Yleisradion uutislähetyksistä tuttu Erkki Nysten (1948–2012) oli parempi puhumaan säästä kuin useimmat ihmisistä, koska hän oli mm. meteorologi.

Suomalaisten artistien kappaleista löytyy mainioita avauslauseita sekä tyhjänpäiväisiin että syvällisempiin keskusteluihin, joissa käsitellään small talk -keskustelunaiheiden peruskiveä: säätä.

Sää on hieno, pätevä ja mahtavan geneerinen keskustelunaihe tilanteissa, joissa ei välttämättä olisi muuten mitään muuta keskusteltavaa. Säästä on myös kirjoitettu paljon lauluja. Kokosimme kymmenen jollain tavalla sääsidonnaista kappaletta ja poimimme lauluista yhden lauseen, jota voi käyttää small talk -keskustelun avauksena.

#1 Tapio Rautavaara – Sunnuntaina sataa aina (1955)

Keihäänheiton ja jousiammunnan olympiavoittajan, näyttelijän ja laulajan 63 vuotta sitten levyttämä kappale, josta voisi poimia useampiakin avauslauseita alakuloiseen sääkeskusteluun.

”Eipä taida auringolla meidän almanakkaa olla”

Video ei ole enää saatavilla

#2 Olavi Uusivirta – Ollaanko tämä kesä näin? (2014)

Uusivirran kuudennen studioalbumin kolmas single, jonka sanoituksista voi poimia sujuvia lauseita sääjutustelun lisäksi keskusteluun menneistä kesistä.

”Ollaanko tämä kesä näin
Puistojen katveissa toistuvat kuviot”

Video ei ole enää saatavilla

#3 Mari Rantasila – Auringossa (1988)

Näyttelijänäkin tunnetun Rantasilan hitistä nousi julkaisuaikanaan kohu sanoituksen itsetyydytysviittausten vuoksi. Sekä säänäkökulmasta että seksuaalisviritteisestä vinkkelistä keskustelunavauksia löytyy useita.

”Kun taas on syksy, keltaiset lehdet mätänee
Luumut tippuu syliin, kirsikat on kypsyneet”

Video ei ole enää saatavilla

#4 Pete Parkkonen – Kohta sataa (2017)

Kahden ihmisen välisestä euforiasta kertovasta kappaleesta löytyy eroottisen tunnelman lisäksi mainiosti sääkeskusteluun sopiva punchline.

”Kohta sataa”

Video ei ole enää saatavilla

#5 Vuokko Hovatta – Mustaa jäätä (2008)

Laulaja-näyttelijä Hovatan debyyttisooloalbumin kappaleesta voi poimia sääkeskusteluun runollisemman lähestymistavan.

”Viimeinen kurki kutsuu eksyneitä
Huurteinen hiekkalinna murtuu kohti rantaa”

Video ei ole enää saatavilla

#6 Eppu Normaali – Suolaista sadetta (2004)

Suomirockveteraanien kappaleesta voi poimia small talk -avauksen esimerkiksi tilanteeseen, jossa on poistumassa ravintolaillan päätteeksi kotiin.

”Pitäisi mennä nukkumaan
ulkona satelee”

Video ei ole enää saatavilla

#7 Pariisin Kevät – Häikäisee (2012)

Arto Tuunelan yhden miehen projektista yhtyeeksi kasvaneen Pariisin Kevään kolmannen albumin päätöskappaleesta löytyy kelvollista sääkuvastoa small talk -tilanteisiin.

”Paras suojata silmät
Mua häikäisee niin”

Video ei ole enää saatavilla

#8 Scandinavian Music Group – Kaunis Marjaana (2011)

Scandinavian Music Groupin kappaleista löytyy runsaasti säätematiikkaa käytettäväksi sääkeskusteluihin.

”Tänä aamuna heräsin elosalamaan”

Video ei ole enää saatavilla

#9 Don Huonot – Aurinkotanssi (1995)

Vuonna 2003 virallisesti uransa lopettaneen ja sittemmin lyhyitä paluukiertueita tehneen yhtyeen singlen tekstistä voi poimia lauseita myös ilmastopoliittiseen keskusteluun.

”Niin kauan kuin vesi virtaa
tuuli käy ja taivas on sininen”

#10 Kari Tapio – Myrskyn jälkeen (1995)

Vuonna 2010 kuolleen laulajan itsensä sanoittama kappale, joka kuvaa hänen elämänsä vaiheita ja taistelua alkoholiongelmaa vastaan. Sääpoliittisesti kappaleen pääsanoma on niin toteava, että keskustelun voi myös päättää siihen.

”Myrskyn jälkeen on poutasää”

Video ei ole enää saatavilla

Pariisin kevät olemme myös me aurinkolasipäät, eikä pelkkä Arto.

Pop-yhtyeen omakuva loppuunpalamisen vuosilta.

Pariisin kevät oli pitkään yhtye, jonka olemassaolosta ei voinut kuin riemuita ja joka ansaitsi konsensussuosionsa. Se oli joka suhteessa oikealla tavalla naiivimpi ja kekseliäämpi kuin moni muu. Ja mikä parhainta, viimeistään heiheimutsin jälkeen myös suuri yleisö löysi sen ja erinomaisuus kääntyi myös rahallisiksi ansioiksi, kuten liian harvoin tapahtuu. Astronautti-levyn ja livekaapista ulostulon jälkeen kaikki oli valmista suurelle menestymistarinalle.

Niitä paineita Pariisin kevät ei tainnut ikinä oppia sietämään.

Edellislevy Kaikki on satua osoitti jo lipsumista. Silti silläkin oli kiistattomasti huippulahjakkuutta hehkuvia, Kesäyön kaltaisia kappaleita, jotka jo studionpöydällä kuulostivat jättihiteiltä. Arto Tuunelan ja bändin kannalta oli onni, että kaikki radiokanavaluokat lävistävä hitti on aina arvokkaampi kuin viiden tähden albumi ilman sellaista.

Mutta nyt jokin on mennyt vikaan. Nyt tuntuu kuin Pariisin kevät ei keksisi mitään, ellei sen olisi pakko. Tapa yhdistää kunnianhimo ja sympaattisuus on kadonnut täysin.

Jossain on tie ulos kuulostaa levyltä, jonka on tehnyt stressaantunut, kuoliaaksi väsynyt ja burnoutin partaalla oleva yhtye. Sillä soittavaa ryhmää ei ennen kaikkea tunnista enää yhtyeeksi, joka Pariisin kevät joskus oli.

Kun levyn väsyneisyyden huomattuaan kiinnittää huomion sanoihin, ei pääse irti ajatuksesta, että levy on myös allegoria yhtyeen nykytilasta, kärsivän popyhtyeen hätähuuto.

Laulutekstien sinä voisi monessa kohdassa olla Pariisin kevään idea, luova, kekseliäs ja pohjattoman inspiroitunut. Mutta se vain pakenee.

Teoriaan sopii myös se, kuinka yhtyeen keskushahmo Arto Tuunela on puhunut jatkuvasti haastatteluissa intuitiouskostaan. Kun tätä levyä tulkitsee alitajunnan logiikan kautta, se kertoo paljon enemmän kuin artisti ikinä myöntäisi julkisesti.

Jo avauskappale Viimeisen päivän ensimmäinen säkeistö sanoo paljon, varsinkin kun tiedämme, miten luovuudella ladattuja tiloja ketjuhotellien huoneet ovat.

”Metsä on vaihtunut hotellin käytäviksi
Numeroidut ovet mahdollisuuksiksi”

Kertosäkeessä huipentuu ajatus siitä, että Pariisin keväälle julkisuuden tuoman valokeilan kirkkaus on verrannollinen umpikujan syvyydelle.

”Kävelet pois
valo on liikaa”

Levyn on täynnä vastaavia metaforia. Aina kun yhtyeen itsereflektioajatusta yrittää paeta, seuraava rivi nykäisee takaisin. Odotus-singlen sinä on häkissä. Seismisessä järistyksessä Tuunela laulaa unohtaneensa kaiken. Mielikuvituksen tuotetta -kappaleessa hän etsii syitä unettomille öilleen. Päätösslovari Peittävää kohinaa ei jätä enää mitään epäselvää. Se kuvastaa sitä, miltä albumi kuulostaakin. Ikään kuin Tuunela ja Pariisin kevät olisivat rakentaneet levyä teoriapohjalta, toteuttaen innottoman mekaanisesti paperille kirjattua Pariisin kevään musiikkireseptiä.

”Oli maaginen kosketus
Nyt on huijarin pakotie
Kohti pysähtymistä
Se vie, se vie”

Myöhemmin kappaleessa mainitaan ”mellakka-aidasta vapauden edessä” ja ”syanidikapseli hampaiden välissä”. Selvempää tuskin on.

Lohduttomuuden ilmapiirin alta löytyy aiempaa luurankomaisemmaksi sovitettu ja kitaravetoisempi albumi. Tyylillisesti se soi aiempaa enemmän suoristetun kevyt-Mewin ja katovuosiajan Smashing Pumpkinsin ihanteiden mukaisesti. Lopputulos on yhtä kaikki harvinaisen lattea ja innoton. Oveton ovi on ainut kappale, joka erottuisi millään tapaa edukseen yhtyeen aiemmilta albumeilta. Ehkä siksi sen kertosäkeestä aistii myös Jossain on tie ulos -levylle harvinaista toivoa.

Albumin on tuottanut Tuunela, ja vastaavan tuottajan nimikkeellä levyn taustajoukoissa on toiminut myös Janne Halmkrona. On suorastaan poikkeuksellista, miten tällaisesta studio-osaamisen määrästä huolimatta Jossain on tie ulos pystyy kuulostamaan niin rupiselta. Levyn soundimaailma on kova, kuiva, karkea ja tiiviiksi pakattu – aivan kuten Weetabixit. Ja on levyn kuunteleminenkin nautinnon tasolla rinnastettavissa siihen, että hieroisi kuivia vehnämurokkeita korviinsa.

Enempää en tahdo ilkeillä, sillä Jossain on tie ulos on levy, joka ei sitä ansaitse. Sen edessä tulee lähinnä surullinen olo. Siksi tämä on kritiikki, jota en olisi halunnut oikeastaan joutua kirjoittamaan, mutta samalla tavalla Jossain on tie ulos on levy, jota en olisi halunnut Pariisin keväältä koskaan kuulla.

Albumi tuntuu siltä kuin sitä olisi tehty taottavan kuumalla raudalla uhaten, vaikka oikeasti studiossa pesimisen sijaan aika olisi pitänyt käyttää lepäämiseen ja voimien keräämiseen.

Kun albumia vertaa Astronauttiin tai Meteoriittiin, olo on kuin ihmisen suuresta tragediasta kertovan lehtijutun ääressä. Artikkeli on kuvitettu kahdella vierekkäisellä kuvalla. Ensimmäisessä hymyilee lahjakas ja elämästä nauttiva yhtye. Sen viereisessä kuvassa näkyy, kuinka jokin meni auttamattomasti vikaan. Eikä katsoja voi kuin spekuloida mahdollisia syitä.

38 Jossain on tie ulos on poikkeuksellisen inspiraatiottomalta kuulostava levy, jonka nimi on harvinaisen osuva. Pariisin kevät on pisteessä, jossa sen kannattaisi vain pitää tauko saadakseen lukot auki.

Yön polte vai Elokuu vai Kuningasidea vai… Kesällä 2012 hääväki saapui, joku pääsi saatille ja yleisö tykkäsi.

Viime syyskuussa Nuorgam listasi 12 kesähittiä sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule niistä enää koskaan. Ykkösenä oli Pojun Poika saunoo, josta kuulimme kuitenkin ehkä liikaa.

Nyt hittejä on mukana 15 ja järjestys perustuu kirjoittajan omaan tuntumaan siitä, voiko hittiä kuunnella vielä ensi kesänäkin. Tällä kertaa ajattomuus on siis hyve. Joten tässä aika monta menneen kesän ihanuutta tai rasittavuutta soimaan taustalle, kun uskaltaudutte vielä kerran sortseissa ulos.

1. Loreen – Euphoria

Kuka: Berberitaustainen ruotsalaispoppari ja euroviisuvoittaja.

Miksi: Vuosikymmenten saatossa harva euroviisulavalle lähetetty biisi on ollut takuuvarma voittaja jo kaksi kuukautta ennen itse kisaa. Euphoria on pöyristyttävän modernia ja melodialtaan älykästä tanssipoppia.

Hittistatus: Sinkku- ja radiolistan ykkönen useita viikkoja.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä. Ja syksyllä ja talvella ja keväällä. Euphoria on Waterloon tasoinen viisuklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

2. Pariisin kevät – Kesäyö

Mikä: Yhden miehen bändi, joka yritti toistaa kahden vuoden takaisen kesähittitemppunsa.

Miksi: Hieman kulunuttakin ruispeltoestetiikkaa ihanan sävellyksen tukemana. Kertoja näkee valot taivaalla ja selässä kulkee kylmiä väreitä ja sitten kesäyö sataa kasvoille kyyneleitä ja niin edespäin. Eli tekemällä tehty kesähitti, joka ei kuitenkaan kuulosta lainkaan pakonomaiselta rutistukselta – vaikka tympeä kitarasoolo alkaa ennen pitkää ärsyttää.

Hittistatus: Keskikesän radiolistojen hallitsija ja kesän suurin radiohitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä, sinne kesien kestohittien joukkoon tämä.

Video ei ole enää saatavilla

3. Karri Koira – Kaikki tai ei mitään

Kuka: Vuosikausia esikoistaan hautonut rakkauden r’n’b-ammattilainen.

Miksi: Kaikki tai ei mitään on levyn kansitaidetta myöten so 90s, mutta tässäkin yhteydessä se on vain kehu. Kestävää r’n’b-taiteilua, jonka tueksi on saatu vielä tarvittavaa katu-uskottavuutta.

Hittistatus: Lataus- ja Youtube-hitti ja muun muassa YleX:n Himotuimmat-äänestyksen kestopärjääjä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Sympaattinen raita kestää isältä pojulle.

Video ei ole enää saatavilla

4. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Kuka: Kanadalainen takavuosien Idol-yrittäjä ja Justin Bieberin kaveri.

Miksi: Seksuaaliraja-aitojen ylitse loikkiva video sekä nerokkaan simppeli ja positiivinen koukku: ”I just met you and this is crazy but here’s my number so call me maybe”. Jos tähän ei nuori voi samaistua niin ei sitten mihinkään.

Hittistatus: Sekä iso pophitti että netti-ilmiö.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehdottomasti. Call Me Maybe ei myöskään ole leimallisesti kesähitti, vaan joka tilanteeseen sopiva tulevaisuuden popklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cheek – Sokka irti

Kuka: Ainakin omasta mielestään Suomen suurin raptähti.

Miksi: Nuorison suuhun sopiva bilesanoitus (”Vaikka selitykset alkaa ontumaan, mä en ota morkkulaa”), sopivan helppo, mutta oikeasti todella hyvä sävellys sekä pisteenä i:n päälle aina ja ikuisesti sukupolvesta ja genrestä toiseen koukuttava vihellyselementti.

Hittistatus: Olihan se joo.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tämän kesän vastine Häissä-hitille – hämmästyttävän kestäväksi taiottu dokausrenkutus on lajinsa parhaimmistoa.

Video ei ole enää saatavilla

6. Flo Rida – Whistle

Kuka: Maailman lihaksikkain popräppäri.

Miksi: Hihii, se on niin tuhma… ”Can you blow my whistle baby? Put your lips together and come real close”, hihii. Ja tietty se vihellys. Mutta minä diggaan eniten rennosta ja omalla tavallaan genrettömästä soundimaailmasta.

Hittistatus: Top 3 -singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehkä, todennäköisesti jopa. Kesäinen Whistle tekee hittibiisinä kaiken oikein.

Video ei ole enää saatavilla

7. Jennifer Lopez feat. Pitbull – Dance Again

Ketkä: Kaksikko, jolla oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Miksi: Koska heillä oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Hittistatus: Melkein yhtä suosittu kuin On the Floor.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Todennäköisesti en, koska kuuntelen mieluummin On the Floorin.

Video ei ole enää saatavilla

8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone

Ketkä: Adam Levine ja ne muut, sekä puolentoista hitin räppäri, joka lienee eksynyt väärään studioon eikä vieläkään tiedä sitä.

Miksi: Pienoinen mysteeri, veikkaisin syyksi yleisen Maroon 5 -innostuksen lisäksi ovelasti rakennettua kertosäettä. Kuulostaa myös Bruno Marsilta.

Hittistatus: Puhelinkioskien teemakappale oli pitkäikäinen radio- ja singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Maroon 5:lle siunaantuu muitakin hittejä, eikä sitä paitsi kukaan pakota minua niitä kuuntelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

9. Yön polte – Tyttö sinä olet meritähti

Mikä: Joku porukka, johon kuuluu Stig.

Miksi: Karri Koiran tapaan ysärisoundia, mutta sanoituksen silmissä kiiluu Jukka Poika -yleisö. Sanoitus meriteemoineen on ideana kiva, mutta toteutettuna aika kammottava.

Hittistatus: Loppukevään top ten -single.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tuskinpa vain, mutta tuon nimistä kappaletta on pakko vähän sympata.

Video ei ole enää saatavilla

10. Petri Nygård – Märkää

Kuka: Mies, jonka ansiosta Himoksen juhannusfestareilla on nähty vittu ja kuultu vagina.

Miksi: Koska Petri Nygård.

Hittistatus: Ei mikään Selvä päivä, mutta kyllä tätäkin joku kuunteli.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En koskaan aktiivisesti harkitse kuuntelevani Petri Nygårdia.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Siideripissis

Kuka: Suomen suosituin miesartisti.

Miksi: Koska tää on niiiin ihanan kuumis ja iik muutenkin iik Jukkis on rakkaus ja pinkki on ihana väri. Ja olihan hottis-Jukkiksenkin pakko alkaa laulaa edes vähän jostain alkoholiin viittaavasta. Hei söpöliini anna sitä märkää.

Hittistatus: Albumia myytiin kuin leipää, singleä yllättävän nihkeästi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En aio kuunnella kertaakaan, mutta joudun todennäköisesti kuulemaan, mikäli viimevuotisen Silkkii-hitin laaja levinneisyys vielä tänäkin kesänä indikoi mitään.

Video ei ole enää saatavilla

12. Kuningasidea – Enemmän duoo ku sooloo

Mikä: ”Yhdistäen erilaiset jäsenet, ajatukset, soittimet ja henkselit positiiviseen kaaoksen tasapainoon syntyy Kuningasidea. Se on jäsenilleen elämän tapa, rakkaudesta musiikkiin ja ihmisiin.” Warner tietää!

Miksi: Ehkä juuri Kuningasidean jäsenillä on kaikista kivoimmat henkselit? Koska ihan perus suomireggaeiskelmäfuusiotahan tämäkin on. Anteeksi, siis musiikkia, jossa ajatukset yhdistyvät soittimiin.

Hittistatus: Juhannuksesta lähtien singlelistan kärkipäässä viihtynyt biisi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Miksi kuuntelisin?

Video ei ole enää saatavilla

13. JVG feat. Raappana – Kran Turismo

Ketkä: Lomailevat Jare ja Villegalle.

Miksi: Koska JVG tietää, miten hitti tehdään ja että on olemassa asia nimeltä loma ja lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.

Hittistatus: Aivan valtava sinkkumenestys. Tätä kirjoitettaessa ykkösenä 11. viikkoa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Näitä tulee joka vuosi uusia. Montako kertaa sinä kuuntelit Reggaerekan tänä kesänä?

Video ei ole enää saatavilla

14. Elokuu – Saatilla

Mikä: Superkokoonpano, joka yhdistelee hiphopia ja iskelmää.

Miksi: Reggaeta, riimittelyä ja rallatteluhumppaa. Ei voi mennä pieleen. Epävarman suomimiehen teemabiisi vuonna 2012: ”Taidan olla saatilla, mutta en ole aivan varma. Pitäisikö kysyä? Olenko saatilla? Ai olen, hyvä.”

Hittistatus: Tähän kohtaan ne niemennotkot ja saarelmat.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Suomireggaeiskelmän The Raconteurs eli tuskin tätä bändiä kukaan ensi vuonna muistaa, liekö olemassakaan.

Video ei ole enää saatavilla

15. Tacabro – Tacata’

Mikä: Sisilialainen tanssiduo. Enempää ei tarvitse tietää.

Miksi: Tacata’ ehti sujahtaa pakolliseen eurojumppalokeroon ennen muita yrittäjiä. Sanoisin, että biisi on ihan hirveä, ellen jollain perverssillä tavalla nauttisi häpeilemättömästä romanialaishenkisestä biittitiluttelusta.

Hittistatus: Seitsemän viikkoa singlelistan top viidessä ja vielä pidempään kaikissa Onneloissa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En helvetissä!

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET

Tämän jutun kirjoittaja ei halunnut olla vastuussa bonuksista. Tässä Nuorgamin vastaavan toimittajan Matti Markkolan analyysit tämän kesän erilaisista kesähiteistä.

1. PSY  – Gangnam Style

Mikä: Eteläkorealainen räppäri Park Jae-Sang ja tämän kesän todellinen kesähitti!

Miksi: Katso video, niin et kysy, että miksi.

Hittistatus: MEGALOMAANINEN. YouTuben vuoden katsotuin musavideo aiemmin mainitun Call Me Mayben jälkeen. Kappale kuulemma soi nykyään joissain Suomenkin yökerhoissa. Onko K-pop seuraava dubstep?

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ihan varmasti. Ainakin ”näissä kappaleissa kiteytyy kesä 2012” -soittolistalla. Olisi ehkä noteerattu varsinaisessa top 15:ssä, ellei olisi aloittanut maailmanvalloitustaan liian myöhään.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alisalovesatte – Party

Mikä: Suomalainen teinityttö synnytti netti-ilmiön.

Miksi: Katso video, niin kysyt edelleen, että miksi.

Hittistatus: Kyllä! Tarttuva melodia, ikimuistoiset sanoitukset. Jos olet kuullut ihmisten toistelevan lauseita ”venyttelystä aamulla pitkään” tai ”ihmiset maksaa rahaa”, olet ollut hittipiirien kanssa tekemisissä. Mistä muusta biisistä on tehty yhtä monta remiksiä? Kuuntele ensin alta alkuperäinen, sitten ota vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En usko, mutta joku bardi-aiheinen lausahdus saattaa suusta lipsahtaa.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kristal feat. Uniikki – Rahaa palaa

Mikä: Mainostoimiston artistitempulta heti alkuun haiskahtanut ja sellaiseksi paljastunut ”Suomen kuningatar”.

Miksi: Hyvä kysymys.

Hittistatus: 10 000 ostettua FB-fania ei voi olla väärässä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Olisipa tässä ilmiössä edes Rähinän tekemä biisi ollut hyvä, mutta ei.

Video ei ole enää saatavilla

Arto Tuunela, vahingossa poptähdeksi. (Kuva: Tomi Palsa)

Vuoden 2010 kesähitissä jätettiin lääkkeet ottamatta.

”Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu
Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan, otan ensimmäisen junan
Jonnekin ja herään kyläpahasesta
Täytyy kirjoittaa äidille, täällä naiset on kuin noitii
Ne kysyy ’ootsie tämän kylän poikii’”

Arto Tuunela ei ota vuoden 2010 kesähitissä lääkkeitään, vaan harhailee kesäyössä suunnasta toiseen. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat; vievät ties mihin, varoittamatta koskaan, mitä toisella puolen on luvassa. Hän seikkailee läpi juhannuksen ja joulun pitkin maanteitä, paikkoihin, joissa tytöt puhuvat outoa murretta ja näyttävät noidilta.

Kyseessä voisi olla sellainen seikkailu, jollaista Oskari Sipolan luokaton teinifilmi Elokuu kuvaa. Siinä kaksi vitun rasittavaa nuorta ylioppilasta nussii, kinastelee ja ajelee ympäri Suomen sorateitä. Vaikka kaksikko lopulta palaa ruotuun – poika ottaa exänsä takaisin ja liittyy armeijan harmaisiin, tyttö tekee ties mitä – ehtivät he ennen sitä varastaa isin auton, pettää kumppaneitaan ja aiheuttaa vanhemmilleen huolta ja mielipahaa.

Tuunela laulaa ehkä siitä sukupolvesta, jota Aku ja Julikin edustavat. Se sukupolvi on kasvanut iPhone kädessään, saanut lääkitystä orastavaan ADHD:hen, paniikkihäiriöön, masennukseen ja about kaikkeen, mitä ylihuolehtivat vanhemmat ovat Joka kodin lääkärikirjan korvanneesta Wikipediasta löytäneet. Ja sitten ihmetellään, kun silti ei oikein luista.

”Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä”

Kertosäkeeltä ei kukaan voinut pari vuotta sitten välttyä. Se muuttui anthemiksi niin niille, jotka lääkkeitä popsivat, kuin niillekin, jotka eivät. Sen mahdolliset lisämerkitykset lipuivat suurelta osalta ohi, kuten aidossa kesähitissä kuuluukin. Vaikka teksti ei ole yhtä raadollinen kuin PMMP:n kylmäävässä Joku raja -kappaleessa, ovat lääkkeet liki samanlainen tabu kuin se perheväkivalta, josta Paula ja Mira laulavat.

Edellämainitun kappaleen kertoja on teljetty omaan painajaiseensa, eikä ulospääsyä tarjota, vaikka kappale onkin uhmakas. ”Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut” on hyvä uhkaus, mutta ei sen enempää. Kuulijan täytyy vain toivoa, että kun Tuunela kappaleen lopussa pyytää ”äiti, tuu hakee mut pois täältä”, äiti myös kuuntelee.

Niin tai näin, Tuunela taitaa tarttuvien pop-sävellysten tehtailun. Kappaleen säkeistöt soljuvat eteenpäin vastustamattomalla temmolla, ja kun loppuun vielä säästetään se pakollinen modulaatio, on täydellisen kesähitin aihio täytetty ääriään myöten.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

11. maaliskuuta 2010 – Turun hiippakunnan piispa Kari Mäkinen valittiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon uudeksi arkkipiispaksi. Edellinen arkkipiispa Jukka Paarma siirtyy eläkkeelle kesäkuussa.

Pariisin kevät / Arto Tuunela 02.06.2012 YleX Pop, Tampere.

Artolla näkee satuja, kun Artolla on silmät kiinni.

Odotettu kolmas tuleminen. Ekstaattisia melodioita ja mahdollinen teemalevy.

Pariisin Kevään levyillä on sellainen ominaisuus, että ne hylkivät kritiikkiä. Ensimmäiseen kertosäkeeseen asti voi yrittää nillittää 2000-luvun valtavirralle niin tyypillisestä ylituotannosta tai sanoitusten seikkailusta hämäryyden ja kliseiden rajamaastossa. Sitten tulee joku taivaaseen asti nouseva hurmiollinen melodia, joka jyrää kaiken analyysin alleen.

Niin käy Kaikki on satua -levylläkin heti mahtipontisella avausraidalla Olen kuullut merestä. Epämääräinen eskapismi ja parempaan paikkaan haikailu muuttuu taikaiskusta olennaiseksi, elämänlaatua parantavaksi mahtipopiksi.

Suomalaisten listojen kärjessä Arto Tuunelan projektista festarien kärkibändiksi kasvanut kokoonpano on pitkälti poikkeus: näissä biiseissä ei koskaan käsitellä levyhyllyn jakamista parisuhteen päättyessä, jallun juomista lähiöbaarin nurkassa, ei sotaveteraaneja eikä Nummelaa eikä pettämistä ja jättämistä. Pariisin Kevät on häikäilemätöntä romantiikkaa. Sen parhaat biisit tuovat mieleen kaikki viimeisen neljän vuoden aikana kokemani mielettömät fiilikset, jotka tiivistyivät yhteen ohikiitävään hetkeen.

Kaikki on satua on kylläkin yhtyeen tummasävyisin levy tähän asti. Se on tummansinistä ja -vihreää, yöllisiä väläyksiä alitajunnasta, Grimmin veljekset oudosti mieleen tuovasta kansitaiteestaan alkaen. Se on sadun kuvastoon puettu kertomus jonkinlaisesta metafyysisestä pakomatkasta, kintereillä maahan painavat voimat, kangastuksena taivaanrannassa myyttinen toinen maa, jossa saa rauhan ja rinnalleen jonkun etäisesti tutulta näyttävän ihmisen, elämän loppuun asti.

Niin, se on teemalevy, minun nähdäkseni. Tosin teemana on lähinnä tietty mielentila, kyllästyminen tyhjyyteen ympärillä ja itsessä. Ehkä jostain voisi löytyä jotain kauniimpaa? Ehkä rakastuminen auttaisi?

Kokonaisvisio on saattanut ohjata levyn tekemistä vähän liiaksikin, sillä kuningasbiisejä ei sittenkään ole niin tulvimalla kuin kahdella edellisellä. Avauskolmikko on kyllä vahva. Olen kuullut merestä saa peräänsä järkyttävän upean Saari-singlen, jonka jousien ylevöittämää kertosäettä hienompaa ei moni ihminen maailmassa ole säveltänyt.

Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen voisi sortua outoon ja kolhoon lyhenteenluettelotekstiin, ellei se olisi musiikillisesti intensiivisintä ja yllättävintä Pariisin Kevättä. Lopun vihaiset taustalaulut tulevat puun takaa, ja sävellyksenä biisi irtautuu Tuunelan perusmuotista.

Lopeta! punoo hienoa elektronista äänimattoa, vaikka siinäkin on typerältä tuntuva luetteloteksti. Loppupuolella levyä on perushyvän materiaalin joukossa vielä pari tyypillistä ja loistavan romanttista Pariisin Kevät -hituria – On aika juosta, Kevät ja runollisuusmittarin rikkova Kesäyö, jota pitää ehdottomasti soittaa tuhansissa puistoissa tuhansista mp3-soittimista tuhansille tytöille ensi kesän öinä:

”Istuin hämärässä, alkoi hetki joka
tuntui kuin se ei loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento
ja huusi: Älä pelkää maailmaa
Istuimme hetken yhdessä
ja avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö
satoi kasvoille kyyneleitä

Kaikki on satua päättyy Häikäisee-biisin ohjelmallisen optimistiseen kuvaan talosta joen rannalla ja virheettömän onnellisesta elämästä kumppanin kanssa. Pakomatka on päättynyt, mutta kai tämä on tulkittava toiveeksi tai tyylilajin mukaiseksi onnelliseksi lopuksi, eikä tosiasiaväitteeksi.

Toisaalta Pariisin Kevät on metamusiikkia. Se on itsessään vastaus esittämiinsä kysymyksiin: miten tyhjyyttä pääsisi pakoon, miten jokin tuntuisi joltain? Sen kuin laitat Pariisin Kevättä soittimeen. Unohda kritiikit. Sulje silmät ja laula mukana ja soita vaikka ilmajousiorkesteria.

”Ja minä aloin juosta mut veri, se pakenee päästä
kuu taivaalla loistaa ja heijastuu jäästä
mul on pahoja aavistuksia mielessä tämän tästä
enpä taida hengissä selvitä elämästä”

”Luulen näkeväni henkimaailman olentoja joka nurkassa
viikatemies mua jahtaa, me ollaan aina samassa seurassa
ehkä olis helpompaa jos voitais hieman tutustua
mut mun päässä ääni varoittaa et mä saatan rakastua”

Niin todella voi Pariisin Kevättä kuunnellessa käydä.

75 Pariisin Kevät hylkii kritiikkiä. Kaikki on satua sisältää hieman epäonnistuneita kokeiluja, outoja sanoituspoliittisia valintoja ja paljon muottiin ahdettua tuotantoa, mutta myös suuren annoksen kristallinkirkasta lantraamatonta hyvänolontunnetta ja suoranaista hurmioitumispotentiaalia. Nyt tehdään niin, että unohdatte tuon perässä seisovan arvosanan, koska kriitikko itsekin on kokenut tämän levyn sopivassa mielentilassa täydelliseksi.

Video ei ole enää saatavilla

[pkvideo]

Ilari Kivelä (koskettimet, taustalaulu) kertoo videosta:

”Rakastettavan hullu, ennakkoluuloton ja idearikas musiikkivideomies Hannu Aukia kertoi meille ideansa ja ostimme sen jotakuinkin heti, varsinkin niiltä osin, että kuvauksia tehtäisiin Kanarialla. Tässä vaiheessa luulimme pääsevämme mukaan. Lopputulos on metodeista huolimatta tai varmaankin oikeammin juuri niiden ansiosta todella hyvä, tiivis, kiva ja kuvallisesti ensiluokkainen. Lisäksi sen teemat sopivat kappaleen vastaaviin. Orkesterinkin jäsenet on saatu näyttämään – hieman karrikoidusti ja kummelisti – hyviltä.

Kiitoksemme Hannun lisäksi kuvaaja Anton Verholle ja näyttelijälöytö Lasse Lindbergille, jonka kohdalla casting-osasto on tehnyt erinomaista työtä. Nautitaas.”

Ohjaaja Hannu Aukia kommentoi tekstiviestitse: ”Teologina koen kiinnostavaksi elämän ja kuoleman rajan eli limbon tarkastelun. Kanarialla oli 26 astetta lämmintä, kävin surfaamassa.”

Mitä mieltä sinä olet Pariisin kevään uudesta musiikkivideosta? Anna kommenttisi!

Pariisin kevät Kaikki on satua -levynjulkaisukeikka Nosturissa 2.3.2012.

Suomipopin jättiläiseksi kahdella albumillaan kasvanut Pariisin Kevät julkaisee kolmannen albuminsa Kaikki on satua 22. helmikuuta. Saari on levyltä ensimmäinen maistiainen. Onko Arto Tuunelan hittikynä ollut yhtä viiltävässä terässä kuin Tämän kylän poikii tai Pikku Huopalahtea kirjoittaessa?

Kuuntele kappale tästä.

Tindersticks – Medicine

Noir popin mestarit Nottinghamista julkaisevat yhdeksännen albuminsa The Something Rain 20. helmikuuta. Albumi äänitettiin laulaja Stuart A. Staplesin kotistudiossa. Tindersticks tekee maaliskuussa Euroopan-kiertueen, joka ei ainakaan näillä näkymin ulotu Suomeen.

Video ei ole enää saatavilla

Pop. 1280 – Bodies in the Dunes

Pulp-kirjailija Jim Thompsonin romaanista nimensä napannut newyorkilaisbändi soittaa ilkeää ja väkivaltaista postpunkia, jossa voi kuulla ainakin Sonic Youthin, Birthday Partyn ja Killing Joken vaikutuksen. Esikoisalbumi The Horror ilmestyy 24. tammikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Alpine – Hands

Alpine on australialainen indiepopyhtye, joka julkaisee ensi vuonna esikoisalbuminsa. Siltä löytyy myös tämä kuumottavalla videolla höystetty Hands. Tähän mennessä bändiltä on julkaistu kourallinen singlejä ja EP nimeltä Zürich.

Video ei ole enää saatavilla

Goldfrapp – Yellow Halo

Viisi albumi julkaissut brittiläinen elektroduo julkaisee uran ensimmäisen kokoelmansa The Singlesin 6. helmikuuta. Yellow Halo on toinen albumin kahdesta uudesta kappaleesta.

Video ei ole enää saatavilla

Arto Tuunela on ilmeisen "höyryissä".

Arto Tuunela on yksi 2000-luvun yllättävimmistä menestystarinoista suomalaisessa popissa: arvostettu ääniteknikko ja metalliin päin (Major Label) kallellaan oleva rockmuusikko, joka yhtäkkiä lyö kaikki ällikällä tekemällä suomenkielisen poplevyn, jonka tasoisia ilmestyy harvoin, jos silloinkaan.

Pariisin Kevät pelmahti suomipopin pelikentälle kolme vuotta sitten, äkkiarvaamatta. Itse kuulin yhtyeestä – tai ”yhtyeestä”, sillä tuolloin kyse oli vielä Tuunelan sooloprojektista, johon kukaan, artisti mukaan lukien, ei oikein osannut suhtautua – ensimmäisen kerran, kun sain kouraani sen demo-ep:n.

Mitä kummaa, hämmästelin levyä kuunnellessani. Jos hektinen Tuu rokkaan mun tanssilattiaa kuulostikin ensihetkistä lähtien suorastaan raivostuttava(n tarttuva)lta, sai sulavasti nakuttava Samoilla raiteilla ymmärtämään välittömästi tämän romanttisesti nimetyn mysteeriartistin lahjakkuuden.

Pariisin Kevään Meteoriitti-esikoinen oli skitsofreenisessä sekavuudessaan yksi vuoden 2008 virkistävimpiä albumeita. Levyllä soi samanaikaisesti moderni ja ”vanhoista hyvistä ajoista” muistuttava popmusiikki, joka elektronisuudestaan ja ”studiomaisuudestaan” huolimatta hengitti orgaanisesti, vapaana särökitaravallien ja kovalevyrockin kahleista.

Samoilla raiteilla ei ollut levyn ainoa helmi. Myös sellaiset samanaikaisesti naiivin lapselliset ja haikean romanttiset kappaleet kuin Pentti Holappa ja Pikku Huopalahti, joissa rakastutaan mallinukkeihin ja valitaan kassajono myyjäneidin kauneuden perusteella, saivat klassikkotutkan värähtämään.

Lopullisesti Pariisin Kevät lunasti paikkansa 2000-luvun suomipopin eliitissä, kun se vihdoin kesällä 2010 suostui vääntäytymään keikkalavoille. Matka, joka käynnistyi Joensuun Ilosaarirockista, on johdattanut Pariisin Kevään voitosta voittoon ja nostanut yhtyeen menestyksen aivan uudelle tasolle; mieleen tulevat ajat, jolloin ”jengi tajusi” PMMP:n.

Astronautti-albumin (2010) jättihitti Tämän kylän poikii toi suomalaisten sananparteen lentävän lauseen:

”Hei mutsi,
mä en oo syöny mun lääkkeitä”

Sille riittävän monta kertaa altistuttuaan moni tolkun ihminen päätti julistautua Pariisin Kevään vihaajaksi. Mikäs sen hauskempaa, omapahan on menetyksensä.

Video ei ole enää saatavilla