Brian Fallon ja kumppanit, totuutta etsimässä.

New Jerseyn kukonpojat saapuvat Handwritten-albumin julkaisun myötä Provinssirockiin. Laulajakitaristi Brian Fallonin mielestä maailman tärkeintä musiikkia vuonna 2012 tekee Pearl Jam.

Lämmitellään vähän ensin. Minkä levyn ostit viimeksi?

”Tribesin Babyn.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”En ole kännissä kovin usein, mutta varmaan se olisi jotain hölmönhauskaa, kuten Lady Gagaa tai Rihannaa, tai jotain sen suuntaista. Jos siis olisin kännissä.”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Pidän todella paljon The Naked and Famousin kappaleesta Girls Like You.”

Video ei ole enää saatavilla

Lehdistötiedotteessanne höpötetään paljon totuudesta ja siitä, kuinka etsitte sitä tulevalla levyllänne. Mitä näyttää-hyvältä-paperilla-liirumlaarumia tämä nyt on? Oletteko te ihan tosissanne? Mitä ”totuutta” te oikein etsitte ja mikä se on?

”Kyllä tämä on meille ihan tosi juttu. Meille totuuden etsiminen tarkoittaa lähinnä sitä, että mitä isompi bändistä tule, sitä henkilökohtaisemmaksi yritämme musiikissamme mennä. Yritämme löytää asioita, jotka meitä musiikissa alun perin kiinnostivat ja innostivat. Haluamme tehdä biisejä, jotka todella merkitsevät meille jotain, ja päästä välittömään yhteyteen yleisön kanssa. Emme halua muuttua osaksi jotain isoa tuotantokoneistoa, joka vain rullaa eteenpäin bändistä riippumatta.”

Äänititte tulevan albuminne Nashvillessa tuottaja Brendan O’Brienin (mm. Bruce Springsteen, Pearl Jam, AC/DC) kanssa. Oliko ratkaisu osa tätä alkuperäisen innostuksen etsimisprosessia?

”Osittain kyllä. Mutta Brendan O’Brien nyt vain on todella kovan luokan tuottaja. Hän on erittäin maanläheinen kaveri, ja tiesimme, että hän saisi levylle sellaisen ison rock and roll -soundin, jonka halusimme, mutta myös välittäisi tarpeeksi sisällöstä, jotta levystä ei tulisi vain joku yliammuttu, itsekeskeinen rock-klisee.”

Kun kuulin missä ja kenen kanssa teitte levyn, mieleeni tuli The Cramps, joka halusi ehdottomasti tehdä debyyttialbuminsa Sam Phillipsin Sun-studiolla. The Crampsille autenttinen rock and roll -fiilis oli kaikki kaikessa.

”Nimenomaan! On paikkoja, joihin mennään juuri tuon fiiliksen takia. Drive-By Truckersilla on kappale [Carl Perkins’ Cadillac], jossa sanotaan…

”Nashville is where you go
to see if what they said is so”

“Aika hyvä summaus siitä mistä hommassa on kyse.”

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleenne ovat usein melankolisen sydäntäriipiviä ja henkilökohtaisiä, mutta teitä on usein nimitelty bändiksi, joka haluaa olla tietoisesti ”cool”. Ärsyttääkö?

”Luulen, että tässä hetkellisyyttä korostavassa ja kaiken digitalisoivassa maailmassa ’coolia’ on olla rehellinen. Jos rehellisyys on ’coolia’, se kelpaa minulle. En kyllä ole koskaan ennen ollut ’cool’, joten tavallaan se on ihan mukavaa, heh. En esimerkiksi ollut yläasteella koskaan ’cool’.”

Onko tällä jotain tekemistä The Gaslight Anthemia akustisemman ja tunnelmallisemman The Horrible Crowesin perustamisen kanssa?

”Ei ollut, ei.”

Mikä The Horrible Crowesin tilanne muuten on? Voivatko yhtyeet elää samanaikaisesti?

”Crowes on tällä hetkellä telakalla, se oli koko ajan tarkoitettukin vain väliaikaiseksi jutuksi. Se oli hauskaa puuhaa sillä välin, kun Gaslight oli tauolla.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Uuh. Tiedätkös, yksi tiedostavimmista bändeistä on varmaan Pearl Jam. He ovat todella perillä asioista, eikä heitä pelota tarttua isoihin maailmanpoliittisiin aiheisiin. He ovat hyvin tietoisia ristiriidoista ja siitä missä ihmiset tarvitsevat apua. He ovat mukana Surfrider Foundationin toiminnassa pelastamassa maailman meriä. He ovat sosiaalisesti tiedostavimpia bändejä maailmassa juuri nyt, joten kuules, minun on pakko vastata Pearl Jam.”

Onko totta, että kun menit lapsena levykauppaan, myyjä suositteli sinulle The Clashin ensimmäistä levy ja sanoi sen muuttavan elämäsi?

”Kyllä. Itse asiassa hän osti levyn minulle. Niin paljon hän uskoi asiaansa. Se oli melko hullua.”

Onko muita kappaleita, levyjä tai artisteja, joilla olisi ollut samanlainen vaikutus elämääsi?

”Toki! Kun kuulin ensimmäistä kertaa Bob Dylania, se muutti elämäni. Samoin oli Nirvanan kanssa. Joskus myöhemmin, kun kuulin Hot Water Musicia, pääni räjähti. Se oli minulle valtava juttu ja harppaus eteenpäin. En ollut ikinä kuullut mitään niin sydämellistä ja kiihkeää mutta silti melodista. Kun ajattelee kiihkeää musiikkia, mieleen tulee Black Flag tai Minor Threat, hehän ovat todella intensiivisiä. Mutta oli hienoa kuulla melodista musiikkia, joka on yhtä kiihkeää, kuulla jonkun jätkän vain pistävän itsensä likoon. Minulle se oli oleellinen juttu.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä artistia tai bändiä suosittelisit ensimmäisenä mielenkiintoiselle tuttavuudelle?

”Juuri nyt suosittelisin varmaan bändiä nimeltä The Lumineers. Mainio uusi bändi.

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Ei minulla ole oikein mitään noloa. New Kids On The Block ehkä?”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”Hmm… En. Heh.”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”En, ehdottomasti en. Se olisi liian karmivaa.”

Viimeinen kysymys: Milloin voimme odottaa [Fallonin teinivuosien sooloprojektin] No Releasen paluuta?

”Öö… siis minkä?”

No Releasen.

”Aaa… hehee, ette koskaan! Siis todellakaan, ikinä.”

Video ei ole enää saatavilla

The Gaslight Anthem Provinssirockissa sunnuntaina 17.6. Lisätietoa festivaalin kotisivuilta.

Video ei ole enää saatavilla

"Ota ohvia", Keith Morris (toinen oikealta) kehottaa.

Black Flagin alkuperäinen laulaja ja Circle Jerksin perustaja Keith Morris (s. 1955) on perinteikkään jenkki-hardcoren kävelevä toteemipaalu. Vuonna 2010 hän perusti OFF!-yhtyeen, jossa Morrisin lisäksi kohkaa muun muassa Redd Krossista, Burning Bridesista ja Rocket from the Cryptistä tuttuja ukkoja. Kun Vice päätti niputtaa bändin neljän ensimmäistä ep:tä First Four EPs -kokoelmaksi, jotain tapahtui: yhtäkkiä keski-ikäiset punkkarinrämät keikkuivat lähes kaikkien muodikkaiden musiikkilehtien ja -sivustojen suurimmissa otsikoissa.

Bändi julkaisee tänä keväänä ensimmäisen varsinaisen albuminsa ja saapuu sen myötä kesäkuussa myös Provinssirockiin. Morris puhuu suunsa puhtaaksi Oasiksesta ja Vampire Weekendistä, mutta laulaisi karaokessa silti Joni Mitchelliä.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Ei ole mitään tiettyä kappaletta, jota olisin kuunnellut ympäri ja ympäri, mutta kun ostin Chuck Berryn tupla-abumin Chuck Berry’s Golden Decade, levyn nelospuoli ei poistunut levylautaseltani kolmeen kuukauteen… Jokainen kitaristi joka soittaa rockmusiikkia vahvistimen läpi, palvoo salaa Chuck Berryn alttaria. Ilman herra Berryä ei olisi Rolling Stonesia, Hellacoptersia, Beach Boysia, New York Dollsia, AC/DC:tä, Beatlesia, Kinksiä, Turbonegroa, Social Distortionia, Who’ta, Aerosmithiä, Circle Jerksiä, MC5:ia tai sellaisia biisejä kuin Roll Over Beethoven, Johnny B. Goode, Round and Round tai Reelin’ and Rockin’!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassikkokappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Varmaan mitään Ludwig Van Beethovenin tai muiden vastaavien tekeleitä…”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”I’m a street walking cheetah with a heart full of napalm
I’m the runaway son of the nuclear A-Bomb”
(Iggy & The Stooges – Search and Destroy)

“Iggy & The Stoogesia parhaimmillaan! Ihan uskomattoman sekopäiset sanat komppaavat yhtä parhaista rock-riffeistä, jonka ihminen on maan päällä eläessään luonut! Iggyn mielipuolinen laulanta yhdessä James Williamsonin vänkyröiden kitaratyylittelyjen kanssa iskee kuulijaa mahaan ja naamaan! ”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Joni Mitchellin Both Sides Now’n, joka on todella nössö folk-biisi. Omassa himmeästi valaistussa baariskenaariossani haluaisin ihmisten heittelevän minua puolityhjillä pulloilla tai laseilla ja juoksevan kilpaa uloskäynneille! Se muistuttaisi evakuointikohtausta!”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä kiertämisessä on muuttunut verrattuna urasi alkuaikoihin?

”Nykyään se on vähän vähemmän stressaavaa. Olen tehnyt sitä niin paljon, että siitä on tullut minulle kuin toinen luonto, osa sieluani ja psyykettäni. Jos soittaa musiikkia, rundaaminen kuuluu asiaan, enkä tunne oloani täysin kotoisaksi matkustellessani, jos siihen ei jollain tavalla liity kovaäänisen musiikin esittäminen. Koska olemme sen ikäisiä kuin olemme ja bändin kollektiivinen CV on mikä se on, pääsemme lentämään moniin paikkoihin. Enkä tarkoita, että olisimme niin tärkeitä tai rikkaita, että meillä olisi rahaa omaan suihkukoneeseen, mutta saamme paljon kutsuja tulla soittamaan erilaisille festivaaleille ja juhliin ja niin edelleen – ja se meinaa viikonloppureissuja! Bändin muut jätkät ovat isiä, joten heidän täytyy hengailla perheidensä kanssa. Vittu tätä elämää ja paikkoja, joihin se meidät vie!”

Mitä sanoisit 18-vuotiaalle Keith Morrisille, jos tapaisit hänet nyt?

”Kysyisin häneltä: ’Mitä helvettiä oikein ajattelit?’ No, oikeastaan söisimme lounasta Hermosa Beachin Strand-kadun Mermaid-ravintolassa ja jauhaisimme skeidaa parin kypsän juustopurilaisen ja jääteen säestyksellä. Keskustelumme pyörisi kuuntelemamme musiikin, lukemiemme kirjojen ja lehtien sekä meitä kiinnostavien elokuvien ympärillä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Kun tulee vanhaksi, suru-uutisia jonkun kuolemasta tulee jatkuvasti: jonkun tutun, tutun tutun tai jonkun, jonka musiikkia on kuunnellut. Se kuuluu pelin henkeen. Jim Marshall poistui juuri keskuudestamme, ja hän on pääaisallinen syypää kuulovaurioihini, kuten tähän ampiaispesän ininään korvieni välissä! Tämä äijä loi ’Marshallin pinon’, jonka läpi jokainen kitaraa roikottava rokkijätkä tuuttaa ääntä tai ainakin toivoisi niin tekevänsä. Uskomattoman pitkä lista mahtavia tyyppejä on vaihtanut kerrosta: Lux Interior, Stiv Bators, Jeffrey Lee Pierce, Arthur ”Killer” Kane, Rob Graves, Black Randy, Randy ”Biscuits” Turner, Nip Driversin laulaja Mike, Warzonen Ray, Circle Jerksin alkuperäinen basisti Roger Rogerson, Darby Crash, Red Scaren Bobbi Brat, Kickboy Face (Catholic Disciplinen laulaja ja Slash-lehden perustaja), Social Distortionin Dennis Dannell, Bagsin Craig Lee ja kymmeniä muita… R.I.P.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Tämä kysymys on aivan liian helppo. Joko Jimi Hendrix Experiencen, Beatlesin, Johnny Cashin tai Rolling Stonesin Brian Jonesin kanssa.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt? Kun kysyimme samaa asiaa Henry Rollinsilta, hän sanoi, ettei pidä muusikoita tärkeinä ihmisinä – hän saattaa toki pitää heidän tekemästään musiikista, mutta ajatus ”tärkestä musiikista” oli hänestä ”huvittava”.

”No, en ole Henryn kanssa samaa mieltä siitä, etteikö musiikki voisi olla tärkeää. Uskon, että myös elokuva tai kirja voi olla tärkeä. Mikä ikinä jotakuta inspiroi! Oma valintani musiikilliseksi inspiraatioksi on jätkä nimeltä Robert Pollard, joka musisoi, tai on musisoinut, yhtyeissä kuten Guided By Voices, Boston Spaceships, Circus Devils ja Airport 5, muutamia mainitakseni. Luulen, että hänen paras levynsä on Guided By Voicesin Bee Thousand!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä olet mieltä näistä kahdesta nuoresta suomalaisesta bändistä, Ydinperheestä ja The Splitsistä?

”Erittäin brutaalia, metallista ja aggrea! Pidän tällaisesta musiikista livenä, kun vartalot lentelevät ja hikiset ihmiset hiertyvät toisiaan vasten. Ydinperheen kuunteleminen stereoista kotona ei tee oikeutta sille, mitä he soittavat. Tätä täytyisi olla todistamassa pimeässä huoneessa paljon kovemmalla volyymilla katkenneiden kielten, revenneiden rumpukalvojen ja kosteutta tihkuvien seinien keskellä!

Diggaan The Splitsin raakaa garagemeininkiä, jossa yritetään melkein laulaa. Kitaroissa on myös kevyttä industrial-vibaa. Tämän kun heittäisi lomalla levysoittimeen, saisi varmasti sukulaisetkin tanssimaan. Kuultostaa, että tällä voisi saada bileet aikaan! Black Lipsin ja Davila 666:n ystäville… YEEEEEOOOOOOW!!!”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Minua, kuten joitain muitakin kollegojani, on syytetty valkoisen rodun ylivallan kannattajiksi Black Flagin White Minority -kappaleen takia. Mutta biisi perustui [kitaristi] Greg Ginnin sarkastiseen komenttiin vietettäessämme kaunista kesäpäivää rannalla! Circle Jerksiä taas pidettiin uskonnon, Yhdysvaltojen hallituksen ja armeijan ulkomailla kylvämän tuhon kannattajana. Ei pidä paikkaansa!”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Liian monta! Disappearsin Pre Languagen, Status Quon Piledriverin, Rory Gallagherin Irish Tour ’74:n, The Menin Leave Homen, Mazzy Starin She Hangs Brightlyn, Xray Eyeballsin Splendor or Squalorin, Golden Trianglen uusimman, The Humpersin Euphoria, Confusion, Anger and Remorsen, A Place to Bury Strangersin Onwards to the Wallin, Alice Coltranen Journey to Satchidandan, Mark Laneganin Blues Funeralin, Peter Casen The Case Filesin, Samuel Prodyn levyn sekä Earthlessin Sonic Prayer Jamin… siinä muutama uusi levy.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Minua inspiroi maani poliittinen tilanne: se, kuinka samanlaisia poliitikkomme ovat, ja kuinka kansa nielee purematta kaikki valheet. 1. republikaanit, 2. demokraatit, 3. sitoutumattomat!”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Oasis! Heillä on viisi huippubiisiä, loput kelpaavat korkeintaan viisivuotiaiden muksujen synttäreille tai tytöille, jotka ovat vetäneet liikaa viinaa tai huonoja huumeita. Animal Collective on livenä oikein hauska tapaus, mutta heidän levynsä ovat hieman kiharaisia. Vampire Weekend taas on lähinnä ylimitoitettu versio mahdollisimman keskinkertaisesta Paul Simonin ’katsokaa minua, kun soitan musiikkia Afrikasta’ -vaiheen albumista. Kun olin V2 Recordsin A&R-poikana, minut lähetettiin katsastamaan heidän keikkansa – tämä oli ennen kuin heillä oli levytyssopimusta. Menin ja tein mitä yleensäkin teen uuden bändin keikalla: annan kolme biisiä aikaa näyttää toimiiko homma, ja jos ei, painun ulos niin nopeasti kuin pystyn!”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

“Mark Laneganin Phantasmagoria Blues, joka on Blues Funeral -levyn c-puolen ensimmäinen biisi. Ystäväni Martyne Lenoble (mm. Porno for Pyros) soittaa siinä bassoa. Tämä on niitä biisejä, jotka uivat ihon alle kolmen tai neljän kuuntelun jälkeen.”

Video ei ole enää saatavilla

Suosittele levyä Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien republikaaniehdokkaalle, Mitt Romneylle.

”Mitä tahansa Motörheadilta ajalta, jolloin Vic Malle tuotti heidän levynsä. Vic Malle oli Shel Talmyn teknikkona silloin, kun tämä tuotti levyjä Kinksille ja The Wholle, erityismainintana The Who Live at Leeds Stooges-kitaristi James Williamsonin kanssa… Raw Power! Tai mitä tahansa MC5:lta!”

OFF! Provinssirockissa lauantaina 16. kesäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Tässä kirkossa on kova ydin.

”It all started with the Tourists, the basement, and the Church.”

Sanat ovat Etelä-Kalifornian punk-paavin Keith Morrisin nykyisen yhtyeen, Provinssirockissa Suomen-debyyttinsä tekevän OFF!:n kappaleesta Feelings Are Meant to Be Hurt. Morris on yli 30-vuotisen uransa aikana aina tuonut mielellään esiin juuriaan, ja tässä artikkelissa niitä seurataan pieneen kirkkoon Tyynenmeren rannalle, joka ohikiitävän hetken näytteli tärkeää roolia Yhdysvaltain länsirannikon musiikkihistoriassa.

Samaan aikaan, kun Los Angelesin punk-ympyrät alkoivat 1970-luvun lopussa osoittaa Hollywood-trendirunkkaantumisen oireita, kehyskunnissa kyti vallankumous. Pienestä kipinästä leimahti pitelemätön kulo – yhtäkkiä harmaista, tylsistä ja epäseksikkäistä lähiöistä sikisi valtava määrä uusia punkbändejä, joille ulkonäkö ja tiettyyn sisäpiiriin kuuluminen eivät olleet ykkösprioriteetti (kuten ulkoapäin katsottuna Hollywoodin punk-eliitille näytti olevan). Samalla uusi, rankempi, nopeampi ja suoraviivaisempi tyyli, hardcore, nappasi tiukan palliotteen pelistä.

Yksi lähiöpunkvillityksen hermokeskuksista sijaitsi Hollywoodin eteläpuolella Hermosa Beachilla pienessä hylätyssä baptistikirkossa, joka oli eräänlainen amerikkalaisvastine edesmenneelle Lepakolle. Muutamat hipit, jotka olivat epäonnistuneet kirkon muuntamisessa vapaaksi taidekeskukseksi, alkoivat vuokrata rakennusta punkbändien treenikämpäksi, asunnoksi ja biletilaksi. Rakennus tunnettiin punkkarien keskuudessa mielikuvituksekkaalla nimellä ”The Church”. Kyseinen sielujen siilo palveli tätä tarkoitusta kunniakkaasti muutaman vuoden 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

OFF!-yhtyeen sunnuntaisen Provinssirock-keikan kunniaksi Nuorgam esittelee kuusi yhtyettä, jotka hakivat vauhtia unelmilleen asumalla, soittamalla, syömällä, bailaamalla tai vain muuten norkoilemalla tuossa hylätyssä Herran huoneessa.

#1 Black Flag

Amerikkalaisen hardcoren dinosaurus. Kitaristi Greg Ginn ja Morris perustivat yhtyeen 1976 nimellä Panic, mutta nimi vaihtui Black Flagiksi 1978. Morris otti loparit bändistä 1979, pian debyytti-ep:n Nervous Breakdownin julkaisun jälkeen, ja perusti Circle Jerksin. Muutaman laulajavaihdoksen jälkeen bändin saarnamieheksi tuli Henry Rollins, joka piti paikkansa bändin hajoamiseen asti vuonna 1986. Bändi oli länsirannikon hardcore-vallankumouksen airut, ja ansaitsi loputtomalla kiertämisellä itselleen fanaattisen, mantereenlaajuisen fanipohjan.

Myöhemmin bändit Nirvanasta Tooliin ja Red Hot Chili Peppersistä Dirty Projectorsiin ovat nimenneet Black Flagin yhdeksi suurimmista innoittajistaan. Ginnin luotsaama SST-levymerkki taas kasvoi oman bändin levyjä julkaisevasta nyrkkipajasta yhdeksi 1980-luvun merkittävimmistä pienlevy-yhtiöistä Pohjois-Amerikassa: Minutemenin ja Bad Brainsin tyylisten uraauurtavien hardcorebändien lisäksi yhtiölle levyttivät vaihtoehtorockin virstanpylväät Hüsker Düsta Dinosaur Jr.:iin ja Sonic Youthiin.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Circle Jerks

Lähdettyään Black Flagista Morris perusti Circle Jerksin 1979 yhdessä Redd Kross -kitaristi Greg Hetsonin kanssa 1979. Hetson liittyi myöhemmin Bad Religioniin. Circle Jerksin debyyttialbumi Group Sex, yksi jenkki-hardcoren kulmakivistä, ilmestyi vielä samana vuonna Frontier-levymerkiltä. Lievätkö Morrisin ja Ginnin erimielisyydet ja niitä seurannut Morrisin lähtö Black Flagista syynä siihen, ettei SST koskaan julkaissut levyä Circle Jerksiltä, mene ja tiedä. Bändin uraan on mahtunut pitkiä taukoja, milloin jäsenten muiden bändivelvoitteiden, milloin Morrisin kiikkerän terveyden takia (hänellä todettiin diabetes vuonna 2000), mutta vieläkään bändi ei ole lyönyt pillejä pussiin virallisesti: OFF!:n aloittaessa Morris ilmoitti Circle Jerksin jäävän ”määrittelemättömälle tauolle”.

Video ei ole enää saatavilla

#3 The Descendents

Teinihuumorista ja muutaman sekunnin biiseistä huolimatta The Descendents kallistui alusta asti popimpaan suuntaan kuin Black Flag tai Circle Jerks. Vaikka bändin ensimmäinen ep-levy Fat vielä jollain tavalla putosi hardcore-lokeroon, ensimmäinen täyspitkä Milo Goes to College esitteli jo selvästi melodisemman bändin. Levyn ilmestyminen tiesi myös yhtyeen ensimmäistä taukoa, sillä laulaja Milo Aukerman todella lähti opiskelemaan ja luki itsensä aina biokemian tohtoriksi asti. Milo ei kuitenkaan ollut bändin ainoa jäsen, jolla rinnakkainen ura on sotkenut soittohommia. Kitaristi ja perustajajäsen Frank Navetta (!) lähti kalastajaksi Oregoniin, ja basisti Tony Lombardo lopetti bändissä, sillä kiertueet eivät sopineet aikataulullisesti yhteen hänen postinjakajan työnsä kanssa. Kaikesta huolimatta bändi keikailee edelleen harvakseltaan, ja viimeisin levy Cool to Be You ilmestyi vuonna 2004. Bändin levyjen kansissa esiintyvä rillipää on Aukermanin karikatyyri.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Last

Jos ei ollut The Descendents mikään hardcore-bändi, niin The Last ei ollut oikeastaan edes punkia. Bändin vetävä powerpop lähenteli enemmän The Nervesiä ja Blondieta kuin Black Flagia tai Sex Pistolsia. Alkuperäisessä kokoonpanossa mukana ollut (myöhemmin uran tuottajana luonut) Vitus Mataré soitti bändissä koskettimia ja huilua. Punkia tai ei, bändin debyytti L. A. Explosion vuodelta 1979 on tyrmäävän toimiva powerpop-klassikko. Perustajaveljeksiä Joe ja Mike Noltea leimaaminen ei-punkiksi kuitenkin ärsytti; he näkivät bändinsä osana Etelä-Kalifornian hardcore-skeneä, vaikkeivät tyylillisesti ihan sitä olleetkaan. Erityisesti Joe jaksoi kimpaantua aiheesta, kuten käy ilmi Jeffrey Lee Piercen Slash-lehdelle tekemästä haastattelusta. Bändi esiintyy edelleen silloin tällöin, lähinnä kotikulmillaan.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Urinals

Tämä olikin sitten ihan jotain muuta. UCLA:n asuntolassa perustettu bändi ei aluksi osannut soittaa soittimiaan lainkaan, ja biisit nojasivat kahteen-kolmeen sanaan ja samaan määrään nuotteja. Bändi julkaisi ensimmäisen ep:nsä 1979 (tuottajana mainittu The Lastin Vitus Mataré), mutta ei suostunut aluksi esiintymään lainkaan yliopiston kampuksen ulkopuolella. Välillä Urinals teki keikkoja salanimellä The Arrow Book Club. Yhtye on muutenkin vaihdellut nimeään ollen välillä 100 Flowers, välillä Chairs of Perception. Urinals hajosi 1983, mutta teki paluun kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Alkuaikojen materiaalia on saatavilla ainakin Negative Capability… Check It Out! -kokoelmalla (Amphetamine Reptile, 1997).

Video ei ole enää saatavilla

#6 Redd Kross

Morrisin viittaus turisteihin ei liity matkailuelinkeinoon vaan Redd Krossin alkuperäiseen nimeen. Heitossa on myös piilevää sarkasmia, sillä Redd Krossista on lähdetty Morrisin peesiin useammin kuin kerran – kitaristi Greg Hetson jätti bändin pian hänen ja Morrisin perustettua Circle Jerksin, ja basisti Steve McDonald soittaa nykyään OFF!:ssa.

McDonald perusti Redd Krossin 11-vuotiaana veljensä Jeffin kanssa nimellä The Tourists vuonna 1978. Vuonna 1980 bändi julkaisi ensimmäisen ep:nsä ja vaihtoi samalla nimensä Red Crossiksi. Nimi sai nykyisen kirjoitusasunsa Punaisen ristin uhattua bändiä haasteella 1982 yhtyeen ensimmäinen lp:n Born Innocentin julkaisun jälkeen.

Tyylillisesti ja henkisesti Redd Kross on lähemäpänä The Lastin powerpopia ja The Crampsin pop-kulttuurifetisismiä kuin tiedostavaa hardcorea. Vuonna 1984 julkaistu Teen Babes from Monsanto sisälsi covereita Rolling Stonesista David Bowieen ja Shangri-Lasiin, eikä bändin nimi tarinan mukaan edes viittaa Punaiseen ristiin vaan Manaaja-elokuvan masturbaatiokohtaukseen.

Redd Krossista kasvoi MTV-luokan vaihtoehtorock-bändi, jota muun muassa Teenage Fanclub on coveroinut. Bändiltä ilmestyy elokuussa uusi levy Researching the Blues.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Tiettävästi The Churchissa vaikutti myös neljän naisen muodostama The Disposals -yhtye, mutta bändin tarkempi historia ja tuotanto on hukkunu historian hetteeseen. Bändin basistin Janus Jonesin tiedetään kuitenkin jatkaneen uraansa mainiossa Nip Driversissa. Jos jollain on tietoa Disposalsista, voi mieluusti jakaa ajatuksensa kommenteissa!

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Yhden erikoisemmista Blag Flag -tribuuteista teki Dave Longstrethin johtama taideindieyhtye Dirty Projectors. Bändi äänitti 11 versiota Black Flagin Damaged-albumin kappaleista ja julkaisi tribuuttilevyn nimellä Rise Above (2007). Tarinan mukaan Longstreth ei antanut bändin jäsenten kuunnella kappaleiden alkuperäisversioita kertaakaan, vaan biisit pitää vetää muistista – jos niitä koskaan oli kuullutkaan. Kuten arvata saattaa, Dirty Projectorsin versiot tunnistaa Black Flagiksi korkeintaan teksteistä.

Video ei ole enää saatavilla

OFF! Provinssirockissa lauantaina 16.6.

Keith Morrisin haastattelu Nuorgamissa huomenna.

Video ei ole enää saatavilla