<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — Helen Hoffner</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/helen-hoffner/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=7.0</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/a/n/o/anouk1jpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/a/n/o/anouk1jpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Nainen, kitara ja noin neljä minuuttia – 15 yhden hitin naisrokkaria</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/nainen-kitara-ja-noin-nelja-minuuttia-15-yhden-hitin-naisrokkaria__trashed/</link>
    <pubDate>Mon, 15 Oct 2012 08:00:39 +0000</pubDate>
    <dc:creator>Markus Hilden</dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=35535</guid>
    <description><![CDATA[Juttu, joka kumartaa syvään kaikille nartuille ja ei-kenenkään vaimoille.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img fetchpriority="high" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-35536" class="size-medium wp-image-35536" title="anouk-1" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/10/anouk-1-460x459.jpg" alt="Anoukin Together Alone -albumin julkaisusta tulee kuluneeksi 15 vuotta juuri tänään." width="460" height="459" /></a><p id="caption-attachment-35536" class="wp-caption-text">Anoukin Together Alone -albumin julkaisusta tulee kuluneeksi 15 vuotta juuri tänään.</p>
<p>Muutaman viime vuosikymmenen saatossa on tullut ja mennyt jonkin verran naispuolisia rockartisteja, jotka saivat kiteytettyä sanomansa yhteen kappaleeseen niin hyvin, ettei heiltä juuri muuta osattu enää kaivata. Varsinkin <strong>Alanis Morissetten</strong> läpimurron jälkeen yrittäjiä riitti joka sormelle.</p>
<p>Listan ei ole tarkoitus olla definitiivinen, vaan lähinnä nostaa esiin rockin eri tyylejä edustavia naisartisteja, jotka jäivät yhden hitin ihmeiksi. Järjestys on kutakuinkin objektiivinen, mutta painotus angloamerikkalainen.</p>
<h2>#15 Terri Gibbs – Somebody&#8217;s Knockin&#8217; (1980)</h2>
<p>Aloitetaan kantrimenolla. Terri Gibbs ylsi rennosti keinuvalla kappaleellaan Yhdysvaltojen pophittejä arvottavan Hot 100 -listan 13:nneksi, mutta ei enää koskaan sen jälkeen suuremmin menestynyt kantripiirien ulkopuolella. Samanniminen albumi puolestaan toi hänelle ainoan top 100 -albumilistamerkinnän.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/hiJDqUbSMwI" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/hiJDqUbSMwI</a></p>
<h2>#14 Rosie Vela – Magic Smile (1986)</h2>
<p>Mallina elantoaan tienannut Rosie Vela kokeili rockuraa <strong>Steely Danin</strong> avustuksella. Hän myöskin deittaili aikoinaan <strong>ELO:n</strong> <strong>Jeff Lynneä</strong>. Ulkoiset avut olivat siis kohdallaan, joten <em>Magic Smilesta</em> tulikin brittihitti ja Velan <em>Zazu</em>-niminen albumi ylsi peräti sijalle 20 sikäläisellä listalla. Sen jälkeen musiikkiura oli pitkälti nähty myös Velan itsensä mielestä, sillä <em>Zazu</em> on tänäkin päivänä hänen ainoa albuminsa.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/cwaiZL51H6I" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/cwaiZL51H6I</a></p>
<h2>#13 Tané Cain – Holdin&#8217; On (1982)</h2>
<p><strong>Journeystä</strong> tutun <strong>Jonathan Cainin</strong> silloinen vaimo Tané Cain, tyttönimeltään <strong>McClure</strong>, eittämättä hyötyi miehestään, sekä maineen näkökulmasta että musiikillisesti. Jonathan nimittäin kirjoitti <em>Holdin&#8217; Onin,</em> josta tuli suhteellisen iso jenkkihitti. Valkokankaallakin nähty Tané Cain on täysiverinen yhden hitin ihme – hän ei edes julkaissut toista sooloalbumia.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://youtu.be/kh1qiRKOGGI" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/kh1qiRKOGGI</a></p>
<h2>#12 Merril Bainbridge – Mouth (1994)</h2>
<p><em>Mouth</em> oli kappale, jonka perusteella australialainen Merril Bainbridge sai maailmanlaajuisen levytyssopimuksen suurelle yhtiölle. Kotimaassaan jo vuonna 1994 julkaistusta biisistä tuli lopulta top 5 -jenkkihitti pari vuotta myöhemmin. Kuten niin monen australialaisartistin kohdalla tuppaa käymään, Bainbridgen eväät eivät riittäneet pidempään menestykseen USA:ssa tai Euroopassa, jossa häntä ei itse asiassa juuri edes tunneta.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/8YIIM1EVDqg" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/8YIIM1EVDqg</a></p>
<h2>#11 Imani Coppola – Legend of a Cowgirl (1997)</h2>
<p>Hämmästyin, kuinka monen artistin ainoa menestys osui vuoteen 1997. Siltä vuodelta piti jättää poiskin muun muassa <strong>Alana Davisin</strong> versio <strong>Ani DiFrancon</strong> <em>32 Daysistä</em>. Imani Coppola ei kuuluisi tähän siinä mielessä, että hän singahti takaisin taivaskanaville<strong> Little Jackien</strong> riveissä vuonna 2008. Me kaikkihan muistamme <em>The World Should Revolve Around Men</em>. Ai emme? Coppola yhdisti hiphopia ja rockia varsin kivasti, muttei ikinä saanut toista kunnon hittiä soolona.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/IRyV4rvTf7c" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/IRyV4rvTf7c</a></p>
<h2>#10 Shawn Colvin – Sunny Came Home (1997)</h2>
<p>Euroopassa melko tuntemattomaksi jäänyt Shawn Colvin iski kultasuoneen viidennen albuminsa kappaleella <em>Sunny Come Home</em>, joka nousi USA:n Hot 100 -listan seitsemänneksi ja voitti vuoden biisin Grammyn talvella 1998. Albumi on teemalevy erosta ja hittikappaleessa poltetaan talo – täydellistä naisrokkarimateriaalia siis. <em>Sunny Came Homesta</em> tuli samanlainen popyleisön yllätyssuosikki kuin <strong>Ben Folds Fiven</strong> ainoasta valtavirtahitistä <em>Brick</em> (1997).</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/qfKKBDFCiIA" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/qfKKBDFCiIA</a></p>
<h2>#9 Edie Brickell &amp; The New Bohemians – What I Am (1988)</h2>
<p>Edie Brickell menee yhden hitin ihmeestä rimaa hipoen: hän ja yhtyeensä saivat toisenkin top 50 -jenkkihitin <em>Circle</em>, mutta vanhalla mantereella Brickell tunnetaan, jos ylipäätään tunnetaan, nimenomaan leppoisan itsetietoisesta <em>What I Amistä</em>. Täällä biisi muistetaan myös <strong>Tin Tin Outin</strong> ja <strong>Emma Buntonin</strong> versiona vuodelta 1999. Se ylsi brittilistan kakkoseksi. Brickell avioitui <strong>Paul Simonin</strong> kanssa vuonna 1992. He tapasivat <em>Saturday Night Livessa</em> muutamaa vuotta aiemmin, kun <em>What I Amista</em> oli tulossa hitti.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/tDl3bdE3YQA" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/tDl3bdE3YQA</a></p>
<h2>#8 Billie Myers – Kiss the Rain (1997)</h2>
<p><strong>The Hootersin</strong> <strong>Eric Bazilian</strong> sai parikin kappaletta tähän juttuun. <em>Kiss the Rainin</em> hän kirjoitti yhdessä Billie Myersin ja <strong>Desmond Childin</strong> kanssa. Kappale muodostui brittiläisen Myersin ensimmäiseksi ja ainoaksi isommaksi hitiksi. Meillä sitä veivasi ahkerasti ainakin juuri aloittanut Radio Nova. Voimaannuttava rockballadi soi sittemmin <em>Dawson&#8217;s Creek</em> -sarjassa, mutta se ei auttanut pidentämään Myersin uraa tähtenä. <em>Kiss the Rainin</em> sisältänyt <em>Growing Pains</em> -albumi (1997) myi kultaa Britanniassa, mutta sen jälkeen häneen ei ole juuri voinut sattumalta törmätä, vaikka viettäisi kaiken aikansa popmaailman keskiössä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/Kq-r4ZUpels" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/Kq-r4ZUpels</a></p>
<h2>#7 Helen Hoffner – Summer of Love (1993)</h2>
<p>Brittiläinen Helen Hoffner esiintyi jo helmikuisessa <a href="http://www.nrgm.fi/artikkelit/tilastojen-outolinnut-kahdeksan-kummallista-albumimenestyjaa/" target="_blank" rel="noopener noreferrer">Tilastojen outolinnut -jutussa</a> eikä syyttä: hän oli täydellinen yhden hitin ihme ja se kappalekin, <em>Summer of Love</em>, oli menestys lähinnä Suomessa ja parissa muussa maassa. <em>Wild About Nothing</em> (1993) jäi Hoffnerin ainoaksi sooloalbumiksi.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/cZe-7aNnNUg" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/cZe-7aNnNUg</a></p>
<h2>#6 Anouk – Nobody&#8217;s Wife (1997)</h2>
<p>Hollantilainen Anouk Teeuwe ei valloittanut USA:n tai Britannian listoja, mutta monia Euroopan maita kylläkin. Hyvin yououghtaknowmainen <em>Nobody&#8217;s Wife</em> oli syksyn 1997 suurimpia hittejä meillä ja muissakin Pohjoismaissa. Kotimaassaan hän on ollut supersuosittu siitä lähtien ja käytännössä jokainen Anouk-albumi on yltänyt sikäläisen listan kärkipaikoille. Vertaukset Alanis Morissetteen ovat siinäkin mielessä oikeutettuja, että Morissetten huipulle nostanut <strong>Glen Ballard</strong> on tuottanut Anoukin levyjä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/3RaHTDNude4" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/3RaHTDNude4</a></p>
<h2>#5 Nena – 99 Luftballons (1984)</h2>
<p>Monet kansainvälisesti tähdenlennoiksi jääneet artistit ovat ennen tai jälkeen sen hitin ehkä menestyneet jotenkin kotimaassaan. Anoukin lisäksi Nena kuuluu tähän sarjaan, mutta he kuuluvat myös tähän juttuun, koska ydinsotaa vastustava<em> 99 Luftballons</em> (tai <em>Red Balloons</em>) oli heidän ainoa hittinsä saksankielisen maailman ulkopuolella. Samannimisen laulajattaren luotsaama yhtye sai hittinsä myötä levyttää pari albumia englanniksikin. <em>99 Red Balloons</em> oli toinen ydinsotaa vastustanut brittiykkönen samana vuonna, se toinen oli <strong>Frankie Goes to Hollywoodin</strong> <em>Two Tribes</em>.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://youtu.be/La4Dcd1aUcE" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/La4Dcd1aUcE</a></p>
<h2>#4 Alannah Myles – Black Velvet (1988)</h2>
<p><strong>Elvis Presleystä</strong> kertova <em>Black Velvet</em> nousi listoilla aivan kaikkialla ja Suomessakin niin valtavaksi hitiksi, että oli suorastaan ihme, ettei Myles kyennyt hyödyntämään sen luomaa nostetta – moniko pystyy edes nimeämään toisen Mylesin kappaleen? <em>Alannah Myles</em> -albumin (1988) täkäläinen myynti (yli 60 000 kpl) oli hurjaa kaikkiin muihin markkina-alueisiin paitsi Kanadaan verrattuna, vaikka USA:ssakin se ylsi listavitoseksi. Tummaääninen kaunotar yritti paluuta <em>Rockinghorse</em>-nimisellä albumilla (1992), mutta juuri ketään ei Kanadan ulkopuolella enää kiinnostanut.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/tkXNEmtf9tk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/tkXNEmtf9tk</a></p>
<h2>#3 Joan Osborne – One of Us (1995)</h2>
<p>Kentuckylaisen Joan Osbornen Jumalaa käsittelevästä <em>One of Usista</em> tuli melko nopeasti radiohitti kesällä 1995. Osborne tulkitsi <em>Kiss the Rainin</em> kohdalla esitellyn Eric Bazilianin kirjoittaman biisin suurella sydämellä ja se kehittyi olennaiseksi osaksi suomalaistenkin rippikoulujen musiikkihetkiä. Hot 100 -listan neloseksi päässyt<em> One of Us</em> oli ehdolla jopa vuoden biisin Grammy-palkinnon saajaksi, mutta pystin vei <strong>Sealin</strong> <em>Kiss from a Rose</em>, ja käytännössä seuraavana päivänä Osbornen päivät popin tähtitaivaalla olivat historiaa. Osbornen tekemiset kiinnostavat silti yhä muutamia: hänet on nähty USA:n top 200 -albumilistalla vielä tänä keväänä. Ja<em> One of Us</em> jäi tietenkin kappaleena elämään, kuten parhaiden hittien pitääkin.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/QOw7EuiFz0k" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/QOw7EuiFz0k</a></p>
<h2>#2 The 4 Non Blondes – What&#8217;s Up (1993)</h2>
<p>Erään <strong>Linda Perryn</strong> vuonna 1989 perustama bändi The 4 Non Blondes kiteytti naisenergian samoihin aikoihin, kun grunge-ilmiö alkoi kieriä vuoren huipulta takaisin kohti marginaalin laaksoa. The 4 Non Blondesissa oli sekä mies- että naisjäseniä, mutta se tunnettiin ainoastaan hassua hattua käyttäneen Perryn bändinä ja tarttuva, mutta myös hieman ärsyttävä <em>What&#8217;s Up</em> jäi heidän ainoaksi hitikseen. Perry lähti ryhmästä seuraavana vuonna ja hänestä tuli sittemmin ykkösluokan hittinikkari. Kaikkien muiden jäsenten kohtaloksi jäi melko masentava lause “tunnetaan parhaiten rockyhtyeestä nimeltä The 4 Non Blondes”.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/6NXnxTNIWkc" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/6NXnxTNIWkc</a></p>
<h2>#1 Meredith Brooks – Bitch (1997)</h2>
<p>Alanis Morissette oli hetken maapallon suosituin artisti ja hänen perässään listoille luovi siis monta tähänkin juttuun päätynyttä yrittäjää. Heistä Meredith Brooks sai eittämättä suurimman hitin – <em>Bitchiä</em> voidaan pitää sanomaltaan post-morissette-kauden kiteytymänä. Oregonilaissyntyinen Brooks soitti erinäisissä projekteissa jo 1980-luvulla, mutta julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa<em> Blurring the Edges</em> vasta vuonna 1997. Grammy-ehdokkaaksi asti edennyt <em>Bitch</em> on yhä Brooksin ainoa hitti, mutta sitäkin suurempi. Rouva on jatkanut uraansa senkin jälkeen, mutta tietenkin heikommalla menestyksellä. <em>Bitchin</em> toinen kirjoittaja <strong>Shelly Peiken</strong> sen sijaan on sorvannut hittejä Linda Perryn tapaan muun muassa<strong> Christina Aguileralle</strong>.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/bv4q4Kk0Qr0" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/bv4q4Kk0Qr0</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/c/o/u/countryexpressjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/c/o/u/countryexpressjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/tilastojen-outolinnut-kahdeksan-kummallista-albumimenestyjaa/</link>
    <pubDate>Thu, 16 Feb 2012 08:30:19 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Wanha!]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=23031</guid>
    <description><![CDATA[Tiesitkö, että Francis Goya on myynyt Suomessa yli 600 000 levyä?]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<p>Hittialbumin voi saada melkein millä tahansa keinolla, esimerkiksi tulemalla uskoon tai tarkastelemalla vangin sielunelämää. Tässäpä kahdeksan hämmästyttävästi vähintään timantti- tai myöhemmin platinarajaa Suomessa hätyytellyttä esittäjää.</p>
<h2>Eija Merilä</h2>
<p style="text-align: center;"><img decoding="async" class="size-medium wp-image-23047 aligncenter" title="Eija Merilä" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Eija-Merilä-460x412.jpg" width="460" height="412" /></a></p>
<p><strong>Kuka</strong>: Kristinuskosta ammentava laulaja, joka sijoittui toiseksi Jyväskylässä järjestetyssä laulukilpailussa 60-luvulla.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Konsta Jylhän hengellisiä lauluja</em> (1975)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Merilällä oli kunnon hittejäkin, kuten 60-luvun puolivälissä julkaistu <em>Yö saaristossa</em>. Hän on mukana tässä, koska sai suurimman menestysalbuminsa paradoksaalisesti – stop the press – jätettyään viihdetaiteilijan uran tultuaan uskoon! <em>Konsta Jylhän hengellisiä lauluja</em> ylitti reilusti timanttirajan, mutta Merilä siis ei ollut enää viihdetaiteilija. Elämä on joskus ihmeellistä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/SKO1RqmCSWA" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/SKO1RqmCSWA</a></p>
<h2>Jukka Raitanen</h2>
<p style="text-align: center;"><img decoding="async" class="size-full wp-image-23062 aligncenter" title="Jukka Raitanen" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Jukka-Raitanen.jpg" width="444" height="438" /></a></p>
<p><strong>Kuka</strong>: Vankilaoloista ammentanut laulaja eli 70-luvun <strong>Arttu Wiskari</strong>.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Vangin toive</em> (1976)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Konnunsuon vankilassa syntynyt <em>Vangin toive</em> vei Raitasen televisioon ja sitä kautta myyntilistoille. Samannimistä albumia myyntiin yli 50 000 kpl. Hittikappaleeseen liittyi myös kunnon skandaali, sillä sen omivat sekä helluntalaiset että romanit. Enempää en tiedä, mutta vakavalta vaikuttaa. Toinen, melko laskelmoivasti nimetty albumi <em>Vapaa oon</em> (1977) nousi niin ikään listoille, mutta sen jälkeen Raitanen unohdettiin aika nopeasti. Kymmenen vuotta sitten Poptori julkaisi kokoelman <em>Poptorin parhaat – Vangin toive</em>, jota varten Raitanen levytti uudelleen vanhat kappaleensa.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/UKn2MylUKnQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/UKn2MylUKnQ</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Helen Hoffner</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23074 aligncenter" title="Helen Hoffner" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Helen-Hoffner-460x345.jpg" width="460" height="345" /></a></p>
<p><strong>Kuka</strong>: Brittilaulajatar, joka tunnetaan Suomessa paremmin kuin muualla.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Wild About Nothing</em> (1993)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Radiokanavien bongaama kesähitti <em>Summer of Love</em>. Yhden hitin ihmeetkin saavat joskus albumeita kaupaksi platinalevyyn oikeuttavan määrän, mutta Helen Hoffnerin menestys oli muutenkin mystistä. <em>Summer of Love</em> ei nimittäin tilastoitunut lainkaan neidon kotimaassa eikä kai juuri muuallakaan, paitsi siis Suomessa sekä Norjassa. Kukaan ei ole kai koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi kuullut kenenkään kuulleen Hoffnerilta muita soolokappaleita kuin ne 12<em> Wild About Nothing</em> -albumilla julkaistua. Levynteossa tosin oli mukana kovia nimiä: <strong>Hugh Padgham</strong>, <strong>Simon Burton</strong> ja <strong>Bryan Adams</strong>.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/msZsdVpRaeU" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/msZsdVpRaeU</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Spede ja G. Pula-aho</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23088 aligncenter" title="Spede" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Spede-460x330.jpg" width="460" height="330" /></a></p>
<p><strong>Ketkä</strong>: Koko kansan rakastama viihdyttäjä ja <strong>Leo Jokelan</strong> esittämä anarkistinen papukaijahahmo.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Pure nenääs!</em> (2004)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Jaa-a, nostalgia kenties? G. Pula-ahon hahmo syöpyi ilman muuta lähtemättömästi 60-luvulla eläneiden mieliin, mutta hieman hankalampi on selittää sketseistä kootun albumin ykkösdebyyttiä vuonna 2004. Sitä ei osannut ennakoida kukaan, saati sitä, että levyä ostettaisiin lopulta liki 50 000 kpl.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/R4jN360DxTw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/R4jN360DxTw</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Luis Cobos</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23094 aligncenter" title="Luis Cobos" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Luis-Cobos-460x401.jpg" width="460" height="401" /></a></p>
<p><strong>Kuka</strong>: Un músico, compositor y director de orquesta español.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Venäläinen fantasia</em> (1987)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Eihän siinä ole mitään outoa, että aikana, jolloin <strong>Alla Pugatsova</strong> myi kultaa, espanjalainen orkesterinjohtaja pisti vielä paremmaksi näkemyksellään venäläisistä ikivihreistä kuten <em>Oi niitä aikoja</em> ja <em>Kalinka</em> – ja kappaleiden nimet oli kirjoitettu kanteen turvallisesti suomen kielellä. Rajansa neuvostorakkaudellakin sentään.</p>
<p><em>Venäläisestä fantasiasta</em> ei valitettavasti löytynyt Youtube- eikä Spotify -näytettä, joten tässä muuta Luis Cobos -tuotantoa.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/IhOOCzxo20s" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/IhOOCzxo20s</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Tikkurilan laulajat</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23098 aligncenter" title="Tikkurilan laulajat" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Tikkurilan-laulajat-460x340.jpg" width="460" height="340" /></a></p>
<p><strong>Mikä</strong>: Tikkurilalainen kuoro, jonka perustivat Tikkurilan Suomalaisen Kansakoulun opettajat vuonna 1949.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>:<em> Christmas in Finland</em> (1972)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Ken tietää? Ainakin läpeensä suomenkielisen albumin englanninkielinen nimi herättää tänä päivänä hienoista hilpeyttä. Levyä ostettiin silloiseen timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kpl. Tikkurilalaiset on päästetty levytysstudioon 70-luvun jälkeen harvakseltaan, lähinnä laulamaan samat joululaulut uudelleen ja juhlistamaan kuoron vuosipäiviä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/2Z-1mWxfTyc" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/2Z-1mWxfTyc</a></p>
<h2>Pizza Enrico</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-full wp-image-23101 aligncenter" title="Pizza Enrico" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Pizza-Enrico.jpg" width="252" height="278" /></a></p>
<p><strong>Mikä</strong>: Suomalainen huumoriduo, jonka osapuolten henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, mitä voi pitää viisaana strategiana.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Nummero 16 – Mita sina sanoa</em> (2003)</p>
<p><strong>Syy</strong>:<strong> Ricky Martinin</strong> <em>Jaleo</em> -hittiä kierrättänyt <em>Mita sina sanoa</em>. Netissä levinnyt kappale ihastutti Magnum Music -yhtiön herrat takomaan markkinarakoa. Huumoriartistien menestyksessä ei sinänsä ole mitään outoa, mutta kukaan ei koskaan ole saanut platina-albumia heppoisemmin eväin kuin Pizza Enrico ja vielä ilman esimerkiksi tv-sarjan antamaa taustatukea.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/0sCghw8QI0Y" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/0sCghw8QI0Y</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Francis Goya</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23103 aligncenter" title="Francis Goya" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Francis-Goya1-460x266.jpg" width="460" height="266" /></a></p>
<p><strong>Kuka</strong>: Belgialainen viihdekitaristi.</p>
<p><strong>Menestysalbumit</strong>: <em>Nostalgia</em> (1975), <em>16 Dream Melodies</em> (1978), <em>Summernight Moods</em> (1979), <em>Pohjolan yössä</em> (1981)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Nätisti kitaraansa näppäilevä Goya on ehdottomasti hämmentäjien ykkönen. Ei niinkään musiikillisesti, vaan käsittämättömän pitkään jatkuneen menestyksensä vuoksi sekä siksi, että mieheen liittyy niin paljon listanörttejä kiihottavaa komiikkaa. Listoilla vain 22:nneksi noussutta<em> Nostalgiaa</em> on Goyan omien nettisivujen mukaan myyty Suomessa yli 600 000 kappaletta – melko hyvin tuolloin neljän miljoonan asukkaan maassa. Sinunkin sukulaisillasi täytyy siis olla hyllyssä vähintään yksi Goya, toivottavasti useampia. Syksyn säveleenkin osallistunut herra oli ilmeisesti niin suosittu, että Musiikkituottajien verkkosivuilla hänet on merkitty kotimaiseksi artistiksi.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/SMyZI4xFG8g" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/SMyZI4xFG8g</a></p>
<p>&nbsp;</p>
<h3>Bonus!</h3>
<h2>Country Express</h2>
<p style="text-align: center;"><img loading="lazy" decoding="async" class="size-medium wp-image-23106 aligncenter" title="Country Express" alt="Tilastojen outolinnut – kahdeksan kummallista albumimenestyjää" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2012/02/Country-Express-460x345.jpg" width="460" height="345" /></a></p>
<p><strong>Mikä</strong>: Suomalainen kantriyhtye, joka on perustettu luonnollisesti Karjaalla.</p>
<p><strong>Menestysalbumi</strong>: <em>Country Express</em> (1976)</p>
<p><strong>Syy</strong>: Voiko mikään nostaa kansallistunnetta yhtä korkealle kuin kantrin PM-kisojen voitto? Ei tietenkään! Country Expressin albumi ei itse asiassa saavuttanut silloista timanttirajaa, mutta noilla meriiteillä ja albumilistan kakkossijalla on kerta kaikkiaan pakko tulla noteeratuksi edes bonuksena.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/iHjnzw-uA_g" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/iHjnzw-uA_g</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
