Nobuyasu Okabayashi, j-folkin jumala.

Japanin musiikkiskene tunnetaan meillä psykedeelisestä acid-punkista tai absoluuttisen viileästä Shibuyan klubisoundista, mutta yhtä tunnettua soisi olevan japanilaisen folkmusiikin, j-folkin. Keinotekoisen kuuloinen käsite on jopa japanilaisille hieman vieras, sillä genre-erot eivät ole yhtä merkittäviä kuin meillä Euroopassa. Loogisinta olisi kuitenkin puhua J-Folk+Popista, jottei keskustelu eksyisi Enka-kansanmusiikin puolelle.

1960-luvulla kehittyi japanilaisen folkin soundimaailma, jossa korostuu kitara ja huuliharppu, ylioppilaspolitiikka ja rakastamisen tuska. Tätä samaa tunnelmaa kuvaillaan muun muassa Haruki Murakamin Norwegian Wood -kirjassa ja siitä tehdyssä elokuvassa. Väräjävä tusina j-folkia, olkaa hyvät:

#1 Takuro Yoshida / ”Balladi ’juovuttavasta’ kukasta” (1970)

Yoshida on ensimmäisiä nuuskamuikkusia huuliharppuineen ja kitaroineen, ja häntä kutsutaan folk-genren perustajaksi Japanissa. Takuro Yoshida teki varsinaisen suuren yleisön läpimurron vuonna 1970 laulullaan kukasta, joka myrkyttää tai humalluttaa.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Kaguyahime / ”Kanda-joen laulu” (1973)

Kolmen folk-trubaduurin ryhmä nimeltään Kaguyahime julkaisi syksyllä 1973 kappaleen Tokion läpi virtaavasta Kanda-joesta. Single ei ollut uusi, sillä se oli ilmestynyt jo aiemmin albumilla. Vasta hienoinen tuunaus teki Kanda-joesta tunnetun hitin, joka tyypillisenä collegepop-lurituksena kertoi opiskelijaparin yhteenmuuttamisen vaikeuksista ja elämästä opiskelija-asuntolassa. Viulun täydentämällä melankolialla Kaguyahime myi 1,6 miljoona levyä ja viihtyi Japanin billboardin eli Oriconin listaykkösenä peräti 7 viikkoa. Vuotta myöhemmin Kanda-jokea kuvattiin jo elokuvaksi.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Tokiko Kato / ”Kaikki on hyvin, niin kauan kuin elät” (1979)

Tokiko Kato aloitti uransa erinäisissä television talent-kisoissa 1960-luvulla. Pian kuitenkin kasvava kiinnostus folk-musiikkiin vei voiton. Kato kuuluu siihen folk-artistien joukkoon, joka haki vaikutteita maailmantuskasta 1970-luvulla. Kato soitti kitaraa ja esiintyi milloin Lähi-idässä, milloin Afrikassa. Hänestä kehkeytyi aikansa japanilaisversio Joan Baezista. Yhtenä 1970-lukulaisena kuriositeettina Tokiko Kato meni naimisiin vankilassa, tosin miehensä tuomion vuoksi. 2010-luvulla Tokiko Kato edelleen tarttuu kitaraan ja laulaa maailmanrauhasta. Välillä hän on tehnyt syrjähyppyjä ääninäyttelemisen puolelle, muun muassa Hayao Miyazakin animaatioissa.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Folk Crusaders (aka Fookuru) / ”Imjin-joen laulu” (1968)

Fookuru aloitti viisihenkisenä collegebändinä 1960-luvun lopulla, mutta kutistui pian kolmeen tenoriin. Kun puhutaan Kansain alueen undergroundskenestä 1970-luvulla, tulee kaikkien huulille Fookuru. Vuonna 1967 ryhmä päätti lyödä ”jouset pussiin”. Hajoamisriittinä Fookuru julkaisi 300 kappaleen painoksen viimeiseksi jäävästä Harenchi-albumistaan. Kioton ja Koben radiokanavat kuitenkin innostuivat tästä minialbumista siinä määrin, että Fookuru palasi pian takaisin yhteen. Pohjois- ja Etelä-Korean rajajoesta Imjinistä kertovasta laulusta tuli poliittisen liennytyksen symboli. Kappale sai uutta puhtia vuonna 2004, jolloin siitä tehtiin Pacchigi!-elokuvan tunnussävel.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Butterbur / ”Talvenvalkoinen” (1974)

Butterbur on Kei Hosotsubon ja Yasuyo Yamakin Hokkaidolla vuonna 1970 perustama folk-duo. Se edusti aikanaan uudistuvaa folk-suuntausta. Butterbur osallistui useisiin kykykilpailuihin ja voitti Hokkaidon Yamaha Popular -laulukilpailun 1973. Vuotta myöhemmin ilmestyi Kaupungin hämärä -single, jonka b-puoli Talven valkoinen nousi yllättäen suositummaksi. Suosion kasvaessa virtuoosit ajautuivat taiteelliseen identiteettikriisiin. Hosotubo halusi keskittyä äänitaajuuksiin ja akustisen kitaran luomaan syvyyden maailmaan, Yamaki keskittyi pianoon ja äitinsä muistoihin. Butterbur päätti lopettaa pitkän uransa suureen jäähyväiskonserttiin Hokkaidolla vuonna 1992.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Masato Tomobe / ”Raide” (1972)

Masato Tomobe ei jätä rouhealla äänellään epäselväksi, kuka oli hänen suurin musiikillinen vaikuttimensa. Kuultuaan aikoinaan Bob Dylanin Like a Rolling Stonen radiossa Tomobe ryhtyi kirjoittamaan omia kappaleitaan yhteiskuntakriittisin lyriikoin. Hänet tunnetaan myös runoilijana, joka kuvailee itseään nomadiksi. Tomobe vietti irtolaiselämää eri puolella Japania 1960–70-lukujen ajan. Osakaan syntyi 1970-luvun alussa folk-musiikin ympärille ”suurleiri”. Isossa teltassa musisoitiin ja parannettiin maailmaa. Tomobe tunnetaan yhtenä tämän useana kesänä kokoontuneen leirin perustajana.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Kotaro Yamamoto / Tour de Cap (1969)

Kotaro Yamamoton folk-ura lähti liikkeelle akateemisista piireistä. Yamamoto toimi sosiologian professorina Tokion Sophia-yliopistossa, mutta koki musiikin antavan hänelle enemmän. Tour de Cap vuodelta 1974 oli menestys. 1980-luvulla Yamamoto siirtyi enemmän yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolelle ja palasi globaalin ympäristötieteen professoriksi. Lisäksi Yamamoto tunnetaan television ajankohtaisohjelmien vetäjänä. Kolme vuotta sitten Yamamoto käynnisteli muusikon uraa uudelleen.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Happy End – ”Keräytyvät tuulet” (1971)

Happy End oli japanilainen folk-bändi, joka toimi vuosina 1970–73. Bändin avantgardistista soundia on pidetty suuressa arvossa, ja sen vaikutuksista japanilaiseen popmusiikkiin puhutaan paljon. Ryhmän hajottua muusikot Haruomi Hosono, Takashi Matsumoto, Eiichi Ohtaki ja Shigeru Suzuki jatkoivat musiikin parissa omilla teillään. Muita bändiprojekteja ovat olleet muun muassa Apryl Fool ja Yellow Magic Orchestra. Jälkimmäisessä oli mukana myös Ryuichi Sakamoto. Vuonna 2003 Happy Endin biisi Kaze wo Atsumete päätyi Sofia Coppolan elokuvaan Lost in Translation, mikä toi bändille uuden sukupolven kuulijakuntaa.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Tulip / ”Sydämen matka” (1973)

Vuosina 1970–1989 toiminut Tulip on yksi niistä ryhmistä, joita on pidetty uuden folk-aallon uranuurtajina. Melodista folkia esittänyt Tulip piti esikuvanaan The Beatlesia, erityisesti Paul McCartneya. Neljän laulajan harmonisin voimin matka sydämeen!

Video ei ole enää saatavilla

#10 Nobuyasu Okabayashi / Sanya Blues (1968)

Folkin jumalaksi tituleerattu Okabayashi on legenda. Tämä osakalainen folk-artisti keskittyi yhteiskuntakritiikissään työväenlauluihin. Okabayashi varttui isänsä omistamassa kirkossa, jossa vanhemmat tekivät töitä ongelmanuorten parissa. Vanhempiensa kristilliset arvot kyseenalaistettuaan Okabayashi löysi pakotien sosialismista ja folk-musiikista. Protestilaulut otettiin Japanissa vastaan… protestilla. Kansakunnan ”ongelmanuorena” Okabayashi joutui usein kieltolistoille. Okabayashia ei päästetty myöskään lavalle ihan joka kerta. Protestointi ja vastustus uuvutti Okabayashia siinä määrin, että hän katosi julkisuudesta pitkiksi ajoiksi. Hän vetäytyi agraareihin kommuuneihin ja toisinaan kiersi Japania kitaran ja huuliharpun kanssa. Vuoden 1968 Sanya Bluesissaan Okabayashi vaikertelee hyväksikäytetyn työntekijän tunteista.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Wataru Takada / ”Liitytään Jietai-armeijaan” (1969)

Wataru Takada, katolinen kommunistin poika Pohjois-Japanista, aloitti poliittisen folk-musiikin tekemisen 1960-luvun lopulla. Takada vietti aikaa Kansain folk-leireillä. Hänen sarkastinen tyylinsä kulminoitui tähän armeijaa kritisoivaan -kappaleeseen: ”Armeijaan liittyminen on iloinen asia, taistella kansakunnan puolesta ja kuolla”.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Miyuki Nakajima / ”Aikakausi” (1975)

Laulaja-lauluntekijä Miyuki Nakajima aloitti musisoinnin 1970-luvulla. Nakajima tunnetaan vakavista rakkauslauluistaan, joilla hän nousi suosituksi nimenomaan lyyrisenä esiintyjänä. Suosio oli huipussaan 1980-luvulla. Hänen teoksiaan on coveroitu laajasti pitkin Aasiaa, erityisesti Taiwanissa ja Hongkongissa. Nakajima tunnetaan myös radioäänenä sekä vuosikymmenen kestäneestä kokeellisesta Yakai-teatteriprojektistaan 1990-luvulla.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Begin / Aarresaaren ihmiset (2002)

Okinawa, tuo Jamaikaa muistuttava Japanin saariryhmä, tunnetaan hitaasta elämäntyylistään. Eipä siis yllättävää, että rauhallisempi folk-tempo on kotiutunut Okinawaan saaden oman eksoottisen, mutta hyvin japanilaisen muotonsa. Begin tunnetaan Okinawa-folkin popularisoijana. Bändin jäsenet Eishō Higa, Masaru Shimabukuro ja Hitoshi Uechi ovat Okinawan aboriginaaleja, ryukyuneja. Pian Okinawa-folkin suosio kasvoi myös muualla Japanissa. Begin tuli tunnetuksi myös Disneyn Stitch!-anime-sarjan tunnussävelistä.

Video ei ole enää saatavilla