2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#10 Queens of the Stone Age – No One Knows (2002)

Kuvateksti.

Don’t get me wrong, he’s a nice guy, I like him just fine. But he’s a mouth breather.

Queens of the Stone Agessa on aina yhdistänyt yllätyksettömyyttä arvaamattomuuteen. Sen kipuaminen megaluokkaan oli itsessäänkin ylläri. Olihan bändin toimintatapa usein oudon modulaarinen ja biisit ajoittain vaikeaselkoisia ja huuruisia. Tämänkin voi lukea niin monella tavalla.

”I drift along the ocean
Dead lifeboats in the sun
and come undone

Pleasantly caving in
I come undone”

Minusta se kertoo huumeista, mutta ihmissuhdedraamailu tai pyristely yhteiskunnan sääntöjen ikeessä ovat varmasti yhtä valideja tulkintoja.

Queens of the Stone Age on aina parhaimmillaan ammentaessaan musikaaliestetiikasta. Sitä tämä biisi on: QOTSAa queeneimmillään, samasta kaivosta vettä kantamassa kuin Freddie Mercuryn melodiapartio. Upealla tavalla lyyrisen kitarasoolon loppu on kuin suoraan Flashistä. Kompuroiva humppakomppi sopisi torviorkesterin soitettavaksi suuren joukkokohtauksen taustalle. Jokaisen kitaralurituksen soittaisi klarinetti. Tarkoitan nyt oikeaa klarinettia, en Brian Mayn imitaatioita 1970-luvulta. Riffejä tuhlaillaan kuin dixielandissa konsanaan.

Biisi on selkeä tulevaisuuden kestosuosikki kaikissa maailman parhaat kitarabiisit -äänestyksissä hamaan tulevaisuuteen. Löydät sen korkealta Rolling Stonen äänestyksessä vuonna 2021. Sitä on julkeasti varioitu mainoksessa ja se löytyy lukuisista soittamiseen liittyvistä peleistä. Se on QOTSAn Seven Nation Army, ja tulevaisuuden musikologeille annammekin tehtäväksi selvittää, miksi se ei soi NBA:n peleissä.

Mutta se on kaikkea tuota parempi ja suurempi. Josh Homme operoi täysin eri lahjakkuuden tasolla kuin Jack White. Seven Nation Armyn maailma on jo syönyt ja kohta sylkäisee ulos. Sillä ei loppupeleissä ole edes Sandstormin staminaa. No One Knowsiin maailman hammas ei pysty.

QOTSAn jätkille muuten gas face rap-skittien integroimisesta rock-ilmaisuun. Ei ollut tarpeen. Onneksi ei ottanut tulta alleen.

Ai niin, meinasi unohtua. Tähänkin klassikkoon liittyy Giant Robot. Näin bändin toistaiseksi ainoan kerran livenä Hultsfredissä, kun olimme siellä soittamassa. Onneksi tämä bändi sekä Primal Scream, Rage Against The Machine ja Asian Dub Foundation muuttivat viikonlopun plus-merkkiseksi. Alakuloa aiheutti se, että soitimme samaan aikaan Lee ”Scratch” Perryn kanssa.

Booyaa!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Queens of the Stone Age – No One Knows (ohj. Dean Karr & Michel Gondry)

Mitä muuta?

Queens of the Stone Agelta äänestettiin myös kappaleita Go With the Flow ja The Lost Art of Keeping a Secret.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress