”Legenda Kavinskysta – Belorgeyn artistiminästä – alkaa näin: mies kuolee vuonna 1986 kolaroituaan Ferrarinsa. Hän palaa maan päälle Kavinsky-nimisenä zombina pari vuosikymmentä myöhemmin.”

Kavinskyn yösoitto on öisempi kuin Mozartin.

”I’m giving you a nightcall to tell you how I feel
I want to drive you through the night, down the hills
I’m gonna tell you something you don’t want to hear
I’m gonna show you where it’s dark, but have no fear”

Nightcall on näkyvästi mukana Nicolas Winding Refnin viileänkiiltävässä Drive-elokuvassa (2011). Ryan Gosling esittää nimetöntä mysteeripäähenkilöä, ja Nightcall soi alusta loppuun, kun hahmon arkiyötä näytetään katsojalle ensi kertaa. “I want to drive you through the night”, lausuu Kavinsky, ja valkokankaalla Ryan Gosling kaahaa läpi yön.

Lovefoxxxin sametinpehmeä ääni toteaa kertosäkeessä:

”There’s something inside you
It’s hard to explain
They’re talking about you, boy
But you’re still the same”

Itse Kavinsky (oikealta nimeltään Vincent Belorgey) on kehittänyt Nightcallin taustalle eri tarinan, joka kertoo eri autokuskista. Legenda Kavinskysta – Belorgeyn artistiminästä – alkaa näin: mies kuolee vuonna 1986 kolaroituaan Ferrarinsa. Hän palaa maan päälle Kavinsky-nimisenä zombina pari vuosikymmentä myöhemmin. Hän alkaa tehdä elektronista musiikkia. Hän menee tapaamaan ihmiselämänsä aikaista tyttöystäväänsä.

Lovefoxxx kertoi haastattelussa saaneensa tarkat ohjeet kertosäettä varten: zombitarina kerrottiin ja pyydettiin tulkitsemaan tyttöystävän tunnetilaa tämän saatua tietää, että entinen poikaystävä onkin elossa, mutta elävänä kuolleena. Asia kunnossa!

Nightcallin herkullista estetiikkaa on tietenkin ollut tuottamassa itse Daft Punkin Guy-Manuel de Homem-Christo. Mukana rattia kääntämässä oli ranskalainen tuottaja SebastiAn. Driven jälkeen Kavinsky sai kiinnittää turvavyönsä, sillä elokuvan myötä hänen kasari-synthwavensa nousi nostalgiseksi ilmiöksi.

Video ei ole enää saatavilla

Victoria Legrand huokailee ihastellen. Zebra väreilee rauhallisesti ja tapetoi huoneeseen helkkyvän kangastuksen.

Seepra tietää olevansa saaliseläin: siitä kertovat vaistomainen säikkyys ja varuillaanolo. Beach Housen seepra on erilainen otus hevoslauman joukossa, omalaatuisesti kaarteleva ravailija.

”Any way you run
You run before us
Black and white horse
Arching among us”

Seepran raitojen muotoutumista säätelee prosessi, jota kutsutaan morfogeneesiksi. Raidoittuminen pystytään mallintamaan laskennallisesti. Morfogeneesiteorian matemaattisen mallin perusteet kehitti Alan Turing 1950-luvulla.

Zebra on tammikuussa 2010 julkaistun Teen Dream -albumin avausraita, levyn, jolle tiivistettiin Beach Housen beachhousein ydin: ultimaattista turvamusiikkia lämpöisine tavaramerkkisoundeineen.

”You know you’re gold, you don’t gotta worry none
Oasis child, born so wild
Don’t I know you better than the rest”

Suosittu teoria on, että seepran raitojen tarkoitus on sulauttaa eläin ympäröivään kasvillisuuteen saalistajien silmissä. Teorian tosin osittain kumoaa se tosiasia, että hevoseläimet elävät avomaalla, eivätkä metsässä, missä raidat voisivat auttaa naamioitumisessa. Raidat eivät myöskään estä saalistajaa erottamasta seepran muotoa.

Seepra ei siis sulaudu osaksi maisemaa, eikä muutu tavalliseksi hevoseksi. Seepra on erityislaatuinen, kaunis villieläin tupsuhäntineen.

Zebra on kasvanut kertosäkeeseen mennessä massiivisen, laukkaavan lauman mittoihin kaihoamaan ”mustavalkoista hevosta”, joka on erilainen kuin kaikki muut. Victoria Legrand huokailee ihastellen. Zebra väreilee rauhallisesti ja tapetoi huoneeseen helkkyvän kangastuksen.

Video ei ole enää saatavilla

”Barnett on mestari tekemään nopeita, nokkelia havaintoja ankeasta todellisuudesta. Hänen
huumoriaan on ilmoittaa kokemansa niin kaunistelemattomasti, että lopulta hymyilyttää.”

Kappaleen nimi ei kuvaa Courtney Barnettia.

”Put me on a pedestal and I’ll only disappoint you
Tell me I’m exceptional, I promise to exploit you
Give me all your money, and I’ll make some origami, honey”

Pedestrian at Best oli ensimmäinen single laulaja-lauluntekijän esikoisalbumilta Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit. Huomiota Courtney Barnettille oli satanut jo ennen albumin julkaisua, sillä upeasti nimetty Avant Gardener oli indiehitti.

Pedestrian at Best on hurmaava hetken laulu. Grungesta ja Dylanista ammentavat yhden nuotin säkeistöt tuovat tomeruutta huijarisyndroomasta kärsivän muusikon lauseisiin.

Kappaleen kertoja on Barnett, joka hermostuksissaan epäilee, onko sittenkään tarpeeksi erityinen ansaitakseen enempää kuin vaatimatonta menestystä. Hän tarkkailee itseään, ei osaa päättää ja epäilee sekä omaa että ihailijoidensa arvostelukykyä.

”I’m a fake, I’m a phoney, I’m awake, I’m alone”

Huijarisyndrooma tulee yleensä niille, jotka oikeasti osaavat asiansa eivätkä petkuhuiputa.
Kitaravetoisen rockin tekeminen raikkaasti 2010-luvulla on laji, jossa vaaditaan erityistaitoja eikä puijausta.

Barnett on mestari tekemään nopeita, nokkelia havaintoja ankeasta todellisuudesta. Hänen huumoriaan on ilmoittaa kokemansa niin kaunistelemattomasti, vakavalla naamalla, että lopulta hymyilyttää. Itsensätiedostajan sisäinen monologi puretaan havainnollistamaan, että katso nyt, vaikka menisi hyvinkin, niin tätä se vaan on.

Vaikkei olisi kaikista kappaleessa luetelluista asioista vielä itse päättänyt mielipidettään,
Pedestrian at Bestin tahtiin on oikein hyvä nyökytellä päätään.

Musiikkivideolla Barnettin hahmo on klovni, joka tuottaa pettymyksiä ja suututtaa kaikki.
Rintanapissa on teksti”Clown of the year, 2013” – vuosi, jona hänen ensimmäiset kappaleensa julkaistiin.

Video ei ole enää saatavilla

Jesu tulee, oletko valmis?

Godfleshin nokkamiehenä industrialia innovoinut Justin Broadrick tuo maanantaina Tavastialle post-metaliksi ja shoegazeksi kuvaillun bändinsä Jesun sekä sooloprojektinsa JK Fleshin. Broadrick inspiroituu tällä hetkellä muun muassa vuodenaoikojen vaihtumisesta ja luontonäkymistä. Hän kuvailee musiikkiaan tutkielmaksi negatiivisuudesta, eikä ymmärrä kasettifetisistejä.

Mikä on ensimmäinen popkappale, johon rakastuit?

”David Bowien Sorrow. Äitini ja isäpuoleni ostivat Bowien levyn minulle, kun olin noin 5-vuotias.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Ensimmäinen, joka tulee mieleen, on Eaglesin Hotel California. En ole koskaan ymmärtänyt sen jättisuosiota; se on todella hirvittävä kappale kuvottavine melodioineen, täysin mauton, mutta silti niin kunnioitettu.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”En ole koskaan laulanut karaokea. Olen itse asiassa yllättynyt, ettei sitä tullut tehtyä edes silloin, kun olin aika lailla alkoholisoitunut. Jos kuitenkin laulaisin, kappale olisi todennäköisesti jotain 1980-luvulta. Luultavasti The Carsin ’Who’s Gonna Drive You Home’ [Drive] tai A-han Take On Me. Toivoisin kuitenkin, että se olisi REO Speedwagonin Keep On Loving You. Upea biisi.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Adam Yauchin (Beastie Boysin MCA) kuolema iski kovaa. Typerryin päiväkausiksi. Kasvoin Beastie Boysin parissa. Pidin heitä sankareina. Minulla oli jopa aikanaan kunnia levyttää erään projektini, Techno Animalin, kanssa heidän levymerkilleen Grand Royalille. Olin, ja olen edelleen, murtunut hänen poismenostaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Haluaisin Brian Enon tuottavan Jesu-albumin ja soittavan sillä. Hän tuottaa levyjä kauniisti, ja todella ihailen sitä, mitä hän saa artisteista irti.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka tuottaisi?

”Brian Eno toki tuottaisi. Mark Kozelek laulaisi ja soittaisi kitaraa. JJ Burnell (The Stranglers) bassossa, ja John Bonham rummuissa. Ja, ai että, minä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Tähän en voi vastata. Elämää suurempia bändejä ei enää tule, ja ne, jotka sellaisia vielä ovat, ovat tehneet juttuaan jo vuosikausia: Brian Eno, taas, Aphex Twin, My Bloody Valentine, Boards of Canada, Killing Joke…”

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Luultavasti digitaaliset tallenteet lisääntyvät ja vinyyleistä sekä cd-levyistä tulee fetissien kohteita. Fyysisten tuotteiden uusi tuleminen on kuitenkin mahdollista. Toivoa on.”

Kumpi on tärkeämpää: kappale itsessään vai se, miten se on toteutettu?

”Riippuu kontekstista. Ne voivat olla yhtä tärkeitä. Itselleni kappaleen sisältämä tunnelataus on oleellisinta, harvemmin sävellys tai sanoitus.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Eniten vääriä tulkintoja näkee sanoituksistani. Nykyajassa turhauttaa eniten, että nämä väärinkäsitykset leviävät ympäriinsä internetissä. Tosin jos suutun tästä näin kovin, niin pitäisi varmaan laittaa sanoitukset levynkansiin mukaan. Pidän kuitenkin siitä, että ihmisillä on henkilökohtaisia merkityksiä sanoituksilleni.”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

”Kuulin varhaisia punk-levytyksiä 1970-luvulla – lähinnä The Stranglersia. Halusin soittaa kitaraa, joten isäpuoleni, joka oli kitaristi, opasti minua, kun olin 10-vuotias.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Todennäköisesti McDonald’sin tai jonkin tehtaan duunari. Minulla ei ole minkäänlaisia ei-musiikillisia taitoja.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Kaksivuotias poikani, ja hänen kehityksensä seuraaminen. Vuodenajan vaihtuminen juuri nyt, kesän kääntyminen syksyksi. Näkymä ikkunastani: puita ja kauempana siintävä meri.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”Jep, teini-ikäisenä useinkin. Onneksi olen kasvanut niistä ajoista hieman.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Luulen, että suomalaisen musiikin tuntemukseni ylettyy vain kansainvälisesti tunnustettuihin muusikoihin asti. Ensimmäinen suomalaisbändi, jota rakastin, oli punkbändi Rattus 1980-luvun puolessavälissä. Diggailin myös Terveitä käsiä. Tietenkin innostun kovasti myös Panasonicista / Pan Sonicista / Mika Vainiosta. Suomalainen black metal ja power electronics uppoaa myös hyvin.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Niin monet bändit, ettei kaikkien nimeltä mainitseminen olisi edes mahdollista. Listan kasaaminen olisi melkoista ajanhukkaa. Kovin monet asiat ovat musiikin ulkopuolellakin yliarvostettuja, itse asiassa voisin varmaan kirjoittaa aiheesta erittäin kyynisen ja tylsän kirjan, mutta sekin olisi ajanhukkaa, joten lopetan tähän. Kirjasta tulisi tutkielma negatiivisuudesta, ja minulla on musiikkini sitä varten.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”En oikeastaan välitä enää. Aiemmin välitin, paljonkin. Kunhan musiikista nykyisin maksetaan jotakin, formaatilla ei ole väliä. Kasettikulttuuria ja sen uutta tulemista pidän hieman omituisena. Ymmärrän hyvin nauhojen viehätyksen. 1980-luvun alussa en voinut julkaista mitään muuta, mutta se oli pakon sanelemaa. Nauhakasettien fetisointi on kummallista. Parempiakin tapoja musiikin kuuntelemiseen on olemassa, riippumatta siitä mitä kasetti tekee äänentaajuuksille. Mieluummin äänittäisin kasetille äänen tekstuurin takia, ja julkaisisin tuotoksen vinyylinä, cd:nä tai mp3:na. Kun kasvoin, cd:tä tai mp3:a ei vielä ollut, joten vinyylit tulevat aina olemaan sydäntäni lähellä. Mutta en suostu olemaan dogmaattinen tallennusformaattien suhteen.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Pidän joistakin The Doorsin levyistä, mutten ole koskaan juuri innostunut Jim Morrisonista. Hän oli oman aikansa tähti – dramaattinen, räiskyvä ja itsetuhoinen, paljolti samaa kategoriaa kuin Hendrix, Joplin ynnä muut. Mutta uskon, että The Doors oli osiensa summa, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ilman sitä bändiä en usko, että Jim Morrisonilla olisi ollut niin suurta vaikutusta popkulttuuriin.”

Jesu (UK) ja JK Flesh (UK) Tavastialla Helsingissä maanantaina 30.9. Liput ennakkoon Tiketistä.

Video ei ole enää saatavilla

Viime vuonna julkaistu Sketches from the Book of Dead on 54-vuotiaan Mick Harveyn viides soolostudioalbumi.

Mick Harvey tunnetaan post-punkin raskaan sarjan mestareista, kuten The Birthday Partysta ja Nick Cave and the Bad Seedsistä. Mikäli Kuudennelle Linjalla keskiviikkona ja Turun Dynamossa torstaina esiintyvä Harvey ei olisi opetellut soittamaan, olisi hän tällä hetkellä Afrikassa.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

“The Easybeatsin Come and See Her. Ennen kuin Easybeatsista tuli todella tunnettu Friday On My Mindin myötä, heillä oli jo paljon hyviä biisejä, joita ihmiset Australian ulkopuolella eivät oikein vieläkään tunne. Come and See Her on todella kummallinen kappale. Itse asiassa se ei kuulosta pop-kappaleelta ollenkaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Se voisi olla Nina Simonen Four Women. Toki se voisi olla myös joku kappale, jota olen työstänyt. Niitä kuuntelee joskus satoja kertoja, mutta oletan, että tarkoitat tuotantoni ulkopuolisia kappaleita? Joka tapauksessa se on varmasti joku Nina Simonen kappale, sillä olen kuunnellut häntä todella, todella paljon.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Ei niin, etten ymmärtäisi sitä (sen klassikkostatusta), mutta David Bowien ja Queenin Under Pressure. En tajua, kuinka he kirjoittivat sen. Sen rakenne on niin outo. Ei kertosäettä. Rakenteellisesti siinä ei ole mitään järkeä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Kamalan vaikea kysymys… odotas, vilkaisen, josko iTunes-kirjastostani löytyisi jotain tähän sopivaa. Crampsin Human Fly, kyllä!”

“I’m a human fly and I don’t know why
I got ninety six tears in my ninety six eyes”

Video ei ole enää saatavilla

Uusin albumisi, Sketches from the Book of the Dead, käsittelee vaikeita aiheita, kuten sinulle läheisten ihmisten poismenoa. Miltä tuntuu soittaa niin henkilökohtaisen merkityksen omaavia kappaleita keikoilla?

”Niitä on kyllä vaikea soittaa livenä. Jotkut niistä ovat hyvin hiljaisia, joten keikat eivät ole tavallisia rock-keikkoja… mutta kun kaikki toimii, ovat kappaleet myös erittäin vahvoja.”

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Polly-serkun, PJ Harveyn. Hän on ystäväni, ja hänen äänensä on upea.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Pidän Dvořákista. Finlandia on kaunis sävellys. Mitä? Anteeksi, siis Sibeliuksesta, tietenkin.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Johnny Cashia en koskaan nähnyt, ja John Lee Hooker olisi ollut varmasti mahtava.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”En pidä kovinkaan monista nykyartisteista. Ihmiset sanovat, että Kanye West on
hyvä, mutta en ymmärrä, miksi. Tekeekö Beyoncé enää mitään? Hän on todella fantastisen lahjakas, mutta en kyllä kuuntelisi sellaista musiikkia kotona. Tiedän, että tämä on tylsä vastaus, mutta mielestäni omat ystäväni ja kollegani tekevät tärkeää työtä. Nick Cave yrittää edelleen kirjoittaa hienoa musiikkia, joka on täysin omanlaistaan. Samoin Polly tekee omaleimaista ja mielenkiintoista materiaalia.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Nina Simonea.”

Mikä on paras kappale, jonka olet kirjoittanut?

”En ole oikea ihminen vastaamaan tähän! Ehkä The Ballad of Jay Givens.”

Video ei ole enää saatavilla

Onko sinulla tiedossa uusia yhteistyökuvioita vai keskitytkö soolouraasi tällä hetkellä?

”Keskityn soolomateriaalini työstämiseen.”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

”Sattuma.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Poikani ja historiankirjojen lukeminen.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”1960-luvun musiikki, jota kuuntelin kun olin nuori. Ensimmäinen Velvet Underground -albumi ja varhaiset Stooges-biisit.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Olisin vapaaehtoistyöntekijä Afrikassa. Hah, miksikäs ei? Haluaisin tehdä jotain, joka on vaivan arvoista. Tällä hetkellä musiikin tekeminen tuntuu siltä. Mutta jos en olisi muusikko, haluaisin tehdä jotain tuollaista. Saattaisin myös yrittää tehdä elokuvia.”

Mick Harvey Helsingin Kuudennella linjalla 19.9. ja Turun Dynamossa 20.9.

Video ei ole enää saatavilla

Jellyfish, "non-grungen" sanansaattaja.

Oli kulunut parikymmentä vuotta San Franciscon hippikesistä, joina melodinen pop oli räjähtänyt täyteen kukkaloistoonsa. Aika oli kypsä retroilulle. Roger Manning, Jr. ja Andy Sturmer perustivat bändin, joka nimettiin psykedeliayhtyeiden jatkumoon sopivasti Jellyfishiksi.

Yhtyeen imago oli 1960-lukulaisen värikäs. Ilmiselvistä vaikutteista huolimatta Jellyfishin kaksi albumia eivät tyytyneet toistelemaan mennyttä. Ne ovat powerpopin klassikoita omilla ansioillaan. Levyt tuotti Bee Geesin hovituottaja Albhy Galuten, mikä saattaa hieman selittää suurta innostusta lauluharmonioiden käyttöön.

Baby’s Coming Back on ensimmäisen albumin kohokohtia. Siinä on kahden soinnun riffi, tarttuvia melodioita ja kekseliäs c-osa. Välillä bändi kuulostaa parin sekunnin ajan loppuaikojen Beatlesilta.

Toinen levy oli kappaleiden toteutuksen ja soittimien määrän osalta astetta kompleksisempi. Sen aikaan bändin jäsenet tyytyivät enää kuvailemaan musiikkityyliään ”non-grungeksi”.

Sittemmin Manning on hieman rajoittanut värien määrää paletillaan. Myöhempiin vaiheisiin kuuluu muun muassa sävellyksiä Lost in Translationin soundtrackille.

Video ei ole enää saatavilla

Tästä lähtee joku ziljoonasta Peitsamon biisistä. Kuva: Tomi Palsa

Kari Peitsamo kertoi alkoholittoman oluttuopin äärellä Nuorgamille köyhyydestä, runoudesta ja Vedestä nousee kasvi -albumista. Peitsamon ja hänen tuotantonsa seesteisen merkkipaalun on määrä jatkaa tällä viikolla Albumiklassikot-konserttisarjaa.

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Tämä, joka soi tällä hetkellä! (Menee kysymään kahvilan myyjältä.) The Supremesin Run Run Run.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on paras kappale, jonka olet kirjoittanut tai levyttänyt?

”Kauppaopiston naiset, koska sillä maksetaan yhtiövastike.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Olisin suomen kielen opettaja. Opiskelin Tampereen yliopistossa suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta, mutta opinnot jäivät kesken, kun muusikonura vei mukanaan.”

Millainen on biisintekoprosessisi?

”Alitajuinen. Teen kappaleen nopeasti ja se syntyy helposti, mutta varmasti tätä edeltää jonkinlainen prosessi. Lisäksi olen kuunnellut pikkupojasta lähtien niin paljon musiikkia, että biisin formaatti on hyvin tuttu. Otsikko on tärkeä. Pidän itseäni kuitenkin enemmän runoilijana kuin säveltäjänä.”

Mikä on erikoisin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Vuonna 1978 tein kokeellisen levyn nimeltä Puinen levy, jota voisi kai kutsua avantgardeksikin. Epe’s Music Shop loukkaantui levystä niin paljon, että ei ottanut sitä myyntiin, koska piti sitä niin huonona. Itselleni levy ja sen tapa lähestyä musiikkia on tärkeä ja rakas. Se on kuin puhdistusnauha, jonka kuuntelun jälkeen on taas valmis kuuntelemaan muuta musiikkia uusin korvin. Se, kuinka aggressiivisen torjuvasti jotkut suhtautuivat, tuntui hassulta.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Helppo! Hurriganesin Good Morning Little Schoolgirlin. Se on sellainen sopivassa kännissä laulettava biisi. Ei kai kukaan selvinpäin ole karaokebaarissa?”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Köyhyys, kuolema ja naiset. Köyhyydellä tarkoitan kovia olosuhteita – puute ja niukkuus, jossa on epätoivon ulottuvuus, on inspiroiva perusta musiikin tekemiselle.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”John Lennon! Hän oli sekä esikuvani että henkinen oppi-isäni. Lennon oli aikaansa edellä muutenkin kuin musiikillisesti. Hän luotasi asioita koko sukupolven puolesta. Totuuden etsijä. Paul oli ehkä muusikkona pätevämpi ja lahjakkaampi, mutta Lennon oli ihmisenä ehdottomasti kiinnostavin ja syvällisin.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Räpin. Se on tylsää, eikä musiikkityyliin liittyvä aggressio vetoa.”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Creedence Clearwater Revivalin Green Riveriä. Kuuntelin sitä viimeksi eilen. Tämä voisi olla jokin muukin CCR-biisi. He määrittävät rock’n’rollin edelleen parhaiten. Bändi on minulle jopa tärkeämpi kuin Beatles.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä oli ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Beatlesin Beatles for Sale -albumin eka biisi No Reply. Se oli ensimmäinen lp-levyni. Vuosi oli 1964.”

Video ei ole enää saatavilla

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Levyjen myyntihän on romahtanut. Musiikkibisnes voi olla aikamoisissa vaikeuksissa ja liikevaihto saattaa laskea, jos ei löydetä korvaavia tapoja ja kanavia bisneksen tekemiseen. Sama homma on nähtävissä myös keikkojen osalta. Tarjontaa on niin paljon, ettei kovin moni bändi tai artisti enää nouse stadiontasolle. Kaiken kaikkiaan bisnes eriytyy, pirstoutuu, ja muuttuu entistä heterogeenisemmäksi.”

Tässä on päättynyt joku ziljoonasta Peitsamon biisitä. Kuva: Tomi Palsa

Mikä on hienoin saamasi kunnianosoitus?

”Leo Jokela Boozing Societyn vuosijuhlassa myönnetty kunniakirja. Otsikko on ’Kansainvälinen läpimurto skandinaavisella kielialueella’.”

Millä tavalla mieluiten tuhlaat aikaasi?

”Nukkumalla.”

Mikä on Vedestä nousee kasvi -albumin merkitys sinulle?

”Levy syntyi sellaisessa vaiheessa uraani, että olin julkaissut yhden albumin, Jatsin syvimmän olemuksen, joka oli perinteinen bändilevy. Halusin tehdä akustisen albumin, ja Love Records -pomo Atte Blom antoi luvan laajentaa ilmaisuani siihen suuntaan. Albumi on ilmeeltään rauhallinen ja jopa pysähtynyt. Se oli ehkä hieman erikoinen julkaisu ympäröivässä musiikillisessa ilmastossa, punkin ja uuden aallon tulemisen keskellä. Oleellista oli, että tällä levyllä sain olla oma itseni.

Lyriikoiden kuvat liittyvät kesään. Ja se vesi ja kasvi, siinä vesi symboloi tuonpuoleista, toista maailmaa. Tuo otsikko statementina viehättää minua edelleen, ja olen siihen tyytyväinen. Tosin otsikolla on myös ironinen ulottuvuus. Siihen aikaan Eeva Joenpelto julkaisi kirjoja, joilla oli kolmisanaisia nimiä, kuten Vetää kaikista ovista ja Kuin kekäle kädessä. Ajattelin, että minä kans! Vedestä nousee kasvi! Siinä on luonteva ja selkeä kuva, joka on kuitenkin samaan aikaan erikoinen ja jännittävä. Tuo kuvaa ylipäätään luovaa prosessiani; siinä on mukana voimakas leikin, jopa sattuman elementti. Mutta jotta teksti jäisi elämään, sen täytyy resonoida jotenkin syvällisemmin. Ja sitä kutsutaan runoudeksi.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Pölvästi. En ole oikein koskaan päässyt Doorsiin kiinni. Eihän se nyt aivan paskaa ole, mutta ainoa idea Morrisonilla tuntui olevan, että kun olet tarpeeksi pitkään tarpeeksi kännissä, niin se vie sinut jonnekin. Että se olisi jonkinlaista shamanismia. Mutta se on vain juopottelua! Samaan hengenvetoon on sanottava, että Jim Morrison on inspiroinut minua pariinkin kappaleeseen. Hänen elämänsä oli kuitenkin tragedia ja meni hukkaan.”

Albumiklassikot: Kari Peitsamo plays Vedestä nousee kasvi ja Risto plays Aurinko aurinko plaa plaa plaa 10.11. Tampereen Klubilla, 11.11. Turun Klubilla ja 12.11 Helsingin Korjaamolla.

Howard Devoton (keskellä) lisäksi Magazinessa vaikuttu muun muassa Barry Adamson (2. vasemmalta), joka loi myöhemmin uraa niin Bad Seedsin jäsenenä kuin sooloartistina.

”’Why are you so edgy, kid?’ /
asks the man with the voice /
one thing follows another /
you live and learn, you have no choice”

Vuonna 1977 laulaja-lauluntekijä Howard Devoto lähti Buzzcocksista. Syynä oli halu tehdä aiempaa kokeellisempaa musiikkia ja seurauksena Magazinen perustaminen. Devoton paikalle Buzzcocksin keulakuvaksi siirtyi Pete Shelley.

Magazinen debyyttisinkkuna julkaistiin postpunk-klassikko Shot by Both Sides. Dramaattisen kappaleen lyriikat liikkuvat edelleen punk-teemoissa. Niissä käsitellään poliittista turhautuneisuutta sekä pettymystä yleistä apatiaa kohtaan.

”I wormed my way into the heart of the crowd /
I was shocked to find what was allowed /
I didn’t lose myself in the crowd /
Shot by both sides /
On the run to the outside of everything”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kollaa Kestää levytti Shot by Both Sidesin nimellä Syksy. Kappaleen suomenkielinen teksti on merkitty yhtyeen nimiin.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Shot by Both Sidesin hypnoottinen kitaramelodia on Pete Shelleyn käsialaa. Sävellystyön tehtyään Shelley ei ilmeisesti aivan suoraan keksinyt, miten käyttää tekelettään, joten hän lainasi sen Magazinelle. Myöhemmin myös Buzzcocks julkaisi biisin, jonka kertosäkeen taustalla soi sama melodia. Kyseessä on Promises-singlen b-puoli, Lipstick.

Video ei ole enää saatavilla

”Space travel’s in my blood /
there ain’t nothing I can do about it /
Long journeys wear me out /
but I know I can’t live without it”

The Only Ones on yhtye, jota kriitikot ylistivät, mutta jolle ei juuri kulttisuosiota suurempaa läpimurtoa elinaikanaan suotu. Syyksi tähän on arveltu huonoa tuuria ja väärässä paikassa väärään aikaan olemista.

Vuoden 1978 Iso-Britanniassa The Only Ones ei kenties ollut tarpeeksi punk punkkareille, mutta sen sijaan liian punk traditionaalisemman rockin ystäville.

Oli miten oli, Another Girl, Another Planet on upea klassikko. Jo sen vaimeasta kitaranäppäilystä asteittain kasvava intro on vaikuttava ilmestys. Soittimet tulevat mukaan yksi kerrallaan, volyymin ja energisyyden noustessa aina uuden elementin myötä.

Kappale kertoo laulaja-lauluntekijä Peter Perrettin rappiosta. Siinä myös pohditaan näennäisesti tyttöjä ja planeettoja yhdistäviä ominaispiirteitä. Vetovoimatekijöiden (”another planet is holding you down”) lisäksi rakennetaan aasinsilta avaruusmatkailun kautta huumesekoiluun – tässä yksi epäilty syy lisää kappaleen olemattomalle listamenestykselle. Radiokanavat eivät lämmenneet päihdemyönteisyydelle, ja Another Girl, Another Planet jäi soimatta.

Arvostusta kappaleelle on onneksi sadellut jälkeenpäin, ja siitä on tehty cover-versioita kolmella eri vuosikymmenellä. Niitä ovat esittäneet muun muassa The Replacements, Belle & Sebastian, Blink-182 ja Babyshambles.

Video ei ole enää saatavilla