Bright Eyes 16.2.2011 Scandic Malmen, Tukholma, Ruotsi.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 113 Peaking Lights – All the Sun Shines

Kolmenkymmenen asteen helteet ja väkivaltainen auringonpaiste olivat viime kesänä lähinnä uuvuttavia, mutta onneksi nestehukkaa saattoi paeta isojen huivien, aurinkolasien ja Peaking Lightsin suojaan. Wisconsinilaisyhtyeen anesteettinen dubpsykedelia muuttuu helposti kieppuvaksi taustatapetiksi, mutta siihen on helppo upota myös hyytävän talven kolottaessa luita. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 112 Wire – Red Barked Trees

Taidepunkin suurmestarit yllättivät viime vuoden alussa julkaisemalla yhden uransa parhaista albumeista. Tapojensa mukaisesti Wire teki levyn päättäneellä melkein-nimikappaleella hypyn tuntemattomaan. Kolmijakoinen, akustisten kitaroiden dominoima laulu on elegia tuhoutuvalle luonnolle, eikä sen viattomalle herkkyydelle löydy verrokkia konkariyhtyeen tuotannosta. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 111 Beastie Boys – Too Many Rappers

Beastie Boys palasi tänä vuonna hurjan kovalla uutuuslevyllä. Sen ehdoton kohokohta on jo parisen vuotta sitten nettiin vuotanut Too Many Rappers. Levyllä vieraileva Nas ei heitä kaikkein ikimuistoisinta läppää mutta se ei haittaa, kun riimejä putoilee neljän räppärin toimesta puolelta ja toiselta. On and on ’til the crack of dawn, until the year 3000 and beyond! (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 110 Noel Gallagher’s High Flying Birds – AKA… What a Life!

”I’m gonna take that tiger outside for a ride.” Hieno lause vanhemman Gallagherin kryptisessä lyyrisessä virrassa. Siinä tiivistyy kaikki se keski-ikäisen haikailu villin Hacienda-nuoruuden perään, uhmaileva aikomus palata siihen vielä yhdeksi illaksi, mistä tässä samaan aikaan ylevässä ja tanssittavassa instant-klassikossa on kyse. On eletty, ja millainen elämä! (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 109 Gil Scott-Heron vs. Jamie XX – NY Is Killing Me

Hyvä kuolema on vaikea kuvitella. Meillä kaikilla on liioiteltu kuva omasta sankarillisesta potentiaalistamme Kuoleman edessä. Tai jos ei muuta, niin toiveita. Hyvä kuolema voisi kuulostaa tältä. Tai edes ne rauhan hetket, jotka sitä edeltävät. Ehkä se eksistentialistinen kauhu saisi raivattua itselleen tilaa viimeisellä ikuisuuden kestävällä nanosekunnilla. Ehkä. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 108 Lassi Valtonen – Kerran ollaan nuoria

Lassi Valtonen on erikoishahmo. Hänen käytöksensä vaikuttaa töykeältä ja lavalla Lassi ei osaa olla luontevasti sitten millään. Mutta kun tämä puustapudonnut nuori mies laulaa, voi perkele miten komeasti hän sen tekee! Ja kun Poutahaukoista tunnettu Marko Haavisto lahjoitti Lassin levylle juuri hänen suuhunsa sopivan huippukappaleen, ei mikään voi mennä pieleen. (Tomi Palsa)

Lassi Valtonen – puusta pudonnut.

Kuuntele Kerran ollaan nuoria Spotifyn kautta tästä.

# 107 Maria Minerva – 10 Little Rock Chix Listening to Neu!

Villein ja viilein noise/electrosonicyouth/anti-disco chic(k) tulee juuri nyt Virosta. Maria Minerva on kuin syväjäähauteestaan sulatettu Malaria! Mustahuulisen, totisen ja paskanharmaan DDR:n sijaan Minervan musiikissa kaikuu pankkiirien raiskaama, kiiltävä ja ränsistynyt, aamuviideltä korkkareissa nilkat mutkalla hoipertava Tallinna. Pian kaikki kuulostaa tältä. (Tapio Reinekoski)

Maria Mineva julkaisi viime vuoden aikana peräti kaksi albumi ja kaksi ep-levyä.

Kuuntele 10 Little Rock Chix Listening to Neu! Spotifyn kautta tästä.

# 106 Bright Eyes – Jejune Stars

The People’s Keyn jokaisessa kappaleessa piilee viisautta. Ei yksittäisiä nokkelia ajatuksia vaan täysivaltaista viisautta. Jejune Stars on selviytymistarina pienoiskoossa olematta tuomitseva, lässyttävä tai kiusallinen. Ennen kaikkea laulu on lohdullinen ja voimakas. Vaikuttaa kieltämättä lässyltä, mutta kuuntele biisi itse, jos epäilyttää. Kuuntele ja viisastu. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 105 Veronica Falls – Bad Feeling

Veronica Fallsin debyytti on vuoden indiepop-levy niille, jotka haluavat nauttia elämänsä ja musiikkinsa ylidramaattisena syöksykierteestä toiseen johtavien kohtausten sarjana. Kitarat helisevät C86-filterin läpi suodatettuja mollisointuja, joiden tahtiin voi silti tanssia pallomekko liehuen. Niin autenttista ja söpöä angstia, ettei siitä voi olla hullaantumatta! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 104 Burial – Street Halo

Samannimisen ep:n avaava Street Halo kummittelee kuin viimeinen muistikuva eilisyön klubista. Krapulaverhon takainen tasainen jyske sekoittuu päänsärkyyn. Epäinhimilliseksi efektoitu dubstepbotin ääni ei tyynnytä, pelottelee vain. Kun musiikki vähitellen kaikuu pois, huomaa seisovansakin sateessa, pimeässä ja tuntemattomalla kadulla. Kello on puoli kuusi aamulla. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 103 Future Islands – Close to None

Toissa vuonna Twin Shadow’n Forget-levyyn ihastuneet saattoivat vuonna 2011 lääkitä musiikillisia vieroitusoireitaan baltimorelaisen Future Islandsin On the Water -albumilla. Sen kirkkaimpana tähtenä kimaltelee Close to None, oivallisen jakomielinen popkappale, jonka alkupuolen vellovasta ambient-merestä nousee lopulta määrätietoisesti tamppaava indiediskohirviö. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 102 EMA – California

Vuoden erolevyistä itsensä pahimmalle vereslihalle raapi EMAn Past Life Martyred Saints. Sen houreinen kliimaksi California lievittää paniikkikohtausta kodeiiniövereillä, leikkaa kallon halki ja tökkii aivojen puhekeskusta haarukalla. Tiedottomuudessa välitetyt ärsykkeet pulppuavat vuoden intensiivisintä tajunnanvirtaa ja maanisimpia fraaseja kitaradronepedillä. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

#90 White Denim

Mikä? White Denimin keväisellä pitkäsoitolla D southern rock, jazz ja psykedelia törmäsivät miellyttävin tuloksin.

Odotettu? Ainakin viime keväästä.

Tuleeko? Yhtye kiersi eurooppalaisia estivaaleja viime kesänä päätyen lähimmillään Ruotsiin. Ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana kesänä joku kutsuu yhtyeen Suomeenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#89 Steve Mason

Kuka? Skottilainen monipuolisuusihme, joka on seikkaillut Beta Bandin hajoamisen jälkeen niin elektropopin, hiphopin kuin dubinkin maailmassa.

Odotettu? Siitä hetkestä, kun Beta Bandin esikois-ep (1997) ja sen meditatiivisesti jumittava avausraita Dry the Rain kietoivat pauloihinsa.

Tuleeko? Toivottavasti. Vain jokusen festivaalikeikan Britannian ulkopuolella tehnyt Mason olisi räjäyttävä kokemus Kuudennen linjan tyyppisellä klubilla.

Video ei ole enää saatavilla

#88 Richard Hawley

Kuka? Brittipopbändeissä Longpigs ja Pulp soittanut, 2000-luvulla äänensä löytänyt 44-vuotias englantilainen laulaja ja kitaristi.

Odotettu? Soolouralle vuosituhannen alussa lähteneestä Hawleysta tuli haluttu vieras viimeistään läpimurtolevyn Coles Corner (2004) myötä.

Tuleeko? Eiköhän. Hawley levyttää ja keikkailee aktiivisesti. Sheffieldistä Helsinkiin on vain 1 760 kilometriä.

Video ei ole enää saatavilla

#87 Metronomy

Mikä? 2000-luvun sympaattisin yhden miehen makuuhuoneprojektina käynnistynyt popyhtye.

Odotettu? Vuodesta 2008, kun Metronomy julkaisi Heartbreaker-hitin.

Tuleeko? Hyvinkin mahdollista, vaikka bändi onkin hankalan kokoinen – liian suuri Kuudennelle linjalle, kenties liian pieni Tavastialle.

Video ei ole enää saatavilla

#86 Christina Aguilera

Kuka? Voimakkaasta äänestään ja niukasta vaatetuksestaan tunnettu popdiiva.

Odotettu? Sitten vuosituhannen vaihteen teinipopbuumin.

Tuleeko? Mahdollista, mutta vuonna 2012 ilmestyvä uusi levy pitää laulajattaren toistaiseksi kiireisenä.

Video ei ole enää saatavilla

#85 Luke Haines

Kuka? Mies The Auteursin ja Black Box Recorderin takana on nyt kärttyinen sooloilija ja pahansuopa kirjailija.

Odotettu? Vuodesta 1992, jolloin The Auteursista povattiin kiintotähteä brittipopin taivaalle.

Tuleeko? Popin oravanpyörästä sivuun astunut eksentrikko ei itse promoottorien ovia kolkuttele, mutta voisi hyvinkin tulla, jos joku erehtyy pyytämään.

Video ei ole enää saatavilla

#84 Explosions in the Sky

Mikä? Austinilaiskvartetin melodista postrockia on kuultu levyjen lisäksi televisiossa ja valkokankaalla.

Odotettu? Viimeistään kolmosalbumin Earth Is Not a Dead Cold Place (2003) myötä yhtyeestä innostuivat niin popparit kuin rockaritkin.

Tuleeko? Ehkä joskus. Marraskuussa bändi saapuu taas Ruotsiin, muttei Suomeen. Yhtye tosin palaa tammikuussa Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#83 Drive-By Truckers

Mikä? Juurevan americanan ja vaihtoehtorockin risteyksen tienoilla viidentoista vuoden ajan ansiokkaasti hurjastellut konkariyhtye.

Odotettu? Joissakin piireissä 2000-luvun alusta asti, mutta viimeistään viimevuotinen albumi The Big To-Do herätti laajemmankin musadiggarijoukon.

Tuleeko? Rekkakuskin työtahdilla Yhdysvalloissa keikkaileva yhtye piipahti viime kiertueellaan pari kertaa Euroopassa, joten pientä toivoa on.

Video ei ole enää saatavilla

#82 Charlotte Gainsbourg

Mikä? Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin tytär, joka lienee tunnetumpi näyttelijänurastaan.

Odotettu? Debyyttialbumi jo 15-vuotiaana vuonna 1986, mutta aktivoitunut laulajana vasta 2000-luvun alusta lähtien.

Tuleeko? Elokuvat työllistävät jatkossakin, joten suuret maailmankiertueet lienevät utopiaa. Toisaalta marraskuussa ilmestyy tuplalevy Stage Whisper – kenties sen tiimoilta?

Video ei ole enää saatavilla

#81 Conor Oberst

Mikä? Indierockin 31-vuotias ex-ihmelapsi, joka on tehtaillut kymmeniä julkaisuja teinivuosien sooloteoksista Monsters of Folk -superkokoonpanon esikoisalbumiin.

Odotettu? Valistuneiden keskuudessa jo vuosituhannen vaihteesta. Laajemmin vuodesta 2004, jolloin Bright Eyes -singlet Lua ja Take It Easy (Love Nothing) valloittivat jenkkilistan kärkipaikat.

Tuleeko? Luulisi. Oberst on esiintynyt säännöllisesti Tukholmassa (viimeksi helmikuussa), joten eiköhän Suomen-keikkakin toteudu ennen pitkää. Kulttuuritalolle?

Video ei ole enää saatavilla

Kuva: Tomi Palsa

Tämän juttusarjan aikaisemmassa osassa Tommi Forsström paljasti David Guettan lievittäneen hänen ikäkriisiään.

Conor Oberst on puolestaan aiheuttanut niitä lukemattomille muusikoille tällä vuosituhannella. Kun Oberstin Bright Eyes -yhtye löi läpi Lifted or The Story Is in the Soil, Keep Your Ear to the Ground -albumillaan vuonna 2002, lauluntekijä oli 22-vuotias.

Sitä ennen hän oli ehtinyt rakentaa vankan kulttisuosion kolmella kasettina julkaistulla sooloalbumillaan ja kolmella aikaisemmalla Bright Eyes -levyllä, joiden lisäksi musiikillisesti hyperaktiivinen nuorukainen oli soittanut The Faintin, Commander Venusin, Park Aven ja The Magnetasin riveissä.

Vastaavaa ansioluetteloa ei ole monella nelikymppiselläkään muusikolla. Ja Liftedin myötä Oberst oli vasta päässyt vauhtiin.

Vuonna 2005 oli luvassa upea albumikaksikko I’m Wide Awake, It’s Morning ja Digital Ash in a Digital Urn, joista ensimmäinen esitteli Oberstin varttumista lauluntekijänä, jälkimmäinen taas hänen seikkailuhenkistä tuottajapersoonaansa.

Niitä seuranneet kaksi Bright Eyes -albumia sekä Mystic Valley Bandin kanssa tehdyt soololevyt ovat olleet epätasaisempia tapauksia, mutta jokaisella julkaisulla on vähintään välähdyksiä Oberstin ryöpsähtelevästä musiikillisesta lahjakkuudesta – samoin kuin Monsters of Folk -superkokoonpanon sympaattisella albumilla.

Tälle listalle mies pääsee jo yksinomaan I’w Wide Awake, It’s Morning -levyn Lua-singlen ansiosta. Rappioromanttisesta yöstä ja sitä vääjäämättä seuraavasta aamusta kertova laulu on yksi 2000-luvun kivenkovista indieklassikoista.

Video ei ole enää saatavilla

Bright Eyes – Lua (Coachellassa vuonna 2005)

Conor Oberst / Bright Eyes 16.2.2011, hotelli Scandic Malmen, Tukholma, Ruotsi.