First Aid Kit / Johanna Söderberg 07.02.2012 Klubi, Turku.

Hipit heinäpellolla.

First Aid Kit nousee esikuviensa avulla esikuviensa tasolle.

Johanna ja Klara Söderberg löivät läpi kolmisen vuotta sitten YouTube-versiollaan Fleet Foxesin Tiger Mountain Peasant Songista. Kaksikko kuikuili kameraan puuston huomista ja tulkitsi laulua samalla innostuksen ja hartauden sekoituksella, jolla lapsi kertoo maailmastaan. Tulkinnan uumenissa eli voima, joka ei täysin istunut hellyttävään kuvakieleen. Tämä ristiriita voitti oitis puolelleen.

Tuolloin 15- ja 18-vuotiaiden siskosten ilmaisu oli vielä luonnosmaista, mutta heidän kasvoiltaan huokunut pehmeä nuoruus maanitteli antamaan kaiken anteeksi. Nyt, vain muutamaa vuotta myöhemmin tuntuu typerältä viitata millään tavalla kaksikon ikään. The Lion’s Roarilla esiintyvät kypsät ja rutinoituneet laulajat, joiden musiikki kertoo sekä lähdeaineiston tuntemuksesta että valtoimenaan pursuavasta lahjakkuudesta.

Levyn laatu ei tule toki yllätyksenä – ovathan jo First Aid Kitin aiemmat julkaisut osoittaneet, että kaksikon vahvuudet eivät rajoitu komeasti kaikaavaan lauluun. Uusilla kappaleillaan First Aid Kit kuitenkin huomauttaa, että debyytti-EP Drunken Trees (2008) oli vasta askelmerkki ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt pitkäsoitto The Big Black & The Blue lankun tietämiin osunut ponnistus. Niiden rinnalla The Lion’s Roar tuntuu ylpeältä ilmalennolta, jonka aikana elämää ehtii katsoa monesta näkökulmasta.

The Lion’s Roar saavuttaa mittansa isottelematta. Levyltä puuttuu ulkoinen mahtipontisuus, mutta lähes uhkaavaa jylhyyttä sen raidoilta löytyy siinä missä lohduttavaa hellyyttäkin. Johannan ja Klaran terävänheleä ääni uppoaa selkäpiihin, pakottaa hiljentymään ja on vähällä usuttaa jopa perääntymään. Tulkinta etenee niin itsevarmasti, että siitä hehkuu hurmoksen ohella suoranaista uhmaa.

Osan voimastaan ääni saa ensiluokkaisista kappaleista. Kierroksia kerätään jo nimikkoraidan kohtalokkaalla valssilla, jonka sävelessä on luokseen päästämätöntä kaukokaipuuta ja jonka sanojen alakulo viiltää. Laulun tunneskaala kiteyttää erinomaisesti koko levyn luonteen. Kaksikon kompastuskivenä aiemmin jököttänyt yksitotisuus on kammettu pois ja ilmaisu polveilee moneen suuntaan kuin kevättulvasta riemastunut puro.

Solinan seasta erottuu kepeästi rullaavaa countryhölkkää, maata viistäviä balladeja ja iltataivaan väreiksi kiinnittyvää melankolista folkia. Jos First Aid Kitin aiemmat tekemiset veivät enskedeläisen makuuhuoneen pölyiseen aamuun, ovat siskokset nyt avanneet verhot ja antaneet auringon sytyttää huoneen värit nostalgiseen ja lämpimään hehkuun.

Kiekon ilmeikkäästä äänimaailmasta käy epäilemättä kiittäminen tuottajana häärinyttä Bright Eyes -kitaristi Mike Mogisia. Hänkään ei olisi kuitenkaan voinut luoda tyhjästä Johannan ja Klaran yhteistä ääntä, johon koko musiikki viime kädessä personoituu. Siskokset välittävät kappaleidensa monitasoiset tunnesisällöt koruttomasti ja taiten. Melodiat tihkuvat tragiikkaa, mutta toivottomuuteen laulut eivät sysää koskaan.

Kauneuteen uskovan musiikin ja tunteissaan riutuvan yksilön vuorovaikutus on alusta loppuun saumatonta. Niinpä First Aid Kit välttää muutamien verrokkiensa ja yhteistyökumppaniensa viimeisimpien levyjen ongelmat. The Lion’s Roar ei esimerkiksi käänny samalla lailla sisäänpäin kuin Anna Ternheimin vakavanaamainen The Night Visitor. Toisessa ääripäässä kaksikko malttaa pysähtyä kauan ennen kuin levyn informaatioähky kasvaa niihin itseriittoisiin ulottuvuuksiin, jotka tukahduttivat osan Fleet Foxesin Helplessness Bluesin ilmaisuvoimasta.

First Aid Kit tuntuukin oivaltaneen, että vaikka tällaisen musiikin sielu elää suurista harmonioista ja seesteisestä rytmiikasta, sen käyttöarvo syntyy taitavasti aseteltujen kontrastien kautta. Niinpä levy malttaa myös kujeilla. Iloisesti pulppuava Blue yhdistää hienosti aurinkoisen sävelen ja tummanpuhuvat sanat, Emmyloun junakomppi puolestaan kirittää naiset hurmaavaan melodia-akrobatiaan. Ilman tällaisia irtiottoja In the Hearts of Menin ja Dance to Another Tunen kaltaiset tunnelmapalat saattaisivat kadottaa kauneutensa kaltaistensa massaan.

Arvokkainta on, että First Aid Kit ei pyri muotovalioon jäljittelyyn. Levyltä puuttuu valtaosa siitä ryppyotsaisuudesta, joka yleensä seuraa esikuvien tarkkarajaista palvontaa, ja joka on monen perinteidensä nimiin vannovan musiikkityylin perikirous. Tyylitietoisia ja musiikilleen uskollisia esittäjät toki ovat, mutta musiikin historia tai kotiseutu ei kahlitse heitä, vaikka levy onkin purkitettu amerikkalaisen folkin ydinalueilla Omahassa. The Lion’s Roar on ensisijaisesti esittäjiensä, kahden luonnonlapsen, muotokuva.

Esittäjien välittömyys lienee tarttunut myös taustabändiin. Osin Bright Eyesin miehistöstä, osin siskosten lähipiiristä kasattu muusikkokaarti soittaa kevyellä otteella, eikä anna pienieleisimpienkään kappaleiden latistua kaavamaisiksi. Ammattimiesten jälki on paikoin hieman persoonatonta, mutta ei sorru silloinkaan toistamaan itseään liiaksi. Tuntuu kuin kaikki olisivat halunneet tehdä levystä mahdollisimman hyvän.

Tätä taustaa vasten tuntuu loogiselta, että kierros kierrokselta hartaammaksi muuttuva albumi polkaisee päätösraidallaan käyntiin ehdat latotanssit. The Felice Brothersin ja Conor Oberstin tähdittämä King of the World ei ole levyn ikimuistoisimpia sävelmiä, mutta pyykkilankabasson lonkotus, kättentaputusten rytmi ja avarasydämiset torvet keventävät tunnelmaa kerrasta. The Lion’s Roarin päättyessä ilmassa väreileekin yhteisöllisyydestä kumpuava elämänilo.

Kaikesta kuulee, että Johanna ja Klara ovat kasvaneet kiinni niihin maisemiin ja tunteisiin, josta heidän laulunsa kumpuavat. Luojan kiitos, ihminen ei ole silloinkaan liian vanha leikkimään.

84

First Aid Kit käsittelee sekä amerikkalaista folkia että sen kuvastoon sopivia tunteita niin sävykkäästi, että viittaukset kaksikon ikään tuntuvat lähinnä esittäjien aliarvioinnilta. Toisella pitkäsoitollaan siskosten musiikki kasvaa pituuden ohella niin leveyttä kuin syvyyttäkin

Video ei ole enää saatavilla

Enää First Aid Kit ei punastele kameroille puiden katveesta.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 317 VCMG – Spock

Vince Clarke ja Martin Gore löivät hynttyyt yhteen ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen ja alkoivat veistellä teknoa suurille ikäluokille, mikä ei tarkoita, etteikö VCMG:n ensimmäinen single kuulostaisi tiukasti ajassa kiinni olevalta. Kevään myötä julkaistava albumi lienee huomattavasti jännempää tavaraa kuin 2000-luvun kädenlämpöiset Depeche Mode -levyt. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 316 Seasick Steve – Underneath a Blue and Cloudless Sky

Harmaantunut ja parrakas, iäkkäämpi herrasmies kertoo kitara kainalossa, upealla raspiäänellään rakastavansa niin paljon että saatuu ja lupaa olla lähellä vielä silloinkin, kun hiukset harmaantuvat. Michael Bolton ja Lionel Richie pakenevat nurkkaan häpeämään ällöpyllyrakkauslaulujensa kanssa tällaisten teosten rinnalla. Nyt lauletaan ihan oikeasta rakkaudesta. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 315 Tori Amos – Fearlessness

Arvaa kenen kappale: espanjalaissäveltäjä Enrique Granadosin 12 espanjalaisen tanssin Orientale-osaa mukaileva, myrskyisten meritaistelujen ja mustien demonien kautta tukehtuvaa parisuhdetta kuvaava, 14-osaisen laulusarjan neljäs kierros. Kehtaisiko tätä joku muu edes ajatella? Lopputulos on kuitenkin esittäjänsä hienoimpia hetkiä todella, todella pitkään aikaan. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 314 Kaizers Orchestra – Hjerteknuser

Maailman suurin norjankielinen rockyhtye lienee tuttu usealle Roskilden kokeneelle suomalaiselle. Kun ei osaa norjaa edes auttavasti, saa Kaizerien kappaleista rakennettua jänniä omia tulkintoja. Videon englanninnoksen mukaan teksti ei ole ollenkaan niin kipeä kuin kuvittelin sen olevan, mutta onhan kappale kaikessa pateettisuudessaan ihan pirun toimiva balladi. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 313 Eddie Vedder – Longing to Belong

Ihastuttava ei ole sana, joka tulisi ensimmäisenä mieleen Pearl Jam -laulaja Eddie Vedderistä. Juuri sellainen kuitenkin on hänen toinen soololevynsä, pikkuruisen havaijilaisen kielisoittimen parrasvaloihin nostava Ukulele Songs. Albumin huippuhetki, kaunis ja kaipuun täyttämä Longing to Belong on kuin trooppisena yönä rantaan lyövät aallot musiikiksi muutettuna. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 312 Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)

Ison maailman versio Nylon Beatin Seksi vie ja taksi tuo -biisistä: kuplivan hedonistinen oodi sille vapauden tunteelle, jonka vain työläinen voi tuntea, vapautuessaan kerran viikossa porvarin sortavasta otteesta viikonlopun huuruiseen viettoon. Vaikka olen hautaan kypsä yli 30-vuotias mies, tämän biisin avulla pääsen hetkeksi taas parikymppisten huolettomuuteen. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 311 Erik Hassle – Are You Leaving

Näin sattumalta Erik Hasslen pienimuotoisen keikan Tukholman Radiotalolla ja löysin itselleni uuden suosikin. Soundi oli miellyttävän niukka ja riisuttu, Hassle sielukas laulaja ja kappaleet ensiluokkaisia. Biisien täyteenahdettuihin studioversioihin tottuminen vei aikansa, mutta vahvat sävellykset kestävät tunnetusti versioimista. Laittakaa Erikin nimi muistiin. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen virallisen videon voit katsoa tästä.

# 310 White Denim – River to Consider

Kaskaat sirittävät, sammakot kurnuttavat ja helle tekee tepposiaan. White Denim tekee musiikillisen Yage-huumeen etsintäretkensä syvälle keskiamerikkalaiseen aluskasvillisuuteen. Sieltä se palaa tuomisinaan polyrytmiikkaa ja eksoottisia puhallinsoittamia. River to Consider eroaa muista D:n kappaleista kuin happoinen tajunta selväpäisestä todellisuuskokemuksesta. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

# 309 Earth – Father Midnight

Mannerlaatat värähtelivät Seattlessa jo kolme viikkoa ennen Sendaita, kun Earth julkaisi pimeitä voimia huokuvan albuminsa Angels of Darkness, Demons of Light I:n. 12-minuuttinen Father Midnight on doom metalin, krautrockin, jazzin ja countryn ydinnesteistä kokoon keitetty liemi, joka kuplii, möyrii ja murisee tavalla, joka solmii sisuskalut ja kirkastaa mielen. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 308 Rome – Petrograd Waltz

Hengästyttävän triplalevyn kappalepaljouden keskeltä löytyy myös tämänkaltaisia helmiä. Tuskin on neofolkin puolella koskaan liipattu näin lähellä americanaa – tässähän soi industrial-kolinan sijaan Springsteen–Waits–Cash-perinteen lämmin tunnelma, jota Jerome Reuterin syvä baritoni vielä vahvistaa. Harvoin on Pietaria musiikin keinoin näin rakastavasti tulkittu. (Mikael Mattila)

http://vimeo.com/32744858
Petrograd Waltz julkaistiin marraskuussa ilmestyneellä tripla-albumilla Die Æsthetik der Herrschaftsfreiheit.

# 307 Nikolai Blad – Iitu

Nikolain koira Iitu kuoli ja haudattiin, jotta hänen sielunsa voisi matkata koirien tähdistöön. Viikkoa myöhemmin sunnuntain Helsingin Sanomien kannessa oli vakuutusyhtiön mainos. Mainoksessa oli koira. Koira näytti aivan Iitulta. Shirley MacLaine voi imeä röhmyä. Tämä on uskottavin sielunvaellus, josta minä olen koskaan kuullut. Ehkä mekin vaellamme mainoksiin. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 306 First Aid Kit – The Lion’s Roar

Nuorgamin Levyraatihan ei valehtele. Ruotsalaiskaksosten Johanna, 21, ja Klara, 18, Söderbergin 23. tammikuuta julkaistavan kakkosalbumin nimikappale komeilee tätä kirjoitettaessa Levyraadin maratontaulukon toisella sijalla – ja ihan syystä. A-luokan appalakkifolkia Fleet Foxesin ja Neko Casen hengessä, poikkihuilua, jumalaista stemmalaulua – ajatonta kauneutta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Kimurantin suomirockin mestarit Helsingin Herttoniemestä julkaisevat neljännen albuminsa ensi vuoden tammikuussa. Levyn ensimmäisen singlelohkaisun video syntyi niin, että kitaristi Juho kuvasi televisiosta satunnaisen mainoskatkon, jolla esitetyt mainokset bändi sitten näytteli uudestaan. Olkaa hyvä, Ducato – maailmanensi-illassa!

Video ei ole enää saatavilla

First Aid Kit – The Lion’s Roar

Ruotsalaisten Johanna, 21, ja Klara, 18, Söderbergin muodostama folkduo julkaisee tammikuussa toisen albuminsa The Lion’s Roarin, jonka nimikappale on valittu levyn videobiisiksi. Albumin on tuottanut Bright Eyesista ja Monsters of Folkista tuttu Mike Mogis.

Video ei ole enää saatavilla

BMMB – Follow Your Nightmare

”Alaston Saana Parviainen tapetaan musiikkivideolla!” Kohujulkisuuttakin saanut BMMB on eräänlainen suomielektron superkokoonpano, sillä sen muodostavat Imatran Voimasta ja Itäväylästä tuttu Perttu ”Randy Barracuda” Häkkinen ja Ceebrolisticsin Pijallina tunnettu Janne Hyttinen alias Michael Black Electro. Albumi Dirty Seconds kaupoissa nyt!

Video ei ole enää saatavilla

Chromatics – Killing for Love

Italodiskoa Oregonista, olkaa hyvä! Chromatics on kypsytellyt neljättä studioalbumiaan pitkään ja julkaisee sen vihdoin ensi vuoden tammikuussa, yli neljä vuotta läpimurtoalbumi Night Driven ilmestymisen jälkeen. Killing for Love -singlen videon on ohjannut Alberto Rossini.

Video ei ole enää saatavilla

Korn feat. Skrillex – Get Up

Nu metal -jättiläinen sukeltaa kymmenennellä albumillaan valtavirran dubstepin ihmeelliseen maailmaan. The Path of Totalitylle ovat kappaleita tuottaneet muun muassa Noisia, Datsik, 12th Planet, Excision ja, kuten tässä tapauksessa, Skrillex. Nuorgam ei tiedä mitä ajatella – ja se on aina hyvä merkki!

Video ei ole enää saatavilla

Ensiapusisarukset aikovat nähdä Flowssa ainakin Iron & Winen ja Lykke Lin.

Tunteikkaan harmonista folkpopia tekevä First Aid Kit julkaisi vuosi sitten debyyttialbuminsa The Big Black & Blue. Nuorgamin small talkiin vastanneet Söderbergin sisarukset Johanna ja Klara kertoivat rakastavansa traagisen introvertteja 1970-luvun lauluntekijöitä, mutta laulavansa karaokessa ysäripoppia. Flow-festivaalin nuorimpiin kiinnityksiin kuuluva tukholmalaisduo esiintyy lauantaina Voimalan konsertissa.

Mitä kappaletta olette kuunnelleet eniten elämänne aikana?

“Tähän on hyvin vaikea vastata, mutta olemme kuunnelleet lukemattomia kertoja Leonard Cohenin Suzannea. Se on yksi niistä kappaleista, jotka eivät koskaan vanhene. Se on yksinkertainen ja mystinen – ajaton klassikko, joka herättää suuria tunteita.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kappaleet tekevät teidät aina nostalgiseksi?

“Lapsuudenkodista tutut kappaleet herättävät nostalgiantunteita. Vanhempamme soittivat meille paljon The Velvet Undergroundia, Patti Smithiä, Pixiesiä ja David Bowiea.”

Mitä kappaletta pyydätte DJ:ltä, kun olette todella, todella kännissä?

“Emme ikinä juo kovin paljon…”

Mikä on ärsyttävin musiikkigenre, johon olette törmänneet?

“Bluegrass-hiphop on genrehybridi, joka ei vain toimi.”

Kenen muusikon kuolemasta olette viimeksi järkyttyneet?

“The Louvin Brothersin Charlie Louvinin. Kuulimme hänen kuolemastaan, kun olimme kotona ja kuuntelimme heidän levyjään koko päivän. The Louvin Brothers on yksi lempiyhtyeistämme, heidän suloiset harmoniansa ja traagisen runolliset lyriikat inspiroivat meitä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä artistia suosittelisitte todennäköisimmin kiinnostavalle tuttavuudelle?

“Ehkä suosittelisimme Villagersia. Hänen debyyttinsä Becoming a Jackal on briljantti ja koskettava albumi. Jokaisen pitäisi kuulla häntä!”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen artistin ääni saa hyyn soimaan selkäpiissäsi?

“Karen Daltonin, kuuntele hänen ääntään, niin ymmärrät miksi. Se on samaan aikaan hauras, sielukas ja äärimmäisen vahva.”

Video ei ole enää saatavilla

Kumpi on tärkeämpää, kappale vai se, miltä se kuuulostaa?

“Laulu itsessään on tärkeämpi kuin sovitus. Hienoimmat kappaleet toimivat myös riisuttuina, koska ne seisovat omilla jaloillaan. Jos biisi on riippuvainen tietyntyyppisestä sovitustavasta, se ei voi olla hyvä.”

Mikä on suosikkisanoituksenne?

“’You brush against a stranger and you both apologize’ Joni Mitchellin Both Sides Now’lta. Lyriikanpätkä on yksinkertainen, mutta jostain syystä vaikuttava. Mainitsemisen arvoinen on myös ‘We are ugly but we have the music’ Leonard Cohenin Chelsea Hotel 2:sta.”

Minkä kappaleen laulaisitte todennäköisimmin karaokebaarissa?

“Spice Girlsin Wannaben. Vanhat Spice Girls -biisit saavat meidät hyvälle tuulelle.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ensimmäinen poplaulu, josta muistatte pitäneenne?

“ABBAn Mamma Mia. Emme muista tarkalleen, mikä siitä teki niin mahtavan, mutta onhan siinä tarttuva melodia.”

Mikä on todennäköisin syy teille olla pitämättä kappaleesta?

“Huonot sanoitukset ovat luotaantyöntäviä. Jos laulussa on surkeat lyriikat, melodian loistavuudella ei ole mitään merkitystä. Etenkin popmusiikissa lyriikka on keskeistä. On helppo huomata, milloin joku on sanoittanut koko sielunsa voimin ja milloin ei.”

Mikä on edellinen todella hyvä uusi kappale, jonka olette kuulleet?

“Laura Marlingin Sophia. Fanitamme häntä kovasti.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on levykokoelmanne noloin esine?

“Hilary Duffin Wake Up -single. Älä kysy, miten se päätyi levyhyllyymme.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee tärkeintä musiikkia tällä hetkellä?

“Emme pysty nimeämään mitään yksittäistä. Tärkeintä musiikkia tekevät ihmiset kirjoittavat kappaleita rakkaudesta musiikkiin. Kaupallinen menestys ei ole heille oleellista eivätkä he pelkää ilmaista lauluissaan aitoja tunteitaan ja uskomuksiaan. Nämä muusikot auttavat meitä selviämään rankkojen päivien halki ja inspiroivat olemaan parempia ihmisiä.”

Mikä musiikkibisneksessä muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

“Voi, kunpa tietäisimme! Vaikea sanoa, mutta digitaalisen musiikin myynti kasvanee. Hyvä musiikki ei poistu maailmasta, vaikka ihmiset lopettaisivatkin levyjen ostamisen.”

Minkä edesmenneen artistin tai yhtyeen haluaisitte nähdä livenä?

“Esimerkiksi Karen Daltonin, Gram Parsonsin tai Nick Draken. Lista voisi jatkua loputtomiin. Olisi ihanaa hypätä ajassa 1970-luvulle ja nähdä meille rakkaiden artistien keikkoja!”

Mitä keikkoja aiotte käydä katsomassa Flow-festivaalilla?

“Ainakin Iron & Wine ja Lykke Li on pakko nähdä. Olemme innoissamme, kun saamme soittaa niin hienon line-upin joukossa!”

First Aid Kit Flow Festivalin Voimalan konsertissa la 13.8. klo 17.

Video ei ole enää saatavilla