Kotipoppari Mac Demarco on yksi syy innostua Captured Tracksista.

Sub Popin ja 4AD:n logo levyn kannessa on kliseisiin asti laatuleima, joskin todenmukainen sellainen. Mutta tämä kaksikko, ja klassiset dominot, matadorit ja fonalit, saavat taistella statuksestaan, kun tällä hetkellä kuhina käy muun muassa näiden kahdeksan levy-yhtiön kattojen alla. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua useampikin näistä nimistä kantaa tiedoteyhteyksissä liitettä ”legendaarinen”.

Nelipäiväinen sarjamme esittelee, mitkä ovat tämän hetken kiinnostavimmat logot, jotka yhtye voi vinyylinkuoriinsa saada, ja miksi näin on. Oppainanne toimivat Jarkko Immonen, Oskari Onninen, Tapio Reinekoski, Santtu Reinikainen ja Niko Vartiainen.

Airiston punk-levyt

MIKÄ

Airiston punk-levyt on vuodesta 2007 asti julkaissut ennakkoluulottomasti ja kertakaikkisen hyvällä maulla tuoretta kotimaista melodista punkrockia – pieniä, joskin kiihottavan tyylikkäitä sivuaskeleita unohtamatta. Tappavan tasainen suoritusvarmuus on johtanut siihen, että lafkan logo levyn kannessa on jo joutsenmerkkiin verrattava laadun tae.

MITÄ

Ap-levyillä ei varsinaisesti ole ”bändejä tallissa”, vaan toimintaperiaate muistuttaa lähinnä brittivisionääri Tony Wilsonin edesmennyttä Factory-yhtiötä: mitään ei turhaan allekirjoitella tai sovita vuosiksi eteenpäin. Tai kuten yhtiön suurvisiiri Mirko Metsola asian ilmaisee: ”Ei oo mitään diilejä. Levykohtaisesti sovitaan ja ihan suullisesti.”

Vuosien varrella Ap-levyille ovat levyttäneet muun muassa Pertti Kurikan nimipäivät, Kakka-hätä -77, The Fuckmes, Nazi Death Camp ja Kyre & Duunarit.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

The Splits: Ghosts/Crazy for you 7” (2011)
Tästä lähti tämän bändin kiito.

Häiriköt: Tulevaisuus on musta 7” (2012)
1990-luvulla yhdessä Ne Luumäkien, Luonteri Surfin ja Poikien kanssa ramopunk-aallon nostattaneiden veteraanien uuden seiskan julkaisu olisi voinut mennä jopa Kulttuuriteko-osioon.

Moderni elämä: TBA (?/2012)
Saa nähdä, nostaako loppuvuodelle kaavailtu julkaisu Modernin elämän lopulta pienestä mutta kiihkeästi fanitetusta kulttibändistä isommaksi ilmiöksi. Toivoa sopii.

KULTTUURITEKO

Tavallaan koko Ap-levyjen toiminta on yksi iso kulttuuriteko, sillä merkin ympärille on syntynyt niin voimakas kuhina, että lafkalla on mahdollisuus nostaa hyviä mutta tuntemattomia bändejä laajemman yleisön huulille – mitä se myös tekee.

Jos kuitenkin yksi nostetaan ylitse muiden, niin olkoon se vuonna 2010 julkaistu Pertti Kurikan nimipäivät / Kakka-hätä 77 -split-7”, joka oli pitkään Nimipäivien ainoa julkaistu levytys. Ko. seiska on ollut iso elementti perustuksissa, joiden päälle tämän päivän Pertti Kurikan nimipäivät -ilmiö on rakentunut.

#1: Juuri nyt ja tässä, ennen syksyn mustuutta, on aika antaa Häiriköiden täyttää sydän ja mieli.

#2: Ei sillä etteikö bändiltä olisi voinut jonkin muunkin biisin tähän laittaa, mutta tästä kaikki silloin lähti. Joten, itseoikeutetusti vielä kerran, Kallioon. Olkaa hyvä. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

Captured Tracks

MIKÄ

Brooklyniläisen Captured Tracksin katalogi kuulostaa siltä kuin lafkan toimistossa olisi reilun kokoinen Ride-juliste. Yhtiöstä onkin tullut kitaravetoisen ja viimeisen päälle tyylitellyn indien moderni kärkiyhtiö – eikä vähiten shoegaze-revivalismibuumin vuoksi. Kaikkien The Radio Dept. -fanien sieluja väristävien kitarabändien lisäksi yhtiön rosteri venyy syntikkapopduo Soft Metalsista outsider-lauluntekijä Mac DeMarcoon ja Hologramsin sekä The Soft Moonin post-punkiin. Kaikkia bändejä yhdistää erityisesti harkittu ja vaikutteensa tunteva soundillinen ilme. Viimeisen vuoden ajan yhtiö on etsinyt vain nousevia ja debytoimattomia artisteja.

MITÄ

Wild Nothing, Beach Fossils, Soft Metals, Thieves Like Us, DIIV.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Cleaners From Venus: Blow Away Your Troubles (1981/2012)
Keväällä Captured Tracks uudelleenjulkaisi brittiläisen Martin Newellin Cleaners from Venus -bändin varhaisimpia ja historian syömiä makuuhuonekasetteja. Niistä vaikuttavin on debyytti, jonka flangeröityä nuhju-janglea ja muovifunkia voisi luulla Ariel Pinkin esikuvaksi. Seuraavat kolme uudelleenjulkaisua ilmestyvät syksyllä.

Wild Nothing: Gemini (2010)

Wild Nothingin alias Jack Tatumin debyytti kanavoi Factoryn, 4AD:n ja Slumberlandin välistä kolmiakselia vakuuttavasti ja kollegoitaan helisevämmällä ja psykedeelisemmällä otteella. Lopputulos on yksi niistä harvoista tuoreista dreampop-albumeista, jotka ovat enemmän kuin vaikutelistansa pastissointia.

KULTTUURITEKO

Captured Tracksin innokas suhtautuminen varhaiseen ja obskuuriin britti-indieen näkyy erityisesti sen uudelleenjulkaisuissa. Levy-yhtiö painaa cd-bokseja ja vinyylejä 1980- ja 1990-lukujen aliarvostetuimpien ja unohdetuimpien indiebändien kadonneista tuotannoista. Edellä mainitun Cleaners from Venusin lisäksi pelastuksen ovat saaneet muidenkin Captured Tracksin bändien estetiikkaan sopivat yhtyeet, kuten The Wake, Medicine, Should ja The Servants.

#1: For Against: Sabres – jenkkishoegazea muutama vuosi ennen 90-luvun alun shoegazebuumia. Luvassa todennäköinen ”miksen tiennyt tästä ennen” -hetki. Boksi ilmestyy syksyllä.

#2: Heavenly Beat on varmasti Teksasin baleaarisin artisti. Enough said. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan toinen osa ilmestyy huomenna.

Kuva: Santtu Särkäs

Garagerockin, punkin ja powerpopin risteykseen letukkansa parkkeerannut The Splits kirvoitti viime vuonna innostunutta sipinää keikoillaan ja debyyttisinglellään (lue Nuorgamin juttu aiheeesta). Nyt bändiltä ilmestyy ensimmäinen kokopitkä, ja levy-yhtiö on vaihtunut kotimaisesta Airiston punk-levyistä saksalaiseen P. Trashiin. Shorai shorai.

Yhtyeeseen kuuluvat:
Maiju – basso
Aiju – rummut
Kiti – laulu+kitara
Helena – kitara+laulu.

Perustettu:
Helsingissä, syksyllä 2010.

Julkaisut:
Just a Lie -kappale Flash Trash Vol. 2 -kasetilla
Ghosts/Crazy For You 7″/Airiston Punk-levyt, syksyllä 2011,
The Splits LP / P. Trash Records, keväällä 2012.

Todennäköisimmin The Splits…
…rymyää keikan läpi kuin 110 metrin aidat: mikä kompuroinnissa hävitään, se vauhdissa voitetaan.

epätodennäköisimmin The Splits…
…venyttelee ensin.

Levyhyllyssä The Splitsin voi sijoittaa:
Huolimattomasti hyllyn viereen sisäpussi repsottaen, juurikuunnellun näköisesti.

Helena: ”Mielummin soittimeen kun hyllyyn.”

Aiju: ”Jos kuitenkin hyllyssä, niin Slitsin ja Spitsin välissähän olis hyvä paikka.”

Miksi The Splits on hyvä?

The Splitsin biisit ovat kuin hyvä tumputus: rytmi on raju, meno hikistä, vokaalikoukut
kiljaistaan kovaa ja korkealta eikä mihinkään tuhlata ylimääräistä aikaa.

Kuvailkaa itse musiikkianne kolmella sanalla:

Aiju: ”Garage punk -rämellys.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?

Helena: ”Hyvin hyvin humalassa ei enää puhella dj:lle tai juuri kellekään muullekaan.”

Aiju: ”Humalassa menee vähän paskempi musa, selvin päin ollaan kriittisempiä, että minkä tahtiin huojutaan!”

Kiti: “Ehdottomasti joko Billy Idolin Dancing With Myself tai Human Leaguen Don’t You Want Me.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

Aiju: ”Saattais olla Stoogesin Raw Power.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?

Aiju: ”Viime aikoina oon ollut innoissani Mirel Wagnerista, Rambling Boysistä ja Shannon and The Clamsista. Mutta en mä nyt tiedä onks ne mitenkään ’maailman tärkeintä’. ”

Video ei ole enää saatavilla

Kiti: ”Maailman tärkeintä musaa tekee ne tyypit, joilla on jotain aitoa sanottavaa ja jotka tekee musaa sydämestään. Mainittakoon esimerkiksi Moderni Elämä ja Corpus Christi. Perusteluja tuohon tulikin jo aiemmin. Siksi, että se on musaa, joka liikuttaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

Helena: ”Kertosäe, varsinki jos se on eri catchy.”

Kiti: ”Siis tarkottaako tämä jotain tiettyä sitaattia?”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

Kiti: ”Riippuu toki tuttavuudesta, eli siitä kuinka tuttua kuuntelemani musa sille olisi. Suosittelisin kummiski Seksihullut-orkesteria. Siinä on bändillä hieno kehityskaari ja sydämellä tehtyä omanlaista musaa. Sit voisin suositella mainetta niittänyttä suomi-hc-bändiä Kylmä Sota. Siksi, että jumalaut Suomes tehdään edelleen loistavaa hardcoree!”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi?

Aiju: ”Kauheeta ois elää sellaisessa valheessa, että joku huippulevy ois muka itsensä tekemä, vaikka ei oikeesti ois.”

Kiti: ”Kaikki kunnia musiikista sen tehneelle taholle. Kyllä sitä voi iloita enemmän – vieläpä miljoonasti enemmän – muiden taitavuudesta kuin omasta.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa, tai missä lie -autossa?

Aiju: “Niitä nyt riittää. Ainakin Cure, Reatards, Death Laser, Marked Men, Dead Moon, John Lee Hooker, Reigning Sound ja Joy Division.”

Kiti: ”Komppaan Aijuu!”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?

Aiju: ”Levy-yhtiömme P. Trash sanoi joskus, että meidän musa kuulostaa sille kuin Jay Reatardilla olis yhden yön juttu L7:n kanssa likaisessa autotallissa. Se oli aika imartelevaa.”

Kiti: ”Vertaukset imartelee, jos arvostaa niiden tekemää musiikkia. En kyllä keksi mihin yhteen bändiin tai artistiin meitä olisi osuvaa verrata. Joku nokkelampi tehköön sen meidän puolesta!”

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?

Aiju: ”Kaljapullon avautuminen, vinyylilevyn kohina ja kahvinkeittimen rohina.”

Kiti: ”Joo, noi on ihania ääniä!”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?

Aiju: ”Elvis, Jeesus, Saatana ja Greg Cartwright soittais. Tuottajana toimis Phil Spector.”

Kiti: ”Siinä vois olla soittajana Sipe (Seksihullut), Fred Cole, Remu ja Ian Curtis. Ois niinkun herkkyyttä ja rock’n’rollia samassa paketissa. Tuottajana vois olla vaikka Martin Zero…”

Milloin joit viimeksi kiljua vapaaehtoisesti?

Kiti: ”Joskus viime vuonna, kun sain lahjaksi pullon testivoittajakiljua. Ensimmäiset puoli litraa meni iloisesti nostalgisissa tunnelmissa ja maistui hyvältä, vaikkakin liian makealta. Ei ollu hääppönen olo seuraavana päivänä…”

Helena: ”En muista.”

Aiju: ”Varmaan alaikäisenä. En tykännyt.”

Ärsyttävintä mitä bändistäsi tai musiikistasi on sanottu?

Kiti: ”No muiden kommentit ei juurikaan ärsytä, kun on jo tarpeeksi muita asioita, jotka vituttaa.”

Helena: ”Onko nää oikeesti teidän tekemiä biisejä?”

Aiju: ”No eipä mitään kovin ärsyttävää oo ehtiny kantautua korviin.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin olet?

Kiti: ”En. Olen siististi epäcool.”

Helena: ”En.”

Aiju: ”En mä oikeen keksi mitään hyvää musamakuvalhetta, jolla cooliutuisin. Jos joskus tulee semmonen hyvä valhe mieleen, niin mikä jottei!”

Kuunteletko musiikkia krapulassa? Mikä toimii parhaiten?

Kiti: ”Tää on vaikee, koska krapulassa ahistaa aina, ja liian melankolinen musa, joka muuten saattaisi sopia olotilaan, alkaa vaan ahdistaa lisää. Siksi hyvii on esimeriksi Rare Rockabilly -kokoelmat ja powerpop, kuten Real Kids ja Kidda Band.”

Video ei ole enää saatavilla

Helena: ”Darrassa pyrkii lähinnä välttämään kaikkia ääniä.”

Aiju: ”Lee Hazlewoodin The Night Before on hieno krapulabiisi. Surumielinen laulu, jossa kadutaan edellistä iltaa tyhjien viskipullojen keskellä.”

Video ei ole enää saatavilla

Bändi tai artisti, josta et haluaisi myöntää pitäväsi?

Kiti: ”Haluan myöntää kaiken. Mutta useimmiten on saanu kuulla Bruce Springsteen -diggailusta – en tiedä miksi. Moni ei ehkä tiedä, et mä pidän myös joistain The Killersin biiseistä. Se lasvegasilainen iso MTV-bändi siis.”

Helena: ”Europen Final Countdown -levystä on pilkattu, mutta ei mua kyllä hävetä
myöntää, että se on hyvä.”

Aiju: ”No jaa, tykkään vanhasta gospel-musasta vaikka, jeesustelu periaatteessa
ärsyttääkin. Louvin Brothersin Satan Is Real on mun mielestä oikeesti
koskettava ja hieno biisi.”

Video ei ole enää saatavilla

Suosittele levyä Sauli Niinistölle.

Kiti: ”Herra presidentti ja Suomen nuorisosta kovasti huolestunut kokoomuslainen voisi aloittaa vaikka Totaalinen kakkahätä -paketista.”

Video ei ole enää saatavilla

Aiju: ”No vaikka C.W. Stonekingin levyä King Hokum, koska siinä on blueslevy,
jota vois suositella oikeastaan kelle vaan. Jos kansa kuuntelis enemmän hyvää
musiikkia, niin ehkä maailma olis vähän parempi paikka.”

Video ei ole enää saatavilla

GG Allin – urpo vai nero?

Kiti: ”PUNK!”

Helena: ”Eihän ne sulje pois toisiaan mitenkään!”

Aiju: ”Joskus sitä voi olla molempia.”

The Splits keikalla:

5.5. Korjaamon vintti, Helsinki, myös Räjäyttäjät
18.5. OSK 82, Sir Oliver Helsinki, myös Maailmanloppu, Yleislakko ja Palace Beautiful
27.5. Kuudes Linja, Helsinki, myös Hunx and His Punx (US)