Savages / Jehnny Beth 14.06.2013 Hultsfred, Ruotsi.

ADIDAS ORIGINALS STAGE, PE 5.7. KLO 20.15. En tiedä miten hyvin Evil Stöön johtama KC/MD Mafia toimii livenä, joten meno on syytä tarkistaa nyt, kun Pikku-Herkon pajaribreikki sattuu juuri sopivaan rakoon tiukassa festariaikataulussa. Levyllähän Stöön ja supertuottaja Koksukoon dadaistinen parodia Memphis-räpistä on riemastuttanut jo vuosikausia. Kuinka hyvin istuu Stöön ikoninen hiihtopipo kesäiltaan?

Video ei ole enää saatavilla

#2 Kari Koivistoinen suitsuttaa Savagesia…

MAIN STAGE, PE 5.7. KLO 21.00. Rämisevät bassot, vihamieliset kiertävät kitarat, melodramaattiset rummut ja vainoharhainen vatsapohjasta kouraiseva lauluääni. Nyt on mahdollisuus ottaa Kuudennessa Aistissa post-punk-shotti, joka sisältää ensitreffien kaltaista hermostuneisuutta, pateettista synkistelyä ja aimo annoksen katkeransuloista mielihyvää. Tänä vuonna julkaistu loistava debyytti ja mainio keikkakunto varmistavat sen, että Savages on ehdottomasti yksi festarien tärpeistä.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Anton Vanha-Majamaa miehittää Red Bull Garagen…

RED BULL GARAGE, PE 5.7. KLO 22.45 – SU 7.7. KLO 2.40. Kun koko maailma jännittää Kimi Räikkösen siirtymistä Red Bullille, siirtyy ainakin tämä festarikävijä viikonlopuksi Red Bullin autotalliin. Jos viime vuodesta voidaan mitään päätellä, luvassa on ilmaista energiajuomaa, ilmaista viinaa ja Jenni Dahlmanin näköisiä mannekiineja – eiköhän Kimikin oo jo täällä. Me kiskotaan Jäämiehen kanssa Michelin-tason perseet ja halaillaan Hopeajärven ja The Spoonshinersin tahtiin. Lopuksi vedetään rallia Helsingin ympäri ja huudellaan, että missä on tän kesän parhaat festarit, hä!?

Video ei ole enää saatavilla

#4 Visa Högmander hehkuttaa Cameraa…

SILTANEN, PE 5.7. KLO 23.30. Camera esittää tyylipuhdasta krautrockia suoraan Berliinin S-Bahn-asemien katveesta. Yhtye esiintyi viimeksi Suomessa maaliskuussa, Helsingin Foodstock-festivaaleilla, jossa se säesti 1970-luvun kokeellisen musiikin legendaa Michael Rotheria. Viime vuoden lopulla julkaistu verevä Radiate-debyytti on hyvä syy katsastaa saksalaiskolmikon livekunto – Kuudennessa Aistissa nähdään varmasti intensiivinen ja valovoimainen Camera.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Tapio Reinekoski liehakoi Laurel Haloa…

SALAMESTA, PE 5.7. KLO 0.45. Viime vuonna Laurel Halon Quarantine-albumi aiheutti pöhinää kaikkialla. Verrattain tuntematon dj loikkasi yhtäkkiä genrerajojen yläpuolelle. Levyillä biittinsä sivistyneiksi suitseva Laurel Halo osaa onneksi pitää avantgarden poissa paikoista, joihin se ei kuulu. Elävänä Laurel Halon jälkiuunitekno valuu sisäreisihikeä ja hivelee duurikoukuilla. Uusi Behind the Green Door -EP on festarin alla mainio muistutus siitä, että Laurel Halo käy muiden edellä niin levyllä kuin dj-pöydän takanakin.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Jarkko Immonen diggaa Dead Skeletonsia…

KUUDES LINJA, PE 5.7. KLO 1.00. Vuonna 1994 HIV oli yhtä kuin kuolemantuomio, jota islantilainen Jon Audarson koitti vuosia nopeuttaa viinalla ja huumeilla. Vuonna 2002 hän kuitenkin huomasi yhä hengittävänsä ja päätti kuolemisen sijaan alkaa elää. Syntyi Dead-taidekonsepti, johon Anton Newcomben (Brian Jonestown Massacre) avulla perustettu yhtye kuuluu. Deadin mantra on yksinkertainen: Se joka pelkää kuolemaa, ei voi nauttia elämästä.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Juha Merimaalle maistuu Yari…

SILTANEN, LA 6.7. KLO 23.30. Vuodesta 1985 tauolla olleen SE.-yhtyeen näkeminen elävänä lienee yhtä epätodennäköistä kuin asfaltin liikkuminen, joten kannattaa suunnata yhtyeen johtohahmo Yarin keikalle. Viime vuosina lähinnä elokuvamusiikkia tehnyt Yari keikkailee harvakseltaan, joten tämäkään tilaisuus tuskin toistuu ihan heti. Ja pakkohan se on katsastaa mies, joka on kirjoittanut nerokkaan kappaleen nimeltä Kari Peitsamo.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Antti Piirainen nauttii Nazoranaista…

KUUDES LINJA, LA 6.7. KLO 1.00. Haluatko upota synkkään metalliseen aukkoon? No tietysti haluat, kaikki itselleen rehelliset ihmiset haluavat kokea Nazoranain space rock / heavy metal -keitoksen nautittuna suoraan Kuudennen linjan hornankattilasta lauantai-aamuyönä. Keiji Haino manaa demonit kitaralla, Oren Ambarchi hakkaa kallot pirstaleiksi rummuillaan ja SunnO))):n Stephen O’Malley pyyhkii tuhkat lattialta maanjäristysbassollaan. Ethän unohda korvatulppia.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Matti Markkola suosittelee Simian Mobile Discoa…

NOKIA FACTORY, SU 7.7. KLO 02.30. Bileet.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Santtu Reinikainen liehakoi Le1fiä…

ADIDAS ORIGINALS STAGE, SU 7.7. KLO 20.15. New Yorkin viime vuonna pinnalle noussutta queer rap -skeneä edustaa festareilla peräti kaksi artistia: Le1f ja Zebra Katz. Heistä aiemminkin Suomessa vieraillut Le1f on räiskyvämpi ja musiikillisesti kiinnostavampi. Räpin stereotypiat saavat huutia, kun Le1f pyörittää lavalla pyllyään ja räppää siitä kuinka paljon tyttöjen machomiehet haluavat häntä bylsiä. Saatetaanpa hänet nähdä myös dragiin pukeutuneena.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Tommi Forsström toitottaa Negative Approachia…

BACK STAGE, SU 7.7. KLO 20.15. Yksi amerikkalaisen hardcoren vähemmän tunnetuista kulmakivistä, jonka verenhimoinen louhinta nosti aikoinaan musiikkityylin aggressiotason täysin uudelle tasolle. Monilla saman aikakauden yhtyeillä ikä on tylsistyttänyt kirveenterää, vaikuttaa Negative Approachin John Brannon vanhempana entistäkin mielipuolisemmalta. Kun hän sylkee mikrofoniin olevansa ”ready to fight”, lähtee jokainen terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu yleisön edustaja vähin äänin livohkaan.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Mikael Mattila mainostaa Chelsea Light Movingia…

MAIN STAGE, SU 7.7. KLO 21.00. Sinua varmasti kiinnostaa, missä Sonic Youth -hidalgo Thurston Moore on juuri nyt. Siispä koe tämä 1960-luvun avantgardeen tematiikassaan viittaava nelikko. Tämän lähemmäksi et Sonic Youthia pääse, sillä bändin helisevän romumetallinen soundi on hämmentävän lähellä luojaansa. Lee Ranaldon ja Kim Gordonin rooleja toimittavat monista friikkifolk-yhteyksistä tutut Keith Wood ja Samara Lubelski.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Niko Vartiainen vaahtoaa Demdike Staresta…

SALAMESTA, SU 7.7. KLO 23.00. Painostavaa. Kauhua. Dubia. Teknoa. Mitä? Lancasterilaiset Miles Whittaker ja Sean Canty ovat nimenneet yhtyeensä 1600-luvulla eläneen noidan mukaan. He soittavat synkeää, kaikuisaa teknon ja dubin sekamelskaa. On seassa vähän vanhaa kunnon junkkaakin. Väitetysti he näyttävät musiikin taustalla yleisölle pätkiä kauhuelokuvista. Samalla he lausuvat kirouksia, mystisiä viestejä, jotka nivoutuvat musiikin sekaan hypnoottisesti. Joudut transsiin, ja huudot ja rytmit vaivaavat sinua koko seuraavan viikon. Tämä kaikki tapahtuu sunnuntai-iltana. Älä välitä työnantajasi kysymyksistä, et ole enää maanantaina sama henkilö.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Tuomas Kokkoa vavisuttaa Vatican Shadow…

SALAMESTA 2. FLOOR, SU 7.7. KLO 2.45. Kokeellista elektronista musiikkia tekevän Tim Heckerin kanssa Helsingissä viime syksynä vieraillut Vatican Shadow, eli Dominick Fernow, päättää festivaalin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Synkkää ja minimalistista teknoa soittavan Fernow’n keikka on taatusti niin klaustrofobinen ja hikinen, että sen on pakko olla yksi festivaalin mieleenpainuvimmista musiikillisista kokemuksista.

Video ei ole enää saatavilla

Savages / Jehnny Beth 14.06.2013 Hulstfred, Tukholma, Ruotsi.

Helsingissä järjestetään tulevana viikonloppuna jännittävä Kuudes aisti -festivaali. Savages esiintyy tapahtumassa huomenna perjantaina päälavan viimeisenä esiintyjänä klo 21 alkaen.

Nyt on helvetti irti.

Jos olet koskaan pitänyt post-punkista, niin pidät Silence Yourselfistä.

Jos jokin vaivasi minua 2000-luvulla tapahtuneessa post-punkin uudessa nousussa, se oli varmasti tiettyjen lähtökohtien hiipuminen. Diskorumpujen ja poseerauksen seasta ei yksinkertaisesti noussut paljoakaan kiinnostavaa. 1970–80-luvun taitteen äänimaailmasta inspiraatiota lapioineiden joukossa jokaista Xx:ää ja These New Puritansia kohtaan oli kymmenen Razorlightia.

Kaiken lisäksi, jos palataan koko liikkeen alkulähteille, aito vaaran ja synkkyyden tunne oli kitketty lähes viimeistä piirtoa myöten. Myönnettäköön, että lopputulokset olisivat mahdollisesti eri tavalla hankalia, mutta kun suurin osa uudelleenlämmittelystä kuulosti täysin elottomalta apinoinnilta, niin hieman ylivedettykin variaatio olisi miellyttänyt enemmän. Eiväthän helpostilähestyttävyys ja taiteellinen meriitti ole mitenkään ristiriidassa – vai…?

Ei ainakaan Savagesin mielestä. Bändi ei tunnu olevan liian kiinnostunut ainakaan lähestyttävyydestä. Suurta hypetystä nauttiva debyytti Silence Yourself lunastaa hurjat odotukset keskittymällä siihen, mitä yksikään saarivaltion bändi ei pysty juuri nyt tarjoamaan. Se on musiikkia selkää raateleville kynsille ja kaulavaltimoa hamuaville sahalaitaisille hampaille. Yksinkertaisesti paluu raakuuteen, tehty niin oikein kuin ensilevyltä voisi ikinä odottaa.

Kaikki lähtee liikkeelle perusasetuksista. Kitarat ovat jatkuvasti pienessä riitasointukarkelossa ja rummut hakkaavat sellaisella teholla, että useampi kalvo lienee hajonnut levyä tehtäessä. Basson nuotit joko särkyvät tai johtavat ilkeitä, koko yhtyeen voimalla tehtäviä hyökkäyksiä. Suuri osa iskuista tulee salakavalasti ja odottamatta. Kokonaisuus on jatkuvasti hieman liian kovalla, että tätä kuunnellessa voisi rentoutua.

Näistä lähtökohdista kimpoaa heti ensikuulemalta poikkeuksellisen väkevää materiaalia. Strife lyö särkijän täysille, ja kertosäe onkin helposti metallisin hetki albumilla. City’s Fullin jyrsivä svengi on yhtä jylhää kuin tarttuvaakin, ja Hit Men nopea pyrähdys viiltää niin ajatusmalleja kuin ihoakin: suurin kohu onkin noussut väärinkäsityksistä, joita tämä väkivaltaa käsittelevä kappale on aiheuttanut.

I Am Here taas yrittää lohduttaa. Olen tässä, ei hätää! Ei läheisyys haittaa, ongelma on enemmäkin hirviömäisen pieksävä kertosäe, jonka takia toivoo pakostakin Jehnny Bethin olevan turvallisemman matkan päässä. Ensimmäiset kaksi minuuttia riittäisivät jo erinomaisuuteen, mutta viimeiset viisikymmentä sekuntia ovat helvetillistä myrskyä: basso murjoo karmivaa kahden nuotin sarjaa, ja lopulta bändi kiihdyttää tahtia siinä määrin, että painovoima tuntuu moninkertaistuvan. Tässä on aikainen kilpailija vuoden kappaleeksi.

Tällaiset tulokset toistuvat yksitoista kertaa Silence Yourselfillä, niin No Facen ilkikurisessa tönimisessä, Husbandsin morning after -skenaariossa kuin Marshal Dearin tarjoamassa, karun kauniissa päätösluvussa.

89 Väkivaltaisen tyylin ja loistavien biisien yhdistelmä tuo Savagesille melkoisen fanijoukkion tämän levyn myötä. Liioittelunkin riskillä sanon, että jos olet koskaan pitänyt post-punkista, niin tulet pitämään tästä.

Video ei ole enää saatavilla