Noora Tommila on soittanut ja laulanut myös Lowlife Rock’n’Roll Philosophers -yhtyeessä. (Kuva: Tomi Palsa)

Tämä kappale on nihilistirunkkarin Euroviisu.

”Aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen
polku rantaan laskee kaarrellen
kuin neito sadun oisin
heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan
jonka hetki sitten jätin”

Maailmanloppu taipuu monenlaisiin tulkintoihin, mutta minusta tuntuu, että keskiössä on aina leikki.

Itsestäänselvin vaihtoehto on lukea se kuvauksena järkkyneen psyykkeen leikistä. Päiväunet ovat leikkiä, ja tässä rauhallinen hetki heinikossa muuttuu merkittäväksi sadistisen ja itsetuhoisen väkivaltafantasian ansiosta. Hekuma yhdistyy alfa-suorittajien henkisestä työkalupakista tuttuun toivotun lopputuleman visualisointiin. Kertoja kävelee lieskoihin, vakaana ja onnellisena uskossaan, ettei mitään tai ketään jää jälkeen.

Aika selvä juttu.

Mutta mitä jos kyseessä onkin aivan toisenlainen leikki ja konkreettisempi hekuma.

Viittaako itsestään nauttiminen masturbaatioon? Olisiko tämä kuulunut Nuorgamin runkkubiisien listalle? Olisi jo toinen ”sinne” mennyt kappale listallamme. Ajatus pakottaa katsomaan osia laulusta uusin silmin…

”Retki tää odotettu viimeiseksi jää
hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan
kirsikoita koristani maistan”

Kirsikka edustaa tällaisessa yhteydessä aika halolla päähän -tason symboliikkaa. Kieltämättä se on hieman irrallinen, mutta kun tälle retkelle olen nyt lähtenyt, niin aion tulkita tarkoitustani palvelevalla tavalla. Samaa teen seuraavalle värssylle:

”Vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin
lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee
valo painuu vihdoin mailleen maaten”

Tässä kohtaa haemme sivistyneesti apua Ranskasta. Le petite mort, eli pieni kuolema, viittaa orgasmiin. Ihan osuvasti. Tuhon aamu voi viitata samanlaiseen kokemukseen.  Kieltämättä Maailmanlopun sanoituksessa ollaan enemmän le grande mort -linjoilla, mutta kyllä monet kielikuvat, kuten maankuoren sulaminen, kasvoilla tuntuva ilmakehän kuumuus, tuliseinä, kuumuus (no, ehkä kelvinit ovat hiukan överiä…) voi kaikki tulkita seksuaalisesti värittyneiksi. Jos niin haluaa. Sama pätee räjähdystä edeltävään tyyneen hetkeen:

”Ääntäkään ei metsän takaa kuulu,
värjekään ei liiku, meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen”

Eleanoora Rosenholmilta on ilmestynyt toistaiseksi kolme albumia. (Kuva: Tomi Palsa)

Leikin lisäksi kaikille tulkinnoille yhteistä on myös mielenhäiriö.

Eleanoora Rosenholm projektina menee samaan jatkumoon kuin vaikka kaikki Thomas Harrisin Hannibal Lecter -kirjojen ympärille kasvanut toiminta. Voisin laittaa freudilaisen piipun suuhun ja väittää, että kaikki sarjamurhaajaviihde liittyy loppujen lopuksi seksuaalisiin patologioihin. Piippuni sanoo samaa vampyyriviihteestä.

Koetan juuri keksiä tapaa niputtaa myös zombiet tähän, mutta ne ovat osoittautuneet hankalaksi tapaukseksi. Ehkä ne ovatkin pelottavia juuri aseksuaalisuutensa johdosta. Lisääntymistapakin on mitä on. Zombiet ovat kuin sukupuolitauti, joka on saatu ilman nautintoa. Paskan möivät.

Yksi Eleanoora Rosenholmin tuotannon vahvuuksia löytyy tekijöiden kyvystä yhdistää elementtejä, jotka luovat jännitteitä; usein juuri pirtsakoita melodioita makaaberiin lyyriikkaan. Musiikilliselta toteutukseltaan Maailmanloppukin on ihanan pirteä ja hienolla tavalla hieman lapsellinen. Kertsi nousee kuin suihkukone ja fraasien loput alleviivataan abbamaisilla kelloilla.

Tämä kappale on nihilistirunkkarin Euroviisu.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

27. elokuuta 2007 − Venäjällä pidätettiin kymmenen henkilöä epäiltyinä osallisuudesta toimittaja Anna Politkovskajan lokakuussa 2006 tehtyyn murhaan. Pidätettyjen joukossa oli yksi turvallisuuspalvelu FSB:n upseeri, yksi virassa ollut ja kolme entistä poliisia. Jutun tutkijoiden mukaan murha oli ollut tilaustyötä ja sen toimeksiantaja oleskeli ulkomailla.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 53 Chairlift – Amanaemonesia

Olisivatpa kaikki elektropop-biisit yhtä kekseliäitä kuin Chairliftin Amanaemonesia. Kappaleen säkeistön laulun ja biitin välinen polyrytmia on niin harhauttavaa laatua, että aivot pehmenevät ja lantio vääntyy totaalisen solmuun. Kun kertosäe upottaa valtavan melodiakoukun sydämen sisään, mitään ei ole enää tehtävissä: diskopallo pyörii ja muistikuvat hälvenevät. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 52 Washed Out – Soft

Ensimmäinen sana: Slowdive. Syvältä pumpulin keskeltä nouseva narkomelodia kiertelee, kaartelee ja tempautuu termiikin mukana korkeuksiin. Toinen sana: baleaarinen. Kenkiinhän tässä taas tuijotellaan, mutta mitäs kummaa, popot tapailevat varovasti askelia shuffle-kompin tahtiin. Mitä tässä kiirehtimään, kun ei ole varsinaista määränpäätäkään. Rannalla kun ollaan. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 51 Tyler, the Creator – Yonkers

Räpin uusi paha poika ja OWFGKTA-kollektiivin jäsen teki keskinkertaisen levyn, jonka rosoinen kasettiestetiikka viehätti mutta myös turrutti. Siltä lohkaistu Yonkers on vuoden parhaita biisejä. Levyn loputon itseironia on problemaattista: Tyler uhoaa tökkivänsä bloggaavia hipsterhinttareita hangolla (pitchfork), mutta elää ja kuolee juuri näiden blogien kautta. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 50 Yuck – Get Away

Kummasti enemmän amerikkalaiselta kuin brittiläiseltä kuulostava lontoolaisbändi teki levyllisen 1990-luvun lämpöä hehkuvaa kitaramourua, joka ei kuitenkaan sorru sisällöttömään retroiluun. Jo debyytin avausraita Get Away on täynnä riffejä, joista yhtyeen esikuvat olisivat kateellisia, aivan syystä. Sen pitäisi olla jokaisen tulevan ilmakitaristin ohjelmistossa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 49 Eleanoora Rosenholm – Valo kaasumeren hämärässä

Aiemmin Eleanoora Rosenholm kertoi makaabereja tarinoita ruumiinvalvojaisista. Silloin hän oli raadollisuudessaankin herttainen. Mutta kun hän nyt vie pommi-iskun jälkeisille raunioille, hyytyy kuulijan hymy. Ulkokohtaisen tarinoinnin tilalla on jotakin paljon kouriintuntuvampaa – hämmennys keskellä todellisuutta, joka on yhtäkkiä muuttunut untakin epätodemmaksi. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 48 Justice – Civilization

Lähestulkoon maailmanlopulta ja moottorin jyrinältä kuulostavan alun jälkeen biisistä kuoriutuu tarttuva tanssihitti, joka kuulostaa ylilyödyltä mutta silti sivistyneeltä. Ranskalaisduon odotetun kakkosalbumin Audio, Video, Discon ainoa aidosti yksinään toimiva kappale, josta löytyy vielä Justicelle aiemmin ominaista hulluutta ja luovuutta ilman yliyrittämistä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 47 Battles – Futura

Tämän pitäisi soida Groove FM:llä. Ehkä se tulee kymmenen vuoden päästä soimaankin. Battlesin Futura on funkyin kappale miesmuistiin. Kun John Stanierin takoma rytmi alkaa minuutin kitarannytkyttämisen jälkeen kuulua, ei lantio pysy perässä. Hitaahko rytmi vie mukanaan kuin lumivyöry. Futura on täynnä virtuoosimaista taituruutta, järkeä ja ennen kaikkea tunnetta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 46 LMFAO – Party Rock Anthem

Kuluneen vuoden ykköstanssittajasta ei liene epäselvyyttä. LMFAO:n yhdistelmä OutKastin hulluutta ja Black Eyed Peasin avaruusajan tuotantoa lanasi tanssilattiat sileiksi Hangosta Nuorgamiin. Bändi selvästi ymmärsi varsin syvällisellä tasolla, että promillelukemien ollessa noususuhdanteessa ja desibelimäärän noustessa toiselle sadalle, turha älyllisyys on pahasta. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 45 Tv-resistori – Koputan puuta

Viime vuoden ehdottomasti paras kotimainen pop-albumi oli Tv-resistorin eponyymi kolmoslevy. Jos näit Ykän, Päivin, Aleksin, Tomin ja Honkan soittamassa syksyn viimeisillä keikoilla Koputan puuta, yhtä levyn monista huippuhetkistä, tiedät että yhtye oli elämänsä kunnossa. Mitä tahansa he tekevätkään tulevaisuudessa, tulevat numerot aina olemaan heidän puolellaan. (Mikko Valo)

Respa sanoi loppuvuodesta hei hei.

Kuuntele Koputa puuta Spotifyn kautta tästä.

# 44 Cults – Go Outside

Manhattanilaisduo Cults vastasi eräästä vuoden 2011 debyyttialbumeista. Yhtyeen uudelle vuosituhannelle päivitetty spektoriaaninen tyttöbändipop kuulosti suorastaan hätkähdyttävän omaperäiseltä – samanaikaisesti jokseenkin valheellisen viattomalta ja kimmeltävän kohtalokkaalta. Go Outside oli todistuskappale ”A” Madelin Follinin ja Brian Oblivionin popneroudesta. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 43 The Vaccines – Post Break-Up Sex

Lontoolaisyhtyeen ässäsingle vaikutti ensi kuulemalta huvittavalta. Yhdistelmä kaikuisia nakutuskitaroita ja lakonisia ihmissuhdepohdintoja oli kuin räätälöity menestysresepti indiepopmaineeseen. Vaccines osoittautui kuitenkin riemastuttavaksi, jopa sielukkaaksi kitarabändiksi, eikä Post Break-Up Sex suostu poistumaan päänsisäiseltä soittolistalta sitten millään. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 42 Freeman – Mattolaituri

Suurenmoisen Liian myöhään -hitin jälkilämmössä paistattelevat Freeman ja Uusi fantasia päättivät viisaasti yhdistää voimansa kokonaisen pitkäsoiton parissa. Lopputuloksena oli mainio Freeman IV, jolla muistettiin historia, mutta katsottiin myös tulevaisuuteen. Paula Vesalan sanoittama koskettava Mattolaituri vei mukanaan kuin aallot ja mäntysuopa elämän tahrat. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net

Kauppakeskus on raunioina pommin jäljiltä. Kadut ovat täynnä rojua ja murtunutta kiveä. Jouluaaton lumi on tallaantunut punertavaksi loskaksi. Hiutaleiden seassa leijuu tomua, ambulanssien vilkuissa välähtää kysymysmerkkejä.

Kuolemaa siivotaan pois näkyviltä, mutta näkymättömyys sirottaa sen kaikkialle. Painajaisen juurta ei tunne kukaan, mutta sanomalehdet kirkuvat sen ääriviivoja. Kun tomu on laskeutunut, rauniot lanataan parkkipaikaksi.

Tapahtunut paha siirretään muualle. Jäljelle jää pelko.

Tämä on yksi tuokiokuva Eleanoora Rosenholmin maailmasta. Mika Rättön, Pasi Salmen ja Noora Tommilan ympärille rakentunut yhtyeprojekti on kolmannella levyllään entistä itsevarmempi ja vaikeammin hahmotettava. Se maalaa monisyisen musiikin ja kaoottisen kuunnelman keinoin hengästyttäviä kuvaelmia valveen ja painajaisen rajamailta.

Aiempia levyjä (Vainajan muotokuva, 2007; Älä kysy kuolleilta he sanoivat, 2008) kannatellut hirtehinen naivismi on lähes tyystin poissa ja musiikki etsii keinoja lihallistaa mielikuvituksen houreisimmatkin näyt.

Hyväile minua pimeä tähti on Eleanoora Rosenholmin kunnianhimoisin ja progressiivisin levy, jonka kolmiulotteisen äänimaailman sisällä on niin avaraa, ettei albumin ydintä ole helppo löytää. Musiikkia on pikemmin katseltava kuin kuunneltava.

Eleanoora Rosenholm viihtyy siellä, missä hurme tuoksuu ja kalma kangistaa. Vaikka orkesterin kehyskertomukseksi rakennettu tarina naispuolisesta sarjamurhaajasta on läsnä enää kolkkona yleistunnelmana, säilyttää yhtye konseptuaalisuutensa.

Jos orkesterin ensimmäinen levy rinnastui parhaimmillaan Åke Lindmanin klassiseen Ei vanhene koskaan -dokumenttisarjaan, liikutaan nyt shakepearelaisten tragedioiden tunnelmissa.

Rätön kynä uurtaa levylle tuhosta ja vainoharhoista ammentavaa kuvastoa, jota musiikki alleviivaa kollaasimaisesti. Sävelistä on helppo löytää tarttuvia jatkumoita, mutta itsenäisiksi kokonaisuuksikseen kappaleet hahmottuvat työläästi. Levy vaatiikin tarkkaa ja uppoutunutta kuuntelua; laulut aukeavat sanoitusten kautta, jos ovat auetakseen.

Tiheimmät kappaleet, kuten dystopinen Kolo, terrori-iskun jälkiä hyisen tarkasti kuvaava Valo kaasumeren hämärässä tai operetin mittasuhteet saavuttava Puoli päivää Firenzestä itään, vavahduttavat toistuvasti, mutta levyltä löytyy myös kertakäyttöisempiä hetkiä.

Kuulijalta yhtye vaatii halua ymmärtää ja upota. Orkesterin ystäväpiiriä levy todennäköisesti tiivistää samalla kun muut jäävät entistä visummin ulkopuolelle.

Yhtyeen ottama askel on suuri. Musiikillisesti Eleanoora Rosenholm on ajautunut huomattavan lähelle Kuusumun Profeettaa, Rättöä ja Lehtisaloa tai jopa Circleä – sikäli kun näitä leimaa mikään muu kuin kategorisoimaton moninaisuus. Ehkä kyse on aikuistumisesta, ehkä alkujaankin puolinaisesti toteutetun konseptin hylkäämisestä.

Enää Eleanoora Rosenholm ei ole viihdyttävä tai makaaberilla tavalla herttainen. Alkumetriensä lastenlaulumaisia täysosumia yhtye hätyyttelee korkeintaan hurmaavalla kakkosraidalla Hakemus, joka sekin venyttää popkulttuurin määritelmää kohti uusia leveyksiä.

Albumin varsinainen runko löytyy kuitenkin muualta. Musiikki etenee yhtyesoiton keinoin, mutta samalla levyn yllä leijuu ambientin pehmeys. Juonikulkuja alleviivataan äkkiväärillä sovituksilla ja vuoropuheluilla. Houreisten sanoitusten ja Rätön julistuksellisen tulkinnan rinnalla Tommilan persoonallinen laulu muodostuu entistäkin tärkeämmäksi. Ilman kertojan äänessä soivaa viekoittelevaa viattomuutta levyn tarttumapinta voisi jäädä turhan ohueksi.

Albumi on teknisesti onnistunut. Sen sointi on unenomaisempi ja pehmeämpi kuin edeltäjiensä, ja aksenteiksi kanavoidut soitinnukset laajentavat äänimaisemaa ratkaisevasti. Vaikka kappaleet hahmottuvat kokonaisiksi tarinoiksi vasta monen kuuntelun myötä, nousevat satunnaiset melodiset koukut pinnalle jo ensi kuulemilla.

Yhtyeen muodonmuutos on viety huolella loppuun ja albumin kokonaisvaltaisuus kertoo uusiutumisen olleen paikallaan. Samalla yhtyeen varhaista lumovoimaa jää kuitenkin myös kaipaamaan. Olisi laittamatonta sanoa yhtyeen olevan liian tosissaan, mutta tuntuu, että sattumalle on jätetty liian vähän sijaa. Kaikki on käsikirjoitettu loppuun asti.

Teatraalisuus on tarkoituksenmukaista, mutta kuulijan on helppo sulkea albumi arkensa ulkopuolelle – sehän oli vain unta. Ajatus siitä, että vanhempiensa kuolemaa kostava lapsi surmaa inkvisiittoripiispan myrkkynuolella, on huomattavasti helpompi hyväksyä kuin se, että rappukäytävässä viattomasti rallatteleva naapurintyttö kantaa murhaa mielessään.

82 Kolmannella levyllään Eleanoora Rosenholm asettaa itselleen ja mahdollisesti koko rättöläiselle ilmaisutavalle uudet standardit, mutta on samalla hienoisessa vaarassa menettää osan lapsekkaasta lumovoimastaan.

Video ei ole enää saatavilla

Eleanoora Rosenholm – Valo kaasumeren hämärässä