Toukokuu on omistettu vuoden 2000 kimaltelevimmille pophelmille.
Vuoden 2000 parhaat popkappaleet Ballad of Cable Hoguesta Ms. Jacksoniin parin klikkauksen päässä!
Nuorgamin likilegendaarinen Popklassikot-sarja päättyy OutKastin hienoon popräphittiin.
Ranskalaisyhtyeeen hitti vie siihen täydellisen toiveikkaaseen hetkeen, kun toiset tai kolmannet juomat on avattu, ja juhlien alun nihkeä vaivaantuneisuus vaihtuu kuplivaan nousuhumalaan.
Juha Merimaa sovelsi The Avalanchesin metodia ja rakensi popklassikkoteksti jo aiemmin Nuorgamissa julkaistuista popklassikkoteksteistä leikkaamalla ja liimaamalla.
Aaliyah pystyi koskettamaan laululla, jossa soi lihan ja veren sijaan teräs ja hiilikuitu.
At the Drive-In, tuo perimmäisin kyljyslettibändien sylttytehdas.
Hetki, jolloin All Saints kuulosti kerrankin isolta ja rehellisen itsevarmalta, kuten kunnon popyhtyeen pitääkin.
Alison Goldfrappin laulaessa vannoutuneempikin vastarinnankiiski alkaa sovittaa univormua ylleen ja nostamaan kättä lippaan. Moinen täydellisyys on silkkaa fasismia.
Vuonna 2000 The Hivesilla meni helvetin lujaa. Sitten se väljähtyi.
2000-luvun Respect.
Oskari Onninen luettelee yhdeksän asiaa, jotka olisivat toisin, jos Radiohead ei olisi julkaissut Kid A -albumiaan.
Aika usein tekee mieli kuunnella PJ Harveyta, ja mahtavaahan se on, että hänellä on kiekko myös hilpeään, itsevarmaan, urbaaniin mielentilaan.
Yltiösentimentaalinen ja mieleenpainuva, kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana.
Isaac Brockin hankalasti myytävää robo-funkia sekä katseita pään sisälle ja ulkoavaruuteen.
Tästä alkoi aikakausi, jolloin brittiläinen listapop muuttui kummallisemmaksi ja kokeellisemmaksi.
The Arkin huoneentaulussa lukee glitteröidyin kirjaimin: ”Because ridicule is no shame”.
Kalifornialaisyhtyeen suurimman hitin teemat ovat askarruttaneet ihmistä todennäköisesti jo silloin, kun muinaisen Mesopotamian asukit katselivat epäluuloisina ensimmäistä pyörää ja muistelivat vanhoja hyviä aikoja, kun ei vielä voinut jäädä kärryjen alle.
Arttu Tolonen näyttää, miltä scifi-hiphopin klassikko kuulostaa.
Ihan rehellinen manifesti niille aineille, joista tulee kiva olo.
Ladytronin muusikot taitavat popklassikoidensa haikeudella täyteen lataamisen hittipotentiaalia unohtamatta.
Nuorgam
