Nuorgam ylpeänä esittää, 2000-luvun suurimmat musiikilliset nerot top 100! Yksi nero per päivä koko kesän yli!
2000-luvun suurimman musiikillisen neron tittelin jakavat Porin karhut, Mika Rättö ja Jussi Lehtisalo. Hattu pois päästä!
Mikä tekee Kanye Westistä neron, on hänen luonnonvoimia muistuttava megalomaniansa.
Huolella rakennetun perinnetietoisella ja mahdottoman iskevällä musiikilla, terävillä sanoituksilla ja koko paketin kuorruttavalla ikääntyvän herrasmiehen ajattomalla coolilla ansaitsee mahlalistalla mitalisijan.
Jos ehta ja alkuperäinen Prince on cool, on 2000-luvun Prince André 3000 syväjäätä.
Blurin ansioiden vaatimattomuudesta huolimatta 2000-luku on ollut melkoista “Damon Daysia”.
Ihmiselle, jolla on rajattomasti taitoa ja näkemystä, musiikki on rakkaimmillaankin haaste ja leikkikalu, väline entistä paremman musiikin tekemiseen, Hannu Linkola kirjoittaa.
TV on the Radion jäsenenä ja yleistuottajanerona tunnetun Dave Sitekin musiikkia ei voi sanoin kuvailla, toteaa Ville Aalto.
Sufjan Stevens on lauluntekijä, josta tuli äänikeksijä.
Joshua Homme on paitsi sukupolvensa paras rockbiisien kirjoittaja, hänellä on hailakan taivaansiniset tappajansilmät, kirjoittaa Santtu Reinikainen.
Musta-valko-punaista estetiikkaa tärkeämpää Jack Whiten uralle ovat olleet tarinat, Juha Merimaa kertoo.
Mies The Neptunesin, N.E.R.D.in ja kymmenien listahittien takaa on 2000-luvun Prince.
Wayne Coyne on 50-vuotias ikinuori yhdistelmä Peter Pania, Hamelnin pillipiiparia, Andy Kaufmania ja Joulupukkia, sanoo Tommi Forsström.
”Slaavilainen melankolia” on klisee, joka istuu moneen Joose Keskitalon kappaleeseen.
Ainoat asiat, joihin Reginasta ja Shine 2009:stä tutun popneron musiikissa voi luottaa, ovat uusiutuminen ja hienot kappaleet.
Risto on valmis uuteen hyökkäyseen. Ote todellisuudesta vieraantumiseen on entistä vahvempi.
2000-luvun tärkein elektronisen musiikin yhtye on luonut synkän, viiltävän ja täyteläisen oman maailmansa, joka on kuin skandinaavinen teknopopmusiikillinen Twin Peaks.
Eli kuinka Timbalandina tunnettu iphop- ja R&B-tuottaja otti ”vanhoilla päivillään” tanssipopkentän haltuunsa.
Vaikka Chisu ei ehkä sittenkään ole Suomen The Knife, auteurimme edustaa PMMP:n ja Reginan ohella viime vuosien parasta kotimaista popmusiikkia, tietää Aleksi Kinnunen.
Lady Gaga on artisti, jossa peilautuu koko länsimaisen popmusiikin historia.
Hyvän tarinankertojan taidonnäyte onkin harhauttaa kuulija mielikuvitusmaailmaansa, oli se kuinka järjetön tahansa, Teemu Kivikangas muistuttaa.
Asa Masa tekee tänäkin vuonna Suomen parasta räppiä, vaikka ei juuri nyt tunnu oikeastaan edes yrittävän.
Uransa viidenteen albumiin kevällä päättänyt The Streets on brittiläisen musiikin kiitetyin lyyrikko sitten hapannaamanero Morrisseyn – ja ansiosta.
2000-luvun tyypillinen renessanssinero: multi-instrumentalisti, lauluntekijä, deejii, popnörtti ja ruma jätkä.
Anton Vanha-Majamaa kadehtii PMMP-tähteä. Ja tunnusta tälle rakkautensa. Äh.
Diplo on mies, joka nosti kolmannen maailman ghettojen omaperäiset tanssimusiikkigenret valokeilaan länsimaissa.
M.I.A:sta on moneksi, Teemu Kivikangas kirjoittaa.
Joanna Newsom on esitellyt kolmella levyllään positiivin, komparatiivin ja superlatiivin. Mitä seuraavaksi, kysyy Oskari Onninen.
Tuottajaguru Zoot Womanin, Les Ryhtmes Digitalesin ja lukemattomien supertähtien takana on ottanut elämäntehtäväkseen ihmisten viihdyttämisen korkeatasoisen popin avulla.
Joskus asiat vain osuvat kohdalleen: Nuorgamin raati sijoitti MF Doomin 2000-luvun mahlanjuoksuttajien listan 29. sijalle jo kolme kuukautta sitten. Alkuviikosta Flow Festival tiedotti miehen paikkaavan keikkansa peruuttanutta Q-Tipiä.
Ruudolf on aito uuden vuosituhannen mies, Santtu Reinikainen kirjoittaa.
Nuorgam
