia, jossa ei ole mitään ylimääräistä.

”Oh, I wish I had a boyfriend
I wish I had a loving man in my life
I wish I had a father
Maybe then I would’ve turned out right
But now I’m just crazy, I’m totally mad”

Lust for Life vaikutti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla elviscostellomaisen nostalgiselta ja tuoreelta, kuin olisin kuunnellut sitä vanhasta radiosta enkä Youtubesta. Girlsin musiikin tunnelma muistutti sekavuudessaan Ariel Pinkiä, sillä erotuksella, että länsirannikkokollegan tekeleisiin verrattuna sen kappaleet ”pysyivät kasassa”, eivätkä poukkoilleet kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Videosta julkaistiin sekä perusversio, jossa tytöt tanssivat näteissä vaatteissa, että ”NSFW”-versio, jonka alastomuus oli ”liian rajua” Youtubeen.

Kuten kaikki Girlsin parhaat biisit, Lust for Life vaikuttaa päällepäin hyvän mielen popkappaleelta. Aurinkoisen pinnan alta paljastuu kuitenkin synkempiä tunteita – yksinjäämisen pelkoa, traumoja ja epätoivoa.

Christopher Owens sanoi thenewgayn haastattelussa kirjoittaneensa biisin, koska häntä riivasi hänen ex-tyttöystävänsä onnelliselta vaikuttava elämä. Hän listasi, että poikaystävä, rusketus, pizza, viinipullo ja rantatalo tekisivät varmasti hänenkin olostaan hienompaa, mutta ”hulluuden” vuoksi nämä unelmat eivät voi koskaan toteutua.

Pitääkö selitys paikkaansa, sillä ei ole väliä, mutta Christopher kuulostaa koko kappaleen ajan sekä vilpittömän haaveelliselta että ironisen vittuilevalta. Biisi on kuin revitty high school -leffan kesälomakohtauksesta, jossa nuoret juoksevat sydänsuruistaan huolimatta rannalle, hiukset hulmuten ja mielet päihteistä keveinä. Tai kohtauksesta, jossa nistirokkari makaa verhojen takana unelmoiden tällaisista kesäisistä visioista.

Lust for Lifen kahteen ja puoleen minuuttiin ei mahdu sekuntiakaan ylimääräistä – ne ovat täynnä juuri sellaista elokuvallista eskapismia, jota ihmiset pophiteiltä yleensä odottavat.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Girlsiltä äänestettiin myös kappaletta Hellhole Ratrace.

”Miten niin ’marttyyri’?!”

Kanye ja Kanyen paasauskohtaukset. Kanye ja Kim Kardashian. Kanye ja Jay-Z. Kanye ja Kanyen viimeisin mestariteos. Kanye ja North West.

Kanye, Kanye, Kanye.

Mitä Kanye Westista ei olisi kirjoitettu? Onko mitään järkeä toistaa tässä taas kertaalleen hänen äkkiävääriä mediatempauksiaan, isopeppuisia tyttöystäviään (jotka saattavat nekin olla tai olla olematta mediatempauksia) ja musiikillisia voittojaan?

Kanye lienee nykypoppareista se, josta on kirjoitettu Lady Gagan ohella eniten. Se on Kanyen kannalta sikäli huutava vääryys, että Kanyen musiikillinen vertailu Gagaan on kuin rinnastaisi Picasson entiseen aerobic-ohjaajaan, joka on päättänyt ryhtyä maalaamaan ”vähäks rajuja hei” postikortteja.

Vuonna 2004 ensilevyllään Jesus Walks -kappaleen julkaissut Kanye Omari West oli varsin erilainen hahmo kuin nykyinen hybriksen, lahjakkuuden, julkisuuden ja taiteen teemoja käsittelevä monitaideteos, millennial-sukupolven muistomerkki.

Tai ei ehkä ollut, mutta hänellä ei ollut siinä vaiheessa riittävän isoa lavaa esitellä hurmaavan persoonallisuutensa kaikkia sävyjä.

Ennen esikoisalbumia West oli puuhannut isojen räppärien luottotuottajana. Hänen tuottamansa kappaleet olivat nostaneet ainakin omat debyyttiin liittyvät odotukseni taivaisiin. Ei Kanye pettänyt, mutta ei aivan lunastanutkaan niitä.

College Dropout ei ole mikään uusia uria aukova neronleimaus, vaikka erinomainen hiphop-albumi onkin. Tuotanto kuulostaa toki omaleimaisesti Kanyelta, mutta albumi on enimmäkseen varsin perinteinen soul-sämplekeitos.

Jos albumilla olisi enemmän Jesus Walksin tavoin musiikilliseen peruskallioon uusia uria räjäyttäviä kappaleita, se olisi kaiketi eräs kaikkien aikojen hiphop-levyistä.

Jesus Walks ei kuulosta muilta levyn kappaleilta. Vielä vähemmän se kuulostaa kenenkään muun räppärin tuotokselta. Se on ainoa lajissaan; täysin omaleimainen popkappale, jossa on ainutlaatuinen tunnelma ja äänimaailma.

Sanoituksessa Kanye rakentaa tavoilleen uskollisesti itselleen marttyyrin asemaa, sillä kaikesta muusta kuin Jeesuksesta saa kuulemma laulaa tai listat jäävät haaveeksi. Mutta hän sen kun laulaa vain, koska on Kanye West – urhea Jumalan soturi eikä kuka tahansa vitun maallikko.

No, eiväthän listat tietenkään haaveeksi jääneet, vaan kappale oli itse kyhäämäänsä olki-Jeesusta selässään raahaavan Westin suurin siihenastinen hitti.

Kappaleeseen – ja etenkin sen kertosäkeeseen – mahtipontisessa uskonnollisessa marttyyriudessa kieriskely kuitenkin sopii täydellisesti.

Jesus Walks päätyi alhaiselle sijalle Rolling Stonen kaikkien aikojen kappaleiden listalla ja vähän satasen huonommalle puolelle Pitchforkin listatessa 2000-luvun kappaleita. Nuorgam on luonnollisesti ketterämpi kuin kumpikaan näistä jähmeän mediavallan edustajista, joten meidän listallamme kappale pääsee lähemmäs ansaitsemaansa sijoitusta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Kanye Westiltä äänestettiin myös kappaleita All of the Lights, Gold Digger, Gorgeous, Heartless, Power, Runaway ja Street Lights sekä Jay-Z-duettoa Ni**as in Paris.

Antony, kipua ja rakkautta.

Antonyn s/m-spirituaali osuu pisteeseen kivun ja hurmoksen välissä.

“I feel your fists
And I know it’s out of love
And I feel the whip
And I know it’s out of love
And I feel your burning eyes burning holes
Straight through my heart”

Antony Hegartyn äänen lisäksi en muista kuin yhden ensi tapaamisen, joka on vienyt pohjan kaikelta, mille en ole jalansijaa koskaan halunnutkaan. Jimmy Scott yritti kanavoida Nina Simonen haamua kaiuttimistani. Eivät ne minun kaiuttimeni olleet, enkä muista enää, miten tapasin ihmisen, joka ne omisti.

Levy oli I Am A Bird Now, New Yorkin performanssiluolien ja drag-katveiden välissä oppinsa saaneen Hegartyn Johnsons-yhtyeen toinen levy. Sen kannessa on Candy Darling viimeisinä päivinään. Lou Reed soittaa puhuu ja soittaa maan alle samettiin unohtunutta kitaraansa. Warholin henki tuntuu kaikessa, ja aika, jona seksi tuli taiteen kanssa samaan aikaan ja vapautui. Mutta kun ei vapautunut.

I Am A Bird Now ei silti ole 1960-lukulainen, vaan yhtä välinpitämätön mutta tietoinen ajasta kuin sukupuolestakin. Se on täysin suljettu konseptilevy, jonka jokainen kappale on kirjoitettu kuin klassikko, sovitettu vähemmän on enemmän -periaatteen optimilla ja soitettu suureellisella hienovaralla.

Fistful of Love on hehku I Am A Bird Now’n kultaisessa leikkauksessa, ainut koko yhtyettä tarvitseva kliimaksi, jonka jälkeen levy häviää hiljalleen korkeuksiin, joihin musiikilla ei enää pääse. Reedin sähkökitara repii ja runnoo muutoin lempivällä sykkeellä rullaavaa täydellistä gospel-soulia. Torvet muikertavat lisää menoa.

Fistful of Lovella Antony laulaa asioista, joita ei voi – eikä tarvitse – ymmärtää, ellei tunne kipua, himoa ja rakkautta samoilla aisteilla. Tai ehkä myös ihan oikeasta riippuvuudesta, jonka väkivalta saa aikaan. Tai molemmista. Ainakin se antaa vapauden tuntea juuri niin paljon kuin haluaa ilman syyllisyyttä.

Antony laulaakin oikeutuksen puolesta – ei oikeuksien, vaan vapautumisen ja ihmisyyden, johon asti päästäkseen väärän ja vinon rakkauden täytyy nousta ollakseen olemassa.

I Am A Bird Now hamuaa lentoon lähtöä, rohkeutta ja voimaa. Se lainaa vanhaa negrospirituaalia; queer ja sukupuolettomuus tarvitsee sitä myös, ja saa sen Antonylta. Fistful of Love esimessuaa s/m-olemisen puolesta.

Hetkinä, joina Antony unohtaa olevansa laulava ihminen, ei vielä kahdeksan vuoden jälkeenkään osaa olla leijumatta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Antony & the Johnsonsilta äänestettiin myös kappaleita Bird Gehrl ja Hope There’s Someone.

Anthony Gonzalez, tähtiintuijottaja.

Koukkuun jäi orgasmissaan piehtaroiva roborttinorppa.

”Waiting for a roar
Looking at the mutating skyline
The city is my church
It wraps me in the sparkling twilight”

Yleisen harhaluulon mukaan ranskalainen keittiö on itsetarkoituksellisen monimutkaista ja korostetun snobbailevaa. Gallialaisen keittiön saloihin perehtyneet kuitenkin tietävät, että sikäläisessä cuisinessa kaiken perustana on yksinkertaisuus, linjakkuus ja johdonmukaisuus. Kaiken á ja o ovat huolella valitut ja korkeatasoiset raaka-aineet, joiden luonnollisista aromeista ranskalaiskokki loihtii… ei niinkään makujen sinfonian vaan armadan puhtaita ja konstailemattomia chansoneita. Todellinen gourmandi nyrpistää nenäänsä mausteita sinne tänne viskovalle sekakeittiölle, hän kyllä ymmärtää eron rotukoiran ja Pariisin etnisten ghettojen katuojassa rymyävän piskin välillä (vaikka ei kumpaakaan kattilaansa tunkisi, ainakaan toivottavasti).

M83:n keulahahmo ja perämies Anthony Gonzalez – bändinsä ainoa oikea jäsen siis – on kotoisin Ranskan Antibesista mutta onneksi antaa palttua synnyinmaansa tunkkaisen juureville pöperöille. Jos Gonzalez olisi kokki, hän todennäköisesti menisi vuoteeseenkin maustehyllynsä kanssa, sillä M83:n jo yli vuosikymmenen mittainen ura on aistien ylikuormituksen juhlaa.

Varhaiset M83-albumit, kuten Dead Cities, Red Seas & Lost Ghosts (2003), ammensivat shoegazen perinteestä, mutta kitaroiden sijasta Gonzalezin ja silloisen bändikaverin Nicolas Fromageun työkaluina olivat halvat syntetisaattorit. Näin syntyi migreeninomaista synteettistä pörinää, joka kuulosti kuulovammalta – mutta jonka giganttisessa kerrostuneisuudessa ja palimpsestimaisuudessa oli merkillistä, suorastaan narkoottista syvyyttä ja tenhoa.

Gonzalezin perusfilosofia on aina pysynyt samana, mutta myöhemmillä albumeillaan hän on alkanut soveltaa ääniarkkitehtuuriaan syntikkapopin ja stadionrockin dynamiikkaan ja laulurakenteisiin. Korskein esimerkki tästä toistaiseksi on Hurry Up, We’re Dreaming -tuplalevyn ensimmäinen single Midnight City, jolla Gonzalez täydellistää muodonmuutoksensa konenörtistä poptähdeksi ryhtymällä laulajaksi.

Kuten ei juuri mikään muukaan Gonzalezin kynästä lähtevä asia, Midnight City ei ole kovin syvällinen eikä hienovarainen kappale. Se on jyhkeä ja häpeilemättömän kimalteleva kappale, joka on olemassa vain toimittaakseen perille koukkunsa mahdollisimman tehokkaasti ja monta kertaa. Ja millainen koukku se onkaan: kuin orgasmissaan piehtaroiva roborttinorppa.

M83:n edellisen albumin Saturdays=Youth (2008) yhteydessä kriitikot nostivat esille John Hughesin 1980-luvun teinileffat, mutta Midnight Cityllä Gonzales on tuonut hyperrealisminsa 2000-luvulle. Elokuvallinen vastine kappaleelle on Richard Kellyn komea esikoisohjaus Donnie Darko (2001), jossa hughesimaiseen esikaupunkimaisemaan ympätään skitsofreniaa, aikamatkailua ja puhuvia ihmisjäniksiä. Vertaus on osuva myös siksi, koska Kelly käytti elokuvassa Tears For Fearsin Head Over Heelsin ja Duran Duranin Notoriousin kaltaisia kasarihittejä, jotka uudessa ympäristössään ottivat uuden surrealistisen hohteen. Samaa valoa hehkuu myös Midnight City, eikä se himmene useidenkaan kuuntelukertojen myötä.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

M83:lta äänestettiin myös kappaleita Graveyard Girl, Kim & Jessie ja Reunion.

MGMT, nuo elektroindien liukkaat ankeriaat.

Jännitettä.

”Bläm bläm tom tum
tum tum tum töm
Bläm bläm tom tum
tum tum tum töm”

Yritin yksinkertaistaa MGMT:n Electric Feelin hakkaavan rytmin onomatopoeettiseksi mölinäksi mielessäni. Siirtäessäni noita äänteitä tekstinkäsittelyohjelmaan huomasin, että nyt jotakin jää puuttumaan.

Siispä laitoin blämien ja tumien väliin muutaman sarkaimenpainalluksen. Ehkäpä tyhjä tila iskujen välillä toimittaa hyvin sen jännitteen virkaa, jonka Electric Feelissä voi aistia. Tuo jännite on mielestäni ainutlaatuista sorttia.

Oikeastaan, kappaleen rytmi on se jännite. Rytmi on väkevä, mutta väljä. Tömähdyksien välissä on tilaa, johon kuulijana voin sijoitella niitä tuntemuksia, joita musiikki välittää. Ääniä ei ole liikaa, vaan juuri sen verran, että voin muodostaa kappaleesta oman tarinani.

Rumpujen ja basson marssiva tamppaus yhdistyy unenomaiseen tunnelmaan. Electric Feel soi tiukkana, mutta siltikin hiukan viipyilevänä. Kitarat ja syntetisoijat ja kaiutettu laulu muodostavat harson.

Tuo harsoinen äänimaisema saa laulun kuulostamaan siltä, kuin se ei soisi tässä hetkessä. Laulu on muistuma nukutuista hetkistä. Valveilla ollessani uni puskee läpi todellisuuteeni ja tekstin alkuun kirjatun tumtumin päälle putoaa keskeneräisiä lauseita.

”I said ooh girl
Shock me like an electric eel
Baby girl
Turn me on with your electric feel”

Merestä tuleva tyttö diilaa yössä kyntävälle hämylle ekstaattisia tuntemuksia. Tuo tarina on kehys niille tulkinnoille, jotka luovat kokemani jännitteen kappaleessa. Mitä tuo jännite sitten on?

Onko tämä laulussa esitetty Ahdin tytär laulun kertojalle pakkomielle? Palaako tarinan kokija ilta illan jälkeen tämän meritytön luokse aistiakseen uudelleen tuon maailmansa mullistavan sähköisen tunteen? Tuo pakko saa miehen marssimaan naisen luokse.

“BLÄM BLÄM TOM TUM, TUM TUM TUM TÖM”

Koko kaupunki tietää miehen olevan taas liikkeellä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

MGMT:ltä äänestettiin myös kappaleita It’s Working, Kids ja Time to Pretend.

Burial. Ehkä.

”my names will bevan, im from south london…”

”Holdin’ you
Couldn’t be alone
Couldn’t be alone
Couldn’t be alone
Lovin’ you
Couldn’t be alone
Couldn’t be alone
Couldn’t be alone
Kissin’ you”

Elokuussa 2008 Burialin Myspace-sivulle ilmestyi viesti, joka ainakin hetkeksi pysäytti ”dubstepin Banksyn” henkilöllisyyden ympärillä pyörineen huhumyllyn.

Kiinnostus vanhan koulun junglesta ja UK garagesta inspiraationsa ammentanutta Burialia kohtaan oli kasvanut huippuunsa viimeistään, kun vuoden 2008 Mercury-palkintoehdokkaat julkistettiin. Pian Burialin vuotta aikaisemmin julkaistusta Untrue-albumista povattiin voittajasuosikkia yli Radioheadin In Rainbowsin, Robert Plant & Alison Kraussin Raising Sandin ja voiton lopulta napanneen Elbow’n The Seldom Seen Kidin.

Spekuloinnin käydessä kiivaimmillaan oltiin tyhjiötä nimeltä Burial täyttämässä muun muassa sellaisilla nimillä kuin Kode9, The Bug, Aphex Twin ja jopa Fatboy Slim.

Kun totuus lopulta tuli ilmi, oli paljastus melkoinen antikliimaksi. Burial olikin joku Will Bevan -niminen nevahööd-jannu etelä-Lontoosta, joka halusi vain tehdä biisejä ja pelata pleikkaria rauhassa.

Vaikka Burial lopulta kertoi maailmalle nimensä, ei hän oikeastaan paljastanut itsestään juuri mitään. Mitä merkitsee nimi Will Bevan, jos kukaan ei tiedä kuka Will Bevan on?

Etäisyys, jonka Burial jättää persoonansa ja yleisön väliin pitäytymällä visusti omissa oloissaan, on myös läsnä hänen musiikissaan. Se on kuin sankka sumuvalli lähettäjän ja vastaanottajan välissä, joka estää saamasta kunnollista otetta tekijän tarkoitusperistä.

Archangelilla tämä epämääräisyys manifestoituu selkeimmin lyriikoiden kohdalla. Kotoaan kauas eksyneiden vokaalisamplejen viesti on kuultu lukemattomilla eri tavoilla, ”couldn’t be alonesta” ”good at being aloneen” ja ”let it be aloneen”. Virallista tulkintaa ei kai ole.

Archangel on tunnelmaltaan aavemaisen haikea kappale, jossa kaikuvat vihlova lontoolainen tihkusade ja tyhjyyttään kumisevat tehdashallit. Kaiken alla jauhaa napakka ja rönsyilevä UK garage -poljento, vaimean tehdaskoneen lailla hurisevan basson kannatellessa reverb-ämpärissä liotettua jousimattoa.

2000-luvun pophelmeksi Archangelin kuitenkin nostaa sen ylivoimaisen tarttuva vokaalikoukku. Burial vääntää Ray J:n One Wish -kappaleesta poimimansa R&B-sametin solmuille ja rakentaa siitä oman ensiluokkaisen sitkeän korvamatonsa.

Se kaivautuu syvälle pääkoppaan ja jää sinne kummittelemaan, kuuli lyriikat sitten miten päin tahansa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Burialilta äänestettiin myös kappaletta Distant Lights.

Rick Rubin tuottajana + Jay-Z mikrofonissa = hiphop-klassikko.

”If you’re having girl problems I feel bad for you, son
I’ve got 99 problems but a bitch ain’t one”

Nuo Jay-Z:n 99 Problems-kappaleen mieleenpainuvimmat rivit eivät ole hänen itsensä kirjoittamia. Hän on lainannut ne Ice-T:n yli kymmenen vuotta aikaisemmin tekemästä kappaleesta, joka on nimeltään – yllätys, yllätys – myös 99 Problems.

Jay-Z:n ja Ice-T:n kappaleiden kertosäkeet ovat siis tekstillisesti identtiset, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jay-Z:n 99 Problems on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin oppikirjaesimerkki siitä, mitä on hiphop.

”I’m like fuck critics, you can kiss my whole asshole
If you don’t like my lyrics, you can press fast forward”

Jay-Z:n 99 Problems on kappaleena niin riisuttu ja iskevä, että sitä kuunnellessa on mahdotonta pysytellä aloillaan. Jos ei lähde kaduille polttamaan autoja, niin ainakin kädet alkavat huomaamattomasti rummuttaa sen tahdissa.

Se on Rick Rubinin – siis sen videolla esiintyvän moottoripyöräjengiläiseltä näyttävän partaukon – tuotannon ansiota. On samplet esimerkiksi Billy Squierin The Big Beatista (1980), Mountainin Long Redistä (1972) ja Wilson Pickettin Get Me Back On Time, Engine No.9:sta (1970).

Mutta se noista yksityiskohdista. 99 Problemsia ei pidä teoretisoida ja purkaa sanoiksi. Jay-Z ja Rick Rubin tekivät vuonna 2004 ajattoman hiphop-klassikon.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Jay-Z:ltä äänestettiin myös kappaletta Izzo (H.O.V.A.) sekä Kanye West -duettoa Ni**as in Paris ja Alicia Keys -duettoa Empire State of Mind.

Viekää minimalismikin pesästä!

Tämä lähes haikumainen kappale on joko rakkauslaulu kalliin kalustekaupan mainokselle tai kurkistus sisäiseen maisemaan jossain hulluuden ja zenin rajamailla.

An empty box, an open space
A single thought leaves a trace

Tai ehkä se kertoo minimalismista yleisesti. Mutta musiikin ja tekstin muodostamana kokonaisuutena teos lähentelee joka tapauksessa slapstick-komediaa.

Lyriikka piirtää valkoista tilaa, sarvisankaisia tai raamittomia laseja käyttävän suunnittelijan tai arkkitehdin kotia, toimistoa tai henkistä ulottuvuutta japanilaisen hiekkapuutarhurin pieteetillä. Varsinainen kappale on kuitenkin alusta lähtien ylitsevuotavan pirteää poppista trancekoukulla. Ja lopussa mukaan saadaan 1700- ja 1800-lukujen pahimpiin ranskalaisten sekä saksalaisten säveltäjien pastoraali- ja metsästysteemojen ylilyönteihin viittavat vaskit ja Hollywoodin action-sektorille kurottavat jouset.

White on white, light, sublime, subliminal
The void is clean, a cell but not for a criminal

Minimalia on mahdotonta kuunnella nauramatta.

Kun Giant Robotin Domesticitystä tehtiin piraattiversio Venäjällä, digipak – jewel case -konversion yhteydessä tarvittiin lisää materiaalia vihkosen sisäaukeamalle. Kekseliäs piraatti oli kai musiikkia kuunneltuaan päättänyt, että tilanteesta selvitään skannaamalla vihkoon sohvan kuva kalusteluettelosta.

Otan sarvisankaiset lasit päästäni ja pyyhin kyyneleitä hihaan.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Pet Shop Boysilta äänestettiin myös kappaleita Home and Dry, I Made My Excuses and Left, Love etc. sekä The Sodom and Gomorrah Show.

We got the love.

Kilkatus joka kuuluu kautta maailman.

”I just want four walls and adobe slats for my girls”

Tämä pieni kehityskertomus alkoi vuonna 1982, kun ohikiitäväksi studiohankkeeksi jäänyt italodiskoduo Electra julkaisi singlensä Feels Good (Carrots & Beets).

Chicagossa Frankie Knuckles ja Jamie Principle saivat kiekon käsiinsä ja sovelsivat sen bassokuviota housebiisiinsä Your Love. Kiinnittäkää erityistä huomiota kilkattavaan syntesoija-arpeggioon. Kuulemme sen vielä.

Seuraavaksi aiheeseen tarttui brittituottaja The Source, joka hidasti Your Loven ja muusasi sen päälle Candi Statonin gospelsävyistä a cappella -laulantaa. You Got The Love (Erens Bootleg Mix) vuodelta 1991 on yhä planeetan varmimpia parketintäyttäjiä.

Lukuisat remiksit ja tulkinnat ovat kantaneet You Got The Loven vuosituhannen vaihteen yli, mutta yllä mainittu kilkatus sai ehoa uutta ympärilleen vasta, kun baltimorelaisten taidepopparien ryhmittymä otti sen käsittelyynsä vuonna 2009.

Animal Collectiven My Girls soi yhtä hartaasti kuin You Got The Love, joskin maallisemmin. Sekin tapailee tanssiaskelia mutta epäsuoralla poljennolla, kuin alkuasukkaat nuotion ympärillä. Brian Wilsonin henki on vahva notkeissa sävelkuluissa ja lapsenomaisen vilpittömissä sanoissa. Joku saa tästäkin innoituksen tehdä ja viedä eteenpäin.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Animal Collectivelta äänestettiin myös kappaleita Did You See the Words, For Reverend Green, Peacebone ja Who Could Win a Rabbit.

Rihanna, big in Nääksyä.

Rihanna toistaa Umbrellan aikana ”ellan” 24 kertaa ja sitä seuraavan nasaalin ”een” yhteensä 45 kertaa. Tiedän, koska laskin ne. Umbrellan koukku löytyy epäilemättä tästä kombosta, mutta se ei ehkä ole pääsyy sen menestykseen.

”When the sun shines, we’ll shine together
Told you I’ll be here forever
Said I’ll always be a friend
Took an oath I’ma stick it out till the end
Now that it’s raining more than ever
Know that we’ll still have each other
You can stand under my umbrella
Ella ella eh eh eh”

Umbrella on kunnon vanhanaikainen mahtiballadi. Juuri sellainen jonka Diana Ross olisi laulanut 1970-luvulla. Tai Roxette 80-luvulla. Miettikääpä nyt; hiljainen dramaattinen pianointro, räjähtävä kertosäe, Marie Fredriksson antamassa kaikkensa: ”Now that it’s raining more than ever”…

Umbrella on niitä kappaleita, jotka voivat tehdä tähtiä melkein kenestä tahansa, mutta Rihannapa oli jo valmiiksi sellainen. Ainakin keskisuuri. Kolmannen levynsä ensimmäisellä sinkulla Riri muuttuu kuitenkin kuin taikaiskusta yhdestä tavallisesta r&b-laulajattaresta Britney Spearsin tai Beyoncén vertaiseksi ilmiöksi.

Umbrella on rakennettu huolellisesti niin, että Rihannan jo olemassa oleva urbaani ydinkohderyhmä ja r&b-radiot eivät pelästyisi. Jay Z:n päälleliimattu räppäys harhauttaa kuulijaa juuri sopivasti, jottei Umbrella tuntuisi liian lässyltä.

Umbrellalla Rihanna onnistuikin sekä pitämään vanhat faninsa että voittamaan miljoonia uusia ympäri maailmaa. Kappaletta hoilattiin niin Nääksyän kirkonkylän yläasteen discossa kuin Jamaikan twerkkaus-illoissa.

Sanoituksella on asian kanssa paljon tekemistä. Juuri näin kirjoitetaan hyvä pop-lyriikka. Otetaan joku yleisinhimillinen viesti (”en jätä sinua pulaan”) ja kerrotaan se hieman uudella, nokkelalla, tavalla, kuitenkin niin selkeästi, että metaforan tajuaa hieman hitaampikin, tai vaikkapa lapsi. Auttaa myös, jos kappaleen voi laulaa sekä pubissa että rippileirillä.

Umbrellan universaalista viehätyksestä kertoo lukuisat erityyliset cover-versiot. Ainakin Taylor Swift, All Time Low, McFly, OneRepublic ja The Baseballs ovat esittäneet omat tulkintansa kappaleesta.

The-Dreamin, Tricky Stewartin ja Thaddis Harrelin kirjoittama Umbrella kiersi ympäri levy-yhtiöitä tovin ennen kuin sen hittipotentiaali tajuttiin. Loppujen lopuksi kappaleesta käytiin kiivasta huutokauppaa eri levy-yhtiöiden välillä. Kappale oli sävelletty ihan alun perin Britney Spearsin tummanpuhuvalle Blackoutille, mutta ilmeisesti Spearsin levy-yhtiö päätti, ettei se ole riittävän hyvä, ja Britney-parka ei saanut Umbrella-demoa koskaan kuuleviin korviinsa.

Umbrella oli päätyä parin mutkan kautta myös Mary J. Bligen tekeillä olevalle albumille, mutta siinä vaiheessa tuottaja-moguli L.A. Reid, eli Rihannan levy-yhtiön pomo, astui peliin ja käytti kaiken vaikutusvaltansa varmistaakseen Umbrellan sisällyttämisen Rihannan jo melkein purkissa olleelle Good Girl Gone Bad -albumille. Kappaleesta tuli levyn avausraita ja sen lanseeraava tuikitärkeä ensimmäinen single.

Rihannan esittämänä Umbrellasta tuli massiivinen hitti. Se nousi ykköseksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja ympäri maailmaa ja on myynyt maailmanlaajuisesti noin seitsemän miljoonaa kappaletta.

Umbrellalla on myös potentiaalia muuttua ikivihreäksi. Luultavasti vuonna 2042 jossain Suomenkin tuhansista karaokebaareista joku keski-ikäinen nainen laulaa kaihoisasti ”Now it’s raining more than ever”, kyyneleen tipahtaessa silmäkulmasta, ja muistelee sitä nuoruutensa sateetonta kesää vuonna 2007.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Rihannalta äänestettiin myös kappaleita Diamonds ja Only Girl in the World.

Sigur Rós, lahkeet märkinä.

Joskus musiikki on niin hienoa, että sanoitukset eivät merkitse tuon taivaallista – varsinkaan silloin, kun niistä ei ymmärrä oikeastaan yhtään mitään.

”Brosandi
Hendumst í hringi
Höldumst í hendur
Allur heimurinn óskýr
Nema þú stendur”

Islantilainen post-rockyhtye Sigur Rós on aina ollut parhaimmillaan sydäntä pakahduttavissa, vahvoja mielikuvia luovissa lauluissa.

Kokeile vaikka. Sulje silmäsi ja laita Hoppípolla soimaan.

Minä näen auringon laskemassa hitaasti loppukesän illassa Helsingin kantakaupungin kauniin silhuetin taakse. Näen katuvalojen syttyvän hiljalleen. Näen ihmisten hymyilevän raukeaa, onnellista hymyä. Asiat ovat hyvin.

Mitä sinä näet?

Kuulen korvissani mahtipontista, hidastempoista ja vastustamattoman kauniiden jousi- ja vaskisoitinsovitusten siivittämää, maalailevaa popmusiikkia. Siveltimenvedot ovat laajoja, pitkiä, hienoja ja samalla myös millintarkasti mietittyjä. Kuulen musiikkikappaleen, jonka osat erottuvat toisistaan herkästi–hiljaa–vähän kovempaa–nostattavasti–vielä vähän kovempaa–kaikki kortit pöytään ja oksat pois loppusoitossa -kaavalla.

Kuulen vuonna 1994 perustetun islantilaisen Sigur Rósin soivan isosti ja uljaasti. Kuulen Jónsi Birgissonin heleää falsettilaulua. Hän laulaa islannin ja yhtyeen oman kielen, vonlenskan sekoitusta. En ymmärrä siitä juuri mitään. Tiedän, että Jónsi laulaa vesilätäköihin hyppimisestä, koska selvitin kahdeksan vuotta sitten, että Hoppípolla tarkoittaa sitä.

Voi hyvin olla, että Hoppípolla käsittelee aikuistumista, kuten kappaleen videosta voisi päätellä. Voi olla, että se kertoo rakkaudesta. Voi olla, että laulu kertoo lapsuuden ystävyyssuhteista, jotka ovat iän myötä väljähtyneet. Voi olla, että Jonsí laulaa vesilätäköistä, joihin ei oikeastaan kannattaisi hyppiä, koska ilmansaasteet ovat rehevöittäneet ne.

On lopulta aivan se ja sama, mistä Hoppípolla oikeasti kertoo. Siitä on varmasti kerrottu yhtyeen haastatteluissa, mutta olen jotenkin onnistunut välttymään kyseiseltä tiedolta. Hyvä niin.

Hoppípolla on yksi kuluvan vuosituhannen hienoimpia lauluja. Joka kerta, kun laitan Takk… -levyn (2005) soimaan, en malta odottaa levyn kolmatta laulua. Ja kun lopulta se yksinkertainen, uskomattoman hyvin toimiva pianointro lähtee soimaan, kylmät väreet kulkevat kroppaa pitkin, alusta loppuun.

Hoppípolla on sydäntäpakahduttavan haikeaa ja kaunista popmusiikkia. Siinä kiteytyy yksi musiikin olennaisimpia ominaisuuksia: se tuntuu jossain. Tuntuu se sitten syvällä sielussa, vettyneissä silmäkulmissa, iholla, hymyilevissä huulissa, lantion kaaressa tai vaikkapa polvitaipeessa – kunhan se vain tuntuu.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Sigur Rósilta äänestettiin myös kappaleita Saeglopur, Untitled #1 (Vaka) ja Untitled #8 (Popplagið).

Hot Chip vaatii sinulta leipää.

Nörttitrusti yhdisti tanssimusiikin alkukannan ja indien slipoveriuden saaden aikaan hohkaavaa listaviileyttä.

”Over and over and over and over and over
Like a monkey with a miniature cymbal
The joy of repetition really is in you”

Postpunkin mukailu oli vuonna 2006 jo menneisyyttä, eikä uuden vuosituhannen myötä skenessä parveilevilla kitaraindiebändeillä ollut enää liiemmin uusia ideoita musiikkinsa pippuroimiseen.

Diskorummut jauhoivat yhä laiskaa rytmiään retropoppareiden taustalla, yrittäen tuoda letargiseen tylsyyteen sen kaivatun tanssilattia-aspektin. Indiebuumi ja väitetty Rockin Ylöstempaus olivatkin jättäneet jälkeensä popmusiikin viimeisimmän b-divarin.

Over and Over teki hetkessä pesäeron tanssittavan indiemusiikin sisällöttömyyteen. Se on diskoa olematta retroa, pehmoa olematta twee, seksikäs yrittämättä olla vaarallinen. Sen kitarasoolokin (vaiko syntetisaattori?) on ironinen artefakti, väärään paikkaan heitetty viittaus instrumenteista sovinistisimpaan. Se käskee heittämään rockkliseet romukoppaan, tarttumaan koneeseen, antamaan sille hikiotsaista insinöörirakkautta.

Biisi oli lähtölaukaus yhtyeen tähän päivään saakka timanttiselle uralle. Hot Chipin heltymätön menestys osoittaa, että popin muotokielen uudistamiseen tarvittiin epätodennäköisempiä sankareita kuin vaikka The Strokesin rehvastelijat. Sellaisia olivat juuri Hot Chipin aidot nörtit. Samoin DFA-kollega James Murphy avokonttoriorjan olemuksineen. Oli kyse sitten klassisesta housesamplesta tai romanttisen popin kliseiden taksonomisesta luokittelusta, nämä tyypit osoittavat sadan prosentin keskittymiskykyä ja harrastuneisuutta.

Nimenomaan harrastuneisuutta. Nörttiyden ydin on olla äärimmäinen harrastelija. Miniatyyrejään keräävä apina. Ammatikseen kukaan ei tällaista tekisi yhtä perusteellisesti. Hot Chipiä kuunnellessa tuntuu, että spontaaniutta ja välittömyyttä yliarvostetaan. Musiikin ei aina tarvitse olla jalkapallomatsi, se voi olla myös Scrabble-ottelu: pelin syvin anti on lopulta siinä herkullisessa väittelyssä juuri keksimäsi uudissanan puolustamiseksi.

” K I S S I N G S E X I N G C A S I O P O K E Y O U M E”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Hot Chipiltä äänestettiin myös kappaleita Boy from School ja Ready for the Floor.

Varför har jag så stora fötter, Joakim Berg ihmettelee.

Pakkoruotsi kannattaa jo siitä syystä, että se auttaa ymmärtämään Kentiä paremmin.

”Men plåtarna till himlen
Var slut när vi kom dit
Och priset vi betalat
För att klassas som elit
Var att vi blev som dom andra
Vi blev som dom andra
Vi blev som dom andra”

Opettaja tuijotti jokaista oppilasta vuorotellen tiukasti silmiin. Hän esitteli itsensä ruotsiksi, piti katsekontaktin ja kysyi jokaiselta saman kysymyksen.

”Vad heter du?”

Vuoroni tuli. Vastasin hieman epäröiden mutta kuuluvalla äänellä.

Ja näin loistokkaasti alkoi muistikuvieni mukaan ruotsin kielen opiskelutaipaleeni seitsemännellä luokalla. Mikä onni se onkaan ollut! Epäsäännöllisten verbien tankkaus ei aina välttämättä ollut erityisen hauskaa, mutta se kannatti, sillä kouluvuosien varrella opin kohtalaisen hyvin hallitsemaan uuden, kauniin kielen.

Muistan, miten hymyillä-verbi taipuu (le, ler, log, lett), mutta se ei ole ruotsin kielen osaamisessa palkitsevinta. Palkitsevinta on ymmärtää Kentiä paremmin.

Ihan ensimmäisenä kuuluu ikään kuin huohotusta, sitten vasta tulee vihellys. Se vihellys.

Dom andran vihellyksen kaikuessa tulee nykyään hieman nostalginen olo. Siinä on haikeutta, joka liittynee siihen, että vaikka Kent tekee vielä uutterasti uutta musiikkia, yhtyeen bäst före -päivämäärä on jo mennyt. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Dom andra ja monet muut yhtyeen valiokappaleet korvaavat kyllä nykyisen, vähän mitäänsanomattomamman tuotannon.

Vihellyksessä on myös jotain aavemaista, kun sävelten välissä Joakim Berg laulaa kuolemasta, ihmisen typeryydestä ja riittämättömyydestä, raukkamaisuudestakin. Dom andra voi olla kuvaus luokkayhteiskunnan raapivista eroista tai se voi kertoa siitä, kun yksilö tajuaa luopuneensa arvoistaan ollakseen jotain, mitä ei ole. Selkeää juonta ei piirry, mutta sävy on selvä: se on pettymyksestä raskas.

”En undran vem som svek vem först
Och jag blir gärna en martyr
Vi behöver nog en ny
Sälj dig, sälj dig dyrt”

Säälimättömässä Dom andrassa periaatteet ovat kauppatavaraa. Kappaleessa heittäydytään marttyyriksi, palataan lähtöpisteeseen ja antaudutaan. Jos myyt itsesi, myy kalliilla, Berg laulaa. Ajatus on totuudessaan karmiva.

Ruotsintunneilla opin paljon, mutta yhtä suurenmoista sanaa siellä ei tullut vastaan. Onneksi Dom andra korjasi asian. Makustelkaapa tätä: kärlekstörst. Siinä yksi lisäsyy ihailla tätä synkeää kappaletta yhtä enemmän.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kentiltä äänestettiin myös kappaleita 400 slag, FF, Palace & Main, Socker, Sömnen ja Vinternoll2.

Ariel ja ystävänsä poseeraavat niin hypnagogisesti kuin osaavat.

Se kuulostaa popkappaleelta. Se on tarttuva kuin popkappale. Se jopa saa laulamaan mukana kuin popkappale.

”It’s always the same
as always
sad and tongue-tied
it’s got a memory and refrain”

Eihän tällainen viisiminuuttinen tilkkutäkki, jonka säkeistö, bridge ja kertosäe tuntuvat eri palasista kokoon kursituilta, voi olla popkappale?

Vaan kyllä, se on popkappale, sillä se tuntuu niin hyvältä kuin kaikista parhain pop voi vain tuntua. Se iskee ällikällä ja yllättäen ja kun se päättyy, kappaleen laittaa uudelleen soimaan, se tuntuu yhtä hämmentävältä kuin edelliselläkin kerralla: kuinka tällaisesta demonauhamaisesta alusta voi päätyä noin suureen ja nautinnolliseen finaaliin?

Vastaavanlainen hyppely on Ariel Pinkille eli Ariel Rosenbergille pelkästään luontevaa. Hän loi maineensa 2000-luvun alusta lähtien Kalifornian vaihtoehtopiireissä ja internetissä suhisevilla ja mutisevilla nauhoituksillaan. Nuo nauhat toivat hänelle levytyssopimuksen Animal Collectiven Paw Tracks -levymerkille, mutta suuri osa kriitikoista ei osannut päättää, oliko Rosenberg nero, idiootti vai molempia. Ariel Pink pysyi tiukasti kokeellisten hippien suosikkina.

Mutta pikkuhiljaa asiat etenivät, ja Ariel Pink eteni niiden mukana. Vuonna 2008 julkaistu Can’t Hear My Eyes -single oli jo kulkeutunut kauas pois The Doldrumsin ja House Arrestin mukiloitua ja auringonpaahteen kuluttamaa autoradiota mukailevasta tyylistä. Sen hillitty ja kaikuisa 1980-lukulainen lounge-tyyli ennakoi jo pikkuhiljaa sitä, mitä vuonna 2010 oli Before Today -levyn mukana odotettavissa. Mutta samalla kasettisuhinasta alkoi tulla muodikasta ja Ariel Pinkin varhainen tuotanto saada enemmän seuraajia. Hypnagoginen pop, glo-fi ja chillwave, nuo vuoden 2009 musiikillisen muotikuvaston trendisanat ja niillä kuvaillut artistit olivat tietoisesti tai tietämättään paljon velkaa Ariel Pinkille, ja kyllä häneen itseensäkin noita leimoja yritettiin painaa.

Alle vuodessa suhinantäyteinen chillwave-skene oli tukehtunut kehnoihin kappaleisiin ja estetiikantäytteiseen erikoisuudentavoitteluun, joten oikeutettua on, että sen lopullinen tappaja oli Ariel Pink itse. Kuolinisku aiheutettiin Ariel Pinkin omin asein: menneiden vuosikymmenien tyylien läpi vaeltelulla, maanisella radiokanavasurffailulla ja loistavalla laulunkirjoitustaidolla. Tällä kertaa popmelodiat ja tarttumapinta eivät jääneet surinan alle, vaan ne tuotiin suoraan kuulijan korvan ulottuville. Tyylillinen pompinta sentään jäi, ja sen kuulee Round and Roundissakin. Autoradiomaisuus kuuluu jo siinä, ettei kappaleen sanoista onnistu juuri muodostamaan yhtenäistä tarinaa. Ne tuntuvat ennemmin vain mukailevan tietynlaista suhinaan kadotettua lämmintä tunnelmaa.

Ja toisaalta lieneekö sattumaa, että säkeistön alla kulkeva melodia muistuttaa paljon Marianne Faithfullin Broken Englishin bassolinjaa ja toisaalta kertosäe on kuin kadonneesta 1970-luvun AOR-klassikosta? Kuin kanava vaihtuisi kesken kappaleen!

”Hold on, I’m calling
calling back to the ball
and we’ll dazzle them all
hold on”

Vuonna 2010 ilmestyneen Round and Roundin sisältänyt Before Today oli eittämättä ansaittu kunniakierros artistille, joka oli suoltanut pitkään demonauhoja vaihtoehtopiireissä ja internetissä pitkin vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä. Round and Round on itsekin jatkumoa noille nauhoille, sillä sen alkuperäinen versio Frontman/Hold On (I’m Calling) oli alun perin cd:llä, joita Ariel Pink eli Ariel Rosenberg jakoi häneltä levyjä tilanneille faneilleen vuonna 2009.

Joten kyllä, se on popkappale. Se on loistavan laulunkirjoittajan ansaittu riemuvoitto, joka toi tekijänsä laajempaan tietoisuuteen ja kertosäkeensä indiefestivaalien yleisön laulettavaksi. Ja se kertosäe, se on maaginen. Lapsetkin sen tietävät.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Ariel Pink’s Haunted Graffitilta äänestettiin myös kappaleita Alisa ja Mature Themes.

Yhdessä näistä päistä on linja-autoasema.

”I want to live where soul meets body
And let the sun wrap its arms around me
And bathe my skin in water cool and cleansing
And feel, feel what its like to be new”

Oli aika, jolloin Death Cab for Cutie oli pieni, kiinnostava indie-bändi. Yhtyeessä oli paljon mistä pitää ja paljon mihin uskoa. Autereiset, riipivänkin kauniit sävelet, joita Ben Gibbard esitti maitopoikamaisella mutta rakkaudessa riutuneella äänellä. Johdonmukaisuudessankin kaavoja kaihdelleet kappalerakenteet, jotka nostivat kitarat esille silloinkin kun levyjen nuhjuinen soundimaailma tasapäisti kaiken yhtyeen tuottaman äänen. Ja ne tarinat; sanoitukset joiden juonellisuus oli helppotajuista mutta kielikuvat teräviä.

Kaiken tämän yhtye toteutti vailla ensimmäistäkään kompromissia, joka olisi tehty kysymättä lupaa musiikilta. Niinpä lauluihin upotetun tunteen hahmotti ensi kuulemalla ilman että se olisi tuntunut valmiiksi pureskellulta. Kappaleet kutittivat korvia kevättuulen lailla, mutta porasivat myös vihlovareunaisia reikiä suoraan sydämeen.

Oli vain ajan kysymys, milloin Death Cab for Cutie kasvaisi karsinaansa suuremmaksi.

Yhtye muutti tienvarsimurjuista loistohotelliin viime vuosikymmenen puolivälissä. Se katkaisi intensiivisen suhteensa Barsuk Recordsiin liki täydellisellä, mietteliään kauniilla Transatlanticism-levyllään (2003) ja siirtyi – kuin levyn nimen johdattamana – Atlantic Recordsin palkkalistoille.

Hypättyään maakuntasarjasta ylöspäin Death Cab for Cutie teki jotakuinkin kaiken sen, mitä siltä saattoikin odottaa – ja kaiken mikä oli omiaan nostamaan yhtyeen nuhruiseen yleisilmeeseen rakastuneet indie-puristit varpailleen. Yhtyeen Atlantic-debyytti Plans oli kuin kiiltopintainen helminauha. Sen soundit olivat avarat, kappaleet aiempaa tyköistuvia ja sanoitukset huolellisia pyrkimyksiä romantisoida elämä itseään suuremmaksi.

Death Cab for Cutie siis möi itsensä, vieläpä sillä kaikkein parjatuimmalla tavalla. Se meni tekemään täydellisen pop-levyn.

Ehkä Plansilta tosiaan puuttui ripaus edeltäjiensä himmeästä karismasta ja vereslihaisesta välittömyydestä. Ehkä levy tosiaan merkitsi vaiheittaista siirtymistä kohti entistäkin helpommin avautuvaa ilmaisua. Toisaalta – syntikös tuo? Olihan kyse vain aiempia vetovoimatekijöitä hyödyntäneestä jalosteesta, jota yhtye koetti karhentaa kannustamalla fanejaan lataamaan sen ilmaiseksi internetistä.

Sitä paitsi, Plansilta löytyi Soul Meets Body, Gibbardin pop-sensibiliteetin kenties täydellisin kiteytymä. Laulu on täynnä aurinkoa ja idealistista haaveilua sekä yleisen ja yksityisen monella tasolla risteyttävää harhailua todellisuuden ja tunnekuvitelmien välimaastossa. Kappaleen kodikas yleistunnelma tuntuu ohjeilevan sen videotakin, jota pidän edelleen yhtenä parhaista: maailma taipuu musiikin ideaksi Gibbardin kävellessä sen läpi, ja tonaalisen muotonsa tuo idea saa pienessä mökissä, jossa Gibbard ystävineen tulkitsee kaiken näkemänsä vaistonvaraisin ottein.

Tällaista laulua ei ole ainoastaan helppo rakastaa. Sitä on myös mahdoton olla rakastamatta.

Kuitenkin kyse on myös huolella vaalitun käsityöläisosaamisen huipentumasta, mestaritaoksesta. Vaikka laulu sävyiltään on mutkaton ja soitto hersyvän luontevaa, välittyy kaikesta äärimmäisen pedantti ja nyanssitarkka työskentely. Yksityiskohdat ovat harkittuja rakenteesta lähtien. Vaikka Soul Meets Body on pop-kaunokki par excellence, se myös nyrjäyttää perinteistä pop-kaavaa paljastamalla kertosäeteemasta ensin vain sävelen autereisella rallattelullaan. Sanoitetun kertosäkeen Gibbard säästää vasta kappaleen loppuun. Sieltä käsin nuo sanat kommentoivat kaikkea aiemmin sanottua, antavat laululle sen lopullisen merkityksen.

Tyylikäs ratkaisu.

Samanlaisella huomaamattoman hienolla tyylitajulla on toteutettu myös kappaleen orkestraatio. Yhtyeen ilmava pumppaus helisee koko ajan tasaisesti ja vuolaasti, mutta soitinten huolella rytmitetyt puheenvuorot luovat laulun sisälle taidokasta intensiteetinvaihtelua. Vaikka musiikilliset elementit pysyvät pitkälti samoina läpi kappaleen, elää ja kasvaa teos lähes vahingossa, kuin hengittäen.

Tämä on kappaleen täydellisyyden ensimmäinen taso.

Ja sitten on se taso, jolla sanat kohtaavat musiikin, sielu ruumiin. Taso jolla ykseys saavutetaan. Tällä tasolla Gibbard naulaa sisimpänsä kiinni ääniin tehden kappaleesta kouraisevan henkilökohtaisen, niin itselleen kuin kuulijoilleenkin.

Hän pysyttelee pitkään lähtökohdissa, esittelyssä, minuutensa peruskivien asettelussa. Esillä on kaikki se, minkä varaan Gibbard tahtoo elämäänsä paaluttaa, mutta myös kaikki se mikä uhkaa kaataa tuon rakennelman kauan ennen harjakorkeuden saavuttamista. Ilmassa on idealismia, mutta myös epävarmuutta, levottomuutta, identiteetin etsimistä, liian monesta suunnasta kaikuvaa maailman kohinaa.

”Cause in my head there’s a Greyhound station
Where I send my thoughts to far off destinations
So they may have a chance of finding a place
Where they’re far more suited than here”

Mutta kyse ei olekaan vain olemattoman tavoittelusta, haaveilusta, oman sisimmän tavoitehakuisesta kalvamisesta. Gibbard ei laula itsensä vuoksi, vaikka hän laulaa itsestään. Joku on saanut hänen laulamaan. Kun mies löytää lopulta sanat  kertosäkeeseen, ne kasvavat omistuskirjoitukseksi, puhtaaksi ja pysäyttäväksi.

”And I do believe it’s true
That there are roads left in both of our shoes
But if the silence takes you
Then I hope it takes me too
So brown eyes I hold you near
Cause you’re the only song I want to hear
A melody softly soaring through my atmosphere”

Brown eyes. Tähän sanapariin laulun hellyys kiteytyy. Tämä ei ole kuvitelmien fantasiamaista pyörittelyä, tämä on todellista rakkautta. Puolihuolimaton viittaus johonkin pieneen piirteeseen, joka personoi kokonaista ihmistä; oikeaa ihmistä, jotakuta joka on päästänyt lähelleen. Sanapari tavoittaa rakastuneen tavan katsoa rakastaan, tavan kokea tämän läsnäolo. Se kiteytyy yksityiskohtiin, mutta välittää jotakin paljon suurempaa.

Silmät, sielun peili.

Hellittely tekee laulusta intiimin. On selvää, että sielu ja ruumis ovat kohdanneet. Ihminen on löytänyt itsensä löytäessään toisen. Tässä vaiheessa on herttisen yhdentekevää, viliseekö laulun sanoitus helppoja kielikuvia tai ajaako kaunopuheisuus realismin ohi. Tässä vaiheessa puhuu sydän; hillitysti, muotoa hakien, mutta kaikkea sanomaansa visusti tarkoittaen.

Ehkä kaikki kuulostaa hiotulta siksi, että nämä ovat tärkeitä sanoja. Niin tärkeitä, että Gibbard on halunnut pyhittää sisällön ohella niiden muodon.

Sanojen avulla hän myös jakaa kokemuksensa. Pieni yksityiskohta saa kuulijankin muistamaan, miten yksi katse voi viedä sielun mennessään. Oman rakkaan silmien värillä ei ole väliä, mutta niiden hehkulla on. Hehkulla, joka tuntuu erityiseltä; sen takaa aukeaa tie syvälle yhteisyyteen, muilta salattuun, muiden tavoittamattomaan.

”Where soul meets body”

Omasta elämästäänhän Gibbard laulaa. Ainakin luulisin niin. Mutta laulaa hän samalla muistakin. Minusta ja omastani, esimerkiksi. Sinisilmästä, jonka sielun erityisyyden tunnen koko ajan ruumiissani.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Death Cab for Cutielta äänestettiin myös kappaleita The New Year, Tiny Vessels, Title and Registration ja Transatlanticism.

Thank you, thank you, it’s great to be back!

Portishead kyllästyi kuvastamaan aikaa ja teki omansa.

”I saw a saviour, a saviour come my way
I thought I’d see it in the cold light of day
But now I realise that I’m only for me”

Portishead katosi vuonna 1998 tehtyään kaksi vastaansanomatonta ajankuvastinta, Dummyn (1994) ja Portisheadin (1997). Albumien konseptit olivat niin hermeettiseen minigrip-pussiin suljettuja, että minkään uuden keksiminen tyylin jatkeeksi olisi vaatinut jo aivan toisen yhtyeen. Tämän Beth Gibbons, Geoff Barrow ja Adrian Utley myönsivät itsekin, ja keskittyivät kukin tekemään jotain muuta. Gibbons teki yhden 2000-luvun parhaista folk-levyistä. Barrow purki kraut-patoumansa BEAK>-projektiinsa. Utley lelutteli syntikkakokoelmallaan ja depressio-western-kitarallaan missä milloinkin (ja julkaisee aivan pian soololevyn, mind yous!).

Kun yhtyeen kolmas albumi oli viimein vuonna 2008 ilmestymässä, ja singlen lohkeamisesta supistu ympäri silloisen internetin, odottaa sopi aivan kaikkea ja ei mitään. Machine Gun -single julkaistiin maaliskuussa, eikä verkossa ollut silloin mitään niin jännittävää. Syyhy oli hyvin samanlaista kuin My Bloody Valentinen ilmestyy/ei ilmesty -herutuksen aiheuttaman ihottuman tämän vuoden keväänä.

Triphopista katkottiin viimeisetkin jänteen rippeet, kun Machine Gunin koruton pneumaattinen imaisujytke alkoi. Vinyylin rahina ja neulan äänet tai samplesaumoilla briljeeraus olivat mennyttä: Portishead kuulosti vapautuneelta – vainoharhaisessa sydänsurussa ja nieleskellyssä paniikissa toki – 1990-luvun kirostaan, koska oli joutunut luomaan itsensä alusta. Gibbonsin laulu muistutti viimeistään nyt, missä yhtyeen sielu ja sisin oli ollut aina: parhaassa brittiläisessä soulissa, joka ei koskaan ollut soulia. Eikä muuta kuin Portisheadia.

Third-albumi paljastui vähitellen Portisheadin monipuolisimmaksi ja uskaliaimmaksi. Se loi itse uuden soundinsa, joka imitoi 1980-luvun ääniteteknologiaa. Siinä missä aiemmat levyt soittivat vinyylin uria ja kulttuuria, Thirdillä Portishead imitoi c-kasetin kulumaa, sai sointinsa kuulostamaan venytetyltä nauhalta. Inspiraationa siinä kuului hiphopin tai soulin sijasta 1980-lukulainen industrial, kasettinoise ja synthwave – folkiksi, krautiksi ja Portisheadiksi muotoiltuna tosin.

Vuonna 2008 Gibbons, Barrow ja Utley haistoivat jo trendin, joka viisi vuotta myöhemmin on levinnyt ympäri Britanniaa ja Eurooppaa: unohdettu teollinen, postpunkin ja synapopin ei-kenenkään-maa on alkanut löytää pieniä levy-yhtiöitä uudelleenjulkaisemaan musiikkia yhtyeiltä, joiden olemassaolosta eivät tienneet edes niiden jäsenien äidit. Thirdillä niiden estetiikka oli otettu ja omittu jo osaksi jotain aivan muuta ja ainutkertaista.

Kappaleen ensimmäistä säkeistöä lukeekin 2000-luvun Portisheadin credona.

Aivan kuin Machine Gunin kohtalonsa tyrineen lauluvaikerruksen ja peräänantamattoman jyskeen yhdistelmä ei jo olisi saanut varpaankynsiäkin kananlihalle, viimeisten tahtien päälle Portishead upottaa huumorintajuisimman, röyhkeimmän ja tunnistettavimman samplensa koskaan. Koko aiemman kappaleen melodia ennakoi ja pohjustaa sitä; vieläkin huudan hiljaa ”ei jumalauta”, kun Vangelisin Blade Runner -teema alkaa soida. Paitsi se ei ole sample, vaan jotain täysin Portisheadin itseensä omaksumaa ja sulauttamaa. Sitä ei sellaisenaan Blade Runnerista löydä, vaikka melodia ja soundi tuovat mieleen vain ja ainoastaan sen.

Portishead kyllästyi kuvastamaan aikaa ja teki omansa.

http://www.dailymotion.com/video/x4uuq1_portishead-video-machine-gun-third_music
Portishead – Machine Gun (ohj. Pascal Laugier)

Bonus!

Portisheadilta äänestettiin myös kappaletta The Rip.

2D, Murdoc, Noodle ja Russel.

Jamie Hewlett piirsi bändin, jota Damon Albarn voi soittaa mielensä mukaan.

”Hahahahahahahahahahahahahaaaa…
…Feel Good”

Nimittelivät Damon Albarnia 1990-luvulla opportunistiksi. En ymmärtänyt silloin, enkä vieläkään miksi.

Onhan ensimmäinen Blur-levy osittain häpeilemätöntä Madchester-keinuntaa, ja tuskin Albarn sattumalta päätyi brittipopin kansikuvapojaksi, kysykää vaikka Luke Hainesilta. Mutta kaikesta huolimatta Albarn ei mielestäni sovi opportunistin määritelmään. Hän ei pyrkinyt ”periaatteettomasti, arvoista välittämättä käyttämään ympärillä vallitsevaa tilannetta hyväksi”, sillä Albarnin tekemisiä näyttäisi alusta asti ohjanneen selkeä periaate luoda kunnianhimoisia ja koskettavia popkappaleita: Sing, For Tomorrow, Universal, Beetlebum, Tender ja Out Of Time, vain muutamia mainitakseni.

Kaupallisessa mielessä ja miksei myös sisältönsä puolesta globaalisti merkittävin Albarnin musiikillisista aikaansaannoksista on ollut hänen 1990-luvun lopussa yhdessä sarjakuvataiteilija Jamie Hewlettin kanssa ideoimansa virtuaalibändi Gorillaz. Hewlettin loihtimat piirroshahmot 2D, Murdoc, Noodle ja Russel olivat tekijänsä mukaan kommentti Music Televisionin sisällöttömyyteen. Albarnille ne tarjosivat mahdollisuuden jättäytyä taustalle ja keskittyä itse musiikkiin.

Se myös kuuluu Gorillazin kolmella 2000-luvulla julkaistulla levyllä. Poissa on Bluria alusta asti rasittanut lievä takakireys, joka todennäköisesti juontui Albarnin ja kitaristi Graham Coxonin välisistä jännitteistä. Jotain kertonee myös se, että Blurin sointia vahvasti määrittänyt sähkökitara puuttuu lähes kokonaan Gorillazin äänikartalta. Sen sijaan yhtyeen musiikillinen ydin koostuu ponnekkaiden hiphop-rytmien ja funkahtavien bassolinjojen päälle kerrostelluista kosketinmatoista ja -riffeistä. Välittömästi tunnistettavan Gorillazista tekee Albarnin arkinen ja hauras lauluääni.

”Love forever, love is free
Let’s turn forever you and me
Windmill, windmill for the land
Is everybody in?”

Juuri tuo haavoittuva äänenväri on Gorillazin kakkoslevyn ensimmäisen singlen Feel Good Inc.:in taikuuden aktivoiva ainesosa. Yhdistettynä pumppaavaan rumpukomppiin, näennäisen välinpitämättömään bassokuvioon ja kevyesti tuulessa itsekseen soivaan akustiseen kitaraan, se saa kuulijassa heräämään sen maagisen ”tämän minä haluan kuulla uudelleen” -tunteen, johon vain erityislaatuiset kappaleet pystyvät. Ja koska Feel Good Inc:in esittäjä ei ole Albarn vaan neljän piirroshahmon muodostama yhtye, ei sen lievästi sentimentaalinen, yhteiskunnan epäkohdilta silmänsä sulkevaa, hetken mielihyvää ja pikavoittoja vaalivaa kulttuuria kritisoiva sanoituskaan maistu yhtään pöllömmältä.

Lopullisesti kappaleen klassikkokategoriaan niittaa De La Soulin hervoton vierailu ilkeän Feel Good -yhtiön propagandakoneistona. Juuri tässä Albarn on ollut hyvä Gorillaz-vuosinaan. Hän on käyttänyt ”vallitsevaa tilannetta hyväksi” ja kutsunut yhtyeen levyille vierailijoiksi omia sankareitaan ja samalla tarjonnut heille mahdollisuuden esittäytyä uudelle yleisölle.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Gorillazilta äänestettiin myös kappaleita Clint Eastwood ja Dare.

Love hurts, tietää Neil Hannon.

“Then privately we danced
We couldn’t seem to keep our balance
A drunken haze had come upon us.
We sank down to the floor
And we sang a song that I can’t sing anymore
And then we kissed and fell unconscious”

Vuonna 2004 Neil Hannonin johtama The Divine Comedy oli niin sanotusti tienristeyksessä, nyrkkeilykehän köysissä, kahden eri taidesuunnan loukussa. Brittipop oli tuonut 1990-luvulla Hannonille rintataskullisen pikkuhittejä ja rahakkaan EMI-sopimuksen pois ensimmäiset kuusi albumia julkaisseelta Setantalta.

EMI-debyyttiään Regeneration (2001) varten Hannon olikin vaihtanut pukunsa farkkuihin ja koonnut ympärilleen ihan oikean bändin. Nigel Godrichin tuottama albumi olikin rosoinen, riisuttu ja leikkisiä edeltäjiään vakavampi levy, jonka piti pohjustaa Hannonille uusi ura vähintään keskiraskaan sarjan albumibändinä.

Hieno albumi menestyi kuitenkin varsin vaatimattomasti, joten Hannon oli seuraajaa pohtiessaan ongelman edessä. Pitäisikö hänen myöntää tappionsa ja kaivaa uudelleen kaapista vanhat vetimet ja suuret jousisovitukset?

Our Mutual Friendiä ei tarvitse kuunnella kuin noin kolme sekuntia huomatakseen kuinka kävi. Kappale, jota mielisairasta kyllä ei koskaan julkaistu singlenä, lepää koko liki sekuntia vaille kuusiminuuttisen kestonsa ajan fantastisen jyhkeän, neoklassisisti Michael Nymanin mieleen tuovan jousikuvion päällä kuin divaanilla.

Biisi todentaa myös hienosti Hannonin taidon sanoituksellisen draaman rakentamisessa. Jälleen kerran kyse on romanttisesta petoksesta – vakioteema Divine Comedylla – kun kertoja iskee pubista naisen, vie tämän ystävänsä luo jatkoille, aloittaa sohvalla muhinoinnin, joka keskeytyy sammumiseen, ja aamulla herätessään löytää naisen ystävänsä sylistä. Tavallinen, surullinen ja hieman nihkeäkin tarina siis, vaikka Charles Dickensin romaanilta lainattu nimi antaakin sille kirjallista painoa. Mutta popissa esillepano onkin kaikki kaikessa, ja Hannonin käsittelyssä promillepitoinen ”petos” muuttuukin elämää suuremmaksi draamaksi, jonka kaikkisessa pateettisuudessaan on sekä keski-ikäinen että teini-ikäinen.

Kaiken triviaalin lemmendraaman keskeltä paistaa yksi traaginen säe: ”and we sang a song that I can’t sing anymore”. Tulkitsen Hannonin tarkoittaneen jonkinlaista metaforista ”rakkauden oodia”, johon laulun kertoja ei enää kykene, koska onneton tapaus on saanut hänet menettämään uskonsa naisiin, rakkauteen, pidäkkeettömään intohimoon.

Silti sen voi mieltää myös ikääntyvän popkirjoittajan ahdingoksi, kun nuoruuden bravuureja on mahdoton toistaa ja uusia vaikea opetella. Eipä siis ihme, että viime vuosina Hannon tuntuukin keskittyneen kriketistä lauluja kirjoittavaan sivuprojektiinsa Duckworth Lewis Method.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Divine Comedylta äänestettiin myös kappaletta Absent Friends.

Kylie, korvamadon haltija.

Keskuudessamme elää harmaita eminenssejä, jotka ohjaavat aivotoimintojamme hittiferomoneilla.

”La, la, la, la, la, la, la, la”

1973–2000

Mud seikkaili 1970-luvun alussa listoilla tarttuvalla fiftariglampurkallaan. Yhtyeen kitaristi Rob Davis oli outo tapaus jopa sen ajan kuvioissa tätipermiksineen, napakolttuineen ja korvakilluttimineen. Kaveri näytti pikkujouluihin laittautuneelta naapurin Inkeriltä.

Mud-huuman hälvettyä Davis maastoutui huomaamattomaksi, ensin doowop-pumppu Dartsin takariviin ja myöhemmin tyystin kulisseihin biisintekijäksi. Mudin iskusävelmät olivat tulleet Chinn/Chapman-tehtaasta, mutta Davis oli jo tuolloin päästetty harjoittelemaan sinkkujen b-puolien kanssa.

Uusi ura lähti lentoon, kun Paul Oakenfold tutustutti Davisin tanssimusiikkiin 1980-luvun lopulla. Mies erikoistui säveltämään top line -laulumelodioita biittibiiseihin. Muistatko Spillerin Groovejetin? Davis muotoili muun muassa sen kertosäkeen.

Cathy Dennis yritti 1990-luvun alussa levylaulajana ja saikin aikaan muutaman tanssipophitin. Useimmista kollegoistaan Dennis erosi siinä, että hän oli etevä lauluntekijä. Kun sinkut eivät enää listautuneet, hän siirtyi aikalaisensa Betty Boon eli Alison Clarksonin tavoin kynähuoneen puolelle.

Dennisin vyöllä on kahdeksan Ison-Britannian listaykköstä, muun muassa Britney Spearsin Toxic ja Katy Perryn I Kissed A Girl. Hänellä voi sanoa olevan melko hyvä käsitys siitä, miten synnytetään korvamatoja.

2000–2001

Rob Davis ja Cathy Dennis ryhtyivät yhteistyöhön syksyllä 2000 ensinmainitun vaatimattomassa kotistudiossa. Talkoiden ensimmäisen päivän tuotoksista ei ole tietoa. Toisena päivänä Davis soitteli biittiluupin päälle akustista kitaraa D-mollista, ja Dennis alkoi laulaa: Can’t get you out of my head. Siinä se oli.

Kolmisen tuntia myöhemmin oli demopurkissa kappale, joka rynni listaykköseksi kaikissa Euroopan maissa paitsi Suomessa. Miksi se eikä jokin muu niistä lukuisista biiseistä, joita Davis ja Dennis ovat työstäneet?

Ehkä vastaus on koukutuksen häikäilemättömyydessä – don’t bore us, get to the chorus. Tai omalaatuisessa, itsepintaisessa, itsensä ympärille kiertyvässä rakenteessa, joka peilaa hienosti sanoitusta.

Joka tapauksessa kappale erittää hittiferomoneja niin sankkana usvana, että sitä ei moni rokkisonnikaan kykene vastustamaan.

2001–

Mitä mahtaa läikähtää Rob Davisin ja Cathy Dennisin mielissä, kun Can’t Get You Out Of My Head pärähtää soimaan autoradiossa, pubissa tai vaatekaupassa?

Iskeekö kaipuu lavalle katseiden ristituleen? Tuntevatko he itsensä maailmankaikkeuden valtiaiksi, jotka ohjailevat miljardien ihmisten aivokemiallisia prosesseja? Nakertaako ylpeyden taustalla pelko siitä, että he eivät ehkä koskaan enää osu yhtä lähelle napakymppiä?

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kylie Minoguelta äänestettiin myös kappaletta Slow.

Novelisti Skinner.

Mike Skinner käänsi kokonaisen genren kuvaston ympäri tekemällä siitä arkisen ja samalla mykistävän tuoreen.

”She said, ’Meet me at the gates at 8
Leave now, don’t be late’
She said one day she’d walk away
’Cause I was always late”

Syksyllä 2002 olin 19-kesäinen pojankloppi, joka kuvitteli tietävänsä ihmissuhteista ja elämästä jotain. Olin juuri siinä iässä, että kaikki oli helposti kovin innostavaa ja uutta, ja asioista pystyi vielä innostumaan ilman kokemuksen mukanaan tuomaa vertailua ja asioiden arkistumista.

Mistään en kuitenkaan tulisi enää tuon vuoden aikana innostumaan niin paljon, kuin kappaleesta, jonka kuulin eräänä syysiltana autoradiosta. Harvasta biisistä tai sen esittäjästä on jäänyt yhtä voimakkaasti mieleen ensimmäinen kuuntelukerta. Istuin auton takapenkillä ällistyneenä ja halusin kuulla kappaleen heti uudelleen. Onneksi Radiomafian Upteekki-ohjelman juontaja sanoi nimen vielä kappaleen päätyttyä, joten voin painaa sen mieleeni: The Streets – It’s Too Late.

Mike Skinnerin arkisesti rullaava, tuotannoltaan kotikutoinen ja työväenluokkaisella brittiaksentilla kertoma tarina menetetystä lemmestä ei ollut mullistavaa pop-musiikkia, koska se oli ilmeisen tarttuva tai musiikillisesti monipuolinen. Se oli sitä, koska se edusti kaikkea sitä mistä 2000-luvun alun musiikissa oli puute: vilpittömyyttä, yksinkertaisuutta ja tinkimätöntä halua tehdä jotain tuoretta.

It’s Too Late on äkkikuuntelulla periaatteessa aivan samaa UK garagea, kuin muut tyylisuunnan aikalaisensa, mutta jokainen, joka uhraa hetkeäkään Skinnerin tarinankerronnalle ja kappaleen tuotannon rosoisuudelle, ymmärtää, että kyseessä koko genren mullistava esitys.

Ennen The Streetsiä garagen keskiössä olivat kärjistetysti ilmaistuna hedonismi, viileys, kliinisyys ja yksinkertainen eskapismi. Kaikki nämä ovat mahtavia hauskanpidon ja viihteen ainesosia, mutta Mike Skinnerin kunnianhimoisena projektina oli kääntää koko konsepti, jossa hurmosta ja nautintoa kaupataan klubbaajille, päälaelleen ja luoda musiikkia, joka ei kertoisi heille klubien tarjoamasta unohduksesta ja onnesta, vaan joka kertoisi heistä itsestään –ihmisistä, jotka tekevät ja kokevat sen maailman, joka klubeja ympäröi.

Sillä Mike Skinner on novellikirjailija biittinikkarin valeasussa. It’s Too Laten sisältäneen Original Pirate Materialin yksinkertaiset kertomukset tuntuivat aikoinaan inhimillisiltä ja huomattavasti lähestyttävämmiltä kuin garagen tai muiden klubimusiikin alalajien puhtaan eskapistiset transsihokemat. Ja kaiken tämän Skinner toteutti kovin mutkattomasti.

”I didn’t know that it was over
’Til it was too late, too late
But if I ever needed you
Would you be there?”

The Streets teki musiikkia, joka rikkoi ideaalit ja illuusiot ja kertoi siitä mikä todella merkitsee: ystävistä, jokapäiväisistä suhteista, menetyksistä, omista mokista selviämisestä, musiikin kuuntelemisesta ja Playstation-peleissä voittamisesta. Pienistä hetkistä, joiden vuoksi elämä merkitsee jotain. Siksi se myös kolisee edelleen yhtä lujaa, kuin silloin 19-vuotiaana.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Streetsiltä äänestettiin myös kappaleita Don’t Mug Yourself, Has It Come to This, Let’s Push Things Forward ja Turn the Page.

Franz Ferdinand, tähdiksi kypsässä iässä.

”So if you’re lonely
You know I’m here waiting for you
I’m just a cross-hair
I’m just a shot away from you
And if you leave here
You leave me broken, shattered, I lie
I’m just a crosshair
I’m just a shot, then we can die”

Franz Ferdinandin läpimurtohitissä Take Me Outissa soi lähestyvän illan odotukset, toiveikkuus ja jännite. Mitä tahansa voi (taas) tapahtua. Sateen kastelema asfaltti, kaupungin valot ja nousuhumala muodostavat euforian, jota on yritetty kilvan pullottaa koko nuorisokulttuurin lyhyen historian ajan.

Hyvä popkappale kertookin aina joko rakkaudesta tai yöelämästä. Molemmat ovat käden ulottuvilla, mutta vielä sopivan mystisiä, jos satut olemaan 16-vuotias.

Glasgow’sta ponnahtaneen Franz Ferdinandin jäsenet eivät olleet kuitenkaan enää teinejä bändin breikatessa 2004. Esimerkiksi keulahahmo Alex Kapranos oli ”jo” 32 vuoden kypsässä iässä ja soitellut vuosia erilaisissa kokoonpanoissa.

Franz Ferdinandilla oli omasta takaa kappaleet, tyyli ja nokkela nimi, mutta indie-yhtiö Domino hoiti vielä loppusilauksen lennättämällä heidät levyttämään debyyttialbumiaan Malmöön, The Cardigans -tuottaja Tore Johanssonin valvovan silmän alle.

Bändin toinen single Take Me Out ei ole brittityyliin ironinen, näsäviisas tai etäinen. Viileä se tietenkin on, mutta Kapranosin tulkinnassa on samaa frakkipukuista kiihkeyttä, jonka varaan esimerkiksi ABC-yhtye ja Martin Fry rakensi koko uransa.

Paras popmusiikki ei virnuile tai vinkkaa silmää, vaan on pikemminkin naurettavan tosissaan. Jos Kim Wilde olisi pyöritellyt silmiään laulaessaan ”we’re kids in America, whoa”, ei kukaan olisi intoutunut hoilaamaan mukana. Onneksi myös Franz Ferdinand tajusi jättää liiallisen älyllisyyden videoille ja levynkansiin.

Itse kappale on riffiä riffin päällä, kulmikkaan kitaravetoinen ralli, jonka rhythm & blues -vivahteinen biitti on kuitenkin hämmentävän… disco? Rolling Stones kastutti varvasta disco-jacuzzissa 1970-luvun lopulla parin kappaleen verran, Take Me Out jatkaa jostain siitä, lisäten soppaan pari desiä Gang Of Fouria ja enemmän kuin hyppysellisen Duran Durania.

Take Me Out oli ensimmäinen aalto 2000-luvun ylitsevuotavasta indierock-virrasta. Kappale avasi menestyksellään ovia, mutta bändille se muodostui samanlaiseksi fantastiseksi ongelmaksi kuin vaikkapa You Spin Me Round (Like a Record) -hitti aikoinaan Dead Or Alivelle. Jotkut kappaleet ovat vain niin kovia, että sen esittäjän muu loistava tuotanto jää väkisinkin varjoon.

Take Me Out nousi brittilistan sijalle kolme ja Yhdysvaltain rocklistan kärkeen. Franz Ferdinandin debyyttialbumi myi Take Me Outin vanavedessä melkein neljä miljoonaa kappaletta ja lanseerasi bändin hetkeksi stadionluokan menestykseen. Voitettuaan Brit Awardsit, Ivor Novellon ja Mercury Music Prizen bändi palasi studioon levyttämään sitä legendaarista vaikeaa kakkosalbumiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Franz Ferdinandilta äänestettiin myös kappaletta The Dark of the Matinée.

Mitäs postiluukusta pilkistää, Dizzee tuumaa…

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Dizzee Rascalilta äänestettiin myös kappaleita Bonkers, I Luv You ja Stand Up Tall.