Popklassikot 1978

#28 The Motors – Airport

”So many destinations / Faces going to so many places /
Where the weather is much better / And the food is so much cheaper”

Brittiläistä The Motorsia on helppo pitää malliesimerkkinä yhtyeestä, joka juuttuisi jalkapallojoukkueena hissiliikkeeseen pääsarjan ja maakuntasarjojen välille: Neljä levyä vaatimattomalla ja laskevalla menestyksellä. Taloudellisia kinoja, joiden päätteeksi kitaristi lähtee soolouralle ilman, että ketään loppujen lopuksi kiinnostaa. Satunnaisia noteerauksia Uuden Seelannin ja Etelä-Afrikan listoilla.

Kuinka helppo tällainen orkesteri olisikaan unohtaa, jos se ei olisi osunut kertaalleen häränsilmään?

The Motorsin tähtihetki osui vuodelle 1978, jolloin orkesteri julkaisi Andy McMasterin kynäilemän hittinsä. Brittilistan neloseksi kivunnut Airport oli monella tavalla kiinnostava sekoitus mailleen painuvaa Bay City Rollers -poppia, David Bowien glamrockia ja pinnan alla voimaa kerännyttä uutta aaltoa.

Kappaleen harmonien, teatraalinenkin toteutus on kiihkeä ja pahaenteinen. Tarina on itsessään yksinkertainen ‒ nainen lähtee, mies jää ‒ mutta musiikki viiltää tunteet vereslihalle. Eroamisen ja vapauden tematiikka sekä matkustamisen myyttinen glamour yhdistyvät laulun elämäkerralliseen ulottuvuuteen ja ruumiillistavat sen dramatiikan:

”The plane is on the move /
And the traces of the love we had in places /
Are turning in my mind / How I wish I’d been much stronger”

Laulu onkin vastakkainasettelua tuntevan ihmisen ja autistisen ympäristön välillä. Ristiriita personoituu lentokenttään. Lentokenttä on kolkko, konemainen, sieluton laitos, joka ohjaa ihmisvirrat lävitseen ja ummistaa silmänsä uumenissaan koetuilta tunteilta.

Niin paljon kuin McMaster mielittynsä perään kaipaakin, hänen tuskansa kohtaa vain soinnittomana kaikuvan huomautuksen: ”airport”. Tuo sana on kuin lasiseinä, johon kertojaminä toistuvasti törmää. Hän näkee sen takaa entisen elämänsä, melkein koskettaakin sitä, mutta ei pääse koskaan sen luo. Jotakin on aina välissä:

“Airport / You’ve got a smiling face /
You took my lady to another place /
Fly her away ‒ fly her away”

Kaipaus ei auta. Laulu päättyy, mutta asetelma jää. Kenttä on nielaissut menneisyyden, asettunut rajapinnaksi tunteiden ja realiteettien välille. Laulaja teki kaikkensa, mutta ei pystynyt parempaan. Analogia The Motorsin omaan urakaareen on ilmeinen. Orkesteri oli vähällä päästä lentoon, mutta joutui palaamaan lentokenttäbussilla kotiin.
Onneksi laulu sai jatkaa matkaansa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

1970-luvun lopulla Suomessa maan tapana oli kääntää jokainen vähänkin relevantilta kuulostava kappale suomeksi. Tuloksena oli kiinnostava nuorisokulttuurin muoto, oma suoranainen genrensä, joka oli liikuttavalla tavalla ajastaan jäljessä jo syntyessään. Airportin kimppuun iski Timo Kuusisto taiteilijanimellä Tinni. Hectorin sanoittama versio pursusi tunnetta ja sydäntä jopa suuremmissa määrin kuin alkuperäisversio. Kappale sai uutta ilmaa siipiensä alle, kun se julkaistiin Warnerin hersyvällä Mikä fiilis 2 -kokoelmalla vuonna 2003.

http://www.youtube.com/watch?v=Uv1xQCUKTkk