Nimeni on Last, James Last.

1970-luvun alussa Euroopan keskiluokka oli päässyt seuramatkailun makuun. Välimeren lämpimät aallot huuhtoivat kalpeita pohjoiseurooppalaisia pohkeita ja PizBuin® suojasi ihoa, kun aurinkolasit silmillä siirryttiin autenttisesta tavernasta toiseen. Pimeän laskeuduttua diskoteekit houkuttelivat lomakansaa tanssilattialle huumaavaan euroiskelmän soidessa. Saattoipa siinä kehittyä kansainvälisiä, sangrian makuisia romanssejakin.

Tästä ajasta syntyi ja siitä kertoo belgialaisten Leo Roozenstraten ja Leo Caertsin kynästä syntynyt laulu Eviva España. Alkuperäisen flaaminkielisen version levytti Samantha-niminen iskelmätähti, mutta vuosikymmenen puoliväliin mennessä laulusta oli tullut paneurooppalainen hitti useiden ajalle ominaisten paikallisten käännösversioiden kautta. Laulu on erään sortin suuriskelmä hulppeine torvineen, jousineen ja lirkuttelevine pikkolohuiluineen. Se oli aikaa ennen syntetisaattoreita.

Eviva España on tyylilajiltaan paso doble, kaksoisaskel. Kuten Tanssi tähtien kanssa -tuomareilta olemme saaneet oppia, paso doble on ryhdikkään marssimaista musiikkia, ja sangen suosittu kilpatanssi. Itse tanssissa esitetään härkätaistelu, jossa mies on taistelija ja nainen esittää sekä ”mulétaa” (punainen viitta) että härkää.

Laulu julkaistiin alun perin vuonna 1971 Belgiassa, jossa se menestyi sangen hyvin. Seuraavana vuonna mylly – molino! – oli jo pyörimässä: Imca Marina -niminen hollantilaistähti levytti laulun kolmella kielellä: hollanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Tällainen oli sangen yleistä tuohon maailmanaikaan. Samana vuonna myös Saksan oma Hanna Aroni laittoi laulun levylle.

Pohjoismaista Norja sai ensimmäisenä tuta kastanjettien kalkatuksen, kun Gro Anita Schønn levytti sen myös 1972. Seuraavana vuonna espanjankuume levisi muihinkin Pohjoismaihin: tanskalainen Elisabeth Edberg, Ruotsin Sylvia Vrethammar ja oma Marion Rungimme tekivät laulua tunnetuksi kotimaissaan. Suomessa laulu levytettiin 1973 peräti kolmen eri artistin voimin: myls Tuula Siponius ja Seija Simola lauloivat sen levylle. Jokainen versio on hieman erilainen, tulkitsijansa näköinen.

Sylttytehtaalle hitti valui niinikään 1973, kun Espanjan oma iskelmä-hidalgo, Manolo Escobar, levytti sen. Tässä versiossa ollaan enemmän aidon paso doblen kuin ranta-regeen tunnelmissa. Orkesterisäestys luo autenttista espanjalaistunnelmaa. Escobarin luonteikas ja tarinaan eläytyvät tulkinta nostavat tämän version omaan luokkaansa.

Ja tarinasta tosiaan on kyse. Vaikka se eri kieliversioissa on yksityiskohdiltaan hieman erilainen, on perussanoma kaikissa sama: kotimaassa on tylsää, Espanjassa upeaa, sinnepä mieli alati halajaa. Espanjankielinen versio sen sijaan kehuu oman maan upeutta – eipä Espanjaa parempaa olekaan, todetaan estoitta, ja huudetaan eläköötä Espanjalle – diktaattori Francon Espanjalleko? Onko laulu siellä valjastettu nationalismin työkaluksi?

Ruotsin Sylvia Vrethammar levytti laulun vuonna 1974 myös englanniksi. Tämä on se versio, joka tunnetaan kaikkein laajimmin, viihtyihän laulu Englannin singlelistalla peräti 28 viikkoa (”All the ladies fell for Rudolph Valentino”). Kotimaassaan Vrethammar sen sijaan joutui törkykampanjan kohteeksi, sillä Eviva Españan katsottiin ylistävän Francon diktatuuria. Solidaarisuus-Ruotsissa tämä ei käynyt päinsä, ja laulaja saikin kotiinsa säännöllisesti uhkailusoittoja ja häntä haukuttiin kaupungilla fasistiksi päin naamaa. Omasta mielestään hän vain lauloi kesän iloista.

Sangen kiinnostavaa tarkasteltavaa ovat eri kieliversioiden sisälllölliset painotukset sekä se, kuinka espanjalaisuus nähtiin tuohon aikaan eri puolilla Eurooppaa. Myös se, mitkä tekstin kielikuvista päätyivät maasta toiseen, on lähemmän tarkastelun arvoista. Lähdetäänpä siis pienelle espanjalaishenkiselle Euroopan kiertomatkalle! Olé!

Samantha (1971, flaamin kielellä)

Video ei ole enää saatavilla

Alkuversion tematiikka määrittelee kaikki sen jälkeen julkaistut versiot. Se sementoi paikalleen tietyt stereotypiat, joista myöhemmät versiot ammentavat: kastanjetit, flamencon, auringonpaisteen, serenadit sekä espanjalaisen ruokakulttuurin ylistämisen. Alkuperäisen version kertosäkeessä Samantha kertoo rakastavansa tanssimista ja musiikkia, espanjalaisten ikiaikaista ylpeyttä ja romantiikkaa sekä parvekkeelta laulettuja serenadeja. Kertosäkeen lopussa hän pyytää Espanjaa antamaan aurinkoa jokaisena päivänä:

”Ik hou van dansen en muziek
Eviva España
Van oude trots en romantiek
Eviva España
Een serenade aan ’t balkon
Eviva España
Geef mij maar alle dagen zon
España por favor”

Sana ”Eviva” ei tarkoita mitään. Se on tekstin kirjoittajien keksimä sana, sillä kertosäkeeseen tarvittiin kohoiskun mittainen äänne, Ee-vii-vaa es-paña. Näin luodaan iskusanoja.

Ensimmäisessä säkeistössä Samantha muistelee hauskaa ja lämpimää Espanjanmatkaansa. Hän unohtaa kaiken arkisen, ja jopa ajattelee vain espanjaksi! Espanjan auringon ja kuun kirkkaat värit, punainen, oranssi, ne kaikki löytyvät myös hänen omasta huoneestaan. Toisessa säkeistössä päästään aidoimman espanjalaisuuden äärelle, kun kastanjetit kalisevat ja flamenco jytkää jaloissa. Päässään suuri musta hattu hän päivittelee Espanjan ruokakulttuurin ylenpalttisuutta: De Spaanse keuken is een festival.

Imca Marina (1972, hollanti, saksa ja espanja)

Video ei ole enää saatavilla

Vuonna 1972 hollantilainen Imca Marina levytti laulun kolmella eri kielellä: hollanniksi (vastaa sisällöltään flaaminkielistä versiota), saksaksi ja espanjaksi. Marinan espanjankielinen versio tarjosi lähinnä lingvististä bulkkieksotiikkaa peruseurooppalaisille, eikä se eroa musiikkisisällöltään hänen muilla kielillä levyttämistään versioista. Vuoden 1973 espanjankielinen Manolo Escobar -versio on jo paljon tulisempi, mutta siihen päästään pian.

Hans Bradtken saksannos kulkee alkuperäisen version viitoittamalla tiellä.

”Ja
Nach Spanien reisen viele Europäer
Nur wegen Sonne und Wasser und Wein.
Eine später doch der and’re um so eher
Fährt Richtung Spanien und packt die Koffer ein.
Den Regenmantel lassen wir zu Haus
In Spanien sieht es nicht nach Regen aus!”

Saksalainen matkustaa Espanjaan tietenkin auringon, meren ja viinin takia. Lomahuumassa sadetakkikin jätetään kotiin, sillä eihän Espanjassa koskaan sada. Toisin on kotona Braunschweigissa.

Saksankielisessä kertosäkeessä Espanjan aurinko paistaa päivin öin ja lasitkin ovat täynnä viiniä. Ken sinne kerran päätyy, ei kuunaan halua pois:

”Die Sonne scheint bei Tag und Nacht
Eviva Espana.
Der Himmel weiß, wie sie das macht
Eviva Espana.
Die Gläser, die sind voller Wein
Eviva Espana.
Und bist du einmal dort,
willst du nie wieder fort.”

Kotiin palattuaan saksalainen on kuitenkin vielä, aivan, flamencon ja kastanjettien pauloissa. Hän miettii: jos kotona olisi samanlaista, niin kylläpä kelpaisi lomailla kotonakin, saattaisi siinä säästää pitkän pfennigen samalla. Hän kuitenkin pähkäilee, että eihän tuollaisessa teoriassa ole mitään järkeä – siis kesällä matkaamme taas oikeaan Espanjaan! Ja kun sinne sitten kolmannessa säkeistössä päästään, näyttäytyy Espanja yhä ihanampana; cabarellot kitaroineen, serenadeja kaikkialla – aivan kuin iskelmäfestivaalilla: So wie auf einem Schlagerfestival!

Gro Anita Schønn (1972, Norja)

Norjalainen sanoittaja Kari Neegård tekee pienen irtioton keskieurooppalaisten kollegoiden tarinoista, mutta tulee samalla määritelleeksi pohjoismaisen eksotiikkadiskurssin kaapin paikan. Tanskan- ja ruotsinkieliset versiot lainaavat myöhemmin tematiikkaa juuri norjankielisestä versiosta.

Gro Anita laulaa olleensa pienellä lomalla Marbellassa. Sen jälkeen hän vain haaveilee ja unelmoi español. Cuba libre virtaa, ja rusketus tarttuu pohjoisenkin asukkaan ihoon. Onpa hän saanut todistaa paikallisen väen temperamentinkin. Kertosäe on tyhjänpäiväisyydessään esimerkillinen – kaikki mukaan laulamaan!

”Kuulkaa iloinen lomalauluni – Eviva España
Lauloimme sitä läpi yön – Eviva España
Laulan sen mielellään uudelleen – Eviva España
Serenadini on muy bien -España, por favor!”

Toisessa säkeistössä Gro Anita innostuu folklorismista ja kaivaa kastanjetit laukustaan. Hän nimittäin tahtoo tanssia flamencoa niin että parketti raikaa ja korot kopisevat. Stereotypia-bingossa huudetaan väliin myös ole!-huutoja. Kotimaisesta popista ei ole Espanjan musiikkityylien voittajaksi, pitää nimittäin olla sitä españolaa! No, viimeisessä säkeistössä Gro Anita kuitenkin palaa alivuokralaishuoneeseensa istumaan ja unelmoi kädessään kuppi kahvia – elämäkin menee vähän mollin puolelle. Ulkona sataa ja Costa del Sol on, ah, niin kaukana. Mutta unelmien avulla pääsee tuolle tutulle aurinkorannalle, ja unelmissaan voi ajaa myös kylmän ilman pois!

”Og så sitter man på hybelen og drømmer
med en kopp kaffe og livet går i moll.
Jeg titter ut og ser att regnet strømmer
och jag er langt bort fra Costa og del Sol.
Jag drømmer at jeg är på samme strand,
nå vil jeg jaga kulden fra mitt land”

Kuuntele kappale Spotifystä.

Elisabeth Edberg (1973, Tanska)

Video ei ole enää saatavilla

Seuraavana vuonna Eviva-virus levisi myös muihin Pohjoismaihin. Ensimmäisenä ehti tanskalainen Elisabeth Edberg, joka lauloi Viggo Happelin kirjoittamaan tekstiin. Happel oli jo tutustunut sekä mannereurooppalaisiin että norjankieliseen versioon, ja poimikin luontevasti näiden parhaat palat omaan tekstiinsä.

Elisabeth oli saanut viettää kaksi viikkoa kauniissa Espanjassa ja nyt hän tietenkin rakastaa kaikkea espanjalaista. Hän vannoo, ettei koskaan väsy viiniin ja shampanjaan, ja espanjan kielikin, se on hänen suosikkinsa kaikkien vieraiden kielten joukossa. Eikä ihme, sillä sitä helpompaa kieltä ei olekaan. Hän nimittäin pärjää aivan mainiosti vain olé:ta huutelemalla!

”Efter fjorten dage i det smukke Spanien
Er jeg forelsket i alt hvad der er spansk
Jeg bli’r aldrig træt af vinen og champagnen
Og selve sproget er mit yndlings udenlandsk
Der findes ingenting så let som det
Jeg klarer mig perfekt med mit Olé”

Kertosäe palautuu alkuperäiseen Samanthan esittämään versioon:

”Jeg elsker dans og go’ musik, Eviva España
Og måneskin og romantik, Eviva España
En serenade på balkon, Eviva España
Og mad på ægte spansk façon – España por favor”

”Rakastan tanssimista ja hyvää musiikkia
ja kuutamoa ja romantiikkaa.
Serenadi parvekkeella
ja ruokaa aitoon espanjalaiseen tyyliin – España por favor!”

Toisessa säkeistössä kuullaan yhä kanstanjettien nakutusta, isketäänpä jalkaakin flamencon tahtiin. Siinä tanssiessa nousee oikein puna poskille, ja sydän, se lyö villiä rytmiä vereen. Viimeisessä säkeessä tehdään kuitenkin myönnytys norjankieliselle versiolle: ”tervetuloa espanjalaiseen juhlaani / tänne viidennen kerroksen pikkuasuntooni”.

”Jeg kan endnu høre klang af kastajneter
Til en flamenco, jeg stamped’ med min fod
Så jeg danser til min kind får røde pletter
Og hjertet banker vilde rytmer i mit blod
Velkommen til min spanske festival
I jomfruburet her på femte sal”

Kolmas säkeistö lainaa suoraan Gro Anitaa: Elisabeth löytää itsensä yksin pikku kammaristaan, sadetta kiroten, sitä kun vaan aina piisaa. Talven arkiankeuskin ahdistaa, hän soisi olevansa siellä, missä aurinko paistaa valkohehkuisena. Aurinkoisemmista kohteista onkin hyvä haaveilla samalla kun suoristaa päärmenauhaa kädessä olevalla pramealla matkamuisto-banderillalla!

”Nu er jeg igen alene på mit kammer
Forbander regnen – som bare øser ned
Og det vinterhverdagstriste tøj der strammer
Og længes hen hvor solen skinner hvid og hed
Jeg drømmer mens jeg retter på et bånd
Ved spraglet banda-rillaer i min hånd”

Marion, Tuula & Seija (1973, suomi)

Video ei ole enää saatavilla

Samoihin aikoihin Tanskan ja Ruotsin kanssa myös Suomessa purkitettiin tiettyä belgialaista käännösiskelmää. Vexi Salmi oli kynäillyt jälleen kerran ylitsepääsemättömän hienot sanat, pistämättömästi suomalaiseen suuhun ja korvaan sopivat, mutta samalla kansainvälisestä poolista hienosti ammentavat. Salmen työpöydällä lienee piipahtaneet saksan- ja hollanninkieliset versiot.

Suomeksi laulun levyttivät Marion Rung, Tuula Siponius ja Seija Simola. Simolan versiota ei löydy mistään, mutta yllä kuultavan Rungin alkuperäisen lisäksi on kuultavissa hänen tuoreempi diskoversionsa sekä Siponiuksen versio. Ensimmäinen levytys oli sangen täydellinen, ja sikäli uudelle versiolle ei ehkä olisi ollut varsinaista tarvetta. Mutta taiteilija on halunnut uutta verta vanhaan sotaratsuun, ja Antti Hyvärisen taidokas, vallankin aikansa tuotteelta kuulostava sovitus, on sellaista siihen tuonut.

”Talven tullen mielen valtaa jälleen kaipuu,
kuin muuttolinnut mä tahdon lämpimään.
Siellä hennot palmut Välimereen taipuu,
ja kirkas taivas vain hohtaa yllä pään.
Kun sinne kerran täältä matkustan,
ei kotimaassa enää rauhaa saa.

Kuin varkain sydämeni vei
Eviva España
Nyt kaipuu rauhaa anna ei
Eviva España
Tuo kaiken silmissäni nään
Eviva España
Ja kerran sinne lämpimään
mä ainaiseksi jään.

Siellä tulisesti kastanjetit soivat,
ja huuma viinin saa mielen nousemaan.
Siellä flamencoa kaikki karkeloivat,
kun sinne pääsen en muuta kaipaakaan.
Nään merta silmän kantamattomiin,
kun katson maininkeihin hohtaviin.

Päivän laskiessa tähdet kirkkaat hohtaa,
ja meren yllä taas nousee täysikuu.
Tuttuun ravintolaan askel jälleen johtaa,
ja sieltä rytmi niin kuuma kantautuu.
Kun Espanjaan mä saavun uudestaan
en sieltä lähde enää milloinkaan.”

© Warner/Chappell Music Finland, teksti tässä kustantajan luvalla.

Marionin 1973-version säestystausta on sama kuin Imca Marinan saksankielisen version, ja pitkälti sama myös tanskankielisen version kanssa. Tämä ei ole mikään ihme, ja sen voi todeta kuuntelemalla raitoja päällekkäin. Vanhoina hyvinä aikoina, kun iskelmiä vielä käännettiin kieleltä toiselle, kustannus- ja julkaisulupiin saattoi sisältyä valmis taustanauha, jonka päälle paikallinen artisti lauloi omankielisensä version. Marionin version kohdassa 1:02 taustakuoro laulaa selvästi España por favor, kun suomenkielinen teksti kuuluu ”mä ainaiseksi jään”.

Tuula Siponiuksen levytykseen tehtiin uusi orkesterisovitus mahdollisesti jopa kotimaisin voimin.

Sylvia Vrethammar (ruotsi, 1973)

(Tätä kuvaa ei Nuorgamin kuvankäsittelyjaosto suostunut rajaamaan.)

Länsinaapurissa Ruotsissa laulun sai levytettäväkseen aiemmin jo viisi levyä julkaissut Sylvia Vrethammar. Leif Nilssonin ruotsinnos on paljon velkaa etenkin norjankieliselle versiolle. Hän onnistuu kuitenkin tekemään tekstistä vähemmän naurettavan kuuloisen. Toki osansa on esittävän taiteilijan suuren maailman tyylilläkin.

Ensimmäinen säkeistö on suora kopio norjalaisesta versiota:

”Jag har varit på semester i Marbella och
bara tänker och drömmer Español.
Och mitt hem går mest i rödgult kan man säga,
själv har jag solbrännan som väl är i behåll.
På spanska folkets eldighet jag tänt
och lagt mig till med deras temperament.”

Kertosäe on rakennettu uusiksi. Ei ole norjalaisten iloisia lomalauluja, ei tanskalaisten tanssia ja musiikkia. Yhteispohjoismaiseen serenadiin sentään päädytään aivan lopussa.

Så här ni, låter min musik
Eviva España
Det här ni, det är romantik
Eviva España
Jag tar dom orden om igen
Eviva España
Min serenad är muy bien,
España por favor.

Myös toisen säkeistön välineet haetaan Norjasta: kastanjetit kassista, flamencon tanssiminen ja parketin paukuttaminen. Koska ABBA nousi suuruudeksi vasta samoihin aikoihin Eviva España -hitin kanssa, on ymmärrettävää, että kotimaista poppia dissataan myös ruotsinkielisessä versiossa. Jos tilanne olisi ollut toinen, saattaisi viimeinen lausepari kuulua esimeriksi ”man lyssnar väl på Abbas Waterloo / och hälsar mamma med en fin bonjour”.

”Ifrån bäcken tar jag mina kastanjetter
för här ska dansas flamenco, ska ni se.
Det ska smattra i parketten när jag sätter
igång en rivig grej med klackarna, olé!
Man struntar väl i gammal töntig pop
för spanska stilen den är bättre opp.”

Kolmannessa säkeistössä Skandinavian maat ovat liikuttavan yksimielisiä yhteisestä sävelestä. Tuo sävel tosin menee mollissa koska elämä on niin kurjaa / ja sade piiskaa ikkunaa. Espanjalaisia paikannimiä lausumalla tuosta suomalaiset syövereihinsä vetäneestä ikiaikaisesta murheen alhosta kuitenkin noustaan, banderillat tanassa, kohti viimeistä kertosäettä ja pakollista modulaation jälkeistä lallatus-huipentumaa – livet går i dur!

”Sedan sitter man apatiskt här och deppar
när regnet öser och livet går i moll.
Kommer på mig att forma mina läppar
till ord som ”Playa” och ”Costa” och ”Del Sol”.
Med banderillen stadigt i min hand,
jag jagar härmed kylan från vårt land.

La la-la lala-la-lalaa.
Eviva España
osv.”

Vuoden 1973 Svensktoppen-tilastossa ABBAn Ring, Ring on vuoden kolmanneksi myydyin single, Eviva España on sijalla 13. Kuuntele kappale Spotifystä.

Manolo Escobar (1973, espanja)

Video ei ole enää saatavilla

Eviva España espanjaksi espanjalaisille? Sehän on kuin myisi igluja eskimoille tai veisi laivalastillisen hiiltä Newcastleen? Mahdollisesti ainakin yhtä haastavaa, ainakin jos mittarina on Imca Marinan vuoden 1972 versio. Se ei päätynyt listalle kotimaassaan Hollannissa, eikä sitä noteerattu naapurimaidenkaan levylistoilla.

Vuotta myöhemmin Espanjan oma poika, Manolo Escobar, tarttui haasteeseen ja levytti laulun hieman päivitetyin sanoin. Versioon tehtiin myös uusi sovitus, ja kieltämättä Escobarin versio rullaa aivan eri fiilingillä kuin sen rinnalla hieman kömpelöltäkin tuntuva oreganolla maustettu euroschlager. Escobarin paso doble ammentaa musiikinlajin aidosta perinteestä. Konkistadorin itsevarmuudella soitetut trumpetit, matalien torvien esimerkilliset vastamelodiat, pikkolon strateginen lurahdus, jousten korkeat trillit, ja juuri oikean pituinen pysäytys ennen uutta fraasia. Tämä musiikki on soittajilla verissä. Säkeistön molli kuulostaa dramaattisen suurelta, kertosäkeen duuri mollilta! Eviva España on palannut kotiinsa. Gracias a Dios.

Espanjan valtion matkailutoimiston propagandaosaston parhaat kyvyt lienee valjastettu tekstin tekoon, sillä tuskin muuten voi syntyä matkailuesitekuvastoa kuulijan korviin yhtä väkevällä innolla vyöryttävää laululyriikkaa.

”Kukkien keskellä ilosta ja fandanguillosta
syntyi Espanja, rakkauteni maa.
Vain Jumala voi luoda jotain näin kaunista,
on mahdotonta, että olisi kahta samanlaista.
Kaikki tietävät sen todeksi ja
itkevät kun joutuvat lähtemään.

Joten kuulepa tämä: Eläköön Espanja!
Muista aina: Eläköön Espanja!
Ihmiset laulavat hartaasti: Eläköön Espanja!
Elämässä on eri makuja – ja Espanja maistuu parhaalta!”

Toisessa säkeistössä päästään aurinkoisista iltapäivistä hurraavien kansanjoukkojen keskelle juhlimaan kansallisjuhlaa:

”En las tardes soleadas de corrida,
la gente aclama al diestro con fervor.
Y él saluda paseando a su cuadrilla
con esa gracia de hidalgo español.
La plaza con sus oles vibra ya
y empieza nuestra fiesta nacional.”

Kolmas säkeistö on omistettu Espanjan valtakunnan suurille maantieteellisille ulottuvuuksille ja kansankulttuuriin hienoimmille saavutuksille. Kiitellään Välimeren kauneutta, Costa Bravan ja Aurinkorannikon ihanuutta. Tunteillaan sardanan ja fandangon tahtiin. Lopussa ei auta kuin todeta tosiasiat: Espanja on aina ollut ja tulee aina olemaan ikuinen paratiisi ilman vertaistaan. Voiko sen enää paremmin sanoa! Eläköön Espanja!

”Que bonito es el Mar Mediterráneo,
su Costa Brava y su Costa del Sol.
La sardana y el fandango me emocionan,
porque en sus notas hay vida y hay calor.
España siempre ha sido y será
eterno paraíso sin igual.

Por eso se oye este refrán:
Que viva España.
Y siempre la recordarán.
Que viva España.
La gente canta con ardor:
Que viva España.
La vida tiene otro sabor
y España es la mejor.
España es la mejor.”

BONUSRAIDAT!

Sylvia Vrethammarin englanninkielinen versio (1974).

Video ei ole enää saatavilla

Portugalinkielinen versio, esittäjänä Perla (1975).

Video ei ole enää saatavilla

Georgette Planan E Viva España (1972). Tämän esityksen kuultuaan ymmärtää, miksi laulu ei lyönyt läpi Ranskassa – quelle horreur!

Video ei ole enää saatavilla

Italiankielisen version on levyttänyt Rocco Granata. Italiaksi laulun nimi on E bella l’Italia – vähän samaan tyyliin kuin Escobarin upeanhulppea Espanja. Ruokalajien luetteleminen menee tosn vähän Zuppa Romana / Nakit ja muusi -laulun puolelle.

Video ei ole enää saatavilla

Lagzi Lajzsin trumpettivetoinen ja unkarinkielinen versio.

Video ei ole enää saatavilla

Sha-nan todella huono danceversio Belgiasta 1996.

Video ei ole enää saatavilla

Unkarilainen nättien tyttöjen viulutrio The Princesses of Violin.

Video ei ole enää saatavilla

Spotifyssä lisäksi kuultavissa arabiankielinen versio, esittäjänä Melhem Barakat (1977), sekä saksalainen instrumentaaliversio, esittäjänään James Lastin viihdeorkesteri.

Erikoisbonus: folkloresanaston bingo!

Yleisesti espanjalaisuuteen liittyviä sanoja esiintyy kaikissa kieliversioissa. Yleisimmät sanat ovat olé ja serenadi, tämän jälkeen viini, romantiikka ja Costa del Sol.

Eniten folkloristisia sanoja, peräti kahdeksan, esiintyy saksankielisessä versiossa, joka näin voittaa bingosta kolme kiloa kahvia. Hyvä Saksa!

Kirjoittaja on vakavan musiikin ammattilainen, jonka sydän sykkii finnhitsien tahdissa. Käännökset ja käännösvirheet ovat yksin kirjoittajan.