”The Guardianin arvion mukaan Rihanna olisi voinut lausua Harrisin biitin päälle varapääministeri Nick Cleggin konferenssipuhetta samalta viikolta ja We Found Lovesta olisi silti tullut hitti.”

EDM:n kultavuonna 2011 oli ilmiselvää, että Rihanna tekee massiivisen EDM-hitin. Mutta kuka olisi arvannut, että tuosta kappaleesta tulisi myös yksi Rihannan uran parhaista kappaleista.

”We found love in a hopeless place”

Rihanna oli tehnyt dance- ja house-vetoisia kappaleita ennenkin: Don’t Stop the Music (2008) flirttaili elektronisen tanssimusiikin kanssa ja Only Girl in the World (2010) oli gratinoitu paksulla EDM-kuorrutuksella. Tätä seuraava vuosi oli EDM-musiikin kaupallinen piikki, ja oli selvää, että myös Rihannan pitää tehdä jotain isoa genren sisällä. Ja se, mitä piti tehdä, oli skottituottaja Calvin Harrisin säveltämä We Found Love.

We Found Love on yksinkertaisuuden ja tiivistämisen sinfoniaa, aivan konkreettisesti. Seitsemän sanan mittainen kertosäe-mantra toistuu kolmen ja puolen minuutin kappaleen aikana 16 kertaa. Muutenkaan sanoja ei tuhlailla: laulun kahdessa ensisäkeistössä on yhteensä kahdeksan lausetta:

”Yellow diamonds in the light
I was standing side by side
As your shadow crosses mine
What it takes to come alive”

”Shine a light through an open door
Love and life I will divide
Turn away ’cause I need you more
Feel the heartbeat in my mind”

Jos We Found Loven sanoissa ei ollutkaan suuresti pureskeltavaa – tai edes tolkkua – se ei haitannut. The Guardianin arvion mukaan Rihanna olisi voinut lausua Harrisin biitin päälle pääministeri Nick Cleggin konferenssipuhetta samalta viikolta ja kappaleesta olisi silti tullut hitti.

We Found Lovesta tuli Rihannan yhdestoista listaykkönen Yhdysvalloissa, jossa se pysyi listaykkösenä kymmenen viikkoa. Siitä tuli myös Calvin Harrisin toistaiseksi ainoa Billboardin Hot 100 -singlelistan ykkönen. Se myös sinetöi Harrisin aseman EDM:n jättinimenä vuosiksi.

We Found Love on puhdasta euforiaa popkappaleen muodossa. Sen alkukantaista, suorastaan lapsellista vetovoimaa on aivan turha yrittää pukea sanoiksi. Yksi aivan naurettava urkuriffi, neljä sointua, 128 biittiä minuutissa. Mutta jos serotoniiniarvot kehossani mitattaisiin We Found Loven kuuntelun jälkeen, mittari menisi rikki.

Tämän päivän biisileirikulttuurin keskellä on miltei uskomatonta, että We Found Loven säveltäjäksi on merkitty vain Calvin Harris. Esimerkkinä: ainuttakaan Harrisin uusimman Funk Wav Bounces Vol. 1 -levyn (2017) singleä ei ole tehty alle neljän kirjoittajan voimin.

Vaikka epäonnistuneen Motion-albumin (2014) jälkeen Harris pääsikin jaloilleen luopumalla EDM-soundista, voidaan sanoa, ettei Harris ole tehnyt urallaan toista We Found Loven veroista kappaletta. Eikä luultavasti teekään, sillä tällainen täydellisyys osuu harvoin useampaa kertaa saman biisintekijän kohdalle.

Rihanna ei puolestaan ole tehnyt toista We Found Loven tasoista EDM-kappaletta: tyyliä kokeiltiin melko onnistuneesti Talk That Talk -albumin (2011) Where Have You Been -kappaleella ja vähemmän onnistuneesti Unapologetic-levyn (2012) Right Now -singlellä. Vuoden 2016 Anti-albumilla Rihanna jätti EDM:n vakavamman r&b:n tieltä, ja niin tuntuu tehneen muukin maailma hänen perässään.

Mutta aina kun We Found Love soi, on taas vuosi 2012 ja tekee mieli hyppiä ilmaan.

Video ei ole enää saatavilla

Oliko se siinä, uumoilee Kim Cesarion.

Jo lähes perinteinen Nuorgamin kesähittiranking on edennyt kolmanteen vuosiluokkaansa. Palasimme järjestyksen määrittämisessä kahden vuoden takaiseen formaattiin, sillä kesähitti on parhaimmillaan silloin, kun se jää esittäjänsä ainoaksi tai ainakin selvästi suurimmaksi hitiksi. Lisäsimme kuitenkin mukaan jokaisesta kappaleesta tärkeimmän eli sanoituksen koukun.

Tänä vuonna haaviin jäi kovien kotimaisten lisäksi ruotsalaista, norjalaista, ranskalaista, yhdysvaltalaista, brittiläistä sekä kerrassaan valtioiden rajat rikkovaa osaamista. Sekä tietenkin muutama maininnan arvoinen bonus, vaikka ne eivät listahiteiksi vielä ole nousseetkaan.

#1 Adelén – Bombo

Kuka: Norjan euroviisukarsinnoissa kakkoseksi sijoittunut nuori laulajatar.

Miksi: Vuonomaan viisukarsinnoissa oli tänä vuonna kova taso, sillä näinkin mahtava eurohumppa jäi kakkoseksi Margaret Bergerin I Feed You My Loven takana. Vanha temppu on parempi kuin pussillinen uusia: tässä on ihan kaikki perinteisen kesähitin ainekset videon hiekkarannalla juoksentelusta iänikuiseen haitari-imitaatioon. Lisäpisteitä espanjan kielen miltei hienovaraisesta sovittamisesta kappaleeseen.

Koukku: ”Bailar al son del bom-bom-bom-bom-bom-bo”

Hittistatus: Salakavalasti hittiasemille ja Spotify-soittolistoille pom-pom-pomppinut bilebiisi.

Oliko se siinä: Tietenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Kim Cesarion – Undressed

Kuka: Ruotsalainen, jolla on kreikkalaisia ja guadaloupelaisia sukujuuria sekä levytyssopimus. Paratiisisaaren eksotiikkaa, uuh ja aah!

Miksi: Kukaan muu – edes Flo Rida – ei tänä vuonna viitsinyt yrittää näin keskinkertaisella poplaululla, joten Kim tyrmistyttävine falsetteineen pääsi iskemään takavasemmalta. Hittiasemilla ja Seurahuoneilla on aina kolme minuuttia Undressedin kaltaiselle lihaksikkaalle jöötille.

Koukku: ”So let’s get undressed ’cause you look a little lonely”

Hittistatus: Top ten -singlehitti sekä myynti- että Spotify-listoilla.

Oliko se siinä: Samat sanat kuin Adelénin kohdalla. Pienin varauksin tosin, sillä ruotsalainen popvienti Suomeen on joskus tuottanut rasittavan pitkäikäisiä pään seinään hakkaamisia.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Tuomas Kauhanen feat. Väinöväinö – Enkeli

Ketkä: 2000-luvun alusta erinäisillä nimillä erinäisissä kokoonpanoissa esiintynyt hiphop-artisti sekä viime vuonna kesähittibarometriä keikuttaneen Kuningasidean laulaja. Duoo > sooloo.

Miksi: Letkeällä suomalaisella luomurallattelulla saa varmimmin kesähitin. Naiset tykkäävät siitä, että heitä kutsutaan enkeleiksi, sillä enkeli on kaunis sana. Ei kai Sininen enkeli syyttä ollut aikoinaan nuorten naisten suosikkijuoma? Auringonlaskussa heinä tuoksuu ja ruoho kahisee – ah tätä onnea.

Koukku: ”Sit mä törmäsin enkeliin. Ounou!”

Hittistatus: Singlelistan kakkonen, iso radiomenestys ja The Voicen valitsema virallinen kesähitti vuosimallia 2013.

Oliko se siinä: Sano vaan Tuomas -albumi kävi albumilistalla, mutta en keksi, millä ilveellä herra Kauhanen saisi aikaan esimerkiksi Kuningasideaa pitkäjänteisemmän uran popin polttopisteessä.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Samae Koskinen – Hyvä päivä

Kuka: Jo pitkään valveutuneempia musiikinkuuntelijoita ihastuttanut ja heidän hermojaankin koetellut oman tiensä kulkija.

Miksi: Ei kai maailmassa ole liikaa positiivisuutta? Hyvä päivä on lässyhkö, mutta juuri ja juuri niin uskottava kappale, että sen voi soittaa kavereille, kun oikeasti haluaisi soittaa Mumford and Sonsia. Sopivan jiikarjalaista eikä banjosta tietoakaan.

Koukku: ”Tänään on hyvä päivä”

Hittistatus: Radio Helsingin ja heidän kuuntelijoidensa mielestä vuoden paras kesähitti.

Oliko se siinä: Hankala ennustaa. Samaesta tuskin koskaan tulee isoa tähteä, mutta yllättäviä radiosuosikkeja (kuten Spoon River alkuvuodesta) saattaa irrota.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Robin Thicke feat. T.I. & Pharrell – Blurred Lines

Ketkä: Jo viime vuosikymmenellä hetken r&b-maailmaa sykähdyttänyt lipevähkö herra ja hänen meritoituneet kaverinsa.

Miksi: Madonnaa mahtaa harmittaa, sillä hän oli vain noin viisi vuotta etuajassa tyrkyttäessään meille Pharrellin tuottamaa Give It 2 Metä. Blurred Lines on käytännössä sama kappale, mutta sen luoma mielikuva täysin erilainen: väkisin blingblingiä vääntävä viisikymppinen rouva on vaihtunut coolisti mitään tekemättömiin pukumiehiin. Tanakka jumppa on höllentynyt letkeydeksi.

Koukku: ”I hate these blurred lines/I know you want it”

Hittistatus: Eräs historian suurimmista hiteistä Yhdysvalloissa ja meilläkin takuuvarma etko-, nytkö- ja jatkosuosikki.

Oliko se siinä: Joo ja ei. Ei artisti voi saada toista näin isoa hittiä enää koskaan. Mutta ping Pori Jazz!

Video ei ole enää saatavilla

#6 Aste – Spaceman

Kuka: Kesähittikonkari, joka on nimennyt musiikkinsa crime-popiksi.

Miksi: Aste säästää täsmäiskut kesähittisesonkiin. Poikkeus sääntöön villitsi kansaa vuonna 2009 sekä Normipäivä vuotta myöhemmin. Hänen edellisen albuminsa Sekopää-singlellä vieraili Pete Parkkonen, mikä haiskahtaa varmimmalta mahdolliselta tavalta olla herättämättä huomiota. Siihen nähden Spacemanissa on ytyä avaruussukkulan lailla. Tällä kertaa paukut suunnattiin järjettömyydessään ihanaan kertosäkeeseen. Ei tämä sentään Babylon Zoolle pärjää, vaikka yritys on kova.

Koukku: ”Kato mä lennän taas meen läpi seinän/Mä lähen tänään sehän nähää mä oon spaceman!”

Hittistatus: Kesän höpsöimmällä riimillä on tienattu sijoitus maamme ladatuimpien ja kuunnelluimpien biisien kastissa alkukesästä lähtien.

Oliko se siinä: Aste palaa toukokuussa 2016 entistä ehompana eli kappaleella, jolla vierailee Väinöväinö tai PistePiste.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Studio Killers – Jenny

Mikä: Monikansallinen animaatioyhtye, jonka keulahahmona valloittaa turkulaisittain englantia ääntävä Chubby Cherry.

Miksi: Studio Killers pohjusti h-hetkeään useammalla mainiolla singlellä ja tadaa, kesäksi 2013 säästetty Jenny onkin juuri oikeanlainen kappale. Soundeiltaan se sopisi aivan hyvin tuubitoppinsa riekaleiksi repineen mallinurallaan epäonnistuneen moldovalaisen laulajalupauksen ainoaksi kreikkalaiselle klubille soittoon kelpuutetuksi singleksi, mutta sanoitus on normaalia adonis-diskoa raadollisempi ja syvällisempi. Hienoa!

Koukku: ”I wanna ruin our friendship/We should be lovers instead”

Hittistatus: Loppukesän kuunnelluimpia sekä Spotifyssa että radiosta.

Oliko se siinä: Jenny on Studio Killersin ensimmäinen oikea ja iso hitti, mutta vahvalta esikoisalbumilta irronnee vielä muitakin.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Macklemore & Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can’t Hold Us

Mikä: Tee-se-itse-filosofialla megamenestykseen purjehtinut räppäri ja tuottaja sekä heidän nevahööd-vierailijansa.

Miksi: Macklemoren ja Ryan Lewisin musiikki on oivaltava sekoitus funkia, soulia, räppiä ja tarttuvia popmelodioita. Can’t Hold Us starttaa mahtavalla rumpukompilla eikä meno hyydy biisin edetessä lainkaan. Kertosäkeen nostatus pistää katot pomppimaan.

Koukku: ”We put our hands up like the ceiling can’t hold us!”

Hittistatus: Hitaasti mutta varmasti lähes Thrift Shopin kaltaiseksi universaaliksi anthemiksi kehittynyt hitti.

Oliko se siinä: Vaikea uskoa, että näin näkemyksellinen pari jäisi muutaman hitin mittaiseksi tähdenlennoksi.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Redrama feat. AJ McLean – Clouds

Ketkä: Suomen suosituin suomenruotsalainen rap-artisti ja viidesosa Bäkkäreistä tietenkin. Tähtiduetto to the max!

Miksi: Redrama on hiljalleen kasvattanut fanikantaansa, joten olisi aivan liian lyhytnäköistä väittää, että tyylikkään ja toiveikkaan Cloudsin menestys johtuisi pelkästään AJ McLeanin läsnäolosta. Toki AJ vetää homman niin sanotusti himaan varmasti paljon paremmalla rutiinilla kuin kukaan Lassen täkäläisistä hengailukavereista.

Koukku: ”Don’t worry just let me blow all of your grey clouds away/I promise I’ll never leave you alone in the rain”

Hittistatus: Keski- ja loppukesän suosikkeja radio- ja singlelistalla.

Oliko se siinä: Ei todellakaan, onhan Redrama tehnyt hittejä jo toistakymmentä vuotta. Sen sijaan Backstreet Boysin tuleva menestys piilee raskaamman kiven alla.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Sini Sabotage feat. Villegalle – Levikset repee

Ketkä: Jo ensimmäisen singlensä jälkeen Idols-tuomariksi kelpuutettu (joutunut?) nousukas ja parin viime vuoden suurimmilla kesähiteillä äännellyt riimittelijä.

Miksi: Levikset repee on populaarikulttuurin näkökulmasta vuoden tärkeimpiä ja mieleenjäävimpiä biisejä, vaikka muistaisi sen olevan härmäläiseen makuun sovitettu Azealia Banksin 212 tai vaikka sen sanoitusta pitäisi typeränä tai vaikka vihaisi Sini Sabotagea jo valmiiksi ihan vain hänen taiteilijanimensä vuoksi. Aina, kun vanhemmat sanovat, etteivät ymmärrä nykynuorison musiikkimakua, on maailmassa kaikki hyvin.

Koukku: ”Ainaku sä puhut sitä etelää/Se saa mun levikset repeemään”

Hittistatus: Jättihitti kaikilla mittareilla, lukuun ottamatta fossiilien pyörittämien radioasemien nihkeää suhtautumista kappaleeseen.

Oliko se siinä: Toivottavasti ei!

Video ei ole enää saatavilla

#11 Avicii – Wake Me Up

Kuka: Ruotsin tunnetuin dj-kansallissankari ja samalla eräs planeetan suosituimmista tanssittajista juuri nyt.

Miksi: Mumford and Sons meets Swedish House Mafia yksinkertaisesti on kaikessa älyttömyydessään voittajaresepti! Aloe Blaccin sielukas laulu lakaisee pahimman junttiuden jaloista eli mikään ei kuulosta Rednexiltä. Hieno biisi, jota kelpaa luukuttaa Södermalmilta Sörnäisiin.

Koukku: ”So wake me up when it’s all over/When I’m wiser and I’m older”

Hittistatus: Myyntimenestys ympäri maailmaa ja viikkoja Spotifyn kuunnelluin kappale Suomessa.

Oliko se siinä: Ei todellakaan, sillä Avicii pärjäsi hienosti jo ennen Wake Me Upia. Eikä tällä pelisilmällä voi jäädä edes kolmen hitin ihmeeksi.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Daft Punk feat. Pharrell Williams – Get Lucky

Mikä: Robottikaksikko suoraan 1970- eiku 1990-luvulta.

Miksi: Musiikkimedia eritti hunajaa, kun kuuli Nile Rodgersin yhtyvän Daft Punkiin. Se naapuritalosta kuulunut kolke johtui siitä, että paikallislehden kriitikko alkoi rakentaa omaa robottikypäräänsä. Satunnainen Radio Novan kuuntelija tuumasi, että tässäpä ehkä historian täydellisin poplaulu. Tänä iltana ei tuu pakkeja.

Koukku: ”We’re up all night to get lucky”

Hittistatus: Epäilemättä vuoden soitetuin ja tanssituin biisi maailmassa. Britit julistivat kesän päättyneeksi, kun Get Lucky putosi ulos sikäläisen sinkkulistan top tenistä.

Oliko se siinä: Uusi single Lose Yourself to Dance lienee suhteellinen floppi, mutta ennustan, että Daft Punk palaa listaykköseksi viimeistään vuonna 2020 maskottinaan Justin Timberlake.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Calvin Harris feat. Ellie Goulding – I Need Your Love

Ketkä: EDM-huuman menestynein tuottaja sekä ahkerasti lenkkeilevä brittilaulajatar.

Miksi: Valloittavasti suoraan asiaan menevä kappale: ensin kuullaan tyylipuhtaaksi eurodance-kertosäkeeksi osoittautuva Ellie Gouldingin herttainen julistus hänen tarpeestaan saada rakkautta juuri siltä maailman ihanimmalta kundilta ja perään Harris lataa bodypump-valikoimastaan sen kaikkein helpoimman jumputuksen.

Koukku: ”I feel so high/I come alive/I need to be free with you tonight/I need your love”

Hittistatus: Tietojen mukaan kappaleelta ei ole voinut välttyä Tampereella, Helsingissä eikä New Yorkissa.

Oliko se siinä: Ei, kummankaan osalta. Harrisin Suomessakin Spotify-listoja asuttaneelta 18 Months -albumilta lohkaistiin kaikkiaan ennätykselliset kahdeksan top ten -brittihittiä, joten ei ole mahdollista, etteikö jatkoa seuraisi.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Erin – Ei taida tietää tyttö

Kuka: Kansansuosiksi äitinyt entinen purkkapoppari.

Miksi: Ei taida tietää tyttö on tämän kesän crossover-hiteistä iskelmällisin ja sovinnaisin, mutta myös yksi tarttuvimmista. Sävellys vetää vertoja monille ikivihreille. Etenkin kertosäe on todella taidokkaasti rakennettu. Annan anteeksi jopa tuikiturhan banjon.

Koukku: ”Ei taida tyttö ettei/Mun mies oo vapaa vapaa vielä”

Hittistatus: Ehkä laajimman joukon suomalaisia kesän aikana tavoittanut kappale.

Oliko se siinä: Ei, sillä Erin tekee hittejä ja ennen kaikkea myy levyjä vielä vuosia.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Cheek feat. Jukka Poika – Jossu

Ketkä: Taikapeiliin katsovat Vain elämää -sarjan supertähdet.

Miksi: Naisetkin ovat sikoja.”Kaikki paitsi jatkuva paneminen on turhaa” -henkinen 2010-luku kohtaa salaa pimeässä huoneessa luetuilla Myrkyillä ja korvalappustereoissa vanhemmilta piilossa kuunnellulla E-Roticilla sävytetyn ysärin. Jo näillä meriiteillä ehdottomasti siedettävin Jukka Pojan esittämä kappale koskaan.

Koukku: ”Oot ehkä sokee, mut mä nään, mikä tää biatch on/Se ei oo viaton, sen laji on triathlon”

Hittistatus: Spotifyn ylivoimaisesti kuunnelluin kappale kesällä yhdessä Levikset repeen kanssa.

Oliko se siinä: Ei, sillä Timantit on ikuisia.

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET!

Charles Ramsey – Dead Giveaway!

Tässä katsauksessa on ollut jokaisena vuonna tilaa nettisuosikeille ja meemeille. Viime vuonna mainittiin muun muassa Gangnam Style, josta tuli lopulta ihan oikea megahitti. Charles Ramseyn Dead Giveawaystä ei sellaiseksi ole, vaikka kyseessä on The Gregory Brothersin vallan riemukas Songify-neronleimaus, joka perustuu Clevelandissä kidnapatut naiset pelastaneen Ramseyn televisiohaastatteluun.

Video ei ole enää saatavilla

Lieminen feat. Edu ja Davo – Tääl on Lieminen

”Party time, excellent!” Ansiokas hassutteluvideohitti on niitä hämmentäviä tapauksia, joista irtoaa lentäviä lausahduksia some-aktiivien käyttöön noin puoleksi vuodeksi.

Video ei ole enää saatavilla

Mies ja Elämä – Vaimon faija

Elokuun puolivälissä Jori Hulkkosen Soundcloud-tilille ilmaantui kaunis ja pysäyttävä synapopcover Bruce Springsteenin I’m on Firestä, jota on vaikea mieltää kesähitiksi sanan perinteisessä merkityksessä, mutta kyllä tätä kelpaa kuunnella alkusyksyn auringonlaskussa.

Matador

83 Jos Banks olisi uusi Interpol-levy, se kilpailisi tiukasti yhtyeen kolmanneksi parhaan albumin tittelistä. Interpol-levy se ei kuitenkaan ole, vaikka hetkittäin, kuten päätöskappaleella Summertime Is Coming, newyorkilaislaulaja lipuu niin lähelle yhtyeensä jylhää sointia, että kuulija ei oikein tiedä pitäisikö vaikuttua vai hämmentyä. Kokonaisuutena Banks on kuitenkin ilmiselvä soolo- eikä bändilevy. Levyn kappaleiden kuulee syntyneen yhden ihmisen mielessä; ne ovat kompakteja, niiden dynamiikka on harkittua, sattumalle ei ole jätetty varaa. Banks ei juurikaan hengitä, mutta sen tiivis tunnelma vie mukanaan. 34-vuotias pukumies laulaa paremmin kuin koskaan, ja kahdella levyn mestarillisimmista aikuis-postpunk-helmistä (The Base ja Young Again) hänen jo valmiiksi vaikuttavaan baritoniinsa pumpataan lisätehoa erilaisilla tuplauksilla ja efektoinneilla. Aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Julian Plenti Lives -EP:n tapaan levyllä kuullaan pari instrumentaalia, joista Another Chance hyödyntää tehokkaasti Sebastian Ischerin lyhytelokuvasta samplattua dialogia (”Sometimes people fuck up and then you’ll have to give them another chance so that they can change and become a better person”). Korkeaa laatua pitävät yllä myös Antics-henkiset menopalat I’ll Sue You ja No Mistakes, joista jälkimmäisen vavahduttava kertosäe (”I don’t know what will happen next / but I will wait for you”) on malliesimerkki siitä, kuinka Banksin suussa yksinkertaisetkin säkeet muuttuvat helposti Suuriksi Totuuksiksi. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Black Moth Super Rainbow – Cobra Juicy

Omakustanne

57 Huomattavasti paremmin soololevyillään onnistuva Thomas ”Tobacco” Fec on niin viehtynyt keskinkertaiseen bändiprojektiinsa, että jatkaa Black Moth Super Rainbow’n kanssa touhuamista, vaikka rahoitus pitäisikin kerätä Kickstarterin kautta. Lisätäkseen tämän tuttua elektronista kierrätyspsykedeliaa sisältävän levyn viehätysvoimaa hän tarjoaa kylkiäisenä helvetin rumaa naamaria, joka esittää albumin kannessa olevaa hahmoa. Fec on varmasti käynyt kauppakorkean – mistä muualta näin hyviä ideoita voisi tulla? Rumilusta voi tietysti halutessaan käyttää halloween-naamarina. Se päässä voit elää uudelleen kaikki lapsuutesi halloweenit: jokainen lapsi korttelissa on sonnustautunut cooliin asuun paitsi sinä. Muut ovat aina pukeutuneet zombeiksi tai Vampiraksi tai Kissin jäseniksi ja sinulla on päässäsi b-divarin indiebändin logo, joka näyttää mätänevältä kurpitsalta. Muut saavat suklaapatukoita ja karkkeja ja leivoksia ja reseptilääkkeitä ja sinä saat joltain creepyltä vanhalta äijältä säälistä omenan, jossa on sisällä partaterä. Vihaan elämää. Vihaan! (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Cerrone –Addict

Malligator

61 Jos Giorgio on diskon Don Corleone, voisi Cerrone olla Naapurin Seppo. Niillekin, jotka eivät pientä suurta ranskalaismiestä enää muista, ovat hänen perillisensä yleensä tuttuja Alan Braxen, Fred Falken ja Airin muodossa. Siksi onkin outoa, että ehtymätöntä diskosuontaan musiikillisesti lähempänä olevien nuoren polven artistien sijaan Cerrone on valinnut yhteistyökumppaneiksi Addict-levylleen niinkin banaaleja nimiä kuin Armand Van Helden ja Groove Armada. Vanhoja raitoja ja remixejä yhdistävän albumin biisit kuitenkin toimivat ihan kiitettävällä teholla turvallisissa klubimiksauksissa, mutta kovin jälkilämpöisesti. Jälki on henkisessä 1970-lukulaisuudessaan tavanomaista, korkeaenergisesti bilettävää diskomusiikkia päivitetyillä soundeilla. Mielessään Cerrone heiluu yhä jossain värivaloja vilkkuvan, kellotettujen lahkeiden täyttämän tanssilattian ja hyvän fiiliksen sielunmaisemassa. Muutaman kuuntelun jälkeen jotain jää kuitenkin päähän soimaan ja perusviihdyttäviä tuotantoarvoja ei voi kiistää. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Diamond Rings – Free Dimensional

Capitol

70 John O’Reganista voisi olla laulunkirjoitustaitonsa puolesta 2010-luvun Erasureksi, niin luontevasti hän viattoman, ironiasta ja juustokuorrutuksesta vapaan syntikkapoppinsa taitaa. Valitettavasti 27-vuotias torontolainen ei ole kaksinen laulaja eikä muutenkaan järin karismaattinen tapaus – kubistisesta hiuskuontalosta, pastellinahkatakeista ja silmämeikeistä kun ei äänitemuodossa liiemmin apua ole. Free Dimensional on kuin Calvin Harris -tuotannolla freesattu versio myöhempien aikojen Fischerspoonerista, mutta moni lupaus jää silti lunastamatta. A to Z, Hand Over My Heart, Day & Night ja grimesmäisen viileä Everything Speaks ovat priimaa, mutta onko O’Regan sittenkään oikea mies esittämään omia laulujaan? (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Calvin Harris – 18 Months

Columbia

81 Lähes 18 kuukautta ehti kulua Kelisin laulamasta mahtavasta Bouncesta, mutta hyvää kannatti odottaa. Harva albumi alkaa sellaisella hittiputkella kuin 18 Months: heti intron jälkeen kuullaan Bounce, Feel So Close, We Found Love, We’ll Be Coming Back ja loppupuolelta löytyvät vielä Let’s Go, tuore single Sweet Nothing, Tinie Tempahin laulama Drinking from the Bottle sekä levyn kohokohtiin lukeutuva ja Ellie Gouldingin sulostuttama hellyyttävän ysäri I Need Your Love. Väleihin on heitetty muutamia interlude-tyyppisiä kappaleita, joista Mansion kuulostaa hieman Discovery-ajan Daft Punkilta. Huiman vieraslistansa ja Harrisin häikäilemättömän poptajun ansiosta 18 Months on täydellinen pikkujoululahja elektronisesta tanssimusiikista pitävälle popkansalle, eikä sen erinomaisuutta vähennä tippaakaan se, että kyseessä on täysin klubikäyttöön ja radioaalloille suunnattu täsmäase. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Kuusumun Profeetta – Huutoja hiljaisesta huoneesta

Ektro

75 Kuusumun profeetta on kulkenut omia teitään jo vuosien ajan, vuoroin pajujen läpi pujotellen, vuoroin ratsuväen kanssa rynnien. Se lienee ainoa tuntemani orkesteri, joka voi kuulostaa Janos Valmuselta tulkitsemassa Miljoonasadetta menettämättä ripaustakaan uskottavuudestaan. Niinpä yhtye on harvinaisen vapaa näyttämisen tarpeesta. Kuudennella suomenkielisellä albumillaan se sukkuloi syvyydestä toiseen pehmeästi ja ilmavasti, todellisuutta koskettamatta. Hiljaisen huoneen huudoista on vaikea päätellä, milloin niiden mahtipontisuus on tahallisen naiivia, milloin hirtehisen ironista, milloin puhtaasti kappaleiden ehdoilla toteutettua, mutta luontevilta esitykset kuulostavat aina. Polveileva kerronta, vaivihkaa varttuvat kuvaelmat, rivien välissä välkähtävä sydämellisyys ja vapaasti hengittävä soitanta kasvavat yhtyeen tiheimmäksi ja tunnelmallisimmaksi levyksi aikoihin. Niinä hetkinä, kun Kuusumun profeetan karikatyyrimaisuuden kanssa on täysin sinut, sen tahdissa tekee mieli nostaa malja kaikille niille ihmisyyden puolille, joiden olemassaolo unohtuisi liian helposti ilman näitä julistuksia. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Jason Lytle – Dept. of Disappearance

Anti

84 Viimeistään tämä levy osoittaa, että Jason Lytlen vaihettuminen Grandaddyn keulahahmosta sooloartistiksi on ollut pikemminkin taloudellinen kuin musiikillinen ratkaisu. Lytlen edellisen soololevyn (Yours Truly, The Commuter, 2009) tavoin Dept. of Disappearance kolaa samoja latuja, joille Grandaddy ajautui harkitsevalla Sumdayllaan (2002). Albumin ilme on lämmin ja seesteinen, ja sen kappaleet puhkeavat kukkaan verkkaisesti, jopa hieman ujostellen. Lytlen tulkintarepertuaari on kapea, mutta ilmaisuvoimainen ja avoin. Vaikka levy etenee alakuloisissa ja mietteliäissä tunnelmissa, se ei sulkeudu liian syvälle kuoreensa. Lytlellä on edelleen ensiluokkainen vainu aistia, millaisia sovituksia hänen sävellyksensä ja sanoituksensa kulloinkin tarvitsevat, ja yhtenäisen pinnan alla miehen kauneudentaju kasvattaa versoja moneen suuntaan. Hiljalleen levyn kaikki laulut kasvavat pieniksi aarteiksi, joiden kautta Lytlen kertojapersoona tulee tuttavallisen lähelle. Albumin sydämellisenä pohjateemana tuntuu olevan tutun ja turvallisen merkitys – se saa apeatkin mietelmät tuntumaan nöyriltä ja lohduttavilta. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Michael Mayer – Mantasy

Kompakt

71 Parransukimisteknon vaikutusvaltaisimpiin levymerkkeihin kuuluvan Kompaktin (The Field, Gui Boratto) perustaja on omillaan varma perussuorittaja. Mahtavasti nimetty Mantasy on 40-vuotiaan saksalaisen ensimmäinen albumi sitten kahdeksan vuoden takaisen Touchin, ja tulee tuskin edeltäjäänsä korkeampia laineita nostattamaan. Mayer painii saman ongelman kanssa kuin moni genren artisteista; kantti ei kestä täysverisen minimalismin tekoon, joten hän lantraa keitostaan melodisilla elementeillä – jotka ovat pääsääntöisesti melko mitäänsanomattomia. Mitään varsinaista vikaa levyssä ei kuitenkaan ole, ja nimibiisin leijuva kosminen disko, italopianoa ja DFA-viileyttä yhdistelevä Good Times ja harppuine ja linnunlirkutuksineen miellyttävän suvannon tarjoava Baumhaus kiskovat levyn keskinkertaisuuden suosta helposti rantakaislikon puolelle. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Ruger Hauer – Erectus

Monsp

75 Ruger Hauerin loistava esikoinen Se syvenee syksyllä meni kaksi vuotta sitten monelta ohi, mutta trion jäsenistä Pyhimyksen näkyvyys on kasvanut sittemmin siinä määrin, että Erectus saattaa olla syksyn odotetuin suomihop-julkaisu. Pyhimystä ei tunneta hilpeästä biletysmusiikista, ja myös Hauerin riveissä hän ui tovereineen melko syvissä vesissä. Ihmisyyden ja yhteiskunnan kipupisteitä ruoditaan kakkoslevyllä tosin vittumaisen ja viiston huumorin kautta. Iso paha susi on itseironinen muka-pousailubiisi, Mä haluun kuolla ennen Bonoo suhtautuu hauskan kyynisesti elämysteollisuuden lainalaisuuksiin. Todella angstiseksi meno muuttuu viimeistä edellisellä Minulla on ollut ikävä sinua -biisillä, jonka kansanlaulukertosäkeen laulaa Suomen johtava murhaballadimies Joose Keskitalo. Tällaisilla raidoilla Hauer palaa yleisestä yksityiseen, ja Pyhimyksen melko neuroottinen lähestymistapa miesten ja naisten välisiin suhteisiin saa vallan. Levyn tinkimättömän elektroninen tuotantopuoli on todella komeaa ja on itse asiassa monin paikoin hukuttaa sanataiteilun alleen. Erectus täyttää laatukriteerit ja ajoittain enemmänkin, mutta ei pysäytä samalla tapaa kuin yhtyeen esikoinen. Kyse voi olla siitäkin, että Pyhimyksen julkaisutahti on niin tolkuton, että tässä vaiheessa eri projektit alkavat sekoittua toisiinsa. Esikoisella Hauerilla oli oma bändi-identiteettinsä, nyt se on hämärtymässä. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Yhdysvaltalainen barokkipoppari nousi kotimaansa albumilistan top 10:een maaliskuussa julkaistulla kuudennella studiolevyllään Break It Yourselfillä, jonka ”sisarlevy” nyt ilmestyvä Hands of Glory on. Albumilla kuullaan vain yksi uusi Bird-originaali; pääosin levy koostuu cover-versioista country-klassikoista ja muokatuista versioista Break It Yourselfin kappaleista.

Video ei ole enää saatavilla

Cody Chesnutt – Landing on a Hundred

Näitä levyjä me odotamme -juttusarjassamme arvioimme Cody Chesnuttin uuden studioalbumin julkaisutodennäköisyydeksi 68 prosenttia. Nyt, noin 15 kuukautta jutun julkaisun jälkeen, ilmestyy Landing on a Hundred, seuraaja miehen Headphone Masterpiece -esikoiselle, joka ilmestyi lähes tarkalleen kymmenen vuotta sitten. Komean parran kasvattaneen Chesnuttin levy rahoitettiin Kickstarterin avulla.

Video ei ole enää saatavilla

The Coup – Sorry to Bother You

Poliittisen hiphopin vasenta ja funkimpaa laitaa kyntävä The Coup aktivoituu jälleen levytysrintamallakin. Kerrassaan häikäisevää Pick a Bigger Weapon -albumia seurannut kuuden vuoden hiljaisuus katkeaa Boots Rileyn ja kumppaneiden julkaistessa kuudennen pitkäsoittonsa. Sorry to Bother Youn ovat tuottaneet Riley ja Damion Gallegosin.

Video ei ole enää saatavilla

Calvin Harris – 18 Months

Calvin Harris (jonka oikea nimi on hämmentävästi Adam Wiles) julkaisee odotetun seuraajan Britannia kultaa myyneelle kakkosalbumilleen Ready for the Weekendille, joka piipahti listaykkösenä ja poiki kaksi listaykkössingleä (Dance Wiv Me, I’m Not Alone). 18 Monthsia on pohjustettu jo peräti neljällä singlellä ja ennen levyn ilmestymistä ilmestyy vielä viideskin, Sweet Nothing, jolla laulaa Florence Welch. Levyn muita vierailijoita ovat muun muassa Kelis, Rihanna, Example, Ellie Goulding, Tinie Tempah ja Dizzee Rascal.

Video ei ole enää saatavilla

Ville Leinonen – Camp Crystal Lake

Popin ja avantgarden välillä kivuttomasti sukkuloivan lauluntekijän uusin levy on kesällä 2010 valmistunut äänimaisemateos, joka syntyi keikkamatkojen ja muiden reissujen saaliina. ”Pidän äänimaisemoiden dokumentoinnista ja mielikuvien yhdistelemisestä kaaoksesta järjestelmällisyyteen”, Leinonen kirjoittaa levyn saatteessa.

Video ei ole enää saatavilla

Mando Diao – Infruset

Yli 1,5 miljoonaa kappaletta viittä albumiaan myynyt ruotsalainen kitararockyhtye julkaisee ensimmäisen ruotsinkielisen albuminsa. Infruset perustuu ruotsalaisen runoilijan Gustaf Frödingen (1860–1911) teksteihin. Levyllä yhtye nostaa hattuaan myös Evert Tauben ja Cornelis Vreeswijkin kaltaisten ruotsalaisten lauluntekijöiden suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

The Soft Moon – Zeros

Eturivin indiepoplevy-yhtiöihin kuuluva Captured Tracks julkaisee toisen studioalbumin sanfranciscolaiselta postpunkyhtyeeltä The Soft Moonilta, joka on kasvanut Luis Vasquezin sooloprojektista viiden hengen kokoonpanoksi. Zerosilla on kymmenen kappaletta, ja albumin on tuottanut Monte Vallier (Young Prisms, Weekend).

Video ei ole enää saatavilla

Tracey Thorn – Tinsel and Lights

Everything But the Girlin laulajana ja Massive Attackin Protection-hitin äänenä tunnettu Tracey Thorn julkaisee joululevyn. Albumilla on muuta uusi kappale sekä nippu covereita muun muassa The Magnetic Fieldsin, Low’n, Randy Newmanin ja Sufjan Stevensin tuotannosta. Levyllä Thornia jeesaavat muun muassa EBTG-puoliso Ben Watt sekä Scritti Polittin Green Gartside.

Video ei ole enää saatavilla

Neil Young & Crazy Horse – Psychedelic Pill

Countryrockin tervaskanto julkaisee jo toisen albuminsa tänä vuonna. Kansanlauluja ja Woody Guthrien kaltaisia legendoja kierrättäneen Americanan jatkoksi ilmestyy Psychedelic Pill, ensimmäinen uusia biisejä sisältävä Crazy Horse -albumi sitten vuoden 2003 Greendalen. Tupla-albumilla on yhdeksän kappaletta, joista kaksi kestää reilun vartin ja kolmas lähes puoli tuntia.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Benga, Cee Lo Green, Eeliks:en, Indian Handcrafts, Jeijjo & Nupi, Bo Kaspers Orkester, Jesse Kaikuranta, Neurosis, New Garden Orchestra, Parkway Drive, Pelt, Andy Stott, Riku Torkkeli ja Chad Valley.

Vimpaksi eli viimeröiseksi viikon Levyraadissa jäi:

Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love – 3.24 pistettä

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=e560V-O0ifw

Kahden nuoren lahjakkuuden yhteinen hedelmä ei maistunut raatilaisille. Calvin Harris ei selvästikään olisi kuulunut Nuorgamin mahlanjuoksuttajiin. Rihannanhan nämä iloiset lappilaiset unohtivat / jättivät listalta kokonaan.

Juha Tuominen – 5
”Rehellistä tanssipoppista, ei ärsytä ollenkaan, ainakaan vielä. Herätti mussa ysärivibat ja häpeilemättömän tarttuva synabiitti tuo jotenkin mieleen Coldplayn(?!). Yllätyin positiivisesti vaikkei ookaan mun kuppi teetä.”

Niina Virtanen – 1
”Ai tämänkö tekijä on jonkinlainen mahlanjuoksuttaja? Ei tämä meikäläiselle tee muuta kuin juoksuta pois niiden kaiuttimien läheltä mistä tämä jytää, harvoin kuulee näin tyhjänpäiväistä jumputusta. Yleensä tämän genren biisit edes ärsyttävät, mutta tässä ei ole sitäkään sisältöä että jaksaisi vaivautua kiinnostumaan tästä mitenkään. Yleensä karismaattinen Rihannakin kuulostaa lähinnä tylsistyneeltä männävuosien idols-tähtöseltä joka laulaa tässä biisissä vain koska parempiakaan ei ole tarjottu.”

Tanja Oksa – 1
”jumpjumpjumpjump” + autotune-Rihanna = voi surku. Vaikkei Rihannan musiikki koskaan ole kuulunut suosikkeihini (olen väärää kohderyhmääkin), niin jotkut tyttösen biiseistä ovat väkisinkin jääneet takaraivoon pyörimään (Umbrella jne.) Niissä biiseissä on sentään ollut joku koukku, mutta tämä on täysin mitäänsanomaton. Calvin Harris ei pääse lähellekään omaa mahlanjuoksuttaja-listaani, tökin sen kepillä kauemmaksi. Tämä on huonoa popmusiikkia ja ko. biisi on tehty miljoonaan kertaan.”

Toiseksi viimeiseksi eli vimpperöiseksi Levyraadissa tuli…

Lou Reed & Metallica – The View – 3.69

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=8LWtb621DRg

Joni Kling – 7
”Ööh… Onhan tämä dementoituneinta, mitä olen kuullut aikoihin. Mutta kun ei tämä silti huono ole. Tai siis on… ja ei. Metallicalla ja Loulla on molemmilla hävinnyt koherenssin taju aikapäiviä sitten ja tavallaan siksi tämä on niin viihdyttävää: ”taiderockin” kuuluukin olla tehty liiasta yrittämisestä ja höyrypäisistä konsepteista, tässä löytyy molemmat. Eikä mitään ironista diggailua: tässä on oikeasti munaa. Ei heikkohermoisille.”

Jari Mäkelä – 5
”Parasta kuulemaani Metallicaa ja pahinta Reediä sitten 80-luvun. Merkitseekö se jotain? Ei.”

Valtteri Vääri – 1
”Arvoisa Metallica, jos luette tätä, niin voitteko lopettaa musiikin tekemisen? Kiitos jo etukäteen! T. Master of puppets.”

Mutta yksi ymmärtäjäkin löytyi:

Jani Kortti – 10
”Jos sä et tajuu, niin sä et sitten tajuu. Paranee joka kuuntelulla.”

Kolmenneksi viimeiseksi eli vimperöiseksi eli pronssia nappasi tällä viikolla tämä tekele:

Kele feat. Lucy Taylor – What Did I Do – 3.72

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=EFBxZaWZy-k

Aki Pyykkö – 6
”Jos tämä viitoittaa tietä Kelen musiikin tulevaisuudelle, niin hiukan huolestuttaa. Tämänkertaisessa tasapaksuhkossa levyraadissa erottuu kuitenkin hienoisesti edukseen, vaikka video onkin lähinnä tylsä.”

Jan Markus Salminen – 6
”Tätä voisi tanssia maanantain ja tiistain välisenä yönä kännissä yökerhossa, johon on päätynyt vain siksi, ettei parempiakaan paikkoja ole auki. Vähäpukeisista naisista piste plussaa.”

Jaakko Tikari III – 3
”Ihan ok:n kuuloinen. Miinuksia wubstep-taustasta, geneerisestä videosta ja yleisluonteesta.”

Justus Pienmunne – 3
”Voi jumalauta, eikö tuosta raivostuttavasta WOBBLE WOBBLE WOBBLE:sta päästä ikinä eroon!! Kaikkialle sitä tungetaan ja lähes poikkeuksetta musiikkinautinto on pilalla. Bloc Party oli jes, Kelen Boxer oli kanssa jes, mutta nyt ollaan jo tosi tylsillä ja geneerisillä vesillä. Missä on kaikki tunne ja sielu? Ja Lucy Taylor, who?”

Toiseksi vähiten viimeiseksi eli vimpperöiseksi eli toiseksi tuli, ehkä yllättäen…

Coldplay – Paradise – 4.79

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=J6ZWlDks0nQ

Janne Samuli Sirviö – 8
”Kierroksen paras biisi IMO. Hyvä koukku, toimiva tuotanto ja itse kuulun niihin ihmisiin, joille Chris Martinin lauluääni on, noh, hunajaa. Pistää odottamaan koko levyä ja petraa huomattavasti levyn ensimmäisestä sinkusta. Woo-oo-oo-o-oo-o-o-ooo:t toimii taatusti stadioneilla. Kai se on taas sit ensi vuonna mentävä kokemaan se omin korvin!”

Markus Kahila – 5
”Promoteksti ”Taken from the album Mylo Xyloto” kertoo omaa tarinaansa siitä, kuinka kova yritys tässä on tehdä merkityksellistä pop-taidetta. Fantastiljardin dollarin tuotanto antaa kovasti paljon ja isoa, mutta kaikki sisältö onkin sitten pientä ja harmitonta. Meneehän tämä taustalla…mutta mitä tahansa teetkin, älä pysähdy kuuntelemaan hra. Martinin sanoituksia.”

Heikki Kerkkänen – 3
”Kappale, jonka nimi on ”Paradise” ei lupaa koskaan hyvää. Lyriikat ovatkin ehtaa koneen tekemää kuona-ainesta. Taannoin Roxetten ”mama told me”- tason lyriikat herättivät naurunpyrskähdyksiä, mutta pistävät melodiat pelastivat yhtyeen mukavaksi radiopopiksi. Tässä kappaleessa ei valitettavasti ole melodiallisia koukkuja, ja suureelliset äänimatot ”para-para-paradise” – kertosäkeen kohdalla saavat allekirjoittaneen hakemaan lääkkeeksi jotain särmikästä ja persoonallista, jolla huuhdella korvat levyraadin jälkeen. Mitäs sitä löytyisi… jaha, Frank Zappa. Saa kelvata. Aah.”

Ja Levyraadin numero neljän raadin vähiten viimeinen eli vimpperöinen kappale eli voittaja oli tällä viikolla tämä rallatus:

Tom Waits – Bad as Me – 5.76

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=B6Ta3H-ck6s

Niina Virtanen – 8
”Tässä meillä on mies, jolle on jaettu karismaa sellaisella kauhakuormaajalla, että vetäytyisin kananlihalle hepun äänestä vaikka hän vain hyräilisi mainosjingleja vanhoista Walkmaneista. Bad as me:n räkäiset torvet, rouhea huuliharppu ja aina sopivalla tavalla skitsofreniapotilaalta kuulostava Tom tuudittavat synkkenevään syksyyn vallan mainiosti. Ei erityisen romanttinen suomalainen jäärä ihastuu tämän tyyppisestä kierosta ja karusta rakkauslaulusta, tässä on noin biljoonakertaisesti enemmän aitoa tunnetta ja rakastumista kuin edellisessä pilipalipopituksessa.”

Arttu Tolonen – 8
”Takuuvarmaa ja 100% turvallista Tom Waitsiä… Koukku ja koskettavuus puuttuvat.”

Jussi Mäntysaari – 5
”Olisi mahtavaa jos biisin nimi olisi Bad Ass Me. Moukkana en ole koskaan tajunnut Tom Waitsin hienoutta, mutta ihan kivaa kilkutteluahan tämä on, viehko rytmi.”

Tommi Forsström – 2
”Todella ärsyttävä ”Tom Waits yrittää olla niin Tom Waits kuin Tom Waits vain voi” -tyyppinen rykäisy. Olen ehkä nössö, mutta pidän Waitsista huomattavasti enemmän seesteisenä ja nämä väkinäiset äkkivääristelyt ovat minulle musiikillinen vastine ruusukaaleille. Menevät kyllä hyvässä padassa, mutta mielummin noukin pois. Levyn herkistelymatskua odotellessa.”

Loppuun vielä statseja eli tilastotiedettä tämän viikon Levyraadista.  Osallistujia 29 kappaletta, joista naisia ennätykselliset kolme kappaletta! Jukka tykkää teistä! (Ja miehistä ja pojistakin kyllä). Koko raadin kaikkien biisien keskiarvo oli 4.24.

Ensi kerralla eli jo huomenna uudet biisit ja uudet kuviot. Heippa!

Levyraati keskittyy tällä kertaa popmusiikin supertähtiin. Ensimmäisenä on vuorossa Rihanna, jonka marraskuussa ilmestyvän kuudennen albumin avaussinglen on tuottanut brittiläisen tanssipopin lahjakkuus, 27-vuotias mahlanjuoksuttaja Calvin Harris.

Video ei ole enää saatavilla

Tom Waits – Bad as Me

Bad as Me on Tom Waitsin seitsemästoista studioalbumi, ensimmäinen sitten vuoden 2004 Real Gonen. Albumin ovat tuottaneet Waits itse ja hänen puolisonsa Kathleen Brennan.

Video ei ole enää saatavilla

Lou Reed & Metallica – The View

Tuskin mitään levyä on tänä vuonna, tuskin edes 2000-luvulla, odotettu yhtä pelonsekaisin tuntein kuin Metallican ja Velvet Underground -jäärä Lou Reedin yhteisalbumia. Marraskuussa ilmestyvä Lulu perustuu saksalaisen näytelmäkirjailijan Frank Wedekindin tekstiin.

Video ei ole enää saatavilla

Kele feat. Lucy Taylor – What Did I Do

Bloc Partystä hiljalleen irtautuva Kele Okereke on hankkiutunut eroon sukunimestään. Lokakuun 31. päivänä ilmestyvän The Hunter -ep:n ensilohkaisulla hän on luopunut myös lauluvastuusta; What Did I Do -kappaleen hoilottaa kuorolaulajana ansioitunut 18-vuotias Lucy Taylor.

Video ei ole enää saatavilla

Coldplay – Paradise

Coldplayn viides albumi Mylo Xyloto ilmestyy 24. lokakuuta ja saattaa myydä jokusen kappaleen. Levyn kakkossinglen ovat tuottaneet Markus Dravs, Dan Green ja Rik Simpson.

Video ei ole enää saatavilla

Minun nimeni ei ole oikeasti Calvin Harris.

Muistan, kuinka tutustuin ensimmäisen kerran kunnolla Calvin Harrisiin. Oli heinäkuu 2008 ja istuin hikisenä autossa tulossa pelaamasta jalkapalloa. Radioääni kertoi soittavansa Dizzee Rascalin uuden singlen Dance Wiv Me, mutta se ei merkinnyt minulle yhtään mitään. Tuijotin vain väsyneenä liikennevaloja Koskelantien risteyksessä. Mutta kun biisin biitti noin 27 sekunnin kohdalla alkoi soimaan, ajoin päin punaisia.

No en oikeasti, mutta halusin vain korostaa sitä, millaisen vaikutuksen kappale teki. Ajattelin, että siitä, joka saa biisin rullaamaan näin hyvin saksalaisesta autoradiostakin kuunneltuna, täytyy ottaa selvää.

Video ei ole enää saatavilla

Dance Wiv Men taustapiruksi paljastui skotlantilainen nuorimies nimeltä Calvin Harris, jonka ensimmäisen albumin, itsetuntoisesti nimetyn I Created Discon, olin ohittanut olankohautuksella.

Tunsin vilpitöntä sympatiaa Harrisia, oikealta nimeltään Adam Richard Wiles, kun luin, että hän oli tehnyt albumin täysin yksin omassa Calvinharrisbeats Studiossaan eli omassa kodissaan, käyttäen Amiga-tietokoneen Octamed-softaa, jonka alkujaan koodasi suomalainen Teijo Kinnunen.

Siinä, kun nörtti poika saa kauniit tytöt tanssimaan, on jotain kaunista. Calvin Harris –kaikkien träkkerihissukoiden sankari! Tässä on mies, joka teki albumin yhtä vanhalla tietokoneella kuin on itse ja laittoi levylle vielä ylistyslaulun 1980-luvulla syntyneille!

Video ei ole enää saatavilla

Siinä vaiheessa, kun Harrisin toinen albumi Ready for the Weekend vuotta myöhemmin ilmestyi, Harris oli jo ehtinyt kieltäytyä yhteistyöstä Lady Gagan kanssa (koska ei jaksanut epäsosiaalisena chekata, mikä hän on naisiaan), mutta ei työstä 50 miljoonan dollarin Coca Cola -mainoskamppiksen musiikin tekijänä eikä duuneista sekä Katy Perryn että Kylie Minoguen kanssa. Eikä unohdeta lukuisia remiksauksia!

Video ei ole enää saatavilla

Nyt hän on Nuorgamin Mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot top 100 -listan sijalla 67. Täytyykin tviitata Harrisille hänen saavutuksesaan. Ties vaikka innokas twitteristi ja sosiaalisen median hölösuu retviittaisi.

Jos joku ihmettelee, miten näillä näytöillä pääsee näin korkealla nerolistallamme, niin yksi perustelu on se, että Harris on yhä tulevaisuuden lupaus. Vasta 27-vuotias skotlantilainen tulee tanssittamaan vielä meidän lapsiammekin ihan davidguettana.

Video ei ole enää saatavilla