ADIDAS ORIGINALS STAGE, PE 5.7. KLO 20.15. En tiedä miten hyvin Evil Stöön johtama KC/MD Mafia toimii livenä, joten meno on syytä tarkistaa nyt, kun Pikku-Herkon pajaribreikki sattuu juuri sopivaan rakoon tiukassa festariaikataulussa. Levyllähän Stöön ja supertuottaja Koksukoon dadaistinen parodia Memphis-räpistä on riemastuttanut jo vuosikausia. Kuinka hyvin istuu Stöön ikoninen hiihtopipo kesäiltaan?

Video ei ole enää saatavilla

#2 Kari Koivistoinen suitsuttaa Savagesia…

MAIN STAGE, PE 5.7. KLO 21.00. Rämisevät bassot, vihamieliset kiertävät kitarat, melodramaattiset rummut ja vainoharhainen vatsapohjasta kouraiseva lauluääni. Nyt on mahdollisuus ottaa Kuudennessa Aistissa post-punk-shotti, joka sisältää ensitreffien kaltaista hermostuneisuutta, pateettista synkistelyä ja aimo annoksen katkeransuloista mielihyvää. Tänä vuonna julkaistu loistava debyytti ja mainio keikkakunto varmistavat sen, että Savages on ehdottomasti yksi festarien tärpeistä.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Anton Vanha-Majamaa miehittää Red Bull Garagen…

RED BULL GARAGE, PE 5.7. KLO 22.45 – SU 7.7. KLO 2.40. Kun koko maailma jännittää Kimi Räikkösen siirtymistä Red Bullille, siirtyy ainakin tämä festarikävijä viikonlopuksi Red Bullin autotalliin. Jos viime vuodesta voidaan mitään päätellä, luvassa on ilmaista energiajuomaa, ilmaista viinaa ja Jenni Dahlmanin näköisiä mannekiineja – eiköhän Kimikin oo jo täällä. Me kiskotaan Jäämiehen kanssa Michelin-tason perseet ja halaillaan Hopeajärven ja The Spoonshinersin tahtiin. Lopuksi vedetään rallia Helsingin ympäri ja huudellaan, että missä on tän kesän parhaat festarit, hä!?

Video ei ole enää saatavilla

#4 Visa Högmander hehkuttaa Cameraa…

SILTANEN, PE 5.7. KLO 23.30. Camera esittää tyylipuhdasta krautrockia suoraan Berliinin S-Bahn-asemien katveesta. Yhtye esiintyi viimeksi Suomessa maaliskuussa, Helsingin Foodstock-festivaaleilla, jossa se säesti 1970-luvun kokeellisen musiikin legendaa Michael Rotheria. Viime vuoden lopulla julkaistu verevä Radiate-debyytti on hyvä syy katsastaa saksalaiskolmikon livekunto – Kuudennessa Aistissa nähdään varmasti intensiivinen ja valovoimainen Camera.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Tapio Reinekoski liehakoi Laurel Haloa…

SALAMESTA, PE 5.7. KLO 0.45. Viime vuonna Laurel Halon Quarantine-albumi aiheutti pöhinää kaikkialla. Verrattain tuntematon dj loikkasi yhtäkkiä genrerajojen yläpuolelle. Levyillä biittinsä sivistyneiksi suitseva Laurel Halo osaa onneksi pitää avantgarden poissa paikoista, joihin se ei kuulu. Elävänä Laurel Halon jälkiuunitekno valuu sisäreisihikeä ja hivelee duurikoukuilla. Uusi Behind the Green Door -EP on festarin alla mainio muistutus siitä, että Laurel Halo käy muiden edellä niin levyllä kuin dj-pöydän takanakin.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Jarkko Immonen diggaa Dead Skeletonsia…

KUUDES LINJA, PE 5.7. KLO 1.00. Vuonna 1994 HIV oli yhtä kuin kuolemantuomio, jota islantilainen Jon Audarson koitti vuosia nopeuttaa viinalla ja huumeilla. Vuonna 2002 hän kuitenkin huomasi yhä hengittävänsä ja päätti kuolemisen sijaan alkaa elää. Syntyi Dead-taidekonsepti, johon Anton Newcomben (Brian Jonestown Massacre) avulla perustettu yhtye kuuluu. Deadin mantra on yksinkertainen: Se joka pelkää kuolemaa, ei voi nauttia elämästä.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Juha Merimaalle maistuu Yari…

SILTANEN, LA 6.7. KLO 23.30. Vuodesta 1985 tauolla olleen SE.-yhtyeen näkeminen elävänä lienee yhtä epätodennäköistä kuin asfaltin liikkuminen, joten kannattaa suunnata yhtyeen johtohahmo Yarin keikalle. Viime vuosina lähinnä elokuvamusiikkia tehnyt Yari keikkailee harvakseltaan, joten tämäkään tilaisuus tuskin toistuu ihan heti. Ja pakkohan se on katsastaa mies, joka on kirjoittanut nerokkaan kappaleen nimeltä Kari Peitsamo.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Antti Piirainen nauttii Nazoranaista…

KUUDES LINJA, LA 6.7. KLO 1.00. Haluatko upota synkkään metalliseen aukkoon? No tietysti haluat, kaikki itselleen rehelliset ihmiset haluavat kokea Nazoranain space rock / heavy metal -keitoksen nautittuna suoraan Kuudennen linjan hornankattilasta lauantai-aamuyönä. Keiji Haino manaa demonit kitaralla, Oren Ambarchi hakkaa kallot pirstaleiksi rummuillaan ja SunnO))):n Stephen O’Malley pyyhkii tuhkat lattialta maanjäristysbassollaan. Ethän unohda korvatulppia.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Matti Markkola suosittelee Simian Mobile Discoa…

NOKIA FACTORY, SU 7.7. KLO 02.30. Bileet.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Santtu Reinikainen liehakoi Le1fiä…

ADIDAS ORIGINALS STAGE, SU 7.7. KLO 20.15. New Yorkin viime vuonna pinnalle noussutta queer rap -skeneä edustaa festareilla peräti kaksi artistia: Le1f ja Zebra Katz. Heistä aiemminkin Suomessa vieraillut Le1f on räiskyvämpi ja musiikillisesti kiinnostavampi. Räpin stereotypiat saavat huutia, kun Le1f pyörittää lavalla pyllyään ja räppää siitä kuinka paljon tyttöjen machomiehet haluavat häntä bylsiä. Saatetaanpa hänet nähdä myös dragiin pukeutuneena.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Tommi Forsström toitottaa Negative Approachia…

BACK STAGE, SU 7.7. KLO 20.15. Yksi amerikkalaisen hardcoren vähemmän tunnetuista kulmakivistä, jonka verenhimoinen louhinta nosti aikoinaan musiikkityylin aggressiotason täysin uudelle tasolle. Monilla saman aikakauden yhtyeillä ikä on tylsistyttänyt kirveenterää, vaikuttaa Negative Approachin John Brannon vanhempana entistäkin mielipuolisemmalta. Kun hän sylkee mikrofoniin olevansa ”ready to fight”, lähtee jokainen terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu yleisön edustaja vähin äänin livohkaan.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Mikael Mattila mainostaa Chelsea Light Movingia…

MAIN STAGE, SU 7.7. KLO 21.00. Sinua varmasti kiinnostaa, missä Sonic Youth -hidalgo Thurston Moore on juuri nyt. Siispä koe tämä 1960-luvun avantgardeen tematiikassaan viittaava nelikko. Tämän lähemmäksi et Sonic Youthia pääse, sillä bändin helisevän romumetallinen soundi on hämmentävän lähellä luojaansa. Lee Ranaldon ja Kim Gordonin rooleja toimittavat monista friikkifolk-yhteyksistä tutut Keith Wood ja Samara Lubelski.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Niko Vartiainen vaahtoaa Demdike Staresta…

SALAMESTA, SU 7.7. KLO 23.00. Painostavaa. Kauhua. Dubia. Teknoa. Mitä? Lancasterilaiset Miles Whittaker ja Sean Canty ovat nimenneet yhtyeensä 1600-luvulla eläneen noidan mukaan. He soittavat synkeää, kaikuisaa teknon ja dubin sekamelskaa. On seassa vähän vanhaa kunnon junkkaakin. Väitetysti he näyttävät musiikin taustalla yleisölle pätkiä kauhuelokuvista. Samalla he lausuvat kirouksia, mystisiä viestejä, jotka nivoutuvat musiikin sekaan hypnoottisesti. Joudut transsiin, ja huudot ja rytmit vaivaavat sinua koko seuraavan viikon. Tämä kaikki tapahtuu sunnuntai-iltana. Älä välitä työnantajasi kysymyksistä, et ole enää maanantaina sama henkilö.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Tuomas Kokkoa vavisuttaa Vatican Shadow…

SALAMESTA 2. FLOOR, SU 7.7. KLO 2.45. Kokeellista elektronista musiikkia tekevän Tim Heckerin kanssa Helsingissä viime syksynä vieraillut Vatican Shadow, eli Dominick Fernow, päättää festivaalin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Synkkää ja minimalistista teknoa soittavan Fernow’n keikka on taatusti niin klaustrofobinen ja hikinen, että sen on pakko olla yksi festivaalin mieleenpainuvimmista musiikillisista kokemuksista.

Video ei ole enää saatavilla

Miles, Sean ja Demdiken tuijotukset.

Demdike Stare on teknotuottaja Miles Whittakerin ja Finders Keepers -levy-yhtiön äänitearkistomyyrä Sean Cantyn vuonna 2008 perustama kauhukammioprojekti. Kaksikko koostaa kaiken musiikkinsa sampleista: tehostenauhoista, äänitearkistojen pölystä, samaan aikaan ottomaniasta ja Pohjois-Englannin nummista, kauhuelokuvista, levyhyllyistään, pneumaattisista prässeistä ja houreista. Nimensä yhtye on ottanut vuonna 1622 vankilaan kuolleen Lancashiren Pendle Hillin noidalta Elizabeth ”Demdike” Southernilta.

Leikkaaminen, liimaaminen ja totaalinen sample-virkkuu on ollut elektronisen musiikin selkäranka siitä asti, kun pelit ja vehkeet ovat olleet olemassa. Cantyn ja Whittakerin pakanuus lähdemateriaaliaan kohtaan on kuitenkin täysin omaperäistä. Teollisen kellariteknon, junglen, garagen ja dubstepin mutantteina syntyneitä äpäriä ovat toki metsäkätköistään alkaneet kaivaa viime vuosien aikana lukuisat muutkin englantilaiset klubishamaanit. Jotkut ovat lähteneet takaisin luontoon – kuten Hacker Farmin hurupäät– soittavat tanssimusiikkinsa vuosikertapölyn peittämillä sekvenssereillä ja midilaatikoilla – kuten Pye Corner Audio – tai sulkeneet itsensä tynnyriin kynsiviilan kanssa näkemään painajaisia – kuten Raime ja niin ikään Kuudes aisti -esiintyjä The Haxan Cloak.

Kaikki Demdike Staressa on levotonta. Sen äänimaailma kuulostaa ilmavalta ja avaralta samalla kun se hengittää viimeiset hapet arkustaan ja raapii turhaan sormensa verille. Sen kappaleita voi kuunnella lukemattomia kertoja ja aina ne haihtuvat muistilta pakoon. Noidat palavat samalla kun ne tuntuvat kuiskivan selän takana korviin. Jos jokin yhtye todella härnää kuudetta aistia, se on Demdike Stare.

Symbiosis (2009)

Cantyn ja Whittakerin ensilevyllä samplerajat ovat vielä selkeitä: kulman takaa hyppii eteen hahmoja, jotka piiloutuvat yhtä nopeasti. Samplejen lähteitä ei läheskään aina tunnista tai osaa nimetä mutta niiden intuitiivinen tuttuus riivaa. Demdike Starelle samplen tehtävä ei ole toimia koukkuna, nyökkäyksenä menneille suuruuksille tai varsinkaan ironiana. Juottamalla tarpeeksi palasia yhteen Canty ja Whittaker saavat valtavista levykirjastoistaan aikaiseksi alitajunnan hermomutaa, joka alkaa kummitella kuin itsestään.

”Levyjen keräily on yhteydessä kaikkeen, mitä teemme”, sanoivat Canty ja Whittaker levyn julkaisun aikaan. Demdike Staren metodissa on yhtä aikaa jotain todella vanhanaikaista ja jotain aivan uutta. Kaiken materiaalin juuret ovat fyysisissä levyissä. Kaikkea Demdiken musiikissa arastelee silti kuin pimeää; mitä jos siellä tällä kertaa tosiaan on jotakin?

Video ei ole enää saatavilla

Tryptych (2011)

Demdike Staren toistaiseksi massiivisin monumentti koostettiin kolmesta minialbumista ja mittavista määristä bonusäänityksiä. Jos debyyttilevy antoi samplejen arpien vielä hieman näkyä, alun perin kolmena albumina julkaistulla kaksi ja puolituntisella Tryptychilla ne ovat syöpyneet pois. Saumat sulautuvat toisiinsa ja käsityön jäljet katoavat liuotinaltaan pulinaan. Silmäkulmasta katosi pilke ja poskesta kieli. Mitkä Symbiosiksella olivat vielä kieroja vitsejä ovat Tryptychilla maanisia loitsuja, loputonta humisevaa harmaata ja valtavia bassomyllerryksiä.

Kaksikko loikkii drone-messuissaan mantereiden, kulttuurien ja uskontojen yli: Manchesterin hallireivien hiillos vaihtuu yhdellä rumpu-samplella Kaksoisvirran maiden hiekkadyyneiksi. Toisaalla aavikon rahinan seassa kuulee trance-nostattelun puolikkaita.

Video ei ole enää saatavilla

Elemental (2012)

Elemental on niin ikään ep-kooste, neljästä eri minilevystä. Tryptychin hermostuneimmat ja kolisevimmat sykkeet hentoutuivat levyjen materiaalilla jäisiksi dub- ja teknopulsseiksi, syvältä kouriviin syntikkadroneihin ja taajuusaaltoihin. Elementalin suvannot painavat tonneja ja sen tyyneys saa kerimään kynsinauhoja irti – täydellinen ääniraita dystopiatrillerille, jota Tarkovski ja George A. Romero eivät koskaan yhdessä tehneet.

Video ei ole enää saatavilla

Test Pressings 1–3 (2013)

Tänä vuonna Demdike Stare on loikannut takaisin kammioonsa ja julkaissut Test Pressings -nimellä kolme 12-tuumaista singleä ilman mitään selityksiä. Kansan kauhutaruston ja äänitearkistojen sijaan uudet maxit penkovat ja sekoittavat genrehautoja: ensimmäisellä noisea dubiin ja jungleen, toisella junglea itseensä ja kolmannella Detroit-teknoa breakbeatiin.

Kahden ensimmäisen silvontajäljistä saattaa ehkä jotenkin tunnistaa vielä tekijän. Kakkoslevyn kuivakan, 1990-luvun Photekista muistuttavan Primitive Equationsin jungle-tempon päälle Canty ja Whittaker kerrostavat pahaenteistä supinaa, kihinää ja pahoinvoivia taajuuksia.

Video ei ole enää saatavilla

Kolmoslevyn vino tekno-taksidermia on jo niin hienovaraista ja perinnetietoista, että alkaa olla aivan sama, onko vuosi 1993 vai 2013. Haudanavaaja-okkultisteista on tullut patologeja.

Video ei ole enää saatavilla

Demdike Stare Kuudes aisti -festivaalin Häxxxan-illassa sunnuntaina 7.7.

Tekevätkö italialaiset myös diskon paremmin kuin oregonilainen Chromatics?

Kiinnostavimpia levy-yhtiöitä luotaavan sarjamme kolmas osa käsittelee maanisen tuotteliasta uus-italosankaria levy-yhtiötä sekä manchesterilaisyhtiötä, jonka levyillä kaikuu hukkuminen loputtomilta vaikuttaviin äänitearkistoihin.

Italians Do It Better

MIKÄ

Italians Do It Better -levy-yhtiön ympärille kiteytyy italodiskon uusi tuleminen, joka nousi ilmiöksi viimeistään Drive-elokuvan ja sen soundtrackin myötä. Italialaista amerikkalaisyhtiössä artisteineen on toki vain nimi. Levy-yhtiön perustivat vuonna 2007 Chromatics-yhtyeen pääjehu Johnny Jewel sekä Troubleman Unlimited Records -levymerkin Mike Simonetti.

Huomautettakoon, että IDB-artistien soundista on sangen pitkä matka Ryan Parisin Dolce Vita -hitin purkkapalloitaloon.

MITÄ

Levymerkin tärkeimmät – ja tunnetuimmat – artistit ovat eittämättä Johnny Jewelin omat yhtyeet Chromatics ja Glass Candy. Levy-yhtiön hieman upottavassa nimien hetteikössä lähes kaikkien sen julkaisuiden jäljet tuntuvat johtavan takaisin Jeweliin. Jewelin muihin projekteihin kuuluvat muun muassa Desire-yhtye ja Symmetry-albumiprojekti.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Tuntuu oudolta, että tähän ei voi liittää mukaan Drive-elokuvan soundtrackia, joka on kaikin muin tavoin Italians Do It Better -julkaisu kuin, no, sillä tavoin, että se olisi oikeasti IDB-julkaisu. (Jewelin rooli albumilla typistyi lopulta kappaleiden suosittelemiseen ja miksaukseen.)

Chromatics: Kill for Love (2012)
Mutta ei hätää: harvakseltaan levyjä julkaisevan IDB:n kuluvan vuoden julkaisuihin kuuluvat myös Chromaticsin massiivis-eeppinen Kill For Love -albumi, joka keräsi kriitikoiden korkeaveisut ja julistettiin genren klassikoksi.

Symmetry: Themes For An Imaginary Film (2012)
Tässä yhteydessä on syytä mainita myös Jewelin Symmetry-nimellä julkaisema muka-soundtrack , johon on päätynyt osia hänen Drive-elokuvaan säveltämästään ääniraidasta. Elokuvastudio päätyi kaikessa viisaudessaan hylkäämään Jewelin musiikin ohjaaja Nicolas Winding Refnin ja tähti Ryan Goslingin toiveista huolimatta.

KULTTUURITEKO

Uuden musiikin lisäksi IDB uudelleenjulkaisee harvakseltaan pieteetillä valittuja alkuperäisiä italodisko-aarteita, jotka ovat kadonneet ajan hämärään tai, kuten italolegenda Fred Venturan tapauksessa, jääneet pölyttymään ullakolle näkemättä koskaan päivänvaloa.

#1: Lady-kappaleen videolla jatkuu Chromaticsin yhteistyö italialaisohjaaja Alberto Rossinin kanssa.

#2: IDB:n on julkaissut ep-levyllisen 80-luvun italosuosikki Fred Venturan äänitteitä. Videolla kuultu versio ei ole uudelleenmasteroidulta ep:ltä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Modern Love

MIKÄ

Manchesterilainen Modern Love on kymmenessä vuodessa kasvanut piskuisen dj-köörin osuustoiminnasta yhdeksi elektronisen alamaailman seuratuimmista ja arvaamattomimmista julkaisijoista. Jännetuppitulehduksia ja pölyallergiaa uhmaavan arkistofiliansa, bassotaajuuksien ennätyssyvyyssukeltamisensa ja elektro-avantgarden kronikoinnin ja auraamisen ansiosta yhtiö on nyt ehkä vain yhden crossover-menestyksen päässä läpilyönnistä.

MITÄ

Demdike Stare, Andy Stott, Daphne Oram, Claro Intelecto, Suum Cuique.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Demdike Stare: Elemental (2011)
Miles Whittakerin ja Sean Cantyn päissä soi varmasti tälläkin hetkellä enemmän musiikkia kuin normaali ihminen ehtii elämänsä aikana kuunnella – Elemental on dubin, raven, tehostenauhojen, kauhuleffa-soundtrackien, teknon ja tyhjien tehtaiden samanaikaista kummittelua.

Andy Stott: Passed Me By ja We Stay Together -sisaruslevyt (2011)
Harmaan ja housen uusi mittapuu: julmetun syvää ja synkkää, liian pelottavaa ja ilmeikästä tanssittavaksi.

KULTTUURITEKO

Yhtiön museo-osasto Young Americans seuloi vuonna 2003 kuolleen elektronisen musiikin suurnaisen Daphne Oramin jäämistön sadat nauhoitukset yhdeksi antologiaksi. Vuonna 2011 julkaistu neljän levyn The Oram Tapes Volume One on korvaamaton dokumentti synteettisen äänten ensi pirinöistä. Oram johti 1950-luvun lopulla BBC:n Radiophonic Workshopia ja teki ääniefektien lisäksi ensimmäisiä kokeiluja puhtaasti elektronisilla soittimilla. Hänen Oramics-syntetisaattorikoneensa on ensimmäinen naisen suunnittelema ja rakentama elektroninen soitin.

#1: Andy Stottin Posers rasittaa niskalihaksia ja vie yöunet.

#2: Lupaan ihka oikean muffinsin sille, joka päästää minut piinasta ja tunnistaa, minkä elokuvien alitajunnista Demdike Stare on juottanut yhteen tämän kappaleen äänet. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan viimeinen osa ilmestyy huomenna.