Tamperelainen Rocket Records jatkaa kulttuuritekojensa sarjaa julkaisemalla cd:llä Anki Lindqvistin (1945–2007) kaksi ensimmäistä soololevyä. Pohjoismainen sähkö oy:lle levytetyt Anki yksin (1966) ja Sateen jälkeen (1967) sopivat tunnelmaltaan ja kestoltaan hyvin yhdelle cd-kiekolle.

Levyistä ensimmäinen alkaa varovasti. Anki, Bosse ja Robert -folktriossa läpimurtonsa tehnyt Lindqvist turvaa Anki yksin -levyn alkupuolella kansanlauluihin. Poissa ovat kuitenkin akustiset kitarat ja yhteislaulu. Tunnelma muistuttaa hienostunutta iskelmää, jolla spottivalo osuu yksin solistiin orkesterin pysyessä kohteliaasti taustalla.

Sama kohteliaisuus koskee myös sovituksia: Anki ja nimettömiksi jäävät muusikot käsittelevät kappaleita kuin hauraita muistoesineitä. Lauluista ei vaihdeta edes kertojan sukupuolta.

”Suru on mennyt sydämeeni eikä se sieltä lähde
Se on sinne istutettu nätin tytön tähden”

Levyn toinen puoli on selvästi pirteämpi. Käännöskappaleet tuovat mukanaan svengiä, ja Marianne Faithfullin ohjelmistosta napattu Summer Nights svengaa suorastaan hienosti. Ainoa harha-askel on Ei murheita mulla (You Don’t Know); blues tuntuu olleen liikaa niin Ankille kuin muusikoille.

Sateen jälkeen -albumi on selvästi yhtenäisempi, yökerhojatsiin kallellaan oleva kokonaisuus. Kahdentoista kappaleen levy on hallittu ja tyylikäs – ei ihan pieni saavutus, kun materiaalina on käännöksiä niin italiasta, ruotsista kuin englannista sekä muutama kotimainen laina ja kaksi levyn tuottaneen Esa Pethmanin originaalia.

Hienoimmat hetket ovat ruotsalaisesta traditionaalista sovitettu herkkä avauskappale Niin aikaisin ja levyn jälkipuolelle piilotetut kaksi Chydeniusta. Laulu kuolleesta miehestä ja Laulu rakastamisen vaikeudesta oli kuultu aiemmin elokuvassa Käpy selän alla, mutta Ankin riisuttu tulkinta tuo niiden sielun todella esiin.

”Vain katu helli puisto suojasi
Ja silta kaartui meri kohahti
ja linnut nauroi lensi pareittain
Se oli puolen tunnin hetki vain”

Mukana on myös yksi tuoreehko pop-laina, The Seekersin Walk With Me eli Päivän vain. Muuten levy on irrallaan aikansa musiikkitrendeistä. Rockin ja soulin vaikutteet puuttuvat tyystin. Tyylillisesti levy olisi voitu levyttää jo kymmenen vuotta aiemmin.

Sateen jälkeen on valittu mukaan teokseen 1001 levyä jotka jokaisen täytyy kuulla kerran elämässään. Puolen tusinan kuuntelun jälkeen pidän valintaa yhtä lailla hyvänä ja huonona.

Kansainvälisessä aikalaisvertailussa Sateen jälkeen jää auttamatta kakkoskastiin, eikä lisää mitään ennen kuulematonta musiikin kaanoniin.

Kotimaiseen musiikkihistoriaan suhteutettuna tilanne on kuitenkin toinen. Samaan kirjaan otetun Eero ja Jussi & The Boysin ensilevyn tapaan se on hieno dokumentti Suomen populaarikulttuurista aikana, jolloin Lontoo oli vielä kaukana.

Anki yksin ja Sateen jälkeen ovat kaunis dokumentti suomalaisesta populaarimusiikista hetkeä ennen kotimaisen rockin läpimurtoa. Levykaksikon uusintajulkaisu on pieni kulttuuriteko.

62 Anki yksin on varovainen, kohtelias ja iskelmällinen albumi, jolla eri lähteistä lainailtuja kappaleita kohdellaan kuin hauraita muistoesineitä.

84 Sateen jälkeen on melko yhtenäinen, yökerhojatsiin kallellaan oleva kokonaisuus. Kahdentoista kappaleen levy on hallittu ja tyylikäs.

Video ei ole enää saatavilla

Ottamatta kantaa siihen, olivatko Jake Nymanin, Pekka Laineen ja Tero Lietteen ratkaisut korvata esimerkiksi  Wilcon Yankee Hotel Foxtrot Kotiteollisuuden Helvetistä itään -teoksella onnistuneita, pitää ihmetellä sitä, että näistä kotimaisista perusteoksesta peräti seitsemää – eli liki 10 prosenttia – on turha kysellä levykaupoista. Otimme selvää, miksi klassikoita ei saa.

1. Esa Pethman: Modern Sound of Finland (RCA Victor, 1965)

Suomen ensimmäiseksi moderniksi jazz-levyksi kutsuttu, klassista musiikkia ja jazzia ennakkoluulottomasti yhdistelevästä kiekko ehti unohtua yli 30 vuodeksi, kunnes brittiläinen Whatmusic otti levystä uusintapainokseni 2000-luvun alussa. Pienkustantajan taloudelliset ongelmat ovat kuitenkin kadottaneet niin levyn vinyyli- kuin cd-version kauppojen hyllyiltä.

Whatmusic myy levyä edelleen verkkokaupassaan, mutta kaupan toimivuus jättää toivomisen varaa. Kiinnostuneiden onneksi cd-versiota löytyy useita kappaleita ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Video ei ole enää saatavilla

2. Eero Koivistoinen: Valtakunta (Otava, 1968)

Pentti Saarikosken tekstejä jazziin yhdistelevä levy oli osa Otavan lyhyttä kokeilua musiikkimaailmassa. Yhtiö otti levystä bonusraidoilla terästetyn cd-painoksen vuonna 1995, mutta levydivarien edelliset havainnot cd-versiosta ovat viime vuosituhannelta.  Vinyyliä liikkuu sitäkin harvemmin

Kirjastoissa tilanne on sentään valoisa: cd-julkaisua on saatavilla hyvin ja lp-versiotakin yksi kappale.

Video ei ole enää saatavilla

3. Anki: Sateen jälkeen ( Top Voice, 1967)

Ankin iskelmälevyksi kutsuttu kiekko on ollut saamattomissa liki 40 vuotta. Elokuussa tilanteeseen on tulossa muutos, kun Rocket Records julkaisee levyn cd:llä yhdessä Ankin debyyttialbumin Anki yksin kanssa. Painos on pieni, joten kiinnostuneiden kannattaa toimia nopeasti (ks. kohta 7).

Pääkaupunkiseudun kirjastojen ainoa levyn vinyylikappale on korjattavana toista kuukautta, joten aika huonolta näyttää.

Video ei ole enää saatavilla

4. Eero Raittinen: Eeron elpee (RCA 1970)

Eeron levy julkaistiin vuonna 1977 ulkomaille suunnattuna uusintapainoksena nimellä Blues from the North, mutta sen koomin levyä ei ole näkynyt.

RCA:n katalogin omistavan Warnerin Timo Lindström pahoittelee omiin suosikkeihinsa kuuluvan levyn pysymistä tavoittamattomissa. Warnerilla on kuitenkin menossa hanke koko kataloginsa julkaisemisesta muodossa tai toisessa, mikä tarkoittanee Eeron elpeenkin tulemista julki vähintään verkkolatauksena. Aikataulusta tai mahdollisesta cd-versiosta Lindström ei kuitenkaan uskalla luvata mitään.

Eero Raittinen itse toivoo levyn tulevan julki.

”Ehdottomasti. Vaikka se floppasi molemmilla kerroilla, olen yhä tyytyväinen melkein kaikkiin raitoihin”, hän kertoo.

Pääkaupunkiseudun kirjastoissa vinyyliä on jäljellä muutama kappale.
Levyn uusintapainos näytti tältä:

Eeron elpee sai uusintapainoksen myötä uuden nimen.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cumulus: Sirkustirehtöörin pieni sydän (Top Voice, 1973)

Huolimatta folkyhtye Cumuluksen maineesta ja suosiosta, sen tuotantoa ei ole julkaistu cd-muodossa yhtä kokoelmaa ja Hectorin singleboksin raitoja lukuun ottamatta. Rocket Recordsin Juha Rantala kertoo kuitenkin yrittävänsä lisensoida yhtyeen tuotantoa cd-versioita varten lähivuosina. Aikataulut ovat kuitenkin auki.

Levy, jota löytyy Tikkurilan kirjastosta yksi kappale, näyttää tältä:

Myyvempiäkin kansia on nähty kuin tällä Cumulus-albumilla.

6. Carita Holmström: We Are What We Do (EMI, 1973)

Euroviisuissakin piipahtaneen Carita Holmströmin 1970-luvun kunnianhimoiset pitkäsoitot pakattiin Jos tänään tuntis eilisen tupla-cd:lle vuonna 2004, mutta painos on ollut loppu jo vuosia. EMIltä kerrotaan, että uusi painos on harkinnassa. Julkaisu saattaa tulla vielä kuluvan vuoden aikana.

Malttamattomat voivat etsiä kokoelmaa kirjastoista tai tyytyä ostamaan sen mp3-muodossa.

Video ei ole enää saatavilla

7. Matti Järvinen: Matin levy (Hi-Hat, 1976)

Suomiprogen pikkuklassikkon on nimetty jotakuinkin yhtä nerokkaasti kuin Raittisenkin kadonnut levy. Saatavuuden kannalta sen tilanne on kuitenkin vielä ikävämpi. Rocket Records julkaisi levyn vuonna 2005 rajattuna 500 cd:n painoksena ja vuonna 2007 vielä pienempänä vinyylipainoksena. Julkaisijan ällistykseksi molemmat myytiin loppuun. Uusintapainoksia ei kuitenkaan ole tulossa.

”Kun levyä mainostettiin rajoitettuna painoksena, niin lisäpainoksen tekeminen ei tule kyseeseen”, Juha Rantala kertoo.

Pääkaupunkiseudun kirjastoissa levyn cd- ja lp-versiota löytyy muutamaa kumpaakin.

Video ei ole enää saatavilla