Björk. Liian ihana jopa itselleen.

Björk uransa taitekohdassa.

”On the surface simplicity
Swirling black lilies totally ripe
But the darkest pit in me
It’s pagan poetry”

Björkille oli aikansa ja paikkansa. Musiikillisesti. Populaarikulttuurisena hahmona hän on toki edelleen tenhoava. Ja keikat ovat upeita.

Levyttävänä artistina eräänlaiseksi taitekohdaksi muodostui kuitenkin Vespertine-albumi, jolta löytyy myös Pagan Poetry. Sittemmin Björkin musiikki alkoi muistuttaa sellaista nykytaidetta, joka herättää lähinnä älyllistä, hymistelevää mielenkiintoa. Ja josta selviää kuohuviinitarjoilun voimin. Melodiat siirtyivät sivummalle, muodollinen nokkeluus etualalle. Tikari sydämeen vaihtui Derrida-sitaatiksi.

Avantgardismi ja itsetarkoituksellinen kokeellisuus kuitenkin vetoavat vähän enemmän, jos tekijä on naittanut niitä takuuvarmaan melodiantajuun. Tai jos hän on tehnyt jazzia. Ja näytellyt hyvin. Hämäryys on parempi ratkaisu kuin kaavoihin kulahtaminen ja ontuvan lehmän lypsäminen. Radikaali omalla ilmaisulla leikittely harvoin kukoistaa valtavirrassa. Björkille se on normi. Häneltä voi odottaa mitä tahansa.

Björk lonkeropäisenä hattivattina Flow Festivalilla vuonna 2012. (Kuva: Tomi Palsa)

Majesteettisesti ryskyvän Homogenic-albumin ja emotionaalisesti repivän Dancer in the Dark -elokuvan jälkeen Björkin ote oli Vespertinellä intiimimpi. Musiikki on kuuntelijaa lähellä, vaikka Björkille ominainen eteerisyys onkin sovituksissa läsnä. Levy henkii fyysistä ja henkistä rakkautta.

Pagan Poetryn muoto on näkemyksellinen. Riisuttu syntetisaattorimaailma luo tasaisen pulssin, jonka päällä harpisti Zeena Parkinsin soitto polveilee. Kappaleen maailmassa on samaa mystistä kiehtovuutta kuin parhaiden satukirjojen luontokuvissa. Björk käyttää ääntään koko rekisterin mitalta: murtuvasta huudosta tyttömäisiin ”I love him” -kuiskauksiin. Silti kokonaisuus kuulostaa koherentilta.

Björk simpukkaprinsessana Turun Ruisrockissa vuonna 1998. (Kuva: Tomi Palsa)

Vaikka Björk olisikin nykyään tekotaiteellinen, on hänestä vaikea olla pitämättä. Kovin moni tuskin aidosti välitti esimerkiksi Vespertineä seuranneesta, lähes pelkkiin ihmisääniin nojanneesta Medúlla-albumista. Levy-yhtiön edustajat todennäköisesti kaikkein vähiten. Silti hänen oli pakko tehdä se. Omia äärirajojaan hakemalla hän tyydyttää kunnianhimonsa.

On kiinnostavaa pohtia, voisiko Björk tehdä vielä suoraviivaisen pop-levyn. Tai edes vähän vähemmän vaikeasti lähestyttävän taidelevyn. Olisiko lopputulos samanlainen ekstaattinen kokeilijan kotiinpaluu kuin J. Karjalaisen Mennyt mies? Vai tinkimättömän avantgardistin lässähdys?

Tuskin mitään näistä, vaan jotain ihan muuta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Björkiltä äänestettiin myös kappaletta It’s Not Up to You.

Kuka saapuu paikalle, millä kulkuvälineellä ja miksi?

Pink

Nimi ja ikä: Alecia Beth Moore, 33 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Vaaleanpunaisella vintage-Cadillacilla.

Miksi? Pink on ollut tyyleissään välillä hyvinkin rock, välillä jopa rockabilly. Autostereoissa soi luonnollisesti Pink Cadillac.

Vaaleanpunaista sen olla pitää, tietää Pink.

Adele

Nimi ja ikä: Adele Laurie Blue Adkins, 25 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Tyylikkäällä, museorekisterissä olevalla Jaguarilla.

Miksi? Adelen suosio on kahden julkaistun levyn jälkeen huipussaan, hän on maailman suosituimpia naisartisteja. Tästä huolimatta hänet on bongattu tekemässä ruokaostoksia Brittein saarten S-marketissa eli Tescossa. Museo-Jaguar on arvokas, mutta ei liian prameileva laulajattaren imagoon.

Adele luottaa brittiklassikkoon.

Feist

Nimi ja ikä: Leslie Feist, 37 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: 1970-luvun Volkswagen Kleinbus -pikkubussilla.

Miksi? Feist on indiemaailman tunnetuimpia nimiä. Kleinbus on musiikissaan autenttiseen äänimaisemaan panostavalle laulajalle sopivan maltillinen kulkuneuvo.

Feistille maistuu kimppakyyti.

Lykke Li

Nimi ja ikä: Li Lykke Timotej Zachrisson, 27 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Volvolla, jota ajaa autonkuljettaja.

Miksi? Lykke Li on ruotsalainen, joten hän saapuu Volvolla. Autonkuljettajaa tarvitaan, koska laulajatar on diivan maineessa. Saab olisi liian vaatimaton.

Volvo, taattua laatua Ruotsista.

Madonna

Nimi ja ikä: Madonna Louise Veronica Ciccone, 54 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Pramealla limusiinilla entouragensa ja joogaopettajiensa kanssa.

Miksi? Limusiinit eivät ole uutta Madonnalle. Hän pääsi niiden maailmaan jo Sacha Baron Cohenin Ali G -hahmon tähdittämällä Music-hittivideollaan.

Madonna – jalkatilan ystävä.

Taylor Swift

Nimi ja ikä: Taylor Alison Swift, 23 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Ford F-150 -pickupilla.

Miksi? Koska amerikkalaisen kantrilaulajan kuuluu saapua kokoontumisajoihin amerikkalaisella pickupilla.

Pick me up, vaatii Taylor Swift.

PJ Harvey

Nimi ja ikä: Polly Jean Harvey, 43 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Vanhalla keikkabussilla.

Miksi? Keikkabussiin liittyy vahvasti tinkimätön tekemisen meininki, jota löytyy myös Harveyn urasta.

Työn sankarille sopii keikkabussi.

Rihanna

Nimi ja ikä: Robyn Rihanna Fenty, 25 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Chris Brownin lahjoittamalla Lamborghinilla.

Miksi? Koska Rihanna sai oikeasti Chris Brownilta viime syksynä lahjaksi Lamborghinin. Kyllä sitä kelpaa saapua Nuorgamin torille esittelemään.

Lahjahevosvoimien suuhun ei saa katsoa.

Björk

Nimi ja ikä: Björk Guðmundsdóttir, 47 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Army of Me -musiikkivideosta tutulla jättiläisrekalla.

Miksi? Björkin jättiläisrekankäsittelytaidot vakuuttivat jo vuonna 1995 valmistuneella musiikkivideolla. Taidot ovat tuskin mihinkään kadonneet.

Ei väistetä! Ei väistetä!

Kokoontumisajojen osallistujista Pink konsertoi Helsingin Hartwall Areenalla tiistaina 28. toukokuuta. Rihanna esiintyy samassa paikassa sunnuntaina 28. heinäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Yksinpuhelua Bacheloretten musiikkivideota katsellessa:

1 – Katsoin tänään Bacheloretten musiikkivideon pitkästä aikaa. Kiitos, YouTube! Tuli mieleen, että kiinnostuin Björkistä aikanaan varmaan juuri kunnianhimoisten musiikkivideoiden vuoksi. Arvaa, missä minä olin, kun kuulin tämän kappaleen ensi kertaa?

2. – No kotona? Ethän sinä silloin missään käynyt?

1. – Kotona joo, makasin lattialla ja katsoin Jyrkiä, kuten joka päivä oli tapana. Silloin ei elämässä tapahtunut yhtään mitään. Björk vaikutti niin jännittävältä, niin spesiaalilta metsänkeijulta! Ajattelin: ”Voiko tuo ihminen olla tottakaan?” Björk taisi toimia minulle eräänlaisena porttina taiteellisempaan vaihtoehtomusiikkiin itseasiassa….

2. – Hohhoijaa. Ketään ei kiinnosta sinun ”muistosi” tai ”musiikkimakusi” kehitysvaiheet. Et varmasti ollut ainoa, kenelle noin kävi. Björk on malliesimerkki ”videotaiteesta”, johon vielä 90-luvulla jaksettiin panostaa. Katso nyt tuota spektaakkelia. Näetkö, miten hirveä näyttämisen halu siitä huokuu? Gondryn tekotaidetta pahimmillaan!

1 – Juu, sekavaksi menee, ylikierroksille kuin kuumehoureinen uni. Video viittaa itseensä niin kauan, että homma ja katsojan aivot menevät täysin solmuun. Nuo maatuskateatterit, kasveiksi muuttuvat ihmiset…

2. – Michel Gondry laittaa varmaan joka vuosi Björkille joulukortin: ”God jul and grattis, Björk. Ilman sinua en olisi ikinä tehnyt maailmankaikkeuden ykkösnyyhkyindieleffaa nimeltä Tahraton mieli.

1. – Bacheloretten taustat kuulostavat junalta tai jonkin ajankohtaisohjelman tunnusbiisiltä. Mitä näillä lyriikoilla yritetään sanoa?

” I’m a fountain of blood
In the shape of a girl
You’re the bird on the brim
Hypnotised by the Whirl

Drink me, make me feel real
Wet your beak in the stream
Game we’re playing is life
Love is a two way dream”

2. – Niistä voisi vetää joitakin johtopäätöksiä siitä, kuinka Björkin Isobel– alter ego edustaa hallitsematonta luonnonvoimaa kaupungissa tai jotain nainen-mies–vastakkainasettelua. Kuka olikaan se filosofi, joka kysyi: ”Onko naisella alitajuntaa vai onko nainen alitajunta itse?”

1. – Irigaray varmaan, mutta ei mennä sinne! Nyt puhutaan popmusiikista, eikä tehdä mitään naistutkimuksen tenttiä. Islantilaisrunoilija Sjón kirjoitti ne Björkin seurassa ryypätessään ja hienolta kalskahtaa. Björkin nerous muodostuu siitä, että hän ei ole ehkä tehnyt kaikkea itse, mutta hän on aina onkinut juuri oikeat tyypit työskentelemään kanssaan.

2. – Tosin 2000-luvulla tuotanto on alkanut ikävästi laimentua. Katso nyt vaikka tuota Voltan kantta – Björk näyttää siinä joltain Digimon-hirviöltä, miksi! Björkille ei olisi ikinä saanut antaa nettiä tai älypuhelinta. Hän ei oikein osaa kanavoida niiden tuomia ”energioita” fiksusti. Mutta ei Björkiä voi syyttää siitä, ettei hän ole sattunut syntymään diginatiiviksi. Arvostan hänen loputonta kokeilunhaluaan. Siinä vasta todellinen taiteilija!

1. – Etkä. Arvostat ainoastaan ysäri-Björkiä, etkä voi sille yhtään mitään. Et vaan kehtaa sanoa sitä ääneen, koska ysärinostalgia on nyt kaikkien mielestä niin kamalan siistiä. Internet pilasi Björkin. Viekää hänet takaisin metsään. Viekää hänet kauas sinne, missä ei kasva nettipylväs eikä wi-fi.

Video ei ole enää saatavilla

Björk on mahtava, eikä pelkää edes hammaslääkäriä.

Army of Me lienee eniten coveroitu biisi Björkin tuotannosta, ja erityisesti metallibändit ovat kunnostautuneet rallin tulkitsemisessa. Biisi onkin otollinen uudelleenlämmittelyille: se on käytännössä pelkkää kuorrutettua basslinea, jonka päälle Björk äksyilee uhkaavasti. Ja se rumpubiitti – sämplätty Led Zeppelinin When The Levee Breaks -biisistä!

Jonnekin 1990-luvun puoliväliin asti olin vannoutunut tuhnuisen 1970-luku-progen ja kasarihevin opetuslapsi. Jo Björkin Debut-levyä tuli kuunneltua heviperttikavereilta salaa, koska tämän islantilaisen menninkäisen äänessä oli jotain koukuttavaa ja esikoislevynsä oli muutenkin mukavan utuista kujertelua. Post-levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Army of Me putosikin jo valmiiksi otolliseen maaperään.

Biisi oli tehty jo Debut-levyn äänityssessioissa, mutta se oli päätetty laittaa sivuun myöhempää käyttöä varten – onhan biisin päällekäyvä tunnelma jotain aivan muuta kuin ensilevyn kainosteleva runotyttöily.

Björk kirjoitti tekstin veljelleen, ja sanoma on melko yksiselitteinen: lopeta jo se velliperseily, get your shit together! Ei siis ihme, että juuri metallipäät ovat kokeneet biisin tulkintansa arvoiseksi.

Ja se bassline. Simppeliydessään silkkaa Ukko Nooaa, mutta niinhän ne mieleenpainuvimmat bassokuviot tuppaavat olla. Puolet viehätyksestä tietysti tulee jo pelkästä soundista – tuosta hieman tuhnuisesta analogisynasoundista, joka lienee kerrosteltu useamman oskillaattorin epikseen tuunatuista saha-aalloista. Epäilemättä teknopioneeri Graham Masseyn (808 State) näpit ovat olleet pelissä.

Muistan, kun kiikutin Post-levyn kotiin sieltä Tavastian vieressä sijainneesta, jo edesmenneestä levykaupasta (olikos se Diskeri-niminen tuolloin?). Kun Army Of Me pyörähti käyntiin, olin myyty. On oikeastaan melko yhdentekevää, mitä Björk biisissä laulaa. Voisin kuunnella pelkästään tuota basslinea maailman tappiin asti. Enkä ole edes basisti.

Army Of Me -videolla Björk palasi tekemään yhteistyötä ranskalaisen Michel Gondryn kanssa, jonka krapulaista surrealismia huokuva video tuo mieleen Terry Gilliamin dystopisen scifi-satiirin Brazil, sieltä jostain 1980-luvun alusta. Videolla Björk kruisailee jättiläisrekalla, jonka moottorina on metallisia hampaita. Gorilla-hammaslääkäri löytää laulajattaren suusta jättimäisen timantin, ja lopussa räjäytetään nykytaiteen museo.

”Kirjoitin sen rankan ryyppyreissun jälkeen. Olin tilassa, jossa ihminen ei piittaa mistään”, Gondry on paljastanut videostaan. Itse olen aina näihin päiviin asti ollut siinä uskossa, että moinen c’est la vie -asenne tulisi ranskalaisilta luonnostaan…

Army of Me -single julkaistiin 21. huhtikuuta 1995, kaksi päivää Oklahoman pommi-iskun jälkeen, joten kunnioittaakseen kansalaismielipidettä MTV poisti videon listoiltaan ennen kuin sitä oli esitetty kertaakaan. Muistan itsekin nähneeni videosta ensin vain jonkunnäköisen saksitun version, joka loppui tekstiin ”to be continued…” juuri ennen tuota räjähdystä. Sittemmin myös sensuroimaton versio ujuttautui MTV:n videovirtaan.

Hauska huomio videosta: räjähdyksen jälkeen museon neonvalokirjaimista jäävät jäljelle vain kirjaimet ”Mu…m” – liekö islantilaisyhtye Múm napannut tästä nimensä?

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Yksi onnistuneimmista Army of Me -covereista on ranskalaisen atmosfäärimetalliyhtye Klonen versio vuodelta 2010.

Video ei ole enää saatavilla

Giffaa hei! goes vintage: Björk 28.06.1998 Ruisrock. Turku.

Miten ihana miellekartta! Hvað dásamlegt huga kort!

”There’s no map
And a compass
Wouldn’t help at all”

Video ei ole enää saatavilla

Washington D.C.:n rastafari-hardcorepioneerit iskevät jälleen! Viiden vuoden levytystauon jälkeen Bad Brains palaa alkuperäisellä kokoonpanollaan (H.R., Dr Know, Darryl Jenifer ja Earl Hudson) ja yhdeksännellä albumillaan, joka on bändin mukaan Bad Brainsia puhtaimmillaan. Bändin itsensä tuottama Into The Future sisältää remixin kappaleesta Peace Be Unto Thee, joka on omistettu bändin fanille, ystävälle ja Build A Nation -albumin tuottaneelle Adam Yauchille.

Video ei ole enää saatavilla

Björk – Bastards

Bastards on remix-albumi, jolla Björkin vuosi sitten julkaistun Biophilia-albumin kappaleet pääsevät muun muassa Omar Souleymanin, Hudson Mohawken, Death Gripsin, These New Puritansin ja Matthew Herbertin käsittelyyn. Levyllä on 13 kappeltta, ja Björk-originaaleista kahdesti remix-myllyn läpi on ajettu Crystalline, Sacrifice, Mutual Core ja Thunderbolt.

Video ei ole enää saatavilla

Ghostface Killah – Twelve Reasons to Die

Wu-Tang Clan -räppärin kymmenes studioalbumi Twelve Reasons to Die on konseptilevy: se perustuu samannimiseen DC Comics -sarjakuvaan, jossa seikkailee Black Mask. Levyn kappaleet on säveltänyt ja tuottanut retrosoulguru Adrian Younge, joka on verrytellyt lihaksiaan muun muassa levyttämällä Delfonicsin William Hartin kanssa ja säveltämällä musiikin blaxploitaatioparodiaan Black Dynamite.

Video ei ole enää saatavilla

Tim Hecker & Daniel Lopatin – Instrumental Tourist

Kaksi kokeellisen elektronisen musiikin suuruutta lyö Instrumental Touristilla viisaat päänsä yhteen: Hecker tunnetaan omalla nimellään tekemistä ambient- ja drone-albumeista, Lopatin puolestaan parhaiten Oneohtrix Point Never -projektistaan, jota kuultiin kesän Flow Festivalillakin. Software Recordsin julkaisema albumi on yhdistelmä akustista ja digitaalista ja perustuu vahvasti improvisaatiolle.

Video ei ole enää saatavilla

Pitbull – Global Warming

Supersuosion kynnyksellä oleva amerikkalaisräppäri julkaisee seitsemännen albuminsa, latino-, pop- ja dancesävyillä leikittelevän Global Warmingin. Levyllä vierailevat muun muassa Shakira ja TJR. Levyn tuottajakaartin kuuluvat puolestaan muun muassa Men in Black 3 ja Sidney Samson.

Video ei ole enää saatavilla

Rihanna – Unapologetic

Ei marraskuuta ilman uutta Rihanna-albumia. Unapologetic on barbadosilaistähden neljäs perättäinen levy, joka ilmestyy lähes täsmälleen vuosi edeltäjänsä jälkeen. Yhteensä noin 12 miljoonaa kappaletta myyviä Rated R:ia (2009), Loudia (2010) ja Talk That Talkia (2011) seuraavan Unapologeticin ensimmäisenä singlenä julkaistun Diamondsin ovat tuottaneet Benny Blanco ja Stargate, joita kappaleen kirjoittamisessa on avustanut Sia Furler. Levyllä ovat olleet mukana myös Swedish House Mafia, David Guetta ja Ne-Yo, muiden muassa.

Video ei ole enää saatavilla

Sin Cos Tan – s/t

Sin Cos Tan on yhtä kuin Villa Nah -laulaja Juho Paalosmaa sekä Jori Hulkkonen, jo 1990-luvulla suomalaista soundia maailmalle vienyt konemusiikin veteraani, jonka luovuus ei osoita ehtymisen merkkejä. Sin Cos Tan ei ole ensimmäinen projekti, jonka yhteydessä kaksikko tekee yhteistyötä: Hulkkonen tuotti Villa Nahin Origin-esikoisalbumin ja Paalosmaa puolestaan vieraili Hulkkosen vuoden 2009 Man from Earth -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Voimaryhmä – Rudistan

Viisitoista vuotta sitten perustettu tamperelainen ska-yhtye Voimaryhmä julkaisee kolmannen albuminsa Joku Roti Recordsin kautta. Tiedotteen mukaan Rudistan keskittyy ”maailmantuskassa rypemisen sijaan hauskanpitoon ympäröivän todellisuuden kustannuksella”.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Alavala, Azita, Dakota Suite, Alina Devecerski, The Evens, Kid Rock, Kuolemanlaakso, Medieval Babes, Mogwai (remix), Nico Muhly, OneRepublic, Umberto ja Kaisa Vala.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 77 Anna Järvinen – Lilla Anna

Anna Järvinen jakaa kuulijoilleen kaiken musiikiltaan etsimänsä lohdun. Hänen laulunsa kietoutuvat ympärille kuin ohut viltti, jossa menneet vuodet ovat punoutuneet karheaksi ja vintintuoksuiseksi kankaaksi. Tämän peitteen alta Lilla Anna tapittaa muistojen peiliin avarin silmin, jotka sekä ihmettelevät että ihailevat peilistä heijastuvia aikuisen naisen kasvoja. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 76 Kauko Röyhkä & Riku Mattila – Vanhan ajan filmissä

Kappale kommentoi persulaista muukalaisvihaa. Vanhan ajan sankarittaren maailma on mustavalkoinen, puiden takana vaanii vihulaiset, jotka on hirtettävä. Maailma kuitenkin muuttuu, täyttyy väreistä ja musta mieskin on kylässäsi bussikuskina. Uuden ajan filmiin on totuttava. Biisinä hieman epäröyhkämäinen moderni kitarapop muuntuu Riku Mattilan käsissä klassikoksi. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 75 Pyhimys – Vatos logos

Maailman isoimman jatsitupakan tuprutelleen hirvilauman pieteetillä svengaava Pyhimyksen Medium-albumi oli vuoden paras suomalainen rap-levy. Vatos Logos soi ihastuttavasti 70-lukulaisen suomirytmimusiikin hurmoksessa – kuin Puppe olisi johtamassa yhtyettä. Pyhimyksen tyypillisen briljantit riimit taas viiltävät brändiuskovaisuuden sisuskalut kaikkien nähtäville. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Voit kuunnella kappaleen studioversion Spotifyn kautta tästä.

# 74 Duran Duran – The Man Who Stole a Leopard (feat. Kelis)

Viime vuoden vähimmälle huomiolle jäänyt starayhteistyö. Ihana Kelis maustaa messiaanista balladia, joka kuulostaa etäisesti The Chauffeurin sisarteokselta. Nick Rhodes sepitti loppuun puhutun uutispätkän, joka ei kuulosta tippaakaan falskilta. ”The leopard in you silently preyed on me”. Parasta sitten Rion. Tätä saalista kannatti vaania liki kolme vuosikymmentä. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 73 Hannibal & Joku Roti Mafia – 10 Rock

Hanen uusin levy oli yksi vuoden parhaita. Tämä on elänyt eniten päässä. Tässä onnistuu parhaiten jokin, jota olen miehen musiikissa kuullut 10 vuotta. Se on sopivasti gangstaa ja Lappia, Afganistania ja Kalliota, Amerikkaa ja Nekalaa. Lyriikat ovat mutkattomat, toteavat ja intro naurattaa maassa, josta myydään aseita Saudi-Arabiaan. Naurattaa, jotta en itkisi. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 72 Mastodon – Curl of the Burl

Jos lähtökohtaisesti raskas metalliyhtye voi tehdä, suoraan käännettynä, biisin pahkan kiharasta, jossa kuuluu vaikutteita esimerkiksi perinteisestä progesta ja groovaavasta jazzista ja joka vetoaa laajaan yleisöön niittivyörokkareista pitkätukkahevareihin, mutta ei kuitenkaan ole geneeristä Radio Rockin täytettä, ollaan bändikämpällä tehty vallan laadukasta työtä. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 71 Björk – Crystalline

Biophilian dynamiikka on jännitteistä ja hiljalleen kasvavaa, Crystallinen kuuluessa niihin harvoihin suurempiin purkauksiin. Gamelan-kilinä kuulostaa pimeässä hohtavilta kristallikiteiltä, jotka syöksyvät lopun elektropyörteeseen, tähän mennessä jo tuhannesti luonnehdittuun. Monimutkaiset kristallirakennelmat ovat symboleita sekä kaupungeille että ihmissuhteille. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 70 Wye Oak – Civilian

Baltimorelaisduon kolmosalbumin nimikkobiisi on tyylipuhdas esimerkki bändin tavasta yhdistää kaunista ja rujoa. Yksinkertaisuudessaan lähes täydellinen laulumelodia kasvaa Jenn Wasnerin suussa elämää suuremmaksi, mutta lopun korviahuumava kitaramyrsky rikkoo kokonaisuuden virheettömyyden. Esiin pistävät särmät tekevät Civilianista vain entistäkin täydellisemmän. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 69 Kakka-Hätä 77 – Samaa paskaa aina vaan

Elämä on kurjaa ja krapulaista – ainakin, jos Kakka-Hätä 77:ltä kysytään. Suomen parhaisiin punkbändeihin lukeutuva turkulaisretkue pukee taitavasti sanoiksi ja räminäksi maailman synkemmän puolen, mutta silti heidän biisejään kuunnellessa tulee lähinnä energinen ja itseironinen fiilis. Uransa jo lopettanut Kakkis osui suomipunkin ytimeen loistavalla asenteellaan. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 68 The Strokes – Under Cover of Darkness

Kymmenen vuotta sitten maailman viileimmän yhtyeen paluulevy Angels oli viime vuoden suurimpia pettymyksiä, levy joka todennäköisesti unohdetaan kohteliaasti yhtyeen tarinaa muisteltaessa. Sen ainoaksi valonpilkahdukseksi jäi ensisingle, jonka junnaavissa kitaroissa ja kauniisti irtoavassa kertosäkeessä voi yhä kuulla miksi yhtye sai maailman hetkeksi polvilleen. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 67 Circle – Auturbine

Olkoot tämä oodi koko Noiduttu-kasetille. Harmi, että Circlen vuoden paras julkaisu rajoittui 100 kappaleen erään. Näissä treenikämppäjameissa bändin ilmaisu on paljaudessaan vahvimmillaan. Auturbine on seesteisen melankolian kyllästämää junnausta, jonka päälle Mika Rättö hiljalleen tapailee pianoaan ja tarinoi. Niittirannekehevin sijaan tunnelma on haaveileva. (Mikael Mattila)

Circlen Noiduttu-kasetti julkaistiin huhtikuussa. Yhtyeen muita viime vuoden julkaisuja olivat muun muassa Infektio-albumi ja Erkki Kurenniemin kanssa tehty Rakkaus tulessa.

Auturbinen voi kuunnella Last.fm:n kautta tästä.

# 66 My Morning Jacket – Circuital

Circuital on aikuisten miesten soulia. Tulee mieleen vähemmän itsesäälinen ja ylinäytelty versio Radioheadin Creepistä. Malttia osoittavat sekä yhtye että laulaja. Lopulta biisi lähtee lentoon siivillä, jotka on rakennettu yhtälailla countryrockista ja new wavesta. Nostatuksen kruunaa hieno kitarasoolo, jonka kautta palaamme alun kitara-arpeggioihin ja Creepiin. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Nytkö ne kertoo sen? Mä en ole yhtään laittautunut.

Kun 40 äänestäjää äänestää 18 eri biisiä parhaaksi, ei voi muuta sanoa kuin, että te sitten rakastatte Björkin tuotantoa! Vaikka kysymys siitä, mikä on paras Björkin biisi, osoittautui kinkkiseksi, saatiin voittaja selville.

Voiton vei:

1. Hyperballad

Video ei ole enää saatavilla

Viisi äänestäjää laittoi Post-albumin kappaleen ykköseksi ja se sai lukuisia kakkos- ja kolmostilamainintojakin. Tässä perusteluja:

Mia Hartikainen:
”Hyperballad, ilman pienintäkään epäilystä, sillä en ole tähän mennessä löytänyt yhtään rauhoittavampaa ja sykähdyttävämpää kappaletta. Sitä kuunnellessa olen turvallisessa sylissä, josta en halua lähteä.”

Maija Kettunen:
”Ultimaattinen maailmastairtautumis-biisi. Joka kerta kuvittelen yhtä ahdistuneesti miltä tuntuisi osua niihin kiviin siellä alhaalla, mutta ah, silti tulee kovin kevyt ja ihana olo kun Hyperballadia kuuntelee. Henkilökohtainen kevät-biisini, josta tulee aina maailman siistein olo.”

Matti Viitala:
”Hyperballad lataa pöytään niin kauniin kaaren jännitteen lataamista kohti kliimaksia ja totaalisen yliannoksen söpöyttä, ettei sitä voi olla rakastamatta.”

Kakkostilan kanssa olikin sitten jo tiukempaa. Army of Me, Hunter, Jóga ja Pagan Poetry keräsivät kaikki kolme ykkösijoitusta. Kun kakkos- ja kolmossijoitukset laskettiin, saatiin järjestykseksi tämä:

2. Jóga

Video ei ole enää saatavilla

Jarno Tolppanen:
”Jousia ja raskaita biittejä. Niin ja se Björk siinä laulamassa. Eiköhän se ole aika täydellinen kun sen täydellisyyttä ei voi tämän kummemmin perustella.”

3. Pagan Poetry

Video ei ole enää saatavilla

Lassi Mölsä:
” Biisiä kuunnellessa ei vituta, mikään. Soundipoliittisesti täydellinen.”

4. Army of Me

Video ei ole enää saatavilla

Riku Veijonen:
” Tykkisoundit ja siisti riffi. Toimii niin tanssilattialla kuin kotikuuntelussa.”

5. Hunter

Video ei ole enää saatavilla

Mira Kautto:
”Hunter on upea avaus upealle levylle. Se on kuin vaaniva petoeläin, arvaamaton ja täynnä pientä liikettä mutta silti kontrolloitu ja rauhallinen. Hypnoottinen, saa minut levottomaksi ja lähettää muille planeetoille.”

Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin kolme kappaletta supermegadeluxekultaturbopainoksia Björkin uudesta Biophilia-albumista. Onnetar suosi seuraavia:

Ari Marjamäki
Tanja Oksa
Marko Haapasaari

Onneksi olkoon! Olette saaneet postia Facebookille ilmoittamaanne sähköpostiosoitteeseen.

Kiitos kaikille äänestäjille!

Björk kauppameikeissä.

Vaikka olemmekin julistaneet Björkin luontevuuden menettäneeksi artistiksi, joka tuntuu tekevän nykyään musiikkia iPadeille ihmisten sijaan, niin toki me rakastamme häntä.

Björk, ota vastaan tämä Google Translatorilla käännetty viesti: við elskum þig!

Islantilaisartisti on tehnyt näyttävän uran, joka on täynnä toinen toistaan mahtavampia kappaleita. Nyt me Nuorgamissa haluamme laittaa Björkin kappaleet järjestykseen. Auta meitä siinä:

Kerro tämän viestin lopussa löytyvän lomakkeen avulla, mitkä ovat mielestäsi Björkin kolme parasta kappaletta? Anna parhaalle kappaleelle lyhyt perustelu.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kolme kappaletta supermegadeluxekultaturbopainoksia artistin uudesta Biophilia-albumista. Supermegadeluxekultaturbopainos on kirjamallinen erikoispainos, joka sisältää mm. 3d-kannen, dvd:n, Björkin kirjoittaman kirjeen…

Video ei ole enää saatavilla

Nyt sitten pähkäilemään, onko se All Is Full Of Love, Play Dead, Human Behaviour… vai joku aivan muu!? Tavoistamme poiketen, vastaukset eivät tule heti näkyviin vaan julkistamme ne yhdessä arvonnan voittajien kanssa marraskuun toisella viikolla. Äänestää voi 5. marraskuuta asti.

Joillekin Björk-faneille huovutetut hiukset olivat jo liikaa.

On vuosi 1993. Pimeän metsän keskellä olevassa puumökissä istuu homssutukkainen nainen, joka laulaa ihmisten mutkikkaasta tunnekäyttäytymisestä. ”Be ready, be ready to get confused”, Björk sanailee Michel Gondryn ohjaamalla surrealistisella Human Behaviour -videolla.

Peikkonainen on syntynyt. Björkin Debut-albumia myydään maailmalla muutamassa kuukaudessa satojatuhansia kappaleita. Se sisältää ihanaa, voimaannuttavaa musiikkia.

Seuraa kolme muuta albumia, jotka nekin ovat jokseenkin täydellisiä popin ja elektronisen musiikin taidonnäytteitä: riemunkirjava Post (1995), jylhiä teknobiittejä jousiin naittava Homogenic (1997) sekä hauraista, lämpimistä rytmeistä kudottu Vespertine (2001).

Sitten tapahtuu jotain. Björkin musiikki muuttuu vaikeasti lähestyttäväksi, näkökulmasta riippuen joko haastavaksi tai vain tylsäksi.

Seuraavassa Björk-fani tilittää, mikä meni pieleen ja miksi korva kääntyi albumien sijaan b-puolien puoleen.

Medúlla

Kun Medúlla-albumi ilmestyi vuonna 2004, taide tuntui ottaneen niskalenkin musiikintekijästä. Björk halusi levyn sisältävän lähes kokonaan pelkkää ihmisääntä, minkä vuoksi saimme kuulla melodioiden sijaan islantilaista kuoroa ja kurkkulaulua.

Björk vaikutti välillä vain kiekuvan. Ehkä hän iloitsi siitä, että nyt sukellettiin aikaan vuosituhansien taakse, jolloin homo sapiens korisi nuotiolla.

Ensimmäistä kertaa Björkin singlejen b-puolelta löytyvät remiksaukset olivat kauttaaltaan alkuperäisiä kappaleita parempia. Esimerkkinä toimikoot Vökuró, joka Gonzalesin miksaamana on lähdemateriaaliansa lämpimämpi ja sympaattisempi.

Näin oli:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: Vökuró

Näin olisi pitänyt olla:

Björk: Vökuró – vv mix

Drawing Restraint 9

Totuus on, että Björk oli parempi muusikko silloin, kun hän kompuroi rakkauselämässään. 1990-luvulla hänen kainalossaan nähtiin muiden muassa triphopin kylähullu Tricky ja kultahampainen drum’n’bass-tähti Goldie.

Kun vuosituhat vaihtui, Björk tapasi tulevan elämänkumppaninsa, amerikkalaisen kuvataiteilijan Matthew Barneyn, joka tunnettiin friikeistä Cremaster Cycle -avantgardefilmeistään.

Mutta kaksi loistavaa taiteilijaa ei välttämättä tee toisistaan parempia. Björk näytteli Barneyn elokuvassa Drawing Restraint 9 (2005) ja teki siihen väsyttävän tekotaiteellisen soundtrackin harpun säestämine lallatuksineen ja japanilaisine shō-soittimineen.

Sitä yllättyi, kun Björk noina aikoina lauloi oikean melodian, kuten vaikka silloin, kun hän coveroi Joni Mitchellin The Boho Dancen.

Näin oli:

Björk: Cetacea

Näin olisi pitänyt olla:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: The Boho Dance

Volta

Kun Earth Intrudersin kaoottiset rytmit jylläsivät ensimmäisen kerran, odotukset Volta-albumia (2007) kohtaan kasvoivat. Ehkä Björk olisi antanut periksi musiikillisille kokeiluilleen ja hellittänyt hieman taiteellisesta kunnianhimostaan.

Ilo oli ennenaikaista. Vaikka Volta sisältää muutamia Björkin 1990-luvun albumeista muistuttavia kappaleita, ne eivät valitettavasti ole yhtä hyviä. Tuntui siltä, että Björk yritti korkeakulttuurisilla viittauksilla peittää sitä tosiasiaa, etteivät häneltä enää luonnistuneet toimivat melodiat.

Pompöösi, venäläisen Fjodor Tjuttševin runoon tehty The Dull Flame of Desire, duetto Antony Hegartyn kanssa, on tästä kammottavin esimerkki.

Näin oli:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: Wanderlust

Näin olisi pitänyt olla:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: Wanderlust (Ratatat remix)

Biophilia

Ja niin teknologia otti niskalenkin taiteilijasta. Uudesta Biophilia-levystä on kirjoitettu etukäteen enemmän kuin monesta muusta Björkin levystä, mutta levyn kuunneltuaan tuntuu siltä kuin Björk olisi lopullisesti päättänyt tehdä musiikkia iPadille ihmisten sijaan.

Levyllä yhdistyvät ilmeisesti luonto ja teknologia, esi-isien kuiskaukset ja mystinen universumi, mutta elämänilo siltä tuntuu kokonaan kadonneen.

Siksi ainoa mitä enää voi kuunnella on syyrilaisen Omar Souleymanin remix-ep kolmesta albumin kappaleesta.

Eihän se luontevalta kuulosta, mutta luontevuus katosi Björkin musiikista jo kymmenen vuotta sitten.

Näin on:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: Crystalline

Näin olisi pitänyt olla:

Video ei ole enää saatavilla

Björk: Crystalline (Omar Souleyman Version)

Björkin Biophilia Spotifyssa

Helsingin Juhlaviikot ja Islannin suurlähetystö tarjoilevat lauantaina Huvila-teltassa täysipainoisen kattauksen vulkaanista herkkua konsertissa, jossa esiintyvät luoteiset geysir-serkkumme Ólöf Arnalds, Snorri Helgason, Sin Fang Bous ja dj:t Múm-yhtyeestä. Nuorgam kokosi konsertin odottelun soundtrackiksi täysinpainoisen neljänkymmenen biisin soittolistan islantilaisen pop- ja muunkinlaisen musiikin merkkiteoksia. Soittolistan tunnelmat vaihtelevat Björkin soolouraa edeltäneistä kilkatuksista Sigur Rósin eeppiseen sävelmaalailun, Appart Organ Quartetin elektronisen sykkeen ja lukuisien herkkein folk-laulelmien kautta Johann Johannssonin moderniin klassiseen, Jakobinarinan teini-Strokesiin ja Solstafirin tymäkkään metalliin. Avaa korvasi ja nauti!

Nuorgamin matkaopas Islantiin

1. KUKL – Let Us Get Rid of the Bomb
2. The Sugarcubes – Birthday
3. Björk – Joga
4. Sigur Ros – Hoppípolla
5. Jónsi – Go Do
6. Amiina – What Are We Waiting For?
7. Múm – Green Green Grass of Tunnel
8. Avey Tare & Kria Brekkan – Sis Around The Sandmill
9. Slowblow – Very Slow Bossanova
10. Seabear – I Sing I Swim
11. Sin Fang Bous – Catch the Light
12. Soley – Theater Island
13. Ólöf Arnalds – Innundir skinni
14. Bang Gang – It’s Alright
15. Hafdis Huld – Who Loves the Sun
16. Emiliana Torrini – Sunny Road
17. Gus Gus – Believe
18. Worm Is Green – You’re Too Late Satan
19. Apparat Organ Quartet – Konami
20. Ghostigital feat. Mark E. Smith – Not Clean
21. Bloodgroup – My Arms
22. FM Belfast – Underwear
23. Hjaltalín – Feels Like Sugar
24. Borko – Continental Love
25. Lay Low – By And By
26. Pascal Pinon – I Wrote A Song
27. Benni Hemm Hemm feat. Jens Lekman – Aldrei
28. Kira Kira – Drakúla Darling
29. Ólafur Arnalds – 3055
30. Johann Johannsson – The Rocket Builder (Io Pan!)
31. Stafraenn Hakon – Tætir Rækju II
32. Mugison – Murr murr
33. Jakobinarina – I’m a Villain
34. Leaves – The Spell
35. Agent Fresco – A Long Time Listening
36. Singapore Sling – The Nothing Inside
37. Minus – The Long Face
38. Brain Police – Rooster Booster
39. Kimono – Vienna
40. Solstafir – Love Is the Devil (And I Am in Love)

Linkki soittolistaan tästä.

Frá Íslandi – akustista ja elektronista Islannista Huvila-teltassa lauantaina 3.9. klo 19. Liput 30 euroa.