A-Ha seuraa ABC:n ja New Orderin jalanjälkiä Nuorgamin Popklassikot-sarjan ykköseksi.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan yhdeksäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu The Flying Lizardsin Sex Machine, joka oli listan 29:s. Kappaleen videon voit katsoa tästä.

Vuoden 1984 Top 30 (no okei, Top 29)

1. A-Ha – Take on Me
2. Don Henley – The Boys of Summer
3. Talk Talk – It’s My Life
4. Van Halen – Jump
5. Prince – When Doves Cry
6. The Cars – Drive
7. Cocteau Twins – Lorelei
8. The Replacements – Unsatisfied
9. Echo & the Bunnymen – The Killing Moon
10. Bronski Beat – Smalltown Boy
11. Sade – Smooth Operator
12. Bruce Springsteen & The E Street Band – Dancing in the Dark
13. The Smiths – What Difference Does It Make?
14. Alphaville – Forever Young
15. The Chills – Pink Frost
16. Bryan Adams – Run to You
17. Modern Talking – You’re My Heart, You’re My Soul
18. U2 – The Unforgettable Fire
19. Corey Hart – Sunglasses at Night
20. Madonna – Material Girl
21. The Style Council – Shout to the Top
22. Dead or Alive – You Spin Me Round (Like a Record)
23. Nik Kershaw – The Riddle
24. The Jesus & Mary Chain – Upside Down
25. Killing Joke – Eighties
26. The Minutemen – Corona
27. Propaganda – Dr. Mabuse
28. Scritti Politti – Wood Beez (Pray Like Aretha Franklin)
29. The Fall – C.R.E.E.P.

Linkki soittolistaan tästä.

Satumainen menestys ei vastannut odotuksiani.

Boys of Summer osuu pelottavan hyvin maaliin kaikilla alueilla.

Teksti on Don Henleyä parhaimmillaan. Ei tule heti mieleen toista sisimmässämme aina elävästä pettymyksestä yhtä koskettavasti kirjoittavaa monimiljonääriä.

Yhdellä tasolla tämä laulu kertoo miehestä, joka kasvoi kalifornialaisessa merenrantakaupungissa ja rakastui tyttöön. Elämme syksyn kynnyksellä ja tyttö lähti kesävierailijan matkaan. Tai ehkä muuten vaan pois, opiskelemaan tai töihin.

”Empty lake, empty streets,
the sun goes down alone
I’m driving by your house
though I know that you’re not home”

Tuntuu, että kertoja on saanut myöhemmässä elämässään toteuttaa unelmiaan, mutta tämä yksi asia on jäänyt kaivelemaan. Vanha suola janottaa. Laulussa eletään kahta aikaa: syksyä, jolloin hän nuoruuttaan sekä kokemattomuuttaan päästi nuoren naisen lähtemään, ja elämän syksyä eli keski-ikää, jolloin mielessä alkavat yhä useammin kummitella ne nuoruuden lukuisat toteutumattomat potentiaalit.

Sillä, oliko tämä nainen hänen suuri rakkautensa silloin tai olisiko hänestä ollut siksi myöhemminkään, ei ole väliä. Kaikki nämä vuodet suhde on elänyt omaa elämäänsä kertojan päässä eikä se ole altistunut arkipäivän hankauksille ja karikoille kaikkien sitä seuranneiden tapaan.

”Out on the road today
I saw a Deadhead sticker on a Cadillac
A voice inside my head said don’t look back
you can never look back”

Teksti kertoo myös Henleyn menneisyydestä; siitä menestyksestä, jota hän ja Glenn Frey niin määrätietoisesti jahtasivat kaikki ne vuodet, ja siitä tyhjyydestä, joka sen saavuttamista seurasi.

Hotel California kertoo siitä, miten Kalifornian osavaltio ja kulttuuri, joka levisi sieltä ympäri maailman, kohtasi tämän pettymyksen. Boys of Summer kertoo kaipuusta takaisin aikaan ennen menestystä, 1960-luvun lopun rajattomien mahdollisuuksien Amerikkaan. Idealistisempaan Amerikkaan. Rajattomien mahdollisuuksien elämään. Menestys, jota hän jahtasi, ei vastannut kaikilta osin odotuksia. Se teki kaikesta niin monimutkaista.

”Now I don’t understand what happened to our love
But babe I’m gonna get you back,
gonna show you what I’m made of…”

Tämä on tietysti tyhjää uhoa. Ei hän keski-ikäisenä enää ikinä saa nuoruutensa rakkautta takaisin, ei naista eikä toteutumattomien unelmiensa kiihkoa. Kukaan ei enää vanhana huuda öisin, paitsi ehkä suonenvedon takia.

Berkeleyläinen insinööri Roger Linn muuten dominoi vuotta 1984. Hänen rumpukoneensa soi upeasti Princen käsissä When Doves Crylla.

Tom Petty & Heartbreakersin kitaristi Mike Campbell teki sitä käyttäen instrumentaalidemon kappaleesta, joka ei kuitenkaan sopinut Pettyn työn alla olleelle Southern Accents -levylle. Henley kuuli demon ja kirjoitti siihen sanat ja laulumelodian. Demo oli tehty Linnin rumpukoneella ja laulaja tykkäsi soundista sen verran, että valmis versiokin tehtiin Linn 9000:lla, joka oli hiphop-tuottajien kovasti rakastaman MPC 60:n esiaste.

Linnin koneen svengi on Boys of Summerin selkäranka. Biisissä ei ole yhtään soittopuolen yksilösuoritusta, joka ei olisi todella vahva, mutta Campbell ja Danny Kortchmar ansaitsevat erityismaininnan. Synakitaralla soitetut fillit ja vaihtuvien sointujen päällä junnaava yksinkertainen riffi ovat loistavia.

Video on yksi aikansa hienoimpia. Se tuo mieleen 1950-luvun Hollywood-tuotannot, kuten Täältä ikuisuuteen, ja ranskalaisen uuden aallon elokuvan. Jos syksyn myötä autioituvia katuja esittelevissä kaupunkikuvissa näkyisi hiukan enemmän sähköjohtoja, ne saavuttaisivat Robert Crumbin tason infrastruktuurirunoudessa. Alun hyppivät miehet ovat kuin Minor Whiten valokuvista.

Itselleni sykähdyttävin kohta on aivan videon lopussa, jossa kamera ajaa taaksepäin ja ruutu paljastuu drive in -elokuvateatterin ruuduksi. Se vetää viivan laulusta ja videosta omaan elämääni ja Dar es Salaamin drive in -elokuvateatteriin, jossa koin lapsena lukuisia hetkiä elokuvien parissa. Dar es Salaamissa oli aina kesä.

Video ei ole enää saatavilla