Jonas Bjerren. Uskoo, että muumeja on olemassa.

Mew esiintyi viimeksi Suomessa vuonna 2010. Esiintymispaikka oli tuolloin sama kuin tänään perjantaina – Seinäjoen Törnävänsaari. Uutta materiaalia parhaillaan työstävä yhtye esiintyy perjantaisen Provinssirock-keikan lisäksi kesällä muun muassa Japanissa ja Englannissa.

Tanskalaisbändi keskittyy parhaillaan levyntekoon ja keikkailuun niin tiiviisti, ettei yhtye anna haastatteluja – paitsi Suomeen. Enkeliääninen laulaja Jonas Bjerre päivittää Nuorgamille Mew’n kuulumiset ja muistelee bändin aiempia vierailuja Suomessa. Vokalisti kertoo muun muassa tulleensa juotetuksi lärveihin yksitoista vuotta sitten Kentin jäsenten toimesta Helsingissä.

Mitä kuuluu Mew’n maailmaan?

”Paiskimme tasaiseen tahtiin töitä saadaksemme uuden levymme valmiiksi. Levyntekoprosessi on ollut haaste ja siellä täällä tapahtuva suuri seikkailu, joka kestää kuukausia. Olemme lisäksi mukana Sensory Spaces -nimisessä applikaatiossa, joka julkaistaan kesän aikana. Teemme myös jonkin verran keikkoja. Kiirettä siis pitää!”

Video ei ole enää saatavilla

Miltä seuraava Mew-albumi kuulostaa?

”Sitä on vaikea kuvailla. Totta kai, se tulee kuulostamaan tunnistettavasti Mew’lta, mutta pyrimme löytämään uusia sävyjä ja uudenlaista inspiraatiota musiikkiimme. Meille on tärkeää, että levymme eivät kuulosta toisiltaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on parasta ja inspiroivinta musiikissa tällä hetkellä?

”Olen innoissani kaikista uusista mahdollisuuksista. Muun muassa siitä, että bändit voivat julkaista itse omat levynsä. Ja siitä, että musiikkivideoista on tullut taas iso osa kuuntelukokemusta – samalla tavalla kuin ne olivat silloin, kun MTV:n kaltaiset tv-kanavat vielä näyttivät musiikkivideoita. Isojen ja pienten bändien on nykypäivänä mahdollista tehdä visuaalisesti laadukasta jälkeä. Videon budjetin ei tarvitse olla edes iso, kunhan vaan kantava idea ja estetiikka ovat kohdillaan. Yleisesti ajatellen, on hienoa, että enää ei ole ketään diktaattorimaisesti valvomassa sitä, mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat. Netistä voi löytää vaikka mitä, jos vaan kiinnostus ja uteliaisuus riittävät.”

Mitä musiikkia olet kuunnellut viime aikoina?

”Odotan innolla pian ilmestyvää Hooray for Earth -albumia. Silas (Utke Graae Jørgensen, Mew’n rumpali) on kuunnellut paljon Pink Floydin Echoesia, George Michaelin vanhempaa tuotantoa ja avantgarde-jazzguru Sun-Ra’ta. Pidän siitä, että yhtyeet käyttävät löytävät enemmän ja enemmän inspiraatiota 1980-luvun musiikista, kuulostamatta kuitenkaan pelkältä pastissilta menneisyydestä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ollut Mew’n uran tähänastinen kohokohta?

”Tuohon kysymykseen on mahdotonta vastata. Perspektiivi asioihin muuttuu ajan myötä. Muistan edelleen sen jännityksen ja innon, kun kuulin kappaleidemme soivan radiossa ensimmäisiä kertoja. Muistan ensimmäiset keikat. Muistan sen, kun pääsimme esiintymään isommille areenoille ja matkustamaan ympäri maailmaa. Joidenkin omien idolien ja sankareiden tapaaminen on ollut ikimuistoista. Jokainen albumi on tuntunut valtavan hienolta saavutukselta – ei pelkästään fyysisenä esineenä, vaan myös luovan työn tuloksena, joka on syntynyt bändin jäsenten yhdessä tekemien asioiden myötä.”

Mew on otettu avosylin vastaan Suomessa aina bändin ensimmäisestä kansainvälisestä julkaisusta, Frengers-albumista (2003) lähtien. Mitkä ovat olleet omia suosikkikeikkojanne Suomessa?

”Toinen vaikea kysymys. Koemme olleemme etuoikeutettuja, koska olemme saaneet soittaa niin monta mahtavaa festivaalikeikkaa Suomessa. Ensimmäinen oma keikkamme Helsingin Tavastia-klubilla tuntui kerrassaan maagiselta.”

Millaisia muistoja Suomessa soittamistanne keikoista on jäänyt?

”Henkilökohtaisesti, juuri mainitsemani keikka Tavastialla oli mieletön. Tavastia on loistava areena intiimille klubikeikalle. Koko sali hikoilee, on kuuma ja yleisö on pakkautunut tiiviisti toisiaan vasten. Vuonna 2002 kiersimme Pohjoismaita Kentin kanssa, ja muistan varsin hyvin keikat Helsingissä. Kent on mitä mainiointa kiertueseuraa, he ovat kuin heimoveljiä meille. Soitimme Tavastialla kahtena iltana peräkkäin, ja ensimmäisenä iltana Kentin pojat juottivat minut kaatokänniin. Yritin kai näyttää, miten kova jätkä olen. En sitten ollutkaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Onko Suomesta tai esimerkiksi maan luonnosta jäänyt erityisiä muistijälkiä?

”Suomi on yksi ensimmäisistä maista, missä tunsimme, että meidät ja musiikkimme todella hyväksytään ja siitä pidetään. Tuntui, että meille on yleisömme ja musiikillamme on tarkoitus. Tulen aina muistamaan saamamme lämpimän vastaanoton. Ja Suomen luonto. Isojen kaupunkien ulkopuolella maaseudulla ajaminen on aina ollut elämys. Olen nähnyt Suomessa mahtavaa luontoa. Metsät ovat aivan erilaisia kuin Tanskassa. Osa minusta uskoo, että muumeja on oikeasti olemassa. Olen iso Tove Jansson -fani.”

Mikä on oudointa tai hauskinta, mitä Suomen-vierailuillanne on tapahtunut?

”Yhdellä festivaalikeikalla sähköt katosivat kesken kaiken. Se ei tuntunut hauskalta sillä hetkellä, mutta nyt kun asiaa muistelee, se oli tavallaan aika hassua. Olemme päässeet mukaan myös monille erittäin hauskoille jatkoille vuosien varrella. Aina on ollut kivaa!”

Mew esiintyy Provinssirockissa tänään, perjantaina 14. kesäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Luin aikoinani mielipidekirjoituksen, jossa paheksuttiin festareilla juoksevia kolmekymppisiä. Väittäisin kuitenkin, että suurin osa omasta ikäluokastani ei enää sellaisille festareille osallistu, joista ei pääse pienellä vaivalla yöksi kotiin. Näinpä on aika aktivoida perheen parissa nysväävät pullukat ja survoa heidät festarijunaan. Pennut mummolaan, rinkka selkään ja mustat silmänaluset kohti Provinssia!

Seinäjoella soittavat tänäkin vuonna samat nuoruuden suosikkisi kuin reilut kymmenen vuotta sitten. Itselläni on lämpimiä muistoja vuodesta 1995, jolloin muistaakseni tuli todistettua Bad Religion, Danzig ja Ismo Alanko. Bonuksena tällä kertaa kotiintuliaisiksi saattaa tulla ihan jotain muuta kuin pari välähdyksenomaista filminpätkää, ruma tatuointi ja kutina alapäässä.

Kolmekymppisen Provinssirock

1. J. Karjalainen yhtyeineen – Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään
2. Ismo Alanko – Nuorena syntynyt
3. Popeda – Maunosoittaa stereoo
4. Kaija Koo – Vanha sydän
5. Blur – Parklife
6. Mew – Am I Wry? No
7. Bad Religion – Do What You Want
8. Disco Ensemble – Dynamite Days
9. Children Of Bodom – Are You Dead Yet
10. In Flames – Sober And Irrelevant
11. Danzig – Mother
12. Turbonegro – Every Body Loves A Chubby Dude

Kuuntele soittolista tästä.

Bad Religionin mukaan on hyvä uskoa läheisiin ja ystäviin, ei poliitikkoihin tai uskonnollisiin johtajiin.

Uskonnot muokkaavat vahvasti sitä, miten me maailmaa hahmotamme. Pakanana sitä välillä pysähtyy hämmästelemään, kuinka Jeesus onnistuu sheikkaamaan ihmisten maailmankuvaa niinkin väkevästi.

Ruudolf-räpäyttäjä kysyi minulta aikanaan, mitä pahaa on uskonnossa. Hämmennyin. Samanlaisen reaktion olisi saanut, jos olisi kysynyt, mitä pahaa on kansallissosialismissa. Kuulostanee pahalta, mutta avataan asiaa musiikin keinoin. Tässä viisi viisua uskovaisille.


#1 Jello Biafra and Mojo Nixon – Will the Fetus Be Aborted?

Video ei ole enää saatavilla

Poliittinen eläin Jello Biafra on ottanut uskonnon hampaisiinsa niin Dead Kennedys -aikoina (Religious Vomit, Moral Majority) kuin Nomeansnon kanssa (Jesus Was a Terrorist), mutta hilpeintä jälkeä syntyi Mojo Nixonin kanssa country-levyllä Prairie Home Invasion. Plastic Jesuksessa ajetaan kännissä muista välittämättä, koska Jeesus suojelee. Are You Drinking With Me Jesus? -kappaleessa mies kuvittelee tuntevansa Jeesuksen lämmön sisällään kunnes tajuaa laskeneensa alleen. Parasta levyllä on kuitenkin Will the Fetus Be Aborted, joka käsittelee naisen oikeutta omaan vartaloonsa.

“Annie’s pregnancy
Would kill her
Doctor’s warning
Gave her strife
Fundamentalists
Said ‘Jesus take her’
She said, ‘I want my right to life’”

Jostain syystä uskontoihin on sisäänkirjoitettu naisten alistaminen ja vihaaminen. Uskonnon varjolla ollaan hunnuttamassa, kivittämässä, silpomassa ja huorittelemassa. On näyteikkunoiden vähäpukeisten naishahmojen syytä, jos miehet raiskaavat, ja jos tästä kertoo, joutuu itse linnaan tai veli tappaa, koska kunnia. Ja oli tuleva lapsi sitten raiskaajan tai vie vaikka äidin hengen, aborttia ei saa tehdä. Tästäkin maasta löytyy politiikkoja, jotka haluavat päättää naisten puolesta. Mutta jospa he saisivat kuitenkin valita ihan itse?

“Kathy had two
Kids already
And an abortion
Is what she chose
Christian showed her
A bloody fetus
She said ‘That’s fine
I’ll have one of those’”

#2 
Minor Threat – Filler

Video ei ole enää saatavilla

Mitä tulee aatteeseen, tunteen paloon ja räjähtävään ulosantiin, jopa hardcore-punk-piireissä Minor Threat hakee vertaistaan. Sen turhautumisen, raivon ja energian määrä synnytti hikisiä kultakimpaleita, kuten Filler. Biisissä avaudutaan siitä, kuinka uskonto muuttaa ihmistä.


“What happened to you?
You’re not the same
Something in your head
Made a violent change”

Ulkopuolisen silmin uskoon tulevat ihmiset muuttuvat hetkessä, hylkäävät vanhat aatteensa ja monesti myös lähimmäisensä. On pelottavaa seurata, kun ystävän kovalevy tyhjennetään ja uusi materiaali koostuu ristiriitaisesta, sekavasta propagandasta.

“Your brain is clay
What’s going on?
You picked up a bible
And now you’re gone
You call it religion
You’re full of shit”

Hivenen ironista tietysti on, että Minor Threatin Straight Edge -kappale oli osaltaan luomassa samannimistä alakulttuuria, jossa suhtauduttiin kielteisesti päihteisiin ja siveettömyyttä vastustettiin. Niin siinä sitten käy. Kun jostain teoksesta tehdään uskonkappale ja fundamentalistit ottavat ohjat, on helvetti irti.

#3 
Black Grape – Reverend Black Grape

Video ei ole enää saatavilla

Black Grape otti levyllään It’s Great When You’re Straight… Yeah kantaa yläkerran asioihin useammalla biisillä. In The Name Of The Fatherin videolla Shaun Ryder irvailee valkoinen puku päällään kantotuolissa lähetyssaarnaajille, ja Kelly’s Heroesissa ruoditaan huumorilla sankarikulttia:

“Jesus was a black man
No Jesus was Batman
No, no, no, no, fuck
That was Bruce Wayne”

Mutta nimenomaan Reverend Black Grape pisti osalta kuulijoista ehtoollisviinit väärään kurkkuun.

“
Oh Pope he got the Nazis
To clean up their messes
He exchanged the gold and paintings
He gave them new addresses
Clean up your messes”

Jotta hyökkäys ei jäisi puolitiehen, kappaleessa käytetään virren O Come All Ye Faithful säkeitä ja pätkää Adolf Hitlerin puheen taustasta.

”

Hi, hi fuhrer
Hi, hi fuhrer”

Hivenen julmaa, mutta katolisessa kirkossa ei tunnuta tällaisia asioita murehdittavan. Nykyiselläkin paavilla on ollut yhteyksiä Argentiinan sotilasdiktatuuriin, ja Mussolinin avustuksella luotiin järjettömän kokoinen kiinteistöomaisuus. Vuosisatojen aikana tötteröpäät ovat ottaneet alaikäisiä rakastajia, piilotelleet äpärälapsia, murhanneet ja antaneet hyväksyntänsä vaikka mille hirveyksille. Nykyiset mafian rahojen pesut, pedofiilikohut, korruptio, homojen sekä naisten oikeuksien tallominen ja kommentit Afrikan vierailulla siitä, että kondomit pahentavat AIDS-ongelmaa, ovat vain pieni sivujuonne tässä synkässä näytelmässä.

Huvittuneena voi vain seurata uusimman kaapukaverin Franciscuksen ajatuksia köyhien auttamisesta. Kenenköhän sen pitäisi sitten tehdä? Järjettömän rikasta katolista kirkkoa ei ainakaan omaisuuden jakaminen köyhille kiinnosta. Niin, uskonnossahan ei ole kyse auttamisesta, vaan bisneksestä.

“
Sellin’ him your religion
Say I walking down a hit song
A booming business
Buying, selling belief
Standing in the pews
Talking ballshit, ballshit, ballshit
Ballshit, ballshit”

#4 
Bad Religion – All Good Soldiers

Video ei ole enää saatavilla

Bad Religionin mukaan usko on hyvä asia, jos se on uskoa läheisiisi ja ystäviisi. Mutta älä usko poliittisiin tai uskonnollisiin johtajiin. Jos uskontoa ei satukaan olemaan pääsyy sotaan, ryöstöretken voi aina nimetä ristiretkeksi.

Ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1099 koko Jerusalemin väestö murhattiin, niin juutalaiset kuin muslimit. Ja historia toistaa itseään. Yksi Bad Religionin suurimmista inhokeista, George W. Bush, käytti ristiretki-sanaa Irakin sodan yhteydessä. God bless America, ja pommia itään.

“
Will go anywhere the president says
Because the president believes in God
Like all good soldiers should”

Oli kyseessä jihadisti tai suomalainen pappi jatkosodassa, pyhä sota pulpahtaa helposti kirkonmiehen suusta. Viides käsky ja toisen posken kääntäminen ovat ilmeisesti vain salahelinää, kun kirkonmiehet ovat siunaamassa milloin mitäkin sotia ja lähettävät vielä sotilaspastoreita taistelumoraalia ylläpitämään.

#5 
John Lennon – Imagine

Video ei ole enää saatavilla

“Imagine there’s no heaven
It’s easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people living for today”

Imagine on koskettavampi kappale kuin yksikään The Beatlesin levytys. Se on mahtavan naiivi ja suora kappale, joka ei yritä piilotella sanomaansa metafora-viidakkoon. Vaikka kappale ei kerro yksinomaan uskonnosta, juuri sen alku (”Imagine there’s no heaven”) herkistää kyynelkanavat. Joskus huutamista tehokkaampi tapa on kirjoittaa kaunis ja herkkä kappale.

Imagine on sanomaltaan sen verran radikaali, että sitä sensuroidaan vielä tänäkin päivänä.

“Imagine there’s no countries
It isn’t hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people living life in peace

Juuri kappaleen ”and no religion too” -kohta on erityisen kivulias paikka. Lontoon olympialaisten yhteydessä se aiheutti polemiikkia Turkissa, ja kun Cee Lo Green esitti kappaleen suorassa tv-lähetyksessä toissavuoden vaihtuessa, muuttui säe muotoon ”all religion is true”.

Kommari-laulu tai ei, ovat kommarit (tai natsit) harrastelijoita, kun vertaa sitä sorron, murhaamisen, henkisen ja fyysisen väkivallan määrää, mitä uskontojen nimissä on harrastettu vuosituhansien ajan. Saman toki voi sanoa kansallisvaltioista ja juuri tästä Imaginessa puhutaan.

Mitä jos kappaleen mukaan elettäisiinkin tätä päivää, tehtäisiin tästä planeetasta parempi paikka elää, eikä haaveiltaisi paratiisista? Paratiisin voi tehdä myös maan päälle. Uskonnot eivät tätä edesauta. Sitä tekee sen sijaan esimerkiksi tiede, jonka rattaisiin kirkonmiehet tunkevat ristejä minkä ehtivät. Aina on kuitenkin toivoa siitä, että asiat menevät parempaan suuntaan. Pitää unelmoida ja uskoa parempaan huomiseen.

“
I’m a dreamer, but I’m not the only one
I hope some day you’ll join us
And the world will be as one”

Bad Religion Provissirockissa perjantaina 14.6.2013.

Blur, vielä vanhoissa nahoissaan.

Vuonna 1988 Seymour-nimellä aloittanut ja vuotta myöhemmin nimensä Bluriksi vaihtanut brittiyhtye saapuu tänä viikonloppuna kolmatta kertaa Suomeen.

Ensimmäinen vierailu tapahtui isoimman brittipopbuumin ollessa jo kääntymässä laskuun vuonna 1996. Blur tähditti tuolloin Ruisrockin sunnuntaita toisen brittipoplokeroon juurrutetun yhtyeen, Pulpin, sekä Red Hot Chili Peppersin kanssa. Toisen kerran bändi esiintyi vuoden 1999 Provinssirockissa. Perjantaina on siis edessä paluu rikospaikalle.

Kolmelle viimeisellä levyllään Blur loi nahkansa uudestaan menestyksekkäästi. Yhtye uusiutui toki jo shoegaze- ja Madchester-soundeilla leikitelleen Leisure-debyyttilevynsä jälkeiselle, paikoin beatlesmaisissa poptunnelmissa liikkuneelle Modern Life Is Rubbish -albumille.

Brittiläiseen elämänmenoon keskittyneen, Life-trilogiaksi kutsutun albumikolmikon (Modern Life Is Rubbish, Parklife, The Great Escape) julkaisu brittipopin hulluina vuosina oli yksi merkkipaalu ja yhden etapin päätös Blurin historiassa. The Great Escapen (1995) julkaisemisen jälkeen yhtyeen musiikilliset johtohahmot, laulaja Damon Albarn ja kitaristi Graham Coxon olivat erimielisiä bändin tulevista musiikillisista linjauksista. Albarn olisi halunnut jatkaa poplinjalla, Coxon taas halusi Blurin siirtyvän kokeellisemmille vesille.

Tuon hetken jälkeen Blur julkaisi kolme parasta albumiaan. Tässä katsaus menestyksekkään popyhtyeen nahanuudelleenluontialbumeihin.

Blur (1997)

Brittipophypeltä paossa Islannissa äänitetty albumi, jonka kaksi ensimmäistä kappaletta ovat Girls & Boysin ja Country Housen ohella ne tunnetuimmat Blur-biisit. Damon Albarnin poplinja paiskaa tällä levyllä tyylikkäästi kättä Graham Coxonin kaipaaman kokeellisuuden kanssa.

Beetlebum oli ensimmäisellä kuuntelulla yksi hämmentävimpiä musiikinkuuntelukokemuksia ikinä. Coxonin hassusti suriseva ja junnaava kitarariffi, joka tuntuu ennen rytmiryhmän (rumpali Dave Rowntree ja basisti Alex James) mukaantuloa olevan rytmillisesti eri paria Albarnin laulumelodian kanssa. Mutta kun komppi nytkähtää liikkeelle, kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Video ei ole enää saatavilla

Kun Damon Albarn johdattaa kappaleen kertosäkeeseen laulamalla ”and when she lets me slip away” -lauseen ja kertosäe alkaa, tuntuu kuin säkeistön ajan huoneessa himmeästi palanut valaistus alkaisi loistaa täysillä, kuin pimeässä tunnelissa säkeistön ajan kulkenut juna pääsisi ulos tunnelista kirkkaaseen päivänvaloon. Albarnin falsetilla laulama kertosäe on kertakaikkisen hieno.

Song 2 lienee maailman tunnetuin kappale, jossa lauletaan ”woo-hoo”. Siinä missä Beetlebum on melankolinen ja kertosäkeessään ilmava, Song 2 on rankka, raaka ja meluisa. Ja myös ehkä kulunein albumin lauluista.

Video ei ole enää saatavilla

Kahden ensimmäisen biisin jälkeen Blur-albumilla riittää hienoja, ilmestymisaikanaan jännän kokeellisilta tuntuneita hetkiä. Graham Coxonin kitaraefektileikittely David Bowielta sointukulkunsa lainanneessa, hävyttömän hyvin vielä 16 vuotta julkaisunsa jälkeenkin rullaavassa M.O.R.-biisissä (jonka yllä oleva video on takaa-ajoteemoineen mainio). Albarnin letkeä puhelaulu On Your Ownissa. Coxonin laulama I’m Just a Killer For Your Love. Laulumelodialtaan aiempien Blur-levyjen tunnelmaa eniten muistuttava Look Inside America.

Blur oli luonut nahkansa ensimmäisen kerran uudelleen.

13 (1999)

Damon Albarnin ero pitkäaikaisesta tyttöystävästään, Elastica-yhtyeen Justine Frischmannista kuuluu tällä albumilla aiempaa henkilökohtaisemmissa sanoituksissa – muun muassa levyn kahdesta hittibiisistä toinen, vahvasti gospelvaikutteinen Tender, sekä No Distance Left to Run kertovat pariskunnan erosta. Albarn ja Coxon laulavat molemmat omat säkeistönsä kappaleessa.

Video ei ole enää saatavilla

No Distance Left to Run kertoo erosta karun pelkistetysti. Albarn on itse sanonut haastattelussa, että suhde Frischmannin kanssa vain päättyi, eikä asialle ollut mitään tehtävissä.

”It’s over
You don’t need to tell me
I hope you’re with someone who makes you 
feel safe in your sleeping tonight
I won’t kill myself, trying to stay in your life
I got no distance left to run”

13-levy merkitsi Blurille nahan luontia uusien vaikutteiden (psykedelinen pop, elektroninen äänimaailma) lisäksi myös tuotantopuolella. Yhtyeen hovituottajana aiemmilla levyillä toiminut Stephen Street vaihtui konemusiikkimaailmassa ansioituneeseen William Orbitiin. Bändi halusi aloittaa puhtaalta pöydältä ja valitsi siksi tuottajan, joka ei tunne yhtyettä.

Video ei ole enää saatavilla

Tenderin ja No Distance Left to Runin lisäksi albumilta julkaistiin singlenä Coffee and TV, joka kasvatti Blurin suosiota Yhdysvalloissa biisin videossa seikkailevan Milky-hahmon myötävaikutuksella. Kappaleen säkeistöt laulaa Coxon, kertosäkeet Albarn.

Nahka oli luotu jälleen.

Think Tank (2003)

13-levyn julkaisun ja sitä seuranneen maailmankiertueen jälkeen Blurin jäsenet keskittyivät omiin projekteihinsa. Graham Coxon julkaisi kolme soololevyä ja Damon Albarn käynnisti menestyksekkääksi osoittautuneen projektin nimeltä Gorillaz.

Blurin seitsemännen ja toistaiseksi viimeisen studioalbumin, Think Tankin äänitysten ollessa jo vauhdissa, alkoholiongelmista kärsinyt Coxon jätti yhtyeen. Albarn soitti suuren osan levyn kitaraosuuksista. Think Tankin äänimaailmassa kuuluu vaikutteita niin jazzista, dubista, triphopista kuin afrikkalaisista rytmeistäkin. Tuotantopuolesta vastasivat edellisellä levyllä ohjaksia pidellyt William Orbit, Norman Cook sekä Ben Hillier.

Video ei ole enää saatavilla

Levyn sanoitukset käsittelevät Albarnin lausuntojen mukaan universaalisti rakkautta ja politiikkaa. Laulaja oli albumin julkaisun aikoihin aktiivisesti mukana muun muassa erilaisissa sodanvastaisissa kampanjoissa.

Video ei ole enää saatavilla

Think Tankin julkaisusta ja Blurin viimeisestä nahan uudelleen luomisesta on kulunut kymmenen vuotta. Yhtye on julkaissut muutamia yksittäisiä kappaleita (Under the Westway, The Puritan, Fool’s Day), mutta tietoa uudesta albumista ei ole ainakaan vielä julkistettu. Nähtäväksi jää, julkaiseeko Blur enää uutta albumia. Jos julkaisee, on mielenkiintoista nähdä, onnistuuko se edelleen uusiutumaan.

Blur esiintyy Provinssirockissa Seinäjoella perjantaina 14. kesäkuuta.