Suomeen…? Hjmm hjmm, Q-Tip tuumaa.

Syksyllä 2011 laitoimme Nuorgamissa järjestykseen olennaisinta 100 artistia ja yhtyettä, jotka eivät olleet käyneet Suomessa. Mikä on tilanne kuusi ja puoli vuotta myöhemmin?

#80 The Mountain Goats (uusi)

Mikä: John Darniellen tuottelias ja kulttiseurattu vaihtoehtofolk-yhtye, jonka teemaskaala on vaihdellut vapaapainista Raamatun kautta teinigoottiuteen.

Kauan odotettu: Darnielle itse pitää vuoden 2002 All Hail West Texas -levyä ”lo-fi-tuotantonsa kulmakivenä”. Samana vuonna ilmestynyt Tallahassee vei bändin 4AD:lle. Kolmanneksi kaanonlevyksi voinee lukea vuoden 2005 The Sunset Treen. Jokainen odottaja on kuitenkin yksilö: Darnielle on julkaissut tällä vuosituhannella 12 levyä, ja ”kyytiin” on voinut hypätä minkä kohdalla tahansa.

Tuleeko: Toivotaan, toivotaan. Bändin kiertueet ovat harvinaisehkoja, Euroopan-kiertueet vielä harvinaisempia. Syksyn 2017 keikat Tukholmassa olivat osa ensimmäistä Skandinavian-kierrosta 14 vuoteen – ensiyrityksellä Ruotsia raavittiin sentään linköpingejä myöten.

Video ei ole enää saatavilla

#79 Gary Numan (–43)

Kuka: Känisevä syntikkapopin legenda ja robotti-wannabe, joka on luonut kolhoudesta ja tunnekylmyydestä linjakkaan joskin yksiulotteisen uran.

Kauan odotettu: Vuodesta 1979, jolloin Numan alkoi ympätä silloisen bändinsä Tubeway Armyn geneeriseen punkiin vaikutteita Bowielta, Ultravoxilta ja Philip K. Dickiltä.

Tuleeko: Flow-lauantain alkuillasta Numanille löytyisi telttapaikka, jos Suomessa vain olisi intohimoisia numanoideja. Heitä tarvittaisiin keikan järjestämiseen, sillä Numania on jo jonkin aikaa kiinnostanut saarnata vain käännytetyille.

Video ei ole enää saatavilla

#78 The Avalanches (–30)

Mikä: Sampleista kasattua tanssimusiikkia tekevä australialaisyhtye, joka julkaisi vuonna 2000 Since I Left You -indieklassikon ja palasi kaikkien yllätykseksi levytyskantaan 16 vuotta myöhemmin.

Kauan odotettu: Alusta asti, ja nyt taas hieman intensiivisemmin, kun yhtye onnistui sittenkin olemaan olemassa ja tekemään levyn.

Tuleeko: Nähtäväksi jää, menikö Avalanchesin ”juna” jälleen. Viime kesänä bändi kiersi pitkin Eurooppaa ja oli varmasti myös suomalaisfestivaalien toivelistoilla. Seuraavasta kiertueesta ei ole tietoa – ja kuten on käynyt ilmi – bändillä on taipumusta vuosien vaikeiluun.

Video ei ole enää saatavilla

#77 Melody’s Echo Chamber (uusi)

Mikä: Ranskalaisen Melody Prochet’n ranskapoppia, shoegazea ja progea yhdistelevä projekti.

Kauan odotettu: Prochet’n silloisen poikaystävän Tame Impalan Kevin Parkerin taikapölytuotannolla kuorrutetusta esikoisesta (2012) lähtien. Kesäkuun alussa ilmestyvä kakkoslevy nostaa odotukset vielä toiseen potenssiin.

Tuleeko: Kesällä 2017 Prochet joutui vakavaan onnettomuuteen, eikä ole sen jälkeen ollut julkisuudessa tai keikkaillut. Toivoa sopii, että hän palaa vielä joskus lavoille. Ja että suomalaispromoottorit ovat silloin valppaina.

Video ei ole enää saatavilla

#76 Frankie Rose (uusi)

Mikä: Frankie Rose, oikealta nimeltään Frankie Rose, on Dum Dum Girlsistä, Vivian Girlsistä ja Crystal Stiltsistä soolouralle lähtenyt indiemuusikko.

Kauan odotettu: Vuoden 2012 Interstellar-levyn syntikkatykittelevästä avauskappaleesta ja Know Me -indiepophitistä lähtien.

Tuleeko: Toivottavasti. Rosen neljäs soololevy Cage Tropical ilmestyi viime vuonna ja osoitti, että Rosen magiasta on yhä hyvin paljon jäljellä, vaikka hänen päivänsä indiemedioiden otsikoissa alkavat olla luetut.

Video ei ole enää saatavilla

#75 (Sandy) Alex G (uusi)

Mikä: Alexander Giannoscoli eli Elliott Smithiin ja Built to Spilliin verrattu philadelphialainen laulaja-lauluntekijä ja Frank Oceanin yhteistyökumppani.

Kauan odotettu: Vuonna 1993 syntynyt Giannoscoli on jälleen yksi Bandcamp-tähti, mutta laajemmin noteeratuksi indienimeksi hän nosti itsensä julkaistessaan vuonna 2014 ensimmäisen ei-omakustanteensa DSU:n, jonka muun muassa Noisey, Vogue ja Washington Post listasivat vuoden parhaiden joukkoon. Lopullinen läpimurto oli Dominon vuonna 2017 julkaisema seitsemäs (!!!) levy Rocket.

Tuleeko: Giannoscolin asema sukupolvensa keskeisenä indienimenä alkaa olla sen verran sementoitu, että eiköhän.

Video ei ole enää saatavilla

#74 Best Coast (uusi)

Mikä: Kalifornialaisten Bethany Cosentinon ja Bobb Brunon duo, joka laulaa yksinkertaisia ja kesäisiä lauluja ”laiskottelusta, pilvenpoltosta ja kissoista”, kuten Cosentino on yhtyettä kuvannut.

Kauan odotettu: Kesästä 2010, jolloin Best Coastista tuli yksi viimeisistä buzzbandeista. Cosentino ja hänen Snacks-kissansa hurmasivat Twitterissä, ja yhtye julkaisi oivallisen Crazy for You -debyyttinsä, joka yllätti kaikki nousemalla Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 36.

Tuleeko: Tuskinpa, ellei pääse yli hypebändin kohtalostaan. Vuonna 2013 ilmestyneen kakkoslevyn tuotti Jon Brion, ja se pärjäsi listalla debyyttiäkin paremmin, mutta huuma oli ohi. Vuoden 2015 kolmoslevyä muistaa tuskin kukaan. Crazy for Youn kymmenvuotisjuhla odottaa kahden vuoden päässä, mutta saavatko yhden kesän ihmeet soittaa klassikkolevykeikkoja?

Video ei ole enää saatavilla

#73 Camera Obscura (–22)

Mikä: Skotlantilainen hissutteluindien mestariryhmä.

Kauan odotettu: Vuoden 2006 ylistetty Let’s Get Out of This Country -albumi oli läpimurto, vuoden 2009 French Navy -single indiediskokelpoinen moderni twee-standardi.

Tuleeko: Ensisijainen toive on, että yhtye virkoaisi. Nyt Camera Obscura on ollut hiljaa ja keikkailematta vuodesta 2015, jolloin sen kosketinsoittaja Carey Lander kuoli sairastamaansa osteosarkoomaan.

Video ei ole enää saatavilla

#72 Tegan and Sara (uusi)

Mikä: Kanadalaiset identtiset kaksoset Tegan ja Sara Quin, jotka aloittivat vuosituhannen vaihteessa kitaravetoisena indie-duona, mutta vaivihkaa muuttuivat suoraviivaiseksi popkaksikoksi.

Kauan odotettu: Riippuu siitä miten ajoissa Teganin ja Saran musiikkiin on tutustunut, mutta vähintään läpimurtoalbumista So Jealous (2004) lähtien.

Tuleeko: Jos Tegan and Saralla olisi kiinnostusta vierailla Suomessa, he olisivat todennäköisesti käyneet esimerkiksi Flow-festivaalilla jo vuosia sitten. Nyt tiedossa ei ole keikkoja ylipäätään missään.

Video ei ole enää saatavilla

#71 Beirut (–30)

Mikä: Newmexicolaisen multi-instrumentalistin Zach Condonin parikymppisenä luoma indiefolkyhtye, joka leikkaa ja liimaa maailman musiikkikulttuurit sopivan hippimäisiksi kollaaseiksi.

Kauan odotettu: Vuoden 2007 4AD-debyytin Flying Cup Clubin indiehitistä Nantesista lähtien.

Tuleeko: Tuskin mikään olisi ollut flowfestivaalimpi artisti vuonna 2008 kuin Beirut, mutta kiinnostus bändiä kohtaan on ollut siitä lähtien tasaisessa laskusuhdanteessa. Spekuloida voi korkeintaan sillä, ottaisiko Pori Jazz, Ilosaarirock tai Juhlaviikot Beirutin keikalle, jos saisi tarpeeksi halvalla.

Video ei ole enää saatavilla

#70 Fiona Apple (uusi)

Kuka: 1990-luvulla hädin tuskin parikymppisenä läpilyönyt pianoa soittava vaihtoehtotähti, jonka laulut ovat henkilökohtaisia poliittiseen ja vereslihalle asti.

Kauan odotettu: Vuoden 1996 Tidal-levystä ja sen Grammyn voittaneesta Criminal-kappaleesta asti. Tällä vuosituhannella Applelta on lähinnä odotettu levyjä, joita hän on julkaissut vuosina 2005 ja 2012. Mahdolliset keikat ovat siihen päälle kivaa bonusta.

Tuleeko: Pahanlaisesti esiintymispelkoinen Apple on tehnyt uransa aikana neljä kiertuetta, joiden Euroopan-keikat voi laskea yhden käden sormilla. Eli ihme jos.

Video ei ole enää saatavilla

#69 Selena Gomez (uusi)

Kuka: Disneyn Wizards of a Waverly Place -sarjasta laulajan uralle ponkaissut supertähti, jolla on 137 miljoonaa Instagram-seuraajaa ja on-off-rakkaussuhde Justin Bieberiin.

Kauan odotettu: Kymmenen vuotta, Gomez perusti Selena Gomez and The Scene -yhtyeen vain 16-vuotiaana. Sooloura alkoi varsinaisesti vuonna 2013, jolloin ilmestyi Stars Dance -albumi, joka sisälsi muun muassa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan top ten -hitin Come & Get It.

Tuleeko: Vuoden 2016 Revival-kiertueella Gomez oli buukattu keikalle Hartwall Arenalle, mutta hän joutui jättämään kiertueen koko Euroopan-osan väliin terveysongelmien takia. Toivo elää!

Video ei ole enää saatavilla

#68 Soccer Mommy (uusi)

Mikä: Bandcampista indieyleisön tietoisuuteen noussut nashvilleläinen college rock -artisti Sophie Allison, joka on nimennyt vaikutteikseen Mitskin ja Avril Lavignen.

Kauan odotettu: Siitä sekunnista, kun on kuullut Allisonin laulavan keväällä julkaistun Clean-debyyttinsä Your Dog -singlen ensimmäisen rivin.

Tuleeko: Levyn erinomaisuus oli yllätys, ja auttamattomasti myöhässä tätä festivaalikesää ajatellen. Syksyn Euroopan-kiertue ei tule Tukholmaa lähemmäs, mutta toivoa sopii, että Soccer Mommy on relevantti vielä kesän 2019 festivaalibuukkaajien silmissä.

Video ei ole enää saatavilla

#67 Kehlani (uusi)

Mikä: America’s Got Talentissa Poplyfe-coverbändin osana vuonna 2011 menestynyt r&b-laulaja, josta tuli sittemmin Grammy-ehdokas ja Eminemille ja Cardi B:lle kelpaava fiittaaja.

Kauan odotettu: Grammy-ehdokkuuden Kehlani sai vuoden 2015 You Should Be Here -mixtapellaan. Varsinaisena läpimurtona voi pitää tammikuun 2017 CrazySexySavage-debyyttilevyä, joka nousi jättihittien puutteesta huolimatta Billboardin kolmoseksi.

Tuleeko: Ottajia varmasti olisi Pori Jazzista Flow’hun ja Circusin pistokeikkaan, mutta onko Kehlanin suosio liian Amerikka-keskeistä. Viime vuoden Euroopan-kiertue jäi kesken tyräleikkauksen vuoksi. Konsertit nähtiin keskimäärin tuhannen katsojan klubeilla, mikä ei välttämättä ole paras diili Kehlanin kaltaiselle tähdelle.

Video ei ole enää saatavilla

#66 Annie Lennox (uusi)

Mikä: Skotlantilainen laulaja-lauluntekijä, josta tuli tähti Eurythmicsin toisena jäsenenä. Soolouralle hän lähti vuonna 1992 ja heti ensimmäinen levy Diva oli klassikko ja massiivinen hitti.

Kauan odotettu: Siitä lähtien kun Whyn laulukoukku kaikui ekaa kertaa jollain aikuiseen makuun sopivalla radiokanavalla, mutta se aikuisen maun omaava joukko ei ehkä kovin valtavaa salia täyttäisi.

Tuleeko: Epätodennäköistä, ellei Pori Jazz räväytä. Annie Lennox täyttää suuria konserttisaleja tarpeeksi monessa markkinassa, ettei hänelle tarvitse buukata tuotannollisista syistä myöhemmin peruttavaa keikkaa.

Video ei ole enää saatavilla

#65 Conor Oberst (+16)

Mikä: Entinen lapsinero, laulaja-lauluntekijä joka tunnetaan parhaiten vuoteen 2011 jatkuneesta Bright Eyes -yhtyeestään. Lisäksi hän oli mukana Monsters of Folk -superbändissä vuonna 2009 ja on julkaissut tällä vuosikymmenellä neljä soololevyä. Viimeisin niistä, nimeltään Salutations, ilmestyi viime vuonna.

Kauan odotettu: Bright Eyesin 2000-luvun alun läpimurrosta asti.

Tuleeko: Oberstin toivominen tarkoittaa käytännössä Bright Eyesin toivomista, ja vaikka comeback-nostalgiakiertueita ei vielä ole luvassa, laulaja soittaa valikoituja nuoruuskappaleita yhä keikoillaan. Flow-festivaalin iltapäivän hattuslotissa (mm. Ryan Adams vuonna 2017) olisi Oberstille erinomainen paikka, joka toivottavasti vielä täytetään.

Video ei ole enää saatavilla

#64 Kacey Musgraves (uusi)

Mikä: Kolmekymppinen Grammy-voittaja, kantritähti ja parhaassa tapauksessa crossover-tähti Nashvillestä.

Kauan odotettu: Keväästä 2018, kun rundi-inkkarit löysivät Musgravesin kolmannen levyn Golden Hourin turvamusiikikseen.

Tuleeko: Tuskin saapuu edes Eurooppaan ennen kuin kantritähteyden pölyt on lopullisesti karistettu. Jos niin ylipäänsä tapahtuu joskus.

Video ei ole enää saatavilla

#63 Sebadoh (uusi)

Mikä: Indie rockin indierockmaisuuden maailmanennätys, joka muuttui Lou Barlow’n puuhasteluprojektista oikeaksi bändiksi 1980-luvun lopulla tämän saatua potkut Dinosaur Jr.:sta.

Kauan odotettu: Noin neljännesvuosisadan ajan. Sebadoh oli ja on tärkeä bändi maltillisen kokoiselle joukolle sinnikkäitä indierockveteraaneja kauhtuneissa t-paidoissaan, joissa lukee usein esimerkiksi ”Yo La Tengo”, ”Guided by Voices” tai ”Posies”.

Tuleeko: Jos virtaa vain vielä riittää, niin mahdollista. 2000-luvun ensimmäinen Sebadoh-albumi Defend Yourself (2013) toi bändin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan – muttei Suomeen. Barlow nähtiin Helsingissä joulukuussa, kun Dinosaur Jr. esiintyi Tavastialla alkuperäiskokoonpanossaan.

Video ei ole enää saatavilla

#62 Q-Tip (uusi)

Mikä: Yksi räpin eläviä jumalkuvia, jonka paikka pantheonissa voisi olla hiukan samanlainen kuin Willie Nelsonilla countryssa. Teki suurtyönsä viime vuosina uudelleen aktivoituneen ja lopettaneen A Tribe Called Questin jäsenenä.

Kauan odotettu: Vuodesta 1990 – muodossa tai toisessa.

Tuleeko: Konsertoi vielä viime syksyyn asti sekä soolona että osana A Tribe Called Questiä, mutta jälkimäisen pantua pillit pussiin mahdollisuudet ovat tilastotiedettä perversseihin solmuihin mankeloiden puolittuneet.

Video ei ole enää saatavilla

#61 Gas (uusi)

Mikä: Saksalainen elektronisen musiikin moniottelija ja Kompakt-levy-yhtiön perustaja Wolfgang Voigt. Gas-nimellään Voigt on julkaissut kuusi albumia syvälle ikimetsiin tunkeutuvaa ambientin ja teknon rajaseuduilla kummittelevaa LSD-hakuista äänimassaa. Itse hän kuvailee musiikkinsa olevan ”metsän tuomista diskoon tai toisin päin”.

Kauan odotettu: Realistisesti vasta viime vuodesta lähtien. Vuosituhannen vaihteessa julkaistujen levyjen aikaan Gasin tuskin odotettiin ilmestyvän Suomeen esittämään musiikkiaan, mutta viime vuoden Narkopopin jälkeen Voigt herätti myös projektin livekeikat henkiin.

Tuleeko: Ei mitenkään mahdotonta. The Other Sound on kuitenkin käytännössä ainoa vaihtoehto, vaikka Gasin kuuleminen Turussa Uittamon lavan metsissä Ilmiössä olisikin valtavan upeaa.

Video ei ole enää saatavilla

Camera Obscura – seesteinen, vastustamattomasti rullaava, tarttuva.

Joskus tekee mieli käyttää erästä pehmeätä, mutta silti voimakasta adjektiivia. Nyt on tuota sanaa huutava tilanne. Camera Obscuran viides pitkäsoitto Desire Lines on ihana levy.

Vuonna 1996 perustetun skotlantilaisyhtyeen tuore albumi on kokonaisuutena edeltäjiään seesteisempi. Se ei haittaa lainkaan. Bändin vetovoima on entisensä – ehkä jopa entistä vahvempi.

Camera Obscuran edelliset levyt Let’s Get Out of This Country (2006) ja My Maudlin Career (2009) olivat täynnä reippaan optimistista twee pop -sävelten ja laulaja Tracyanne Campbellin paikoin suloisten, paikoin katkeransuloisten sanoitusten mukaansatempaavaa yhdistelmää. Desire Linesilla Campbellin lyriikat pyörivät edelleen radallaan, mutta niissä on vahva ”kyllä se siitä, elämä jatkuu” -leima. Kaduilla on aurinkoisena päivänä varjoisat puolensa, mutta Camera Obscura valitsee tyylikkäästi ne päivänpaisteessa sekä auringonlaskuissa ja -nousuissa kylpevät kohdat.

Muun muassa R.E.M.:iä ja Sufjan Stevensiä tuottanut Tucker Martine on luonut levylle äänimaiseman, joka on tunnistettavaa Camera Obscuraa, mutta joka myös jättää edellislevyjä enemmän tilaa Tracyanne Campbellin välillä välinpitämättömältä tuntuvalle, mutta kuuntelu kuuntelulta glasgowlaisviisikon suurimmaksi valtiksi kasvavalle tulkinnalle.

Campbellin laulussa on tenhoa. Siinä on karismaa. Siinä on tunnetta. Se koukuttaa ja saa pyörittämään Desire Linesia soittimessa uudestaan ja uudestaan. Levyllä vierailevien Neko Casen ja My Morning Jacket -solisti Jim Jamesin mukanaoloa ei huomaisi, ellei sitä tietäisi. Tämä show on Tracyanne Campbellin.

Aluksi vaikuttaa siltä, että levyltä puuttuvat French Navyn, The Sweetest Thingin ja Lloyd, I’m Ready to Be Heartbrokenin kaltaiset iskusävelmät, mutta asia ei ole näin. Kun etenee kuuntelussa levyn kuudenteen raitaan, Desire Lines aukeaa. Do It Again, tuo albumin rempsein ja eniten Camera Obscuran aiemmista levyistä muistuttava kappale vie mukanaan väkisin. Yhtäkkiä pää nykii musiikin tahdissa ja kädet lyövät rytmiä reisiin, pöytään tai mihin tahansa.

Do It Againin jälkeen huomaa hymyilevänsä hölmönä, kuin hehkulamppu olisi syttynyt pään päällä. Näinhän tämän pitikin mennä. Tältähän tämän pitääkin kuulostaa. Cri Du Coeur, Fifth in Line to the Throne ja I Missed Your Party sekä 1980-lukulaisesti soiva Break It to You Gently ovat luontevaa jatketta Do It Againille, kuten on koko loppualbumi aina levyn päättävään, raukeasti pianoineen ja slidekitaroineen tunnelmoivaan nimibiisiin asti.

Desire Linesin loppupuolen avauduttua aukeaa myös levyn alkupuolisko. Parhaiten toimii haikean kaunis New Year’s Resolution, mutta muut kappaleet eivät jää juurikaan jälkeen. Tuo laulu on kuitenkin Camera Obscuraa parhaimmillaan – yksinkertaista, vaivattoman vastustamatonta ja hävyttömän tarttuvaa.

Letkeästi rullaavassa Every Weekday -kappaleessa Tracyanne Campbell laulaa, että yhtyeen kappaleet tuskin päätyvät soittolistojen kärkeen, mutta he tekevät asian eteen kuitenkin parhaansa. Voi olla, että näin käy, mutta oikeudenmukaisessa maailmassa Do It Again ja Troublemaker olisivat isoja hittejä.

89 Desire Lines on seesteinen, vastustamattomasti rullaava ja tarttuva levy. Camera Obscuran indieretroilulle tyypillisten kaihoisten duurisävelten ja Tracyanne Campbellin paikoin surumielisten, mutta silti optimismia huokuvien sanoitusten yhdistelmä toimii loistavasti. Vuoden parhaita albumeja tähän asti.

Video ei ole enää saatavilla

Camera Obscura: Kenny McKeeve (vasemmalta), Gavin Dunbar, Tracyanne Campbell, Lee Thomson ja Carey Lander – ilmaa, tulkinnavaraa ja savuefektejä.

Camera Obscuran elegantin klassikon mukaan laivan kölistä tai laivapojasta roikkumisen seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

”I was waiting to be struck by lightning
Waiting for somebody exciting
Like you
Oh, the thing that you do
You make me go oo-oo-ooh
With the things that you do, you do, you do

”

Tracyanne Campbell näkee joko kolme mastoa tai mahdollisesti höyryvanan, joka kulkee alati kauemmaksi laiturilta – itse en ainakaan voi kuvitella modernia taisteluristeilijää tällaiseen barokkitöminään kovinkaan helposti. Ja tapahtumapaikoistakin pölyinen kirjasto, hopeinen järvi ja suurkuukunen taivaalla tuovat huomattavaa romantiikkaa: kuka helvetti nyt tahtoisi, että teräsmöhkäle vie rakkaan pois tällaisesta tarinasta? Groteski ajatus.

Tarinan rytmi lähtee kahdella iskulla eteenpäin, ja melodiakäänteet kulkevat sen dramaattisessa herätyksessä. Säkeistöt lisäävät höyhenenkeveää ilmapiiriä, mutta kun synnintunnustuksen aika koittaa ja selviää miksi kirjastoon piti lopulta palata yksin ja yhtä tylsistyneenä kuin ennenkin, tuntuu siltä, että merimies on lentänyt kauas pois: ei se jousiviidakko ainakaan maan pinnalle jätä kuulijaansa.

French Navy sisältää oudon paljon pieniä käänteitä 198 sekuntiinsa: narratiiviin on jätetty melkoisen paljon ilmaa ja tulkintavaraa. Kenelle kertoja edes tätä selostaa – ja ennen kaikkea milloin, koska toinen säkeistö käy läpi ranskalaislaivan jättämiä jälkimaininkeja jo itse merenkävijälle, vaikka vahinko ja seurauksetkin ovat selvästi tapahtuneet kauan sitten.

Viimeisen säkeistön avaus voisi olla vaikka pahaa-aavistamattomalle rebound-poikaystävälle, joka ei maakrapumaisuuksineen pääse lähellekään ranskalaisseilorin suolaveden, rusketuksen ja seiloriasun armoittamaa karismaa. Ehkä se riittää, kauemmaksi kurkottaessahan vain tipahtaa  laiturilta levän valloittamaan rantaveteen?

Ehkä soutuveneretket ovat vähemmän raskaita sydämelle, mutta siinäkin täytyy tyytyä vähempään kuin unelman toteutumiseen kuunarin keulassa tapahtuvan suudelman kautta. Merisairaus ja sydänsairaus, näinkö paljon teillä onkin yhteistä? French Navy kuuluisi täten lääketieteellistenkin teorioiden 2000-luvun Top 111 -listalle.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Camera Obscuralta äänestettiin myös kappaleita Suspended from Class, The Sweetest Thing, Lloyd I’m Ready To Be Heartbroken sekä Tears for Affairs.

Nuorgamin kesäsarjassa ”2000-luvun ulkomaiset pophelmet” listataan 111 kuluvan vuosituhannen populaarimusiikin merkkiteosta yhden biisin päivätahdilla! Lista koostettiin Nuorgamin avustajakunnan äänestyksellä, samalla tavalla kuin viimevuotinen listamme 2000-luvun kotimaisista pophelmistä. Tervetuloa mukaan käymään kanssamme ulkomaisten pophelmien kimallusta läpi kesän!

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#60 Grizzly Bear

Mikä? Kokeileva newyorkilaisyhtye, joka tajuaa melodioiden päälle.

Odotettu? Erityisesti upean Veckatimest-albumin (2009) jälkeen. Kaikkein vihkiytyneimmät indiediggarit ovat odotelleet kauemminkin.

Tuleeko? Hankala tapaus, sillä karhu on uinunut lähes koko vuoden ja keikkailee muutenkin harvakseltaan. Seuraava albumi kuitenkin tuonee ryhmän Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#59 Bat for Lashes

Mikä? Brittimuusikko Nathasha Khan on viime vuosien kiinnostavimpia uusia naisartisteja.

Odotettu? Viimeistään kahden vuoden takaisen, salaperäisesti viekotelleen Two Suns -albumin jälkeen.

Tuleeko? Suomessa listakamaa, joten eiköhän, kunhan uusi albumi saadaan uunista ulos.

Video ei ole enää saatavilla

#58 Orchestral Manoeuvres in the Dark

Mikä? Syntsapopin uranuurtajaduo, joka otti Kraftwerkin soundit sekä teknologiafetissin ja yhdisti ne periliverpoolilaiseen popmelodian tajuun.

Odotettu? Jotkut varmasti jo vuodesta 1979, jolloin debyyttisingle Electricity ilmestyi Factory-levymerkillä, mutta useimmat kuitenkin vasta Enola Gayn breikattua yhtyeen 1980-luvun alussa.

Tuleeko? Hyvin mahdollista, sillä comebackin tehnyt yhtye on viime vuosina keikkaillut ahkerasti ja raahannut vielä mukanaan Villa Nahia lämppärinä. Vuonna 1993 Vanhalle ylioppilastalolle buukattu keikka peruttiin.

Video ei ole enää saatavilla

#57 Stars of the Lid

Mikä? Lähes kaksikymmentä vuotta aaltoilevan uneliasta ambientia tarjoillut teksasilaisduo.

Odotettu? Vuoden 2001 The Tired Sounds Of oli arvostelumenestys, joka viimeistään nosti bändin suuremman yleisön suosioon.

Tuleeko? Suomalainen suosio rajoittunee Street Spirit -foorumille, ja bändin viimeisin Euroopan-kiertue on vuodelta 2007. Epätodennäköistä siis.

Video ei ole enää saatavilla

#56 Happy Mondays

Mikä? 1980- ja 1990-luvun vaihteen Madchester-huuman huuruisin bilebändi.

Odotettu? Sen parikyt vuotta. Tosin bändi oli välillä telakallakin. Odotuskiima nousi uuteen kukoistukseen 24 Hour Party People -leffan (2002) myötä.

Tuleeko? Juuri nyt bändi ei ole erityisen aktiivinen, mutta toisaalta on yhä hengissä, joten miksei?

Video ei ole enää saatavilla

#55 St. Vincent

Mikä? The Polyphonic Spreen ja Sufjan Stevensin riveissä aloittanut laulaja-lauluntekijä Annie Clark, joka julkaisi kitarapedaalisäksätykseen pohjautuvan, puhkikehutun nelosalbuminsa Strange Mercyn syyskuussa.

Odotettu? Fanit vuoden 2008 Actor-levystä lähtien, loput indierunkkarit hullaannuttuaan tänä syksynä Strange Mercyyn.

Tuleeko? Viimeistään ensi vuoden Flow’hun.

Video ei ole enää saatavilla

#54 Ennio Morricone

Kuka? Yksi elokuvahistorian parhaista säveltäjistä, joka kykenee kaunistamaan kaikkea spaghettiwesterneistä The Missionin kaltaisiin eeppisiin valtavirtaelokuviin.

Odotettu? Noin viisi vuosikymmentä.

Tuleeko? Mahdollisuuksien rajoissa, jos joku rakentaa tarpeeksi hyvän tapahtuman ja investoi siihen riittävästi rahaa. Kuuleeko Helsingin Juhlaviikot? Musiikkitalo?

Video ei ole enää saatavilla

#53 The Shins

Mikä? Viime vuosikymmenen tärkeimpiä yhtyeitä amerikkalaisessa indierockissa.

Tuleeko? Oh, Inverted World (2001) oli suunnannäyttäjä, joka sai pian seuraajia niin ostavasta yleisöstä kuin muusikkopiireistäkin.

Tuleeko? Jäsenvaihdosten ja nokkamies James Mercerin sivuprojektien jälkeen The Shins on tehnyt uutta musiikkia. Ensi vuonna julkaistavan albumin myötä mahdollisuudet saada yhtye myös Suomeen ovat jälleen olemassa.

Video ei ole enää saatavilla

#52 The Hold Steady

Mikä? Varttuneiden rocktoimittajien suosikkiyhtye, jonka rönsyilevän amerikkalaisen rockin kruunaavat runolliset sanoitukset.

Odotettu? Vuodesta 2007, jolloin läpimurtolevy Boys and Girls in America julkaistiin Euroopassa.

Tuleeko? Tukholmaa lähemmäs Suomea yhtye ei ole toistaiseksi päässyt, vaan toivottavasti tilanne muuttuu ensi vuonna julkaistavan kuudennen albumin myötä.

Video ei ole enää saatavilla

#51 Camera Obscura

Mikä? Melodista ja hempeää indiepoppia soittava skotlantilaisyhtye.

Odotettu? Ainakin sitten vuoden 2006 ylistetyn Let’s Get Out of This Countryn.

Tuleeko? Yhtye elää tällä hetkellä hiljaiseloa ja nauhoittelee uutta levyä, joten tuskin aivan pian.

Video ei ole enää saatavilla