Animal oli Def Leppardin läpimurtohitti Amerikan-markkinoille. Albumia on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta, josta noin puolet Yhdysvalloissa.

Fauna on näytellyt merkittävää roolia musiikkivideotaiteessa niin kauan kuin musiikkivideotaidetta on ollut olemassa. Kukapa voisi unohtaa ”hevosmontaasit” The Beatlesin erittäin kuuluisan Penny Lane -kappaleen musiikkivideossa! Ei kukaan!

”Kaikenkarvaiset ystävämme” ovat kekkaloineet Music Televisionin hittivideoilla heti 1980-luvun alusta lähtien. Random-pantteri pujottelee Hall & Oatesin luksus-instrumenttien lomassa Maneaterilla ja Nuorgaminkin haastattelema lunki leijona käyskentelee Venetsian vestibyyleissä Madonnan Like a Virginillä.

New Order ujutti Blue Monday -videolleen William Wegmanin tennispallolla kikkailevan weimarinseisojan, kun taas Talk Talk It’s My Lifen kuvittamista suunnitellessaan – mitä ilmeisimmin – suoritti ryöstöretken Nooan Arkkiin.

Antilooppeja, flamingoja, kirahveja, visenttejä, merileijonia, käärmeitä, seeproja, elefantteja, sarvikuonoja, hylkeitä, sinivalaita, strutseja ja kenguruita! Niin paljon kuin sielu sietää!

Ja arvatkaapa suoriutuiko Peter Gabriel Shock the Monkey -hittinsä kuvittamisesta ilman pakko-apinaa? Ei suoriutunut!

Vaikka eläinkunta on saanut osansa ruutu-ajasta myös 1990-luvun ja 2000-luvun musiikkivideoissa – Weezer karhunpaineineen, OutKastin svengaava pöllö, Holy Fuckin kaahaava ”kassu-kissa” ja niin edelleen – on 1980-luku silti eläinmusiikkivideoiden kuningasvuosikymmen.

Tämän kunniaksi – ja koska ilman huolellisesti muurattua aasinsiltaa (!) näin ei yksinkertaisesti voisi tehdä – Nuorgam julkaisee kauan kaivatun ranking-listan, jolla 1980-luvun olennaisimman eläinmusiikkivideon eli Def Leppardin Animalin eläimet on asetettu vavahduttavuuden mukaiseen järjestykseen!

#16 Ryhmä sirkushevosia (3:24)

Nämä hevoset osoittavat, ettei eläimen tarvitse ”varastaa showta” suoriutuakseen vaikuttavasti musiikkivideossa. Vaatimattomasti taka-alalle jättäytyneet kavioeläimet nelistävät nätisti jonossa ja suovat valokeilan kitaristi Steve Clarkille.

via GIPHY

#15 Hevonen (2:18)

”Blink and you’ll miss it” -tyyppinen tilanne. Siilitukkainen nuorukainen taluttaa kameran bongaaman kopukan kuvan ulkopuolelle – miksi?

via GIPHY

#14 Kolme risteävää seepraa (1:10)

Upea kohtaus, joka ei kuitenkaan yllä vavahduttavuudessa rankingin top 10:een, koska on – kuten niin moni tässä Doug Freelin ja Jean Pellerinon ohjaamassa videossa – vain muutaman kymmenesosasekunnin mittainen. Siltikin: kolmen seepran ja verkkoaidan kohtaamisessa riittää vavahduttavuutta.

via GIPHY

#13 Ryhmä sirkushevosia (0:01)

Yksinkertainen mutta tärkeä kohtaus, sillä tästä kuvasta Animal-musiikkivideo alkaa. Tekee pelin selväksi katsojalle heti alkumetreillä: tässä videossa tullaan näkemään eläimiä!

via GIPHY

#12 Elefantti (1:16)

Ruokaileva elefantti on aina iloinen näky! Lennokkaasti lehahtava korva ja pirteän värinen kuorma-auto täydentävät kokonaisuuden – joskin jälkimmäinen tuo kohtaukseen melankolisen sävyn asemoidessaan kuvan elefantin ja villieläimet laajemminkin osaksi sirkusmaailmaa, joka – niin taiteeksi ja arvokkaaksi kulttuurinmuodoksi kuin on tulkittavissakin – elää osaltaan eläinkunnan eksploitaatiolla, norsunkin paksusta selkänahasta tuottonsa repimällä.

via GIPHY

#11 Sarvikuono ja kameli (0:20)

Jokainen haluaa hetkensä parrasvaloissa! Niin myös tämä kameli, joka marssii sumeilematta kameralle poseeraavan sarvikuonon eteen. Kuvan etuallla näemme Def Leppardin rumpalin Rick Allenin, joka menetti vasemman käsivartensa auto-onnettomuudessa uudenvuodenaattona 1984. Yhtye ei milloinkaan harkinnut rumpalinsa korvaamista. Hyvä!

via GIPHY

#10 Sarvikuono (2:32)

Uskallan väittää, että jokainen sarvikuono on joskus kolauttanut sarvensa vahingossa johonkin. Niin myös tämä yksilö, jonka ateriointihetki parrasvaloissa päättyy noloon törmäämiseen portinpielen kanssa. Ba-jangg!

via GIPHY

#9 Elefantti (1:58)

Aikuinen elefantti syö vuorokaudessa noin 130 kiloa ravintoa – enimmäkseen ruohoa, mutta myös lehtiä, oksia, puiden kuoria ja juuria, hedelmiä, siemeniä ja kukkia. Tässä gif-animaatiossa esitellään siis vain häviävän pieni osa tuosta appeennauttimisen uroteosta, jonka norsu toistaa päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miettikääpä sitä!

via GIPHY

#8 Seepra (4:02)

Onko Def Leppardin Animal maailman ainoa musiikkivideo, joka huipentuu seeprafeidaukseen? Me emme tiedä. Tiedätkö sinä?

via GIPHY

#7 Kameli (0:05)

Kielitieteilijä, kuvataiteilija, diletantti, fennomaani, ideanikkari ja armottoman kova sekopää Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946) julkaisi Kalevalan 100-vuotisjuhlavuonna 1935 teoksen Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II, jossa hän pyrki todistamaan, että Egyptin korkeakulttuuri olisi lähtöisin Suomesta. Huikentelevaista väitettään Wettenhovi-Aspa todisteli suomen ja egyptin kielen yhtäläisyyksillä – siitäkin huolimatta, tai kenties juuri sen innoittamana, että niitä on äärimmäisen vähän. Wettenhovi-Aspan mukaan muumio oli alun perin ”muu mies”, pyramidi-sanan pohjana olivat ”pyhät raamit” ja Egyptin alkuperäinen nimi olisi Äijäkupittaa. Wettenhovi-Aspan etymologisista väitteistä kummallisin oli, että kameli-sanan juurena olisi ilmaisu ”kamala kameltunut eläin”. On erittäin vaikea ymmärtää, miten näin voisi olla.

via GIPHY

#6 Sarvikuonon silmä (2:36)

Animal-videon kenties erikoisin hetki on sarvikuonon silmäryppyjen hyödyntäminen pyörremäisen vertigo-efektin luomiseksi.

via GIPHY

#5 Kolme elefanttia (2:14)

Kuva kolmesta toisiinsa törmäilevästä elefantista on aina assosioitunut – ihan joka tasolla – Genesis-yhtyeen I Can’t Dance –musiikkivideoon (1991), jossa Phil Collins, Mike Rutherford ja Tony Banks epäonnistuvat mm. hauskuudessa.

via GIPHY

#4 Kameli (2:04)

Kamala kameltunut eläin? Aavikoiden ylväs valtamerilaiva, pikemminkin!

via GIPHY

#3 Kameli (2:46)

Unohtakaa kaikki, mitä kirjoitin edellä kameleiden ylväydestä tai majesteettisuudesta.

via GIPHY

#2 Sarvikuono (3:27)

Sarvikuonojen kaltaiset eläimet ilmestyivät maapallolle ensimmäistä kertaa eoseenikaudella eli parahultaiset viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten. Sarvikuonolla on perspektiiviä asioihin, toisin kuin ihmisellä, joka tappaa sarvikuonoja rahasta. Yhden sarven arvo pimeillä markkinoilla on jopa satoja tuhansia euroja. Sad!

via GIPHY

#1 Seepra (0:33)

Harva asia on yhtä ilahduttava kuin ”puskista” paikalle pelmahtava pöllämystynyt eläin. Def Leppardin Animal-videon olennaisimmasta ”mitäs mitäs” -eleestä vastaa tämä seepra, joka ilmeestään päätellen ei ymmärrä 1980-luvun puolivälin AOR-vaikutteisesta hard rockista hölkäsen pöläystä.

via GIPHY

…ja tässä vielä koko mestariteos!

Video ei ole enää saatavilla

Aah!

Dire Straitsin Money For Nothing -video otetaan aina ensimmäisenä esiin, kun puhutaan tietokoneanimiotujen videoiden alkuajoista. Mutta ei se ollut ainoa. Kultaisilla 1980- ja 1990-luvuilla ei outo laakso ollut mahdollinen, ja kaikki polygonimaakarit tekivät into pinkeänä palikoista ihmisiä.

Se oli hienoa aikaa se.

#1 ART OF NOISE – PARANOIMIA (1986)

Video ei ole enää saatavilla

Max Headroom oli brittiläinen, George Stonen luoma ”keinoäly”, joka näsäviisasteli tiensä ihmisten sydämiin mm. Music Televisionilla silloin, kun kanavalla vielä näytettiin musiikkivideoita (tämä on nykyään lakisääteinen lisäys aina kyseisestä kanavasta puhuttaessa). Tässä videossa pioneeribotti kohtaa yhden elektronisen musiikin komeimmista uranuurtajista.

#2 DEF LEPPARD – LET’S GET ROCKED (1992)

Video ei ole enää saatavilla

Def Leppardilta muistetaan usein vain levyt Hysteria ja Pyromania, mutta myös Adrenalize myi lukemattomia rekkalastillisia. Levyltä irroitetun Let’s Get Rocked -sinkun ohjasi Steve Barron, joka muistetaan tämän artikkelin otsikossa ja ingressissä mainitusta musiikkivideosta. Niin, videon päähenkilö Flynn pohjautuu bändin laulajan Joe Elliottin mukaan Bart Simpsoniin.

#3 PETER GABRIEL – STEAM (1992)

Video ei ole enää saatavilla

Peter Gabriel teki pioneerityötä animoitujen musiikkivideoiden parissa jo 1980-luvun puolessa välissä – kaikkihan muistavat Sledgehammerin ja Big Timen tajunnanräjäyttävät stop motion -animaatiovideot. 1990-luvulle tultaessa tämä yhtä maailman harvinaisinta ihmislajia eli tyylitajuisia progressiivisia rockmuusikkoja edustava renessanssimies julkaisi hienon CGI:tä hyödyntävän videon.

#4 U.S.U.R.A. – OPEN YOUR MIND (1992)

Video ei ole enää saatavilla

1990-luvun tietokoneanimaatiovideoista tämä on varmasti tullut eniten vuosikymmenellä herkässä iässä olleiden uniin. Listan videoista tälle on ajan hammas ollut armollisin. Ehkä näissä puhtaan teknouskovaisissa linjoissa on jotain retroa ja siistiä, vähän niin kuin monissa muissakin menneiden idealismien ilmentymissä.

#5 THE PRODIGY – ONE LOVE (1993)

Video ei ole enää saatavilla

One Love oli Music For The Jilted Generation -klassikkolevyn eka sinkku. En ole varma ilmensikö video sittemmin elektronisen musiikin visualisoinnissa aikamoisen hegemonisen aseman saavuttanutta estetiikkaa vai loiko video sen… Mutta fläsäriä pukkaa. Videon teki Hyperbolic Systems. Tuosta nimestä pukkaa lisää fläsäriä. Nyt on pakko lopettaa.

#6 DANCE NATION – TRUE CONVICTION (1993)

Video ei ole enää saatavilla

Samaa tarkkaan valikoiduista elektronisen musiikin tapahtumista tuttua estetiikkaa löytyy myös kotimaisen eurodancea ja ravea ydistelevän Dance Nationin videolta. Projektin hiipumisen jälkeen Markus ”Captain” Kaarlonen on tehnyt hommia ainakin Aikakoneen ja Poets of the Fallin riveissä. Dance Nationin Wikipedia-sivuilta löytyy yksi lempilauseitani internetistä: ”Ryhmän syntetisaattoreilla toteutettu musiikki oli usein instrumentaalista, mutta joissakin kappaleissa kuultiin myös laulua.” Ei lisättävää.

#7 PET SHOP BOYS – GO WEST (1993)

Video ei ole enää saatavilla

Pet Shop Boysin versio Village People -klassikosta on hykerryttävä: neuvostoliittolaista sosialistista realismia sekoitetaan surutta Leni Riefenstahlin voimisteluvideoita referoivaan kuvastoon ja itse bändin univormut näyttävät siltä kuin Devo olisi päästetty suunnittelemaan paraativaatteet Kuolemantähden työntekijöille. Ja sitten on ne rantapallot…

#8 PET SHOP BOYS – LIBERATION (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Maailman parhaalta elektronisen musiikin duolta löytyy toinenkin aika varhainen esimerkki videosta, jossa lähes kaikki kuvamatsku on generoitu tietokoneella. Vain Neil Tennantin naamaa nähdään livenä. Harmi sinänsä, sillä polygoni-Neil olisi varmasti ollut myös hieno ilmestys lähikuvassa. Esteettisesti video on upea yhdistelmä Liberacen Las Vegasia ja varhaista demoskene-animaatiota.

#9 SNAP! – WELCOME TO TOMORROW (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Jos on yksi asia, jonka Snap! osasi 1990-luvulla, se oli yleisöä halolla päähän lyömisen jalo taito. Biisi kertoo tulevaisuudesta, eli videohan on tehtävä tietokoneella. Rahaakin lienee palanit, sillä eiväthän CGI-kuvat näytä ratkaisevasti huonommilta kuin ne, joilla George Lucas samoihin aikoihin raiskasi uudellenjulkaistut Tähtien Sodat IV–VI.

BONUS!

Artikkeli tehtiin sen verran nopeasti julkaisuikkunan vuoksi, että tekijöille sattui muutama unohdus. Sen lisäksi jengiltä sieltä täältä on tullut sen verran hienoja ehdotuksia, että pakko täydentää ennen kuin saitti menee pakettiin. Eli CGI-videoiden alkutaipaleen hienoimpien hetkien bonusrundi.

MICK JAGGER – HARD WOMAN (1985)

Video ei ole enää saatavilla

KRAFTWERK – MUSIQUE NON STOP (1986)

Video ei ole enää saatavilla

DEAD CAN DANCE – CARNIVAL IS OVER (1993)

Video ei ole enää saatavilla

DANCE 2 TRANCE – WARRIOR (1994)

Video ei ole enää saatavilla

SVEN VÄTH – HARLEQUIN: THE BEAUTY AND THE BEAST (1994)

Video ei ole enää saatavilla

LAIBACH – FINAL COUNTDOWN (1994)

Video ei ole enää saatavilla

NWOBHM kauas taakse jäänyt on.

Kun Sheffieldistä veropakolaisina Dubliniin muuttanut Def Leppard lakkasi haluamasta AC/DC:ksi AC/DC:n paikalle, maistoi orastavaa menestystä Pyromania-levyllään ja rumpalilta lähti toinen käsi, bändi löysi koneet ja kultasuonen. Yhtyeen kolmattakymmenettä miljoonaa kopiota myynyt neljäs levy Hysteria on kenties massiivisin kasarirock-albumi kautta aikojen. Sen tuotanto on pöyhkeää, ylilyövää ja lisäainein terästettyä einestä. Levystä tekee kivenkovan klassikon sen liki täydellisesti synteettisen kitaravetoiseen rock-soundiin yhdistyvä kappalemateriaali.

Hysterialta irroitettiin nivaska menestyssinglejä, joista Animal lienee tunnetuin, tai ainakin taistelee tittelistä kovasti Pour Some Sugar On Me’n kanssa. Samapa tuo, sillä miltei samat sanat voi sanoa kummasta tahansa kappaleesta.

Animal on raukean iloluontoinen, jyhkeillä keinobiiteillä paalutettu ja huippuunsa virtaviivaistettu rock-pala. Sulavasti rullaavan kappaleen synty ei ollut kuitenkaan vaivaton, vaan biisille yritettiin hahmottaa optimaalista olomuotoa yli kahden vuoden ajan. Ilmeisesti tänä aikana myös keksittiin väliosan jankkaavat samplet ja bridgen räjähtelevät handclap-rummut. Valelopetus sen sijaan oli jo aiempien ideariihien satoa.

Kappaleen rumputyö on suoraviivaista jytkytystä, jota suoraviivaisesti jytistelevä bassomatto höystää tuottaen kappaleelle jämerän pohjan. Kitarapuolella monipuolista kuultavaa onkin rutkasti. Helkkyvät Dire Straits –näppäilyt yhdistyvät muhevasti tiukkaan hard rock –komppaukseen, ja kappaleen eläväisyys on miltei yksinomaan monisyisen kitaratyön ansiota.

Laulaja Joe Elliotin säröisyydessään jopa takakireäksi luonnehdittava ääni soveltuu biisiin hienosti ja tuo sen verrattain kepoiseen ja sliipattuun yleistatsiin kaivattua särmää. Tätä tasapainottaa pehmoisen riemastuneesti hoilotteleva taustakuoro.

Animalin kiehtovuus ei johdu tuotannollisen kuorrutuksen muhkeudesta tai yhdenkään musiikillisen elementin erityisestä oivallisuudesta. Sen tenho kumpuaa sävellyksessä kytevästä tunnelmien dynaamisesta kirjosta. Kipale etenee lempeän raukeasta, slovaritunnelmiinkin taipuvasta a-osasta iloluonteiseen ja menoa nostattavaan bridgeen. Kertosäe on suoraviivaista hardrockia, jossa ei yllättäen ole kummoistakaan melodiaa vaan se on lähinnä idioottitason hokeman kromaattista toistoa. Biisin dramaattinen kohokohta on d-osan isotteleva riffitys, josta kappale edelleen notkahtaa maltillisen kitarasoolokkeen kauttaa sulavasti kertosäkeen turvalliseen jankutukseen.

Def Leppard ei tässä vaiheessa uraansa ollut – eikä ilmeisesti halunnutkaan olla – heavy metal -bändi enää millään asteikolla. Animal on silti erinomainen esimerkki siitä, miten sliipattu hard rock –jytistely onnistui viehättämään yhtyeen vanhoja ystäviä ja samalla nostamaan sen aivan uudelle suosion tasolle modernilla soundillaan. Mukiinmenevästä sävellyksestäkään ei lie ollut liiemmin haittaa.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS!

Tässä biisin demo asianomaisten kommenteilla höystettynä

Video ei ole enää saatavilla