Totuus on tarua ihmeellisempää ja olemme tarjonneet teille lopulliset todisteet siitä. Silti emme kerta kaikkiaan voi olla tarjoilematta teille näitä mielikuvituksemme haavemaailman unenomaisimpia näkyjä.

Jos seuraavaksi esittelemämme urheilijat olisivat ryhtyneet, tai ryhtyisivät, musiikkiuralle, artisteiksi, laulajiksi ja muusikoiksi, olisi maailma vielä nykyistäkin kauniimpi paikka eikä sotia, köyhyyttä tai nälänhätää olisi.

Koska niitä ei voisi olla!

Varoitus: Klikkailemalla kuvia näiden levyjen kansikuvia, et valitettavasti saa kuullaksesi musiikkinäytteitä, koska nämä levyt ovat kuvitteellisia. Voit silti yrittää klikkailla niitä, syntyyhän siitä tavallaan musiikkia siitä klikkailusoundista.

#6 Ingemar Stenmark

Alppihiihtoa 1970- ja 1980-luvuilla suvereenisti hallinnut Ruotsin ylpeys, lappalaissyntyinen, mutta myöhemmin monacolaistunut Ingemar Stenmark loi huikean uran myös hissimusiikin – ja hiihtohissimusiikin! – tekijänä.

Kärlek i alperna (1979) esittelee Stenmarkin leppoisan persoonallisuuden kaikki puolet: yleiseurooppalaisesta easy listeningistä lasketellaan vaivatta ruotsalaiseen nuotiolaulelmaan.

#5 Timo Jutila

Nyt, kun Kari Tapio on poistunut keskuudestamme, on Suomessa huutava pula uskottavasta koko kansan kantrimiehestä.

Timo Jutila, joka pelaajana johdatti Suomen jääkiekon maailmanmestariksi Globenissa ja joukkueenjohtajana loi oikeat olosuhteet Bratislavan ihmeelle, voisi helposti ottaa tontin haltuunsa, yksinkertaisesti tekemällä jatkoa vuoden 2002 kadonneelle klassikolleen Menetetty maa.

Juti nähtiin tamperelaisessa marketissa laulamassa Den glider iniä yksin (cd-soittimen säestyksellä) jo ensimmäisen MM-huuman aikoihin. Poptorin notkea A&R -osasto sainasi Jutin vuosikymmenen lopulla, ja pitkään valmisteltu Menetetty maa summasi kansan tunnot oivasti: mihin Suomi olikaan matkalla EU:n eurooppalaistuessa, eurokolikoiden vallatessa alaa ja kiekkomenestyksenkin hiipuessa?

#4 Björn Borg

Aikana ennen Big Brotheria, kirjainyhdistelmä BB tarkoitti joko kuumaa Brigitte Bardot’ta tai jääkylmää pohjoisen tennistaituria, Björn Borgia.

BB hallitsi tenniskenttiä takarajalla seisten, otsanauha päässään. Häntä kutsuttiin tenniksen ensimmäiseksi rock-tähdeksi. Siksi olikin vain luonnollista, että myös Borg ”tarttui mikkiin”.

Rockin sijaan tyylilaji kulttiklassikoksi nousseella Ibiza, här kommer jag -levyllä (1983) oli tietenkin latinosävytteistä, hedonistista bailudiscoa Ibizan ja Tapani Ripatin tyyliin.

#3 Sebastian Coe ja Steve Ovett

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa 800 metrin ja 1 500 metrin kuninkuudesta taistelivat toistensa vastakohdat ja arkkiviholliset, hillittyn tyylikäs gentlemanni Sebastian Coe ja työväenluokkainen lad Steve Ovett.

Britannian media osaa takoa, kun rauta on kuumaa: tabloidilehti Daily Mail hoiti ennen Moskovan olympialaisia (1980) ison rahan avulla miehet levytysstudioon.

Coe esitti tietenkin herkkää ja älyllistä Human League -henkistä synapoppia, Ovett rehellisesti sähkökitara kädessä Oasista ennakoivaa pubirokkia.

Molemmat siis huolehtivat sinkulla omasta puoliskostaan, ja molemmat puoliskot olivat A-puoliskoja. Miehet eivät olleet studiossa samaan aikaan.

#2 Kiira Korpi

Kiiralla on kaikki edellytykset ja mahdollisuudet nousta Suomen ensimmäiseksi kaikkien länsimaiden listoja hallitsevaksi R&B-tähdeksi!

Sen todistaa jo ensi kevään aikana julkaistava ensialbumi Sk8r Girl (2012).

Korven vahvuus on esiintyminen. Koreografiat hoituvat taitoluistelupohjalta suvereenisti sekä videolla että livenä. Levylle on tulossa kappaleita niin Maki Kolehmaiselta, Elastiselta kuin Lasse Kurjeltakin.

#1 Pentti Kokkonen

Mikä onkaan hienompaa ja liikuttavampaa, kuin se, että Pentti Kokkosella – joka aikoinaan ei koskaan noussut aivan kirkkaimpaan kansainväliseen mäkihyppykärkeen eli lunastanut 23-vuotiaana voittamansa Keski-Euroopan mäkiviikon lupausta vielä suuremmista saavutuksista (mutta esiintyy Rubikin musiikkivideolla toim. huom.) – oli salainen menneisyys obskuurina folk-artistina, joka julkaisi muutaman omakustanteisen ep:n, jotka saivat Briteissä ja Keski-Euroopassa alan pienlehdissä paljon kiitosta, mutta eivät Suomessa ylittäneet uutiskynnystä, koska olivat liian taiteellisia ja hiljaisia?

Ei mikään!