Vuoden 1978 Top 30

1. Wire: Outdoor Miner
2. Kraftwerk: The Model
3. Giorgio Moroder: Chase
4. Joy Division: Digital
5. 10cc: Dreadlock Holiday
6. Siouxsie & the Banshees: Hong Kong Garden
7. Gang of Four: Damaged Goods
8. Queen: Don’t Stop Me Now
9. Blondie: Heart of Glass
10. Kate Bush: Wuthering Heights
11. The Undertones: Teenage Kicks
12. The Cure: 10:15 Saturday Night
13. Magazine: Shot by Both Sides
14. The Cars: Just What I Needed
15. The B-52’s: Rock Lobster
16. The Cramps: Human Fly
17. The Police: Can’t Stand Losing You
18. Nick Lowe: (I Love the Sound Of) Breaking Glass
19. Misfits: Bullet
20. The Clash: (White Man) In Hammersmith Palais
21. The Doobie Brothers: What a Fool Believes
22. The Skids: The Saints Are Coming
23. The Records: Starry Eyes
24. The Germs: Lexicon Devil
25. Cheap Trick: Surrender
26. The Rolling Stones: Miss You
27. Sniff ’n’ the Tears: Driver’s Seat
28. The Motors: Airport
29. Buzzcocks: Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn’t’ve?
30. The Only Ones: Another Girl, Another Planet

Linkki soittolistaan

Wire on yhä voimissaan. Yhtye julkaisi vuodenvaihteessa uusimman studioalbuminsa, erinomaisen Red Barked Treen.

Brittiläisen Wiren voi lokeroida punk- tai postpunk-bändiksi, vaikka se avarsikin jo debyytillään Pink Flagilla (1977) aikalaistensa lanseeraamaa ilmaisua. Sen raikkautta arvostettiin ja rakastetaan yhä edelleen: jos onnistuu kaivamaan esille poikkipuoleisen kommentin Wiren ensimmäisen elinkaaren tuotannosta, on ansainnut pullon Delamainea.

Ja kiistaton tosiseikka onkin, että Wirestä kypsyi jo varhain harvinaisen fokusoitunut pumppu. Se osasi olla ärhäkkä, mutta tajusi, ettei isku uppoa, ellei kuulijan suojausta pudota ensin nipullisella melodioita. Wirellä oli myös saattanut vierähtää tovi Düsseldorfin koulukunnan toisto-oppien parissa.

Outdoor Miner Wiren kakkosalbumilta Chairs Missing (1978) kelpaisi rockneron käyntikortiksi. Biisiin on saatu mahtumaan ilmavasti iso liuta sävelkulkuja, ja mikäli kertosäe pääsee solahtamaan ohitsesi, lienevät sensorisi kalibrointia vailla.

Kappaleen sanoissakin on jotain merkillistä vetoa, vaikka ne ovatkin vain laulaja Colin Newmanin luontodokumentin äärellä kynäilemää dadaa:

”No blind spots in the leopard’s eyes /
Can only help to jeopardize /
The lives of lambs, the shepherd cries”

Ei ihan Holidays in the Sun-, White Riot– tai Kill the Poor -osastoa.

Ja ne muut hienoudet: esimerkiksi se, kuinka hellävaraisesti mutta päättäväisesti Graham Lewisin basso astuu sisään lyhyen kitaraintron jälkeen. Biisin pianoväliosaan tiivistyvälle herkkyydelle voi hakea kontrastia vaikka Pink Flag -levyn keskisormi ojossa sahatusta Mr. Suitista. Ei uskoisi 13-vuotiaan äänellä laulavaa Newmaniakaan samaksi kaveriksi, joka kehotti pukumiehiä tunkemaan setelinippunsa syvälle ahteriin.
Niin – näin paljon hienoutta sisältyy 105 sekuntiin, mikä oli Wiren mittakaavalla ihan normaali biisinmitta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Outdoor Minerin alle kahteen minuuttiin tiivistyi jotain, mistä monet ovat sittemmin halunneet lausua oman näkemyksensä. Outdoor Minerin versioinnit on julkaistu itse asiassa kokoelmalevynä, jolla biisi tulkitaan 19 eri esittäjän voimin – mukana muun muassa Lush ja Flying Saucer Attack, jonka latautunut luenta kiitää sähikäisen lailla jossain linnunradan tuntumassa. Onpa kappaletta esittänyt livenä myös muuan Jarvis Cocker.

Video ei ole enää saatavilla

“She’s a model and she’s looking good /
I’d like to take her home that’s understood /
She plays hard to get, she smiles from time to time /
It only takes a camera to change her mind”

Harvassa ovat ne musiikkikappaleet, joita voi oikeasti kutsua lähtölaukaukseksi kokonaiselle musiikkityylille – lajityypin kulmakiveksi, johon kaikki sen puitteissa myöhemmin tehty tavalla tai toisella rakentuu. Bill Haley & the Cometsin Rock Around the Clock on tällainen kappale. Ja toinen sellainen on Kraftwerkin vuonna 1978 julkaisema Das Model / The Model.

Das Model ei ollut ensimmäinen elektroninen popkappale, sellaisena pidetään Hot Butterin Pop Corn -coveria vuodelta 1972, ja olihan Kraftwek itsekin kuljettanut elektronista musiikkia avantgardesta kohti popilmaisua jo Autobahn-albumista (1974) alkaen.

Das Model oli kuitenkin – ja lienee edelleen – Kraftwerkin perinteisin popkappale: kappaleella on kestoa vain 3.38, siinä on kolme laulettua säkeistöä, kertosäkeenä syntetisaatterikuvio, ja yhtyeelle poikkeuksellisesti teemana teknologian sijasta romanttinen kaiho, laulun kertojan ihastus valokuvamalliin.

Das Model toimi nimensä mukaisesti mallina myöhemmälle syntikkapopille; muun muassa Gary Numan ja Orchestral Manouvres in the Dark jäljittelivät sitä ahkerasti 1980-luvun alussa paitsi soundillisesti myös rakenteellisesti. Koska konepopissa syntikat ovat etualalla, oli asianmukaista luovuttaa kertosäe vinkeälle kosketinkoukulle.

Kraftwerk oli myös temaattisesti vuosikymmenen edellä Zeitgeistia, sillä vasta 1980-luvulla valokuvamalleja alettiin palvoa naiskauneuden huippuina siinä missä ennen jumaloitiin missejä tai elokuvatähtiä. Malleilla persoona jää sivuosaan, olisihan se vain tiellä silloin, kun kauneus pitää valjastaa jonkin kaupallisen tuotteen palvelukseen. Niinpä Kraftwerkin kappaleessa haluttu malli onkin sanan toisen merkityksen mukaisesti vain prototyyppi, eri tarkoituksiin muokattavissa oleva kauneuden ilmentymä.

Kraftwerk on ennen kaikkea albumibändi, ja siksi Das Model pitää nähdä myös The Man-Machinen (1978) kokonaisuuden kontekstissa. ”We are the robots”, kuuluu albumin avaavan The Robotsin kertosäe, ja vaikka Kraftwerk kommentoikin miehuuden sijasta ihmiskunnan yleistä mekanisoitumista, on houkuttelevaa nähdä se vinyylilevyn kakkospuolen korkkaavan Das Modelin rinnakkaiskappaleena. Me olemme robotteja, te olette malleja; näin menee uuden uljaan ihmiskunnan soidintanssi.

Video ei ole enää saatavilla

Turkkilaisvankilaan sijoittuvan trillerin tunnusmusiikki on Moroderin omissa nimissään julkaiseman tuotannon ehdoton huipentuma. Jos Kraftwerkin Trans-Europe Express oli maisemien katselua ajatellen ihanteellisen rauhallista tahtia eteenpäin puksuttava paikallisjuna, kiitää Chase raiteilla kuin turboboostattu pendolino.

Keskiyön pikajunan soundtrack toi Moroderille ensimmäisen hänen kolmesta Oscar-palkinnostaan. Muut hän sai säveltämistään kappaleista elokuviin Flashdance (Irene Cara: Flashdance… What a Feeling, 1983) ja Top Gun (Berlin: Take My Breath Away, 1986).

Video ei ole enää saatavilla

Joy Division, hiukkasen hyvä bändi.

Kun manchesteriläisen tv-toimittajan Tony Wilsonin tilille tipahti yllättäen pieni perintö, tuleva musiikkimoguli päätti laittaa hyvän kiertämään. Wilson sijoitti punnat Factory Records -levy-yhtiöön ja sen bändejä esittelevän A Factory Sample -tupla-EP:n tuotantoon.

Mukaan mahtui neljä orkesteria: The Durutti Column, John Dowie, Cabaret Voltaire ja vielä tuolloin suhteellisen tuntematon Joy Division. Tuotantotiimiin saatiin mukaan Martin Hannett ja Peter Saville, joka aloitteli uraansa yhtiön ja loihti paketille upeat kannet.

Joy Divisionilta EP:llä oli mukana kaksi kappaletta: Digital ja Glass. A Factory Sample ei ollut Joy Divisionin ensimmäinen levytys – aiemmin oli julkaistu EP An Ideal for Living – mutta nyt pelattiin isommilla panoksila. Factory Records toi mukanaan Hannettin tuottajaksi, mistä bändi sai reilusti lisää huomioarvoa.

Hannett loihti Digitalin kylmän, kliinisen soinnin, joka enteilee myöhemmin seurannutta Unknown Pleasures -albumia, mutta mukana on edelleen ripaus punkin raivokkuutta. Laulaja Ian Curtiskaan ei vielä kuulosta yhtä pohjattoman uupuneelta kuin bändin uran päättäneellä Closer-kakkosalbumilla: hiomatonta pikkutimanttia piiskaa eteenpäin epätoivoinen energia.

Historiallista EP:tä seuranneet tapahtumat lienevät useimmille tuttuja: Joy Divisionin lyhyt nousukiito. Sen päättyminen 23-vuotiaan Ian Curtisin itsemurhaan. Bändin raunioista noussut New Order. Sekä tietysti Factory Recordsin taiteellisesti loistelias ja taloudellisesti katastrofaalinen ura. Koko Manchester-ilmiö.

Video ei ole enää saatavilla

“I was walkin’ down the street /
Concentratin’ on truckin’ right /
I heard a dark voice beside of me /
And I looked round in a state of fright”

10cc puoliintui vuonna 1976 ja jatkoi Eric Stewartin ja Graham Gouldmanin johtamana. Dreadlock Holiday oli uuden kokoonpanon ensimmäinen hitti – ja ainoa, jonka basisti-kitaristi Gouldman lauloi.

Dreadlock Holidayssa kiteytyy yhtyeen olennainen: näppärät sanaleikit, humoristinen teksti, innovatiivinen sovitus sekä laadukas tuotantojälki. Teksti on kieltämättä ennakkoluuloja ruokkiva antimatkailumainos Jamaikasta. Selventävänä asianhaarana mainittakoon, että teksti pohjautuu Eric Stewartin ja hänen muusikkoystävänsä Justin Haywardin kokemuksiin etelänmatkallaan.

Kappale on musiikillisesti hieman erikoinen. Se menee mollissa, mutta sen melodia ei ole kuitenkaan melankolinen. Kappale onkin reggaeta enemmän juuri tämän seikan kuin sen rytmin takia. Rytmiryhmä ei nimittäin soita perinteistä reggae-komppia, vaikka se saattaa siltä pikaisesti kuunneltuna vaikuttaakin.

Dreadlock Holiday oli 10cc:n viimeinen listaykkönen Iso-Britanniassa.

Video ei ole enää saatavilla

Siouxsie & the Banshees suoraan sanottuna ankeassa puutarhassaan.

”Harmful elements in the air /
symbols crashing everywhere /
reaps the fields of rice and reeds /
while the population feeds

Siouxsie & the Banshees oli imagoa myöten punkrockin ensimmäisiä taidekoulukasvatteja, joiden asiana oli asioiden tekeminen mielenkiintoisesti teknisestä osaamisesta – tai sen puutteesta – huolimatta. Tietenkään nämä kaksi aspektia eivät sulje toisiaan pois tässäkään tapauksessa; yhtye oli kehittynyt uskomattoman nopeasti kammottavasta, Billy Idolin ja Sid Viciousin sisältäneestä inkarnaatiosta debyyttisingleensä mennessä.

Banshees ei vielä ollut täysin jäsentensä tasapainoiselta summalta kuulostanut pophirviö, vaan nojasi uransa alkuvaiheessa lähinnä jääkuningatar Siouxsie Sioux’n (Susan Ballion) persoonaan ja äänenkäyttöön.

Kriitikko ja kirjailija Simon Reynolds kirjoittaa Rip It Up and Start Again -opuksessaan yhtyeestä ja Hong Kong Gardenista enemmän kuin osuvasti: ”Siouxsie & the Bansheesin kappaleet olivat tarttuvia, mutta ne eivät tuntuneet melodisilta.”

Kappaleen nimen- ja inspiraationlähteenä oli yhtyeen suosima kiinalainen ravintola, jota rasistisen National Frontin jäsenet 1970-luvulla häiriköivät. Hong Kong Garden toimi sekä henkilökohtaisena kannanottona syrjintää vastaan että hienovaraisena vittuiluna jo vuoteen 1977 mennessä seestynyttä ensimmäistä punkaaltoa kohtaan.

Aluksi lastenlaulumaiselta kuulostava kappale paljastaa kyntensä heti, kun Siouxsie avaa suunsa, muiden instrumenttien muodostaessa laulua ympäröivän kaaoksen. Kappale loppuu gonginiskun saattelemana kuin seinään.

”Slanted eyes meet a new sunrise /
A race of bodies small in size”

Hong Kong Gardenin viimeisen säkeistön avaavat rivit viittaavaat upealla tavalla mongolipoimuun ja ravintolan työntekijöille arkipäiväisen ilmapiirin tummentamiin silmiin, mutta myös kaikesta ulkopuolisuuden tunnetta aiheuttavasta sorrosta huolimatta päivä kerrallaan selviämiseen, mikä kuvaa yhtyettäkin varsin hyvin.

Monet erehtyvät usein pitämään Siouxsie & the Bansheesia goottibändinä, jota se toki oli muutaman albumin ajan, jättäen huomiotta kolmen vuosikymmenen läpi kulkeneen uran eklektisyyden. Yhtyeellä on kuitenkin enemmän yhtymäkohtia David Bowien ja Lou Reedin ambivalentin ja sukupuolettoman poptaiteen sekä esimerkiksi Wiren ja The Pop Groupin äkkiväärän ilmaisun kanssa.

Edelleen tuhansien nuorten naisten kopioimaa Siouxsie Sioux’n voi lisäksi jälkikäteen ajatella olleen popmusiikin enimmäinen domina, joka piti niin kriitikot kuin fanitkin tossun alla.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Elektrotähti Uffie teki kappaleesta melko uskollisen coverin viime vuonna julkaistulle Sex Dreams and Denim Jeans -albumilleen.

Video ei ole enää saatavilla

Suunnilleen tältä nykyään näyttävä Gang of Four konsertoi Helsingissä 3. syyskuuta. Huraa!

Andy Gill raapaisee kitarastaan alakuloisia sointuja. Ne kaihoavat Jamaikan suuntaan, mutta ovat liian levottomia polveutuakseen Karibian letkeydestä. Ne ovat piikikkäitä ja kehottavat pitämään turvavälin.

Dave Allenin basso täyttää ensin kitaran parkaisun jättämät aukot ja ottaa sitten vastuun biisin rytmirungosta. Funkaava mutta väritön kuvio kimpoilee sinne tänne ja herättää rumpali Hugo Burnhamin, joka pelkistää itsestään fordistisen säännöllisesti puksuttavan koneenjatkeen.

Sitten soitto alkaa kulkea ja kirskua. Soundi on rutikuiva ja hienouksilla voitelematon, ja nopeasti käy selväksi, ettei tämä ole kiva bilebiisi.

Sitten neljän koplasta viimeinen saapuu paikalle: Jon King avaa suunsa ja laulaa masentuneena siitä, kuinka rakkaudesta karisee romantiikka ja jäljelle jää esineellistävä vietti.

Komentava rytmi on tässä vaiheessa aktivoinut niskan nykimään ja kenties nostanut jalat lattiasta. Mutta pian seuraa oivallus: tämä rytmihän on läpeensä epäeroottinen! Se on nykivä ja motorinen, mutta ilman mitään soidinmenoihin viittaavaa. Tästä on alkukantaisin rokkirytmein manattava seksuaalinen emansipaatio ja viinalla läträävä hedonismi kaukana. Vasta biisin outro sallii bändille muutaman hetken irtioton.

Gang of Four oli Leedsin yliopiston taidepiirien tuote, samoin kuin postpunk-pioneerit Mekons ja Delta 5. Voi helposti kuvitella, kuinka King, Gill, Burnham ja Allen siteerasivat tytöille ennemmin Horkheimeria kuin Baudelairea, ja luultavasti pyrkien lähinnä platoniseen mielihyvään ja älylliseen yhteyteen.

Bändi oli kriittinen, ehkä myös kyyninen, muttei nihilistinen. Se agitoi imperialismia, kulutushysteriaa ja köyhyyttä vastaan, mutta pohti myös tunne-elämää, kuten Damaged Goods, bändin ensimmäinen singlejulkaisu, osoittaa. Jos ensimmäinen soittokerta ei vielä vienyt mattoa alta, odotti B-puolella toinen mietelmä rakkauselämästä: siinä missä Damaged Goodsissa valitellaan tunteiden kuihtumista pelkäksi himoksi, Love Like Anthraxissa jätetään jo lemmelle tylyt jäähyväiset – rakkauden rinnastaminen pernaruttoon puhunee puolestaan. Myöhempää debyyttilevyä kolhompi tuotantojälki vielä alleviivaa viestiä.

Gang of Fourin musiikki oli tyylikkään minimalistista, mutta jonkin verran ovea raotettiin myös rahvaammalle soundille. Nelikko oli varmasti aivan fiiliksissä sadan oluttuopin tuiskeessa meuhkanneesta Dr. Feelgoodista ja varsinkin sen maanisesta kitaristista Wilko Johnsonista, mutta keikan jälkeen kotona oltiin säntillisesti tutkimassa Televisionin biisien hienouksia.

Vaikka Gang of Fourin tärkeimpien levyjen varjo on pitkä, olisi harhaanjohtavaa sanoa yhtyeen olleen aikaansa edellä: pikemmin se oli tiukasti ja tarkkanäköisesti ajankohdassaan kiinni. Tämä ääniviesti on päivätty tilanteeseen, jossa rock’n’roll oli kertaalleen tuhoutunut loputtomien nautintojen tragediaan ja punkkarit alkaneet paljastua nilkeiksi tai valveutuneimmillaan puoluekirjasosialisteiksi. Oli otollinen aika tarjota vaihtoehto: vedota viettien sijaan – tai lisäksi – älyyn ja protestoida funkaavasti. Sen Gang of Four ymmärsi.

Red Hot Chili Peppers ja Rage Against the Machine ovat puhuneet Gang of Four -faniudestaan avoimesti ja myöhemmin The Rapture, !!! sekä monet muut punkia ja tanssirytmejä yhdistelleet ovat kuunnelleet Damaged Goodsin monta, monta kertaa ja yrittäneet purkaa sitä osiin etsien maagista elementtiä, joka tekee biisistä niin koukuttavan: samanaikaisesti tunnekylmän mutta inhimillisen.

Video ei ole enää saatavilla

Alun pianointro vihjaa mahdolliseen slovariin sisältäen silti lupauksen riehakkaasta meiningistä. Eikä lupausta petetä, vaan kuulija viedään rakettimatkalle kohti autuutta. Mahtavat stemmalaulut eivät voi olla tempaamatta mukaansa.

”Don’t stop me now /
I’m having such a good time /
I’m having a ball”

Video ei tee oikeutta kappaleelle. Vastustamattoman nostattava tunnelma olisi vaatinut taakseen jotain Queenin monien klassikkovideoiden tapaista yltiöpäistä panostusta.

Periaatteessa kyseessä on  tylsähkö ”bändi lavalla” -tyyppinen video. Freddie Mercurylla (vielä ilman viiksiä) toki on yllään mustaa syntistä nahkaa sekä takissa että housuissa. Tätä sitten tasapainottaa mukavasti basisti John Deaconin – usein täysin syyttä suotta yhtyeen aliarvostetuimman jäsenen – jopa anopille esiteltäväksi kelpaava slipoveri. Toisaalta taas näin video ei vie huomiota itse kappaleelta, joka on siis Queenin paras.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Lisäksi vielä huumoripitoinen linkki, josta voi opetella tanssiliikkeet ja näin tehdä vaikutuksen joko samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen:

Video ei ole enää saatavilla

“Once I had a love and it was divine /
Soon found out I was losing my mind /
It seemed like the real thing but I was so blind /
Mutual mistrust, love’s gone behind”

1970-loppuun mennessä discokomppiin sovitettua musiikkia esittivät niin vanhat kuin nuoret, Frank Sinatrasta Blondieen. Heart of Glass oli Blondien ensimmäinen seikkailu discon maailmassa. Syyskuussa 1978 Parallel lines -albumilla ja tammikuussa 1979 singlenä julkaistu Heart of Glass on hyvä esimerkki siitä, kuinka rock- ja poptaustainen yhtye klaaraa discokompin.

Blondien musiikissa huumori ja säväyttäminen ovat tärkeitä elementtejä, ja Heart of Glassissa toteutuvat molemmat. Debbie Harryn alun perin kappaleessa laulama ”soon turned out big pain in the ass” -riimi oli joillekin tahoille liian roisi, joten se korvattiin herkemmällä säkeellä ”soon turned had a heart of glass”.

Blondien siirtyminen discomusiikkiin tehtiin selväksi kappaleen videolla, joka kuvattiin Studio 54 -klubilla peilipallojen kiilteessä ja kieli poskessa. Vaikutelma on sellainen kuin yhtye ilmeisesti halusikin: rockyhtye pelleilemässä discoilmiön pyhimmässä. Yhtyeen liikehdintä on mahdollisimman kaukana tavanomaisista discotanssiliikkeistä.

Instrumentaali-välikkeessä yhtye hukkaa iskun. Ehkäpä siksi, että discotanssijalta menisi tätä tanssiessa kuvio sekaisin. Se on pieni muistutus siitä, että Blondie etenee laulun eikä discokompin ehdoilla.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Blondie oli demottanut Heart of Glassia jo pitkään ennen sen julkaisua. Kappaleen ensimmäinen versio vuodelta 1975 (Once I Had a Love) paljastaa sen alkuperäisen idean. Siitä ei voi olla huomaamatta yhteyttä George McRaen vuotta aikaisemmin julkaistuun Rock You Baby -hittiin.

Video ei ole enää saatavilla

“Bad dreams in the night /
They told me I was going to lose the fight /
Leave behind my wuthering, wuthering /
Wuthering Heights”

Kate Bushin ensimmäinen singlejulkaisu oli myös hänen suurin hittinsä. Wuthering Heightsin tekstillinen inspiraatio on kappaleessa varsin selkeästi esillä, mutta Bushin laulutavasta johtuen se ei ole kappaleen olennaisin osa.

Kyse on melodiasta, Bushin äänensävystä ja tulkinnasta sekä pianon ympärille rakennetusta hienostuneesta sovituksesta. Kate Bush oli vielä tässä vaiheessa osa jatkumoa (mm. Laura Nyro), mutta osoittautui jatkossa poikkeuksellisen omaperäiseksi musiikintekijäksi.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kate Bushin hiljattain julkaistu albumi Director’s Cut sisältää uudelleenkäsiteltyjä lauluja hänen vanhoilta levyiltään. Bushin kohdalla tämä ei ole mitään uutta; vuonna 1986 hän äänitti Wuthering Heightsista uuden version The Whole Story -kokoelmalevylleen. Syyn tähän tietänee vain Kate itse. Häneen on tainnut iskeä Zappa-tauti.

Video ei ole enää saatavilla

Samaan tapaan The Undertonesin Teenage Kicksiä ei voi kuunnella ajattelematta radio-dj John Peeliä. Vuonna 2004 kuollut Peel oli punkin ensimmäisiä ymmärtäjiä ja Britannian rockradion kuuluisin edustaja. Peel ei myöskään koskaan kaihtanut kertomasta, että Teenage Kicks oli hänen kaikkien aikojen suosikkikappaleensa.

Viimeisinä vuosinaan Peel ei omien sanojensa mukaan voinut soittaa kappaletta kytkemättä sitä seuraavaan, koska sen tunnelataus teki juontamisen mahdottomaksi.
Mistä tämä kaikkien aikojen kappale on sitten kotoisin?

Pohjois-Irlannista, vastaisi irvileuka. The Undertones oli kotosin Derryn kaupungista ja levytti ensimmäisen sessionsa Belfastissa vuonna 1978, kun yhtyeen jäsenet olivat itsekään tuskin yli teini-iän.

Aikaa ei haluttu haaskata. Kaksi rummuniskua ja sitten mennään. Kitara soittaa kappaleen läpi toistuvan riffin heti kättelyssä ja laulaja Feargal Sharkey laulaa yhden kaikkien aikojen aloitussäkeistä:

“Teenage dreams, so hard to beat”

Laulu kertoo ennen kaikkea haaveista. Laulaja on nähnyt kadulla tytön ja haaveilee tästä.

“I wish she was mine / she looks so good”

Toisessa säkeistössä hän suunnittelee jo kaikkea:

“I’m gonna call her on the telephone /
Have her over cos I’m all alone”

Mutta suunnitelmiksi ne taitavat jäädä – tätä vaikutelmaa toistaa vielä ensimmäisen säkeistön toisto: taas on uusi tyttö naapurustossa. Kertosäe tiivistää vielä kaipuun ja todellisuuden kohtaamisen:

”I wanna hold her wanna hold her tight /
Get teenage kicks right through the night”

Paljoa muuta tiiviiseen teokseen ei mahdukaan. Kaksi 16 tahdin sooloa eivät eksy kauas riffistä ja popkosketusta kappaleeseen tuovat loppupuolen taputukset. Mutta joskus 140 sekuntia riittää tiivistämään pakahtuneen teinin kokonaisen maailman.

John Peelille se maailma oli mennyt – vuonna 1978 hän oli 39-vuotias – mutta sydän hänellä oli yhä paikallaan.

Video ei ole enää saatavilla

”10:15 on a Saturday night /
and the tap drips under the strip light /
and I’m sitting in the kitchen sink /
and the tap drips, drip, drip, drip, drip…”

The Cure oli toukokuussa 1979 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Three Imaginary Boys vielä hyvin kaukana siitä 1990-luvun alun kaikkien tuntemasta kulttibändistä, jonka laulaja kantoi suurpiirteisesti punattujen huuliensa yllä tyylikästä harakanpesää. Se ei ollut vielä se unilääkkeenomainen musiikillinen harso, joka tyynnyttää kuulijan ihanaan, pehmeään uneen.

Albumin avausraita 10:15 Saturday Night on myös yhtyeen ensimmäisen singlen, vuoden 1978 viimeisellä viikolla kauppoihin päätyneen Killing an Arabin b-puoli. Sillä soittava, vuonna 1976 Lontoon eteläpuolella Crawleyssa perustettu trio – Robert Smith (laulu, kitara), Michael Dempsey (basso) ja Laurence ”Lol” Tolhurst (rummut) – oli The Jamin Polydorille löytäneen Chris Parryn ensimmäinen kiinnitys vastaperustamalleen Fiction Recordsille.

Vaikka itse debyyttialbumi soikin toisenlaisena kuin nuori Robert Smith olisi halunnut (Smith on useaan otteeseen ilmaissut tyytymättömyyttään levyä kohtaan), on 10:15 Saturday Night väkevä osoitus lahjakkaan nuoren lauluntekijän kyvyistä. Se, että biisi on kuulunut The Curen keikkasettiin koko yhtyeen reilun 30-vuotisen olemassaolon ajan, osoittaa, että kappaleella on erityinen paikka myös Smithin kirjoissa.

Tarinan mukaan 16-vuotias, vellovassa itsesäälissä riutunut Smith kirjoitti kappaleen kotinsa keittiössä pieleen menneen illan jälkeen. Totta tai ei, kyseessä on onnistunut kuvaus masokisti-märehtijän lauantai-illan huumasta.

10:15 Saturday Night on yksi niistä The Curen alkuaikojen kappaleista, joka hyötyy rumpalina harmillisen aliarvostetun Lol Tolhurstin rajallisista taidoista. Tolhurstin jolkottavaa peruskomppi, vettä kuumalle kiukaalle -symbaali sekä vuotavaa hanaa imitoiva hi-hat ovat soiton dynamiikan suhteen täydellisiä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Massive Attackin Mezzanine-albumilta löytyvään Man Next Dooriin on upotettu lähes tunnistamattomaksi hidastettu sample 10:15 Saturday Nightista.

Video ei ole enää saatavilla

Howard Devoton (keskellä) lisäksi Magazinessa vaikuttu muun muassa Barry Adamson (2. vasemmalta), joka loi myöhemmin uraa niin Bad Seedsin jäsenenä kuin sooloartistina.

”’Why are you so edgy, kid?’ /
asks the man with the voice /
one thing follows another /
you live and learn, you have no choice”

Vuonna 1977 laulaja-lauluntekijä Howard Devoto lähti Buzzcocksista. Syynä oli halu tehdä aiempaa kokeellisempaa musiikkia ja seurauksena Magazinen perustaminen. Devoton paikalle Buzzcocksin keulakuvaksi siirtyi Pete Shelley.

Magazinen debyyttisinkkuna julkaistiin postpunk-klassikko Shot by Both Sides. Dramaattisen kappaleen lyriikat liikkuvat edelleen punk-teemoissa. Niissä käsitellään poliittista turhautuneisuutta sekä pettymystä yleistä apatiaa kohtaan.

”I wormed my way into the heart of the crowd /
I was shocked to find what was allowed /
I didn’t lose myself in the crowd /
Shot by both sides /
On the run to the outside of everything”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kollaa Kestää levytti Shot by Both Sidesin nimellä Syksy. Kappaleen suomenkielinen teksti on merkitty yhtyeen nimiin.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Shot by Both Sidesin hypnoottinen kitaramelodia on Pete Shelleyn käsialaa. Sävellystyön tehtyään Shelley ei ilmeisesti aivan suoraan keksinyt, miten käyttää tekelettään, joten hän lainasi sen Magazinelle. Myöhemmin myös Buzzcocks julkaisi biisin, jonka kertosäkeen taustalla soi sama melodia. Kyseessä on Promises-singlen b-puoli, Lipstick.

Video ei ole enää saatavilla

“It’s not the perfume that you wear /
It’s not the ribbons in your hair”

Bostonilaisen The Carsin esikoissingle on kyynis-romanttisen powerpopin klassikko. Kappale kertoo naisesta, joka on niin kertakaikkisen viehättävä, ettei päähenkilöä edes haittaa, kenen kanssa tämä yönsä viettää.

Myöhemmin tuottajana ansioituneen Ric Ocasekin (Smashing Pumpkins, Weezer) säveltämä kappale kuuluu niihin, joista lähes jokainen pitää. Kappale ylsi sekä Yhdysvaltain että Iso-Britannian singlelistaan Top 30:een ja siivitti kesäkuussa 1978 julkaistun The Carsin nimettömän esikoisalbumin miljoonamyyntiin.

Muun muassa The Killersin Brandon Flowersin on nimennyt biisin suosikikseen, minkä lisäksi sen ovat coveroineet niinkin vastakkaiset artistit kuin avant folk -kummajainen Scout Niblett ja tukkahevisuuruus Poison.

Viime vuonna The Cars palasi pitkän tauon jälkeen esiintymislavoille, ja toukokuussa julkaistiinkin Move Like This, yhtyeen ensimmäinen albumi 24 vuoteen. Just What I Neededin laulanut Benjamin Orr ei kuitenkaan ollut enää tässä kyydissä; basisti menehtyi syöpään vuonna 2000.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Jos on tekosyy kuunnella Poisonia, niin Poisonia kuunnellaan.

Video ei ole enää saatavilla

”Boys in bikinis /
Girls in surfboards /
Everybody’s rockin’ /
Everybody’s fruggin'”

Jos Joy Division oli uuden aallon Ingmar Bergman, The B-52’s oli sen John Waters – tosin ilman ylenmääräistä ulosteen syömistä.

Bändin roskaestetiikasta, retrofuturistisista surf-kitarasta ja -uruista, 1960-luvun kirpparivaatteista, postpunkin vieraantuneisuudesta ja nonsense-lyriikoista kokoon keitetty musiikki oli hölmöä, hauskaa ja outoa. Vähän niin kuin Waters. Lähelle samaa jäyhän sekopäistä tunnelmaa pääsi aikalaisista oikeastaan vain toinen outolintu, Devo.

Rock Lobster oli harkitun holtittomassa mutta kolkossa leikkisyydessään varsin omalaatuinen esitys. Kappaleen lyriikatkin ovat silkkaa eläinaiheista dadaa:

”In flew a sea robin /
Watch out for that piranha /
There goes a narwhale /
Here comes a bikini whale!”

Video ei ole enää saatavilla

”Well, I’m a human fly /
I spell F-L-Y /
I say buzz, buzz, buzz”

The Crampsin toinen singlejulkaisu Human Fly / Domino ilmestyi marraskuussa 1978 yhtyeen omalla Vengeance-merkillä. Se oli täydellinen rock’n’roll-klassikko, jonka onnistuminen oli monen osatekijän summa.

Bändin perustajat Lux Interior (1946–2009) ja Poison Ivy olivat vuotta aiemmin törmänneet New Yorkissa erittäin omituiseen, nuhruiselta mielenterveyspotilaalta vaikuttavaan Alex Chiltoniin (The Box Tops, Big Star), joka vuolaasti ylisti The Crampsia ”maailman parhaaksi rock’n’roll yhtyeeksi”. Chiltonin (1950–2010) suhteiden ansiosta yhtye matkusti lokakuussa 1977 legendaariselle Ardent-studiolle Memphisiin.

Alun perin bändin tarkoituksena oli äänittää vain kaksi raitaa TV Set -singleä varten, mutta Chiltonin kehotuksesta nauhalle taltioitiin muun muassa versio Roy Orbisonin hienosta rockabilly-debyytistä Dominosta sekä yhtyeen oma Human Fly, jonka nimen Lux Interior oli poiminut uutisesta World Trade Centeriin kiivenneestä ”ihmiskärpänestä”.

Ilkeän feedback-sahauksen keskellä Lux Interior kuljettaa The Crampsin ”rebel folk musicin” uusiin sfääreihin:

”I got a garbage brain, it’s drivin’ me insane /
And I don’t like your ride, so push that pesticide /
And baby I won’t care, ’cause baby I don’t scare /
’Cause I’m a reborn maggot using germ warfare”

Vihreää neonvaloa hehkuviin kansiin pakattu 132 sekunnin orgastinen lataus nosti The Crampsin maineen kertaheitolla tasolle, jolta se ei enää koskaan laskeutunut. Ja vielä tänäänkin – yli 30 vuotta myöhemmin – se kuulostaa yhtä maaniselta ja kiehtovalta, kuin ulkoavaruudesta tulleelta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Ivyn ja Interiorin kirjoittama Human Fly alkaa laskevalla riffillä, joka on ”lainattu” The Tune Rockersin vuonna 1958 ilmestyneeltä singleltä The Green Mosquito.

Video ei ole enää saatavilla

”I guess this is our last goodbye/
And you don’t care so I won’t cry/
But you’ll be sorry when I’m dead/
And all this guilt will be on your head”

Kun The Policen esikoisalbumi Outlandos d’Amour julkaistiin marraskuussa 1978, oli kulunut jo lähes vuosi Sex Pistolsin hajoamisesta ja punk oli muuttunut lopullisesti markkinakelpoiseksi. Aika oli otollinen yhtyeelle joka oli perustettu punkin innoittamana, mutta koostui kunnianhimoisista, jazzissa ja progessa marinoiduista kosmopoliiteista muusikoista.

Levyn toinen single, uudelleenjulkaisun myötä brittilistan toiselle sijalle kesällä 1979 noussut Can’t Stand Losing You, rakentuu yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneelle yhdistelmälle reggaeta ja punkista energiaa imenyttä rockia.

Tämä yhdistelmä syntyi Stingin mukaan vahingossa. Hän koki alkuun basson soiton ja laulamisen samanaikaisesti haasteelliseksi, joten osa kappaleesta, yleensä säkeistöt, lyötiin reggaeksi. Näin sekä musiikkiin että Stingiin jäi ilmaa.

Se, että reggae oli noussut punknuorison kautta muodikkaaksi, tuskin vähensi yhtyeen halukkuutta annostella sitä omaan musiikkiinsa. Sting meni jopa niin pitkälle reggaevaikutteiden kanssa, että kehitti lauluunsa pseudojamaikalaisen aksentin.

The Polivesta 1980-luvun alussa yhden maailman suurimmista bändeistä tehneen tyylin kruunasi Andy Summersin avaruudellinen kitarointi, Steward Copelandin suvereeni hi-hat-työskentely ja Stingin uljaasti musiikkia halkova lauluääni.

Can’t Stand Losing Youn teksti, jossa päähenkilö pitää itsemurhaa ainoana ratkaisuna parisuhteen kariutumisen aiheuttamaan tuskaan ja häpeään, on banaali, mutta kun sen laulaa jättimäisen egon omaava 27-vuotias opettaja, mies, joka todennäköisesti vihaa häviämistä yli kaiken, säkeiden koulupoikamainen itsesääli muuttuu julistuksenomaiseksi taisteluhuudoksi.

Ei ihme, että Steward Copeland koristeli rumpujensa kalvot sanoilla ”Fuck – Off – You – Cunt”.

Outlandos d’Amourin b-puolen aloittavan biisin irrallinen ja tarpeettomalta vaikuttava C-osa aktualisoitui levyä seuranneilla kiertueilla. Saadakseen alkuaikojensa lyhyeen keikkasettiin lisää pituutta, bändi improvisoi usein juuri tuon väliosan puitteissa. Näistä seikkailuista syntyi lopulta kakkosalbumi Regatta de Blancin Grammy-palkittu instrumentaalinen nimikkoraita.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Can’t Stand Losing Yousta on tehnyt oman versionsa walesilainen brittirockin League Oneen kuuluva Feeder.

Video ei ole enää saatavilla

”l love the sound of breaking glass /
Especially when I’m lonely /
l need the noises of destruction /
When there’s nothing new”

Soolouransa alkutaipaleella Nick Lowe kunnostautui erityisesti vallalla oleville popkulttuurin trendeille irvimisessä. Lowe ”kosti” David Bowielle sukunimensä leikkelyn julkaisemalla Low-albumin vastaiskuksi EP:n nimeltään Bowi, kun hän teki Jesus of Cool -albumilleen kappaleen (I Love the Sound Of) Breaking Glass.

Kappaleen otsikossa itsessään on jo viittaus Bowien Low-albumin kappaleeseen Breaking Glass, ja musiikillisesti Lowe oli ammentanut siihen Sound and Visionista. Peräkkäin kuunneltuna Lowen ja Bowien kappaleet ovatkin hämmentävää kuultavaa.

Lowen mukailee kappaleen esikuvaa suorastaan nerokkaasti. Kappaleiden välinen yhteys selviää kuuntelijalle heti, mutta plagioinnista ei voi puhua. (I Love the Sound Of) Breaking Glass ei ole alisteinen Bowien Sound and Visionille, vaan omilla vahvuuksillaan valloittava pop-sävellys.

Poukkoilevan pianon ja basson varaan rakentuva teos saa seurakseen Lowen pidättäytyneen laulun. Kappale on alusta loppuun hymyn korviin tuovien ääniaaltojen täyttämä. Erityisen riemukas on pianistin soolo, joka muistuttaa ruotsinlaivoista, joissa saattaa kohdata maireasti hymyilevän herrasmiehen valkoisen flyygelin ääressä.

Kappale kuulostaa irtonaiselta, ja sen hiukan taiteellisemman popin puolelle kurottava muotokieli on hauska poikkeus Lowen tuotannossa, joka muutoin luottaa rockin perusasioihin. Ehkä kappale onkin Lowen vitsi, joka menee täysin allekirjoittaneelta ohitse. En ole täysin hahmottanut, miksi Lowe on käynyt Bowielle kuittailemaan, mutta (I Love the Sound Of) Breaking Glass on mestariteos myös minulle vieraaksi jäävän kontekstinsa ulkopuolella.

Kappale nousi Iso-Britannian singlelistalla seitsemänneksi.

Video ei ole enää saatavilla

”Texas is an outrage when your husband is dead /
Texas is an outrage when they pick up his head”

Misfitsin toinen singlejulkaisu sisälsi neljä huippukappaletta. Bullet-seiskatuumaiselle oli mahdutettu myös kappaleet We Are 138, Attitude ja Hollywood Babylon. Vähän yli puolentoista minuutin mittainen nimiraita sisältää muun muassa vastustamattoman ”Ride Johnny ride” -hoilotuksen.

Singlen kansikuvan perusteella ei liene mikään yllätys, että kappale käsittelee presidentti John F. Kennedyn salamurhaa ja siihen liittyviä salaliittoteorioita. Texas on siis syypää, eikä Jackie-O voi kuin alistua systeemin valtaan. Voi rähmä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Q: Mikä indieyhtye on ottanut nimenstä Misfitsin Bullet-kappaleen sanoituksesta?

A: Texas Is the Reason.

Video ei ole enää saatavilla

”White youth, black youth /
Better find another solution /
Why not phone up Robin Hood /
And ask him for some wealth distribution”

(White Man In) Hammersmith Palais oli The Clashin debyytin katupunkin jälkeen ensimmäinen kerta, kun bändin musiikissa saatiin kuulla sittemmin niin tutuksi käynyt ska-rytmi. Kuulijoiden alkuhämmennyksestä huolimatta juuri biisin avarakatseisuus lopulta sementoi The Clashin aseman punkin sydänverisintä lojaalisuutta synnyttävänä bändinä.

Kappale oli eräs Joe Strummerin suosikeista, ja se myös soitettiin hänen ennenaikaisissa hautajaisissaan. Jos Strummer olisi elänyt pidempään, vanha kotisosiologi olisi saattanut pitää osuvana, että vuodesta 1919 toiminut musiikkipyhättö, jonka uumenissa hän laulussa pettyy reggeaillan epäaitouteen (”Onstage they ain’t got no roots rock rebel”), purettiin vuonna 2007 toimisto- ja ravintolakompleksin tieltä.

(White Man In) Hammersmith Palais on nykyäänkin yksi The Clashin rakastetuimmista kappaleista. Eikä ihme: sen lisäksi, että kappaleen voi katsoa polkukäynnistäneen kokonaisen genren (ska-punk), siinä kiteytyy lähes kaikki olennainen bändin moniversoisesta, ylpeän poliittisesta ja aina viriilistä musiikista.

Video ei ole enää saatavilla

”She musters a smile for his nostalgic tale /
Never coming near what he wanted to say /
Only to realize /
It never really was”

Aiemmin puolen tusinaa levyä baari-boogieta julkaissut The Doobie Brothers siirtyi Minute by Minute -albumilla lopullisesti pehmosoulahtavaan AOR-soundiin. Ja kyllä kannatti: What a Fool Believes on Michael McDonaldin menthol-savukkeenkäheine falsettivokaaleineen lähes täydellinen aikuisrock-kappale.

Pompöösille stadion-AOR:lle epätyypillisesti lyriikat käsittelevät suht hienovaraisesti ihan oikeasti aikuista teemaa ― ripustautumista illuusioon rakkaudesta, joka oli alun perinkin yksipuolista.

Ja kappaleen kertosäehän on silkkaa mannaa kokovalkoisiin asuihin pukeutuneiden parrakkaiden miesten ja vaarallisen pitkäsääristen naisten AOR-taivaasta, jossa cocktail hour jatkuu aina vain.

Video ei ole enää saatavilla

Kahden jättibändin yhteislevytykseen oli syynä rahan kerääminen hurrikaani Katrinan uhreille New Orleansiin. The Saints Are Comingin sanoituksissa käsitellään ilmeisen vaikeaa isäsuhdetta ja käytetään paljon säähän liittyvää sanastoa:

”A drowning sorrow floods the deepest grief
 /
How long now”

Kappalevalintaa ei varmasti vaikeuttanut sekään, että New Orleansin amerikkalaisen jalkapallon joukkue on nimeltään Saints.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Green Dayn ja U2:n versio, joka saattaa aiheuttaa omahyväisyydelle yliherkissä katsojissa esimerkiksi ihottumaa.

Video ei ole enää saatavilla

“We never asked for miracles / but they were our concern /
Did you really think we’d sit it out / and wait for your return?”

Pubrockyhtye The Kursaal Flyersin rauniosta noussut The Records oli yksi Iso-Britannian arvokkaimmista kontribuutioista 1970-luvun lopun powerpop-ilmiölle. Big Starin ja varsinkin The Byrdsin melodiasammioista vapautuneesti ammentaneen yhtyeen ura jäi lupaavan alun jälkeen valitettavasti suutariksi: kadonneelta C86-helmeltä kuulostavasta Starry Eyesista ja sitä seuranneesta Shades in Bed -albumista (1979) tuli Yhdysvalloissa jopa jonkinlaisia hittejä, mutta pian niiden jälkeen The Recordsin ura lässähti sisäisiin kiistoihin ja miehistönvaihdoksiin.

Video ei ole enää saatavilla

”I’m a lexicon devil with a battered brain /
Searchin’ for a future – the world’s my aim /
So gimme gimme your hands /
Gimme gimme your minds /
Gimme gimme this /
Gimme gimme thaa-aa-aat”

On myös mahdollista, että semiparodisen tekstin kohteena oli 22-vuotias solisti Darby Crash itse – olihan hän pilkunviilaukseen erikoistunut ja sanojen mahdin ymmärtänyt mies, joka potkittiin ulos koulusta sen takia, että hän uskotteli luokkatovereilleen olevansa Jeesus.

Crashin itsemurhaan hajonnut Germs onnistui vangitsemaan Lexicon Deviliin kaiken sen, mitä klassinen pariminuuttinen punk-biisi vaatii. On raakuutta, vauhtia, räävittömyyttä, iskevyyttä ja – mikä tärkeintä – nerokas kitarariffi. Sittemmin muun muassa Nirvanassa ja Foo Fightersissa ansioitunut Pat Smear äänitti kitaraosuutensa suoraan miksauspöytään, mikä selittää biisin erikoisen soundin. Vahvistinta ei käytetty siitä yksinkertaisesta syystä, että Lexicon Devilin tuottanut ja äänittänyt Geza X unohti laitteen kotiinsa. Näin niitä punk-nauhoituksia tehdään!

Lexicon Devilistä on olemassa kaksi eri versiota, joista nopeampi kestää 1 min 45 s ja hitaampi 2 min 10 s. Koska allekirjoittanut on vauhdin ystävä, alla oleva YouTube-linkki sisältää versioista nopeamman.

Video ei ole enää saatavilla

Sanoja seuraa lyhyt lähtölaskenta ennen kuin massiivinen kitaravalli hukuttaa 12 000 japanilaisfanin kirkumisen. Ja heti kohta Robin Zander alkaa kertoa kitaristi Rick Nielsenin kanssa opettavaista tarinaa:

”Mother told me, yes, she told me I’d meet girls like you /
She also told me, ’Stay away, you’ll never know what you’ll catch’”

Hardrockin tekstien kuunteleminen vastaa mielekkyydeltään usein liimanhaistelua. Surrenderin kestävyys tulee kuitenkin siitä, että hyökyaaltoa muistuttavan kitararockin seassa on aitoja oivalluksia.

Toisin kuin voisi luulla, Surrenderin aihe ei ole vanhempien nalkutus, vaan teinin hidas herääminen ja epäusko siitä keitä hänen vanhempansa oikein ovatkaan.

”Now, I had heard the WACS recruited old maids for the war /
But mommy isn’t one of those, I’ve known her all these years”

Kertosäe vakuuttaa teinin hyväksyvän kaikesta huolimatta vanhempansa ja antautuvansa heidän ohjeilleen:

”Mommy’s alright, Daddy’s alright, they just seem a little weird /
Surrender, surrender, but don’t give yourself away”

Toisen kertosäkeen jälkeen tapahtuu kuitenkin jotain. Yksi rockhistorian voitokkaimmista modulaatiosta johtaa yhtyeen kolmanteen säkeistöön. Siinä kertoja huomaa vanhempiensa kuuntelevan Kiss-levyjä ja kuhertelevan sohvalla nukkumaanmenoajan jälkeen. Kauhukseen hän joutuu kysymään: ovatko he ehkä coolimpia kuin hän itse?

”Whatever happened to all this season’s losers of the year /
Ev’ry time I got to thinking, where’d they disappear /
When I woke up, mom and dad are rolling on the couch /
Rolling numbers, rock and rolling, got my Kiss records out”

Viimeisellä kerralla kertosäe meneekin vakuuttelun puolelle: paitsi isä ja äiti, myös me muut olemme okei, olemmehan?

Juuri tämän oivalluksen takia Surrender sai definitiivisen versionsa vasta At Budokan -livelevyllä. Cheap Trick lauloi koko sodanjälkeiselle sukupolvelle: me olemme ok, vanhempamme ovat ihan ok.

Olisi hienoa ajatella viestin resonoineen poikkeuksellisen vahvasti katkerien sotamuistojen ja tiukkojen perheroolien sitomassa Japanissa. Sisäinen skeptikkoni kuitenkin epäilee, että kuinkahan hyvin sumohallin äänentoisto vie viestin perille yli kirkuvan yleisön.

Mutta väliäkö hällä. Me saamme siitä selvän.

Video ei ole enää saatavilla

“Well, I’ve been haunted in my sleep /
You’ve been staring in my dreams /
Lord I miss you”

Kappale, joka soi Miami Vice– tv-sarjan pilottijakson ensimmäisessä kohtauksessa, ei voi olla läpeensä huono. The Rolling Stonesin viehättävän kompuroiva tulkinta discomusiikista palautti brittibändin popmaailman huipulle ja toi yhtyeelle sen kahdeksannen Yhdysvaltain listaykkösen.

Miss Youn kivijalka on sen mestarillinen bassokuvio. Rollari-basisti Bill Wymanin lisäksi osa kunniasta on myönnettävä Billy Prestonille; Miss Youn sävellys alkoi nimittäin hahmottua Mick Jaggerin jammaillessa El Mocambo -klubilla The Beatles -yhteistyöstäänkin tunnetun kosketinsoittajan kansssa.

Rolling Stone -lehden maailman 498. parhaaksi kappaleeksi valitseman Miss Youn päähenkilö yrittää päättää yli epäonnistuneesta ihmissuhteestaan – ja viimeisen säkeistön perusteella pääseekin. Sanoituksesta nousee esiin säe ”I’ve been sleeping in the hall”, joka lienee Jaggerin roisia huumoria; laulaja aloitteli noihin aikoihin suhdettaan supermalli Jerry Hallin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Miss Yousta tehdyistä covereista alkuperäisen svengaavuuden tavoittaa parhaiten Mirwaïsin versio, joka perustuu ranskalaistuottajan Disco Science -kappaleeseen.

Video ei ole enää saatavilla

“Pick up your feet / got to move to the trick of the beat /
There is no elite / just take your place in the driver’s seat”

Jos aikoo jäädä yhden hitin ihmeeksi, kannattaa siiheen yhteen hittiin ladata kaikki, mitä rahkeista löytyy. Epäonnisesti nimetty brittibändi Sniff ’n’ the Tears teki näin ja onkin pystynyt kitkuttelemaan mestarillisen Driver’s Tears -tunnelmapalansa voimin tähän päivään asti.

Sniff ’n’ the Tearsin Fickle Heart -esikoisalbumin ensimmäinen single alleviivaa positiivisen ajattelun merkitystä ihmissuhdesotkuista selviämisessä. Homma kyllä suttaantuu, kunhan vääntää itsensä pelkääjänpaikalta ”kuljettajan istuimelle”.

Yhdysvaltain Top 20:een aikoinaan noussut Driver’s Seat sai uuden elämän ensin 1990-luvun alussa, jolloin kappale nousi tv-mainoksen myötä listoille Keski-Euroopassa, ja myöhemmin vuonna 1997, jolloin se soi Paul Thomas Andersonin ansiokkaassa Boogie Nights -elokuvassa.

Kiitos Driver’s Seatin ajan hammasta kestävän tenhon, ensimmäisen kerran vuonna 1982 hajonnut Sniff ’n’ the Tears on tehnyt levyjä ja comebackejä noin vuosikymmenen välein. Laulaja-kitaristi-taidemaalari Paul Robertsiin henkilöityvän yhtyeen edellinen albumi Downstream ilmestyi tämän vuoden helmikuussa.

Video ei ole enää saatavilla

”So many destinations / Faces going to so many places /
Where the weather is much better / And the food is so much cheaper”

Brittiläistä The Motorsia on helppo pitää malliesimerkkinä yhtyeestä, joka juuttuisi jalkapallojoukkueena hissiliikkeeseen pääsarjan ja maakuntasarjojen välille: Neljä levyä vaatimattomalla ja laskevalla menestyksellä. Taloudellisia kinoja, joiden päätteeksi kitaristi lähtee soolouralle ilman, että ketään loppujen lopuksi kiinnostaa. Satunnaisia noteerauksia Uuden Seelannin ja Etelä-Afrikan listoilla.

Kuinka helppo tällainen orkesteri olisikaan unohtaa, jos se ei olisi osunut kertaalleen häränsilmään?

The Motorsin tähtihetki osui vuodelle 1978, jolloin orkesteri julkaisi Andy McMasterin kynäilemän hittinsä. Brittilistan neloseksi kivunnut Airport oli monella tavalla kiinnostava sekoitus mailleen painuvaa Bay City Rollers -poppia, David Bowien glamrockia ja pinnan alla voimaa kerännyttä uutta aaltoa.

Kappaleen harmonien, teatraalinenkin toteutus on kiihkeä ja pahaenteinen. Tarina on itsessään yksinkertainen ‒ nainen lähtee, mies jää ‒ mutta musiikki viiltää tunteet vereslihalle. Eroamisen ja vapauden tematiikka sekä matkustamisen myyttinen glamour yhdistyvät laulun elämäkerralliseen ulottuvuuteen ja ruumiillistavat sen dramatiikan:

”The plane is on the move /
And the traces of the love we had in places /
Are turning in my mind / How I wish I’d been much stronger”

Laulu onkin vastakkainasettelua tuntevan ihmisen ja autistisen ympäristön välillä. Ristiriita personoituu lentokenttään. Lentokenttä on kolkko, konemainen, sieluton laitos, joka ohjaa ihmisvirrat lävitseen ja ummistaa silmänsä uumenissaan koetuilta tunteilta.

Niin paljon kuin McMaster mielittynsä perään kaipaakin, hänen tuskansa kohtaa vain soinnittomana kaikuvan huomautuksen: ”airport”. Tuo sana on kuin lasiseinä, johon kertojaminä toistuvasti törmää. Hän näkee sen takaa entisen elämänsä, melkein koskettaakin sitä, mutta ei pääse koskaan sen luo. Jotakin on aina välissä:

“Airport / You’ve got a smiling face /
You took my lady to another place /
Fly her away ‒ fly her away”

Kaipaus ei auta. Laulu päättyy, mutta asetelma jää. Kenttä on nielaissut menneisyyden, asettunut rajapinnaksi tunteiden ja realiteettien välille. Laulaja teki kaikkensa, mutta ei pystynyt parempaan. Analogia The Motorsin omaan urakaareen on ilmeinen. Orkesteri oli vähällä päästä lentoon, mutta joutui palaamaan lentokenttäbussilla kotiin.
Onneksi laulu sai jatkaa matkaansa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

1970-luvun lopulla Suomessa maan tapana oli kääntää jokainen vähänkin relevantilta kuulostava kappale suomeksi. Tuloksena oli kiinnostava nuorisokulttuurin muoto, oma suoranainen genrensä, joka oli liikuttavalla tavalla ajastaan jäljessä jo syntyessään. Airportin kimppuun iski Timo Kuusisto taiteilijanimellä Tinni. Hectorin sanoittama versio pursusi tunnetta ja sydäntä jopa suuremmissa määrin kuin alkuperäisversio. Kappale sai uutta ilmaa siipiensä alle, kun se julkaistiin Warnerin hersyvällä Mikä fiilis 2 -kokoelmalla vuonna 2003.

Video ei ole enää saatavilla

”Have you ever fallen in love with someone you shouldn’t have?”

Lauseen täytyi tehdä Shelleyyn syvä vaikutus, sillä 2 minuutin 40 sekunnin kappaleessa hän toistaa kysymyksen (eri muodoissaan) 16 kertaa.

Sanoituksensa puolesta Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn’t’ve) pysyy pelkistetyllä linjalla. Petollista rakastettua syyttävät kaksi säkeistöä – joista toinen lauletaan punk-estetiikalle sopivasti kahdesti – runnotaan läpi hermostuneella tempolla.

”You make me feel like dirt / And I’m hurt”

Lunastuksen hetki koittaa kuitenkin kertosäkeessä, jossa ei lauleta enää kohteelle vaan kuulijoille.

”Have you ever fallen in love with someone you shouldn’t’ve fallen in love with?”

Kysymys on uhmakkaan nerokas. Kuka teini-iän ylittänyt ei voisi vastata siihen muuten kuin myöntävästi? Hienoimman punk-perinteen mukaisesti kappale muuttaa tappion tunteen yhteisölliseksi uhoksi ja nostaa pakit saaneen voittajan asemaan.

Vaikka kertosäkeen moukarointi saa Ever Fallen in Loven kuulostamaan suoraviivaiselta, kappaleen sovitus on todellisuudessa petollisen mutkikas. Erityisen ovela on rumpali John Maherin komppi, kuten jokainen, joka yrittää pogota kappaletta, varmasti huomaa.

Kitarasoolo alkaa punkhenkisesti viidellä sekunnilla Steve Digglen nakutusta, kunnes saa seurakseen Shelleyn ilmavammin soivan kitaran.

Punk-puristit saattoivat loukkaantua, mutta suureen yleisöön kappale upposi. Ever Fallen in Love nousi kesäkuussa 1978 listasijalle 12 – korkeammalle kuin Buzzcocks tuli koskaan muulloin yltämään.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Todellisen klassikon tapaan Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn’t’ve) on versioitu lukuisia kertoja genrerajoista piittaamatta. Versioista menestyksekkäin oli Fine Young Cannibalsin sovitus, joka nousi listasijalle 9 vuonna 1986. Kasarituotanto tai laulaja Roland Giftin ylinäyttelevä laulusuoritus eivät ole jokaiseen makuun, mutta Andy Coxin vikkelä kitara puolustaa tulkinnan olemassaoloa.

Video ei ole enää saatavilla

”Space travel’s in my blood /
there ain’t nothing I can do about it /
Long journeys wear me out /
but I know I can’t live without it”

The Only Ones on yhtye, jota kriitikot ylistivät, mutta jolle ei juuri kulttisuosiota suurempaa läpimurtoa elinaikanaan suotu. Syyksi tähän on arveltu huonoa tuuria ja väärässä paikassa väärään aikaan olemista.

Vuoden 1978 Iso-Britanniassa The Only Ones ei kenties ollut tarpeeksi punk punkkareille, mutta sen sijaan liian punk traditionaalisemman rockin ystäville.

Oli miten oli, Another Girl, Another Planet on upea klassikko. Jo sen vaimeasta kitaranäppäilystä asteittain kasvava intro on vaikuttava ilmestys. Soittimet tulevat mukaan yksi kerrallaan, volyymin ja energisyyden noustessa aina uuden elementin myötä.

Kappale kertoo laulaja-lauluntekijä Peter Perrettin rappiosta. Siinä myös pohditaan näennäisesti tyttöjä ja planeettoja yhdistäviä ominaispiirteitä. Vetovoimatekijöiden (”another planet is holding you down”) lisäksi rakennetaan aasinsilta avaruusmatkailun kautta huumesekoiluun – tässä yksi epäilty syy lisää kappaleen olemattomalle listamenestykselle. Radiokanavat eivät lämmenneet päihdemyönteisyydelle, ja Another Girl, Another Planet jäi soimatta.

Arvostusta kappaleelle on onneksi sadellut jälkeenpäin, ja siitä on tehty cover-versioita kolmella eri vuosikymmenellä. Niitä ovat esittäneet muun muassa The Replacements, Belle & Sebastian, Blink-182 ja Babyshambles.

Video ei ole enää saatavilla