Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#90 David Guetta

David Guetta - ei kaunis, mutta lahjakas

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Tää on helppo! Guetta feat. Rihanna, joka kuumottaa Hietsussa 15.8.

Rakastan James Murphyä ja David Guettaa samasta syystä. Olen vähän päälle kolmekymppinen ei-niin-viehättävä mieshenkilö, joka jaksaa yhä esittää nuorta karjua ja väkertää sekvenssereiden, sämplereiden ja muiden musiikkilelujen kanssa omia juttujani.

Joskus kymmenisen vuotta sitten koin angstia, kun kaikki menestyvät bändit olivat täynnä parikymppisiä tyyppejä ja oma ”urani” ei lähtenyt sitten mihinkään.

Onneksi tulivat James ja David, kaksi rumahkoa miestä, jotka ovat tahkonneet musiikkimaailman reunamia läpi koko nuoruutensa ja osuivat kultasuoniinsa vasta vanhennuttuaan ja menetettyään nuoruuden kerubimaisen kauneutensa.

Guetta ja Murphy antavat meille muille keskivartaloltamme pyöristyneille ja naaman uurteiden patinoimille vanhoille ukoille toivoa siitä, että olisimme myös vielä edes hetken joskus relevantteja, emmekä niitä eilisen kehäraakkeja, joina muuten itseämme pitäisimme.

Mutta David Guetta on muutakin kuin hittisuoneen viidennellä kymmenennellään iskenyt isonenäinen ranskalais-DJ, joka inspiroi yli-ikäisiä kotituottajia.

Jos Timbaland ja Neptunes määrittivät 00-luvun modernin tanssimusiikin soundin, 10-luvun alku menee toistaiseksi aika suvereenisti Guettan sarakkeeseen. Toisin kuin Timbaland ja Neptunes, Guetta ei kuitenkaan juokse studiosta studioon tuottamaan muiden levyjä, vaan kaikki maailman isoimmat starbat (Snoop Dogg, Rihanna, will.i.am, Fergie, Kid Cudi, Kelly Rowland – vain pari päältä mainitakseni) jonottavat kilvan päästäkseen Guettan sinkuille feattaamaan.

Miehen soundi on toki paljonkin velkaa koko house-musiikin historialle, mutta valtavirran näkökulmasta hänen soundinsa on uniikki ja välittömästi tunnistettavissa kiimaisesti sidechain-kompressorien avulla pumppaavan turboahdetun patonkihouse-olemuksensa myötä.

Hyvässä ja pahassa, Guetta on tuonut täyteen ahdetut tuotannot ja neljäsosia tamppaavat bassorummut takaisin valtavirran kärkeen vuosikymmenen ilmavien tuotantojen ja synkopoitujen rytmien jälkeen.

Guettan tekemiset tuskin herättävät kovin suurta intohimoa monissa kovan luokan musa-autisteissa, mutta miehen jättäminen pois 2000-luvun musiikillisia neroja listaavasta kokonaisuudesta olisi ollut pahemman luokan pää puskassa elämistä. Pois se meistä.

Eläköön hedonistinen valtavirtatamppaus! Tanssilattialla on vielä tilaa!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress