Tammikuu on omistettu vuoden 1996 popklassikoille. Biisi per päivä!
Vuoden 1996 klassisimmat popkappaleet You’re Gorgeousista Da Funkiin parin hiirenklikkauksen päässä!
Konemusiikin hektiset syklit ja tuotantovälineiden kehitys vanhentavat monien artistien soundin nopeasti. Da Funk kuulostaa kuitenkin yhä täysin ajattomalta.
Odelay merkitsi yhden tyylikauden kulminoitumista Beckin tuotannossa. Eklektinen sekoitus laiskuri-indietä, pummifolkkia, record collector -funkkia, valkonaama-hiphop-partyrockia ja hitaan puheenparren tahdissa vellovaa Encino-psykedeliaa.
Mahtipontinen ja jousisektioin koristeltu A Design for Life voisi olla väärään tekstiin yhdistettynä pompöösiä pöyhkeilyä, mutta Wiren upean, työväenluokan ylpeyttä pohtivan tekstin kanssa lopputuloksena on yksi kaikkien aikojen hienoimmista poliittisista popkappaleista.
Endtroducing on yksinäisyyden ääni. Se on toisaalta yksi inhimillisimmistä ja kouraisevimmin koskettavista levyistä milloinkaan, mutta toisaalta sen maailma on pimeä, kylmä, autio ja pohjattoman yksinäinen.
So good they made it twice – eli kuinka The Chemical Brothers ujuttautui The Beatlesin nahkoihin.
Tuskin koskaan on romanttinen masokismi kuulostanut niin herttaiselta kuin Lovefool-kappaleessa, väittää Santtu Reinikainen.
RATM vain onyksi niitä bändejä, jotka parhaimmillaan jyräävät omalla suvereeniudellaan kaikki heidän tielleen asettamasi esteet.
Kun takana on jo platinaa myynyt levy, työskentelyä Michael Jacksonin kanssa ja ryhmän riveistä löytyy muun muassa new jack swing -soundin keksijänä ja miljoonia myyneiden hittien tekijänä kunnostautunut R&B-guru Teddy Riley, on helppo olla itsevarma.
Firestarterin ykkösiskuille latautuva voima pudottaa kanveesiin kuin Robert Heleniuksen oikea suora. Kuuntelija havahtuu kokoamaan itsensä, vain huomatakseen olevansa osa hikeä valuvien tanssijoiden riehuvaa massaa.
Oliko Trash Sueden mestarikauden päätös vai ensimmäisiä rappion merkkejä?
Jay Kay sanoo kappaleessa paljon, mutta hänen viestinsä jää liki täydellisen laulusuorituksen varjoon. Laulaminen kuulostaa niin hyvältä, että se voisi olla vaikka merisään lukemista, ja kappale olisi siltikin hitti.
Spice Girlsin nostalgisoiminen tuotti Iida Sofia Hirvoselle hankaluuksia – kunnes hän uskalsi katsoa menneisyyttä silmästä silmään ja kaivaa synkät päiväkirjamerkintänsä tuolta ajalta esiin…
Ihan yks hailee mitä nämä asiat sanskritiksi tarkoittavat, tärkeintä oli niiden implikoima kokemus Intiasta, jossa 1990-luvun kylmää todellisuutta pakoilevaa nuorisoa kiinnostivat huumeet ja mahdollisuus irtautua oravanpyörästä.
Popmusiikin Hitler, antikristus ja mätä omena oli myös Pelastaja, supertähti ja nero.
1990-luvun hienoimpiin lukeutuva poplaulu kertoo etäsuhteesta ja kaipauksesta, mutta sen uljaan haikeuden voi laajentaa lohduttamaan jokaista yksinäistä ja ahdistunutta.
Mökkihöperöyden rajamailla keikkuva rampa huutelee nojatuolinsa pohjalta ja kaipaa vähän eloa ja toimintaa. Voi olla, että pillereiden popsiminenkin muuttuu kotiin kahlittuna inhottavan arkiseksi.
Mark Everett maalailee kävelyretkensä varrelle apeita näkymiä suurkaupungin laidalta; pennylanemaiset pikantit yksityiskohdat yhdistyivät raadollisiin ja teräviin havaintoihin arjen tauspuolesta.
Utopiat ovat nuorten miesten hommaa.
Huipputarttuva Lush-hitti kertoo kolmesta eri tavoin rasittavasta miehentekeleestä, joita kaikkia yhdistää se, etteivät he ole niinkään kiinnostuneita tapaamistaan naisista kuin oman erinomaisuutensa peilaamisesta näiden kautta.
