Sauli Niinistö. Tämä mies on kuunnellut Kummisetää.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat vastaavat kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin.

Revolverihaastattelussa tällä kertaa Kokoomuksen Sauli Niinistö. Vastaukset asettaa poliittiseen kontekstiinsa Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Kummisedän tunnussäveltä.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Todennäköisimmin istun tyytyväisenä ja kuuntelen muiden esityksiä.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Pidän Iiro Rantalan vanhasta ja uudesta musiikista.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”Let It Be. Sen sanoma puhuttelee.”

(Myöhemmin Niinistön esikunta lähetettiin viesti, että ”Niinistön vastaus kysymykseen on Paul McCartney, koska hän on paitsi erinomainen muusikko myös loistava säveltäjä”.)

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Meillä on satoja levyjä – laidasta laitaan.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Eiköhän käydä vaalit ensin.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Kyllä se on Sibeliuksen Finlandia.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”Olisin halunnut, jos olisi löytynyt taitoa.”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Sellainen voisi olla joku Hurriganesin kappale. Hurriganes on suomalainen teko.”

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Eppu Normaalin laulun sanojen mukaan: en tiedä onko näin. Mutta ainakin omalla soitollani pelastaminen saattaisi jäädä hiukan vajaaksi.”

”Kummisetä. Ma naturalmente.

Sauli Niinistö kehaisee omistavansa valtavan levykokoelman. Tai siis he omistavat – monikkomuoto kavaltaa, että kolmikymppisen runoilija-tiedottajapuoliso Jenni Haukion cd-valikoima on saattanut tuonut lisäväriä juristin levyhyllyyn. Nino Rota on puristuksissa Ultra Bran ja Blurin välissä.

Iiro Rantala on presidenttimusiikkia. Ahtisaari kanonisoi koko suomalaisen ysärijazzin valtakaudellaan. Nykyään yksikään poliitikko ei voi ottaa riskiä ja väittää, etteikö kuuntelisi Trio Töykeitä vessassakin.”

Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi!

Me räjäytetään ja saadaan juttu täyteen Youtube-linkkejä!

Viime aikoina Nuorgamin torille asti on kuulunut outoja räjähdyksiä. Asiasta päätettiin ottaa selvää. Siispä arvon naiset ja herrat, tuoreiden bändien sarjassa tällä kertaa Räjäyttäjät, kolme jytämyyrää Jyväskylästä.

Video ei ole enää saatavilla

Koska yhtye toimii kaksikielisenä, myös haastattelun yhteydessä Muuni lausuu jokusen sanan englannin kielellä. Siltä varalta, että sutkautukset ovat liian hankalia, tarjoamme teille suoran linkin Google Translateen. Olkaa hyvä!

Yhtyeeseen kuuluvat:
Muuni (rummut ja laulu), Sisse (basso ja laulu) ja Rapa (laulu ja kitara).

Mistä Räjäyttäjät tulee, ja koska se on perustettu?
Jyväskylästä, 2011.

Julkaisut:
Räjä & Roll All Night Long! (kasetti, 2011), Jytämenot Päällä! (kasetti, 2011)

Todennäköisimmin Räjäyttäjät…
…RÄJÄYTTÄÄ!

Epätodennäköisimmin Räjäyttäjät…
…sipsuttaa.

Levyhyllyssä Räjäyttäjät voi sijoittaa:
vanhojen, auton hanskalokerosta kaivettujen Hurriganes-kokoelmakasettien ja Radiopuhelimien väliin.

Miksi Räjäyttäjät on hyvä?
Räjäyttäjät on täysin omaperäinen, omaehtoinen ja omaleimainen Rock And Roll –tyrärytkäys. Bändi on kuin piristävä kärkkäri munille – ei tiedäkään kuinka paljon sitä on kaivannut ennen kuin se iskee.

Kuvailkaa itse musiikkianne kolmella sanalla:
”RÄJÄ AND ROLL!”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?
Rapa: ”Sama lähtee kyllä selvinpäinkin: JOS EI TUU GANESIA NI PAIKAT PASKAKS! Piisi vaihtelee.”

Sisse: ”Ganes on kyllä ykkösenä ja seuraavana Se-yhtyeen Ei asfaltti liiku.”

Video ei ole enää saatavilla

Muuni: ”Felicity by Orange Juice, or Hand In Glove by The Smiths.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?
Rapa: ”Varmaan joku itse kopioitu rokkikasetti tai Kulkurin Kaiho, saunassa mikäli ”nuottia” on tarpeeks.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Semmosta yhtä itse tehtyä Hurriganes-kokoelmaa.”

Muuni: ”Probably Can’s Delay 68”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?
Rapa: ”Arto Parviainen. Ajankohtaisia lauluja työttömän arjesta.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Radiopuhelimet. Niillä on homma hanskassa.”

Muuni: “I’m not really in any position to know that, but probably a guy in a street somewhere who’s just made enough money to get the next meal. But it’d be nice to think our music was important… it certainly is to me.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

Rapa:

“PARARAIJJAAA! Läpsyn läpsyn hopoti hoo, antaa mennä!”
(Maho neitsyt: Jesse)

Sisse:

“Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat, kauas pilvet karkaavat, niin minäkin”
(Rauli ”Badding” Somerjoki: Kauas pilvet karkaavat)

Muuni:

”Now here’s a joke, to cheer you up: old times no surgeons, just magicians and dungeons…. there they take… your heart out… with a sharp knife, it wasn’t fake… they had no anaesthetic… that joke’s pathetic” I like it because ”they had no anaesthetic” sounds like they actually had aesthetic (double negative). That’s all… as he says ’that joke’s pathetic’ but it always makes me smile in a Squidward sort of way…”
(The Fall: Your Heart Out)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?
Rapa: ”Hannu Kuusela!”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”No Beefheartia.”

Muuni: ”Faust (my personalized best of collection).”

Minkä jo-tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?
Rapa: ”Tuskinpa mitään mutta semmosta meininkiä kuin [Hurriganesin] Roadrunnerilla, mutta suomeks ja turhat lurinat välistä pois.”

Sisse: “Sama.”

Muuni: “For my sins, I’ve never liked all the songs on any album… and if I released an album in my own name I’d have to like all the songs. So the answer to that is there’s no such album for me.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa, tai missä lie -autossa?
Kaikki: ”Viimeks on vissiin kuunneltu Passions of Läjä Äijälä –kokoelmaa ja Popedan Raakaa Voimaa -liveä (Patalahden huoltsikalta, lettu ja CD!). Ja Beefheartia ja Pelle Miljoonan ekaa tietty!”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?
Rapa ja Sisse: ”Radiopuhelimet.”

Muuni: ”The Sonics or The Ethiopians.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?
Rapa: ”Jos se on tarpeeks hienoa, niin ei oikeestaan kuule ees mitään, kun kaikki on vaan kirkasta valoa.. ..eli R-Ä-J-Ä-Y-T-Y-S-T-Ä!”

Sisse: “Rokin rytke.”

Muuni: “It’s PSYCHOACOUSTIC, and so different every time, but it’s where something suddenly moves you, emotionally and physically, and all your senses explode.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?
Rapa: ”Mihin sitä neljättä tarvii! Ja kunnolla viettäminen on tuottamista tärkeempää.”

Sisse: “Samat sanat.”

Muuni: “3’s the magic number every time… and who I play with is just fine. Producer? Would be funny to do one big session with Joe Meek. I think he would make me cry.”

Pub rockin maksiimi: Dr. Feelgood baaritiskillä.

Täryjyrän hienovaraisuudella punkille tietä lanannut rock & rollin, countryn ja valkoisen rhythm & bluesin äpärälapsi pubrock roihusi hetken kirkkaalla liekillä brittiläisissä pubeissa ja isommillakin areenoilla. Southendin Canvey Islandin ja Lontoon liepeille keskittynyt skene pitäytyi perusasioissa ja enimmäkseen kolmen soinnun rakenteissa.

Pubrockin raaka energisyys ja maanläheinen asenne hahmotteli punkille selkeät suuntaviivat. Punkin ja pubrockin liitti yhteen viimeistään Stiff Records. Tarinan mukaan pubrock-ikoni Lee Brilleaux lainasi brittipunkin ja uuden aallon kenties merkittävimmän levy-yhtiön syntyyn tarvittavat punnat sen perustajalle Jake Rivieralle.

Lontoon skidien kulotuksen savumerkit kantautuivat Suomeenkin Dr. Feelgoodin matkassa. Monen pitkätukkaisen progejampan haavi jäi lopullisesti auki viimeistään Kaivopuiston tai Kuusrockin keikalla vuonna 1975. Kitaristi Wilko Johnsonin maaninen tempoilu ja Lee Brilleaux’n veneen alta kaivettu, vähemmän hienostunut eleganssi istuivat suomalaiseen kansanluonteeseen kuin nyrkki naamaan nakkikioskilla.

Dr.Feelgood: She Does It Right

Dr. Feelgood on pubrockin äärimmäinen ilmentymä ja ehdottomasti merkittävin bändi. Canvey Islandin nelikko oli kitaroitaan kryptisissä tahtilajeissa runkkaavien proge-dinosaurusten ja kokaiinipöllyissään mahtailevien stadionluokan rocktähtien näivettämässä ilmapiirissä pitkään kaivattu, raikas tuulahdus. Spastisesti sätkivän vokalisti Lee Brilleaux’n ja konekiväärisarjoja Telecasteristaan ampuvan Wilko Johnsonin erinapainen magnetismi sysäsi bändin hurjaan liikkeeseen.

Muutamassa vuodessa retkue raivasi tiensä pubin nurkasta listolle. Jo alkuvuonna 1975 ilmestyneen debyyttialbumi Down by the Jettyn nerokkaan kivikautinen tuotanto pelkisti bändin raakuuden helposti sulateltavaan muotoon. Keikoilla Wilkon maaninen vaeltelu, intensiivinen tuijotus ja täysin jäljittelemätön kitarointi yhdistyi Lee Brilleaux’n syvästi läsnä olevaan, epileptiseen lavapresenssiin tavalla, joka hakee yhä vertaistaan.

Tämän ilkeämpää ja autenttisempaa ei valkoinen rhythm & blues ole koskaan ollut, ennen tai jälkeen. Modfather Paul Wellerin alkuaikojen kitaroinnissa on selkeästi havaittavissa Wilkon ja Dr. Feelgoodin vaikutus, kuten The Jamin ensilevyllä muutenkin.

Sittemmin Dr. Feelgood muuttui kitaristivaihdosten siivittämänä vain surulliseksi tribuuttibändiksi ja karikatyyriksi itsestään.

Video ei ole enää saatavilla

Eddie & Hot Rods: Get Out of Denver

Monesti epämääräisiin ja löysiin punkbändeihin virheellisesti rinnastettava Eddie & the Hot Rods oli elämänsä iskussa vuonna 1976 pukatessaan ulos ensimmäiset julkaisunsa. Live at the Marquee -ep sisälsi muun muassa rajun luennan Bob Segerin Get Out of Denveristä. Bändin tornadonkierroksilla puhkuva korkeaoktaaninen rypistys sai Segerin näyttämään betonisaappaissa liejuun jämähtäneeltä vanhalta hipiltä.

Laulaja Barrie Mastersin terrierin intensiteetillä puhkuva räksytys ja kitaristi Dave Higgsin Chuck Berryn lickejä estotta toiseen potenssiin korottava kitarointi antaa tulkinnalle lähes rikollisen draivin. Jo aiemmin arvaamattoman käytöksensä vuoksi potkut saaneen Lew Lewisin amalgaamit kuulijan hampaista kuoriva harppu sysää alla olevan linkin versiossa vielä pykälää armottomamman ylivaihteen silmään.

Myöhemmin bändi siirtyi miehistönvaihdosten kautta selkeämmin kohti keskitien rockia ja sai aikaan muutaman hitinkin kappaleillaan Quit This Town ja Do Anything You Wanna Do. Jälkimmäisen versioi suomeksi Pelle Miljoona & 1980 nimellä Lähdetään kiitämään.

Bändin alkuaikojen veretseisauttavan intensiteetin takuumies Lew Lewis poistui vahvuudesta jo ennen Teenage Depression -esikoisalbumia. Oman bändinsä pyörittämisen ohessa mies vieraili myöhemmin muun muassa The Clashin Sandinistalla. Lee Brilleaux’n alun perin koulima Canvey Islandin arvaamaton harppumies sai vuosien linnatuomion ryöstettyään postin leikkiaseella vuonna 1987.

Video ei ole enää saatavilla

Ducks Deluxe: Coast to Coast

Pubrockin alkuperäisiin suunnannäyttäjiin kuulunut Ducks Deluxe teki ensimmäisen julkaisunsa RCA-yhtiölle 1973. Lyhyen, mutta merkittävän uran luonut bändi oli skenen vakiokalustoa ja eräänlainen hauduttamo. Bändin hajottua vuonna 1975 Andy McMaster ja Nick Garvey liittyivät Motorsiin, joka sai hitin Airport-biisillään vuonna 1978. Samaisessa yhtyeessä vaikutti myös powerpop-nero Bram Tchaikovsky.

Kitaristi Martin Belmont liittyi Graham Parkerin The Rumour -yhtyeeseen ja soitti sen jälkeen muun muassa Nick Lowen kelkassa. Myös pubrockin perusmies ja ikoni Brinsley Schwarz ehti soittaa bändissä lyhyen jakson ennen sen hajoamista.

Video ei ole enää saatavilla

Legend: Cross Country

Pubrockin keskeinen, varhainen tyyli ja eetos kiteytyy Mickey Juppissa. Southendin pieni suuri mies oli varhainen suunnannäyttäjä aikalaisilleen. Legendin ”Red Boot” -albumina tunnettu kiekko veti ladut, joita moni skenen perushahmo enemmän tai vähemmän seurasi. Juppin kirjoittamaa materiaalia ovat hyödyntäneet muun muassa Dr. Feelgood, Nick Lowe ja Dave Edmunds.

Lowen vuonna 1978 Stiffille tuottaman ensimmäisen sooloalbumin Juppanesen ykköspuolen rouheista taustoista vastasi Rockpile. Toisen puolen levystä tuotti Procol Harumin Gary Brooker eri miehityksellä. Edes Chris Speddingin kitarointi ei pelasta vanhan hipin laimeaa tuotantojälkeä.

Kotimaisista voimista ainakin muuan Antti Hulkko arvostaa Juppia. Foxfield Junction -biisi löytyy Building on Tradition -levyltä ja on kuultu keikkaseteissä, viimeksi surullisenkuuluisan The Real McCoy Bandin toimesta. Eero ja Jussi ovat levyttäneet Cheque Book -biisin nimellä Skitta pussiin.

Video ei ole enää saatavilla

Nick Lowe: Heart of the City

Brittiläisen pubrockin kummisetä ja punkin kätilönä muun muassa Stiff Recordsin tuottajan pallilta käsin operoinut Nick Lowe oli mukana jo skenen alkuajoista lähtien, Brinsley Schwarzin basistina. Suurin odotuksin ladattu bändi kutistui omaan hahmottomuuteensa jättäen jälkeensä muutaman klassikon, kuten sittemmin Elvis Costellon versioiman (What’s So Funny ’Bout) Peace, Love & Understandingin.

Eksentristä countrysoulin kuningasta Jim Fordia ihaillut hongankolistaja sai punkin energisyydestä potkua omalle soolouralleen. Vuoden 1978 Jesus of Cool -soolodebyytiltä löytyvä Heart of the City voidaankin nähdä viimeisenä irtiottona ja popin mestarin kunnianosoituksena pubrockin kunniakkaalle historialle.

Mukana matkassa oli myös toinen pubrockin keskeinen hahmo, entinen Love Sculpture -kepittäjä Dave Edmunds. Levyn taustajoukoista kehkeytyi pienen mutkan kautta superkokoonpano Rockpile, jonka Seconds of Pleasure -albumi kuuluu skenen klassikoihin.

Lowen kahdella ensimmäisellä sooloalbumilla ja myös parilla Edmundsin 1970-luvun lopun levyllä soitti käytännössä Rockpile. Kellon tarkkuudella raksuttava rumpali Terry Williams nähtiin sittemmin hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa hikinauhapäisen Mark Knopflerin matkassa Dire Straitsin kokoonpanossa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Pubrock Suomessa eli juna Ouluun meni jo

Pubrock oli peribrittiläinen ilmiö, jota ei pidä sekoittaa samoihin aikoihin maailmalla velloneeseen rock & roll revivaliin, vaikka lähtökohdat yhteneväiset olivatkin. Sen laineet toki löivät tänne pohjolan perukoillekin. Kotimaisista aikalaisbändeistä monet varmasti saivat vaikutteita erityisesti Dr. Feelgoodilta.

Koko kansan boogiejyrä Hurriganes liippaa läheltä pubrockin perinnettä. Stadilainen paalujunttaus, boogien ja ylikierroksilla käyvän bluesin sekä vanhan liiton rock & rollin liitto haiskahti vahvasti pubrockilta varsinkin Ile Kallion käskyttäessä kitaraa. Komppikäsi kävi Piratesin Mick Greenin ja Wilko Johnsonin malliin varsin kerkevästi varsinkin Hot Wheelsin ja Live in Stockholm -äänitteen aikoina.

Video ei ole enää saatavilla

Tarina kertoo Nick Lowen vierailleen talvella 1978 Suomessa ihan studiossa asti. Mukana kitaran varressa heilui Albert Järvinen. Kotimaassaan hurjaa suosiota nauttinut brittiretkue kävi myös lämmittelemässä Royalsia Raumalla ja Siikaisissa, natiivien ihmetellessä menoa ilmeisen välinpitämättöminä.

Loven studiolla tehtyjä höyryisen seurueen äänityksiä ei ole julkaistu tai ainakaan allekirjoittaneen korviin kantautunut. Jake Riviera ja Lowe ehdottelivat samalla reissulla Albertin uudeksi työnantajaksi Dr. Feelgoodia, mutta hanke kaatui.

Yllättäen Oulusta kuoriutui kuitenkin muutaman vuoden viiveellä pubrockin kotimainen mekka 1970-luvun loppuvuosina. Ramblers-yhtyeessä kitaran varressa uraansa aloitteli muuan Riku Mattila. Samaisesta kaupungista tuli toinenkin, vielä nuoremmista pojista koostuva Spiders, joka työsti myös rätväkkää pubrockiksi miellettävää materiaalia.

Video ei ole enää saatavilla

Sittemmin pubrockia on lämmitellyt moni muukin orkesteri. Kyseessä on kuitenkin useimmiten eli poikkeuksetta pubin nurkkaan juuttunut keski-ikäisten äijien tribuuttibändi vailla omaa materiaalia.