Muistan selvästi kuulleeni ensi kerran Nuorgamin perustamisesta Oslossa by:Larm-festivaaleilla helmikuussa 2011. Oli kylmä ja kävelimme toimittaja Oskari Onnisen kanssa erittäin jäisellä kadulla luikastellen. Cheek ei vielä vihannut häntä silloin.

Kahdessa ja puolessa vuodessa voi tapahtua paljon, mutta tuskin olisin uskonut miten paljon. Kukin voi ymmärtää tämän omalla tavallaan, mutta jos puhumme Nuorgamista, on kehityksen nopeus yllättänyt positiivisesti ainakin allekirjoittaneen. Lopetusuutisen kuulin jazztoimittaja Ami Vuoriselta Oulussa lokakuussa. Kadut olivat jälleen jäiset, liukastelimme.

Olin ehdottanut Amille juttua legendaarisesta puolalaisjazzari Tomasz Stankosta, joka saapuu We Jazz 2013 -tapahtumaamme 14. joulukuuta. Olisi niin kovin hienoa, että saisimme kerrankin haastisjutun tuotannoistamme läpi suosituksi kasvaneeseen Nuorgamiin, sanoin. ”No, nyt alkavatkin olla viimeiset hetket”, totesi Ami ja kertoi tuoreimmat uutiset.

Järkytys valtasi mieleni, mutta toisaalta nyt hetken puntaroituani asiaa, uskon voivani elää myös ilman Nuorgamia – teinhän kuitenkin niin 31 vuotta ennen sivuston olemassaoloa. Sen kuitenkin tiedän, että yhtä hauskaa ei suomalaisen musadiggarin elämä tule olemaan post-NRGM.

Koska Ami ei enää ehdi tehdä Stanko-juttua, kerron lyhyesti omasta tapaamisestani hänen kanssaan vuonna 2012. Juttelimme Katajanokalla sijainneen hotellin aulassa mukavan puolituntisen. Sen aikana selvisi esimerkiksi seuraavaa: 1) Stanko on kova Youtube-fani, koska uusia jazzkykyjä voi kätevästi väijyä siellä (nuoret suomalaismuusikot huomio!) ja 2) Rautaesiripun takana taiteen diggailu oli hänen mielestään ”mukavaa”, koska valtion filtterin läpi pääsi vain paras taide (”When we read something, it was Faulkner and not just some bullshit that comes and goes.”).

Puhuimme kai muustakin, mutta nuo jäivät mieleen. Asiaan liittyen siksi, että ainakin kaksi seikkaa suomalaisen musiikinkuuntelijan kannalta toteutuu Nuorgamin lopettaessa: 1) on taas hieman vaikeampaa törmätä paikalliskulmalla luotettavasti poimittuun uuteen musiikkin halki genrerajojen ja 2) on entistäkin hankalampaa löytää musiikkijournalismia, joka ei noudattaisi levyarvio-feature-keikka-arvio-tyyppistä perusajatusta tooppisen musiikin raportoinnissa.

Vai onko? Mistä Nuorgamille manttelinperijä? Ehkä sinä, joka luet tätä olet itse seuraava NRGM. Ehkä upeasti uudistunut Rumba ottaa koko homman haltuun. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan nyt heti tule mieleeni.

Varmaa ainakin on, että Nuorgam ansaitsee kunnioituksemme paitsi nousujohteisen uransa, myös tyylikkään lopetuksensa ansiosta. ”Finish before you’re done”, sanoi jazz-saksofonisti David Liebman aikanaan. Tätä ohjetta voi mielestäni soveltaa oikeastaan ihan kaikkeen.

Toinen hyvä elämänohje on ”lapa jäähän, nimi lehteen” ja siksi lopuksi muistankin, että kirjoitan tätä myös tuodakseni julki tapahtumahankkeeni, Helsingissä 9.–14. joulukuuta järjestettävän We Jazz 2013:n. Kyseessä on riskisijoitus, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen määrittää aika pitkälti oman kulttuuriyrittäjyyteni suunnan lähitulevaisuudessa. Tsekkaa tuolta, jos kiinnostaa.

Harmi, ettet ehtinyt tehdä Stankon haastista Nuorgamin Small talk -osioon, Ami. Olisin lukenut jutun mielelläni. Harmi, että unohdin tilata Nuorgamin printin. Onni, että meillä oli Nuorgam.

Tervetuloa festareille, utopiaan. Hyvää joulua. Kepeät mullat, Nuorgam.

Matti Nives

PS. Yleensähän näissä jutuissa on joku video, joten linkataan tähän myös. Olen fiiliksissäni tulevista 3D-keikoistamme. Esimakua tästä:

Video ei ole enää saatavilla

Kirjoittaja oli Nuorgamin yhteistyökumppani ja fani.