Aaliayh henkimaailmasta, terve.

Koska eilen 25.8. tuli kuluneeksi tasan tusinan verran vuosia siitä, kun 1990-luvun kirkkaimpiin R&B-tähtiin kuulunut Aaliyah kuoli traagisessa lento-onnettomuudessa, päätimme juhlistaa tapahtunutta sille kuuluvalla hartaudella, ottamalla yhteyttä häneen internet-meedion välityksellä. Meedioksemme valikoitui Madame Solina -nimeä käyttävä näkijä ja ennustaja. Alla raportti yhteydenottoyritykseestämme tuonpuoleiseen. Lopputulos oli ennakko-odotuksiammekin hurjempi.

* *

– Hyvä Madame Solina, kiitoksia jo näin etukäteen. Voisitteko auttaa meitä saamaan yhteyden Aaliyahiin?

– Ensiksi haluaisin mainita juuri avautumassa olevista kotisivuistani: madamesolina.net. Pystyn helposti, vaikka ihan vain chatin välityksellä, auttamaan löytämään useimmat kadonneet asiat, kuten kotiavaimet, sormukset tai aviomiehet. Tarvittaessa teen myös kotikäyntejä. Niistä joudun tietysti veloittamaan aina hieman enemmän.

– Kiitos, eiköhän se tullut selväksi. Palataanko kuitenkin päivän aiheeseen?

– Tietysti, poikani. Olet valinnut tehtävään erittäin sopivan päivän, sillä Aaliyahin kuoleman vuosipäivähän oli juuri eilen.

– Huuuh… Mähän en kertonut teille aiheesta mitään. Kuinka te oikein tiesitte, että kyseessä oli kuoleman vuosipäivä? Ihan kylmät väreet kulkee….

– Poikani, Googlesta katsoin.

– Ai jaa.

– No ei se mitään, palatkaamme aiheeseen. Kuolinpäivänään kadonneet sielut liikkuvat lähempänä tietoisuutemme kalvoa, ja jos kutsumme heitä oikein tarkoitetulla tavalla, he pustyvät jopa kuulemaan kutsumme ja työntymään tämän kalvon läpi. Ja kaksitoista! Se on loistava, aivan mahtavan maaginen numero, 12 kuukautta vuodessa, auringon ja kuun kierrot, nousuvesi… aivan täydellistä!

– Hmm… Kuulostaa mielenkiintoiselta.

– Aivan niin, aivan niin. Onko teillä jokin tavara, joka kuului nyt kutsumallemme henkilölle?

– Noh… siis mähän en tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Olin lähinnä vain kaukaa kuolaava fani, mutta mulla sattuu olemaan yksi hikinauha, jonka olen ostanut Ebaystä. En oikein usko, että se on edes oikea, mutta…

– Poika! Ojentakaa se minulle heti… kiitos. Ryhdyn kutsumaan kuolleita.

– Ehkä minun tulisi laittaa jotain tilanteeseen sopivaa musiikkia?

– Laita vain, jos haluat. Kuolleet eivät sitä kuitenkaan kuule.

Video ei ole enää saatavilla

– Älkää ihmetelkö, jos tämän kutsunnan aika kuulette outoja ääniä, tavarat liikkuvat selittämättömästi tai savu alkaa nousta…

– En, en.

– Aloitetaan. Kuuutsuuuun teiiiitä heeeeengeeeet. Kuutsuun teiiiitä
heeeeeeengeeeeeet… Mmmmmmmmhhhmmmsmms, mmmhhmmmmm, omnipus, zomnipus, takarikscham, sckariksam, demidokus, zok zok tza…Valitettavasti pyyntönne ei ole tällä hetkellä mahdollinen.

– Anteeksi?

– Valitettavasti kyseinen henkilö ei ole juuri nyt tavoitettavissa henkimaailmassa.

– Ai…

– Odotas… Mhhhmmmm… Kyllä, sain vahvistuksen! Aaliyahin henki ei ole tavoitettavissa, koska se on palannut takaisin keskuuteemme!

– Anteeksi, mitä?

– Ole hiljaa, en kuule… Nyt… Traagisen lento-onnettomuuden jälkeen… Aaliyahin sielu yritti…

– Ahah! Anteeksi vain, mutta en missään vaiheessa kertonut teille, että se oli lento-onnettomuus!

– Poikani…

– Taas Google?

– Kyllä.

– Sori, jatkakaa.

– Missä olinkaan? Niin, aivan! Tämän traagisen lento-onnettomuuden jälkeen Aaliyahin sielu yritti tunkeutua tuonpuoleiseen, mutta hänen aikansa ei ollut vielä koittanut. Niinpä se jäi kuolleiden ja elävien maailman välitilaan kummittelemaan.

– Ai?

– Mutta ei siinä vielä kaikki! Hänen sielunsa oli malttamaton. Se ei hyväksynyt sille langetettua kohtaloa. Se halusi palata. Se halusi jatkaa siitä mihin se oli jäänyt. Mutta sillä oli suuri ongelma…

– Mikä?

– Sielu voi palata vain, jos se löytää itselleen tarpeeksi suuren astian. Tarpeeksi suuren ruumiin.

– Sen ei luulisi olleen vaikeaa. Aaliyah oli vissiin jotain 155 cm pitkä, eikä painanut juuri mit-

– Hiljaa, hölmö! En puhu fyysisistä mitoista, vaan henkisestä kapasiteetista. Sielun tilavuudesta. Mojon suuruudesta. Vain tietynlainen ruumis voi vastaanottaa tietyn sielun… ellei sitten… niinpä juuri, hah hah hah…

– Mitä? Kerro mulle? Mitä?

– Hahahaha! Vain taiteilijan sielu keksisi tehdä mitään tällaista. Sielu jakautui!

– Häh? Jakautui?

– Niin, koska tämä sielu ei mahtunut yhteen ruumiiseen, se jakautui. Näin se saattoi palata eri ruumiisiin. Pitkän etsinnän jälkeen se jakautui lopulta kolmeen astiaan, kolmeen uuteen kotiin… Odotas, kuuntelen vielä vähän tarkemmin… Kyllä, ensimmäinen näistä oli Rihanna.

– Täh? Rihanna? Siis puhutko siitä kuuluisasta Rihannasta? Umbrella-ella-ella?

– Vaiti! Tottakai, kenestä muustakaan? Rihannaan rantautui Aaliyahin kevyimpiä ja vähäpätöisimpiä osia. Ne kun katsos lentävät nopeiten. Kyseessä oli lähinnä sellaisia ominaisuuksia kuin lavapresenssi, liikemiesvaisto ja surkea miesmaku.

Video ei ole enää saatavilla

– Aivan, aivan… mitä ne kaksi muuta sitten olivat?

– No, seuraavaksi Aaliyahin nuorekas charmi, muotitietoisuus, söpöys ja kyky löytää aina ne oikeat yhteistyökumppanit. Ne jatkavat elämäänsä Puff Daddyn suojatissa Cassiessa.

– Siis siinä Cassiessa?

– Kyllä, juuri siinä.

– No, katos vain… ööö, söpöys?

– Poikani, voitko olla keskeyttämättä minua noilla idioottimaisilla kysymyksilläsi.

– Anteeksi.

– Kyllä, söpöys on yksi sielumme aliarvostetuimpia ominaisuuksia.

Video ei ole enää saatavilla

– Mutta se kaikkein tärkein esenssi, asenne, seksikkyys, tanssitaito ja laulu. Ne vaelsivat kauan, kiersivät ja kaarsivat, kunnes löysivät lopulta kotinsa nekin. Syvältä Yhdysvaltojen etelästä, Atlantasta. Naisesta nimeltä Ciara.

– Ciara? En, ole koskaan kuullutkaan sellaisesta.

– Vaiti! Ei ole kukaan muukaan… Kuten jo sanoin, business-vaisto, söpöys ja kaikki muut menestykseen vaadittavat tekijät lensivät muihin koteihin, mutta jos puhutaan Aaliyahin musiikista, asenteesta ja karismasta, se on yhä löydettävissä tästä edellä mainitusta.

Video ei ole enää saatavilla

– Oho, eli ymmärsinkö nyt oikein: jos laitamme kolme aikamme tusinatähteä yhteen, ne muodostavat suunnilleen yhden Aaliyahin?

– Ei suunnilleen, vaan tismalleen.

– Huh huh… Tämä on aika hurjaa. Ja mä kun aina luulin, että Aaliyahin maineen takana oli ennen kaikkea ajoitus. Aikoinaan teininä kuolasin useiden eri poptähtien perään, kuten All Saintsin tai Natalie Imbruglian, mutta Aaliyah oli jotenkin vielä näitäkin saavuttamattomampi. Musta, söpö kuin nappi, laulaen tarttuvia popmelodioita ultramodernien Timbaland-biittien päälle. Hän oli todella jostain ihan muualta keinuttaessaan lanteitaan itsevarmasti futuristisissa Hype Williamsin musavideoissa. Ei sitä paljon kauempana pysty olemaan meidän peräkylästä. Ja kun se lentokone sitten tippui, Aaliyah jäi mulle vahvasti just siihen aikaan kiinni. Siihen aikaan, jossa kaikki naiset olivat vielä jotain lähes tavoittamatonta ja ylimaallista, Aaliyahista puhumattakaan. Ja niinpä, kun palaan niiden levyjen pariin, mä olen aina jollakin tasolla taas 15-vuotias ja Aaliyah on ikuisesti 21.

Video ei ole enää saatavilla

– Minusta tuo kuulostaa hölynpölyltä.

– Hmm… Ehkä niinkin. Mutta tiedättekö, Madame Solina, että kaiken tämän jälkeen on yksi asia, josta olen nyt ehdottoman varma.

– Mikä se on, poikani?

– Tämä hikinauha, jonka ostin netistä. Tämä on siis ihan oikeasti kuulunut Aaliyahille!

– Aivan niin, aivan niin, poikani. Rauha hänen sielulleen.

Haimissa on hauskaa, orponakin.

Ensi sunnuntaina Helsingin Flow Festivalilla esiintyvän Haimin on usein huomautettu muistuttavan legendaarista Fleetwood Mac -yhtyettä. Erityisesti tämän kolmen sisaruksen trion on sanottu ottaneen vaikutteita 1970-luvulla Fleetwood Maciin liittyneestä Stevie Nicksistä, jonka hippimäisen revittelyn ja huumaavien kalifornialaisten popharmonioiden vaikutus on kieltämättä kuultavissa Haimin upeilla singleillä Don’t Save Me ja Falling.

Nuorgamin saamien tietojen mukaan Nicksin ja Haimin sisarusten väliset yhteneväisyydet eivät kuitenkaan jää tähän. Kyseessä ei ole sattuma tai aloitteleville yhtyeille tyypillinen esikuvien kopiointi, vaan niin sanotusti äidinmaidosta opitut tiedot ja taidot.

Video ei ole enää saatavilla

Yhtyeitä lähellä olevat nimettömät lähteet ovat yksinoikeudella paljastaneet Nuorgamille, että Stevie Nicks on itse asiassa kaikkien Haim-orkesterin sisarusten biologinen äiti. Tämä uskomattomalta tuntuva paljastus on selitettävissä uskottavasti ja jopa loogisesti, jos vertailemme Stevie Nicksin turbulenttia uraa ja Haimin tyttöjen syntymäaikoja 1980- ja 1990-luvuilla.

Haimin sisarkatraan esikoinen on vuonna 1986 syntynyt Este Haim. Virallisen tarinan mukaanhan tämän saman vuoden tammikuussa plastiikkakirurgi kertoi Nicksille, että hänen oli välittömästi lopetettava hurjaksi yltynyt kokaiinin käyttäminen tai seuraukset olisivat kohtalokkaita. Todellisuudessa lääkäri kuitenkin kertoi laulajattarelle, että hänen oli laskeuduttava alas valkoiselta hevoselta, koska hän oli raskaana.

Nicks onnistui kuin onnistuikin lopettamaan kokaiinin käyttämisen, mutta ainoastaan reseptin alaisen rauhoittavan, Klonopiinin, avulla, johon hän kehitti nopeasti uuden riippuvuuden. Tähtösen Rock a Little -albumiin liittyvää kiertuetta ei lääkärin shokkiuutisesta huolimatta missään vaiheessa peruutettu. Palatessaan kiertueelta Nicks paljasti pitkäaikaiselle on-off-kumppanilleen ja Fleetwood Mac -yhtyeen kitaristille, Lindsay Buckinghamille, olevansa raskaana. Kun lasta ei kuitenkaan maailmaan ilmestynyt, oletti Buckingham luonnollisesti Nicksin tehneen abortin hänen tietämättään. Tämä johti yhtyeen basistin John McVien mukaan myrskyisän pariskunnan väliseen ”fyysiseen ja rumaan” yhteydenottoon sekä Buckinghamin lähtemiseen yhtyeestä ovet paukkuen.

Buckingham ei koskaan antanut tapahtunutta Nicksille anteeksi, eivätkä he puhuneet toisilleen yli kymmeneen vuoteen tapahtuman jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Haimin sisarusten keskimmäinen syntyi kolme vuotta näiden traagisten tapahtumien jälkeen. Vuonna 1989, palattuaan Fleetwood Macin loputtomalta maailmankiertueelta, Stevie Nicks alkoi soololevynsä äänittämisen brittiläisen huipputuottajan Rupert Hinen johdolla. Parin välille muodostui romanttinen suhde. He toivat maailmaan The Other Side of the Mirror -nimisen albumin lisäksi Danielle-nimisen tytön.

Buckinghamin tapauksesta viisastuneena Nicks piti raskauden tällä kertaa visusti omana tietonaan. Näin ollen Nicksin ja Hinen välille ei muodostunut mitään erityistä draamaa, vaikka Nicks alkoikin vetäytyä selittämättömästi yhä kauemmaksi kumppanistaan päättäen suhteen lopulta äkillisesti ilman selityksiä.

Nicks varmisti syntymän pysymisen salaisuutena lähtemällä kaikkien yllätykseksi soolokiertueelle ensimmäistä kertaa elämässään. Vahvistamattoman huhun mukaan levyltä julkaistussa Rooms on Fire -videossa vilahtava vauva olisi juuri Danielle.

Video ei ole enää saatavilla

Nuorin sisaruksista, Alana Haim, saatettiin maailmaan vuonna 1991. Vaikka Stevie Nicks oli jo pitkään verhoutunut mitä suurempiin kaapuihin ja viittoihin, 1990-luvun alussa hänen painonnousuunsa alettiin kiinnittää julkisuudessa yhä enemmän huomiota. Laulajatar on itse todennut tämän johtuneen hänen Klonopiini-riippuvudestaan, mutta kuten varmasti arvaattekin, oli todellinen syy jossain aivan muualla.

Alana Haimin isän henkilöllisyys on huhujen varassa, mutta luotettavat lähteet kertovat, että joskus vuonna 1990 Nicks olisi palannut yhteen vanhan heilansa, Eagles-legenda Don Henleyn kanssa. Sama lähde tietää kertoa, että tällä kertaa Nicks olisi myös paljastanut lapsen isälle olevansa raskaana.

Henley, jolla on oma ”värikäs” historiansa ja ongelmansa yhdysvaltalaisen median kanssa, oli uutisesta vähemmän innostunut ja käski Nicksiä hankkiutumaan lapsesta eroon. Näin Nicks myös teki, joskaan ei Henleyn olettamalla tavalla. Nicks vetäytyi masennuksissaan keikkalavoilta ja vannoi palaavansa vasta, kun oli saanut ”painonsa hallintaan”. Tähtönen ajautui nopeasti samojen rauhoittavien pariin, jotka hän oli piilotetun odotuksensa aikana onnistunut jättämään.

Video ei ole enää saatavilla

Mutta jos Stevie Nicks ei kerran keskeyttänyt salattuja raskauksia, niin mihin nämä lehtolapset oikein päätyivät? Vauvojen pelastukseksi koitui pitkään lapsettomuudesta kärsinyt aviopari, jonka muodosti kaksi epäonnistunutta muusikkoa: Mordechai ja Donna Haim. Viimeksi mainittu on tietojemme mukaan Stevie Nicksin vanha tuttu Los Angelesin muusikkopiireistä, joskin näiden kahden välinen suhde on jäänyt hieman epäselväksi. Tämä oli ilmeisesti myös Nicksin tarkoituksena, koska hän halusi varmistaa, etteivät nämä järkyttävät tapahtumat koskaan ilmestyisi julkisuuteen ja työntäisi hänen uraansa väistämättömään syöksykierteeseen.

Nicks ei kuitenkaan ottanut huomioon, kuinka voimakkaita olivat traumat, jotka särkyneet unelmat muusikonurasta olivat lasten uuteen äitiin synnyttäneet. Jo lasten ollessa ala-asteiässä Donna pestasi heidät soittamaan omaan cover-bändiinsä Rockinghaimiin, jonka ohjelmistoon kuului useita Fleetwood Macin kappaleita. Hyvin nopeasti tyttöjen synnynnäiset lahjat alkoivat loistaa niin kirkkaana, että he jättivät muun yhtyeen varjoonsa.

Kun sisarusten oli vihdoin aika nousta suuremmille lavoille, oli uuden yhtyeen nimeksi vain yksi oikea vaihtoehto. Hepreaksi elämää tarkoittava ”haim” oli kunnianosoitus heidän ottovanhemmilleen ja samalla kai jonkinlainen kiero kiitos siitä ainoasta lahjasta, jonka heidän oikea äitinsä heille koskaan antoi.

Video ei ole enää saatavilla

Stevie Nicks on useassa haastattelussa todennut, ettei hän muista Klonopiinin takia 1980-luvun lopusta juuri mitään. Muistamattomuus voi tosin johtua myös ihmismielen uskomattomasta kyvystä kieltää sitä järkyttävät asiat.

Miksi Nicks toimi kuten toimi? Oliko kyseessä vain pelko loistavan uran menettämisestä? Vai yksinkertaisesti kykenemättömyys huolehtia itsestä ja näin ollen myös lapsista? Miksi hän ei hankkiutunut lapsista eroon, vaan päätyi antamaan ne pois? Vastauksia näihin vakaviin kysymyksiin voimme vain arvailla.

On kuitenkin todettava, että vaikka Nicksin toiminta voi tuntua kylmältä, laskelmoivalta ja jopa sosiopaattiselta, on hänenkin vahva ulkokuorensa osoittanut halkeilemisen merkkejä. Vuonna 1993, järjestäessään vauvakutsuja siskolleen, hän kaatui kodissaan huuruisissa olosuhteissa ja satutti pahoin päänsä.

Vieroituksessa hänet nähtiin usein tuijottamassa ja puhumassa sängyn vieressä olevalle siskontyttären kuvalleen. ”Olen pahoillani, etten ollut paikalla. Olen pahoillani, etten voinut auttaa”, kerrotaan laulajan toistelleen lakkaamatta, kunnes hoitajat ampuivat hänen suonensa täyteen unta. Kenelle, tai keille, hän nämä anteeksipyyntönsä todella esitti, on jokaisen itse pääteltävissä.

Vastavuoroisesti Haimin tytöt ovat toistuvasti kieltäneet Fleetwood Mac -vaikutteet musiikissaan ja painottaneet sen sijaan uudemman R&B:n, hiphopin ja Donna Haimin merkitystä. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä coveroimasta Fleetwood Macia osuvasti nimetyllä tribuuttilevyllä Just Tell Me That You Want Me. Hold Me -kappaleen kertosäe ja samalle sen nimi toistuu kappaleessa niin loputtomasti ja sydäntäsärkevästi, että nuoren yhtyeen versio kappaleesta on jopa alkuperäistä vaikuttavampi. Joku voisi jopa ajatella sen johtuvan siitä, että siinä kolme jälkeenjätettyä lasta pyytää äitiään, yhä uudestaan ja uudestaan, vain pitämään heistä kiinni.

Video ei ole enää saatavilla

Haim esiintyy Flow Festivalilla Black Tent -lavalla sunnuntaina 12.8. kello 18.30.

Huulet.

Hyvä Lana Del Rey.

Mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti hyvää. Kuulin, että sinulla on kohta konsertti Helsingissä. Halusin vain kertoa, etten ole tulossa. Ei, älä nyt käsitä väärin. Tämä ei johdu siitä, ettenkö osaisi laulujesi sanoja ulkoa tai etten olisi nähnyt kaikkia videoitasi lukemattomia kertoja. Minähän olen sinun suurin fanisi.

En ole tulossa, koska et tarvitse minua, et ainakaan vielä. Annahan, kun selitän vähän tarkemmin.

Joskus lähes kaksi vuotta sitten yhdellä yöllisellä vaelluksellani internetin takakujilla löysin sattumalta satumaisen Videogames-kappaleesi, joka vangitsi minut täysin.

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen video koostui lähes kokonaan muualta kerätyistä osista, rullalautavideoista, piirretyistä, julkkisklipeistä ja Amerikan kulta-ajan romantiikasta. Kaikkien niiden vhs- ja kaitafilmisirpaleiden keskeltä tuijotit sinä, kuin jostain toisesta ajasta eksyneenä.

Kaunis sillä 60-lukulaisella tavalla kuin Natalie Wood tai Sharon Tate, keimistellen hauraasti kuin itsensä Marilyn. Ja se ääni, ne huulet, se nimi: Lana Del Rey. Aivan kuten rakastuessa, olit jotenkin tuttu vaikken koskaan ennen ollutkaan nähnyt sinua.

Olit kuin unelmista tehty.

En kertonut videostasi kenellekään. Yritin pitää sinut omana pikku salaisuutenani, mutta tieto levisi silti kulovalkean tavoin. Hetkessä olit jokaisessa lehdessä ja blogissa.

Esiinnyit Saturday Night Livessa, vaikkei sinulta ollut vielä tullut edes levyä. Vilkutit palkintogaaloissa ja punaisilla matoilla. Olit mainoksissa kaikkien metrojen seinillä täältä Tokioon saakka.

http://vimeo.com/60708891

Tarkistin kaksi kertaa, että esiinnyt Helsingissä todella juuri Hartwall-areenalla, etkä esimerkiksi Tavastialla. Sinä nouset jo nyt niille samoille lavoille kuin elämää suuremmat diivat Amy Winehouse tai Whitney Houston. Kaikki tuntevat sinut jo nyt, vaikka juuri hetki sitten valaisit vain minun yksinäistä ruutuani.

Ja kun ne tuhannet ihmiset siellä areenalla tuijottavat sinua, huutavat nimeäsi ja nostavat älypuhelimensa ilmaan, tiedän ettet tarvitse minua. Onhan sinulla jo heidät kaikki, heijastuksesi heidän kiiluvissa silmissään ja ne tuhannet siitä hetkestä ladatut kuvat netissä.

Mutta se ei haittaa, koska tiedän että jonakin päivänä sinäkin vielä tarvitset minua. Minä tiedät, että minun hetkeni tulee vielä. Annahan kun selitän vähän paremmin.

Mieti aikaa pitkälle tästä päivästä, kymmenien vuosien päähän, kun et enää kierrä stadioneilla eivätkä kasvosi korista mainoksia. Vuosia siitä, kun sinulle on myönnetty viimeiset kultalevyt ja palkintopystit. Aika lailla siis heti tulevien managerisotkujesi, avioerojesi, epäonnistuneiden kauneusleikkausten, sponsorioikeudenkäyntien ja huumesekoilejusi jälkeen.

Matkustakaamme aina sinne asti, kun kierrät viimeistä ketään kiinnostamatonta comeback-kiertuettasi jossain Yhdysvaltojen perämailla.

Tiedäthän ne rappeutuneet moottoripyöräbaarit, joita käytät nyt videoillasi lavasteina? Silloin soitat niissä ihan oikeasti ja kaikki ne läävät ovat täynnä kiittämättömiä urpoja, jotka heittävät tuopin seinään, kun kieltäydyt riisumasta vaatteitasi.

Ja kun yhden sellaisen kammottavan keikan jälkeen raahaudut yksin likaisen punaiseksi verhoiltuun takahuoneeseen, rojahtaen meikkipöytäsi päälle ja tihrustat itkua kaikkien niiden pikku purtiloiden lentäessä lattialle, ovelta kuuluu hiljainen koputus. Koputus, joka kääntää sinun kasvosi vihdoin pois omasta maskaran tuhrimasta heijastuksestasi. Tämä on se odottamani hetki.

Tajusin näet vähän aikaa sitten jotain ratkaisevaa sinusta, Lana Del Rey. Sen syyn miksi kaikki tuhannet ihmiset tulevat areenalle katsomaan sinua, vaikka sinulta on tullut vain yksi levy. Nopean menestyksesi salaisuuden ja samalla syyn, miksi rakastuin sinuun välittömästi sinut nähdessäni.

Minä olen kuin olenkin aina tuntenut sinut, Lana Del Rey. Sinä kun et ole ihminen ollenkaan vaan tarina. Tarina jonka me kaikki tunnemme. Sinä olet kuin se videosi. Kuin menneiden kuuluisuuksien rippeistä kokoon parsittu mollamaija. Kävelevä rokkiklisee, jonka elämänvaiheet me kaikki tiedämme, sen rakettimaisesta noususta, aina sen traagiseen loppuun asti.

Niin, tiesithän kai jo, että tarinan on päätyttävä traagisesti? Mainitsinhan kai Monroen, Winehousin, Houstonin ja Taten? Tällä tarinalla ei koskaan ole onnellista loppua, ymmärräthän. Muuten se olisi jokin toinen tarina.

Palatkaamme takaisin siihen minun hetkeeni. Seison sen likaisen punaisen takahuoneesi ovella ja näen niistä sinun mustaksi värjäytyneistä silmistäsi kuinka sinua pelottaa, mutta sinun ei tarvitse pelätä: olenhan minä siellä. Minä pidän huolen, että sinä viet tarinan sen ansaitsemaan loppuunsa asti. Siihen loppuun, jota me kaikki jo tietämättämme odotamme.

Ja kun sen teet, minä lupaan että nouset takaisin niille listoille ja ne areenat täyttyvät uudestaan ja tuhannet kädet kurkottavat taas kohti taivaita. Koska se tarina elää ikuisesti, toisin kuin sinä, Lana Del Rey. Koska unelmista sinä olet tullut ja unelmiksi sinun on jälleen tultava.

Suurin fanisi,
Taneli.

Lana Del Rey Helsinki Areenalla 16.6.