Norah Jones 22.07.2012 Pori Jazz, Pori.

Norah Jones 22.07.2012 Pori Jazz, Pori.

Kerro vaan, mitä oot mieltä. Kyllä mä kuuntelen.

Norah Jones -kiima! Uutuusalbumi Little Broken Hearts saa kriitikot sekaisin!

Ensin sekosi Nuorgaminkin sivuilta tuttu Jean Ramsay, joka kirjoitti Rumban sivuille, että kuuntelukokemus Norah Jonesin uuden levyn kanssa oli ”uuvuttava, muttei lannistava, sillä tunne on sama kuin urheilusuorituksen jälkeen: veri kiertää tiuhempaan. Vaikka keho on murjottu, mieli on innoissaan.”

Kriitikkomme Antti Lähteen Norah sai albumillaan niin ihastuneeksi, ettei Antti uskalla edes ääneen hengittää.

Mitä sinä olet mieltä Norah Jonesin uudesta Little Broken Hearts -albumista? Millaisia reaktioita ja tuntemuksia levy sinussa on herättänyt? Kirjoita oma arviosi levystä kommentteihin ja voita!

Albumin voit kuunnella esimerkiksi Spotifystä.

Kaikkien arvionsa jättäneiden kesken arvotaan mahtavia palkintoja: Pääpalkintona liput sinulle ja kolmelle frendillesi Norahin Pori Jazzin keikalle 22.7. Lohdutuspalkintoina arvomme kolmen paketin kokonaisuuksina Little Broken Hearts CD / Vinyyli-paketit.

Kilpailu päättyy maanantaina 28.5.

Kilpailu ohitse! Voittajiin ollaan yhteydessä, kiitos kaikille osallistujille!

Norah Jonesilta kesti kymmenen vuotta tulla kiinnostavaksi.

2000-luvun yllättävin mestariteos.

Harvassa ovat ne 2000-luvun artistit, jotka olisivat kiinnostaneet allekirjoittanutta yhtä vähän kuin Norah Jones. Kymmenen vuotta sitten julkaistu, selittämättömästi yli kymmenen miljoonaa myynyt Come Away With Me antoi artistista niin hajuttoman ja värittömän kuvan, että päätin antaa olla. Sitä seuranneita Feels Like Homea (2004), Not Too Latea (2007) tai The Fallia (2009) en muista kuunnelleeni tietoisesti kappaleenkaan verran.

Soolojen lomassa ilmestyneiden Little Willies -albumien (s/t, 2006, ja For the Good Times, tammikuu 2012) välittömässä ja rennossa country-meiningissä oli lähtökohtaisesti tiettyä viehätystä, mutta sekään ei riittänyt herättämään kiinnostusta Jonesia kohtaan. Kuten ei myöskään tietoisuus siitä, että jostain syystä OutKastin, Belle & Sebastianin, Q-Tipin, Ryan Adamsin ja jopa Wong Kar-Wain kaltaiset a-sarjalaiset olivat katsoneet asiakseen tehdä yhteistyötä piskuisen ”shankarittaren” kanssa.

Kaksi seikkaa saivat kuitenkin tarttumaan Little Broken Heartsiin. Niistä huomattavasti vähäpätöisempi oli levyn tuottajaksi valikoitunut Brian ”Danger Mouse” Burton (Gnarls Barkley, Broken Bells), muun muassa The Black Keysin ja Beckin soundia ruuvannut multilahjakkuus, joka on tehnyt viime vuosina kaikkensa kääntääkseen viimeisenkin kikkansa kliseeksi.

Paljon merkittävämpi kimmoke oli ihmisnero Jean Ramsay, joka oli lennähtänyt Osloon Little Broken Heartsin viralliseen kuuntelutilaisuuteen ja kirjoitti helmikuussa ensivaikutelmistaan Rumban verkkosivuille.

Ramsayn epäilyttävältä kuulostanut lupaus siitä, että ”keväällä 2012 Norah Jones luo nahkansa”, pitää kutinsa: Little Broken Hearts on jotain aivan muuta kuin osasin odottaa. Omassa tyylilajissaan se on ehdottomasti vuoden toistaiseksi paras levy – eikä kaukana ole, ettei se olisi sitä tyylilajista riippumatta.

Little Broken Hearts hiipii ihon alle vaivihkaa. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla sen folkin, soulin ja rahisevan lofirockin kanssa flirttailevat kappaleet eivät tee lähtemätöntä vaikutusta, viehättävätpähän vain luontevuudellaan ja ilmavuudellaan.

Jo ensimmäinen keskittynyt kuuntelu kuitenkin paljastaa kappalemateriaalin timanttisuuden; levyn kahdentoista kappaleen joukossa ei ole ensimmäistäkään heikkoa lenkkiä. Huomio kiinnittyy nyt myös Jonesin vähäeleiseen laulutapaan. Ei leikittelyä, ei keimailua; vain ilmeetöntä, paljasta laulua ja – yllättäen – raastavaa melankoliaa.

Hämmästyttävää kyllä, levyä kuullessani huomaan vertaavani sitä sellaisiin albumeihin kuin Beckin Mutations, Sparklehorsen Good Morning Spider, Smogin Red Apple Falls, Cat Powerin Moon Pix… levyjä, joiden karhealla ja rosoisella kauneudella ei pitäisi olla mitään tekemistä Norah Jonesin musiikin kanssa.

Jos Little Broken Hearts nouseekin ylivoimaisesti kiinnostavimmaksi albumiksi Jonesin diskografiassa (ei, en ole vieläkään kuullut niitä edellisiä, enkä välttämättä aio kuunnella vastaisuudessakaan), palauttaa se uskon myös Danger Mousen tekemisiin. Tuottaja on päässyt eroon pahimmista päähänpinttymistään spagettiwestern-soundtrackien ja 1960-lukuisen pehmopsykedelian suhteen ja koristelee Jonesin sävellyksiä juuri niin maltillisesti kuin pitääkin. Hiukan Gainsbourg-bassoa tuolla, twang-kitaraa täällä, vibrafonia siellä – eikä sitten mitään muuta.

Häikäisevimmäksi esimerkiksi Jonesin ja Burtonin täydellisestä avioliitosta erottuu Travelin’ On, sellon tukema akustinen rämpyttely, jossa Jones tulee laulullaan niin liki, ettei kuulija uskalla – suurta ajattelijaa Pertti ”Neumann” Neumannia lainatakseni – edes ääneen hengittää.

91 Little Broken Hearts on omassa tyylilajissaan ehdottomasti vuoden toistaiseksi paras levy – eikä kaukana ole, ettei se olisi sitä tyylilajista riippumatta.

Video ei ole enää saatavilla

Suomen eturivin indierocklupauksiin kuuluva Yournalist julkaisee esikoisalbuminsa Drink Tonight Recordsin kautta. Rumban ja YleX:n Tulevaisuuden tusinaan valitun turkulaisyhtyeen merkittävimpiä vaikuttajia ovat Vampire Weekend, The Beatles ja The White Stripes. Horror and Terror -albumi julkaistaan 18. huhtikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Father John Misty – Hollywood Forever Cemetery Sings

Father John Misty on yhtä kuin Fleet Foxesin rumpujakkaran viime vuonna jättänyt Joshua Tillman. Peräti seitsemän albumia J. Tillman -nimellä tehtaillutta monilahjakkuutta ovat hänen ensimmäisellä uuden taiteilijanimen alla julkaistulla levyllään avittaneet folksuosikki Jonathan Wilson ja tuottaja Phil Ek. Fear Fun -albumi julkaistaan 1. toukokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Santigold – Disparate Youth

Sandi Whiten odotettu kakkosalbumi ilmestyy lähes päivälleen neljä vuotta amerikkalaispopparin Santogold-esikoislevyn jälkeen. Osin Jamaikalla äänitettyä albumia on ollut tuottamassa TV on the Radion Dave Sitek. Master of My Make-Believe -albumi julkaistaan 1. toukokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Norah Jones – Happy Pills

Yli 40 miljoonaa levyä myynyt amerikkalainen jazz-folk-laulajatar viidennen albuminsa. Little Broken Heartsin on tuottanut Gnarls Barkleysta ja Broken Bellsistä tuttu Brian ”Danger Mouse” Burton. Little Broken Hearts -albumi julkaistaan 1. toukokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Lower Dens – Brains

Bradford Coxin suosikkiyhtye jatkaa uudella Nootropics-levyllään siitä, mihin kahden vuoden takainen Twin-Hand Movement jäi. Nootropics-albumi julkaistaan 1. toukokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Sari Essayah. Jossain taustalla soi Nokia tune.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat joutuvat vastaamaan kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin.

Nyt vastausvuoron nappaa Suomen Kristillisdemokraattien Sari Essayah. Vastaukset asettaa poliittiseen kontekstiinsa Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Todennäköisesti kännykästä ns. Nokian tunnaria.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Water.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Norah Jones, lahjakas nainen ei tarvitse muuta showta.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”Paul McCartney, lahjakas lauluntekijä, jolla on myös sooloura.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Muutamia satoja.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Sibeliuksen Jääkärimarssi sopii edelleen hyvin, perinteitä tulee myös arvostaa.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Finlandia on aina kuvannut suomalaisuutta upeasti.”

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”En ole soittanut, mutta varmaan se olisi mukavaa.”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Westlifen Raise Me Up.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Voi, ja on varmaan parannettukin.”

”Sari Essayah on saatanan ovela. Hän onnistuu yhdessä lauseessa ilmoittamaan, että hän on tavoiteltavissa ja tavoiteltu; että hän ei ole mikään iPhonea hipelöivä hipsteri; että täältä kyllä tulee ymmärrystä teknologiateollisuudelle. Nokia Tune on kiistämättä isänmaallisin musiikkikappale ja Essayah isänmaallisin presidenttiehdokas.

Karaokessa Bridge Over Troubled Water vaatii teräksenkovaa uskoa omiin lahjoihin. Ja harrasta yleisöä. Laulaakohan Essayah edes julkisesti? Ei ainakaan missään oikeassa lähiöbaarissa.”

Mitä mieltä sinä olet ehdokkaan vastauksista? Kommentoi!