Maija Vilkkumaa päätti santsata ravintolassa:

– Mä syön viimeisen kalani ja se on sei.

Pekka ja susi, rockin suomenmestarit.

Pekka ja susi –> Anssi Kela

Levylaulaja Anssi Kela teki suuren läpimurron kautta aikain myydyimpien suomalaisten äänilevyjen joukkoon nousseella, viisinkertaista platinaa myyneellä Nummelalla (2001). Viime keväänä laulaja julkaisi viidennen sooloalbuminsa, joka palautti miehen laskusuhdanteessa olleen uran jälleen nousukiitoon, mutta Kelalla oli musiikillinen ura jo ennen soolouraa. Pekka ja Susi oli yhtye, jossa Kela soitti bassoa ja lauloi. Bändi voitti Rockin SM-kilpailut vuonna 1993 ja julkaisi debyyttialbuminsa 1994. Karhun elämää oli radiohitti, mutta levy ei kuitenkaan osoittautunut myyntimenestykseksi. Yhtye julkaisi vielä yhden singlen, mutta hajosi lopulta musiikillisiin erimielisyyksiin vuonna 1999. Tämän jälkeen Kela pehmensi laulutyyliään, siirtyi symbolisista sanoituksista suoraviivaisiin tarinoihin, levy-yhtiö BMG innostui ja Nummelan hittien myötä Anssi Kelan sooloura sai lentävän lähdön. Menestyksen myötä julkaistiin myös Pekan ja Suden uran paketoiva kokoelmalevy – kokoelma yhtyeeltä, joka julkaisi urallaan yhden albumin.

Video ei ole enää saatavilla

Korroosio –> Joel Hallikainen

Lainatkaamme alkuun Wikipediaa ja hiljentykäämme erään mykistävän faktan äärelle: ”Joel Hallikaisen ensimmäinen iskelmäalbumi Joel Hallikainen (1992) myi yli 180 000 kappaletta ja ylitti silloisen kolmoisplatinalevyrajan. Se on edelleen kaikkien aikojen viidenneksi myydyin albumi Suomessa.” Ja tottahan se on: Musiikkituottajat IFPI Finlandin tilastossa Hallikaisen debyytin edellä ovat vain Jari Sillanpään Jari Sillanpää, Eppu Normaalin Repullinen hittejä, Kirkan Surun pyyhit silmistäni ja Dingon Kerjäläisten valtakunta. Myyntimääräksi tilasto tosinmainitsee ”yli 180 000 sijaan” 178 654. Kuten nyt jo hyvin tiedetään, Hallikaisella oli jo 1990-luvun alussa musiikillinen menneisyys – tai itse asiassa useampia. Ennen Kuurankukkaa hän oli ehtinyt levyttää musiikkia kolmella taiteilijanimellä: raisiolaisessa uuden aallon yhtyeessä Korroosiossa Hallikainen oli mahtavasti ”Jeesus Caesar” ja sitä seuranneissa lastenmusiikkiprojekteissaan ensin ”Jokke” (Jakke & Jokke) ja sitten Taikuri Telmus.

Video ei ole enää saatavilla

Nuera –> Petri Nygård

”Liepo” dominoi pirkanmaalaista hiphop-kenttää 1990-luvulla Lielahden kuvankauniista kaupunginosasta käsin. Liepon käyntikortti Länsi-Tampereen ulkopuolelle oli englanniksi räpännyt Nuera. Skemin ja Dreamin muodostamasta mc-kaksikosta jälkimmäinen iski vuosituhannen vaihteessa kultasuoneen rääväsuisella alter egollaan ”pillumagneetti” Petri Nygårdilla. Nygård-ilmiö pumpattiin tyhjiin parissa vuodessa, ja Dream (oikealta nimeltään Petri Laurila) palasi vakavamman säveltaiteen pariin Travis Biclenä. Tähdenlennoksi tuomittu Nygård teki kuitenkin yllätyspaluun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla meemipotentiaalia uhkuvien nettisinglejensä ja -videoidensa avulla – ja on nyt suositumpi kuin koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

Kukka –> Risto

Ennen kuin Risto Ylihärsilä meni ja perusti etunimensä mukaan kastetun yhtyeen, joka ylsi sittemmin muun muassa tällaisiin ja tällaisiin urotekoihin, hän soitti yhtyeessä nimeltä Kukka. Ja kuten jokainen vuosituhannen vaihteessa Tampereen keikkapaikkoja pintapuolisestikin kolunnut tietää, Kukka oli mahtava yhtye. Risto oli Kukassa taustalla, kosketinsoittajana. Velvet Undergroundin räminää rujoihin konesoundeihin, hempeän romanttisiin iskelmäsävyihin ja välillä hellyttävänkin kömpelöihin englanninkielisiin sanoituksiin yhdistäneen yhtyeen keulakuva oli Tuomas Toiviainen, joka on sittemmin niittänyt mainetta etenkin Moppi ja Aivokurkiaiset -yhtyeellään. Kukka ilmoitti hajoamisestaan Yo-talon lavalla ennen kuin ehti julkaista ensimmäistäkään albumia. Vuonna 2007 Helmi Levyt julkaisi bändin ep-, single- ja demoäänitykset Collected Works -tupla-cd-kokoelmalla, joka on pakkohankinta jokaiselle – siis ihan jokaiselle. Samana vuonna Kukka teki lyhyen comebackin Tampereen Monsters of Pop -festivalilla.

Video ei ole enää saatavilla

Tarharyhmä –> Maija Vilkkumaa

Vuosina 1990–1995 toiminut Tarharyhmä osoittautui melkoiseksi suomalaisjulkkisten hautomoksi: Maija Vilkkumaan tuntevat kaikki ja näyttelijä Minna Haapkylän melkein yhtä monet. Laulaja-tinapillisti Isa-Eerika Lehdonkin on moni nähnyt muun muassa Oulun ja Turun kaupunginteatterien näyttämöillä ja Nelosen Buusteri-nuortenohjelmasaa. Ainoa Tarhiksen jälkeen parrasvaloista vähin äänin kadonnut on rumpali Nöksy Niiniluoto. Mutta se on rumpalin osa. Tarharyhmän musiikki oli kertakaikkisen ihastuttavasti remeltävää, no, ”tyttömäistä tappopoppia”, kuten yhtye itse asian ilmaisi. Tarharyhmälle ovat kiitollisuudenvelassa energiset ja irtonaiset suomalaiset tyttöbändit Pikku Kukasta Pintandwefalliin. Maija Vilkkumaa ryhtyi tietysti esikoisyhtyeensä jälkeen erääksi koko Suomen suurimmista popparisuosikeista. Nuorgam pitää tätä hyvänä strategiana.

Video ei ole enää saatavilla

Oheisvasara –> Mariska

Vuonna 2002 ”tämän” tarkastamaan kehottamalla kotimaisen hiphopin ykkösnaiseksi noussut Anna Maria Rahikainen on sittemmin kiilannut suomipopin eturiviin jazzahtavaa iskelmää esittävällä Mariska & Pahat sudet -kokoonpanollaan, jonka tuorein levy Kukkurukuu nousi maamme albumilistalla peräti kolmanneksi. Ennen räp- tai popuraansa Mariska hankki kannuksiaan punkrockyhtyeessä Oheisvasara. 1990-luvun jälkipuoliskolta aina uudelle vuosituhannelle aktiivinen yhtye julkaisi sekalaisten pikkulevyjen lisäksi yhden albumin, Halla Julkaisujen kautta vuonna 1998 ilmestyneen Vasaranmerkin. Kiinnostavaa kyllä, Englannissa opiskellessaan Mariska lisäksi kuului kosketinsoittajana kaksi albumia tehneeseen post-hardcore-yhtyeeseen Stratford Mercenariesiin, jonka jäsenistöllä oli kokemusta niinkin olennaisista punksuuruuksista kuin Crassista, Dirtistä ja Buzzcocksista.

Video ei ole enää saatavilla

Maija Vilkkumaa ja geometrinen klassikko, 90 asteen kulma. (Kuva: Tomi Palsa)

Suomirockin 2000-luvun kuningattaren kivuliaiden ja ihanasti antautuvien tunnelmien malliesimerkiksi käy kevyesti triphoppaava poiminta vuodelta 2001.

”Vielä sinun vuokses jään
vaikk’ totuutta ja tehtävää täällä pelataan
ja soitetaan vain humppaa
ja vaalealla tytöllä on lenkkitossut sylissä
se varmaan luulee se saa miehen jos se jumppaa”

Minkä kappaleen muistamme Maija Vilkkumaalta? Moni kaltaiseni satunnaiskäyttäjä vastaisi todennäköisesti Ei, Satumaa tango, Ingalsin Laura, ehkä Kesä tai Mun elämä.

Hardcore-Maija-faneilla on varmasti omat suosikkinsa laulajan vähemmän tunnetuista tai uudemmista kappaleista. Minun Vilkkumaani on kuitenkin juntattu syvälle 2000-luvun vaihteen ja alkupuolen vuosiin, vaikka uudemmista radiosuosikeista esimerkiksi Luokkakokous sekä Dingo ja Yö ovat toimineet vastustamattomasti.

Maija, ilmeisen höyryissä. (Kuva: Tomi Palsa)

Totuutta ja tehtävää vuodelta 2001 käy malliesimerkiksi tyypillisestä kivuliaan kauniista ja ihanan elämänmakuisesta Vilkkumaa-laulusta. Laulaja-lauluntekijän tuotannosta tutut palaset ovat läsnä äärimmäisen hallitusti, luontevasti ja vetoavasti: hieman yllättäväksi muuttuva sävellys sekä vahvan visuaalisia mielikuvia herättävä teksti. Haikeutta, herkkyyttä, heittäytymistä, pelkoja, kapinaa. Ehkä jotain vaistonvaraista? ”Oltais kuin metsäneläimet”, kuten kappaleessa lauletaan.

Tunnelmassa avautuu ainakin minulle paljon samaa kuin varhaisemmissa Hiuksissa hiekkaa ja Auringonpimennys -kappaleissa. Tuokiokuva kasvaa suureksi ja kurottaa syvälle muistoihin. Satuttavan kauniista tunnelmista ja toisaalta 2000-luvun alun kevyen elektronisesta tuotannosta tulee myös mieleen Levottomat-elokuva ja sen ansiokas ääniraita. Meikit, ketjut ja vyöt -albumin kappale ei kuitenkaan ollut suositun elokuvan suositulla levyllä mukana (Vilkkumaalta mukana oli Hiuksissa hiekkaa), vaikka laulu olisi sopinut oivallisesti Sugaredin, Musik non stopin ja Child Is My Namen rinnalle.

Ehkä mielleyhtymä elokuvaan juontaa myös siitä, että Levottomissa pelataan ”en oo koskaan” -leikkiä. Aivan yhtä hyvin voitaisiin pelata totuutta ja tehtävää, jossa leikin varjolla saattaa paljastua jotain hurjaa.

Kappaleen sykähdyttävin hetki osuu kohtaan, jossa a-osan haikeus ui rumpufillin kautta toiveikkaana avautuvaan kertosäkeeseen.

”Ja pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut ja niin lopulta käy”

Odottamaton hyvänolontunne korvaa surumielisyyden kuin kesäaamun minuutti minuutilta kasvava lämpö yön vilun. Värjöteltiin sitten festariheilan kaunalossa Provinssirockin aamuhallassa, kuten muistoissa, tai pelataan mökillä pienissä juovuspäissä ystäväporukassa totuutta ja tehtävää. Juhannustaikakukat on pantu odottamaan tyynyn alle.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Nostetaan Nuorgamin ensimmäisen Vilkkumaata käsittelevän jutun kunniaksi vielä festariveto kymmenen vuoden takaa, Raumanmereltä tietenkin. Onhan Vilkkumaa yhtä elimellinen osa suomalaista kesä- ja juhannusfestaritunnelmaa kuin Apulanta, Klamydia tai Yö.

Tukkaa Vilkkumaalla löytyy videossa kuin Imogen Heapilla. Meno yleisössä näyttää niin vilpittömän suomalaisen hirvittävältä ja ihanalta, että voi melkein aistia sadeviittojen alla väentungoksessa leijuvan lämpimänkostean hien ja kotiviinin tuoksun.

Video ei ole enää saatavilla

Samaan aikaan maailmalla

12. tammikuuta 2012 – Ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin kohtaloa selvittänyt tutkijaryhmä julkisti raporttinsa, jonka mukaan Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB oli teloittanut Wallenbergin vuonna 1947 vakoilusta syytettynä. Ruotsi suhtautui raporttiin epäillen, koska huhuja siitä, että Wallenbergin eläisi, oli liikkunut vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Maija Vilkkumaa 10.07.2010 Ruisrock, Turku.

Maija Vilkkumaa 8.7.2006 Ruisrock, Turku.