Bloc Party, hauskin party.

Mistä koostuu 2000-luvun tanssittavin indierock-pikamuhennos? Nykiviä riffejä, mekaanista basson ja diskorumpujen paahdetta, keskiössä palava Kele Okereke läkähtymässä vauhtikeittiön kiireisyyteen.

”Cause you know I’m on fire
Cause you know I’m on fire so stub me out”

Silent Alarm kuuluu niihin 2000-luvun ikonisiin albumeihin, joita ei pysty karsimaan cd-hyllystään siitä huolimatta, että kerran arvokas kokoelma musiikkia Ikean lastulevyjen sarkofagipuristuksessa näyttäytyy nykyään painavampia muuttolaatikoita merkkaavana ahdistuksen aiheena seinustalla. Oikeastaan Bloc Partyn debyytin tummia tunteita ja tummempia slipovereja henkivä tanssittava indierock tuntuu jääneen yhtä hyödyttömäksi kuin koko ajatus fyysisestä musiikkikokoelmasta. Silti jokin estää hylkäämästä muovinpalasta parempiin käsiin.

Banquet oli yksi kylmähkö mielenmaisemakuvaus muiden Silent Alarmin vastaavien joukossa. Eittämättä se oli myös niistä paras, sillä esitystavaltaan se samalla hohkasi pakomatkaa avonaisesta uunista. Se oli nykiviä riffejä ja uupumattomia basson ja rumpujen call and response -maratoneja, kaiken keskiössä Kele Okereken tunnistettavan hengästynyt vokalisointityyli, hukkuvan miehen paniikkilaulu. Ensimmäistä kertaa 2004 ilmestyneen kappaleen rakennusosasia varioitiin Silent Alarmin ja myöhempienkin bändin levyjen läpi. Banquetin vimma on yhä vaikea ylitettävä.

Musiikkityyliä halveeratkoon kuka dancepunkiksi, kuka diskorockiksi. Bändin ainoa tarkoitus taisi olla lopulta vain tanssittaa vakavamielteiseen menoon tottuneita uusmustahuulia hieman normaalia tiukemmalla äkseerauksella. Vaikka Bloc Party saattoikin toisinaan ruotia levyillään vaikkapa bensiinin hintoja, se keskittyi silti vähemmän kirjallisen kuvauksen luomiseen 2000-lukulaisesta vieraantuneistosta kuin esimerkiksi Interpol. Se ei sisällyttänyt äkkivääriä nokkeluuksia poljentoaan saattelemaan lähes yhtä energisen Franz Ferdinandin tavoin. Lähin vastine yhtyeelle oli enemmän valkoisten t-paitojen ja Fred Perryn suuntaan olleen Arctic Monkeysin kohkaaminen.

Aika on jo ajanut monien Bloc Partyn maneereiden ohitse, mutta digitaalinen kopio ei kulu: Banquet on tiivistyneisyydessään yhä korkean konsentraation piristysruiske. Heikosta vastaanotosta huolimatta tuo yhtyeen ykkösvahvuus kuuluu myös viimeisimmällä Four-albumilla. Välillä Okereke ryhmineen pystyy tarjoamaan täydellisen hektisyyden hetken.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Bloc Partylta äänestettiin myös kappaleita Flux, Helicopter ja Two More Years.

Frenchkiss

43 Kysymys numero yksi: Millä tavoin Bloc Party voi edes uskotella kiinnostavansa ketään vuonna 2012? Vastaus: Hylkäämällä synteettisyyden ja leikkimällä Gang of Fourin sijaan vuoroin Queens of the Stone Agea ja At the Drive-iniä. Kysymys numero kaksi: Miten prosessi onnistuu? Vastaus. No, voisihan tämä huonomminkin mennä. Siinä missä Bloc Party ehti vuoden 2009 Intimacy-levyllään irtautua täysin kaikesta koherenssista, nykyisellään bändi on ehkä yhä keskinkertainen, mutta paljon aallonpohjaansa kiinnostavampi yhtye. Koska nykivät ja poukkoilevat kitarat ovat olleet alusta asti Bloc Partyn koukukkuuden sydän ja sielu, niiden paluusta sietää olla kiitollinen. Tenho, jolla 3×3 kiitää kaasu pohjassa ja kitarasireenit ulvoen ja Day Fourin huokuma yömetromelankolia muistuttavat niistä avuista, joilla Bloc Party nautti joskus menneellä vuosikymmenellä viisitoistaminuuttisen NME:n ulkopuolista julkisuutta. Fouria kuunnellessa ainut vakuuttava asia on kuitenkin se, että bändiltä on turha odottaa uutta Silent Alarmin tasoista onnistumista. Ongelma ei ole päässyt vuosien kuluessa muuttumaan, vaikka bändi onkin kokenut lukuisia kasvojenkohotuksia. Kele Okerekeä melodiatajuttomampaa popparia on nimittäin hämmästyttävän hankala löytää, ja jos vika on sielussa, siihen eivät botoxit auta. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Divine Fits – A Thing Called Divine Fits

Merge Records

82 Divine Fits on jenkki-indien ystävän märkä uni: yhtyeen keulakuvat Brett Daniel (Spoon) ja Dan Boeckner (Wolf Parade, Handsome Furs) kuuluvat paitsi mantereensa omaleimaisimpien laulunkirjoittajien myös karismaattisimpien laulajien joukkoon. Taustatukea kaksikolle antaa Sam Brown, unohdukseen vaipuneen garagepunkyhtye New Bomb Turksin nykyinen rumpali. Divine Fits täyttää kaikki odotukset – jos ”superkokoonpanon” harteille nyt uskaltaa minkäänlaisia odotuksia asettaa. Musiikki tuo odotetusti mieleen vuoroin Spoonin minimalistiset poptutkielmat, vuoroin Wolf Paraden hurmoksellisemman indierockin. Kolmion kolmannen kulman muodostaa musiikki, jota Daniel ja (Handsome Fursin perusteella etenkin) Boeckner ovat lapsuudessaan epäilemättä kuunnelleet: Gary Numan, The Human League ja muuta 1980-luvun alun futupopparit. A Thing Called on kiehtova soundtrack sille, kun kaksi lahjakasta muusikkoa (ja rumpali) tutustuu toisiinsa ja toistensa työtapoihin. Lopputuloksena on huolellisesti mietittyä ja hyvällä tavalla jännitteistä musiikkia, joka parhaina hetkinään (Baby Get Worse, Like Ice Cream) lähtee upealla tavalla lentoon. Toivottavasti projektille saadaan jatkoa, pian. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Ensiferum – Unsung Heroes

Spinefarm

64 Enpä olisi tähänkään levyyn tarttunut, ellei siinä olisi maailman siistein kansi: Väinämöinen pitelee toisessa kädessä kannelta ja näyttää toisella peace-merkkiä ja taustalla loimuaa taivas karmiininpunaisena vainovalkeiden leimussa. Ässä meno. Mutta asiaan: Unsung Heroes on alkupäästä aivan armotonta paahtoa. Symbols-intron jälkeen In My Sword I Trust potkii munille täysillä niin, että mieli tekisi lähteä taistelemaan eeppisesti ympäri Fennoskandiaa, ja nimibiisissä on aivan tappava kotimainen grungeriffi kuin Mana Manan kappaleissa ikään. Valitettavasti myöhemmin kuvaan tulee liikaa keskivaiheen paatosta, eli vähän kuin se vaihe leffoissa, jonka aikana soturi rakastuu tai kohtaa muita typeriä vaikeuksia. Lopuksi valmistaudutaan viimeiseen taisteluun, joka on Passion Proof Power. Tämä biisi on pitkä kuin nälkävuosi ja kuulostaa välillä Ozric Tentaclesilta, mikä on toki hienoa, mutta eihän näin massiivista kappaletta jaksa kultakalan keskusmuistilla varustettu ihminen kuunnella kerralla läpi. Ei ehkä kovin urhoollista, mutta jos biisillä on mittaa 20 minuuttia, niin mieluummin vaikka pelaan Bubble Bobblea ja syön Nutellaa suoraan purkista. Rankkoja nämä soturihommat. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Four Tet – Pink

Text Records

71Pink olisi pettymys, jos se olisi ihan oikea Four Tet -albumi. Levyn yhtä aikaa hajanainen ja monotoninen luonne selittyy kuitenkin sillä, että se on Kieran Hebdenin omalla Text Records -levymerkillään julkaisemista 12-tuumaisista singleistä kasattu kokoelma; kahdeksasta kappaleesta vain kaksi on aiemmin julkaisemattomia. Uusista kappaleista 11-minuuttisella Peace on Earth -ambient-kilkatuksella on puhtaasti funktionaalinen tehtävä: se tuo lepotauon biisistä toiseen jatkuvaan 125–130 bpm:n house-tamppaukseen sykkeeseen, joka tekee levykokonaisuudesta varsin yksipuolista kuultavaa, vaikka perustaso onkin korkea. Pinkin ainoaksi tähtihetkeksi nousee Ocoras, jonka humiseva musique concrete -morsetus juo mieleen The Fieldin kanssa pimeälle tanssilattialle uskaltautuneen Pan Sonicin. Muita levyn kappaleita ei esimerkiksi mestarillista There Is Love in Youta (2010) kuunnellessa ikävä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Heartburns – Fucked Up in a Bad Way

Airiston punk-levyt

90 Airiston punk-levyt teki temput ja julkaisi Suomen tämän vuosituhannen parhaan bändin vuonna 2006 ilmestyneen debyytin lopulta asiallisesti vinyylillä. Levyn syntymävuoden jälkeen suomalaisessa punkissa on nähty jonkinlainen 1990-luvun ramopunk-kuohahdukseen verrattava paraabeli, ja laulaja Teemu Bergman erinäisine yhtyeineen on ollut yksi keskeisistä löylynlyöjistä. Tätä taustaa vasten Fucked Up in a Bad Wayn kuunteleminen nyt on jo vähän nostalgista, mutta jumaplivita kun potkii! Edelleen! Nuoren bändin into ja (näyttämisen) himo haisee ja huumaa – kuuntelijan olo on nousuhumalaisen innokas ja hirveästi tekee mieli. Heikki ”HC” Kaksosen säveltämä avausraita I Wanna OD on levyn parhaita paloja. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

Patterson Hood – Heat Lightning Rumbles in the Distance

ATO Records

84 Jos Drive-By Truckersin kuormuri edellisellä Go-Go Boots -albumilla (2011) vähän ruosteisesti yskähtelikin, kuljettaa Heat Lightning Rumbles in the Distance kuulijaa Syvän Etelän masentavissa maisemissa kaiken kokeneen diesel-koneen varmuudella. Levy ei tarjoa kerrassaan mitään uutta Drive-By Truckersinsa tuntevalle, mutta yllättää positiivisesti Patterson Hoodin kaksi aiempaa, korkeintaan ihan ok -tasoista sooloalbumia kuulleen. Elämän murjoma countryrock kutittelee kyynelkanavia etenkin Willard Grant Conspiracyn soljuvasta raskassoutuisuudesta muistuttavan Disappearin, hajonneen ihmissuhteen perään itkevän Come Back Little Starin (duettokumppanina Kelly Hogan) tai simppelisti jankkaavaan koukkuun perustuvan Depression Eran (“The boy who called him daddy has grown in different ways / the things that made him happy have long since gone away”) soidessa. Toiset ne osaa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Before Today -albumillaan (2010) indiepopin eturiviin lopullisesti murtautunut Ariel Pink palaa albumilla, joka ainakin nimensä puolesta vihjaa artistin sukeltaneen yhä syvemmällä aikuisrockin valtameriin. Pinkin mukaan Mature Themes on albumi, jonka hän olisi halunnut julkaista silloin, kun julkaisi Before Todayn. 4AD julkaisee albumin 21. elokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Bloc Party – Octopus

Yli kaksi miljoonaa albumia kaupaksi saanut Bloc Party julkaisee neljännen, mitä ytimekkäimmin nimetyn albuminsa, Fourin 20. elokuuta. Postpunkia elektroniseen soundiin yhdistelevä brittibändin kanssa on studiossa ollut tuottaja Alex Newport, joka on tuottanut muun muassa At the Drive-Iniä, The Mars Voltaa ja Pissed Jeansia.

Video ei ole enää saatavilla

The Killers – Runaways

Las Vegasin indierockjättiläisen neljäs studioalbumi Battle Born ilmestyy 18. syyskuuta. Studiossa bändin apuna ovat hääränneet tuottajat Brendan O’Brien, Steve Lillywhite, Damian Taylor, Daniel Lanois ja Stuart Price.

Video ei ole enää saatavilla

ASAP Rocky – Goldie

1980-luvun hiphop-legendan mukaan ristitty Rakim “ASAP Rocky” Myers oli yksi BBC:n Sound of 2012 -listalleen nostamista artisteista. Korkean profiilin feattauksillaan (Smoke DZA, Usher) kiinnostusta nostattanut newyorkilaisräppäri nähdään elokuussa Flow Festivalilla. Syyskuussa julkaistavalta LongLiveASAP-esikoislevyltä lohkaistun Goldie-singlen on tuottanut Hit-Boy.

Video ei ole enää saatavilla

French Films – When People Like You Fill Heavens

Onko tässä suomi-indien virallinen kesähitti? When People Like You Fill Heavens on ensimmäistä uutta French Filmsiä sitten viime vuonna julkaistun Imaginary Future -esikoisen. Videon on ohjannut Kristian Södergård.

Video ei ole enää saatavilla

Onko teidänkin mielestänne Russell (toinen oikealta) ihan pikkuisen skrillexinnäköinen=

Brittiläinen postpunk-yhtye Bloc Party saapuu Suomeen ja soittaa sunnuntaina 8.7. Ruisrockissa. Yhtyeen kitaristi Russell Lissack kertoi Nuorgamille kuinka A-Ha ja Weezer ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja kuinka The Smithsin paluu ei kuulosta hänen mielestään hyvältä ajatukselta.

Mikä oli ensimmäinen popkappale josta muistat pitäneesi?

“Sen täytyy olla A-Han Take on Me. Olin hyvin nuori. Luulenpa, että ihastuin aluksi biisin musiikkivideoon enemmän kuin mihinkään muuhun, mutta se on kieltämättä täydellinen kappale. Se saa vieläkin ihoni kananlihalle.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Weezerin Only in Dreamsiä. Se oli minulle jossain vaiheessa pakkomielle. Kitaroiden yhteispeli hämmästytti minua, enkä voinut ymmärtää, kuinka kukaan voi luoda mitään niin kaunista.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

“Michael Jacksonin Billie Jeania. Ymmärrän sen kyllä nyt, mutta aikoinaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mistä biisissä on kyse.”

Mitkä ovat suosikkisanoituksesi popmusiikissa?

“The Smithsin Heaven Knows I’m Miserable Now. Se todella puhutteli minua silloin, kun olin nuori ja työtön.”

”I was happy in the haze of a drunken hour
But heaven knows I’m miserable now

I was looking for a job, and then I found a job
And heaven knows I’m miserable now”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

“Muistan piinanneeni joskus EroI Alkania inttämällä New Orderin Bizarre Love Trianglea.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?


“Michael Jacksonin. Olimme juuri menossa lavalle soittamaan encorea Lontoossa, kun kuulimme asiasta. Minulla oli lippu hänen konserttiinsa, jota ei sitten koskaan tapahtunutkaan.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“Saanko sanoa Bloc Party?”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Olisin halunnut nähdä The Smithsin mutta en oikein pidä ajatuksesta, että he tekisivät paluun. Se ei vain olisi sama asia.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Suoraan sanottuna en ole törmännyt sellaisiin.”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

”Se, kun näin Michael J. Foxin soittamassa kitaraa Paluu tulevaisuuteen -elokuvassa. Se inspiroi minua yhä.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

“A-han lisäksi? Weezerin Buddy Holly -video oli nerokas.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Musiikillisesti? 1980-luvun piirretyt, elokuvien soundtrackit ja elektroninen musiikki.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

“The Naked and Famousia.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”Varmasti joskus nuorempana, mutta olen aina tehnyt selväksi myös ne asiat, joista en pidä.”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

“Hah! Loistava kysymys. En, mutta olen varmaankin joskus kuherrellut jollain klubissa oman musiikkini soidessa.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Minusta tuntuu, että pystyn ymmärtämään kaikenlaisen musiikin viehätyksen, vaikka jokin tyyli ei olisikaan mieleeni.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Tuntemukseni on valitettavasti kovin pintapuolinen.”

Kuka on tunnetuin henkilö joulukorttilistallasi?

“Ashin Tim Wheeler?”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”En viitsi edes aloittaa tästä, siitä seuraisi vain ongelmia.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3? Miksi?

”Mp3, sillä matkustan kaiken aikaa.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”En tunne hänen tuotantoaan kovin hyvin mutta hän oli erittäin suosittu, joten hän varmastikin oli lahjakas.”

Bloc Party sunnuntaina 8.7. Ruisrockin rantalavalla kello 17.15.

Video ei ole enää saatavilla

Antti H, Sami ja Tiskijukka hekumoivat bailukulttuurin ytimessä.

Nuorgam onnittelee tässä kuussa viisi vuotta täyttävää tamperelaista Hang the DJ -klubia mitä sydämellisimminsydämellisesti! Juhlan kunniaksi pyysimme HTDJ-kolmikkoa Antti H, Sami & Tiskijukka valitsemaan viisikymmentä klubin kaikkien aikojen suurinta hittiä.

Hang the DJ juhlii syntymäpäiviään ytimekkäällä maailmankiertueella, joka piipahtaa Pietarista (13.10. Club Griboedov) ennen palaamistaan kotipesään Tampereen Klubille, jossa 14.10. on mukana menossa Nuorgaminkin jututtama Marissa Nadler ja 15.10. puolestaan Magenta Skycode. Hang the DJ tanssittaa myös Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 22.10.

1. Familjen – Det snurrar i min skalle
2. Two Door Cinema Club – Something Good Can Work [The Twelves Remix]
3. Kings of Convenience – I’d Rather Dance With You
4. Mark Ronson feat. Amy Winehouse – Valerie
5. ESG – Dance
6. Robyn – Dancing On My Own [Fred Falke Remix]
7. Arctic Monkeys – When the Sun Goes Down
8. ZZ Top – Sharp Dressed Man
9. Justice – Phantom Pt. II [Soulwax Remix]
10. Cut Copy – Out There on the Ice
11. The Cure – Close to Me
12. Suede – Beautiful Ones
13. Breakbot – Baby I’m Yours
14. M.I.A. – Paper Planes
15. Risto – Rakkauden rock
16. Cats on Fire – Your Woman
17. Nik Kershaw – The Riddle
18. Jackson 5 – I Want You Back [Dimitri from Paris Supa Funk Brakes Mix]
19. TV on the Radio – Wolf Like Me
20. The Strokes – Someday
21. Beck – Loser
22. Radio Dept. – Heaven’s On Fire
23. Lykke Li – I Follow Rivers [The Magician Remix]
24. Prince & the Revolution – Raspberry Beret
25. Blondie – Hanging on the Telephone
26. Pet Shop Boys – Being Boring
27. Boston – More Than a Feeling
28. Jenny Wilson – Let My Shoes Lead Me Forward
29. The Rapture – House of Jealous Lovers
30. Caesars – Jerk It Out
31. Vampire Weekend – A-Punk
32. Caribou – Odessa
33. Phoenix – If I Ever Feel Better
34. PMMP – Pariterapiaa [Uusi Fantasia Remix]
35. Depeche Mode – Enjoy the Silence
36. Bloc Party – Banquet
37. The Cardigans – Lovefool
38. The Knife – Heartbeats
39. Maskinen – Alla som inte dansar
40. Regina – En tiennyt että osaan tanssia
41. Dizzee Rascal – Dance Wiv Me
42. Daft Punk – One More Time
43. Jay-Z – 99 Problems
44. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
45. New Order – Bizarre Love Triangle
46. The Police – Roxanne
47. Mylo – Drop the Pressure
48. The Streets – Fit But You Know It
49. Gossip – Heavy Cross [Fred Falke Remix]
50. MGMT – Kids [Soulwax Mix]

Kuuntele soittolista tästä.

Levyraati keskittyy tällä kertaa popmusiikin supertähtiin. Ensimmäisenä on vuorossa Rihanna, jonka marraskuussa ilmestyvän kuudennen albumin avaussinglen on tuottanut brittiläisen tanssipopin lahjakkuus, 27-vuotias mahlanjuoksuttaja Calvin Harris.

Video ei ole enää saatavilla

Tom Waits – Bad as Me

Bad as Me on Tom Waitsin seitsemästoista studioalbumi, ensimmäinen sitten vuoden 2004 Real Gonen. Albumin ovat tuottaneet Waits itse ja hänen puolisonsa Kathleen Brennan.

Video ei ole enää saatavilla

Lou Reed & Metallica – The View

Tuskin mitään levyä on tänä vuonna, tuskin edes 2000-luvulla, odotettu yhtä pelonsekaisin tuntein kuin Metallican ja Velvet Underground -jäärä Lou Reedin yhteisalbumia. Marraskuussa ilmestyvä Lulu perustuu saksalaisen näytelmäkirjailijan Frank Wedekindin tekstiin.

Video ei ole enää saatavilla

Kele feat. Lucy Taylor – What Did I Do

Bloc Partystä hiljalleen irtautuva Kele Okereke on hankkiutunut eroon sukunimestään. Lokakuun 31. päivänä ilmestyvän The Hunter -ep:n ensilohkaisulla hän on luopunut myös lauluvastuusta; What Did I Do -kappaleen hoilottaa kuorolaulajana ansioitunut 18-vuotias Lucy Taylor.

Video ei ole enää saatavilla

Coldplay – Paradise

Coldplayn viides albumi Mylo Xyloto ilmestyy 24. lokakuuta ja saattaa myydä jokusen kappaleen. Levyn kakkossinglen ovat tuottaneet Markus Dravs, Dan Green ja Rik Simpson.

Video ei ole enää saatavilla