French Films mököttää ilman näkyvää syytä, kuten indiepopyhtyeen kuuluu.

Mikä se on?

French Films on vuonna 2010 perustettu kitaraindiebändi, josta on sittemmin tullut yksi tämän hetken menestyneimmistä suomalaisista indieyhtyeistä. Yhtye on kiertänyt ahkerasti Eurooppaa ja luonut itselleen maineen, jonka yhteydessä energisestä live-esiintymisestä puhuminen ei ole pelkkää sanahelinää. Lupauksia herättänyt debyyttialbumi saa jatkoa tulevana keväänä.

Miksi me välitämme?

French Filmsin soundi asettuu varsin perinnetietoisesti post-punkin ja modernin kitaraindien väliselle akselille. Sen kulmikkuutta haluaisi verrata varhaiseen The Cureen, joskin laulaja-biisintekijä Johannes on sanonut, ettei hän ollut kuullut läski-Bobin orkesteria paria biisiä enempää. Jos French Films olisi brittibändi, kenenkään ei tarvitsisi uhrata aikaansa Vaccinesista tai Palma Violetsista meuhkaamiseen. Alkuaikojen The Drums -vertauksetkin bändi kyseenalaisti osoittamalla olevansa paljon yhden biisin ihmeeksi jämähtänyttä verrokkiaan näkemyksekkäämpi ja ennen kaikkea näyttämällä, ettei se ole mikään blogi-ihme.

Kokoonpano:

Johannes Leppänen – guitar, vocals
Joni Kähkönen – guitar, vocals
Santtu Vainio – keyboards
Antti Inkiläinen – drums
Tuomas Asanti – bass

Julkaisut:

Golden Sea EP (2010, Gaea Records)
Imaginary Future LP (2011, Gaea Records)
When People Like You Filled the Heavens 7” (2012, Gaea Records)
TBA LP, March 2013 in Finland and April Europe/Asia

Small talk -haastattelussa bändin laulaja-kitaristi-biisintekijä Johannes Leppänen.

Mitä levyä olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Hellacoptersin By the Grace of Godia. Junnumpana kuunteli paljon intensiivisemmin, jolloin samoja levyjä kuunteli paljon enemmän. Siksi varmaan tuota eniten.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Yhtä biisiä en osaa valita, mutta suurin osa Bowien tuotannosta menee mulla täysin ohi.”

Mille bändille tekisitte tribuuttilevyn, jos olisi pakko?

”Ollaan me joskus funtsittu että tehtäisi jotain covereita, mutta tribuuttilevyä tuskin jaksettaisiin. En muista ainakaan kuulleeni yhtään hyvää tribuuttilevyä. Mutta jos olisi pakko niin olishan se huikeeta tehdä joku French Films plays NEU! -levy.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”He not busy being born is busy dying”
(Bob Dylan – It’s Alright, Ma [I’m Only Bleeding])

…ja…

“The public wants what the public gets”
(The Jam – Going Underground)

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tai sinusta tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Ei mikään silleen oo kauheesti ärsyttänyt. Enemmän ollaan naureskeltu jätkien kanssa huvittaville vertauksille. Kriitikot tuntuu aina tietävän mistä kaikki on pöllitty.”

Mikä on French Filmsin uran rock’n’rollein hetki?

”Ei olla vissiin tarpeeksi rock’n’roll, kun ei haluta kertoa näitä julkisesti.”

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

“Joni sanoi tossa, kun tehtiin levyä Porvoossa, että pitäisi pyytää Remu käymään studiolla fiittaamassa, se kun tunsi Jonin vaarin (Jorma Kalenius & His Rock Devilsin rumpali). Mutta ei se sit uskaltanut ottaa siihen yhteyttä. Ehkä vielä joskus.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Ei se oo niin vakava asia, jos kuuntelee välillä spedempääkin musaa.”

Minkä lopettaneen yhtyeen tai edesmenneen artistin haluaisit nähdä livenä?

“Ihan mikä vaan Beatles, Kinks, Jimi Hendrix tai vaikka Pink Floyd ekan levyn aikoihin. Näitä perusbändejä niiden alkuvaiheissa ennen nykypäivän nostalgia-hypetystä, jossa itsekin olen osallisena. Ehkä mä ymmärtäisin sen Bowienkin päälle enemmän, jos olisin nähnyt sen livenä silloin kun se oli vielä nuori. The Ramones tietysti myös, ja tuoreemmista bändeistä esimerkiksi The Libertines.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkisi ranskalaisista elokuvista?

”En mä katsele ranskalaisia elokuvia oikeastaan. Mut varmaan pitäisi joskus. Toi on enemmän Jonin juttu.“

Mikä on vuoden 2012 suosikkilevysi?

“Rumba kysyi halutaanko osallistua johonkin parhaat levyt 2012 -listaukseen. Tajuttiin, että ollaan kuunneltu ehkä muutamaa uutta levyä koko vuotena, joten se jäi tekemättä. Mutta se TOYn lätty on kyllä kova!”

Video ei ole enää saatavilla

Ensimmäinen biisi, josta muistat tykänneesi?

”Frendi oli äänittänyt joskus tokalla luokalla Black Sabbathin ekaa levyä sen vaarilta c-kasetille. Kun nimikkobiisin loppuriffi lähti, olin vakuuttunut et tää on sitä kunnon musaa. Kuulin biisin kokonaisena vasta pari vuotta myöhemmin, kun alkupuolikas puuttui siltä kassulta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Oon ehkä liikaakin hehkuttanut Kaleidoscopen Tangerine Dream -levyä viimeaikoina. Hienoa 1960-luvun psykedeliaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Siitä on aikaa, mutta Raveonettesin ekan. Hyvä levy, hyvä bändi. 2000-luvun parhaita.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”A-Han Take on Me.”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Tää voi olla aika lame vastaus, mutta joko Beastie Boysin Sabotage tai Verven Bitter Sweet Symphony.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos pitäisi sanoa yksi asia, jonka viimeinen kaksi vuotta on opettanut, mikä se olisi?

”Ehtiihän sitä parissa vuodessa oppia vaikka mitä. Perspektiivi on kasvanut noin yleisesti. Onhan tässä aika selkeesti opittu myös se, että musahommilla tienaaminen on helvetin vaikeaa.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Kokoomus.”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn hyvällä ja kenen huonolla tavalla?

“Onhan näitä vaikka millä mitalla. Barry Whitellä on kingi saundi. Samoin Harrisonilla ja Lennonilla. Ja Joey Ramonella. Ja Matt Berningerillä (The National). Ja Sune Rose Wagner – Sharin Foo -kombo (The Raveonettes) toimii myös. Jos pitää jotain disauttaa, niin kyllähän lähestulkoon kaikki nää NRJ-, Voice-, Radio Rock-, yms-osastolla soivien artistien modernin limaset ja megakliinit lauluäänet on helvetin rasittavaa kuultavaa. Samaa täysin yhdentekevää paskaa, joten ne voi kaikki niputtaa kätevästi kertaheitolla. Ei pahalla tietty!”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En mä oo. Mulla on niin hyvä maku.”

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Noloin ja kovin on yksi Judas Priestin kokoelma.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Esimerkiksi trance ja vaikka reggaeton on musatyyleinä niin kaukana mun mausta, että tuskin tulen ymmärtämään niiden päälle jatkossakaan.”

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”Riippuu vähän minkälainen darra. Jos on sellainen tosi järkyttävä krapis, niin sehän on periaatteessa mahdollisuuskin hyödyntää ne olotilat. Sillon jotain Popol Vuhia tai Godspeed You! Black Emperoria. Jos on sellainen darra, että pitäisi ryhdistäytyä, niin sillon jotain Black Lipsiä tai vaikka Obliviansia soimaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Ketkä olivat ensimmäiset idolisi teini-ikäisenä?

”Ei mulla julisteita ollut ikinä seinillä, paitsi ehkä yks Led Zeppelinin kangas. Mutta Nicke Andersson tai Dee Dee Ramone oli mun ensimmäiset musiikilliset idolit. Ja Mando Diao oli ekojen levyjen aikaan ihan helvetin kova bändi, jolla oli huikeita melodisia garagepop-ralleja. Nykyäänhän se on ihan gonahtanut poppoo, mutta 2007, vielä ennen näitä Dance With Somebodyja, kun se oli vielä aito rokkibändi, eikä mikään ihme big band -yritys, ne veti varmaan energisimmän ja tiukoimman klubikeikan mitä oon koskaan ollut todistamassa. Nuorta hurmosta. Pokla päästi mut sillon alaikäsenä sisään Tavalle pienen anelun jälkeen. Reilua. R.I.P.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Varmaan yrittäisin olla astrobiologi tai vastaava. Tai antropologi. Tai tekisin jotain muuta taidetta, runoja tai elokuvia. En osaa sanoa, mutta varmasti jotain aika luovaa yrittäisin väsätä.”

Millä tavalla tuhlaat aikaasi kaikkein mieluiten?

”Mulla on aika harvoin fiilis, että tuhlaan aikaani. Kävin ennen bändiaikaa töissä aika turhanpäiväsissä duuneissa, mikä tuntui ajantuhlaukselta.”

Jos French Films olisi paikka, mikä paikka se olisi?

”Ehkä joku vanha huvipuisto. Huvipuistot on cool, paljon jengiä pitämässä hauskaa. Löytyy paljon värejä ja ehkä jotain kevyttä psykedeliaakin. Tai joku saari jossain kaukana etelässä Tyynellämerellä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Ei mua ole koskaan kenenkään muusikon kuolema kauhean syvästi koskettanut. Jay Reatardin kuolema oli sellainen, josta tuli jonkun kanssa vähän jauhettuakin. Ja vaikken mikään suurin fani olekaan, niin kun olin katsomassa Brucea ja keikan loppupuolella tuli Clarence Clemons -muistofiilistelykohta, niin tippa oli lähellä nousta linssiin.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Mä olen sitä musiikinkuuntelijaosastoa, että selaan lähinnä Youtubea läpi kun etsin uutta musaa. Mulla ei oo spotaria tai mitään. Just kuuntelin vähän aikaa sitten sellaista 1960-luvun psykegaragebändiä kuin Lemon Drops. Niiden biisi I Live In The Springtime iski.”

Video ei ole enää saatavilla

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Kyllä se varmaan molempia on ollut. Enemmän kallistun neroon.”

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Tuottaja-dj Jori Hulkkonen kuuluu maailmalla menestyneimpiin, muttei näkyvimpiin suomalaisiin artisteihin. Elektronisen musiikin moniosaaja on onnistunut piiloutumaan lukemattomien eri labeleiden ja aliaksien taakse. Päämajaansa Hulkkonen pitää alppIVhouz-studioillaan Suomen Turussa, mistä keikkailee myös kansainvälisesti. Yhteistyötä hän on tehnyt muun muassa John Foxxin, Tigan, José Gonzálezin ja Pet Shop Boysin Chris Lowen kanssa.

Oli kyse sitten tuottamisesta, remiksauksista tai oman materiaalin säveltämisestä, tuntuu Hulkkosella riittävän aikaa mitä moninaisimmille projekteille. Kahta ääripäätä edustavat Juho Paalosmaan kanssa muodostettu bändi Sin Cos Tan, joka on lähempänä nostalgista radiopoppia kuin miehen tekemiset koskaan aiemmin, sekä Acid Symphony Orchestra, jossa kymmenen miestä kurittaa syntetisaattoreita antaen malliesimerkin välillä äärimmäisiin esitysratkaisuihin turvautuvan tuottajan luovasta hulluudesta.

Sin Cos Tan

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Jori Hulkkonen ja Juho Paalosmaa löysivät yhteisen äänen työskennellessään Paalosmaan Villa Nah -yhtyeen Origin-albumin (Keys of Life, 2010) parissa. Nyt Paalosmaa ja Hulkkonen tekevät musiikkia myös duona Sin Cos Tan -nimen alla. Kaksikkoa yhdistää kiinnostus 1980-luvun elektroniseen popmusiikkiin ja Sin Cos Tan välineenään parivaljakko haluaa toteuttaa visioitaan tummemmasta, jyrkemmästä äänimaailmasta. Ripeästi työstetty debyyttilevy menestyi loistavasti suomalaisten lehtien vuosilistoilla ja materiaalia uutta albumia varten on jo kasassa.

Miksi se kiinnostaa?

Sin Cos Tan on saanut sekä 1980-luvun gootahtavan syntikkapopin kokeneet että nuoren polven coolit yöeläjät valtoihinsa. Se on helppoa, koska bändin musiikki toimii kuin paraskin loitsu – siinä on kuvattuna melankoliaa, onnenhetkiä ja magiaa. 1980-luku oli romantiikan aikaa: Sin Cos Tan nostaa tuon eskapismin takaisin ulottuvillemme ja päivittää sen nykyhetkeen luoden aikaan ja paikkaan kytkeytymätöntä musiikkia, joka jää leijumaan kirkkaana ja aineettomana kuin projektorinvalo elokuvateatterin pimeydessä.

Kokoonpano:

Juho Paalosmaa (laulu)
Jori Hulkkonen (taustat)

Julkaisut:

Sin Cos Tan (Solina / Sugarcane, 2012)
Not Over / Sooner Than Now 12” (omakustanne, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…yöllinen, ylellinen, kohtalokas.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Depeche Modea epäonnisten treffien jälkeen.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…aikamatka 1980-luvun alun Lontooseen ja sisäänpääsy Blitz-klubille Steve Strangen siunauksella.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi yhdysvaltalainen Chromatics, Sin Cos Tanin hengenheimolainen, jonka haikeaa elektropoppia varten duon tummasävyinen avaus virittäisi juuri oikealla tavalla herkistyneen tunnelman.

Kahden vuoden päästä…
…Sin Cos Tanin teräksisen viileää laatua tilataan kuultavaksi niin eurooppalaisille klubeille kuin festivaaleillekin. Hulkkosen Turun-telakalla työstetään debyyttilevylle seuraaja, joka tulee lipumaan listakärkiin elegantisti kuin loistoristeilijä.

Acid Symphony Orchestra

http://vimeo.com/5857637
Diamonds of the Night (ohj. Jori Hulkkonen & Jani Lehto)

Mikä se on?

Acid Symphony Orchestra syntyi Jori Hulkkosen rakkaudesta Rolandin legendaarista bassosyntetisaattoria kohtaan. Turun UMF-festivaaleilla vuonna 2007 sai ensiesityksensä teos So Run The Tears Like Wine kymmenelle TB-303-syntetisaattorille Hulkkosen johtamana. Sen jälkeen Acid Symphony Orchestra on esiintynyt muun muassa Berliinissä, Amsterdamissa, Ateenassa ja Istanbulissa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Varmaa on vain, että lavalla on aina paljon rautaa.

Miksi se kiinnostaa?

Koska se on konemusiikin ilosanomaa parhaimmillaan. Acid Symphony Orchestra leikittelee näppärästi taidemusiikin muotokielellä, mutta sen soitto on silti vapaata ja usein improvisatorista. Kun kymmenen monofonista klassikkosyntetisaattoria pulputtaa päällekkäin, kasvaa minimalistisista osasista jotain mahtipontista. Jos acid housen pioneerit saivat hypnoosin aikaan yhdellä laitteella, on Acid Symphony Orchestra massasuggestion väline.

Kokoonpano:

Juha Matinmäki, Aku ”Huoratron” Raski, Kalle Karvanen, Jussi-Pekka ”Monoder” Parikka, Janne ”Burdock” Puurunen, Tatu ”Mr Velcro Fastener” Peltonen, Kimmo ”Acid Kings” Oksanen, Pete ”Sintetik” Salonen, Tuomas Toivonen, Johannes ”TinMan” Auvinen (Roland TB-303)
Jori Hulkkonen (Roland TR-808, TR-707)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…iso, koliseva, kaheli.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Phuturen Acid Tracks -maksia, kunnes neula on kuluttanut levyn puhki.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…leluja, leluja ja paljon lisää kalliita leluja.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…Acid Symphony Orchestra voisi järjestää yhteiskiertueen klassisilla instrumenteilla teknopastisseja soittavan Brandt Brauer Frick -ensemblen kanssa taustallaan state of the art -tason multimediashow.

Kahden vuoden päästä…
…Acid Symphony Orchestra vierailee New Yorkissa soittamassa PS1-keikan MoMA:ssa. Samalla he toimivat suomalaisen teknologiaosaamisen suurlähettiläinä.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Rubikin ensimmäisen levyn Bad Conscience Patrolin kannessa liitelee kuumailmapallo. Lentolaite symboloi kaukokaipuuta, unelmia ja pyrkimyksiä kohti taivaita. Satellite Storiesin nimestä löytyvä satelliitti puolestaan tuo mieleen avaruuden lisäksi viestit kaukaisista maista.

Kaukomaat ja pyrkimykset korkeuksiin yhdistävät kumpaakin yhtyettä. Vuonna 2004 debyytti-EP:nsä julkaissut Rubik on lähes kymmenvuotisen uransa aikana saavuttanut vankan aseman suomalaisen indiemusiikin huippunimenä ja yhtyeenä, joka on ollut pelottomasti viemässä viestiään myös vielä kartoittamattomille alueille. Rubikin ansiosta suomalainen englanniksi laulettu indierock, joka kilpailee ulkomaisten virkaveljiensä kanssa, ei tunnu enää utopistiselta unelmalta.

Satellite Stories puolestaan on vasta uransa alkupäässä – yhtye julkaisi ensisinglensä vuonna 2011 – mutta se on pyrkinyt perustamisestaan asti vahvasti kohti ulkomaita. Työ on tuottanut tähän mennessä hyvää tulosta – yhtye solmi hiljattain maailmanlaajuisen kustannussopimuksen. Kaukokaipuu taitaa olla kirjoitettu yhtyeen DNA:han, onhan sen debyyttilevyllä kappaleita, joilla on sellaisia nimiä kuin Mexico, Costa Del Sol ‘94 ja Mt. Foreverest.

Rubik

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Vuonna 2003 perustettu indierockyhtye, joka tunnetaan kunnianhimoisesta musiikistaan ja intohimoisista live-esiintymisistään. Rubikilla on tapana vahvistaa kokoonpanoaan sekä livenä että levyillä puhaltimilla ja sen jäsenet vaihtelevat mielellään soittimia. Vuonna 2011 siitä tuli ensimmäinen suomalaisyhtye, joka pääsi esiintymään Barcelonassa järjestettäville juhlituille Primavera-festivaaleille. Rubikin levyt ovat saaneet kriitikoilta kiittäviä arvioita. Kesällä 2012 Nuorgam valitsi yhtyeen City & the Streets -kappaleen neljänneksi listatessaan 2000-luvun suomalaisia pophelmiä.

Miksi se kiinnostaa?

Rubik osoittaa hienosti, kuinka yhtye voi kehittyä lupaavasta alusta korkeuksiin – kaupungin kaduilta mäkihyppytornin huipulle ja yhä eteenpäin aina aurinkokunnan kiertoradoille asti. Uransa alussa se joutui liiallisen hypetyksen uhriksi, mutta yhtye ei antanut periksi paineille, vaan se on kasvanut omilla ehdoillaan sävykkääksi ja kunnianhimoiseksi indierockyhtyeeksi.

Kokoonpano:

Artturi Taira (laulu, kitara, koskettimet)
Sampsa Väätäinen (rummut)
Jussi Hietala (basso)
Samuli Pöyhönen (kitara, koskettimet)

Julkaisut:

People Go Missing -EP (New Music Community, 2004)
Bad Conscience Patrol (Fullsteam Records, 2007)
Jesus vs. People -EP (Fullsteam Records, 2007)
Dada Bandits (Fullsteam Records, 2009)
Data Bandits EPEPEPEP -digi-EP (Fullsteam Records, 2010)
Solar (Fullsteam Records, 2011)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
.. rohkea, kunnianhimoinen, haikea.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…hyvin monia levyjä, sillä Rubikin musiikissa risteilee niin monia vaikutteita. Arcade Firen, Mew’n ja Flaming Lipsin levyt ovat ainakin viihtyneet tiuhaan tahtiin yhtyeen jäsenten soittimissa.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
… että se saavuttaisi myös maailmalla saman vankan aseman indiemaailman huipulla, joka sillä on jo Suomessa.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…kannattaisi miettiä, onko jo korkea aika Rubikin itse olla se tähtiesiintyjä?

Kahden vuoden päästä…
…Rubikin kuumailmapallo jatkaa tutkimusmatkaansa sinne, minne yksikään suomalainen indieyhtye ei ole kulkenut.

Satellite Stories

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Vuonna 2008 perustettu oululainen indiepopyhtye, joka jo varhaisessa vaiheessa uraansa suuntasi pelotta pakettiautonsa nokan kohti Saksaa. Lopputuloksena oli sopimus saksalaisen XYZ Berlin -levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi Satellite Storiesin debyyttialbumin Phrases to Break the Icen syksyllä 2012. Ulkomailla yhtyeen musiikki on herättänyt huomiota Saksan lisäksi muualla Keski-Euroopassa ja Japanissa.

Miksi se kiinnostaa?

Ensimmäisenä Satellite Storiesissa iskee sen tarttuvien kappaleiden mukaansatempaava energia ja iloluontoisuus. Kuvaavasti yhtyeen jäsenet ovatkin kertoneet tekevänsä ”party-indietä”. Satellite Storiesin musiikki ei kuitenkaan ole silkkaa juhlaa, vaan siihen tuo syvyyttä sen sydämessä sykkivä katkeransuloinen haikeus. Aamuöinen kaupunki, kesän viimeiset lämpimät päivät ja taivaalla jonnekin kauas lentävä lentokone – tällaisiin tilanteisiin sopivat Satellite Storiesin parhaat kappaleet, kuten Kids Aren’t Safe in the Metro, Mexico ja Helsinki Art Scene. Kuten Ryan Adams aikoinaan lauloi: ”To be young, is to be sad, is to be high.”

Kokoonpano:

Esa (laulu, kitara)
Marko (kitara)
Jyri (basso)
Olli-Pekka (rummut)

Julkaisut:

Phrases to Break the Ice (XYZ Berlin, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…tanssittava, raikas, energinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…kuuminta indie-musiikkia esitteleviä blogeja. Ovatpa he pitäneet sellaista itsekin.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…se kuuluisa maailmanvalloitus.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…niin se voisi olla pohjoisirlantilainen Two Door Cinema Club, joka useimmiten Satellite Storiesin yhteydessä mainitaan.

Kahden vuoden päästä…
…Satellite Stories on julkaissut toisen levynsä ja suuntaa yhä kovempaa yhä korkeammalle.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Suomessa puhuttiin pitkään ja hartaasti suomalaisen musiikin viennistä maailmalle, kunnes raskasta rockia soittavat yhtyeet HIMin, The Rasmuksen ja Nightwishin johdolla vihdoin murtautuivat kansainväliseen suosioon 2000-luvun alkupuolella.

Kaikki näistä yhtyeistä melankolisine musiikkeineen ja mököttävine miesenergioineen olivat kuitenkin leimallisen suomalaisia. Internetaikana varttuneiden kaksikymppisten sukupolvi on sen sijaan erilaisesta puusta veistetty – luontevammin kosmopoliittinen, reppu selässä maailmaa kiertävä, identiteetiltään vähemmän Suomeen sidottu.

Tästä käyvät mainiosti esimerkiksi kaksi suomalaislähtöistä duoa – LCMDF ja Eva & Manu. LCMDF on ollut uransa alusta alkaen vahvasti kansainvälinen: sen levyjä ovat julkaisseet ranskalainen Kitsune ja lontoolainen Heavenly Records ja musiikkia hehkuttaneet muun muassa Pitchfork ja The Guardian.

Eva & Manu on tuoreempi tulokas, mutta ei suinkaan vähemmän kansainvälinen. Suomalais-ranskalainen duo tapasi musiikkiopintojen parissa Yhdysvalloissa ja sävelsi debyyttialbuminsa Euroopan-turneella.

LCMDF

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Vuonna 2007 perustettu yhtye löysi pian itsensä soittamassa NME-lehden kiertueella ja Pariisin muotiviikoilla. Bändistä veikkailtiin yleisesti seuraavaa suomalaista maailmanmenestyjää, mutta debyyttialbumin viivästyminen vuoteen 2011 tylsistytti hypen terävimmän kärjen. Nyt LCMDF tulee taas: yhtye on juuri julkaissut kaavaillun Mental Health -ep-trilogiansa ensimmäisen osan.

Miksi se kiinnostaa?

Siinä missä vuoden 2006 tienoille kiteytyneen naisvetoisen indie-elektron edustajat CSS-yhtyeestä New Young Pony Clubiin ovat hiipuneet historian hämäriin, LCMDF on pystynyt uudistumaan ja säilyttämään elinvoimansa. Hienon Love & Nature -albumin jälkeen yhtye on imenyt vaikutteita entistä vahvemmin 1990-luvulta – muun muassa viime aikoina kovasti esillä olleesta seapunk-estetiikasta. Mental Health Pt. 1 kuulostaa etäisesti Weezerillä ja Chemical Brothersilla ryyditetyltä Beckiltä – unohtamatta yhtyeelle tuttuja isoja ja ihania kertosäekoukkuja. Guardian kuvaili yhtyettä sanoilla ”a delirious mix of electro, punk and pure pop”.

Kokoonpano:

Emma Kemppainen (laulu)
Mia Kemppainen (kitara, laulu)

Julkaisut:

• Singlejä mm. Kitsune- ja Relentless-levymerkeille, jonka lisäksi bändi on aina julkaissut musiikkiaan aktiivisesti netissä.
• Debyyttialbumi Britannian legendaarisella Heavenly Records- yhtiöllä vuonna 2011.
• Suurimmat hitit Ray-Ban Glasses (2008), Cool and Bored (2008/2011) ja Future Me (2011).

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…heidän omien sanojensa mukaan ”pop, millennium ja self-help”. Nuorgamin sanojen mukaan: pirskahteleva, taitava, huumorintajuinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…radiota 1990-luvulla ja kokoelmia, joilla kuullaan juhlat käynnistävää elektroa.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…että Björk ryhtyy bändin mesenaatiksi, jotta se voi tehdä musiikkia ja taidetta jatkossakin täysin itsenäisesti. Lisäksi LCMDF haluaisi myös taatusti saada Björkiltä pukeutumisvinkkejä.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi P!nk, sillä molemmilla on tarttuvia popkappaleita ja ilkikurisen raikasta naisenergiaa, josta ryppyotsaisuus loistaa poissaolollaan.

Kahden vuoden kuluttua…
…LCMDF esiintyy festivaalien keskikokoisilla lavoilla Readingistä Primaveraan ja Roskildeen yhdessä Robynin, Chromaticsin ja Grimesin kanssa – jos maailmassa on oikeudenmukaisuutta. Bändillä on myös multimediataidepaja/vaatekauppa Lontoon Sohossa.

Eva & Manu

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Suomalais-ranskalainen pariskunta tapasi vuonna 2009 Berklee College of Musicissa Bostonissa, josta he muuttivat vuotta myöhemmin Ranskaan. Veri veti kuitenkin tien päälle ja pian he olivat pakettiautossa kiertämässä Eurooppaa. Mikä mielenkiintoista, Eva ja Manu loivat matkaa varten videoblogin Travel in Music, jossa he julkaisivat joka viikko matkalla kirjoittamiaan kappaleita. Lopulta eri puolilla Eurooppaa kirjoitetuista kappaleista syntyi Warner Musicin julkaisema levy.

Miksi se kiinnostaa?

Eva ja Manu tekevät pehmeää, hivenen jazzahtavaa folkia, jonka luulisi uppoavan yleisöön niin valtameren takana kuin vanhalla mantereellakin. Heille tärkeitä arvoja ovat tiedostavan keskiluokan parissa nykyään trendikkäät maanläheisyys ja vihreys; Euroopan-matkallaan he pyrkivät neutraloimaan hiilijalanjälkensä ja tekivät töitä ruokaa ja majoitusta vastaan luonnonmukaisilla tiloilla. Luomufolkilla on tilausta lämpenevässä maailmassa – eivätkä duon kypsät sävellykset ainakaan haittaa matkantekoa.

Kokoonpano:

Eva Louhivuori (laulu, piano, kitara)
Emmanuel ”Manu” Laudic (laulu, kitara)

Julkaisut:

• Ensimmäiset kappaleensa yhtye julkaisi Travel in Music -videoblogissaan.
• Duon nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin 17.8.2012 ja se hyppäsi suoraan Rumba-lehden kokoaman Suomen albumilistan kärkeen.
• Hittikappale Feet in the Water on soinut yhdysvaltalaisen ModCloth-vaateketjun mainoksissa.

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…avara, herkkä ja vahva.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Norah Jonesia ja rockahtavaa folkia.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…täysin päästötön keikkabussi, jolla kiertää maailmaa sydämensä kyllyydestä.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi luultavasti José González, sillä artistit ovat selvästi hengenheimolaisia – kansainvälisiä skandinaaveja, jotka tekevät isoille lavoille valmista voimafolkia.

Kahden vuoden kuluttua yhtye on…
…tienannut ison kasan dollareita saatuaan ensin kappaleensa Greyn anatomiaan ja sitä myöten Hollywoodin musiikkikonsulttien listoilta lukuisiin tv-sarjoihin, elokuviin ja mainoksiin.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Death Hawks ja Siinai suuntaavat sisäavaruuteen. Molemmat luottavat toistoon ja vahvoihin atmosfääreihin yleisöä fantastisille matkoilleen vokotellessaan. Molempiin orkestereihin on vaikuttanut 1970-luvun Saksan kosmische-alkuräjähdys. Death Hawks lisää kosmiseen soppaan boogieta, bluesia sekä psykedeelisen rockin tummempaa ja raskaampaa laitaa. Siinaihin taas ovat lisäksi vaikuttaneet monet krautrockin jälkeiset liikkeet, kuten ambient-musiikki, shoegaze ja ah-niin-eurooppalaiset syntetisaattorivelhot.

Karrikoiden ja epätarkasti voisi sanoa, että Saksan lisäksi Death Hawksin orientaatio on rapakon taakse ja Siinain taas Englantiin.

Death Hawks

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Death Hawks kasattiin vuoden 2010 keväällä vain sovittamaan ja äänittämään laulaja Teemu Markkulan tekemiä kappaleita, mutta se muuttui nopeasti oikeaksi bändiksi. Orkesterin intensiiviset ja psykedeelisesti maalailevat sekä junnaavaan krautin ja boogien läpi syömät livekeikat synnyttivät tervettä hypeä Death Hawksin ympärille varsin aikaisessa vaiheessa. Bändi päätyi tamperelaisen GAEA Recordsin hellään huomaan.

Miksi se kiinnostaa?

Death Hawks on ajaton bändi. Sen viitteet, tai ainakin ne itsestään selvimmät, löytyvät erilaisista perinteistä bluesista psykedeeliseen musiikkiin, varhaiseen heavyyn ja krautrockiin, mutta soundia ei suurin surminkaan voi sanoa retroksi. Globaalissa undergroundissa on runsaudenpula samoja viitteitä viljelevistä bändeistä, mutta hyvin harva niistä pystyy nousemaan diggailunsa yläpuolelle ja tekemään historiasta omansa, kuten Primal Scream parhaimmillaan. Paperilla Death Hawks vaikuttaa uuvuttavan tutulta, mutta kuuntelukokemuksena se on jotain uutta. Ja Death Hawksilla on oikeasti biisejä.

Kautta linjan ylistävät arviot debyyttilevylle ja maine tajunnanräjäyttävänä livebändinä ovat lietsoneet kiinnostusta bändiin Suomen rajojen ulkopuolella. Kotimarkkinoilla Death Hawks saavutti oman tyylinsä saturaatiopisteen jotakuinkin heti.

Kokoonpano:

Teemu Markkula (laulu, kitara)
Tenho Mattila (kosketinsoittimet, saksofoni)
Miikka Heikkinen (rummut, perkussiot)
Riku Pirttiniemi (basso)

Julkaisut:

Death & Decay (GAEA Records, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…tumma, juureva, kosminen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Neu!:n 2:sta ja Deep Purplen In Rockia päällekkäin.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…mahdollisuus nähdä 1970-luvun Black Sabbath soittamassa 1960-luvun Howlin’ Wolfin taustabändinä düsseldorfilaisessa kapakassa.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi Queens of the Stone Age, jossa yhdistyvät samalla tavalla muusikkous, avaruus ja mystisyys. Lisäksi Death Hawks toisi iltaan bluesia.

Kahden vuoden päästä…
…Death Hawks on kysytty vieras kansainvälisillä vaihtoehtofestareilla ympäri Eurooppaa, Roadburnista Primaveraan, koska se vetoaa yhtä lailla erilaisiin raskaamman musiikin niche-faneihin kuin yleisempään indie-yleisöön. Matkoillaan bändi imee sisäänsä vaikutteita kaikkialta maailmasta, kuin hindulaisuus muiden jumalia, muokaten ne itsensä näköisiksi osana osmoosiprosessia.

Siinai

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Siinai syntyi ilman ennakkoon määriteltyä agendaa vuonna 2009, avoimin mielin tapahtuneen yhdessä soittamisen tuloksena. Musiikki haki uomansa kuin vesi, ja sen vahvimmat vaikutteet löytyivät 1970-luvun Keski-Euroopasta, krautrockin junnauksen sekä eeppisten ja synteettisten äänimaisemien maailmasta. Levy-yhtiö Splendour Records löytyi Norjasta ja ensilevy julkaistiin ympäri maailman.

Miksi se kiinnostaa?

Siinain musiikki palkitsee kuuntelijan, joka jaksaa nähdä vaivaa. Sen voi nähdä marginaalisena, mutta oikeasti sen sisällä sykkii sydän, jonka tahdissa areenallinen ihmisiä voi vajota transsiin. Siinaista lähtee valtava, yhtenäinen ääni, jossa kukaan ei missään vaiheessa astu toisen varpaille. Keikoilla bändi tarjoaa parhaimmillaan ruumiista irtaantumisen tunteen.

Bändin debyyttilevy sai ylistäviä arvioita ja Moonfacen kanssa tehty kiertue kattoi laajalti Eurooppaa sekä Pohjois-Amerikkaa. Palaute on ollut haltioitunutta kautta linjan.

Kokoonpano:

Risto Joensuu (kitara)
Saku Kämäräinen (kosketinsoittimet)
Markus Joensuu (rummut)
Matti Ahopelto (basso)

Julkaisut:

Olympic Games (Splendour Records, 2011)
With Siinai: Heartbreaking Bravery (Jagjaguwar, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…junnaava, synteettinen, mahtipontinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Circlen Meroniaa, mutta he suhitelevat sen päälle syntetisaattorilla.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…mahdollisuus päästä soittamaan Vangeliksen vuoden 1991 Eureka-keikalle Rotterdamiin, omalle proomulle maestron viereen.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi The National, koska kuten Moonface-kollaboraatio todistaa, Siinai on loistava yhteistyökumppani. Jossain vaiheessa kiertuetta The Nationalin kitaristi Bryce Dessner, joka soittaa kokeellisempaakin musiikkia esimerkiksi Bang On A Canin riveissä, tulisi varmasti soittamaan Siinain kanssa, mikä olisi alku uudelle hienolle projektille.

Kahden vuoden päästä…
…Siinai on julkaissut oman kakkoslevynsä, joka on saanut maailman indie-kansan polvilleen. Bändi virittelee yhteistyöprojektia Bryce Dessnerin ja Jóhann Jóhannssonin kanssa.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Elektronisen musiikin historia Suomessa on pidempi kuin moni tulee ajatelleeksi. 1960-luvun lopulla Osmo Lindeman siirsi modernistisen sävellyskielensä elektroniseen ympäristöön, ja pysyi sillä tiellä. Kinetic Forms (1969) oli täysin synteettinen, Ritual (1972) ja Spectacle (1974) hyödynsivät myös orgaanisia ääniä, kuten ihmisen puhetta. Samaan aikaan Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen uumenissa Erkki Kurenniemi rakenteli omia elektronisia instrumenttejaan ja sävelsi suomalaisen konemusiikin kivijaloiksi muodostuvia teoksia.

Vahvan kokeellisen pohjan myötä ei ole ihme, että suomalainen konemusiikki näyttäytyy monipuolisena ja taiteellisesti kunnianhimoisena. Laajan spektrin eri päistä löytyvät Huoratron ja Mesak, kaksi genren tärkeää nimeä. Toinen on tuttu jokaiselle klubimusiikkia vähänkin kuunnelleelle, tai vaikkapa Tuska-hevifestareilla käyneelle, toinen vaatii hiukan spesifimpää makua.

Huoratron

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Tuottaja Aku Raskin sooloprojekti, joka käynnistyi vuoden 2002 tiimoilla. Commodore 64:stä innoituksensa jo lapsena saanut Raski lähti chiptunen kelkkaan ja alkoi tehdä musiikkia dogmaattisesti Nintendo Gameboy -käsikonsoleilla. Iloisten pelimelodioiden yli hyökyi kuitenkin synkkä aalto, joka leimaa yhä Huoratronin musiikkia, vaikka epäluotettavat pelikonsolit saivatkin väistyä läppärin tieltä.

Miksi se kiinnostaa?

Industrialia ja vaihtoehtorockia nuorena diggaillut artisti tekee Cryptocracy-debyyttialbumillaan ahdistavaa ja kompressoitua tanssimusiikkia, jossa pelottavatkin äänet ja synkät bassobiitit rakentavat äänimattoa, joka on väkivaltainen, mutta ei röyhkeä. Livekontekstissa Huoratronin musiikki purkautuu yllättäen jumalaiseksi tanssitaivaaksi. Jos olet koskaan ollut Huoratronin keikalla, tiedät, mitä on luvassa. Silti konsertin intensiteetti yllättää joka kerta. Raskilla on lavalla vain läppäri, mutta mistään nysväyksestä ei ole kyse. Ei ihme, että Raski kiertää niin maailman suurimpia konemusiikin venueita kuin hevifestareitakin, ja hänen juttujaan diggailevat M.I.A.:n ja Kornin kaltaiset artistit.

Kokoonpano:

Aku Raski

Julkaisut:

Cryptocracy (Last Gang Records, 2012)

Jos Huoratronia pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…synkkä, kompressoitu, tanssittava.

Raski on todennäköisesti kuunnellut elämässään eniten…
…Ministryn The Mind Is A Terrible Thing To Tastea samalla, kun pelaa Zeldaa Gameboylla.

Jos Raski saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…päästä remiksaamaan Samus Aranin, Kerry Kingin ja Al Jourgensenin jameja.

Jos Huoratron pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi Deadmau5. Molempien estetiikassa on samaa muotoonsa puristettua monotoniaa, ja hiirimuusikon kliinisen ”press play”-setin edelle sopisi hyvin Huoratronin rosoisen tumma tanssimusiikki.

Kahden vuoden päästä…
…Aku Raski tanssittaa ihmisiä entistä suuremmissa kemuissa, entistä hiotummalla paletilla. Levyjä ei tarvitse julkaista, koska suosio on tähänkin asti perustunut helvetillisen kovaan livekuntoon. Siihen päälle vielä kasa remiksejä isoille jenkkiartisteille ja paikka jonkin Hollywood-toimintaleffan soundtrackilla.

Mesak

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Turussa syntynyt Tatu Metsätähti aloitti ensimmäiset kokeilunsa 13-kesäisenä, ja siirtyi pian Atarin kelkkaan. Yhteistyö Tatu Peltosen kanssa alkoi, kun ysäritekno ja IDM olivat kovaa huutoa, ja vuonna 1998 syntyi soolonimike Mesak. Vuonna 2006 Metsätähti perusti Randy Barracudan kanssa levy-yhtiö Harmönian, joka on erikoistunut suomalaiseen skweee-musiikkiin, jonka riisuttu estetiikka naittaa syntetisaattorit ja chiptune-biitit soulista ja funkista tuttuihin rytmeihin. Tyylilajin ympärillä Mesak on puuhaillut siitä lähtien.

Miksi se kiinnostaa?

Mesak on yksi meiltä lähteneen skweeen suurimmista pioneereista ja kansainvälisesti tunnustettu nimi, jonka pitäisi sanoa suuremmallekin yleisölle jotain. Muiden muassa Erlend Øyen kanssa työskennellyt, levyjä ahkerasti julkaissut ja Yhdysvaltoja ja maailmaa kiertänyt muusikko on yksi tämän hetken kuumimmista ja mielenkiintoisimmista suomalaisista konemusiikin tekijöistä. Cycle of 12 -levyllään hän palasi juurilleen happoisalla ja ahdistavasti nykivällä elektrollaan, joka lasittaa silmät ja saa mielen murtumaan – kunhan on ensin tanssinut raajansa rikki.

Kokoonpano:

Tatu Metsätähti

Julkaisut:

School of Mesak (Harmönia, 2010)
Dada Wheel (Klakson, 2010)
Cycle of 12 (Ghost Technology, 2011)

Jos Mesakia pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…funkkaava, seksikäs, innovatiivinen.

Metsätähti on todennäköisesti kuunnellut elämässään eniten…
…1990-luvun alun IDM-liikettä summanneita kokoelmia Artificial Intelligence I & II.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…nähdä soulin ja r&b:n kultaiset hetket, hengata takapiruna Kling Klang -studiolla ja jorata The Haçienda -klubilla acid housen kultavuosina, mutta parkkeerata itsensä silti tiukasti tähän hetkeen.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se oliDetroit-teknon legenda Richie Hawtin.

Kahden vuoden päästä…
…Metsätähti jatkaa genrerajojen kaatamista sekä Mesakina, että muissa kokoonpanoissa ja sooloprojekteissa.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.-12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Lau Nau ja Phantom ovat tarkoituksellisen kliseisesti ilmaistuna kuin kolikon kaksi puolta. Lau Naun alakuloinen folk herättää mielikuvia autiotaloista ja sateisista merenrantakaupungeista, kun taas Phantomin
musiikki on soundtrack öiselle kävelylle kaupungin valosaasteessa.

Lau Nau on syntynyt Laura Naukkarisen itseilmaisun tarpeesta sekä mielenkiinnosta folkiin ja kenttänauhoituksiin. Phantom on saanut puolestaan alkunsa Aalto-yliopiston start up -yrittäjille suunnatussa koulutuksessa. Lau Nauta ja Phantomia kuitenkin yhdistävät tinkimättömyys ja omalaatuisuus.

Lau Nau

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Lau Nau on muusikko Laura Naukkariseen henkilöityvä kokoonpano. Naukkarinen on soittanut useissa kokeellisuudestaan tunnetuissa kokoonpanoissa, kuten esimerkiksi Avaruksessa, Kiilassa ja Hertta Lussu Ässässä. Lau Nau-nimellä julkaistu hauras musiikki tasapainottelee folkin ja avantgarden rajalla. Naukkarinen julkaisee musiikkiaan omalaatuisuutensa ansiosta kansainvälisestikin tunnetun Fonal Recordsin kautta. Hän on tehnyt musiikkia myös tanssiesityksiin ja soundtrackeille.

Miksi se kiinnostaa?

Naukkarisen musiikki herättää mielikuvia pölyisistä ullakoista, sateisista kalastajakylistä ja havumetsistä. Se ei ole sidoksissa 2000-lukuun eikä mihinkään maantieteelliseen paikkaan. Naukkarinen on siis omaehtoinen muusikko, jonka tekemisille ei juurikaan löydy vertailukohtia. Viimeisimmällä, tänä syksynä ilmestyneellä Valohiukkanen-albumillaan Naukkarinen on ottanut askeleen kohti popmusiikin logiikkaa, mikä on tehnyt hänen musiikistaan aikaisempaa helpommin lähestyttävää.

Kokoonpano:

Laura Naukkarinen
vierailevia muusikoita

Julkaisut:

Kuutarha (Locust Music, 2005)
Nukkuu (Fonal Records, 2008)
Valohiukkanen (Fonal Records, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…keskittynyt, mystinen, luonnonläheinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…ikivanhoja kenttänauhoituksia ja satukasetteja.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…mahdollisuus päästä uimaan valaiden kanssa.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi Bat For Lashes, jotta Natasha Khan ja Laura Naukkarinen voisivat käydä syvällisiä keskusteluita popmusiikin olemuksesta.

Kahden vuoden päästä…
…Lau Nau matkustelee pistokeikoille New Yorkiin Kim Gordon pyynnöstä.

Phantom

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Tommi Koskinen ja Hanna Toivonen tapasivat toisensa Aalto-yliopiston start up -yrittäjille suunnatussa koulutuksessa. He kokeilivat yhdessä musiikin tekemistä, mutta Phantom syntyi vasta silloin, kun Toivonen oli lähdössä Austiniin SXSW 2012 -tapahtumaan mobiilialan edustajana. He päätyivät esiintymään tapahtumassa viidesti, vaikka alun perin heidän oli määrä esiintyä vain kerran. Nyt esimerkiksi The xx on noteerannut kokoonpanon Tumblr-sivullaan.

Miksi se kiinnostaa?

Phantomin taustatarina on jännittävä. Kaksi musiikinystävää tapaa, alkaa säveltää ja saa kansainvälistä huomiota, kun heillä on vain neljä valmista kappaletta. Kokoonpanon melankolinen soundi ammentaa samoista lähtökohdista kuin vaikkapa ruotsalainen Niki & The Dove. Trendisoundien perässä juoksijoista kokoonpanon kuitenkin erottavat erinomaiset kappaleet.

Kokoonpano:

Hanna Toivonen (laulu)
Tommi Koskinen (tuottaja)

Julkaisut:

Scars-ep (nettijulkaisu, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…melankolinen, synteettinen, hämärä.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…The Knifea ja Yazoota.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…aikamatka 1990-luvulle Berliinin teknoklubeille.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi The XX. Brittiyhtyehän on jo osoittanut pitävänsä Phantomin musiikista, mutta kokoonpanoilla on myös yhteisiä tekijöitä. Niistä merkittävin on musiikin urbaani alakuloisuus.

Kahden vuoden päästä…
…Phantom valmistelee Berliinissä toista albumiaan. Levyä ennakoivasta singlestä on julkaistu myös Jamie XX:n tekemä remix.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.-12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Vaikka musiikki on vakava asia, sen ei tarvitse olla ryppyotsainen asia. Energisyys ja iloinen ilme ovat tärkeitä juttuja nekin. Tämän ovat ymmärtäneet nämä kaksi pinnalta katsoen kovin erilaista esiintyjää: niin omaa nimeään kantavan yhtyeensä keulilla viime vuodet vaikuttanut Michael Monroe kuin 2000-luvun alusta kansaa hurmannut, nimeään pienikokoisempi Don Johnson Big Band tunnetaan valloittavina live-esiintyjinä ja hyväntuulisuuden lähettiläinä.

Se ei tietenkään ole estänyt Monroeta tekemästä painokkaan uhmakkaita rockbiisejä tai DJBB:tä käsittelemästä yhteiskunnallisia aiheita ja sisäavaruuden melankolisempia kulmakuntia. Siinä missä Monroe pysyy uskollisena rock’n’rollille, DJBB:n soundi on vuosien saatossa ottanut vaikutteita osapuilleen kaikista kuviteltavissa olevista genreistä. Positiivinen energia heitä kuitenkin yhdistää.

Don Johnson Big Band

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Vuonna 2000 Support de Microphones -omakustanteella debytoinut helsinkiläisnelikko ja maailman ehkä pienin big band, joka sai vetoapua vuosituhannen alun hiphop-buumista ja räjähti listakärkeen ja jalometallimyynteihin kakkoslevyllään Breaking Daylight (2003). DJBB on julkaissut säännöllisin kolmen vuoden välein nyt viisi albumia, joiden mittaan bändin sointi on jatkuvasti avartunut käsittämään yhä uusia sävyjä popista, funkista, jazzista, progesta, tanssimusiikista, easy listeningistä – aivan mistä tahansa. Tommy Lindgrenin hyperenerginen räppäys on muodostunut tunnistettavimmaksi elementiksi siinä, missä useat vierailevat vokalistit ja muusikot ovat tuoneet musiikkiin vielä lisää kosketuspintaa. DJBB on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisen rytmimusiikin seuratuimmista nimistä.

Miksi se kiinnostaa?

Koska sen musiikin parissa ei pääse kyllästymään. Jokaisen DJBB-levyn kuunteleminen ensi kertaa on tuntunut tutkimusretkeltä: koskaan ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana tulee vastaan. Tyylihyppely ei kuitenkaan tunnu sirpaleiselta, vaan yhtyeen soinnissa on riittävästi tunnistettavia elementtejä. Tanssittavuus ja hiljaisemmin hehkuvat fiilistelyt vuorottelevat ja tuovat levyille dynamiikkaa. DJBB ei ole pelännyt vähemmän muodikkaille alueille tunkeutumistakaan, ja näissä puuhissaan se on usein päätynyt myös eräänlaiseksi edelläkävijäksi ja mielipidejohtajaksi.

Kokoonpano:

Tommy Lindgren (laulu, rap)
Johannes Laiho (koskettimet)
Kari Saarilahti (kitara, basso, rummut)
Pekka Mikkonen (saksofoni, huilu)

Julkaisut:

Support de Microphones (omakustanne, 2000)
Breaking Daylight (Universal, 2003)
Don Johnson Big Band (Universal, 2006)
Records Are Forever (Universal, 2009)
Fiesta (Universal, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…värikäs, lämmin, rohkea

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…sellaista kuvitteellista Prince-kokoelmaa, jolle on lätkäisty purppurakääpiön tyylilajikokeilujen kaikki ääripäät.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…slotti laadukkaan Miami Vice -uusintaversion soundtrackilla.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää, se olisi…
…voitokkaan paluun tekevä OutKast, joka tosin joutuisi pinnistelemään tosissaan päihittääkseen suomalaiset.

Kahden vuoden päästä…
…DJBB on tietysti viimeistelemässä vuonna 2015 julkaistavaa kuudetta levyään. Siitä voi hyvinkin tulla heidän varsinainen mestariteoksensa, sillä tällaiset yhtyeet eivät ole tähdenlentoja.

Michael Monroe

Video ei ole enää saatavilla

Kuka hän on?

Aito suomalainen rocklegenda: Hanoi Rocksin vokalistina 1980-luvun alkuvuosina tähteyteen noussut persoona, tähti ja ikiliikkuja, joka on käynyt läpi liian monia loisteliaita ja vaikeita vaiheita tässä toistettavaksi. Hanoin toisen tulemisen päätyttyä Monroe perusti nimeään kantavan yhtyeen, joka on yllättäen noussut isommaksi jutuksi kuin mikään miehen tekemisistä yli neljännesvuosisataan. Monroe taitaa olla elämänsä keikkakunnossa, vuoden 2011 alussa julkaistu Sensory Overdrive -albumi valittiin muun muassa Classic Rock -lehden vuoden levyksi, ja Suomen listaykköseksikin se ylsi. Lähiaikoina ilmestyvältä seuraavalta albumilta voi odottaa vaikka mitä, jopa kansainvälisestikin.

Miksi hän kiinnostaa?

Monroessa on ensinnäkin enemmän kansainvälisen rocktähden auraa kuin kenessäkään toisessa suomalaisessa. Hän on välittömästi tunnistettava ja äärimmäisen mediaystävällinen hahmo, joka ei ole tehnyt sanottavasti kompromisseja uransa aikana. Se, että globaalit rocksupertähdet arvostavat häntä ja pudottelevat hänen ja Hanoi Rocksin nimiä haastatteluissa ei haittaa lainkaan. 2010-luvulla olennaisinta tuntuu silti monelle olevan, että Monroe tekee ärhäkkäintä rockiaan aikoihin ja vetää takuuvarmasti hyvän shown illasta toiseen. Monroe bändeineen edustaa ”vanhojen hyvien aikojen” tuulahdusta Spotifyn ja latauslistojen maailmassa.

Kokoonpano:

Michael Monroe (laulu)
Dregen (kitara)
Steve Conte (kitara)
Sami Yaffa (basso)
Karl Rockfist (rummut)

Julkaisut (soolo / Michael Monroe Band):

Nights Are So Long (Yahoo!, 1987)
Not Fakin’ It (Mercury Records, 1989)
Peace of Mind (Poko Rekords, 1996)
Life Gets You Dirty (Steamhammer, 1999)
Whatcha Want (Steamhammer, 2003)
Another Night In the Sun: Live in Helsinki (Spinefarm Records, 2010)
Sensory Overdrive (Spinefarm Records, 2011)

Jos artistia pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…uupumaton, valoisa, liikkuvainen

Artisti on todennäköisesti kuunnellut elämässään eniten…
…MC5:n Back In The U.S.A.:ta.

Jos artisti saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…saada joskus vuosien, vuosien kuluttua kuolla äkillisesti kesken räjähtävän energistä keikkaa.

Jos artisti pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää, se olisi…
…Stooges, mutta lämmittelypesti saattaisi jäädä lyhyeksi, kun Monroe bändeineen peittoaisi pääesiintyjän illasta toiseen.

Kahden vuoden päästä…
…Monroen seuraavaa levyä ja uusia keikkoja odotetaan maailman rockpiireissä kiihkeästi, ja Michael Monroe Bandin toinen levy on noussut kansainväliseltä myynniltään hänen menestyneimmäksi julkaisukseen koskaan.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.-12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

1980-luvun alun ihmevuosien jälkeen suomalainen punk muuttui yhä ehdottomammiksi hardcore-suuntauksiksi, kuppikunniksi ja underground-liikkeiksi. Laajan maan jokaisessa kolkassa on edelleen mittavat määrät hc-bändejä, -klubeja ja miniatyyrilevy-yhtiöitä, mutta näiden työstä ei välity juuri mitään pienen skenen ulkopuolelle. Tyytyväisyys tilanteeseen lienee molemminpuolinen valtavirtayleisön ja hc-piirien kesken.

Disco Ensemble ja Pertti Kurikan nimipäivät toimivat kellarien ulkopuolella, suomalaisen punkin jäävuoren huippuna. Ne näyttävät laajemmalle yleisölle, että punk asenteineen elää yhä. Disco Ensemblen tapauksessa se on naamioitunut musiikillisesti post-hardcoreksi ja lisännyt sointiinsa elektronisia elementtejä ja pop-koukkuja. Mutta kehitysvammaisten muodostamalla Pertti Kurikan nimipäivillä musiikki on ehtaa vuodesta 1977 periytyvää jyräämistä. Kappaleiden aihevalinnat ja näkökulma maailmaan vain ovat täysin ainutlaatuiset.

Disco Ensemble

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Disco Ensemble perustettiin Ulvilassa vuonna 1996. Se on kategorisoitavissa väljästi post-hardcorea soittavaksi rockbändiksi, joka teki varsinaisen läpimurtonsa 2005 julkaistulla First Aid Kit -albumillaan. Siitä asti bändin päiväjärjestykseen ovat kuuluneet myös pitkät Keski-Euroopan-kiertueet. Kotimassaan se on ollut aina Fullsteam Recordsin leivissä, mutta tehnyt myös kansainvälisiä levytys- ja jakelusopimuksia Universalin ja Sonyn kanssa.

Miksi se kiinnostaa?

Disco Ensemble on suuren energian bändi. Parhaiten tästä saa luonnollisesti kuvan sen rajuilla ja hikisillä keikoilla, mutta saman fiiliksen tavoittaa myös levytyksiltä. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia, Viper Ethics ja First Aid Kit, yhdistivät suoraviivaista punk-kohkaamista hoilauskertosäkeisiin ja fiksuihin pop-koukkuihin. Parilla seuraavalla levytyksellään bändi putosi hetkeksi faniryhmäänsä kuulumattomien kuuntelijoiden tutkan ulkopuolelle. Vuoden 2012 Warriors paljasti Disco Ensemblesta kuitenkin uusia mielenkiintoisia piirteitä. Pop-Midas Jukka Immosen kanssa tehty yhteistyö sai bändin aikuistumaan ja liikkumaan kohti U2:n ja The Killersin stadionrockia säilyttäen silti oman äänensä. Se palasi yhdeksi Suomen kansainvälisesti relevanteimmista rock-bändeistä.

Kokoonpano:

Miikka Koivisto (laulu ja koskettimet)
Jussi Ylikoski (kitara ja taustalaulu)
Mikko Hakila (rummut)
Lasse Lindfors (basso)

Julkaisut:

Viper Ethics (Fullsteam Records, 2003)
First Aid Kit (Fullsteam Records, 2005)
Magic Recoveries (Fullsteam Records, 2008)
The Island of Disco Ensemble (Fullsteam Records 2010)
Warriors (Fullsteam Records, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…kiihkeä, hoilaava, intensiivinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…And You Will Know Us By The Trail Of Deadia, At The Drive-Iniä ja muita kummallisesti nimettyjä post-hardcore-bändejä.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…olla Big In Japan.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…tuhoaisi se U2:n lavan räimeellään. Bono ymmärtäisi bändinsä laimeuden ja lopettaisi muusikon uransa.

Kahden vuoden päästä…
…Disco Ensemble valmistelee Warriorsille loogista seuraajaa ja valmistautuu Euroopan isoille kesäfestivaaleille.

Pertti Kurikan nimipäivät

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Pertti Kurikan nimipäivät on neljästä kehitysvammaisesta koostuva punk-orkesteri, joka koottiin yhteen Lyhty ry:n järjestämän kulttuurityöpajan myötä vuonna 2009. Bändi on saanut nimensä kitaristiltaan Pertti Kurikalta, joka vastaa kappaleiden säveltämisestä ja sanojen kirjoittamisesta yhdessä laulaja Kari Aallon kanssa. Yhtyeestä tehty kiitelty ja palkittu dokumentti Kovasikajuttu tuli levitykseen vuonna 2012. Elokuvassa nähdään muun muassa Kurikan vierailu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa.

Miksi se kiinnostaa?

Kun Kari Aalto laulaa Kallioon!-kappaleessa ”mä tarviin vähän kunnioitusta ja tasa-arvoa elämään”, hän esittää yleisinhimillisen vaateen. Pertti Kurikan nimipäivät lataa musikkiinsa omasta näkökulmastaan ja lähtökohdistaan kritiikkiä, vihaa ja toiveita, jotka ovat tuttuja kenelle tahansa kromosomimäärään tai terveydentilaan katsomatta. Samalla se tiivistää kaiken, mistä punkissa on koskaan ollut kyse. Pertti Kurikka on vaikuttanut musiikillaan suomalaisten asenteisiin kehitysvammaisuutta kohtaan enemmän kuin mihin koulujen integraatioluokat tai poliitikkojen puheet ovat aikoihin pystyneet. Kun terve ihminen katsoo bändiä livenä, näkee hän neljä kaltaistaan ihmistä kehitysvammaisuuden pinnan takana. Hän ei naura vammaisuudelle, vaan jakaa elämänilon, joka bändistä välittyy. Kukaan ei voi suhtautua Pertti Kurikan nimipäiviin ironisesti.

Kokoonpano:

Pertti Kurikka (kitara)
Kari Aalto (laulu)
Sami Helle (basso)
Toni Välitalo (rummut)

Julkaisut:

Ei yhteiskunta yhtä miestä kaipaa EP (Kakka-hätä 77 -split: Airiston punk-levyt, Red Lounge Records, 2010)
Osaa eläimetkin pieree EP (Punk & Pillu Mauski Records, 2011)
Päättäjä on pettäjä EP (Hikinauhat Records, 2011)
Asuntolaelämää EP (Airiston punk-levyt, 2012)
Kuus kuppia kahvia ja yks kokis LP, kokoelma (Airiston punk-levyt, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…aito, periksiantamaton ja elämänjanoinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…19970- ja 1980-lukujen vaihteen suomalaista punkia Eppu Normaalista Ratsiaan.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…että saisi elää terveenä Kalliossa ja tehdä saatanan hyvää punk-rockia.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…voisi se antaa kenelle tahansa oppitunnin realiteeteista, ammattitaidosta ja diivailun turhuudesta.

Kahden vuoden päästä…
…Pertti Kurikan nimipäivät jatkaa yhteiskuntakritiikkinsä purkamista punk-kappaleisiin ja heidät noteerataan Suomessa yhtenä 2000-luvun alun merkittävimmistä kantaaottavista taiteilijaryhmistä.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.-12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.