Jessie Ware on ihana ihana ihana.

Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolmea vuoden 2012 albumia ja halutessaan yhtä reissueta, ep:tä tai kokoelmaa. Vuorossa on Santtu Reinikainen.

Karri Koira – K.O.I.R.A.

Ymmärrän että tämä saattaa rikkoa joulukalenterimme sääntöjä, mutta kun 5 000 merkissä pystyy sanomaan niin paljon enemmän kuin 500 merkissä – ellen ole sitten ymmärtänyt asiaa drastisesti väärin. Koska satuin horisemaan kyseisestä levystä tuon verran juuri tänään, aion nyt luikahtaa kuin koira veräjästä. (Anteeksi.)

Video ei ole enää saatavilla

Jessie Ware – Devotion

Jessie Ware on ihana. Ihana, ihana, ihana. Hän ei ole ihana pelkästään siinä merkityksessä, jossa sellaiset hattarankevyet pop-prinsessat kuin Carly Rae Jepsen ja Katy Perry ovat ihania. Hänen musiikkinsa luiden päällä on lihaa ja hänessä on substanssia; lyhyesti, hän on artisti johon voi rakastua. Devotionin ytimessa sykkii brittiläinen klubimusiikki, joka yhdistyy lähes paranormaalissa sopusoinnussa soul- ja pop-vaikutteisiin. Albumi on kuluvan vuoden paras kokoelma kappaleita; sen pariin haluaa palata uudelleen ja uudelleen.

Video ei ole enää saatavilla

Gallows – s/t

Kuten muista valinnoista voi ehkä päätellä, en ole varsinainen hardcoren suurkuluttaja. Joskus mikään ei kuitenkaan osu naulan – tai omaan – päähän paremmin. Vuonna 2012 elin noin neljän viikon jakson, jolloin en kuunnellut käytännössä katsoen mitään muuta musiikkia. Tämä valinta olkoon ylistys sille ajanjaksolle. Laulajaa vaihtaneen Gallowsin aiemmin löysähkö NME-hc on napakoitunut uutuusalbumilla ratkaisevasti – minkä ansiosta minäkin retkahdin bändiin ensi kertaa. Albumi yhdistelee juuri sopivassa suhteessa hardcoren lihaksikasta ryskettä post-hc:n monisyisiin tunnelmiin mutta myös reippaisiin vanhan koulun katupunkin hoilotusmelodioihin. Lopputulos on reippaasti turpaan vetävä ja tarttuva levy, josta muidenkin kuin tatuoitujen liippalettien voi olettaa tykkäävän.

Video ei ole enää saatavilla

”Hot diggity dog”, tuumaa Karri.

Miltä kuulostaa Koiran haukku soolona?

Tätä on odotettu.

Tätä on odotettu tietyissä piireissä aina Karri Koiran, Thono Slonon ja Ruudolfin Vähäiset äänet -bändin 2000-luvun alkuun sijoittuneista raikuliräpajoista alkaen.

Tätä ovat odottaneet vesi kielellä useimmat Ruudolfin soolotuotantoon vuosien varrella ihastuneet, sillä se on oikeasti ollut pikemminkin Ruudolfin ja Karri Koiran duotuotantoa.

Viimeisimpänä kaipaajien joukkoon ovat liittyneet ne nuorempien sukupolvien edustajat, jotka ovat kuulleet Karria ensi kerran vuoden 2011 megaturbokesähitillä Mammat riivaa tai vaikka Jaren & Villegallen ”bodya, sporttia ja tsemppistä” -henkisillä räplevyillä.

Toisin kuin useimmiten popmusiikissa (syyttävä katseeni osuu teihin, herrat Rose ja Dre), vuosien viivästyminen osoittautuu K.O.I.R.A.-albumilla hyveeksi. Aiemmin Karri ja joka ikisessä biisissä hääräävä heteroelämänkumppani Ruudolf tuskin olisivat olleet vielä valmiita tekemään näin kunnianhimoista albumia.

Ei ole suuri salaisuus, että K.O.I.R.A. on se levy, jonka Karri ja Ruudolf ovat aina halunneet tehdä, heidän musiikkinsa vaikutteissa väikkynyt intohimoprojekti – ihan aito moderni kotimainen loverman-r&b-albumi. Mikä on miesten lahjakkuudesta huolimatta vähän yllättävää on se, että he onnistuivat näin täydellisesti.

Vaikka albumilla kuullaan erilaista musiikkia kuin Ruudolfin tuotoksilla, se on suoraa jatkumoa Karrin ja Rudyn projektille kotimaisen musiikin vapauttamiseksi suomirockin perinnöstä – huumorintajuttomuuden, junttipatetian ja itseglorifioivan synkkyyden ikeestä.

Esimerkiksi Karrin Los Angelesin iltapäiväruuhkaa muistuttanut Flow-keikka ja tietysti tämän levyn menestys todistavat, että aika oli vihdoin kypsä kotimaisen r&b:n läpimurrolle. Vielä viisi vuotta sitten temppu tuskin olisi onnistunut.

Levy ei silti varmasti ole kaikkien makuun. Siitä pitääkseen on tykättävä r&b:n estetiikasta edes jonkin verran. Siis epäironisesta, epä-post-mistään mustasta estetiikasta, ei SXSW-festarikävijöiden tarpeisiin indiefioidusta ja valkopestystä r&b:stä – jota edustaa vaikkapa How To Dress Well.

Onkin aika hauskaa, että vuonna, jona niin kutsuttu hipsteri-r&b tosissaan murtautui läpi maailmalla, suomalaishörhöt hiihtivät aivan omia polkujaan. Tästä albumista on ”PBR&B” kaukana, mistä jumalille kiitos.

Karri ja Ruudolf leikittelevät seksiä, tunnetta ja melodraamaa hehkuvan, etupäässä 90-lukulaisen r&b:n traditioilla, kliseillä ja teemoilla äärimmäisen taitavasti, aidon asianharrastajan pieteetillä. Ei aiempien yrittäjien tapaan (hei siellä, Jonna!) kökösti pastissoiden vaan esimerkiksi sotkien sekaan viittauksia, jotka hymyilyttävät tunnistajaansa.

Albumia edeltäneiden videoiden perusteella oli vähemmän kuin epätodennäköistä, että koko levy olisi ollut hassut retrosangat päässä kekkuloivaa, keskeltä onttoa New Jack Swing -hassuttelua. Mutta se pelaakin Ruudolfin levyjä vähemmän huumorilla, on vähän vakavampi, jopa – kääk! – kypsempi levy.

Ei K.O.I.R.A. aiempaa ryppyotsaisempi ole, mutta on se vähemmän ääneen naurattava – ja ihan tarkoituksella. On parivaljakolle kunniaksi, että he ovat onnistuneet myös nojaamatta kieleen poskessa.

Esimerkiksi Mitä meil on ja Timanttisade ovat jotain mitä Suomessa ei ole aiemmin kuultu – täysiverisiä r&b-slovareita, jotka uskaltavat luottaa enemmän harmoniaan, ihmisääneen ja ihanaa paksua siirappia tihkuvaan tunnelmaan kuin valkoisen popmusiikin lainalaisuuksiin. Nämä ovat kappaleita, joista eräs Robert Sylvester Kellykin voisi olla ylpeä.

Tuotanto on omaa luokkaansa. Mikään aiempi suomalainen räp- tai r&- levy ei ole kuulostanut näin täyteläiseltä, näin isolta mutta ilmavalta, näin kalliilta tai näin fantastisen hyvältä. Jopa se, että Karri ei ole teknisesti varsinainen whitneyhouston kääntyy tuotannon pyörteissä oudosti eduksi.

Tavarajunan lailla kohti kiitävän musiikkijulkaisujen vyöryn ja määrättömän pitkien konseptialbumien keskellä tässä on K.O.I.R.A., joka ei oppinut uusia temppuja: helposti hahmotettava kokoelma yksilöllisiä kappaleita, missä ei ole yhtään kappaletta liikaa tai liian vähän.

Karrin levy saattaa olla vähemmän megalomaaninen artistinen julkilausuma kuin vuoden kohutuin r&b-albumi, Frank Oceanin Channel Orange. Sen kuunteleminen on silti rehellisesti ottaen aika hemmetin paljon nautittavampi kokemus.

93 Karri Koiran soololevyä odotettiin vuositolkulla. Toisin kuin yleensä, odotus kantoi runsaasti hedelmää: K.O.I.R.A. on kunnianhimoisin, nautittavin ja yksinkertaisesti paras kotimainen r&b-albumi koskaan ja eräs vuoden levyistä.

Video ei ole enää saatavilla

Karri Koiran odotetun esikoisalbumin julkaisupäiväksi on lopulta varmistunut 30. marraskuuta. Muutamaan otteeseen siirretyltä albumilta on jo lohkaistu hittisinglet Kaikki tai ei mitään sekä Amerikankotka liitää. Albumilta julkaistaan vielä viikko ennen sen ilmestymistä single Lähe mun kaa. K.O.I.R.A.-levyn ovat tuottaneet Karri Koiran lisäksi Olli Palmunen sekä Ruudolf, joka on myös albumin vastaava tuottaja. Albumin julkaisee Monsp Records.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Warrior

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi, ja maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kakkosalbumi Warriorin massiiviseen tuottajatiimiin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Max Martin, Wayne Coyne (The Flaming Lips), Billboard, Patrick Carney (The Black Keys), Greg Kurstin ja will.i.am (Black Eyed Peas), minkä lisäksi levyllä vierailevat ainakin Iggy Pop ja Sia Furler.

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl on Fire

Girl on Fire on Alicia Keysin ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun hän siirtuo J Recordsilta RCA:n talliin. Jeff Bhaskerin (Kanye West, Jay-Z) ja Salaam Remin (Amy Winehouse, Nas) tuottamalla albumilla kuullaan muun muassa Keysin sooloversio hänen kirjoittamastaan kappaleesta New Day, jonka 50 Cent on jo ehtinyt versioida.

Video ei ole enää saatavilla

Laivue – Metsä

Maalailevat kraut-popparit Jyväskylästä julkaisevat Metsä-nimisen kakkoslevynsä Jussi Lehtisalon Ektro-levymerkin alla. Pitkään hiotulla levyllä on bändin jäsenten mukaan enemmän syntikoita ja vähemmän kitaroita. ”Siinä vähän tutkitaan ihmistä ja maailmaa eri metaforien avulla. Pieni ihminen tekee matkan ja samalla tutkii itseään. Mystiikkaa”, kuvailee yhtyeen rumpali Tatu Kuukkanen uutta levyä.

Steen1 – Hipaisu ikuisuutta

Monsp julkaisee Steen1:n joukkorahoituksella julkaistavaksi suunnitellun Hipaisu ikuisuutta -albumin lopulta perinteisesti cd-muodossa. Rahoitukseen osallistuneille noin sadalle ihmiselle Steen1 lähettää levyn perusversion lisäksi cd-r:n, jossa on uniikkikannet. Levy-yhtiön kannalta äänite on normaali julkaisu normaaleja jakelukanavia pitkin sillä poikkeuksella että helsinkiläisestä The Funkiest -levykaupasta myydyt levyt tilitetään artistille ilman kaupan ja levy-yhtiön osuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Big Dipper, Dial, Bryan Ferry Orchestra, Robin Guthrie, Hecker, Jerry Kannu & Lentopetroolit, Junkie XL, Martin Rossiter, Starflower, Stooshe, Särkyneet ja Zombie Zombie.

Yön polte vai Elokuu vai Kuningasidea vai… Kesällä 2012 hääväki saapui, joku pääsi saatille ja yleisö tykkäsi.

Viime syyskuussa Nuorgam listasi 12 kesähittiä sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule niistä enää koskaan. Ykkösenä oli Pojun Poika saunoo, josta kuulimme kuitenkin ehkä liikaa.

Nyt hittejä on mukana 15 ja järjestys perustuu kirjoittajan omaan tuntumaan siitä, voiko hittiä kuunnella vielä ensi kesänäkin. Tällä kertaa ajattomuus on siis hyve. Joten tässä aika monta menneen kesän ihanuutta tai rasittavuutta soimaan taustalle, kun uskaltaudutte vielä kerran sortseissa ulos.

1. Loreen – Euphoria

Kuka: Berberitaustainen ruotsalaispoppari ja euroviisuvoittaja.

Miksi: Vuosikymmenten saatossa harva euroviisulavalle lähetetty biisi on ollut takuuvarma voittaja jo kaksi kuukautta ennen itse kisaa. Euphoria on pöyristyttävän modernia ja melodialtaan älykästä tanssipoppia.

Hittistatus: Sinkku- ja radiolistan ykkönen useita viikkoja.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä. Ja syksyllä ja talvella ja keväällä. Euphoria on Waterloon tasoinen viisuklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

2. Pariisin kevät – Kesäyö

Mikä: Yhden miehen bändi, joka yritti toistaa kahden vuoden takaisen kesähittitemppunsa.

Miksi: Hieman kulunuttakin ruispeltoestetiikkaa ihanan sävellyksen tukemana. Kertoja näkee valot taivaalla ja selässä kulkee kylmiä väreitä ja sitten kesäyö sataa kasvoille kyyneleitä ja niin edespäin. Eli tekemällä tehty kesähitti, joka ei kuitenkaan kuulosta lainkaan pakonomaiselta rutistukselta – vaikka tympeä kitarasoolo alkaa ennen pitkää ärsyttää.

Hittistatus: Keskikesän radiolistojen hallitsija ja kesän suurin radiohitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä, sinne kesien kestohittien joukkoon tämä.

Video ei ole enää saatavilla

3. Karri Koira – Kaikki tai ei mitään

Kuka: Vuosikausia esikoistaan hautonut rakkauden r’n’b-ammattilainen.

Miksi: Kaikki tai ei mitään on levyn kansitaidetta myöten so 90s, mutta tässäkin yhteydessä se on vain kehu. Kestävää r’n’b-taiteilua, jonka tueksi on saatu vielä tarvittavaa katu-uskottavuutta.

Hittistatus: Lataus- ja Youtube-hitti ja muun muassa YleX:n Himotuimmat-äänestyksen kestopärjääjä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Sympaattinen raita kestää isältä pojulle.

Video ei ole enää saatavilla

4. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Kuka: Kanadalainen takavuosien Idol-yrittäjä ja Justin Bieberin kaveri.

Miksi: Seksuaaliraja-aitojen ylitse loikkiva video sekä nerokkaan simppeli ja positiivinen koukku: ”I just met you and this is crazy but here’s my number so call me maybe”. Jos tähän ei nuori voi samaistua niin ei sitten mihinkään.

Hittistatus: Sekä iso pophitti että netti-ilmiö.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehdottomasti. Call Me Maybe ei myöskään ole leimallisesti kesähitti, vaan joka tilanteeseen sopiva tulevaisuuden popklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cheek – Sokka irti

Kuka: Ainakin omasta mielestään Suomen suurin raptähti.

Miksi: Nuorison suuhun sopiva bilesanoitus (”Vaikka selitykset alkaa ontumaan, mä en ota morkkulaa”), sopivan helppo, mutta oikeasti todella hyvä sävellys sekä pisteenä i:n päälle aina ja ikuisesti sukupolvesta ja genrestä toiseen koukuttava vihellyselementti.

Hittistatus: Olihan se joo.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tämän kesän vastine Häissä-hitille – hämmästyttävän kestäväksi taiottu dokausrenkutus on lajinsa parhaimmistoa.

Video ei ole enää saatavilla

6. Flo Rida – Whistle

Kuka: Maailman lihaksikkain popräppäri.

Miksi: Hihii, se on niin tuhma… ”Can you blow my whistle baby? Put your lips together and come real close”, hihii. Ja tietty se vihellys. Mutta minä diggaan eniten rennosta ja omalla tavallaan genrettömästä soundimaailmasta.

Hittistatus: Top 3 -singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehkä, todennäköisesti jopa. Kesäinen Whistle tekee hittibiisinä kaiken oikein.

Video ei ole enää saatavilla

7. Jennifer Lopez feat. Pitbull – Dance Again

Ketkä: Kaksikko, jolla oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Miksi: Koska heillä oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Hittistatus: Melkein yhtä suosittu kuin On the Floor.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Todennäköisesti en, koska kuuntelen mieluummin On the Floorin.

Video ei ole enää saatavilla

8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone

Ketkä: Adam Levine ja ne muut, sekä puolentoista hitin räppäri, joka lienee eksynyt väärään studioon eikä vieläkään tiedä sitä.

Miksi: Pienoinen mysteeri, veikkaisin syyksi yleisen Maroon 5 -innostuksen lisäksi ovelasti rakennettua kertosäettä. Kuulostaa myös Bruno Marsilta.

Hittistatus: Puhelinkioskien teemakappale oli pitkäikäinen radio- ja singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Maroon 5:lle siunaantuu muitakin hittejä, eikä sitä paitsi kukaan pakota minua niitä kuuntelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

9. Yön polte – Tyttö sinä olet meritähti

Mikä: Joku porukka, johon kuuluu Stig.

Miksi: Karri Koiran tapaan ysärisoundia, mutta sanoituksen silmissä kiiluu Jukka Poika -yleisö. Sanoitus meriteemoineen on ideana kiva, mutta toteutettuna aika kammottava.

Hittistatus: Loppukevään top ten -single.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tuskinpa vain, mutta tuon nimistä kappaletta on pakko vähän sympata.

Video ei ole enää saatavilla

10. Petri Nygård – Märkää

Kuka: Mies, jonka ansiosta Himoksen juhannusfestareilla on nähty vittu ja kuultu vagina.

Miksi: Koska Petri Nygård.

Hittistatus: Ei mikään Selvä päivä, mutta kyllä tätäkin joku kuunteli.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En koskaan aktiivisesti harkitse kuuntelevani Petri Nygårdia.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Siideripissis

Kuka: Suomen suosituin miesartisti.

Miksi: Koska tää on niiiin ihanan kuumis ja iik muutenkin iik Jukkis on rakkaus ja pinkki on ihana väri. Ja olihan hottis-Jukkiksenkin pakko alkaa laulaa edes vähän jostain alkoholiin viittaavasta. Hei söpöliini anna sitä märkää.

Hittistatus: Albumia myytiin kuin leipää, singleä yllättävän nihkeästi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En aio kuunnella kertaakaan, mutta joudun todennäköisesti kuulemaan, mikäli viimevuotisen Silkkii-hitin laaja levinneisyys vielä tänäkin kesänä indikoi mitään.

Video ei ole enää saatavilla

12. Kuningasidea – Enemmän duoo ku sooloo

Mikä: ”Yhdistäen erilaiset jäsenet, ajatukset, soittimet ja henkselit positiiviseen kaaoksen tasapainoon syntyy Kuningasidea. Se on jäsenilleen elämän tapa, rakkaudesta musiikkiin ja ihmisiin.” Warner tietää!

Miksi: Ehkä juuri Kuningasidean jäsenillä on kaikista kivoimmat henkselit? Koska ihan perus suomireggaeiskelmäfuusiotahan tämäkin on. Anteeksi, siis musiikkia, jossa ajatukset yhdistyvät soittimiin.

Hittistatus: Juhannuksesta lähtien singlelistan kärkipäässä viihtynyt biisi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Miksi kuuntelisin?

Video ei ole enää saatavilla

13. JVG feat. Raappana – Kran Turismo

Ketkä: Lomailevat Jare ja Villegalle.

Miksi: Koska JVG tietää, miten hitti tehdään ja että on olemassa asia nimeltä loma ja lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.

Hittistatus: Aivan valtava sinkkumenestys. Tätä kirjoitettaessa ykkösenä 11. viikkoa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Näitä tulee joka vuosi uusia. Montako kertaa sinä kuuntelit Reggaerekan tänä kesänä?

Video ei ole enää saatavilla

14. Elokuu – Saatilla

Mikä: Superkokoonpano, joka yhdistelee hiphopia ja iskelmää.

Miksi: Reggaeta, riimittelyä ja rallatteluhumppaa. Ei voi mennä pieleen. Epävarman suomimiehen teemabiisi vuonna 2012: ”Taidan olla saatilla, mutta en ole aivan varma. Pitäisikö kysyä? Olenko saatilla? Ai olen, hyvä.”

Hittistatus: Tähän kohtaan ne niemennotkot ja saarelmat.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Suomireggaeiskelmän The Raconteurs eli tuskin tätä bändiä kukaan ensi vuonna muistaa, liekö olemassakaan.

Video ei ole enää saatavilla

15. Tacabro – Tacata’

Mikä: Sisilialainen tanssiduo. Enempää ei tarvitse tietää.

Miksi: Tacata’ ehti sujahtaa pakolliseen eurojumppalokeroon ennen muita yrittäjiä. Sanoisin, että biisi on ihan hirveä, ellen jollain perverssillä tavalla nauttisi häpeilemättömästä romanialaishenkisestä biittitiluttelusta.

Hittistatus: Seitsemän viikkoa singlelistan top viidessä ja vielä pidempään kaikissa Onneloissa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En helvetissä!

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET

Tämän jutun kirjoittaja ei halunnut olla vastuussa bonuksista. Tässä Nuorgamin vastaavan toimittajan Matti Markkolan analyysit tämän kesän erilaisista kesähiteistä.

1. PSY  – Gangnam Style

Mikä: Eteläkorealainen räppäri Park Jae-Sang ja tämän kesän todellinen kesähitti!

Miksi: Katso video, niin et kysy, että miksi.

Hittistatus: MEGALOMAANINEN. YouTuben vuoden katsotuin musavideo aiemmin mainitun Call Me Mayben jälkeen. Kappale kuulemma soi nykyään joissain Suomenkin yökerhoissa. Onko K-pop seuraava dubstep?

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ihan varmasti. Ainakin ”näissä kappaleissa kiteytyy kesä 2012” -soittolistalla. Olisi ehkä noteerattu varsinaisessa top 15:ssä, ellei olisi aloittanut maailmanvalloitustaan liian myöhään.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alisalovesatte – Party

Mikä: Suomalainen teinityttö synnytti netti-ilmiön.

Miksi: Katso video, niin kysyt edelleen, että miksi.

Hittistatus: Kyllä! Tarttuva melodia, ikimuistoiset sanoitukset. Jos olet kuullut ihmisten toistelevan lauseita ”venyttelystä aamulla pitkään” tai ”ihmiset maksaa rahaa”, olet ollut hittipiirien kanssa tekemisissä. Mistä muusta biisistä on tehty yhtä monta remiksiä? Kuuntele ensin alta alkuperäinen, sitten ota vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En usko, mutta joku bardi-aiheinen lausahdus saattaa suusta lipsahtaa.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kristal feat. Uniikki – Rahaa palaa

Mikä: Mainostoimiston artistitempulta heti alkuun haiskahtanut ja sellaiseksi paljastunut ”Suomen kuningatar”.

Miksi: Hyvä kysymys.

Hittistatus: 10 000 ostettua FB-fania ei voi olla väärässä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Olisipa tässä ilmiössä edes Rähinän tekemä biisi ollut hyvä, mutta ei.

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 125 Friendly Fires – Hawaiian Air

Friendly Firesin kakkoslevy oli aurinkoista elektropoppia, joka unohtui hetkessä, mutta tulevien kesien soittolistoille voi sisällyttää ainakin trooppisesti jossain Karibianmeren yllä liihottavan Hawaiian Airin. Tyhmässä videossa ollaan lentokoneessa, vaikka pitäisi ratsastaa monivärisillä jättipapukaijoilla Galapagos-saarten rannikolla. Tai jotain vielä kivempaa. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 124 Suvi Isotalo – Vastarakastuneet

Suvi Isotalon oivaltaminen vaati kaksi soolokeikkaa. Molemmilla kerroilla se ratkaiseva kappale oli P.S. Maj’lle -albumin päätösraita, pianoballadi Vastarakastuneet, jossa tiivistyy Isotalon merkittävin avu: kaiken vakavuuden ja mahtipontisuudenkin takaa pilkistävä huumori. Laulu, joka kuulostaa joka kerta siltä kuin se syntyisi siltä istumalta, ei voi olla huono. (Antti Lähde)

Syyskuussa julkaistu PS. Maj

Voit kuunnella Vastarakastuneet Spotifyn kautta tästä.

# 123 Moonface – Return to the Violence of the Ocean Floor

Ajattelin aluksi, että kappale käsittelee taiteen ja yleisönkosiskelun välistä tasapainoa. Luulin keksineeni hyvän selityksen – laulussa mainittu henki valuu joskus hiekkana rannalle, jossa meri kohtaa maan ja ”yleisön”. Joskus tekee taas mieli palata meren väkivaltaiselle pohjalle, hankalan taiteen pariin. Väärin. Laulu kertoo Spencer Krugin mukaan itsemurhasta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 122 Ladytron – White Elephant

White Elephantin tunnistaa parissa sekunnissa ehdaksi Ladytroniksi. Palkeiden välistä tihkuu kuitenkin joukko uusia sävyjä – auringon säteitä, herääviä tunteita. Vaikka yleistunnelma on odotetun kolho, kappaleen huokoinen majesteettisuus vihjaa Ladytronin löytäneen musiikkiinsa sellaista inhimillistä lämpöä, jota yhtye on sekä etsinyt että väistellyt läpi uransa. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 121 Ruudolf & Karri Koira – Mammat riivaa

Danza Kuduro oli jo sellaisenaan täysin kelvollinen osanottaja tällä listalla, mutta Ruudolfin ja Karri Koiran huikea lokalisointi nostaa hommat ihan uusille tasoille! Vaikka biisiä ei edes julkaistu Youtube-videota virallisemmin, se lukeutuu silti helposti vuoden 2011 kesähittien joukkoon. Täysin ansaitusti. Etenkin virallisen tanssin esitelleen videon ansiosta. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 120 Wilco – Art of Almost

Wilcon paras kappale vuosiin on nimetty oudosti. Art of Almostilla kun mikään ei ole melkein vaan kaikki on justiinsa justiinsa. Seitsemässä ja puolessa minuutissa opus kasvaa rumpuloopista puoliorgaaniseksi poplauluksi huipentuen Nels Clinen pitkään sooloon. Samalla se todistaa Wilcon olevan vuonna 2011 parempi Radiohead kuin nykyinen Radiohead itse. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 119 The Lonely Island – Jack Sparrow

Huumorimusiikki on vaikea laji. Monet sen klassikoista panostavat lähinnä lyyriseen antiin, musiikin toimiessa lähinnä tarjottimena, jolla pihvi tarjoillaan. Lonely Islandin nerouden ydin piilee siinä, että ellei kuuntelisi sanoja, sen voisi helposti uskoa olevan tosissaan tehtyä modernia rytmimusiikkia. Michael Bolton pistää itsensä upeasti peliin vierailullaan. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 118 Coldplay – Princess of China (feat. Rihanna)

Chris Martinin johtaman supertähtinelikon viides albumi kuulosti aiempia helpommalta popilta. Miellyttävään virtaan mahtui onneksi pari yhtyeen parhaiden kappaleiden seuraksi kelpaavaa hetkeä, joita bändi voi tykittää stadioneilla. Rihannan kanssa esitetty Princess of China hymyilyttää syntetisaattorien ja eeppisen kertosäkeen voimin. Nautittavaa. Ja säväyttävää. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 117 Anna Abreu – Stereo

Kultasormi-lokeroon tipahtavan Jukka Immosen yhdessä brittituen kanssa kirjoittama Stereo jatkoi Hysterian aloittamaa Abreun rynnistystä. Kappale kipusi pophittien sarjassa joka suhteessa vuoden valioiden kastiin. Kertosäe paisuu suorastaan taivaallisen nostattavaksi ja Raaseporin linnassa kuvattu videokin on ilmiselvistä gagaismeistä huolimatta kunnianhimoinen. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 116 Rival Sons – Pressure & Time

Basisti Robin Everhart on tässä se sankari. Svengaa kuin Lee Sklar Billy Cobhamin Stratuksella. Tämän ensi kertaa kuullessa tuli aivan sama olo kuin ensi kertaa Rancidille altistuessa. Myös Rancidin kantava voima oli basisti. Rival Sonsissa on kaikki muukin kohdillaan, laulajan kukkoilua, rumpalin nännikomppia ja kitaristin kliseevapaata sooloilua myöten. Rockia. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 115 Zombi – Escape Velocity

Pittsburghilais-duo Zombi löytää Escape Velocityssä sisäisen Kraftwerkinsä. Rumpuihin ja syntetisaattoreihin kutistettu soitinarsenaali ei kuitenkaan ohenna elävän kuolleen soundia, vaan kasarivaikutteinen, mutta silti moderni elektroninen rock muodostuu hyvinkin monitahoiseksi. Lääkärin määräyksestä levyllinen päivässä akuuttiin savolaisen Aavikon puutostilaan. (Sami Sankilampi)

Toukokuussa ilmestynyt Escape Velocity on Zombin neljäs albumi.

Kuuntele Escape Velocity Spotifyn kautta tästä.

# 114 Shabazz Palaces – Swerve… the Reeping of All That is Worthwhile (Noir Not Withstanding)

Shabazz Palaces -nokkamies Ishmael Butler todistaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä uusiutua. Digable Planetsin kanssa briljanttia jazzilla sävytettyä rappia tehnyt Butler on noussut viime vuosina uudelleen otsikoihin raikkaan abstraktilla hiphopilla taituroivan Palacesin kanssa. Swerve… on hyönteisrobottiarmeijan kanssa tehty päivitys kultakauden rapista. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Kunnioitettava siivu suomiräpin kuohkeinta kermaa yhdistää voimansa. Nuorgam kiittää.

Video ei ole enää saatavilla

Justice – Audio, Video, Disco

Nimikappale pariisilaisen elektrokaksikon lokakuussa julkaistavalta kakkosalbumilta, jota on kuvailtu ”elektroniseksi hardrockiksi” ja ”soittotaidottomien progeksi”.

Video ei ole enää saatavilla

Kurt Vile – The Creature

Ensimmäinen kappale lopullisen läpimurtonsa tänä vuonna tehneen philadelphialaisrockarin tuoreelta So Outta Reach -ep:ltä.

Video ei ole enää saatavilla

Los Campesinos! – By Your Hand

Ensimmäinen näyte ja avausraita walesilaisten tweepoppareiden neljänneltä albumilta, joka julkaistaan marraskuun puolivälissä.

Video ei ole enää saatavilla

French Films – Pretty in Decadence

Tuore näyte ”Suomen Drumsiksi” mainitun helsinkiläisyhtyeen Imaginary Future -esikoisalbumilta, joka julkaistaan näinä päivinä.

Video ei ole enää saatavilla