Taisin nähdä stadionin tuolla päin...

Vuoteen 1990 tultaessa Pixiesillä oli selvästi nälkä.

Se kuuluu esimerkiksi Dig for Firen rumpusoundeissa. Niiden AOR-miksauksessa soi kyllästyminen kädestä suuhun elämiseen, pakettiautolla tehtyihin rundeihin, Love and Rocketsin tasolla toimivien bändien lämmittelemiseen, kulttisuosioon… Nämä rummut haluavat stadionin, jonka ihmismereen upottaa soundinsa kaiutetut, taivaalle kurottavat reunat.

Mutta rummut ovat vain rummut. Muilta osin Pixies oli yhä arvaamaton. Bossanovan avaa instrumentaalikappale, jolla vilautetaan laukkakomppia. Kakkosbiisi on laulultaan lähinnä rääkymistä. Levy alkaa vaikeasti ja paljastaa nousukasmaisen puolensa pikkuhiljaa loppua kohti edettäessä. Black Francis kirjoitti yhä vaikeaselkoisia tekstejä, jotka eivät auenneet hokemiksi.

Aika ei ollut kypsä Bossanovalle vuoden 1990 elokuussa.

Aika oli kypsä sen seattlelaiselle pikkuveljelle noin vuotta myöhemmin. Kurt Cobain kirjoitti vaikeaselkoisia tekstejä, jotka aukenivat hokemiksi. Dig for Firen rummut soivat myös Nevermindilla.

Bossanova on silti parempi levy.

Video ei ole enää saatavilla

Pixies. Tahrija, kuvainraastaja Francis toisena vasemmalla.

Luis Buñuelin elokuvan Andalusialainen koira alussa on kohtaus, jossa partaveitsi leikkaa hitaasti silmämunan kahtia.

Montaasin kautta siirrytään nopealla leikkauksella täysikuusta pyöreään silmämunaan, jonka poikki veitsi lipuu hitaasti ja varmasti, miltei pornografisen nautinnollisesti. Tuohon hetkeen tiivistyvät oikeastaan kaikki surrealismin voimakohdat: (repressoitu) seksuaalisuus ja kuolema, eros ja thanatos.

Kohtaus on järkyttävä sen takia, että siinä on jotain peruuttamatonta. Se on hidasta ja harkittua väkivaltaa, julmaa ja lopullista.

Pixiesin läpimurtolevy Doolittlen avaava Debaser ottaa tuon kohtauksen lähtökohdakseen, tehokeinokseen. Kertosäkeessä Black Francis laulaa huvittavalla puoliranskalla “I am un chien andalusien” (oikea muoto olisi “Andalou” – toim. huom.) eli elokuvan nimen, jota seuraa välittömästi itse kohtaus, “slicing up eyeballs, oh-oh-oh-oo”, jonka hän laulaa suorastaan ekstaattisesti hykerrellen, mielikuvasta nautiskellen.

Toinen teos, johon kappale viittaa, on juurikin tuon oudon ranskan takia Talking Headsin Psycho Killer, joka on eräänlainen Debaserin esiaste. Sen kertosäe (“psycho killer, qu’est-ce que c’est?”) on samalla tavalla absurdi ja häiriintynyt, miltei skitsofreeninen juurikin tuon selittämättömän kielten rinnakkainasettelun takia.

Kappaleita yhdistää toki myös ärhäkkä komppi. Skan rajamailla oleva Psycho Killer ja määrätietoinen Debaser ovat intensiivisiä, miltei neuroottisia esityksiä, mikä vuorostaan tukee sanoitusten jännittyneisyyttä.

Viiltely on efekti jota, Black Francis käyttää levyllä muutenkin. Wave of Mutilation ja I Bleed jatkavat pitkälti Debaserin tunnelmaa, joskin jälkimmäisessä verenvuoto liittyy mahdollisesti syntymään (kuukautiskierto) eli teemaan, joka taas on Deadin takana.

Debaser on omalla tavallaan arkkityyppinen Pixies-biisi: on huutoa, on villit soolot, on Kim Deal hönkimässä taustalauluja tuolla pikkutytön ja sarjakuvahahmon risteytykseltä kuulostavalla äänellään. Upein kohta kappaleessa on kuitenkin sen loppu: kahden minuutin kohdalla alkava instrumentaali-coda runnoo kappaleen sanoman brutaalisti maaliin, Santiagon kitara riehuu kuin veitsi Black Francisin niputtaessa ruumiita taustalla vihaisella ja tiukalla barre-kompilla.

Kappaleen lopussa Black Francis on sitä mitä on koko ajan huutanut toivovansa olevan: turmelija, tahrija, kuvainraastaja.

Kokonainen sukupolvi kantaa vieläkin näitä arpia. Silmämunamme (ja korvamme!) on viillelty kahtia, nyt näemme kahta paremmin. Ja emme kuule mitään.

Video ei ole enää saatavilla

James Bluntin kämmenissä ei karva kasvaa, joten tälle listalle ei hänellä ole asiaa.

Yleisen käsityksen mukaan rokkareilla on aina kamalasti seksiä. Mutta jos tämä todella pitää paikkansa, niin miksi niin monet biisinikkarit ovat kovin perehtyneitä itsensä rakastamisen iloihin? Nuorgamin runkkurinki jättää asian muiden pohdittavaksi ja keskittyy nauttimaan. Keskiviikkona Tampereen Klubilla ja torstaina Helsingin Tavastialla konsertoivat Buzzcoksin kunniaksi: maailman 20 parasta biisiä masturbaatiosta, olkaa hyvä!

#20 Everly Brothers – All I Have to Do Is Dream

Aloitetaan varhaisimmasta päästä. Everly Brothers ei käytä rivoja ilmaisuja, mutta kun duo vaikeroi ”whenever I want you, all I have to dream”, edes virheetön lauluharmonia ei voi peittää mielikuvia rytistetyistä nenäliinoista. Ajankuvalle tyypillisesti mukana on hitunen moralismia: “Only trouble is – Gee Whiz – I’m dreaming my life away”.

Video ei ole enää saatavilla

#19 Roy Orbison – Only the Lonely (Know theWay I Feel)

Roy Orbison ei varmaankaan kuunnellut tai uskonut Everly Brothersin varoituksia, sillä siinä määrin hän tuntuu uponneen omaan yksinäisyyteensä. Roy voi laulaa itkemisestä ja kaipauksesta, mutta taustalla tykyttävä dum-dum-dum-dumdy-doo-wah kertoo kyllä muille yksinäisille, mitä hän huoneessaan puuhaa.

Video ei ole enää saatavilla

#18 The Who – Pictures of Lily

”Pictures of Lily made me feel so wonderful
pictures of Lily helped me sleep at night”

Pete Townshend kirjoitti 1960-luvulle kaksi klassikkoa masturbaatiosta. Loistavasti nimetty Mary Ann With a Shaky Hand jää kuitenkin Pictures of Lilyn taakse jälkimmäisen moniulotteisuuden vuoksi. Pornografian korkeassa veisussa on paitsi edistyksellinen isähahmo myös tragikoominen loppuhuipennus. Aika hyvin kolmen minuutin rokkihitiltä.

Video ei ole enää saatavilla

#17 The Vapors – Turning Japanese

Pictures of Lilystä viisitoista vuotta eteenpäin, eikä nuorten miesten fantasioissa ole tietenkään tapahtunut mitään kehitystä. The Vaporsin yksinäinen, hyperaktiivinen hitti kuulostaa loputtoman kiiman kourissa olevalta nuorukaiselta, jonka toiveet ovat ajoittain häiritsevää kuultavaa: ”I want a doctor to take your picture, so I can look at you from inside as well”. Lääketieteellisen pääsykokeisiin voi valmistautua monella eri tapaa.

Video ei ole enää saatavilla

#16 Violent Femmes – Blister in the Sun

Sukukypsyyden saavuttaminen tuottaa aluksi päänvaivaa. Lakanoihin ilmestyy tahroja harva se yö, käsiin syntyy outoja hankaumia, mutta kaikki lienee sen arvoista. Tyttöystäväkin jää itkemään, kun nuori mies fantasioi: ”I stained my sheets, I don’t even know why, my girlfriend she’s at the end, she is starting to cry”.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Roxy Music – In Every Dream Home a Heartache

Joskus ”se kaikki” saa mitä synkimpiä piirteitä, ja muovinen rakas jättää yksinäiseksi. Rikkaudet, kartanot ja muut modernin elämän hienoudet eivät tyydytä Bryan Ferryä – lopulta ainoa pakokeino onkin löydettävissä orgasmista. Sekään ei ratkaise ongelmia, vaan synnyttää yhä enemmän tyhjyyttä. ”I blew up your body, but you blew my mind” – ainakaan tämä rakas ei pakene. Muttei se polttava yksinäisyyskään.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Chuck Berry – My Ding-a-Ling

“And those of you who will not sing
you must be playing with your own ding-a-ling”

Chuck Berryn venytetty pippelivitsi olisi ehkä ollut parempi jättää livevedoksi. Runkkuvitsin voimaa ei kuitenkaan parane aliarvioida: kymmenminuuttisesta kokonaisuudesta editoitu neljän minuutin singleversio toi rock’n’rollin tärkeimmälle biisintekijälle hänen ainoan Yhdysvaltojen listaykkösensä. Surullista, mutta totta.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Elvis Costello & the Attractions – Pump It Up

”Rock-kriitikot pitävät Elvis Costellosta enemmän kuin meistä, koska he näyttävät enemmän Elvis Costellolta kuin meiltä”, pilkkasi Van Halenin David Lee Roth aikoinaan. Rothin oivalluksessa saattaa piillä vastaus siihen, miksi Costello tuntuu olevan niin hyvin perillä onanoinnin iloista: ”Pump it up until you can feel it / Pump it up when you don’t really need it”.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Billy Idol – Dancing With Myself

Kukaan ei voine syyttää Billy Idolia siitä, että hän näyttäisi rock-nörtiltä. Silti Dancing With Myself on masturbaatiogenren ehdoton klassikko. Korvat kannattaa kuitenkin pitää auki. Kaikesta uhmasta huolimatta kappaleessa on romanttisen tappion pohjavire. Ilmeisesti Billy Idol tanssisi mieluummin paritansseja:

“But your empty eyes
Seem to pass me by
Leave me dancing with myself”

Video ei ole enää saatavilla

#11 Cyndi Lauper – She Bop

She Bop on hakkaavan, pakkoliikkeitä mukailevan rytminsä vuoksi täynnä syntisiä mielikuvia. Huoleton itsejälkihehku korostuu vihellyksissä: “I can’t stop messing with the danger zone” – syntiähän se siis olisi! Mutta mikäs sen hauskempaa? Sokeutumisella ja muulla pelottelu ei pysäytä etelänmatkaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Prince – Darling Nikki

Prince Roger Nelsonin seksiä tihkuvassa tuotannossa Darling Nikkin viittaus masturbointiin on melko viaton osa henkilötutkielmaa: ”I met her in a hotel lobby / masturbating with a magazine”. Masturbaatiokappaleiden klassikoksi Darling Nikkin nostaa sen herättämä reaktio. Kun Al Goren vaimo Tipper kuuli 11-vuotiaan tyttärensä kuuntelevan kappaletta, hän suuttui niin, että perusti pahamaineisen Parents Music Resource Centerin, joka toi ”parental advisory” -tarrat paheellisina pidettyihin levyihin.

HUOM! Prince poistaa kappaleitaa Youtubesta ripeää tahtiin. Kirjoitushetkellä toiminut linkki ei ehkä toimi enää tätä lukiessasi.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Pixies – Holiday Song

Frank Black kehottaa istumaan hetkeksi alas. Seuraa tarina lomasta, joka ei tuo helpotusta laulajan elämään millään tavalla. Nöyryytyksien kautta hänen on hyväksyttävä, että joskus asiat eivät vain toimi: ”This ain’t no holiday, but it always turns out this way – here I am with my hand”. Toisaalta, jos vaihtoehto on insesti, ehkä näin on parempi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Sebadoh – Homemade

Homemade ei todellakaan ole Lou Barlow’n ainoa kappale aiheesta, mutta se kaikkein selkein. Tyypin tyylin tietäen, masturbaatioon motivoi lähinnä tylsistyneisyys eikä epätoivo: “Sittin’ around with my homemade bone, I’m naked and loose when no one’s home, and I may let my fingers roam, juicing free on my holy bone”.

Youtubesta ei löydy kappaleen studioversiota, mutta tässä livenä The Flaming Lipsin Steven Drozdin kanssa esitetty versio:

Video ei ole enää saatavilla

#7 Juice Leskinen – Mies joka rakastaa itseään

Jo ensisingle Marilynilla onanoinnista laulaneen Juicen suhtautuminen runkkaamiseen oli ronskin mutkatonta. Mies joka rakastaa itseään on inhorealistinen kuvaus keikkamuusikon elämästä Suomessa vuonna 1980:

”On elämä taas yhtä rimpuilua
luen hotellissa rietasta julkaisua
olen mies joka rakastaa itseään”

Video ei ole enää saatavilla

#6 Kari Peitsamo & Hirttämättömät – Porno With Whiskey

”I’m a lonely boy
and my only joy
is to watch TV
I’m having porno with whiskey
All night having a ball“

Kun on julkaisee kappaleita Kari Peitsamon tahtiin, tulee väkisin sivunneeksi aihetta jos toistakin. Peitsamon laajasta tuotannosta löytyykin myös vastakkaisia kappaleita keikkasuosikki Porno With Whiskeylle: valistuslaulu Please Say No to Whiskey ja Peitsamon tutkielmaksi kutsuma Please Say No to Porno. Syntisillä on silti tälläkin kertaa hauskempaa.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Mari Rantasila – Auringossa

Toisin kuin Cyndi aiemmin tällä listalla, Mari ei tunne syyllisyyttä pukiessaan lihan ilot viattoman kesäiseen musiikkiin. Hiukset hulmuavat ja maasta nousee jotain, joka ottaa ”hameen pois, pikkuhousutkin pois, avaa pienet reidet, vie pientä sormea ylös ja alas”.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Pussycat Dolls – I Don’t Need a Man

”I can get off when you’re not around” – siinä tietoinen valinta, jonka kontrasti joihinkin muihin listan kappaleisiin on suuri. Jotkut ovat hypänneet sänkyyn muiden kanssa kostoksi, mutta entä itsetyydytys koston muotona? Pussycat Dolls laajentaa ärtymyksen käsittelyä suuntaan, joka on jäänyt monelta huomaamatta.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Crispin Helion Glover – Auto-Manipulator

”Women are sweet and girls are honey, but beat your meat and save your money” ovat alkusanat tälle ilottelulle. Kappale ei ole mitään muuta kuin onanoinnin ylistystä, ja King of Rockin aikaiselta Run-D.M.C.:ltä kuulostava rap-metal-tausta toimii useammankin hysteerisen toteamuksen pohjana.

Video ei ole enää saatavilla

#2 The Divinyls – I Touch Myself

Tämän itsestään selvempää valintaa ei listalta voisi löytyä.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Buzzcocks – Orgasm Addict

”Well you tried it just for once
found it alright for kicks
but now you found out
it’s a habit that sticks”

Kaikkien aikojen runkkubiisin salaisuus piilee sen julkeassa asenteessa. Runkkaria ivaava kappale luettelee kaikki ne häpeän aiheet, joista vanhemmat varoittivat: tahrat farkuissa, lihan kipeytymisen ja maanisen riippuvuuden. Pilkaten huohottava taustakuoro lisää suolaa haavoihin. Mutta miten ihmeessä Pete Shelley ja kumppanit tietävät aiheesta niin paljon? Aivan.

Buzzcocks esiintyy Tampereen Klubilla ke 25.4 ja Helsingin Tavastia-klubilla to 26.4. Liput 23–27 euroa.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS

Kuten meille on huomautettu, olemme unohtaneet listasta vaikka mitä runkkukappaleita! Yksi, jonka unohtamista oikeasti karvaisine käsinemme harmittelemme, on Eddie Meduzan Runke Ball. Se siis tässä:

Video ei ole enää saatavilla

Ja jos välttämättä haluat nähdä videosta sensuroittamattoman videon, niin katso se täältä. (NSFW)

Pixies valmiina sukeltamaan mielen meriin.

”Intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa”. Siltä ainakin tuntuu, kun kuulee Kim Dealin äärimmilleen kaiutetun ”woo-hoo”-kiljaisun, joka rytmittää Where Is My Mindiä. Se ei itse asiassa edes kuulosta ihmisen ääneltä, vaan pikemminkin eläimeltä, kuin lauman hylkäämän kojootin ulvonnalta, yksinäiseltä ja nälkäiseltä.

On antikliimaksi kuulla Black Francisin kirjoittaneen tämän klassisen Pixies-biisin sukeltamiskokemuksistaan Karibialla, vaikka kakkossäkeistö tosiaankin siitä selkeästi kertoo.

Minulle Where is My Mind on aina ollut nimenomaan sitä, miltä se aluksi kuulostaa: yksinäinen ja epätoivoinen huuto kadonneen järjen perään, hieman hämmentynyt mutta myös huvittunut reaktio järjettömään tilanteeseen. Sille, että tiedostaa, ettei tiedä, mutta tekee kumminkin. Vaistojensa varaan heittäytymiselle, järjen hylkäämiselle. Se on myös oodi kommunikaatiovaikeuksille, niin ihmisten toistensa välisille kuin oman minän ja tiedostamattoman välisille kuiluille.

Pixiesin ”kakkoslevyn” Surfer Rosan raivokkaassa kontekstissa kyse on levyn kakkospuolen avaavasta hengähdystauosta River Euphratesin maanisen jurnutuksen jälkeen. Levylle huonoiten istuvana kappaleena se on eräänlainen musta lammas, entistäkin epämukavampi yksinkertaisessa normaaliudessaan kaiken muun outoilun keskellä.

Kappaleen alku on hieno. Muistan vielä hätkähtäneeni, kun vasta kappaleen alettua Francis vislaakin jo pelin poikki huutamalla ”stop”, ja nauha pysäytetään. Alussa aivan pinnassa ollut Kim Deal siirtyykin tämän kautta syvälle kaiun kaivoon, jonnekin niin pitkälle, että hänestä kuuluu vain ääni. Efekti on voimakas, ja saa aikaan eräänlaisen tyhjiön myös kuulijan aistikokemuksessa: Dealin etäisyys on musta aukko, joka vetää puoleensa, kohti kappaleen keskipisteessä olevaa tyhjyyden ja paikaltaanmenemisen kokemusta.

Sanat yrittävät selittää. Kalat yrittävät puhua sinulle mutta uivat karkuun. Itä on länsi, ja sanatkin tuntuvat hajoavan käsiin: toisen säkeistön lopussa Francis laulaa ”coy koi”, joka tuntuu itsessään onomatopoeettiselta dadalta, mutta on itse asiassa piste, jossa merkitys katoaa. ”Koi” on japanilainen kala, ”coy” taas englanniksi kaino. Ja heti perään ”where is my mind”? Missäpä hyvin. No, veden alla, kahden kulttuurin välissä, uiden karkuun kuin säikähtänyt pikkukala.

Kappaletta ovat coveroineet kaikki Nada Surfista James Bluntiin, mutta näennäisen helpon kolmen soinnun rämpytyksen jäljentäminen onkin vaikeampi juttu kuin ensikuulemalta saattaisi luulla. Laulun todellinen sielu nimittäin on Kim Dealin niskavillat nostavassa ujelluksessa ja Joey Santiagon passiivis-agressiivisesti kaartelevassa kitarassa, joka välillä väläyttää hampaitaan.

Voisi jopa mennä niin pitkälle, että sanoisi Dealin ujelluksen olevan vastaus Francisin kysymykseen. Se on hukkuneen mielen ääni, kaiku joka vastaa metsänrajasta, kadonneen sielun veretseisauttava valitushuuto.

Suurelle yleisölle Where Is My Mind tuli tutuksi David Fincherin elokuvasta Fight Club, jonka loppukohtauksessa se soi murenevan maailman ja/tai psyyken taustalla. Kohtaus antaa osaltaan visuaalisen vastakappaleen laulun keskeiselle ajatukselle: missä on mieli, joka on murtunut?

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#10 PJ Harvey

Kuka? Vaihtoehtorockin kuumin ja hienoin jumalatar.

Odotettu? Ainakin siitä lähtien, kun R.E.M.:n Monster-kiertueen Helsingin-konsertin peruuntuminen perui myös brittiartistin odotetun lämmittelykeikan.

Tuleeko? Kannattaa uskoa, sillä Mercury Prize -palkinnon hiljattain toistamiseen voittaneen laulajan luomisvoima ei osoita hiipumisen merkkejä. Suomesta löytyy uskollisia kuulijoita, ja Polly sopisi esiintymään niin areenoille kuin perinteisille ja vähemmän perinteisille festivaaleillekin.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Daft Punk

Mikä? Vuosituhannen vaihteessa elektronista musiikkia ja valtavirtapoppia äärettömästi rikastuttanut ranskalaisduo, joka on tehnyt useita aikaa kestäviä globaaleja hittijyriä ja onnistunut yhdistämään korkealentoiset konseptit toimivaan tanssimusiikkiin.

Odotettu? Ainakin vuodesta 1997, kun ensilevy Homework räjäytti pankin ja Da Funk ihastutti koiramaisella musiikkivideollaan.

Tuleeko? Daft Punkin luulisi olevan realistinen mahdollisuus. Duon manageritoimisto on vihjannut aiemmin tänä vuonna, että yhtye kiertää seuraavan parin vuoden sisään ja showsta tulee suurempi kuin koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Bon Iver

Mikä? Partasuisen Justin Vernonin johtama indiefolk-yhtye

Odotettu? Vuoden 2007 For Emma, Forever Ago -levystä lähtien.

Tuleeko? Mahdollista, muttei ainakaan nyt käynnissä olevalla kiertueella.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Beck

Mikä? Loserilla suosioon murtautunut ja edelleen kameleonttimaisesti muuttuva viisto vaihtoehto-singer-songwriter Beck Hansen.

Odotettu? Siitä lähtien, kun Loser kuultiin vuonna 1994 ensi kerran MTV:ltä.

Tuleeko? Tuskin, koska ei ole tähänkään mennessä maahamme vaivautunut. Beckin aika tuntuu sitä paitsi kuluvan mukavasti tuottajanhommissa.

Video ei ole enää saatavilla

#6 The Knife

Mikä? Väitetysti 2000-luvun tärkein elektronisen musiikin yhtye, jonka Silent Shout -albumi inspiroi monia makuuhuone-syntesistejä luomaan oman versionsa kummittelevasta konemusiikista.

Odotettu? Vuonna 1999 perustettu sisarusduo aloitti keikkailun vasta vuonna 2006, mutta Silent Shout -kiertueen jälkeen omia keikkoja on ollut harvakseltaan, oopperaesiintymisiä lukuun ottamatta.

Tuleeko? Molemmat sisarukset ovat esiintyneet Suomessa omien projektiensa parissa: Karin Dreijer Andersson Fever Rayn muodossa vuonna 2009 ja Olof Dreijer Flow’ssa 2011 Oni Ayhun -nimellä. Toiveikas ehkä.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Sufjan Stevens

Kuka? Suurien teosten erikoismies, Sufjan Stevens Detroitista, on yksi 2000-luvun arvostetuimmista artisteista.

Odotettu? Siitä lähtien, kun Illinois-albumi helline otteineen räjäytti tajuntoja vuonna 2005.

Tuleeko? Miehen seuraavasta julkaisusta ei ole tietoa. Kiertueet ovat tähän mennessä ohittaneet Suomen, mutta voisi kuvitella, että Stevens vielä jossain vaiheessa tulee Suomeenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#4 OutKast

Mikä? Atlantalaisduo, joka saavutti 1990-luvun jälkipuoliskolla ug-hiphop-yleisön varauksettoman arvostuksen ja murtautui 2000-luvulla valtavirtasuosioon.

Odotettu? Hiphop-piireissä 1990-luvun lopulta, laajemmin pökerryttävän Stankonia-albumin (2000) ja ihan joka huushollissa Hey Ya! -ilmiön (2003) jälkeen. Oli tulossa Provinssirockiin vuonna 2001, mutta perui – ja paikattiin Ultra Bralla.

Tuleeko? Hiljattain levy-yhtiötä vaihtanut OutKast on esiintynyt viime vuosina äärettömän säästeliäästi, ja vaikka uutta albumia onkin ensi vuodelle lupailtu, on Suomeen asti ulottuvaan konserttikiertueeseen vaikea uskoa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 My Bloody Valentine

Mikä? Niin sanotun kenkiintuijottelurockin suurin nimi.

Odotettu? Sukupolviklassikoksi muodostuneesta Lovelessista eli vuodesta 1991 lähtien.

Tuleeko? On vuoden 2007 paluun jälkeen esiintynyt silloin tällöin suurilla ulkomaisilla festareilla, mutta Suomen-keikka olisi melkoinen yllätys.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Pixies

Mikä? Yhdysvaltalaisen vaihtoehtorockin klassikko ja grungen innoittaja. Pani pillit pussiin vuonna 1993, mutta kokosi rivinsä satunnaisille kiertueille vuonna 2004.

Odotettu? Innokkaimmat siitä lähtien, kun Kurt Cobain kehui bändiä 1990-luvun alussa. Muut jälkeen vuoden 1999 Fight Club -elokuvan, jossa yhtyeen Where Is My Mind? soi unohtumattomalla tavalla.

Tuleeko? Johtohahmo Black Francisin mukaan yhtye keikkailee vain rahan vuoksi. Joten eiköhän, kunhan joku vain tarjoaa sopivan tukun kahisevaa.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Portishead

Mikä? Triphopin kahdesta suuresta yhtyeestä se vakuuttavammin elossa oleva jumalaisuus.

Odotettu? Taika helähti täyteen loistoon Dummy-debyyttiklassikolla (1994), kehittyi ja vahvistui mestarillisella kakkoslevyllä (1997) ja liekehti murhaavasti 11 vuoden tauon katkaisseella Thirdillä (2008).

Tuleeko? Toivotaan, sillä yhtye on puhunut neljännestä studioalbumista, oli viime kesänä rautaisessa keikkaiskussa ja Suomesta löytyisi kiinnostusta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Koska yksi on aina ylitse muiden…

Brian Wilson

Kuka? The Beach Boysin nero ja todennäköisesti tärkein elossa oleva popsäveltäjä. (Jaettu sija joulukuussa Helsingissä konsertoivan Paul McCartneyn kanssa).

Odotettu? The Beach Boys ehti käydä suomessa kolme kertaa jo 1960-luvulla mutta studioonsa erakoitunut Brian ei jaksanut tulla mukaan. Käytännössä vierailua on uskallettu toivoa vasta vuodesta 1998, jolloin Wilson palasi esiintymislavoille.

Tuleeko? Wilson kävi syyskuussa Tukholmassa, joten Helsingin-konsertti ei liene täysin poissuljettu mahdollisuus. Todennäköisimmin Suomeen saapuu kuitenkin vain The Beach Boysin 50-vuotisjuhlakiertue vailla Wilson-esikoista.

Video ei ole enää saatavilla

Pixies / Black Francis 12.06.2009 Where The Action Is, Tukholma, Ruotsi.

Toveri Korvela uskoo Lemmyn olevan olemassa.

www.kommarikorvela.blogspot.com

Mikä on soittolistasi nimi?

”Ytimekkäästi Top 10, eli 10 suosikkibiisiä vuosien varrelta, jotka ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Sellaisen 15 minuuttia kestäneen pohdinnan jälkeen mutu-tuntumalta.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Kenelle tahansa, joka pitää rockista.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Se voisi olla Joy Divisionin Shadowplay, joka on yksinkertaisen kaunis ja pelottava kappale. Ian Curtisin hahmo vetoaa, mahtava taiteilija, traaginen kohtalo.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Mustan Paraatin Romanssi olisi ollut mahtava biisi saada mukaan, mutta ei löydy Spotifysta.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen paljon musiikkia, mutta niin, että pyrin keskittymään kuuntelemiseen. Töissä soi kylläkin taustalla radio. En kuuntele liikkuessani musiikkia. Pari tuntia päivässä, vähintään.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Se voisi olla The Clash, jolla on hieno kirjo musiikkia aina räkäpunkista discoon ja dub-reggaeen asti. Innovatiivinen, ei liian helppo, mahtavat soittajat, ja aatetta löytyy myös. En koskaan kyllästy kuuntelemaan. Ostin Sandinista-levyn teini-iässä ja ihastuin kovasti.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

“A Place To Bury Strangers, shoegazing-rockia. Bongasin yhtyeen Open House -nimisestä kauhuelokuvasta, jossa päähenkilöt kuuntelevat yhtyeen hittiä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan etenkin käytettyjä lp- ja cd-levyjä, ja joskus uusiakin cd-levyjä. Pidän siitä, että on olemassa fyysinen levy, ja haluan tukea artisteja myös ostamalla levyjä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify, en ole koskaan käyttänyt iTunesia.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Itse asiassa lauantaina 26.3. oli omankin yhtyeen keikka Helsingissä Ravintola Wäiskin Synapsi-goottiklubilla, mutta tuli tsekattua myös tamperelaisten tuttujen goottiorkesteri Murnau’s Playhouse, joka oli erittäin hyvä.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Katsoin vastikään Lemmystä kertovan dokumentin, ja Lemmy voittaisi varmasti. Sitäpaitsi Lemmy on oikeasti olemassa, Jumala ei.”

Marko Korvelan soittolista

1. The Doors – Break on Through (to the Other Side)
2. The Velvet Underground – Venus in Furs
3. Pixies – River Euphrates
4. Mana Mana – Maria Magdalena
5. Joy Division – Shadowplay
6. The Clash – Ghetto Defendant
7. The Cure – Disintegration
8. Clan of Xymox – Back Door
9. Depeche Mode – Black Celebration
10. Big Country – Rememberance Day

Kuuntele Marko Korvelan soittolista.